*

AriPesonen1

Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi?

Kun analysoimme nyky-Venäjän käyttäytymistä ulkomaailmaa ja länsimaita kohtaan, on syytä muistella Neuvostoliiton hajoamisprosessia neljännesvuosisata sitten. 1980-luvun lopulla Neuvostoliitto velkaantui rajusti länteen öljyn hinnan romahtaessa ja maan öljytuotannon supistuessa.

Taloustilanteen heikentyessä Neuvostoliitto ei kyennyt enää valuuttatuloillaan rahoittamaan valuuttamenojaan, ulkomailla maan velanhoitokykyyn ei enää luotettu. Neuvostoliitto oli jo pitkään ollut riippuvainen elintarviketuonnista, edes omaa leipäviljaa maa ei kyennyt kasvattamaan riittävästi kansalaistensa tarpeisiin. Neuvostoliitolla oli paheneva kauppa- ja vaihtotaseongelma, ja ennen lopullista romahdusta velkainen maa eli täysin länsirahoituksen varassa.

Läntisten lainavirtojen tyrehtyessä Neuvostoliitto joutui turvautumaan länsihallituksiin valuuttalainojen saamiseksi, josta poliittisena hintana olivat Itä-Euroopan vapautuminen ja maan sisäinen demokratisointi. Vasta kun Venäjä on pystynyt pikkuhiljaa kuolettamaan pois 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Neuvostoliiton hajoamisprosessiin liittyviä velkasitoumuksiaan, maan riippuvuus lännestä on vähentynyt.

Putinilaisen nykynäkemyksen mukaan hajoava Neuvostoliitto joutui myymään Itä-Euroopan länsivalloille, osittain myös itsensä.

Putinin johtamalla Venäjällä on suuri halukkuus palata Euroopassa kylmän sodan aikaiseen geopoliittiseen tilanteeseen ja poliittiset toimet on viritetty sen mukaan. Sen sijaan itse kylmään sotaan ei ole halukkuutta palata. Venäjä on valmis kaikkiin taloudellisiin, sotilaallisiin ja poliittisiin toimiin lähiulkomaissaan, ettei vielä liittoutumattomista maista tulisi uusia EU- tai Nato-jäseniä.

Venäjän hajoamisprosessi muistaen uutena poliittisena asiana on erityinen pyrkimys vähentää Venäjän taloudellista riippuvuutta lännestä. Energiapolitiikalla on pyritty kääntämään riippuvuussuhdetta jopa päinvastaiseksi. Taloudellisen länsiriippuvuuden vähentämispyrkimyksistä esimerkkeinä ovat Euraasian unionin perustaminen ja tiivistyvä BRICS-yhteistyö kehittyvien maiden kanssa. Euraasian unionin tarkoitus on ensisijaisesti palvella Venäjän asettamia turvallisuuspoliittisia etuja, ei niinkään talouspoliittisia. Ukrainan jääminen sivuun Euraasian unionista on ollut Venäjälle raskas pettymys.

Länsiriippuvuuden pienentyessä Venäjän ulkopoliittiseen käyttäytymiseen on otettu mukaan vanha Neuvostoliiton aikainen turvallisuuspoliittinen agenda etupiirijakoineen. Myös sisäpolitiikassa kansalaisten vapauksia on supistettu. On palattu pikku hiljaa taas menneeseen.

Ukrainan kriisi on kuitenkin osoittanut, ettei Venäjällä länsiriippuvuuden määrää ole kyetty arviomaan oikein. Länsipakotteet höystettynä öljyn hinnan laskulla ovat saaneet Venäjän talouden syöksyyn. Maa ei ole kyennyt korvaamaan eikä uusimaan länsiluottoja ja taloustilastoista on jo nyt nähtävissä jo sitä samaa kehityskulkua, mitä oli Neuvostoliitossa 1980-luvun jälkipuolella.

Myös lännessä on Ukrainan kriisin myötä tehty uusia linjauksia, jotka pohjautuvat pitkälti kylmän sodan aikakauteen. Kylmän sodan aikaan länsimaat ja Nato tunnustivat Neuvostoliiton etupiirin, johon kuului myös Suomi YYA-sopimuksen kautta. Brežnevin opin mukaisesti Neuvostoliitto oli valmis toimimaan etupiirissään myös sotavoimin pitääkseen vasallimaat hallinnassaan eivätkä Nato-maiden hallitukset olleet halukkaita sekaantumaan etenkään sotilaallisesti Itä-Euroopan tapahtumiin. Euroopan sotilaspoliittinen tilanne oli pitkälti status quo.

Lännen linjaukset olivat vielä vuoden 2008 Georgian sodan aikaan jäsentymättömät, mutteivat enää Ukrainan kriisissä vuonna 2014. Vuonna 2008 Yhdysvallat presidentti Bushin johdolla olisi ollut valmis ottamaan Georgian Naton jäseneksi, eurooppalaisista kumppaneista etenkin Saksa ja Ranska eivät. Vuonna 2014 Natolla ei ollut halukkuutta auttaa Ukrainaa sotilaallisesti maan rauhankumppanuudesta huolimatta. Linjauksena nyt on, että vain Naton täysvaltaisista jäsenistä pidetään huolta myös sotilaallisesti, ei muista maista. Linjaa ei vielä kuitenkaan ole testattu lopullisesti edes Ukrainassa, se voi vielä muuttua välien kiristyessä.

Suomen suhteen Venäjän päämäärä on estää maan Nato-jäsenyys. Olemme jo nähneet, että Venäjä on valmis käyttämään voimakkaitakin toimenpiteitä saavuttaakseen tavoitteensa. Suomelle kysymys on maan itsemääräämisoikeudesta: uskaltaako Suomi tehdä turvallisuuspoliittiset päätöksensä omista lähtökohdista Venäjän painostaessa?

Vaikka Venäjä pyrkiikin estämään Suomea liittymästä Natoon, Venäjä on laskenut Suomen Nato-maaksi jo vuodesta 2010. Suomella ei ole enää mitään erityissuhdetta Venäjään, jos lienee koskaan ollutkaan.

Tänä ja viime vuonna Venäjä on edelleen lisännyt sotilaallista potentiaaliaan lähiympäristössämme ja suorittanut myös sellaisia toimenpiteitä Suomessa, joita voidaan tulkita jopa vihamielisiksi. Turun saaristossa elokuussa 2014 pidettyyn Nato-sotaharjoitukseen liittyivät Venäjän tahalliset ilmatilaloukkaukset.

Venäjä on tehnyt sotilaallisesti tärkeiden alueiden läheisyydessä ja huoltoreittien varrella laaja-alaisia maahankintoja, joita voidaan käyttää hyväksi kriisitilanteessa. Venäjällä on tarkat suunnitelmat, joilla vähäisin voimavaroin Suomen asemaa voidaan horjuttaa esimerkiksi Itämeren aluetta koskevassa kriisissä. Natoon kuulumattomana maana Suomen heikkous on Itämereen perustuvat huoltoreitit.

Suomen tämänhetkinen turvallisuuspoliittinen asema on haasteellinen etenkin puolustuspolitiikan osalta. Suomen puolustusvoimilla ei yksin ole riittävää kykyä torjua Venäjän sotilaallista voimaa. Suomi katsoo itsensä länteen kuuluvaksi, mutta länsimaiden turvatakuut linkittyvät vain Natoon ja koskevat vain Nato-maita, ei esimerkiksi EU-maita.

Ukrainan kriisin myötä Euroopan muuttuneessa turvallisuustilanteessa Suomen ulkopoliittinen linja on ollut sekavaa eivätkä päämäärät ole olleet selkeitä, esimerkkinä Ämarin lentoharjoitusjupakka. Vähäpätöisestä ilmaharjoituksesta onnistuttiin Suomen ulkopoliittisessa johdossa vääntämään ulkopoliittinen linjakysymys. Nyt osallistuminen määrittelee mielikuvana pitkälti sen, kuuluko Suomi länteen vai Venäjän etupiiriin.

Kylmän sodan aikaan verrattuna Suomelle on tullut myös uusia ulkopoliittisiin päätöksiin vaikuttavia elementtejä hoidettaessa maan suhteita länteen. Nato tekee tunnetusti päätöksensä yksimielisesti ja mikäli Suomella on tavoitteita Naton suuntaan, on Suomen huomioitava kaikkien 28 jäsenmaan näkemykset mukaan lukien Itä-Euroopan maat. Suomen on siis syytä pitää hyvät suhteet Itä-Eurooppaan ja ennen kaikkea Baltian maihin niin, etteivät Suomen turvallisuutta koskevat päätökset Natossa vaarannu.

Suomi on vielä hieman historiansa vanki. Katsomme menneisyyteen ja haemme ratkaisumalleja historiasta, jota ei enää ole. Venäjän painostuksessa Suomen tilanne on vaikeampi kuin Itä-Euroopan maiden, maat kuuluvat nyt pitkälti sekä EU:hun että Natoon. Itä-Euroopan mailla on vanha kokemus kuulumisesta Varsovan liittoon ja SEV:iin, maissa tiedetään venäläinen toimintapa ja retoriikka. Kaikkia venäläisiä puheita ja kannanottoja ei oteta niin tosissaan kuin Suomessa.

Presidentti Niinistö antoi haastattelun The Washington Post-lehdelle 23.11.2014. Kun toimittaja kysyi, olisiko Suomen pitänyt liittyä Natoon 20 vuotta sitten, kuten pääministeri Stubb on sanonut, presidentti vastasi: ”Se olisi ollut helppo askel. Venäjä oli tuolloin heikko.” Kun toimittaja kysyi jatkona, oliko se menetetty mahdollisuus, presidentti totesi: ”Silloin oli epäilemättä mahdollisuus.”

Kun on seurannut vuoden ajan presidentti Niinistön käyttäytymistä julkisuudessa, hän on tullut Venäjän suhteen varovaiseksi, jopa pelokkaaksi. Muutos on tapahtunut vuoden 2014 jälkipuolella.

Joulukuun 19. päivänä 2014 eduskuntapuolueiden johtajat olivat tapamassa presidentti Niinistöä Mäntyniemessä ja tilaisuudessa tehtiin selväksi Suomen ulkopoliittinen linja ja myös se, ettei siihen kuulu keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä edes eduskuntavaaleihin liittyen. Myös monet muut ulkopoliittiset kannanotot viestivät siitä, että Suomi on lähentynyt taas Venäjän turvallisuuspoliittisia intressejä.

Puhuttaessa Venäjästä pelko on ollut nähtävissä jopa presidentin kasvoilta. Venäjä tietää hyvin, miten Suomeen voidaan vaikuttaa. Venäjä tietää myös suomalaispoliitikkojen sinisilmäisen rehellisyyden ja herkkyyden uhkailulle, uhkailulla voidaan saada tuloksia aikaan. Onko Venäjä pelotellut Suomea ja presidentti Niinistöä?

Suomen ei pidä palata kuitenkaan Venäjä-suhteissa kylmän sodan aikaiseen agendaan, se ei olisi Suomen etu. Päinvastoin, se olisi Suomelle tuhoisaa, olisi vaara jäädä ajelehtimaan lännen ja Venäjän väliin sotilaspoliittisesti harmaalle vyöhykkeelle. Suomen on nyt itse tiedettävä etupiirinsä.

Torstai-iltana oli Ylen ykköskanavalla Vesa Toijosen toimittama Ulkolinja-reportaasi ”Sota joka jäätyi”. Reportaasi käsitteli Venäjän Eurooppaan luomia jäätyneitä konflikteja Itä-Ukrainassa sekä Vuoristo-Karabahissa, ja ohjelma löytyy myös Yle Areenasta.

Ohjelmassa armenialainen oppositiopoliitikko Parvys Hayrikjan totesi koskien Armenian liittymistä joko länteen tai Venäjän vaikutusvaltaan: ”Armenia ja sen viranomaiset halusivat integroitua EU:hun, mutta tavattuaan presidentti Putinin Armenian presidentti [Serž Sargsjan] muutti mielensä yhdessä yössä. Venäjä on sanonut meille tiukasti: jos Armenia ei ole meidän [Venäjän] kanssamme, sitä ei kohta enää ole. Tämä on kiristystä, mutta sitä voisi vastustaa. Toisaalta, jos Armenia olisi toiminut toisin, meille olisi toistuvasti toistettu [venäläisten suulla]: Azerbaidžan voi aloittaa sodan ja Turkki tukee sitä.”

Armenia tosiaankin hylkäsi EU-integraation käytännössä yhdessä yössä Putinin Sotšin tapaamisen jälkeen elokuun 10. päivänä 2014 ja maasta tuli Putinin Venäjän johtaman Euraasian unionin jäsenmaa vuoden 2015 alusta.

Armenian esimerkki osoittaa, että Putin osaa uhkailun tarvittaessa kovin ottein ja saa tuloksia aikaan, kun puhutaan Venäjän rajaympäristöön kuuluvista lähiulkomaista, joita ovat Azerbaidžan, Armenia, Georgia, Ukraina, Valko-Venäjä ja Suomi. Nato-maat Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola eivät kuulu edellä lueteltuihin lähiulkomaihin Nato-jäsenyytensä perusteella. Venäjän rajaympäristöön kuulumattomia lähiulkomaita on puolestaan vain Moldova.

Toivotaan nyt kuitenkin, ettei Putin ole uhkaillut Suomea ja presidentti Niinistöä Nato-jäsenyyden suhteen vastaavasti kuin Armeniaa ja presidentti Serž Sargsjania EU-jäsenyyden suhteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Kärpäsillä olisi varmasti paljon kerrottavaa kulissien takaisista tapahtumista, jos ne vain osaisivat.

Käyttäjän JuhaTolvanen2 kuva
Juha Tolvanen

Asiallinen kirjoitus! Me ollaan lauma, joka tuntee epävarmuutta jos laumanjohtaja on epävarma. Ja sellaista suhmuraa on kyllä johtaminen ollut menneinä vuosina. Nyt on jälleen jämäköitymisen aika. Kukkaistädit ja väsähtäneet vaarit nyt tupia lämmittämään ja kansanäänestys Natosta pystyyn. Maailma muuttuu nopeasti.

Tapani Isberg

Venäjä pelaa kovaa peliä. Kun tietää historiasta miten suomalaisia poliitikkoja ja vaikkapa PV:n komentaja Sutelaa on Venäjällä kohdeltu - ja kun tietää Venäjän näkemyksen NATO:on -- olisi yllättävää, jos presidentti Niinistö ei olisi saanut osaansa. Olen huomannut saman: Niinistö on vaikuttanut joissain Venäjää koskevissa esiintymisissä ahdistuneelta.

Sutela Neuvostoliitossa 78:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128833633869...

Keijo Räävi

Ehkäpä presidentti Niinistö on ymmärtänyt myös Venäjän näkökulmaa ja tästä johtuen NATO on jäänyt taka-alalle.

Yhä enemmän itsekin olen kallistumassa varovaisuuteen Venäjän suhteissa ja ymmärtämään myös Venäjän etuja, joita Putin on varmasti tuonut esille käymissään keskusteluissa Niinistön kanssa.

Oikeastaan Stubbin NATO-linjaukset ovat todella pienen vähemmistön maalailua ja suomalaisten ylivoimainen enemmistö kannattaa varovaisuutta Venäjän suhteissa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Putler ehkäpä keskusteluissa lupaillut rivien välistä Helsinkiin monikärki satan ydinohjuksen, jos meet vanhat alamaiset emme nuole hänen keisarillista judaoahteriaan. Kyllähän se lienee niin että näin tyhmää kansaa viedään kuin vanhaa pässiä narusta. Tyhmyysaspektin otin kuitenkin esille vain maan säälittävän nykyjohdon vuoksi, siltähän se näyttää mitä se on ;D Kusistahan se on olla tällänen rajaseudun reiska, siinä kun pitääs vaan olla sitä pokkaa vaikka kuolla, seisten, kuin elää polvillaan, päivääkään ;D

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kukaan ei tiedä "kuinka", mutta tapahtunut se on. Aivan kuten sanoit, parin kuukauden sisällä. Myös Tuomiojan kohdalla on tiettyä muutosta, vaikka kovin johdonmukainen hän ei koskaan ole ollut linjassaan. Stubb ei ole muuttanut kantaansa eikä oheisviestintäänsä. Joskus tulee jopa mieleen, että onko Niinistö uskoutunut ikätoverilleen Tuomiojalle asioista, joita hän ei tohdi "pojanklopeille" kertoa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Totta muuten, Tuomiojahan on kuin perseeseen piip karhu, eikä hänellä ole tänäpä toiminnassaan paljoa logiikkaa, edes sitä vähääkään, mitä joskus ehkä ollut. Stubbit ja muut peelot kuuluttavat kuorossa yankieesin kuvitteellista suojaa. Hollywooduskovaiset ;D Kulisseissa lienee tänäpä jos kohta jonkinmoista vipinää... Parempi kun ei tiedä noista paljoa, vois alkaa mennä se kuuluisa hermo, ja sellaistahan ei sitten katso vanha erkkikään ;O Koska kansa on kuitenkin lopullinen voimavara, sitä ei saa alkaa panikoida, tai, no, ei saisi ;D Kääääk!

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eiköhän se ole tämä molemminpuolisen kahdenvälisen ystävyyden ja luottamuksen lujittamisen yhteisen perinteen velvoittava kutsu niin kuin tuolla on präntättynä muinais- ja nykysuomeksi: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185167-p...

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Vaikka naljailua "muumimammastakin" aikoinaan riitti, tuskin kenellekään tuli yllätyksenä Tarja Halosen hyvät suhteet Venäjään kun hän oli Suomen presidentti kaksi kautta peräkkäin. Ensimmäisen kauden jälkeen hänet haastoi presidentivaaleissa toisella kierroksella Sauli Niinistö. Vaikka istuvaa presidenttiä on vaikea voittaa, Niinistö pääsi hyvin lähelle paljolti onnistuneen, mainostoimisto Bob Helsingin räätälöimän mainoskampanjan ansiosta. Kampanjassa Niinistöstä maalattiin kuva vahvana NATO-myönteisenä johtajana joka seisoisi järkähtämättömänä Venäjän edessä, antamatta tälle yhtään periksi.

Nyt ihmettelen, missä tuon kampanjan esittelemää Niinistö oikein on? Mitä Niinistölle on oikein tapahtunut, kun sehän vain kiemurtelee Putinin edessä minkä ehtii? Missä on se järkähtämätön, Venäjän edessä periksi antamaton Niinistö? Halosesta sentään osattiin ennalta tietää miten hän Venäjään suhtautuu, mutta enpä olisi koskaan osannut arvata miten munattomaksi presidentiksi Niinistö lopulta paljastuu. Kaikki mahti mikä hänestä tuolloin maalailtiin taisikin olla pelkkää Bob Helsingin taktista imagonrakennusta. Sääli, sillä voisin presidenttiämme oikeasti kunnioittaa jos hän todella olisi sellainen kuin häntä tuolloin markkinoitiin.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Ensimmäinen kohtalokas virhe Niistöltä oli lähteä pelaamaan jääkiekkoa Putinin kanssa taitavasti johdetussa median propagandassa.

Sauli luisteli sinisälmäisenä suoraan ansaan. Todella paha virhearvio.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

KGB:n kouluttama täysin kylmä ja tunteeton Putin on vetänyt kaikki Suomen johtohenkilöt kölin alta.

Muistamme kuinka Putin tuli kertomaan Säätytalon rappusille ns. mummokysymyksestä. Hän sanoi, että jos Suomi ei kykene mummoa hoitamaan niin Venäjä tekee sen. Takana seisoi Matti Vanhanen ripulit housuissa kärsivän näköisenä.

Tarja Halonen menestyi aivan loistavasti eli hän ei saanut mitään aikaan. Suurimmat saavutukset olivat käsikädessä kulkeminen Kultarannassa ja kissan saanti lahjana.

Putin kertoi Saulille, mistä kana pissaa ja pelästytti Saulin täysin.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Katsoin saman Ylen ohjelman. Kuten kerroit Putin painosti Armenian olemaan allekirjoittamatta EU:n assosiaatiosopimusta ilmoittamalla, että jos lähenette EU:ta, teitä ei pian maana edes ole olemassa.

Ohjelmassa tuli esiin myös sellainen asia, että samaan aikaan Venäjä myi Armenian perinteiselle viholliselle Azerbaidjanille runsaasti aseita. Azerbaijan uhkaa vallata armenialaisenenmmistöisen Vuoristo-Karabahin alueen, joka on kiistelty alue maiden välissä, joten hyökkäyksen uhka on todellinen.

Eli Putinin ei olisi tarvinnut edes itse huökätä Armeniaan vaan näyttää vain Azerbaijanille vihreää valoa. "Nyt voitte hyökätä!". Venäjä olisi sitten vain lähettänyt "rauhanturvaajia" tekemään Armenian suvereniteetista loppu.

Millainen suunnitelma Suomea varten sitten on? Sitä jos jäämme liikaa ihmettelemään jäykistymme pelosta kuin surkein luuseri. Suomea ei ole paljoa tarvinnut pelotella koska Tarja Halonen on toiminut kuin kauko-ohjettu robotti ajaen Venäjän etua. Niinistöllä olisi voinut olla toisenlainen linja mutta hän taas pelkää.

http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2015/01/venaj...

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomion, Sauli Niinistön huolestunut ja jopa pelokas habitus viestii siitä, että Venäjä on antanut vähintään epäsuoria ja symbolisia uhkauksia Suomelle ellei sitten suoria puhelimitse.

Petri Laakkonen

Kautta historiamme eli niinkauan kuin tämä Suomi on tällä nykypläntillään seissyt, niin olemme tapelleet eniten itänaapurin kanssa mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä.

Historialla on paha tapa toistaa itseään,joten eiköhän seuraavakin kähinä ole jo itänaapurissa muhimassa.

Venäjällä ja sen edeltävaltioissa on aina arvostettu vahvaa ja voimakasta johtajaa, joka jyrää vastustajat tavalla tai toisella.

Tämä trendi alkoi Iivana Julmasta ja jatkuu tämänkin päinän Venäjällä.

Vain Vilenin mainostamat "hyödylliset idiootit" eivät halua ymmärtää tilanteen vakavuutta.

Ymmärrän pressamme taiteilua veitsen terällä. Presidentin ammaatti kun on sellainen,että kaikkia pitää miellyttää. Tuossa ammatissa kun ei voi kumartaa yhteen suuntaan ja samalla pyllistää toiseen suuntaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pitää muistaa, että Putin uhkasi 2014 myös Kazakhstania ilmoittamalla tylysti, että Kazakstan ei loppupeleissä ole edes valtio. Hän toisin sanoen ilmoitti Kazakhstanin presidentille, että jos ongelmia maiden välille tulee, Venäjä ottaa kyllä omansa. Kommentit noteerattiin hyvin maailmalla muttei tietenkään täällä Suomessa.

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Niinistön ei pitäisi mennä Venäjälle vaan pyytää Putin tänne, häntä voidaan painostaa siellä paljon pahemmin kuin kuin jos he tapaisivat täällä ja luultavasti häntä on jo uhattu. Mitähän tapahtuisi jos hän saisi kutsun valkoseen taloon uskaltaisiko Niinistö mennä tai miksi ei ole valmisteltu tällaista vierailua. Voi olla että vuoden parin päästä tulee parempi tilaisuus mennä NATOon jos Venäjän talous pettää totaalisesti. Nämä sotaharjoitukset ovat oikea askel, vielä parempi olisi saada USAn joukkoja pysyvästi Suomeen, vasemmiston Venäjäkiimasta huolimatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset