*

AriPesonen1

Hyväksymmekö Venäjän uuden etupiirin Euroopassa?

Venäjällä on suuri halukkuus palata Euroopassa kylmän sodan aikaiseen geopoliittiseen tilanteeseen ja poliittiset toimet on viritetty sen mukaan. Venäjän politiikan päämäärä on luoda maan eurooppalaisiin rajoihin liittyvä etupiiri, johon kuuluvien valtioiden ei tulisi kokea EU- tai Nato-jäsenyyksien kautta mieltymystä länteen. Kysymys on Venäjän vasallivaltioiden synnyttämisestä uudelleen.

Venäjä on valmis käyttämään kaikkia taloudellisia ja poliittisia keinoja pitääkseen jäljellä olevat lähiulkomaansa lännen vaikutuspiirin ulkopuolella. Ukrainan tilanne on osoittanut, että Venäjä on valmis käyttämään myös sotilaallista voimaa. Voimavaroja päämäärän saavuttamiseen ei säästellä, ja keinovalikoima on rajoittamaton.

Kun tarkastellaan Venäjän nykytoimia vanhoissa neuvostotasavalloissa, on syytä muistella tapahtumia neljännesvuosisata sitten.

Neuvostoliitto lakkautettiin virallisesti joulukuun 21. päivänä 1991. Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui rauhanomaisesti eikä Neuvostoliitosta muodostuneiden valtioiden ja eri kansojen välille syntynyt vakavia yhteenottoja. Venäjän näkökulmasta sen turvallisuuteen vaikuttavia asioita jäi kuitenkin lopullisesti ratkaisematta.

Neuvostoliiton hajotessa Venäjän poliittisissa piireissä esitettiin erityisesti Kazakstanille ja Ukrainalle alue- ja rajavaatimuksia Pohjois-Kazakstaniin sekä Krimiin ja Itä-Ukrainaan liittyen. Jyrkimmissä venäläiskannanotoissa Ukrainan olisi pitänyt luovuttaa Itä-Ukrainan ja Krimin alueiden lisäksi myös Odessan alue aina Transnistriaan saakka.

Kazakstan ja Ukraina pitivät Venäjän kannanottoja kiristyksenä, ja ne herättivät epäluottamusta Venäjää kohtaan. Itsenäisten valtioiden yhteisöä perustettaessa Ukraina sai laajat varaukset liittosopimukseen säilyttääkseen suvereenisuutensa. Ydinaseista luopuminen ei ollut itsestäänselvyys, Ukraina edellytti turvatakuita sekä Venäjältä että Yhdysvalloilta.

Nyt Venäjä käy Ukrainassa sotaa päämääränä estää maan liittyminen EU:hun ja Natoon. Venäjä on harjoittanut nykyistä lähiulkomaapolitiikkaansa Ukrainassa ja Georgiassa jo vuodesta 2004, jolloin maat olivat ensi kertaa lähentymässä länteen. Georgiassa länsisuuntautumisen ensimmäinen erä päättyi epäonnistumiseen vuonna 2008 ja Ukrainassa vuonna 2010. On menossa länsisuuntautumisen toinen erä.

Vielä vuoden 2013 alkupuolella Armenia oli suuntautunut länteen, mutta maa hylkäsi EU-integraation yhdessä yössä presidentti Serž Sargsjanin ja presidentti Putinin tapaamisen jälkeen syksyllä 2013. Armenia ei ollut enää halukas EU:n assosiaatiosopimukseen ja Armeniasta tuli Euraasian unionin jäsenmaa vuoden 2015 alusta.

Armenialaisoppositiopoliitikko Parvys Hayrikjan mukaan Venäjä oli tehnyt syksyn 2013 neuvotteluissa Armenialle selväksi: jos Armenia ei ole Venäjän kanssa, sitä ei kohta enää ole olemassa. Azerbaidžan voi aloittaa sodan ja Turkki tukee sitä.

Venäjä oli juuri myynyt Azerbaidžanille runsaasti aseita, joten Armenialla oli syytä ottaa Venäjän kannanotot toisissaan. Armenian uhka oli, että Azerbaidžan pyrkisi ratkaisemaan aseellisesti armenialaisenemmistöisen Vuoristo-Karabahin konfliktin.

Vuoden 2013 jälkipuoliskon voidaan katsoa olevan ratkaisevan ajankohdan Venäjän lähiulkomaiden suuntautumiselle joko EU:hun tai Euraasian unioniin. Venäjä käytännössä pakotti Armenian Euraasian unionin jäsenyyteen, kun sen sijaan Georgia ja Ukraina sekä myös Moldova solmivat omaehtoisesti vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa.

Vuoden 2015 alussa toimintansa aloittaneen Euraasian unionin tarkoitus on sitoa lähiulkomaita Venäjän turvallisuusvaatimuksiin, eikä unionihankkeella ole taloustoimintaa parantavaa perustaa. Kooltaan suuren ja strategiselta asemaltaan merkittävän Ukrainan jääminen sivuun unionista oli Venäjälle raskas pettymys, jota se ei vieläkään ole niellyt. Venäjä edelleen riitauttaa Ukrainan EU-vapaakauppasopimusta suhteessa IVY-maiden vapaakauppasopimukseen, jossa Ukraina on osapuolena.

Venäjän käsitys edelleen myös on, että vuoden 2013 lopussa alkanut Ukrainan kansannousu Maidanilla oli EU:n ja ennen kaikkea Yhdysvaltain aikaansaannosta. Venäjä uskoo, että länsi olisi valmis toimimaan yhtä häikäilemättömästi kuin mitä se itse oli valmis toimimaan esimerkiksi Armenian suhteen ja että EU-maille EU:n laajeneminen olisi itsetarkoitus.

Toteuttaakseen politiikkaansa Venäjällä on siis taito asettaa lähiulkomaissaan olevia kansoja vastakkain niin, että se palvelee Venäjän etuja kuluttamatta Venäjän omia voimavaroja, siitä esimerkkeinä Ukraina ja Armenia.

Venäjän lähiulkomaiksi luetaan vanhoista neuvostotasavalta-alueista muodostuneet valtiot Azerbaidžan, Armenia, Georgia, Ukraina, Moldova ja Valko-Venäjä, mutta samaa politiikkaa Venäjä noudattaa myös Suomen suhteen Nato-jäsenyysasiassa. Sen sijaan Nato-jäsenyyksien perusteella Venäjän naapurimaista Norjan, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan asemaa voidaan pitää vakaana.

Ukrainan ja Armenian esimerkit edellä kuten myös Euroopan jäätyneet konfliktit osoittavat, että Venäjällä on valmius erittäin kovaotteiseen politiikkaan, kun kysymys on Venäjän lähiulkomaista. Ihmishenkiäkään ei säästellä.

Kuinka sitten lännen tulisi reagoida Venäjän harjoittamaan lähiulkomaapolitiikkaan?

Ukrainassa ratkaistaan nyt Venäjän lähiulkomaiden kohtaloa ja itsemääräämisoikeutta pitkälle tulevaisuuteen, mikä on valtioiden vapaus valita. Länsivaltojen olisi kyettävä vastaamaan rehellisesti vain yhteen kysymykseen: sallitaanko Venäjälle uusien vasallivaltioiden muodostuminen Eurooppaan? Politiikka on sitten vain mitoitettava annetun vastauksen perusteella.

Mikäli länsivallat eivät hyväksy Venäjän vasallivaltioiden jälleensyntymistä Eurooppaan, pitää olla valmius myös sotilaallisen voiman käyttöön. Nykyisenlaisella pakotepolitiikalla ei ole riittävää vaikuttavuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Kysyn blogistilta (nyt en siis kaipaa kenenkään muun vastausta vaan blogistin) kumpi on tärkeämpää, laittaa niin sanotusti oma piha kuntoon toisisanoen Suomi, joka on rikkinäinen ja läpimätä juuriaan myöten.

Vai onko omaa kansaa ja sen hyvinvointia tärkeämpää olla mukana suurvaltapolitiikassa lastuna laineilla, täysin muitten vietävänä ja samalla sekaantua toisen valtion asioihin?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kiitos paljon hyvästä kommentista, Jarmo!

Ajattelen samalla tavalla, että Suomi ei saa olla suurvaltapolitiikassa lastuna laineilla, täysin muitten (= Venäjän) vietävänä eikä Suomi saa sekaantua toisen valtion asioihin (siis esimerkiksi meitä pienemmän Viron asioihin).

En siis hyväksyisi, että Suomi kuuluisi Venäjän etupiiriin ja olisi jonkinasteinen Venäjän vasallivaltio niin, että Venäjä voisi toimillaan vaikuttaa Suomen ulkopoliittiseen käyttäytymiseen ja harkintaan. Totta kai huomioimme Venäjän naapurimaana politiikassamme.

Suomi kuului aikanaan YYA-sopimuksella Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin ja se ei enää saa toistua, se ei ole etumme. Niin, eikä minkäänasteisia etupiirejä pidä enää Eurooppaan rakentaa.

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Niin nythän me kuulumme Yhdysvaltain/Naton etupiiriin. 2013 lähes 60 yhteistä harjoitusta Yhdysvaltain/Naton kanssa. Harjoituksista ei saa tietoa edes kansanedustajat.

Viro yrittää patistaa "Yhdysvaltalaisen" presidenttinsä johdolla Suomea Natoon jotta voisimme puolustaa myös heitä. Viro armeijahan on vitsi sinällään.

Yhdysvallat kirjoittaa Suomen hallitusohjelmat. Ulkopoliittinen instituutti on Council of Foreign Relations/Chatmanhousen sisar organisaatio se kyllä näkyy ei vain Yhdysvaltain päämäriä ajamien tutkijoiden lukumääränä vaan myös heidän surkeassa ammattitaidossa.

Vanha valtio viisaus, hanki ystävät läheltä ja viholliset kaukaa on kääntynyt päälaelleen.

Selkä suorana kumartamatta/pyllistämättä mihinkään, Suomen kansan etu ensisijaisena.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Jarmo Nevalainen

Saakos tänne nyt kirjoittaa, kun olet vastauksesi saanut ?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Minun mielestä me olemme demokraattisessa järjestyksessä liittyneet esimerkiksi EU:hun ja teemme myös Naton ja Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä vain omasta halustamme. Menemme ja osallistumme Nato-johtoisiin harjoituksiin omasta halustamme Nato-maiden painostamatta, sen sijaan Venäjän kanssa emme ole olleet valmiit harjoittelemaan.

Näin demokratia toimii, ja myös Suomen mahdollinen liittyminen Natoon tapahtuu demokraattisesti, meillä molemmilla tulisi olemaan oma sanamme kansanäänestyksessä. Toistaiseksi Suomen kansa ei halua Suomea Natoon.

En oikein ymmärrä (ja suurin osa Suomen kansasta ajattelee kanssani samoin), että Yhdysvallat kirjoittaisi Suomen hallitusohjelmat. Kannanottosi ei ole uskottava.

Olen siis suuri demokratian ja enemmistöpäätöksenteon ystävä, tyydyn enemmistön tekemiin päätöksiin.

Ai niin, Venäjä ei ole demokratia vaan autoritäärinen valtio.

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Heh heh..vai demokraattinen. Sanahan tarkoittaa kansanvaltaa ja/tai kansantahdon toteutumista.

Nyt kun katsot ikkunasta ulos niin uskotko todella että viimeisen 25v aikana on kansantahtoa toteutettu.

1995 jälkeen Suomi ei ole ollut itsenäinen valtio. Ei ole vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Vai onko valtio jolla ei ole korkeinta lainsäädäntä ja tuomioistuinvaltaa, omaa ulkopolitiikkaa, omaa kansallista valuuttaa mielestäsi itsenäinen?

Enemmistön päätösvaltaan tyydyn minäkin MUTTA vain sillä ehdolla että kaikki eri vaihtoehdot on tuota esiin samanarvoisesti, edes niin että vaihtoehdot saisivat näkyvyyttä mediassa. Nythän näin ei ole, elämme edelleen yhden totuuden maassa.

Hallitusohjelma asia ei ole uskon asia, se on tosiasia. Mckinsley....

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kansan tahdon toteutumista vaikkapa vuosina 1944-1991 sopii vahvasti epäillä, ja miksei vielä kaukaisempaakin aikaa. Pääsikös kansa kansanäänestämään Lapin sodasta, sotakorvauksista tai YYA:sta?

Nykyisin ei sentään onneksi ole niin huonosti. Historia opettaa että itänaapuri sekaantuu vahvasti sisäpolitiikkaamme omaksi edukseen heti kun se näkee sopivan raon, eikä siinä meidän tahtoamme kysellä.
Suomen tulee mielellään noudattaa sellaista politiikkaa jossa päästään porukkaan joka voi tasavertaisesti neuvotella ja sopia itänaapurin kanssa. Yksin emme siihen missään nimessä pysty emmekä ole koskaan pystyneetkään.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Hyvä blogi Ari ja hyvä kommentti Tomi. Kiitoksia!

Jarmo Nevalaiselle: Turhaa höpinää, että Suomi on rikkinäinen ja läpimätä maa!? On täällä toki puutteitakin, mutta etkö hyvä mies ole sattunut näkemään kaikenlaisia tutkimuksia, joissa maamme on aina kärkisijoilla?
Kyllä Suomi aivan riittävän itsenäisesti hoitaa oikeuslaitoksenkin asiat. EU:n tuomiovaltaa on tullut vain lisäksi. Onko se pelkästään paha asia?
Tuo omasta rahasta maininta on täysin turhaa. Euro on maailmalla käypä valuutta, Suomen markkaa ei varmasti noteerattaisi juuri miksikään, jos sen ottaisimme uudelleen käyttöön.

Suomi on täysin itsenäinen valtio, vaikka suvereenisuudesta onkin sopimuksin hiukan tingitty. Valtioliitot tai -sopimukset ovat tällaisia. Eivät ne mitään itsenäisyyttä osallistujilta vie. Sopimuksia voidaan neuvotellen muuttaa. Jopa länsimaisen sopimuskäytännön mukaan irtaantuakin niistä, jos hyväksi katsotaan.

Venäläisetkin tulevat tänne mielellään kun täällä on turvallista, rauhallista ja kaupat täynnä tavaraa.

EU-jäsenyydestä on ollut Suomelle kyllä hyviäkin puolia, lukuunottamatta aivan viime vuosien tapahtumia.

Suomi on varmasti sellainen maa, että täällä pääsevät kaikki "totuudet" pinnalle jos missä. Itsestä on kiinni mistä ja miten tietoutta etsii, ja miten sitä tulkitsee.

Kyllä näillä IPU:laisilla on käsittämättömiä kannanottoja!?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomi on varmasti sellainen maa, että täällä pääsevät kaikki "totuudet"

Missä se Tiitisen lista luuraa? 90-luvun pankkikriisi on täysin käsittelemättä median ja politiikojen taholta kuten myös perustusain rikkominen rahapolitiikan muutoksessa. Suomea pitäisi verrata Pohjois-Koreaan mitä demokratiaan tulee.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Äläs nyt sentään Jarmo Makkonen!

Tuo Pohjois-Korea- vertauksesi on älytön. Et varmasti usko siihen itsekään! Ymmärrätkö ollenkaan mitä sana demokratia politiikassa tarkoittaa?

Olen edelleenkin, noista esittämistäsi asioista huolimatta, sitä mieltä, että verrattuna moniin monituisiin maihin, on Suomessa kansalla totuudellista tietoa saatavissa ihan kiitettävästi. Se on sitten jokaisen asia miten sitä tulkitsee, ja onko sitä riittävästi käytettävissä juuri siitä ja siitä asiasta.

Jari Rauhala

Mielenkiintoisin blogissa oli Venäjän pysäyttäminen asein. Kun ottaa tarpeeksi etäisyyttä, niin näkee, että tämän suosittelijat muuallakin tekevät sitä siisteistä lämpimistä sisätiloista, solmio kaulassa ja ajatuksena että muut tekevät työn sekä vuodattavat veren.

Toinen kiinnostava seikka on moinissa muissakin kirjoituksissa ja analyyseissä pois jäävä geopolitiikka -Iso Kuva-, jonka kohteena nyt esim. Ukraina on.

Vuoden aikana on tullut selväksi, että media on politiikan väline, ei objektiivisen faktan välittäjä. Mutta kaiketi juuri siksi pienemmät mediat nostavat suosiotaan, koska iso osa ihmisistä ei ole valmis tukemaan niin Natoa, vapaakauppasopimuksia, huononevaa taloutta jne.. Valtamedioista saa lukea vain sen, miten olemme menossa parempaan suuntaan, kunhan vain teemme seuraavatkin askeleet EU-Euro-pakotteet ja sitten Nato raiteella.
Kyllä uskon että pienevälle vähemmistölle tuonkaltainen tuo oman onnensa joksikin aikaa, mikäli ei tule sitä suursotaa Venäjää pysäyttäessä. Suomi ja Puola siinä menevät ja todennäköisesti muutama muukin maa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset