*

AriPesonen1

Saksan ja Ranskan Ukraina-neuvotteluilla on suuri merkitys myös Suomelle

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande kävivät eilen Moskovassa neuvottelemassa rauhansopimusta Ukrainaan. Liittokanslerin mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa käytyjen neuvotteluiden lopputulos on epävarma, mikä sinänsä ei olisi yllättävää tuntien Putinin toimintatavat. Neuvottelut jatkuvat sunnuntaina puhelinneuvotteluna.

Merkelin mukaan Ukrainan kriisiä ei voi ratkaista sotilaallisesti. Samaa viestiä on toistanut myös Suomen ulkopoliittinen johto jo vuoden ajan. Lausunnot eivät ole muuttuneet vuodessa Krimin valtauksen alettua helmikuun lopulla 2014 ja kuvastavat edelleen hyvin eurooppalaisten johtajien hieman sinsilmäisiä näkemyksiä Venäjän nykypolitiikasta. Merkelin lausunto ja sitä vastaavat näkemykset Euroopassa ovat vaarallisia, ja ovat voineet osaltaan pitkittää Ukrainan kriisiä ja sotaa. Krimillä ja Ukrainassa käytetylle voimalle ei ole ollut uskottavaa vastavoimaa. Länsi poisti sotilaallisen voimankäytön toiminta-agendastaan jo heti maaliskuun alussa 2014, ja Putin on tuota päätöstä hyvin hyödyntänyt tavoitteittensa saavuttamiseen Ukrainassa.

Kriisejä ei ratkaista sotilaallisesti, vaan aina lopullisesti neuvotteluissa, kun puolin ja toisin neuvotteluratkaisuun on todellista halukkuutta. Sotilaallista voimankäyttöä ei missään nimessä pidä sulkea pois lähtökohtaisesti, sen pitää aina olla yksi toimintaväline. Venäjä käyttää parhaillaan Ukrainan maaperällä raakaa sotilaallista voimaa, joten Merkelin ja myös Suomen ulkopoliittisen johdon näkemys vähätellä sotilaallista voimankäyttöä on hieman omituinen. Molempien pelaajien on syytä pelata aina samoin kortein.

Moskovassa käytyjen neuvottelujen sisällöstä ja esitetyistä vaatimuksista puolin ja toisin ei ole tietoa. On huhuttu, että Venäjä edellyttää, ettei Ukrainalla tule olla mahdollisuutta liittyä EU:hun eikä Natoon, ja Ukrainaan pitää perustaa sellainen liittovaltiomalli, jossa itäisillä osavaltioilla olisi mahdollisuus vaikuttaa Ukrainan ulkopolitiikkaan. Toisin sanoen Venäjälle annettaisiin mahdollisuus itäisten osavaltioiden kautta määrittää Ukrainan ulkopoliittista linjaa, joka estäisi maan läheisemmän yhteistyön länteen. Kysymys Venäjän vaatimuksissa olisi puhtaasti etupiiripolitiikasta.

Nyt Ukraina-neuvotteluissa ratkotaan, sallitaanko Euroopassa Venäjälle etupiiri, ja asia koskee erittäin paljon myös Suomea sekä myös niitä muita Venäjän läntisiä rajanaapureita ja lähiulkomaita, joiden turvallisuuspoliittista asemaa ei ole sidottu Nato-jäsenyydellä.

Nämä valtiot ovat Azerbaidžan, Armenia, Georgia, Ukraina, Moldova ja Valko-Venäjä sekä myös Suomi, joista Valko-Venäjä on pitkälti omaehtoisesti jo luonut tiiviin yhteistyön Venäjän kanssa. Sen sijaan Nato-jäsenyyksien perusteella Venäjän naapurimaista Norjan, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan asemaa voidaan pitää vakaana, vaikkakin etenkin Baltian maissa Euroopan turvallisuustilanne huolestuttaa Nato-jäsenyyksistä huolimatta.  

Suomella on ollut EU-jäsenyyden myötä suurta halukkuutta erottua muista Venäjän Natoon kuulumattomista raja-naapureista korostamalla Suomen EU-jäsenyyttä, länsimielisyyttä ja yhteistä eurorahaa. Ikään kuin Suomi olisi erikoistapaus, ja Natoon kuulumattoman Suomen turvallisuutta länsivallat olisivat lähes ehdoitta valmiit turvaamaan mahdollisessa kriisissä. Suomen käsitykset ovat sinisilmäisiä ja hieman myös typeriä.

Tänä viikonloppuna Moskovassa käytyjen Ukraina-neuvottelujen suhteen Suomen ulkopoliittinen johto on ollut sangen vaitonainen eikä ole esittänyt Suomelle tärkeitä linjauksia, vaikka nyt siis ratkotaan myös Suomen tulevaa asemaa.

Jos Venäjä pääsee Ukraina-neuvotteluissa siihen tavoitteeseensa, ettei Ukrainasta voi tulla EU:n tai Naton jäsenmaa, merkitsee se myös sitä, ettei myöskään Suomesta voi tulla Naton täysivaltaista jäsenmaata. Sekä Ukraina että Suomi kuuluisivat tällöin sotilaallisesti Venäjän etupiiriin.

Saa nähdä, voiko enää seuraava hallitus eduskuntavaalien jälkeen kirjata hallitusohjelmaansa uskottavasti mahdollisuuden hakea Suomen täysvaltaista Nato-jäsenyyttä. Toivottavasti, vastaavasti kuten myös Ukrainalla olisi uskottava mahdollisuus hakea täysivaltaista Nato-jäsenyyttä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

"Suomen käsitykset ovat sinisilmäisiä ja hieman myös typeriä."

Tämä väite tuo väkisikin mieleen viime aikojen lehtiartikkelit ja satelliittikuvat Alakurtista. Mitä kaikkea siellä taas olikaan, kuinka paljon ja miksi?

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Surkeasti ovat asiat, jos Suomen ulkopuolella ja Suomelta kysymättä määritetään paikkamme suhteessa Natoon ja Venäjään ja vaikka muodollisesti kysyttäisiinkin, eipä se tilannetta parantaisi, jos kysely olisi vain muoto, jolla Suomelle sen paikka osoitetaan. Minä edellytän itsenäisyydeltä enemmän. Siihen liittyy kiinteästi vapaa mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä, jota kannatan. Haettiin tai ei, kannan määrityksen pitää perustua itsenäiseen harkintaan, ei ulkopuoliseen saneluun.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ #2/VH: "..Suomelta kysymättä.."

Tulee mieleeni Stalin, joka rauhanneuvottelujen aikana tokaisi Paasikiven ruikutuksiin: 'Teiltä ei kysytä.'

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Itsenäinen harkinta". Juuri niin ja siksi meidän pitäisi käydä kattava tosiasioihin perustuva kansalaiskeskustelu Suomessa suomalaisten kesken tästä Nato -asiasta. Ja siinä ei tule olla sijaa idealismeille ja mielikuville, vaan aidoille tosiasioille niin suunnasta kuin toisestakin. Nyt on kysymys Suomen turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Venäjä voi NATO:on kuulumattomien naapurimaidensa kohdalla tehdä mitä tahansa ilman, että länneltä tulee tuomitsemista tai "pakotteita" suurempaa reaktiota. Edes aseavun antaminen ei tunnu olevan kovin helppo päätös.

Putinin kannattaisikin hyödyntää tätä lännen pehmeyttä ja saamattomuutta ottamalla heti mahdollisimman paljon ja häikäilemättä. Jos siitä jonkin verran joutuisikin sitten perääntymään jossain päin, niin paljon jäisi vielä jäljelle eikä maailma parin vuosikymmenen kuluttua asiaa enää muistaisikaan. Olisi vain jäljellä joitakin pellejä kuten "juoksuhautoihinsa kaivautuneita Karjalan palauttajia".

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Tarkoitatko Juha, että pakkoluovutettujen alueidemme palautusta tavalla tai toisella haikailevat, suvun omaisuuden palautusta toivovat, ovat PELLEJÄ?!

Unelmoijia ja tuulen tavoittelijoita saatetaan olla, mutta pellejä tuskin sentään. Takanamme on suuri määrä puolestamme puhuvia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia.
Kun neuvostojohto ei noudattanut, ja nyt Venäjä ei noudata lakeja, niin pitäisikö Suomen ja koko maailman sen vuoksi olla hiljaa??!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kontekstista oli tarkoitus ilmetä, että käytin sanaa sarkastisessa mielessä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #13

Minä en hyväksy sarkasmia tässä asiassa. En ainakaan tuolla tavoin esitettynä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #14

Eiköhän me kaikki asioita seuraavat tiedosta niiden tuskaa, jotka menettivät maansa viime sodissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Selvennän siis vielä, että kommentissani ikäänkuin siteerasin sellaisten henkilöiden lausuntotapaa, jotka ovat langenneet siihen imperialismin ansaan, jota kuvasin.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielestä puheet Karjalan palautuksesta ovat "typeriä" ja tarkoitukseni oli osoittaa heidän lähtökohtansa virheellisyys. Miksei mielestäsi tällaista tyylikeinoa saisi käyttää? No, jos se ei kaikille aukene oikealla tavalla, niin toki olisi pitänyt asettaa ilmaisu selkeämmäksi.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #21

Otahan nyt Juha lusikka kauniiseen käteen ja totea, että pelle-ilmaisu oli törkeä!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #24

Tietysti se on törkeä, mutta miksi ryhtyisin kaunistelemaan niiden ihmisten kielenkäyttöä, joita nimenomaan pyrin kritisoimaan? Ehkä olisi parempi ollut liittää se samojen lainausmerkkien alle kuin loppuosa lauseestakin.

Analogisesti, jos joku haluaa kritisoida "mamukriitikoita" sanomalla, että he ovat kirjoittaneet haluavansa "lakupellet" ulos maasta, niin ei sellaista kriitikkoa pitäisi kyseisen sanan "käyttämisestä" panna tilille.

Jotenkin tuntuu, että kun ymmärsit alun alkaen kommenttini päinvastoin kuin olin tarkoittanut, et vieläkään oikein ole siitä toipunut.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #27

Anteeksi vaan, että en ymmärrrä teitä, jotka näette siinä jotain väärää ja tuomittavaa, että toiset haikailevat omaisuutensa perään!? Vaikka tuo haikailun kohde olisikin vain kaukainen haave. Onko se jotenkin teiltä pois? Tunnetteko kärsivänne siitä? Aiheuttaako se teille jotain harmia? Miksi vastustatte?

Minä en menettänyt yöuniani asian vuoksi. Ihmettelen vain edelleenkin kielenkäyttöäsi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #28

Et siis sittenkään ymmärtänyt mitä olen yrittänyt sanoa. Minä en kuulu niihin, jotka näkevät asiassa väärää ja tuomittavaa, vaan kuulun pikemminkin itse samaan porukkaan Karjalan palautuksen puolesta puhujien kanssa.

Jos vielä kerran luet ajatuksella alkuperäisen kommenttini ja selvennykset väärinymmärrykseesi, niin varmaan aukenee asia.

Kun tarpeeksi kauan aikaa kuluu törkeäksi mielletystä valloituksesta, niin asiantila tulee myöhemmin yleisesti hyväksytyksi ja oikeutta penääviä saatetaan VALITETTAVASTI pitää valtavirran taholta "juoksuhautoihin juuttuneina pelleinä", mikä siis on VIRHEELLINEN ajatustapa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #29

No nyt tuli selväksi kantasi asiaan. Hyvä, että olet tuota mieltä!

Markku Laaksonen

Ehkä tämän suuren joukon olisi syytä herätä todellisuuteen ja havaita ettei Moskova ole lakitupa joka noudattaa määräyksiä, vaan suurvalta toimii itsekkäästi etujensa mukaan muista piittaamatta mikäli muut sen sallivat.
Sama tilanne jatkuu nyt Ukrainassa, Venäjä toimii kuin tahtoo muista piittaamatta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #17

Moskova ei todellakaan ole lakitupa, tämä kyllä tiedetään, mutta täytyykö yhä vieläkin jatkaa samalla vaikenemisen linjalla itänaapuriin nähden, sen rikkomukset hyväksyen, ettei se vaan ärähdä, kuin vuosikymmenet tapahtui?
Aidoista, avoimista, tasa-arvoisista naapuruussuhteista ei ollut tietoakaan, pelkkää imelää auvoisuuden näyttelemistä puolin ja toisin.

Kimmo Ojala

Venäjä jatkaa vyörytystään länttä kohti niin kauan, kunnes vastassa on sotilaallinen voima. Ukrainassa on olemassa vain sotilaallinen ratkaisu. Poliittinen ratkaisu, jossa Ukraina olisi suvereeni valtio ei ole mahdollista. Venäjälle on tehtävä sotiminen äärimmäisen kalliiksi, niin taloudellisesti, kuin inhimillisesti. Vain sisäiset voimat Venäjällä voivat luoda rauhan ja vakauden Euroopaan, Putinin hallinnon on väistyttävä ja autotarismi on korvattava aidolla demokratialla.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Katselin juuri suoraa lähetystä Munchenistä. Selkeää tekstiä ja yksimielisyys Venäjän aggressioista vastaan. Vakuuttavaa puhetta.

Odotan mielenkiinnolla Putinistien kommentteja epäoikeudenmukaisesta Venäjän painostamisesta.

Kimmo Ojala

Toivottavasti puheet konkretisoituvat aseavuksi. Putinille on tehtävä selväksi, missä Venäjän raja kulkee

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Venäjä jatkaa vyörytystään länttä kohti"
Ei yksipuolisesti!
Kuulumme USAn etupiiriin kuitenkin ja siksi meidät kutsuttiin lentoharjoitukseen.
Vaikea tässä on neutraali olla kun kummatkin suurvallat himoitsevat joukkoihinsa.
Molemmat pistävät niskuroivat maat matalaksi ja nyt europpa täyttyy pakolaisista joista on huolehdittava.

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Jälleen hyvä tilanneanalyysi Ukrainan tilanteesta.

Merkelin asenne on pettymys. Katsooko Eurooppa vierestä, kun
valtiolta ollaan viemässä itsemääräämisoikeus

Alkaako seuraavaksi vihreitä pikkumiehiä ilmaantua Baltian maihin?

Ja taas harrastetaan "diplomatiaa..."

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Katsooko Eurooppa vierestä, kun valtiolta ollaan viemässä itsemääräämisoikeus"

Aivan liian monet suomalaiset hyväksyvät kun Suomelta on viety itsemääräämisoikeus. Propaganda Venäjää vastaan ja Euroopan liittovaltion puolesta on massiivinen.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Eiköhän Merkelillä, EU:n tärkeimmän valtion päämiehellä ja oman maansa historiallisen painolastin kannattajalla, ole tietynlainen käsijarru vielä päällä. Mutta, jos Putin ei tule asioissa pätkääkään vastaan, niin eihän Merkelin tarvitse muuta kuin päästää käsijarru Volkkarista vapaalle. Ja jos Saksa sen tekee, niin muut lähtee mukaan. Se lienee sitten merkki EU:sta myös USA:lle.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Merkelin toiminta kotikentällä on pettymys. En näe eroa Ukrainan ja Kreikan välillä. Kumpaakin yhteiskuntaa tuhotaan ja itsemääräämisoikeutta rikotaan räikeästi. Keinot vain toiset.

Venäjän BKT on vain 7x suurempi kuin Ukrainan. Saksan BKT 13x suurempi kuin Kreikan. Venäjän väestö on 3x suurempi Ukrainaan nähden. Saksan väestö kahdeksankertainen Kreikkaan nähden.

Saksa on alistanut Kreikan protektoraatikseen, jota se katsoo voivansa vapaasti kiristää ja kurittaa tahtoonsa EKP:n avulla. Ukrainalla tuskin on sen suurempaa oikeutta valita itselleen demokratia kuin mikä on Kreikan oikeus suvereniteettinsa säilyttää.

Jos joku sanoo Venäjän yrittävän rikkoa EU:n yhtenäisyyttä, on tilanneanalyysi täysin pielessä. EU ei ole yhtenäinen Venäjän syystä, vaan ihan omasta vapaasta tahdostaan erileirisyyttä ylläpitää.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Asiallista tekstiä tohtori Rusilta. Kannattaa lukea hänen monet asiaa koskettelevat kirjansa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Alpo Rusin kirjoituksia ja kirjoja lukeneena allekirjoitan edellä mainittua. Toisaalta kepun perinteisestä tukiaisautomaatiikkapolitiikasta, jonka veronmaksajat kustantavat, diplomaatti karriääri Rusilla ei ehkä liene kovin vankkaa kuvaa. Olisi mielenkiintoista, jos Alpo Rusi omalla pieteetillään avaisi Suomessa pyöritettävän tukiaistoiminnan ja sen kytkennät. Tässä ei kai yhdelläkään puolueella ole aivan puhtaat jauhot pussissa.

ulf fallenius

Valitettavasti Putin tekee niin kuin parhaaksi katsoo ja ennalta arvattavuus on mahdotonta. Sellaisia asiantuntijoita ei löydy jotka voisi ennustaa mitä hän tekee.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Veikkaisin Venäjän vaativan kompensaation Ukrainasta, jonka länsi on liittänyt omaan etupiirinsä. Kompensaatio saattaa tarkoittaa energia-alalla joidenkin hankkeiden liikkumista Venäjän toivomaan suuntaan.

Haukat tätä tietenkin vastustavat liiallisena myönnytyksenä, mutta Venäjän näkökulmasta asia on oikeudenmukaisuuskysymys. Jos EU etenee itään, Venäjän energia-sektorin tulee päästä laajenemaan lännessä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Voihan Venäjä tuollaistakin "kompensaatiota" hakea, eihän sellaisesta haittaakaan olisi, mutta ei se Venäjälle riitä. Sillä on oma laajenemisagendansa, jota se noudattaa.

Nytkin käydään jälleen kerran tulitaukoneuvotteluja. Kuinkahan monennesta tulitauosta onkaan kysymys? Todennäköisesti taas saadaan yksi aikaiseksi ja osapuolet hehkuttavat ratkaisua konfliktiin.

Muutaman kuukauden kuluttua käydään sitten taas seuraava tulitaukoneuvottelu. Tilanteessa, jossa Venäjä on edennyt kauemmas ja saavuttanut vakiintuneemman aseman Itä-Ukrainassa muutoinkin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

En kaipaa sotaa. Sen sijaan haluaisin nähdä enemmän selkärankaa ja selkeää arvopohjaa EU:n, ETYJ:n jne. edustajien ajattelussa ja toiminnassa. Vähemmän verkkaisuutta.

Olen hieman ihmetellyt sitä, miksi Saksan (82 milj.) ja Ranskan (68 milj.) johtajat hiireilevät tai luimistelevat mennessään Moskovaan neuvottelemaan, kun po. maiden yhteinen väkiluku on n. 150 milj., niiden BKT ylittää Venäjän monikertaisesti ja takana on lähes yhtenäinen EU, jossa on yli 500 miljoonan populaatio ja resurssit.
Lisäksi back-up'ina on Yhdysvallat ja sen - vaikkakakin rajallinen - läsnäolo Euroopassa.

Jos he pitävät Venäjää (Putinia?) arvaamattomana, epäluotettavana tai vaarallisena, sitä suurempi syy olisi esittää asiat kirkkaasti ja jämäkästi, eikä antaa tulla pyöritetyksi - piakkoin jo vuoden ajan.

Ukraina ansaitsee paljon parempaa Euroopalta kuin tulla lähes hylätyksi tässä historian käänteessä. Siihen EU:a velvoittavat jo nuo usein toistetut "eurooppalaiset arvot" laajassa merkityksessä.

Münchenissa 6.-8.2.2015 pidetty kokous ei saisi muistuttaa menneisyyden München'iä. Suomikin voisi vähitellen karistaa menneisyyden haamut harteiltaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kiitos paljon hyvästä kommentista, Seppo!

Kukaan ei todellakaan kaipaa sotaa Eurooppaan. Tosiasia nyt vain on, että sota on Ukrainassa meneillään, ja kysymys kuuluu, kuinka se saadaan päättymään. Saadaanko se päättymään neuvotteluin vai tarvitaanko sotavoimaa. Sota on kestänyt Krimin valtauksesta alkaen parin viikon päästä vuoden eikä tosiasiallinen tilanne ole muuttunut miksikään.

Olen samaa mieltä, että aika hampaatonta on ollut Euroopan länsivaltojen toiminta, käteen ovat jääneet vain tulitaukoneuvottelut ja rikotut tulitauot, faktisia tuloksia ei ole saatu aikaiseksi.

Nyt tulee pahaenteisesti mieleen Jugoslavian hajoamissodat. Kuvio näyttää menevän samoin. Sillionkin läntisessä Euroopassa oli Venäjän pelkoa, muttei niin paljon kuin nyt. Venäjä oli tuolloin heikompi. Nyt Venäjä vie Ukrainassa suvereenisesti, Länsi-Eurooppa vikisee. Jugoslavian sodissa kuoli yli 100 000 ihmistä ja tilanne ei vieläkään ole normalisoitunut. Kuinkahan moni vielä kuolee Ukrainassa?

Jugoslavian hajoamissotia ei Eurooppa yksin pystynyt ratkaisemaan, tarvittiin Yhdysvaltoja.

Todennäköisesti Ukrainankin sodan joutuu Yhdysvallat lopulta ratkaisemaan. Jos presidenttinä olisi republikaani (vaikkapa Bush), apua olisi jo annettu, Obama on empivämpi. Jos presidenttinä olisi republikaani, saattaisi olla, ettei Venäjä olisi toiminut Ukrainassa niin kuin nyt toimii. Länsi ei ole nyt uskottava vastavoima Venäjälle.

Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa 2008 käsiteltiin presidentti Saakashvilin johtaman Georgian että presidentti Juštšenkon johtaman Ukrainan Nato-jäsenyyshakemuksia. Yhdysvallat Bushin johdolla olisi ottanut maat jäseneksi, läntinen Eurooppa Ranskan ja Saksan johdolla tosiasiallisesti torppasivat jäsenuudet. Nato-maat lupasivat kyllä sinänsä Bukarestin huippukokouksessa Georgialle ja Ukrainalle Nato-jäsenyyden, kuitenkin ilman jäsenyyteen valmistelevaa MAP-ohjelmaa tai selkeää aikataulua puolustusliiton täysjäseneksi hyväksymisestä. Kyse oli tosiasiallisesta Nato-jäsenyyshakemuksien hylkäyksestä.

Venäjä vastasi ensimmäisen kerran kyseisten maiden Nato-haaveisiin Georgian sodalla elokuussa 2008.

Tuskin nykyistä Ukrainan sotaa olisi tullut, jos vuoden 2008 tapahtumat olisivat menneet Yhdysvaltain mielen mukaisesti. Joku voi sanoa, että taas Saksa ja Ranska ovat sähläämässä Kaakkois-Euroopassa vuonna 2014 vuoden 2008 jälkeen.

Lännen tulisi nyt vain periaatteellisella tasolla päättää, sallitaanko Kaakkois-Euroopan vanhoille Neuvostoliitto-alueille Nato-jäsenyyksiä Venäjän vastatoimista huolimatta ja mitoittaa toimet tuon päätöksen mukaan.

Harmittaa niin vietävästi Euroopassa meidän päättämättömät ja Venäjä-pelkuriset poliitikot. Ukraina on kuin Suomi 70–75 vuotta sitten, apua ei saatu mistään, kukaan ei auttanut.

Käyttäjän mikajahkola kuva
Mika Jahkola

Ratkaisuun pääsyä saattaa helpottaa nykyinen asetelma, jossa USA harkitsee vakavissaan Ukrainan hallituksen aseistamista. Pelkästä retoriikasta ei ole kyse, USA:lla on pitkät perinteet kyseisessä lajissa ja nyt sitä vaativat sekä presidentti että oppositio.
Merkel taas näkyvästi vastustaa aseapua. Kerry ja Merkel voivat neuvottelussa pelata hyvää ja pahaa poliisia Putinin kanssa ja Merkel käyttää vaikutusvaltaansa USA:an, että Ukrainaan ei tulisikaan amerikkalaisia aseita..

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Valitettavasti tuntuu taas kerran, että Venäjän hallinto ei ymmärrä muuta kuin voimaa.

Voiman käyttö ei tietenkään ole mikään bisnes kenellekään, mutta nyt alkaa olla kyse Venäjän naapurimaiden vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta sekä kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.

Toisaalta EU:n ja USA:n osalta voidaan sanoa, että Venäjälle on annettu mahdollisuus ja jopa ilmeisesti tarjottu kunniallista tietä perääntyä. Venäjän nykyhallinto ei tähän mahdollisuuteen ole halunnut tarttua, vaan pitää itsepäisesti kiini halustaan tulla jälleen toiseksi maailman navaksi naapurivaltioittensa kustannuksella. Pahalta alkaa näyttää, että EU:lla ja USA:lla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin kiristää vastatoimenpiteitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset