AriPesonen1

Miksi SDP on nyt kuihtumassa pois kokonaan?

Vuodesta 1899 lähtien Suomen sosialidemokraattisella puolueella on ollut uljas historia. Puolue ja siihen läheisesti liittyvä työväenliike on historiansa aikana saanut paljon hyvää aikaan. Monet suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä uudistuksista on luotu sosialidemokratiassa.

Kun katsoo SDP:n kannatuskehitystä sodan jälkeisissä vaaleissa ja ennen kaikkea Suomen EU-jäsenyysaikana, on kehitys ollut SDP:lle puheenjohtaja Paavo Lipposen kausien jälkeen surkeaa.

Näyttää yhä vahvemmin siltä, että SDP:stä on tulossa marginaalinen pienpuolue, jolla on takana loistava tulevaisuus. Sama kannatuskehitys on tapahtumassa koko perinteiselle vasemmistolle. Vasemmistoliitolle on käymässä SDP:n kanssa samoin, vaikka sillä on ollut suurta pyrkimystä lieventää kannatuksensa laskua omimalla vihreitä arvoja.

SDP:n kannatuskehitys vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien on ollut seuraavanlainen:

1991 22,12 %, 48 kansanedustajaa

1995 28,25 %, 63 kansanedustajaa

1999 22,86 %, 51 kansanedustajaa

2003 24,47 %, 53 kansanedustajaa

2007 21,44 %, 45 kansanedustajaa

2011 19,10 %, 43 kansanedustajaa

2015 16,50 %, 34 kansanedustajaa

Kahdessa vuosikymmenessä vuodesta 1995 vuoteen 2015 SDP on menettänyt lähes puolet kannatuksestaan (42 prosenttia).

Samaan aikaan vuonna 1995 rekisteröity Perussuomalaiset (aikaisemmin SMP) ja vuonna 1988 rekisteröity Vihreä liitto ovat kasvattaneet yhteenlaskettuna kannatustaan. Oheisessa luettelossa ensiksi on Perussuomalaisten kannatuskehitys ja jäljempänä Vihreiden kannatuskehitys:

1991 4,85+6,82 %, 6+10 kansanedustajaa (yhteensä 16 kansanedustajaa)

1995 1,30+6,52 %, 1+9 kansanedustajaa (yhteensä 10 kansanedustajaa)

1999 0,99+7,27 %, 1+11 kansanedustajaa (yhteensä 12 kansanedustajaa)

2003 1,57+8,01 %, 3+14 kansanedustajaa (yhteensä 17 kansanedustajaa)

2007 4,05+8,46 %, 5+15 kansanedustajaa (yhteensä 20 kansanedustajaa)

2011 19,05+7,25 %, 39+10 kansanedustajaa (yhteensä 49 kansanedustajaa)

2015 17,60+8,50 %, 38+15 kansanedustajaa (yhteensä 53 kansanedustajaa)

Sitä mukaa kun SDP ja Vasemmistoliitto ovat menettäneet kannatustaan, on Vihreiden ja Perussuomalaisten kannatus kasvanut lähes vastaavasti. Vuosien 1991–2007 eduskuntavaaleissa edellä mainittujen kolmen puolueen (SDP, PS ja Vihr.) kannatus on vaihdellut tasaisesti 63–73 kansanedustajapaikan välillä tavanomaisin paikkavaihteluin. Vuodesta 2011 lähtien Perussuomalaiset on vienyt kannatusta hieman myös Keskustalta ja muilta porvaripuolueilta, ja kolmen puolueen yhteenlaskettu kannatus on kasvanut vuoden 2011 vaaleissa 92 paikkaan ja vuoden 2015 vaaleissa 87 paikkaan.

Suomessa puolueiden laajat kannatusmuutokset ovat hitaita. Yleensä menettävä aate – nyt siis perinteinen vasemmistoaate – ei ole ollut kykenevä näkemään itseänsä koskevia muutoksia. Kahdessa vuosikymmenessä perinteiset vasemmistopuolueet ovat pikkuhiljaa vaali vaalilta menettäneet kannatusta uusille tulokkaille - Vihreille ja Perussuomalaisille. Vasemmistopuolueet ovat tottuneet muutokseen reagoimatta ja analysoimatta, mistä kannatuksen menetys pohjimmiltaan johtuu.

Vahvasta uudistajasta ja eteenpäin pyrkivästä SDP:stä on tullut kahdessa vuosikymmenessä yhteiskunnan jarruttaja ja rakenteiden säilyttäjä. Etenkin taloudessa SDP:stä on tullut konservatiivi. SDP ei ole nähnyt maailman ja yhteiskunnan eikä ennen kaikkea kansalaisten keskeisen arvopohjan muuttumista. SDP on menettänyt kasvuvoimansa. Puolue on nyt yhä selvemmin taantuva ja kuihtuva yhteiskunnallinen voima. SDP:llä ei ole enää uudistuskykyä eikä sellaista ideaa, joka vetoaisi laajemmin kansalaisiin.

Pohjoismaisiin sisarpuolueisiin nähden uudistuskyvyssään SDP:n on jäänyt kaikkein viimeiseksi, ja erityisen paljon suomalainen sosialidemokratia on jäänyt jälkeen uudistuskykyisestä saksalaisesta sosialidemokratiasta. Saksassa suurta tuskaa tuottaneet - mutta tarpeelliset - uudistukset talouteen tehtiin jo puheenjohtaja Gerhard Schröderin aikaudella 2000-luvun alkupuolella.

Saksassa tarvittavat talousuudistukset uskallettiin tehdä sosialidemokraattien johdolla hetimmiten vuoden 2002 euron käyttöönoton jälkeen vuodesta 2003 lähtien. Saksassa euron käyttöönoton edellyttämät talousuudistukset osattiin nähdä ja tehdä oikein, kiitos siitä kuuluu sosialidemokraateille.

SDP:ssä olisi herätyskellojen pitänyt soida ensimmäisen kerran jo 1980-luvun jälkipuolella, kun vihreät muodostivat elinvoimaista uusiin vihreisiin arvoihin ja uuteen toimintamalliin perustuvaa yhteiskuntaliikettä. SDP:llä ei ollut riittävää vastausta vihreiden arvojen nousuun yhteiskunnassa. Jo tuolloin oli nähtävissä, ettei puolueessa asioiden käsittely vastannut kaikilta osin kansalaisten tarpeita ja ennen kaikkea sitä käsitystä, miten asioista olisi päätettävä kansalaislähtöisesti.

Viimeistään sosiaalidemokraattisten herätyskellojen olisi pitänyt soida silloin, kun Perussuomalaisista tuli maan kolmanneksi suurin puolue vuonna 2011. Perussuomalaisten nousun syissä mennään SDP:n ytimeen: palkansaajien ja työntekijöiden työllä tehtävään hyvinvointiin siinä yhteiskunnassa, jossa kilpailukykyä ei enää korjata ilman, ettei korjauksilla olisi samalla suoria negatiivisia vaikutuksia työntekijöiden etuihin ja hyvinvointiin. Perussuomalaisten euro- ja EU-vastaisuudessa on pohjimmiltaan juuri tästä kysymys: eurossa talousongelmia ei voida korjata enää helpoimmin devalvoimalla.

Mikä on se SDP:ssä tehty perusvirhe, miksi puolue on nyt menettämässä täysin kannatuksensa? Miksi 1960- ja 1970-lukujen edelläkäyvästä uudistajasta on nyt tullut kaikkien uudistusten jarru?

SDP:n historian alkuaikoina työväenyhdistykset, ammattiyhdistysliike ja liikkeessä olleet työntekijät loivat puolueelle vaikutusvaltaa ja voimavaroja toteuttaa yhteiskunnallisia uudistuksia. Puolueen rooli oli olla vain työväestön väline työväestön omien olojen ja etujen parantamiseen. Nyt on asetelma muuttunut päinvastaiseksi. SDP:stä on tullut korporatiiviselle ammattiyhdistysliikkeelle ja ammattiliitoille työväline, jolla ammattiyhdistysliike voi vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Valta ja sen oikeutus ei lähde enää kansasta.

SDP:n valta perustuu yhä selvemmin toimintaan palkansaajajärjestöissä, ennen kaikkea SAK:ssa. Yhä useamman äänestäjän mielestä SDP:n talouspolitiikan suunta luodaan ammattiyhdistysliikkeessä, jota SDP sitten hallituksessa ja eduskunnassa yrittää toteuttaa. Se ei ole äänestäjien mielestä oikein. Äänestäjillä ei ole riittävää vaikutusmahdollisuutta, vaikutusmahdollisuudet on ulkoistettu ammattiyhdistyskorporaatiolle.

Ovatko liian läheiset suhteet konservatiiviseen ammattiyhdistysliikkeeseen olleet se syy, miksi SDP ei ole kyennyt uudistumaan ja miksi se on menettänyt kannatustaan?

Edes puolueen jäsenillä ei ole ollut suurempaa vaikutusvaltaa puolueen linjaan, puolue on pitkälti ollut vain ammattiyhdistyskorporaation vaikutusvallassa. Viimeinen ja kuvaavin esimerkki ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallasta puolueeseen oli istuvan ay-johtaja Antti Rinteen valinta puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2014. Edellisen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vähäiset irrottautumisyritykset ammattiyhdistysliikkeestä loppuivat lyhyeen.

Suomessa nykyinen ammattiyhdistysliike ehkäpä Akavaa lukuun ottamatta on konservatiivinen ja säilyttävä, ja sitä mukaa myös SDP on konservatiivinen ja säilyttävä. Pyritään pitämään kiinni vielä siitä, mikä menneessä maailmassa toi palkansaajille hyvää, mutta joka ei enää tässä muuttuneessa maailmassa välttämättä tuo. Maailman muutos on nopeutunut, mikä tarkoittaa, että myös reagoinnin tulee olla nopeutunutta. Etenkin taloudessa emme voi jäädä juoksuhautoihin makaamaan.

Sodanjälkeisen Suomen talouden suurin muutos oli euron käyttöönotto vuonna 2002. Vuoden 2008 talouskriisi osoitti karvaasti, ettei euron käyttöönoton edellyttämiä talousuudistuksia suomalaisessa yhteiskunnassa ole tehty ollenkaan - eikä edes mietitty.

Suomen liittyminen euroon merkitsi sitä, ettei Suomi enää voi rahan ulkoisen arvon muutoksilla hankkia itsellensä kilpailijamaitaan parempaa hintakilpailukykyä. Omalla valuutalla vuoden 2008 talousromahdus ja sitä seurannut hintakilpailukyvyn menetys olisi ollut helppo kompensoida antamalla oman markan devalvoitua ilman, että mitään rakenteellisia uudistuksia yhteiskuntaan ja talouteen olisi tarvittu.

Jo vähäisellä devalvoinnilla on valtava merkitys kilpailukyvylle, vaikutukset ovat jo vähäisilläkin valuuttamuutoksilla 10 miljardien luokkaa. Tuloksia voidaan saada aikaan jo muutamassa kuukaudessa.

Sama vaikuttavuus muutoin vaatii erittäin suuria muutoksia ennen kaikkea työmarkkinoiden pelisääntöihin, mutta myös julkistalouden toimintaan. Puhutaan siis rakenteista. Nyt ensimmäisestä kriisistä selviytymistä on harjoiteltu kohta kaksi eduskuntavaalikautta onnistumatta. Meillä ei ole toimintamalleja etenkään työmarkkinoilla siitä, miten menetetty kilpailukyky voidaan palauttaa nopeasti, kun valuutan ulkoista arvoa emme voi enää säädellä omista lähtökohdistamme.

Eurossa olo edellyttää suomalaisen työmarkkinaympäristön täydellistä myllerrystä ja se tarkoittaa muutoksia myös siihen, kuinka laajalti yhteiskunta voi puuttua talouselämän toimintaan. Toistaiseksi suomalaisessa puoluekentässä SDP on ollut muutosten suurin jarrumies, kuiskaajana takavasemmalla puolueelle on ollut SAK. Mitään tosiasiallisesti vaikuttavia toimintamalliuudistuksia ei ole kyetty tekemään, suurin pienienkin uudistusten estäjä on ollut SDP. Pelkästään maltilliset palkankorotukset eivät menetettyä kilpailukykyä tuo, toimenpiteellä ei ole riittävää vaikutusta eikä riittävän nopeasti. Elämä menee vain kituuttamiseksi.

Kullakin puolueella pitää olla kyky tehdä uusituksia nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kaikkea vanhaa pitää uskaltaa katsoa ennakkoluulottomasti ja kriittisesti. Jos puolue ei uskalla tehdä uudistuksia, jokin uusi tai uudistuva puolue ne tekee syöden paikalleen pysähtyneiden puolueiden kannatusta. Vihreät ja Perussuomalaiset ovat tehneet jo niin SDP:lle.

Jos SDP ei muutu, se kuihtuu merkityksettömäksi 10–15 prosentin marginaalipuolueeksi, jota ei pelasta enää edes ammattiyhdistysliike. Vallitseva side ammattiyhdistysliikkeekseen tulee siis joka tapauksessa katkeamaan, joko hyvällä tai pahalla. Hyvällä niin, että se tehdään yhteisymmärryksessä. Pahalla niin, ettei SDP:lle jää enää pienuutensa vuoksi mitään todellista vaikutusvaltaa maan politiikkaan, ja muut puolueet ottavat yhä merkittävämmän osan myös ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallasta.

SDP, kuten muutkin puolueet yleensä, eivät osaa katsoa asioita riittävän laajasti ja pitkävaikutteisesti. Vuosikymmeniä kestävät hiljaiset muutokset jäävät usein huomaamatta. Olikohan nämä vuoden 2015 vaalit jo riittävä opetus SDP:lle?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Erkki Tuomioja haluaa vielä hallitukseen, muuten hallitsevat "synkemmät voimat."

http://demokraatti.fi/tuomioja-varoittaa-sdpta-syn...

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Satakunnan demarien ”toinen äänikuningatar” Krista Kiuru haluaa SDP:n oppositioon:

http://www.tapionajatukset.com/125

Käyttäjän IlpoSuominen kuva
Ilpo Suominen

Aikoinaan demareita äänestäneenä minua kyllä surettaa tuo SDP:n alennustila. Lyhyesti sanottuna SDP ei ole enää työväen puolue. Se ei ole pitkään aikaan ajanut työtätekevien asiaa, vaan on keskittynyt maailmanparantamiseen ja suomalaisten hyysäykseen, oikeastaan vain vähemmistöjen asioitten ajamiseen.

Miksi SDP ajaa suurpääoman asiaa suhteessaan Euroopan Unioniin? Miksi SDP sallii hallitsemattoman maahanmuuton? Miksi Jutta Urpilaiselta nelisen vuotta sitten kiellettiin sanomasta "Maassa maan tavalla"?

SDP ja Suomen ev.lut. kirkko muistuttavat toisiaan. Kirkkokin on hylännyt alkuperäisen ideologiansa ja ajaa nyt muitten kuin kristittyjen asiaa.

Molempia odottaa sama kohtalo.

Kari Savinen

Kysymys on juuri siitä, että SDP- taustainen presidentti Koivisto "junaili" Suomen EU-kuntoon, tavalla johon sisältyi valtiopetos, rikos joka ei vanhene koskaan.

"Orkesterissa" oli soittajana Esko Aho, kepulainen, ehkä tietämättömänä, mutta kuitenkin. SDP:n Ahtisaari ja Lipponen jatkoivat samaa linjaa. Sitten vielä hiukan "kesantolainen" Urpilainen, joka ei voinut tai halunnut mitään muuttaa ja siitä johtuen syöksykierre vain jyrkkeni.

Arin esittämistä prosenteista ja paikka määristä näkee suoraan yhteyden siihen, kuka oli vallassa silloin kun EU-jäsenyydestä ja rahaliitosta päätettiin
Enempi tietoa löytyy www.jormajaakkola.fi

SDP on suurin syyllinen Suomen taloudelliseen katastrofiin, joten sen olisi pitänyt näissä vaaleissa tehdä jotain, mutta mihinkä se seepra juovistaan pääsee.

Pekka Iiskonmaki

Mauno Koivisto SDP pelasti pankkikapitalistit ja tuhosi 60.000 yritystä.

SDP edustaa siten raharikkaita ja on unohtanut duunarin ja yrittäjät. Vanhat punaparrat täällä vielä kuvittelevat SDP:n olevan duunarin asialla.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Koskaan ei ääni ole demareille mennyt, joten en jää puoluetta erityisesti kaipaamaankaan.

Analyysi oli varmaan oikean suuntainen. Itse olen pitänyt puolueen pahimpana ongelmana vanhojen 70-80-lukujen poliitikkojen aiheuttamaa tulppaa. Nuoria ja karismaattisia demaripoliitikkoja ei ole päässyt syntymään. Sen myötä äänestäjäkunta on myös ikääntynyt. Tuota kehitystä tuskin saadaan poikki.

Demarit ovat ainakin yrittäneet profiloitua virkanaisten puolueeksi, joka entisestään liudentaa tuota puolueen karismaa. Napanuoraa AY-liikkeeseenkin on yritetty vähintään peitellä, mutta sitä ei kai kukaan usko.

Äänten siirtymä vasemmisto-oikeisto akselilta konservatiivi-liberaali akselille on pätevä selitys persujen ja vihreiden kannatuksen kasvulle.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Muistettavin sosialidemokraattien saavutus on Suomen sisällissodan aloittaminen vuonna 1918 ja siihen liittyvä punainen terrorismi.

Itse sodan he sitten hävisivät.

Pekka Iiskonmaki

#6
Heillä oli lähes puolet Eduskunnan paikoista ja silti piti turvautua terroriin. AY -liike sen jatkumo.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Sisällissotaan eli vapaussotaan johtaneista syistä emme voi unohtaa seuraavaa:

Sosialidemokraatit olivat vuoden 1916 vaaleissa saaneet eduskuntaan enemmistön, 103 edustajaa. Tämä eduskunta pääsi työskentelemään esteettä Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Eduskunta hyväksyi nopeassa tahdissa kauaskantoisia lakeja, kuten 8 tunnin työpäivälain ja torpparien vapautuslain.

Kun vielä Valtalaki (maamme saattaminen itsenäiseksi) saatiin aikaiseksi, parlamentarismin kehittyminen näytti olevan käden ulottuvilla.

Mutta sitten porvarit rupesivat vehkeilemään Venäjän Väliaikaisen Hallituksen (Kerenski) kanssa ja tämä hallitus sitten hajotti eduskunnan ja pysäytti lupaavan kehityksen.

Muun muassa vapaaherra Viktor von Born oli vedonnut Venäjän väliaikaiseen hallitukseen, ettei se hyväksyisi Oskari Tokoin senaattia.

Olipa historiallinen totuus sitten mikä tahansa, noin tarkasti ottaen,tämä ei voinut olla vaikuttamatta masentavasti ja vihastuttavasti sosialidemokraatteihin, jotka uusissa vaaleissa menettivät enemmistönsä.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #12

''Tämä ei voinut olla vaikuttamatta masentavasti ja vihastuttavasti sosialidemokraatteihin, jotka uusissa vaaleissa menettivät enemmistönsä.''

Oliko vaalitappio riittävä syy aloittaa punaterrori ja massiiviset kansanmurhat?

Riittääkö demareille vain mielensäpahoittaminen vai alkaako kansantaloutta tuhoavat rettelöt? Siitä on jo merkkejä ilmassa. Paatero otti vielä loppukirin.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen Vastaus kommenttiin #13

Vastaus kommenttiin #13.

Ei pidä unohtaa valkoista (lahtarien) terroria.

Satoja (myös alaikäisiä tyttöjä) teloitettiin (Hämeenlinnassa)ilman oikeudenkäyntiä ja tuhansia näännytettiin vankileireillä.

Raportoituja tapauksia on vaikka kuinka paljon.

Laitan esimerkiksi maltillisen (ei siis sotinut!) sanomalehtimiehen Juho Rainion teloituksen Porin Raatihuoneen kellarissa.

Valkoiset teloittajat murhasivat Rainion useilla kiväärien pistimien iskuilla kellarin seinää vasten. Kun tämä oli tehty, he veivät murhatun verisen paidan tämän kotipihalle vaimon ja lapsien nähtäväksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Rainio

Sisällissodan aikana Rainio toimi Porissa Osuusliike Kansan toisena johtajana. Hänet pidätettiin sodan loppuvaiheessa 5. toukokuuta ja teloitettiin muutamaa päivää myöhemmin Porin raatihuoneen vankityrmässä, vaikka Rainio oli itse vastustanut aseellisen taisteluun ryhtymistä,[2] eikä myöskään kuulunut punakaartiin. Hänen teloituksensa motiiviksi on asiakirjoihin merkitty "valtiolliset syyt".[3] Rainio on haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle.[4]

Täältä löytyy lisää:

http://www.porilaiset.com/forum/viewtopic.php?f=42...

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #15

#15
Älä sekoita Tapio syytä ja seurauksia. Ei kai kukaan jää sormi suussa tappamistaan odottamaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Täytynee kuitenkin todeta, että puolueen äärisiipi lähti terrorin tielle, ei maltillinen enemmistö.
Puolueella on ollut positiivinen panos yhteisöömme Lipposen aikaan saakka.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #16

#16
Paasio käski siirtyä pari piirua vasemmalle. Sorsa jatkoi. Kyllä SDP tuhosi itse itsensä.

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

Aina vaalien jälkeen Suomessa ollaan hautaamassa milloin mitäkin puoluetta vaalimenestystä tulkiten, mutta haudattava valikoituu ennen kaikkea hautaajan omien intohimojen perusteella. Demareiden kriittinen suhtautuminen Natoon lienee tässä tapauksessa taustalla.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Hyvä analyysi, mutta muutamia pointteja:

#1 Duunarit ovat konservatiivisia. Siksi he haluavat äänestä perussuomalaisia.
#2 Kaupunkien toimihenkilöt (sekä yksityisen että julkisen) ovat arvoliberaaleja.
#3 Kaupunkien koulutettu väestö kasvaa. Teollisuuspaikkakuntien taas supistuu.

Oma oletukseni demareiden tulevaisuudesta on, että edessä on tuskallinen siirtymä duunaripuolueesta kohti kaupunkilaisen keskiluokan puoluetta. Duunarien ääniä on vaikea saada, sillä he ovat arvokonservatiiveja. Demarit jää henkiin, mutta pienempänä puolueena.

Poliittisesti demareista lienee tulossa sen tyyppinen puolue kuin jenkkien demokraattipuolue tai Saksan demarit. Sille linjalle voi olla paljonkin kysyntää, sillä kaupunkien koulutettu keskiluokka on arvoliberaalia ja kasvaa kovaa vauhtia. Menestyväthän he Saksassa ja Amerikassakin.

Pekka Iiskonmaki

Antti.

Minua närästää eniten sääntely ja turha ideologinen jargonia, jota SDP rakastaa. AY -liikkeen käyttäminen poliittiseen rettelöintiin.

Ei duunarin tarpeet poikkea muusta väestöstä.

He haluavat tulla toimeen nettopalkallaan, saada turvallisen auton kohtuuhintaan ja viinansa lähikaupasta, jonka aukioloajan määrää kauppias.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

"Minua närästää eniten sääntely ja turha ideologinen jargonia, jota SDP rakastaa. AY -liikkeen käyttäminen poliittiseen rettelöintiin."

Mitä tuohon sääntelyyn tulee, niin aivan varmasti se ainakin tällä hallituskaudella on vähenemässä. Vieroksun silti sitä, että se laitetaan demarien syyksi. Esimerkiksi keskustalla on historiallisesti aivan yhtä suuri asema erilaisen sääntelyn rakentajana. Esimerkiksi kepu vastusti kauppojen aukioloaikojen vapauttamista.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #14

#14
Antti siis tarkoittaa, että Kepu pettää aina. Kai siinä sääntelyssä demarit olisivat voineet laittaa kampoihin.

Nyt duunarilta napataan palkasta ja ostovoimasta veroja raakimman jälkeen. Luukulta annetaan pitkin hampain osa veroista takaisin köyhäinapuna.

Kyllä duunarillakin on ylpeytensä. Ei omien verojensa kerjääminen herätä luottamusta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kiitos Antti kommentista!

Yle uutisoi tänään 23.4.2015 klo 14.17: Urpilainen ei pyrkinyt ryhmäjohtajaksi – "Rinteen mukaan edustamme erilaista poliittista linjaa".

SDP:ssä on nyt siis kaksi poliittista linjaa, jotka ovat:

- konservatiivilinja (ay-siipi, korporaatit, SAK:laiset)
- uudistuslinja (linja, jonka mukaan puolueen tulee olla itsenäinen, ei ay-sidonnainen)

Konservatiivilinjaan kuuluvat mm. nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne, ensimmäinen varapuheenjohtaja Antti Lindtman ja vanha SAK:n osastonjohtaja Eero Heinäluoma. Kaikki ovat ammattiyhdistysliikkeen kasvatteja ja edustavat tosiasiassa SAK:ta (tai STTK:ta). Konservatiivilinjan toiminta SDP:ssä toiminta on kuin Venäjällä Putinin hallinnossa.

Uudistuslinjan kärkihenkilö on entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen, muita edustajia oli mm. Mikael Jungner.

Tosiasia on, että SDP:ssä on linjaerimielisyys, jota kannatuksen lasku ja jatkuvat tappiot vaaleissa edistää.

Uudistusmielisimmät – kuten Juhana Vartiainen – joko siirtyvät muihin puolueisiin tai jättävät politiikan, kuten Mikael Jungner.

Selviääköhän SDP ehjänä pitkään?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Usein otetaan Gerhard Schrdöder (SDP) esimerkkinä Saksassa suoritetun työelämään ja talouden uudistajana, totta Schrdörin johdolla se tehtiin. Samalla kuitenkin unohdetaan, että palkansaajan asema esim. irisanomistilanteessa on aivan toinen kun toverinsa Suomessa. Hyvässä muistissa on, kun Nokia lopetti tehtaansa Saksassa irtsanomsesta saadut korvaukset olivat luokkaa josta suomalaiset työtekijät voivat vain uneksia. Mikäli suomalainen "duunari" voisi saksalaisen "duunarin" tavoin luottaa, ettei suoritettavat uudistukset aja hänen taloutaan välittömsti "kuralle" suhtautuminen niihin olisi varmasti toinen. Suomessa on eräs heikompia irtsanomssuojia Euroopassa, nostetaan se Eurooppalaiselle tasolle niin valmius uudistuksiin muuttuu oitis, näin uskon.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Usein otetaan Gerhard Schrdöder (SDP) esimerkkinä Saksassa suoritetun työelämään ja talouden uudistajana"

Gerhard Schrdöder ei tuhonnutkaan 650 000 saksalaista yritystä pistäessään Saksaa EMU-kuntoon. Saksa on aina huolehtinut omista yrityksistään ja suosinut heitä siinä missä Suomen poliitikotkin suosivat saksalaisia kuten Mayerin telakkasukua.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Sdp:sa on sen historian ajan ollut poliittistalinjajakoa aina 1918 vuodesta alkaen,Ryömäläiset,TPSL ja Remontiryhmä, vain pienenä voi linjat tiivistyä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

STX:n aikaista ps-sekoilua muistellessani siellä voisi Soinin opeilla nyt olla lappu luukulla. Onko tuo edes pyytänyt puheitaan anteeksi? Siinä paljastui laakista helppoheikin talousosaaminen hitaallekin kun Kokoomus ja Vapaavuori putsasivat Soinilla pöytää.

Titenkin se on aina mahdollista että Soinilla onkin tarkoituksena lopettaa ulkomaiset investoinnit Suomesta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"STX:n aikaista ps-sekoilua muistellessani siellä voisi Soinin opeilla nyt olla lappu luukulla"

Soinin opeilla Turussa olisi rakennettu yksi jättiristeiljä enemmän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset