AriPesonen1

Rakenteelliset uudistukset on uskallettava tehdä myös ilman ay-liikettä

Hallitustunnustelija Sipilällä on pian käsissä ratkaiseva valinta hallituksensa onnistamiselle: onko mukana SDP vai Kokoomus tekemässä uudistuksia Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa. Kumman puolueen kanssa uudistukset onnistuvat helpommin? Ratkaisevaa valinnassa tulee olemaan puolueen uudistushalukkuus.

Suomessa edelleen otaksutaan, etteivät työmarkkinauudistukset onnistu ilman SDP:tä ja ammattiyhdistysliikettä. Meillä on edelleen synkkänä muistissa ay-liikkeen aggressiivinen käytös 1990-luvun alussa Ahon hallituksen aikana. Oli keskusjärjestöjen masinoimia mielenilmaisuja, mielenosoituksia ja lakkoja. Uhattiin jopa yleislakolla. Meno oli tuolloin kuin tänä päivänä Putinin johtamalla Venäjällä. Mitään keinoja päämäärien saavuttamiseksi ei kaihdettu.

Tilanne nyt on ihan toinen kuin lähes neljännesvuosisata sitten. Maailma on muuttunut täysin. Enää ay-liikekään ei saisi samalla tavalla jäseniään tai kansalaisia laajemmin mielenosoituksiin tai poliittisiin lakkoihin kuin aikanaan. Agitoinnin aika on jäänyt taakse, se ei enää tehoa.

Palkansaajajärjestöjen asema yhteiskunnassa on muuttunut, ne ovat menettäneet vaikutusvaltaansa. Suomella ei enää ole omaa valuuttaa, jonka arvo heittelisi ay-liikkeen uhatessa yhteiskuntarauhaa. Olemme nyt eurossa, oma markka on historiaa.

Ammattiliitoissa myös poliittinen valta on pirstoutunut, liittojen jäsenkunnassa ei enää ole sitä SDP:n enemmistövoimaa, mikä puolueella vielä oli 1990-luvun alussa. Kahdessa vuosikymmenessä vuodesta 1995 vuoteen 2015 SDP on menettänyt lähes puolet eduskuntavaalikannatuksestaan (42 prosenttia). Ay-liikkeessä etenkin perussuomalaiset ovat lisänneet kannatustaan, toki myös muut puolueet.

Tänään suomalaiset käsittävät, etteivät nykyinen talousmeno ja velaksi eläminen voi enää jatkua, on tapahduttava viimein muutos vuoden 2008 talouskriisistä selviämiseksi. Olemme kituuttaneet kohta seitsemän vuotta ilman näkymää paremmasta tulevaisuudesta. Ilman rakenteiden uudistuksia ei ole luvassa parempaa tulevaisuutta.

Suomalaiset tiedostavat, että meidän kaikkien on oltava valmiita tinkimään omista eduistamme. Ihmiset eivät ole enää valmiit nousemaan barrikadeille puolustamaan etenkään niitä etuja, jotka eivät lopulta tuo meille erityistä hyvää. Olemme valmiit tinkimään hyvinvoinnistamme, kunhan uudistukset ja leikkaukset tapahtuvat vain oikeudenmukaisesti.

Tulevan hallituksen ei ole syytä murehtia siitä, onnistuvatko rakenneuudistukset ilman ay-liikettä. Ne onnistuvat. Malli, jossa työmarkkinajärjestöille annetaan mahdollisuus itse päättää tavoitteiden pohjalta uudistuksista, on hyvä. Jos työmarkkinajärjestöt eivät sitten kykene uudistuksia tekemään, on hallituksen tehtävä ne yksin.

Kumpi sitten olisi parempi kolmanneksi suureksi pyöräksi hallitukseen, Kokoomus vai SDP? Arvioisin, että Kokoomus. Vesitetyistä ja nimellisistä uudistuksista ei ole meille mitään hyötyä, uudistuksilla pitää olla todellista vaikuttavuutta. Uudistuksiin pitää olla halukkuutta ja uskallusta. SDP:llä ei sitä tällä hetkellä ole, se on sitoutunut puolueena liikaa uudistushaluttomaan ammattiyhdistysliikkeeseen ja on myös alkavan hajaannuksen tilassa. Linjaerimielisyydet tulevat edelleen kärjistymään.

Nykyisen puheenjohtajan ollessa vallassa SDP:n linjaa määrittää pitkälti ammattiyhdistysliike, etenkin takavasemmalla oleva SAK. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen SDP:llä ei ollut uskallusta uudistuksiin, koska puolue otaksui kannatuksensa valuvan edelleen Perussuomalaisiin. Kannatus on valunut joka tapauksessa, koska SDP:n politiikka ei ole ollut erityisen tuloksellista, talous on vain supistunut ja työttömyys kasvanut.

Nyt olisi viimein Suomessa uskallettava tehdä ne toimintamalliuudistukset, joissa jokainen toimia - ennen kaikkea etujärjestöt ja hallitus - hoitavat vain sitä tehtävää, mikä niille on määrätty. Palkansaajajärjestöjen ensisijainen tehtävä on ajaa jäseniensä etuja työehtosopimuksissa, ei hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvissa poliittisissa kysymyksissä. Joskus eriytymisen on annettava vain tapahtua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Heliste

"Nyt olisi viimein Suomessa uskallettava tehdä ne toimintamalliuudistukset, joissa jokainen toimia - ennen kaikkea etujärjestöt ja hallitus - hoitavat vain sitä tehtävää, mikä niille on määrätty. Palkansaajajärjestöjen ensisijainen tehtävä on ajaa jäseniensä etuja työehtosopimuksissa, ei hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvissa poliittisissa kysymyksissä. Joskus eriytymisen on annettava vain tapahtua."

He, asioista voidaan aina sopia työehtosopimukissa.Jos valtio säätää lain niin sen vakitus voidaan kumota työehtosopimuksella.Se taas tarkoittaa , että vahvat järjestöt sopivat ja parantavat asemansa entiselleen.

Kärsijöinä ovat heikoimmassa asemassa olevat.Työnanatjavallan kasvattaminen johtaa mielivaltaisuuden lisääntymiseen

Pesonekin edustaa eliittiä, joka uskaltaa hallituksen selän takaa hyökätä heikoimpien kimppuun

Reino Jalas

Aika lailla samaa mieltä otsikoinnin kanssa. Myös Eero Heinäulomankin puheista vaali-iltana oli kuultavissa samaa. Jopa siis SDP:ssä ja AY-liikkeessäkin tiedetään, että millainen se maan marssijärjestys tässä(kin) kohtaa viime kädessä oikein on.

Kuten myös Lauri Lylyn parin TV-haastattelun kommenteistakin tuon asian tietäminen on hyvin kuultanut takaa. Siellä ollaan huolissaan, että kävelläänkö heidän ylitseen porvarihallituksen saappain. Toistaiseksi Sipilän sovinnollisissa puheenvuoroissa ei ole ollut mitään tähän suuntaavaa. Sipilä on päin vastoin kehunut AY-järjestöjen aikaisempia eläkesopimuksia ja muita vuosikymmenien aikana tehtyjä asioita.

Mutta kaikki osapuolet tietävät mikä on viime kädessä pelin henki. Maan hallitus tekee päätökset. Enemmistövoimallaan se säädättää niiden toimeenpanoa varten tarvittavat lait Eduskunnassa.

Valmiin, voimassaolevan lainsäädännön edessä SAK / STTK / AKAVA –porukan liikkumavara pystytään syömään täysin pois. Lakkoilusta ei ole mitään hyötyä enää siinä vaiheessa, eikä se aja kenenkään etuja.

---
Tietenkään mikään ryhmä yksinään, kuten vaikka SAK tms. jäsenjärjestöineen ei voi eikä pidä uhrautua yksinään kaikkien muiden suomalaisten puolesta. Kannettavaksi tulevaa kuormaa on laitettava uskottavan rasittava määrä myös parempituloisten kannettavaksi. Kuormanjaon taulukoita on säädeltävä monista kohdista.

Suurimuotoiset lakkoilut eivät nyt auta Suomea eteenpäin. Toivoa sopii että jonkinlainen yhteiskuntasopimuksen yhteinen paperi saadaan kasaan. Kaikki voisivat jatkaa ainakin jonkin asteisina voittajina ja kunnioitettuina sopimusosapuolina myös seuraavat 4..8 vaikeaa vuotta eteenpäinkin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Ehkä olisi syytä myös miettiä mistä lakot suomessa syntyvät, kuinka paljon on tekemistä sillä, että suomalainen johtamiskulttuuri joka perustuu käskyttämiseen on peräisin sodan jälkeiseltä ajalta. "NALLE" Walhroos on julkisesti kehunnut, että paras johtamisoppi saadaan RUK:n käymällä, ei siis kannata ihmetellä miksi suomessa niin herkästi syntyy työnseisauksia. Ruotsissa, jossa lakot ovat harvinaisia, noudatetaan täysin tosenlaista johtamiskulttuuria, asioista neuvotellaan ja neuvotellaan kunnes molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu syntyy ja niitä myös kunnioitetaan. Ruosissa myös tiimityöskentely alkaa jo päiväkodeissa ja jatkuu koko opiskelun ajan. Mikäli halutaan suomalaista työelämää todenteolla uudistaa on suomalaisten työnantajien noustava pois 30-luvun poteroista ja ottavan mallia muista sivistysmaista miten yrityksiä johdetaan tuloksellisesti.

Hannes Kolehmainen

Ai että ollaan valmiita kannattamaan leikkauksia, kun niiden jälkeen tunnelin päässä näkyy valo?
No aloita toki itsestäsi, ja kerro että mistä olet nyt luopumassa ensimmäisenä?
Muuten koko bloki alkaa kuulostaa J. Vartiaisen vaalivideolta.

Hannes Kolehmainen

Tietenkin olennaista on markkamäärät, joita luopumisesi aiheuttaa säästöinä yhteiskunnalle ja sinulle?
Koska tuskin kerrot yhtään, niin näytän esimerkkiä vastuunkannosta:
-luovun lapsilisistä(ei lapsia)
-luovun ilmaisesta koulu ruuasta(kts. edellinen)
-luovun maksuttomasta päivähoidosta
-tuulivoiman syöttötariffista
-kehitysavusta
-sopeuttamiseläkkeestä
-työttömyyspäivärahasta
-asumistuesta
-asuntolainan korkovähennyksistä
-ja paljon paljon muustakin

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Sipilällä on hyvät edellytykset johtaa maata. Edellytyksenä on, että hän heti aluksi unohtaa palkkapolitiikan, eläkeratkaisun ja työmarkkinoiden pelisäännöt.

Eläkeratkaisu saatiin aikaan jo viime vuonna. Parempi on olla sitä näpelöimättä. Siltä osin pitää vain toimeenpanna, mitä työmarkkinajärjestöjen välillä on sovittu. Sama koskee palkkaratkaisua. Tarkistusneuvotteluista on jo sovittu. hallituksen on syytä pysyä erossa koko asiasta.

Työmarkkinoiden pelisäännötkään eivät tässä vaiheessa kuulu tulevalle hallitukselle. Se on selkeästi osapuolten välinen asia. Vasta, kun ja jos osapuolet tarvitseva välittäjää, voisi hallitus nimetä vaikkapa valtakunnansovittelijan neuvottelujen vetäjäksi. Suuri virhe olisi, että hallitus ryhtyy sanelemaan pelisääntöjen sisältöjä.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

On jonkin verran huolestuttavaa, jos yhteiskunnan luottamuspula kaadetaan ay-liikkeen päälle. Esko Ahon hallituksen aikana luottamuspula oli erittäin voimakas. Sitä eivät pystyneet lievittämään edes Kalevi Sorsa tai Liisa Jaakonsaari listoineen.

Nitistämiseen ei koskaan kannata lähteä oma totuus edellä, koska vastarinta on aina massiivista. Esko Ahosta ei koskaan tullut suurta egoa suurempaa, eikä Iiro Viinasestakaan kunnollista talousjohtajaa yksityiselle sektorille (Pohjola).

Jos ajatellaan, että lakot johtuvat enemmänkin työntekijöiden ahneudesta, kuin pienempien tai suurempien johtajien ahneudesta, tai jopa omistajien ahneudesta, voin vakuuttaa kyseessä olevan kaikkien ahneus. Työntekijöillä on pienet ahneudet, pikkupomoilla on ne autoahneudet, toimitusjohtajilla potensiin korostunut pätemisen tarve. Omistajat sitten päättävät miten mennään ahneuksien kanssa. Työväenliike on aina jossain mutkassa osannut jarruttaa. Se on mennyttä aikaa.

Amerikkalaistyyppinen yhteiskunta tuhoaa (sterotypia) tasaisen, oppineen, hiljaisen, vastuullisen yhteisön, ja tuo tilalle pinnallisen hälyisän sektorirajoittuneen massan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset