AriPesonen1

Tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen olisi Venäjälle tehokasta sodankäyntiä

  • Suomesta keskeiset merikaapelilähdöt Itämereen ovat Turun alueelta ja Helsingin alueelta.
    Suomesta keskeiset merikaapelilähdöt Itämereen ovat Turun alueelta ja Helsingin alueelta.

Suomesta rakennetaan parhaillaan uutta tietoliikenneyhteyttä Saksaan. Helsingin Santahaminasta Saksaan rantautuva 1 170 kilometriä pitkä Sea Lionin nimeä kantava tietoliikennemerikaapeli maksaa noin 100 miljoonaa euroa. Historiassa Suomen tietoliikenne ulkomaille on kulkenut Ruotsin ja Tanskan kautta yhtä reittiä pitkin, myöhemmin osittain myös Baltian kautta. 

Venäjällä on suunniteltu ja onkin jo alettu rakentaa uutta Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävää merikaapelia Koillisväylää pitkin (Rotacs-kaapelihanke, Russian Optical Trans-Arctic Submarine Cable System). Suomessa on pidetty yllä ajatusta, että uusi Suomen ja Saksan välinen Itämeren kaapeli ja Venäjän Koillisväylän kaapeli voitaisiin kytkeä toisiinsa, jolloin syntyy uusi suora yhteys Manner-Euroopan ja Aasian välille. Venäjän aggressiiviset toimet maailmalla tuskin herättävät Suomen ulkopuolella enää vuoden 2013 tapaan luottomusta venäläiseen tietoliikennekaapeliin ja etenkin sen tietoturvaan.

Suomen Rihtniemestä Olkiluodon eteläpuolelta kulkee Ruotsin Danneboon Fenno-Skan 1 ja 2 nimiset sähkömerikaapelit. EstLink 1 ja 2 nimiset sähkömerikaapelit yhdistävät puolestaan Suomen ja Viron sähköverkot.

Nykyisin käytössä olevat maailman merikaapelit kartalla löytyvät täältä.

The New York Times uutisoi 25.10.2015 otsikolla Russian Ships Near Data Cables Are Too Close for U.S. Comfort venäläisistä sukellusveneistä, jotka partioivat lähellä tietoliikennemerikaapeleita. Yle referoi 26.10.2015 uutista otsikolla Yhdysvallat: Venäjän sukellusveneitä huomiota herättävän lähellä tärkeitä viestintäkaapeleita. Kyseiset uutiset löytyvät täältä ja täältä.

Noihin uutisiin on syytä suhtautua äärimmäisellä huolestuneisuudella myös täällä Suomessa. Myös monet muut uutiset venäläistoimista Suomeen ja etenkin Turun saaristoon liittyen herättävät epäilyjä, että kriisi- tai sotatilanteessa Venäjä saattaisi vahingoittaa myös Suomelle elintärkeitä tietoliikenneyhteyksiä. Suomi on myös tietoliikenneyhteyksien puolesta saari. Kaikki yhteytemme ulkomaailmaan kulkevat käytännössä meressä.

Venäjällä on todennäköisesti suunnitelma lännelle tärkeiden tietoliikennekaapelien vaurioittamisesta ja katkaisemisesta kriisi- tai sotatilanteessa. Kyseessä ei olisi enää hybridisodasta vaan todellisesta, vaikkapa pommituksiin verrattavissa olevista sotatoimista.

Venäjän toimenpiteet kaapelien vaurioittamaiseksi- ja tuhoamiseksi ovat nykyaikaista sodankäyntiä. Venäjä ei hyökkää länsimaita vastaan arsenaalinaan satojatuhansia miehiä, tuhansia tankkeja tai satoja lentokoneita. Siihen länsi voisi vastata menestyksekkäästi ja Venäjä tietää sen itsekin. Fyysisessä ja perinteisessä sodankäynnissä Venäjä ei menestyisi länttä vastaan. Konventionaalinen sota ei ole lännen heikko lenkki, se on vahva lenkki. Nykyisten sotaoppien mukaisesti Venäjä yrittäisi mahdollisemman vähäisin voimavaroin sekoittaa läntisen maailman toiminnan eliminoimalla vaikkapa lännelle elintärkeän tietoliikenteen.

Todellista konfliktia ja sotaa halutessaan Venäjä kävisi sotaa länsimaita vastaan hybridisotaa muistuttavin menetelmin: katkaistaisiin tietoliikenneyhteydet ja sähköverkot, estettäisiin merenkulkua liikenneyhteyksien solmupisteissä, tehtäisiin eriasteisia tihutöitä ostetuilta strategisilta maapaikoilta, hakkeroitaisiin tietojärjestelmämme sekaisin ja niin edelleen.

Länsimaat ja ennen kaikkea länsimaiden talous olisi helpoimmin haavoitettavissa eliminoimalla tietoliikenneyhteydet.

Venäjä itse on vain yhdellä mantereella ilman meriyhteyksiä, sen sijaan länsimaat ovat levittäytyneet usean meren takaisille alueille ja maiden tietoliikenneyhteydet ovat helpommin haavoitettavissa. Merenalainen ympäristö on erityisen haastava sekä valvottavaksi että korjattavaksi.

Venäjällä on hybridisotaa muistuttava toimintasuunnitelma myös Suomen ja Ruotsin varalle. Tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen ei siis ole hybridisotaa vaan todellista konventionaalista sotaa. Venäjä on hankkinut Suomesta maaomistuksia strategisilta paikoilta, jotka liittyvät tietoliikenneyhteyksiin. Esimerkkeinä ovat Venäjän toiminta Turun saaristossa, joista Iltalehti uutisoi useassa lehtijutussa tämän vuoden alapuolella. Uutiset löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Kun vertaa venäläisten ostamia maa-alueita Turun saaristossa tämän kirjoituksen liitteenä olevaan kuvaan, ei voi välttyä ajatukselta, että maaostot ja muukin aktiivinen toiminta Turun saaristossa liittyvät tietoliikennekaapeleihin.

Liittyvätkö myös Ruotsin rannikolta lokakuussa 2014 ja Helsingin edustalla huhtikuussa 2015 tehdyt sukellusvenehavainnot siihen samaan, mitä Yhdysvallat on nyt havainnut Venäjän aktiivisina toimina merikaapeleiden lähistöllä aina Pohjanmereltä Koillis-Aasiaan? Kartoitettiinko samaan tyyliin myös Suomen ja Ruotsin merialueita lokakuussa 2014 ja huhtikuussa 2015? Turun saaristossa sen sijaan ei syväys taida riittää sukellusveneille, siellä tietoliikenneyhteyksien katkaisemiseen tarvitaan muita konsteja.

Kun katsoo tämän kirjoituksen liitteenä olevaa kuvaa ja niitä tietoja, mistä esimerkiksi Ruotsin puolustusvoimat ovat sukellusveneitä etsineet, ei voi välttyä ajatukselta, että asioilla saattaisi olla yhteys.

Palaan vielä Suomen Sea Lion nimiseen merikaapelihankkeeseen Suomesta Saksaan. Toivottavasti sitä ei ole rakennettu Venäjän Koillisväylän Rotacs-kaapelin varaan, koska silloin pitäisi olla kova usko venäläiseen pyyteettömyyteen. En olisi itse tänä päivänä henkilö, joka luottaisi venäläiskaapeliin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joihin myös tietoliikenneyhteyksiä tarvitsevan on varauduttava. Voi olla, että läntisissä maissa luotetaan tulevaisuudessa enemmän Lontoosta Kanadan kautta Tokioon rakennettavaan Arctic Fibre-kaapeliin kuin venäläiseen Rotacs-kaapeliin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Tomi Koivisto

pyhpah, oot pihalla ku lumiukko ja ei ole edes lunta vielä

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Suositteluni.

Kaikki uhat eivät ole pysäytettävissä jv-miinoilla.
Ja koska merikaapelit kulkevat kauas meidän rajoiltamme, edellyttää se ns uskottava puolustus joko omaa kykyä toimia kaukana alueeltamne tai vaihtoehtoisesti sitovaa puolustusyhteistyötä läntisten kumppaniemme kanssa.
Siinä mielessä ei ole vaikea mieltää kenen lauluja sellaisen puolustusyhteistyön vastustajat laulavat.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Ajatuksia herättävä kirjoitus.

Sallinet muutamia tarkentavia kysymyksiä..

Viittaat kirjoituksessasi "nykyisiin sotaoppeihin" ja kuvaat sitten näitä toimenpiteitä joita niihin oppeihin nykyisin kuuluu.. mm

"Todellista konfliktia ja sotaa halutessaan Venäjä kävisi sotaa länsimaita vastaan hybridisotaa muistuttavin menetelmin: katkaistaisiin tietoliikenneyhteydet ja sähköverkot, estettäisiin merenkulkua liikenneyhteyksien solmupisteissä, tehtäisiin eriasteisia tihutöitä ostetuilta strategisilta maapaikoilta, hakkeroitaisiin tietojärjestelmämme sekaisin ja niin edelleen."

Erittäin kiinnostavaa tietoa ja olisinkin kysynyt että mistä sotilasdoktriinista tuon tiedon olet löytänyt?

"Venäjällä on hybridisotaa muistuttava toimintasuunnitelma myös Suomen ja Ruotsin varalle."

Haluaisin tutustua tähän tarkemmin. Ilmeisesti olet lukenut tuon toimintasuunnitelman? Koska itse en ole kyseistä toimintasuunnitelmaa päässyt lukemaan, niin pyydänkin antamaan lisätietoja kyseisestä suunnitelmasta.

Suomen toiminta maakauppojen suhteen on aivan uskomatonta. En voi käsittää miten on mahdollista ulkomaalaisten hankkia maata meille strategisesti tärkeiden sotilaskohteiden välittömästä läheisyydestä. Oli niillä sitten joku sotilaallinen merkitys ostajalle tai ei. Eihän tuonkaltaiselta törppöilyltä meitä pelasta mikään.

Yhdessä noista linkeistä oli kuitenkin yksi pikkujuttu mikä hieman pisti ihmettelemään.

"Asemansa vuoksi nimettömänä pysyttelevän sotilaslähteen mukaan kartoilta paljastuva maanhankinta on kiistatta strategista. Järjestelmälliset hankinnat ovat motittaneet Turun ja Naantalin satamat.

- Tavoitteena on ollut kaikkien merkittävien syvävesiväylien visuaalinen valvonta ja tarpeen tullen myös sulkeminen."

Käsittämätöntä on jos Suomen puolustuksen tilanne on nimettömien sotilaslähteiden mukaan niin huonossa jamassa, että venäläistaustainen Airiston Helmi Oy kykenee tarvittaessa sulkemaan meille tärkeitä vesiväyliä.
Henkilökohtaisesti mun on vaikea uskoa tuota. Miten tämä sulkeminen mahtaisi käytännössä tapahtua noilta mökkitonteilta käsin?
Luulisin sen vaativan jonkun verran sotilaskalustoa. Tosin jos sen kuljettaminen tuonne saaristoon on venäläisille yhtä helppoa kuin maakaupat tärkeillä alueilla niin ehkä se on sitten mahdollista. Suhtautuisin tuohon kuitenkin tietyin varauksin..

Sitä en vaan käsitä, että jos tämä ongelma tiedostetaan, miksei sille tehdä mitään..

"Kun vertaa venäläisten ostamia maa-alueita Turun saaristossa tämän kirjoituksen liitteenä olevaan kuvaan, ei voi välttyä ajatukselta, että maaostot ja muukin aktiivinen toiminta Turun saaristossa liittyvät tietoliikennekaapeleihin."

Saattavat liittyä, se on ihan totta. Tai sitten ei. Ne näyttävät "reunustavan" yhtä kaapelia. Telia Soneran Turku-Norrtalge kaapelia, joka kulkee suoraan saariston läpi. On meillä onneksi pari muutakin kaapelia, ei tuo vielä Suomea ulkomaailmasta eristä. Lisäksi on kyllä sanottava sekin, että tuo iltalehden kartta on aika jännästi tehty.
Tuo tähti, jolla maanomistaja on merkitty on suurempi kuin moni suomalainen kaupunki. En oikein tiedä mitä toi sitten kertoo. Muuta kuin sen että kaupungissa X kulkee voimalinja ja samassa kaupungissa on joku venäläinen maanomistaja. Toki näitä on hyvä tutkia ja seurata, mutta jotain tarkkuutta noihin karttoihin voisi vaatia. Varsinkin kun ei puhuta printtikartasta niin tarkkuushan voisi olla paljonkin parempi. Vai katoaisiko silloin tietty vaikuttavuus tosta uutisoinnista?
Voi nimittäin olla ettei läheskään joka tapauksessa olla mitenkään huomiota herättävän lähellä strategisia paikkoja vaikka tosta kartasta sellaiseen johtopäätökseen helposti pääseekin.

Ja mitä noihin USAn itärannikon kaapeleihin ja siihen sukellusveneeseen tulee, niin näkisin että tossa kyllä ehkä tarkoituksellisesti liioitellaan tota huolta sillä niitä kaapeleita kulkee siellä kymmenittäin eikä yksikään kaapeli mun käsittääkseni ole sellaisenaan mitenkään "elintärkeä".. Ja edelleenkin olisi merkillistä että sukellusvene pystyisi huomaamatta katkaisemaan kaikki kaapelit. Silloinkin käsittääkseni verkkoliikenne reitittyisi länsirannikon ja Aasian kautta Eurooppaan. Tuskin kapasiteetti kuitenkaan riittäisi korvaamaan katkaistuja kaapeleita.. en kuitenkaan usko yhden, kahden taikka kolmenkaan kaapelin katkaisun aiheuttavan merkittäviä ongelmia. Siis se on ihan maallikon arvio.

Hyvä ja tärkeä aihe jokatapauksessa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kiitos Riku hyvästä kommentista! Kerrankin joku on todella lukenut kirjoituksen ja miettinyt asioita, mikä on poikkeus näillä sivuilla.

En välttämättä osaa vastata tyydyttävästi, mutta tuon esille omia näkemyksiäni.

Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia sekä puolustuspoliittisia linjauksia löytyy mm. jäljempänä nimetyistä kolmesta asiakirjasta. Linkit johtavat alkuperäiseen venäjänkieliseen versioon (osaan venäjänkieltä). Noissa on viittauksia mm. hybridisodankäyntiin (sotadoktriini), mutta paljon joutuu ajattelemaan rivien välistä, tuonlaatuisia asiakirjoja ei ole tapana kirjoittaa auki.

Venäjä päivitti sotilasdoktriininsa (Новой военной доктрине) viime vuoden lopulla. Yleensä Venäjä on päivittänyt sotilasdoktriininsa 10 vuoden aikajaksoilla, edelliset doktriinit valmistuivat vuosina 2000 ja 2010. Tavanomaista lyhempi aikajakso johtuu nyt Venäjän mukaan geopoliittisen tilanteen muuttumisesta ja uusista sotilaallisista uhkista. Doktriini löytyy venäjänkielisenä: http://static.kremlin.ru/media/events/files/41d527....

Vuonna 2001 voimaan saatettu meridoktriini (Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020 года) määrittelee Venäjän kansallisen meripolitiikan suuntaukset, päämäärät ja tehtävät vuoteen 2020 saakka. Doktriinin tavoitteena Venäjän meripotentiaali olisi saatettava tasolle, joka vastaa kansallisia intressejä mukaan lukien Venäjän merivoimien läsnäolo maailman merillä. Meridoktriini on luettavissa venäjänkielisenä: http://minec.gov-murman.ru/files/Strategy_azrf.pdf.

Venäjän arktinen strategia on meille suomalaisillekin tärkeä. Syyskuussa 2008 presidentti Dmitri Medvedev vahvisti Venäjän arktisen strategian (Основы государственной политики Российской Федерации в Арктике на период до 2020 года и дальнейшую перспективу). Strategiassa määritellään Venäjän valtiollisen politiikan perusteet arktisella alueella vuoteen 2020 saakka sekä myös jatkokehitysnäkymät. Strategiassa todetaan tarve luoda arktiselle alueelle asevoimien ja voimaministeriöiden joukkojen (voimien) ryhmittymä sekä erilaisia sotilaallisia muodostelmia ja elimiä, joiden tulee kyetä takaamaan sotilaallinen turvallisuus kaikissa sotilaspoliittisissa tilanteissa. Strategia päivitettiin helmikuussa 2013. Vuoden 2008 strategia löytyy venäjänkielisenä: http://www.scrf.gov.ru/documents/98.html.

Venäjän toimintatapoja on pääteltävä myös Venäjän harjoittaman politiikan ja tekemien toimien pohjalta, niistä on vain osattava ja uskallettava tehdä johtopäätökset. Sama koskee myös kaikkia muita maita ja ennen kaikkea hybridisodankäyntiä, joudumme paljon arvioimaan jonkin maan toimintatapojen sisältöä maan tekemien toimien pohjalta.

Venäjän toimista on syntynyt paljon tietoa kokemusta: Georgian sota 2008, Ukrainan sota vuodesta 2014 alkaen, Krimin valloitus vuonna 2014. Myös jäätyneiden konfliktien synnystä, kehityksestä ja olemassaolosta on paljon pääteltävissä Venäjän politiikan sisällöstä. Venäjän luomia ja ylläpitämiä jäätyneitä konfliktejahan meillä riittää: Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa ja Transnistria Moldovassa.

Suomessa erityistä kokemusta Venäjän ja Neuvostoliiton tavasta pyrkiä vaikuttamaan kohdemaahan syntyi kylmän sodan aikana. Pohjoismaihin liittyen - ennen kaikkea Suomeen liittyen – on olemassa myös kirjallista tosiasiatietoa, miten Neuvostoliitto oli varautunut sotilaallisiin operaatioihin, mikäli idän ja lännen välille olisi syntynyt konflikti. Suunnitelmia toki oli myös lännellä.

Kannattaa lukea Saara Jantusen Info-sota kirja, sieltä myös löytyy tietoa esittämiisi kysymyksiin. Samoin tietoa löytyy niistä kirjoituksista, joita olen aikaisemmin tällä blogipalstalla kirjoittanut Venäjään liittyen, ja niitä todella riittää.

Laajamittainen konventionaalisella aseilla käytävä sota ei ole millekään maalle järkevä, jos samaan päämäärään päästään paljon vähäisemmin voimavaroin muutoin. Kuten tiedetään, omien maajoukkojen lähettämistä kaihdetaan viimeiseen saakka, sen sijaan ilmaiskut ja ohjussota ovat mieluisimpia, koska niistä ei synny miestappioita. Venäjä käyttää mielellään hyväkseen sijaisarmeijoita, Itä-Ukrainassa kapinallisia ja Syyriassa maataisteluista on toistaiseksi pitänyt huolta Syyrian armeija, Iran ja Hizbollah, eivät venäläiset.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Ensimmäinen reaktio kirjoituksen luettuani oli, että taas tällaista peloittelua. Mutta hieman asiaa mietittyäni myönnän, että on siinä paljon asiaa. Tietoliikenneyhteydet (ja sähkönsaanti) ovat nyky-yhteiskunnan eräitä tukijalkoja. Joten on hyvinkin luonnollista ajatella, että lähellämme oleva suurvalta - muiden vastaavien tapaan - on ottanut niiden eliminoimisen huomioon mahdollisissa konflikteissa. Jos ei olisi, päitä todennäköisesti tippuisi asian paljastuessa ja vielä suht korkealta. Nuo sukellusvenejahditkin saavat yhden mahdollisen selityksen (lisää ?) asiaan liittyvän ennakoivan työn kautta. Onhan se myös vähän uudenlaista "sapeleiden kalistelua".

Kuinka todennäköistä se sitten on ? Itse en pidä moista kovin todennäköisenä, mutta mahdollisena tottakai. Ainakin jos mahdollinen konfliksi kasvaa aidoiksi sotilaallisiksi toimenpiteiksi. Ja kuten kirjoittaja taisi mainita, tässäkin tapauksessa noiden erilaisten yhteyksien katkaiseminen voi olla ainakin jonkun mielestä parempi tapa toimia.

Noiden Suomessa tehtyjen maakauppojen osalta olen kyllä samalla kannalla, että Suomessa on oltu turhan sinisilmäisiä tai vaan sokeita asian osalta.

Vielä Koillisväylän kaapelista. Kyllähän se taitaa tulla olemaan Venäjän omistuksessa ja hallinnassa. Ja kyllähän siellä tietenkin voidaan vakoilla, jos ja kun halutaan. Kuten ruotsalaisetkin tekevät jo nyt. Kuten jenkit tekevät nyt melko monilla yhteyksillä. Kuten monet muutkin tekevät omassa hallinnassaan olevilla kaapeleilla. Uuden kaapelin kaista on kuitenkin niin suuri, että kyllä siinä(kin) melkoista rautaa tarvitaan, jos halutaan reaaliaikaisesti ja/tai kaikkea valvoa. Ja lisää rautaa tarvitaan, jos ja kun kaapelin käyttäjät - tai osa - siirtävät tiedon kryptattuna. Ja kuitenkin, se on vain kaapeli, joka tulee vain yhdeksi vaihtoehdoksi lisää. Suomen kannalta toivottavasti paljon käytetyksi sellaiseksi, ainakin jos saadaan tosiaankin paketoitua mukaan tuohon Itämeren pohjassa kulkevaan rakenteilla olevaan kaapeliin. Mutta siinä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ettei Suomen kyllä kannata kaikkia pelimerkkejä laittaa tämän varaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Hei Markku, kiitos paljon kommentista. Kiittelin Rikua edellä, kun kerrankin joku on todella lukenut kirjoituksen ja miettinyt asioita, mikä on poikkeus näillä sivuilla. Samasta siis kiitos sinullekin.

Juu, tarkoitus minulla on saada näillä kirjoituksilla ihmisiä vain ajattelemaan, ja tuoda jossain määrin uusia näkökulmia tuttuihin asioihin kykyjeni mukaan. ”Käännytystyö” on suomalaisille vierasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset