AriPesonen1

Tämän vuoksi Ruotsille ei riitä vain Suomen ja Ruotsin välinen sotilasyhteistyö

  • Hultqvist ja Niinistö Mäntyniemessä 24.9.2015. Suomi halusi tietoja Ruotsin lähentymisestä Yhdysvaltoihin.
    Hultqvist ja Niinistö Mäntyniemessä 24.9.2015. Suomi halusi tietoja Ruotsin lähentymisestä Yhdysvaltoihin.
  • Ulkoministeri Wallström ja senaattori McCain Tukholmassa 19.8.2015. Yhdysvallat ja Ruotsi tiivistävät sotilasyhteistyötään.
    Ulkoministeri Wallström ja senaattori McCain Tukholmassa 19.8.2015. Yhdysvallat ja Ruotsi tiivistävät sotilasyhteistyötään.

Suomi ja Ruotsi ovat viritelleet keskinäistä puolustusyhteistyötä sen jälkeen, kun Nordefco (Nordic Defence Cooperation) menetti yhä edelleen merkitystään pohjoismaisena puolustusyhteistyötoimijana Nato-pohjoismaiden vuodenvaihteessa 2013–14 tekemien uusien linjausten myötä.

Nato-maa-Norja kaatoi vuoden 2013 lopulla Ruotsin kanssa kaavailuissa olleen suuren ruotsalaisvalmisteisen Archer-tykkijärjestelmän hankinnan. Pohjoismaiden yhteiset sotilastarvikehankinnat Nordefcon puitteissa eivät koskaan ole saaneet suurta menestystä ja muutenkin Nordefcon merkitys on jäänyt pohjoismaisessa sotilasyhteistyössä näkymättömäksi.

Liittoutumisen rajat pitää olla selvät. Nato-pohjoismaiden liian läheistä yhteistyötä sotilaallisesti liittoutumattomien Suomen ja Ruotsin kanssa ei etenkään Yhdysvallat katsonut aikanaan erityisen hyvällä, tosin jälkeenpäin Yhdysvaltain linja on höllentynyt, kun Ruotsi ja Suomi solmivat Naton kanssa isäntämaasopimukset syksyllä 2014.

Naton tiivistyvä yhteistyö Suomen ja Ruotsin kanssa nähdään nyt myös Yhdysvalloissa Itämeren aluetta vakauttavana ja Baltian Nato-maiden turvallisuutta parantavana.

Suomen puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin puolustusministeri Karin Enström allekirjoittivat Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman 6.5.2014. Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistämisen poliittinen yhteisymmärrys tuli julkisuuteen presidentti Niinistön Ruotsin Sälenissä pitämässä puheessa 12.1.2014.

Suomen eräs tukipylväistä on kansainvälinen yhteistyö, ja siinä yhteistyö Ruotsin kanssa. Tärkeää on tämän puolustusyhteistyön kehittäminen, sekä tietysti Nato-kumppanuus, EU-yhteistyö ja Nordefco. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on eräs tärkeä osa turvallisuusajatteluamme.”, Niinistö totesi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan Suomen vierailun yhteisessä viime maaliskuussa (4.3.2015).

Kysymys ei kuitenkaan ole puolustusliitosta. Päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen, jos sellainen tilanne syntyy.”, totesi puolestaan Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Suomen vierailullaan viime syyskuussa (25.9.2015).  

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ilmoitti Dagens Nyheterin haastattelussa 22.8.2015, että Ruotsi syventää puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Hultqvistin mukaan erityisesti Venäjän aggressiivinen käytös edellyttää yhteistyön lisäämistä.

Ruotsi oli valmistellut asiaa jo toukokuusta lähtien, jolloin puolustusministeri Peter Hultqvist vieraili Yhdysvalloissa (20.5.2015).

Yhdysvaltalainen senaattori John McCain vieraili Ruotsissa viime elokuussa (19.8.2015). Republikaanisenaattori John McCain toimii senaatin asevoimien ja puolustusministeriön rahoituksesta vastaavan komitean puheenjohtajana (Chairman of the Senate Committee on Armed Services). McCain on entinen Vietnamin sodan aikainen veteraaniammattisotilas sekä presidenttiehdokas vuoden 2008 vaaleissa, jolloin hän hävisi Barack Obamalle. McCain on keskeinen päättäjähenkilö Yhdysvaltain hallinnossa, kun maa suunnittelee esimerkiksi sotilaallisia sitoumuksiaan.

Ruotsi ja Yhdysvallat ovat nyt laatineet viisikohtaisen sotilasyhteistyötä käsittelevän työsuunnitelman, ja nuo kohdat ovat sotilaallinen yhteistoiminta (interoperabilitet), koulutustoiminta (övning och utbildning), materiaaliyhteistyö (materielsamarbete), tutkimustoiminta (forskning) ja kansainvälinen toiminta (internationella operationer).

Dagens Nyheterin lehtijuttu kertoi lisäksi, että Ruotsi lisää sotilaallista valmiuttaan myös Suomen sekä sotilasliitto Naton kanssa, mutta tuo ei ollut jutun pääasia. Pääasia oli sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa.

Hultqvistin toukokuinen Yhdysvaltain vierailu, John McCainin elokuinen Ruotsin vierailu sekä Hultqvistin lehtihaastattelu Dagens Nyheterissä olivat saaneet Suomen ulkopoliittisen johdon sangen huolestuneeksi. Onko Ruotsi jättämässä Suomen yksin Venäjän vierelle ja viemässä Nato-jäsenyyttään eteenpäin? Hultqvist joutui syyskuussa tulemaan Suomeen selvittämään asiaa.

                                                                                                   ****

Mikä tulee olemaan Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittinen linja jatkossa?

Ruotsi ja Suomi ovat nyt irtautumassa puolustusasioissa toisistaan selvemmin, vaikka maiden keskinäistä puolustusyhteistyötä tiivistetäänkin.

Ruotsi on suuntaumassa länteen, sen sijaan Suomi on jäämässä paikoilleen. Ruotsi on tiivistämässä vauhdilla yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa, sen sijaan Suomi ei ole tiivistämässä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Valtiotasolla Suomi vetoaa sotilasyhteistyöhön vain Ruotsin kanssa. Ruotsi sen sijaan ei vetoa valtiotasolla sotilasyhteistyöhön vain Suomen kanssa vaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Ruotsi sanoo Suomelle selvästi, että maiden välisessä puolustusyhteistyössä kysymys ei ole puolustusliitosta, ja päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen. Ruotsi ei siis sitoudu eikä tule sitoutumaan Suomen suhteen mihinkään etenkään kriisi- tai sotatilanteessa.

Suomi on pyrkinyt ja pyrkii edelleen liittymään kaikkeen siihen läntiseen sotilasyhteistyöhön, joka ei ärsytä Venäjää. Suomi on toistaiseksi antanut Venäjän määrittää ne rajat, mihin Suomi voi sotilaallisesti sitoutua. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on sopivaa. Mukana oleminen Nordefcossa on sopivaa. Rauhankumppanuus Natossa on sopivaa. EU-jäsenyys on sopivaa. EU-puolustusyhteistyö turvatakuulausekkeen puitteissa on sopivaa. Sen sijaan Nato-jäsenyys ei ole sopivaa. Suomi tulkitsee myös, ettei tiivis ja näkyvä yhteistyö Yhdysvaltain kanssa Ruotsin tapaan olisi sopivaa.

Suomi haluaa puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa enemmän kuin Ruotsi Suomen kanssa. Suomi näkee aivan liian hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti sotilasyhteistyön Ruotsin kanssa, ikään kuin se riittäisi Ruotsille. Ruotsi puolestaan näkee, että sotilasyhteistyöllä Suomi ehkä yrittää sitoa Ruotsia itseensä niin, ettei Ruotsi tekisi turvallisuuspoliittisia ratkaisuja vain omista lähtökohdistaan huomioimatta Suomea.

Ruotsi tietää, että Suomen asema Venäjä-siteiden vuoksi on hankala ja Suomen asemalle kyllä riittää sinänsä ymmärtämystä rauhan aikana. Päinvastoin kuin Ruotsi, Suomi ei uskalla Venäjän pelossa tiivistää sotilasyhteistyötään Yhdysvaltain kanssa.

Ruotsi on analysoinut Itämeren muuttuneen turvallisuustilanteen paremmin kuin Suomi ja on ryhtynyt tilanteen edellyttämiin toimiin.

Suomessa eletään osittain ehkä myös vanhoissa sotilasuhkakuvissa niin, että yhdessä keskeisessä tuvallisuusriskiskenaariossa Venäjä vyöryisi Suomeen itärajan läpi massiivisella armeijalla. Toki tuollaiseenkin uhkakuvaan pitää varautua, mutta tuskin Venäjälläkään on ihan niin tyhmää ammattisotilasta, että hyökkäisi itärajan poikki Suomeen kuten 75 vuotta sitten.

Venäjälle tärkeää Fennoskandiassa ja Itämeren alueella ovat Pietarin turvallisuus ja Itämeren yhteydet manner-Venäjältä Kaliningradiin, ja alueella mahdollisesti tarvittavat sotilastoimet on suunniteltu sen mukaan. Tärkeää ei ole Suomen tai Ruotsin laajojen maa-alueiden valloittaminen ja hallinta. Itämeri ja sen rantavyöhykkeet ovat kaiken avain. Kuolan niemimaa pohjoisessa on taas oma asiansa.

Pelkkä vilkaisu karttaan riittää kertomaan Ruotsin merkityksen Venäjälle Itämeren ympäristössä. Miksi Venäjä hyökkäisi kiertäen Suomen kautta Ruotsiin eikä meren kautta suoraan, jos sotilaallista tarvetta ilmenisi? Ruotsissa Venäjän tuoma suora uhka on jo käsitetty, Suomessa ei niinkään.

Ruotsi tietää, että mikäli Venäjä suorittaisi intervention suoraan Ruotsiin, ei Suomesta olisi taatusti mitään apua, olipa Suomen ja Ruotsin välillä puolustusyhteistyötä ja peräti puolustusliitto tai ei. Suomessa puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa nähdään vain Ruotsin mahdollisuutena auttaa Suomea, ei niinkään päinvastoin. Suomessa ei ole ajateltu tilannetta, jossa Ruotsi joutuisi Venäjän intervention kohteeksi, mutta Suomi ei.

Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan Ruotsin rinnalla. Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan myös minkään muun maan rinnalla, kuten vaikkapa Baltian maiden.

Ruotsi varmistaa nyt siis sotilaallista kyvykkyyttään tiivistyvällä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa. Venäjän Ruotsiin kohdistaman suoran uhan vuoksi sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa ei ole riittävää. Suomella ei ole sitä luotettavuutta eikä etenkään sitä sotilasvoimaa, mitä kriisi- tai sotatilanteessa tarvitaan ja mikä muodostaisi todellisen ennalta ehkäisevän uhkatekijän Venäjälle. Yhdysvalloilla on sitä tarvittavaa sotilasvoimaa.

Ruotsissa kaikki porvaripuolueet ovat jo ottaneet myönteisen kannan Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Ruotsissa myös kansalaisten Nato-kannatus kasvaa vauhdilla. Toukokuisen mielipidemittauksen mukaan jäsenyyden kannattajia oli jo enemmän kuin vastustajia luvuin 42 prosenttia puolesta ja 33 prosenttia vastaan.

Uskallan arvioida, että aikanaan Ruotsi tulee liittymään Natoon, kun tiivistyvä sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on muovautunut konkretiaan ja kun Ruotsissa on uusi hallitus ja Yhdysvalloissa on vaihtunut presidentti.

Ruotsin myötä myös Suomen on liityttävä Natoon, muuten jäisimme yksin sysimustalle harmaalle vyöhykkeelle. Ruotsi tulee siis ratkaisemaan Suomen Nato-jäsenyyden, ei Venäjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Ari - päässäni surraa koko ajan enemmän ja enemmän Nato asiaan liittyen ja konkretiaan sen edistämiseksi.

Kiitos myös näiden erinomaisten Nato blogiesi!

Lue viimeisin kommenttini aikaisempaan blogiisi -

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208885...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

No oikeastaanhan Ruotsi on ollut USA:n liittolainen kylmästä sodasta lähtien...

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri näin Ruotsin kohdalla oli. Se, miksi Ruotsista Nato ja Yhdysvallat ”pitivät huolta”, johtui Norjasta. Norjan selusta haluttiin turvata ja Ruotsi sai näin kylmän sodan aikaan ilmaista turvaa. Nyt tilanne on täysin toinen, kun Baltian maat kuuluvat Natoon ja Itämeri on tavallaan jo nyt Naton sisämeri Norjan ja Baltian maiden välissä.

Ruotsilla on siis takanaan pitkä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ja nyt Ruotsi voi tehdä sen julkisesti.

Suomella ei ole Ruotsin historiaa. Suomi ei uskalla Venäjän pelossa seurata Ruotsia, kylmän sodan aikainen YYA-lasti painaa edelleen liikaa poliitikkojen mielessä ja siitä Suomi joutuu nyt kärsimään. Jäädään muista länsimaista jälkeen, ja pahimmillaan tulevaisuudessa sotilaallisen turvan suhteen yksin. Suomessa terve uskallus puuttuu täysin. Ei vain turvallisuuspolitiikassa vaan myös taloudessa.

Jukka Mäkinen

Suomen NATOon liittymisellä olisi se hyvä puoli että silloin voitaisiin turvallisuuspoliittisestikin turvallisin mielin tehdä norjat, luopua unionista ja eurosta.

Seppo Hildén

"Suomella ei ole sitä luotettavuutta eikä etenkään sitä sotilasvoimaa, mitä kriisi- tai sotatilanteessa tarvitaan ja mikä muodostaisi todellisen ennalta ehkäisevän uhkatekijän Venäjälle."

Juuri päinvastoin. Meillä on Pohjoismaitten suurin sotilaskoulutettu armeijareservi (kaikkineen 1,5 miljoonaa miestä) ja maailman kovin maanpuolusuksellinen asenne. Venäläiset ovat saaneet siitä jo muutaman kerran kokemusta kun ovat käyneet lyömässä verisesti päätänsä Karjalan mäntyihin.

Putin ei suin surminkaan halua sitoa joukkojaan suomalaisten kanssa painimiseen. Kyllä Putinkin ymmärtää, että täältä ei saa kun kylmää kyytiä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kiitos Seppo mielenkiitoisesta kommentista ja näkökulmasta.

Puolustusvoimauudistuksessa Suomen armeijan sodan ajan kokoonpano supistettiin 350 000:sta 230 000 sotilaaseen. Tuota määrää mielestäni voidaan pitää Suomen tosiasiallisena sotilasreservinä, ei niitä varusmiespalveluksen käyneitä henkilöitä, jotka eivät ole nostoväessä.

230 000 sotilaan sodan ajan kokoonpano on kyllä massiivinen lukumäärä sotilaita, jos vain kykenevät nykyaikaisen aseistuksen puolesta tehokkaaseen taisteluun. Suomen aseet eivät taida riittää tuolle miehistökokoonpanolle. Kokoonpanohan ei toki tarkoita, että koko vahvuus olisi samanaikaisesti rintamalla.

Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaiseman raportin mukaan Pohjois-Korean kansanarmeija on maailman neljänneksi suurin sotilasorganisaatio, jonka vahvuus on noin miljoona sotilasta. Kuka uskoo, että Pohjois-Korea on maailman neljänneksi suurin sotilasmahti, tai edes kymmeneksi suurin?

Reservin suuruus ei kuvaa sotilaallista kyvykkyyttä. Reservin hyödyllisyys pitää aina suhteuttaa käytettävissä oleviin asejärjestelmiin ja aseisiin. Armeijan kyvykkyyttä tai suorituskykyä ei tosiaan mitata reservien sotilasmäärillä.

Dagens Nyheter-lehtikirjoituksen mukaan 4.7.2015 kaksi venäläistä TU-22-pommikonetta lensi hyvin lähelle Ruotsin ilmatilaa. Blekingessä kohtisuoraan Ruotsin rajaa 900 kilometrin tuntivauhtia lentäneet venäläispommittajat olisivat rikkoneen Ruotsin ilmatilan rajan 15–30 sekunnin sisällä ilman ruotsalaisten Jas Gripen-hävittäjien ja tanskalaisten Nato-F-16-hävittäjien hätyyttelyä.

Dagens Nyheterin lähteiden mukaan Venäjä harjoitteli hyökkäystä Karlskronaan tai Kallingeen. Karlskronassa sijaitsee Ruotsin tärkein laivasto- ja sukellusvenetukikohta (Första ubåtsflottiljen, 1.UBFLJ). Kalingessa sijaitsee puolestaan osa Ruotsin F 17-lennostoa (Blekinge flygflottilj-F 17), ja Blekingen lennosto vastaa 39 Jas Gripen-hävittäjän voimin kolmea neljästä Ruotsin ilmavoimien hävittäjävalmiuslähdöistä.

Karlskronan ja Kallingen alue on Ruotsin puolustuksen tärkein alue, joka ei saa joutua vihollisen käsiin. Ruotsin puolustuksen oleellinen osa ovat sukellusveneet, jotka tarvitsevat Karlskronan laivasto- ja sukellusvenetukikohtaa mm. huoltoon ja asetäydennyksiin. Ei ole sattumaa, että Ruotsin suurin sukellusvenetukikohta ja suurin lennosto ovat vierekkäin.

Eräiden tietolähteiden mukaan Venäjä olisi harjoitellut heinäkuussa ydinasehyökkäystä Karlskronan ja Kallingen alueelle, ja juuri tuo tieto olisi saanut Ruotsin heräämään ja ryhtymään voimakkaisiin toimiin. Ruotsi säikytettiin joka tapauksessa perin pohjin, olipa kyse ydinasehyökkäysharjoituksesta tai perinteisin pommein harjoitellusta hyökkäyksestä. Ruotsi aloitti julkisesti sotilaallisen yhteistyön valmistelut Yhdysvaltain kanssa pian venäläisprovokaation jälkeen.

Kuvitellaanpa, että Venäjä hyökkäisi Ruotsiin ja valtaisi 3 140 neliökilometriä käsittävän Gotlannin ja lisäksi Itämeren rannalla sijaitsevalla Karlskronan tai Kallingen alueella muutamia satoja neliökilometrejä. Venäjä saisi näin Itämeren eteläosan hallintaansa helpoimmillaan 1-2 päivän sotilasoperaatiolla.

Nykyaikana yhtä tärkeää kuin mikä on sotilaallinen voima, on myös miten nopeasti se on käytettävissä.

Onnistuisiko venäläisintervention ennaltaehkäisy tai menetetyn alueen takaisinvaltaus Suomen ja Ruotsin muodostaman puolustusliiton voimin?

Lähettäisikö, ja olisiko edes halukkuutta - ja kykenisikö edes - Suomi lähettämään muutaman päivän varaojalla vaikkapa 5 000 sotilaan hampaisiin asti aseistetut nopeantoiminnat joukot Ruotsin avuksi valloittamaan takaisin niitä alueita, joilla varmistetaan Itämeren hallinta länsimaiden ja myös Suomen tarpeisiin?

Suomi ei pystyisi eikä haluaisi. Suomi pelkäisi, että Venäjä aloittaisi sotatoimet myös Suomea vastaan, mikäli Suomi auttaisi Ruotsia.

Venäjän sotilasstrategiassa erityinen painoarvo on nopealla toiminnalla ja sotavoimien liikkuvuudella.

Suomella ei ole tällä hetkellä eikä vähintään lähitulevaisuudessa muutamaan vuoteen riittäviä voimia saada miehistöä nopeasti riviin. Suomen nopeantoiminnan joukot eivät tällä hetkellä herätä Venäjässä minkäänlaista päänvaivaa.

Etenkin Suomelle uskottavien joukkojen luominen on vaikeaa, koska palkallisten ammattisotilaiden määrä on vähäinen. Muutaman tuhannen vahvuiset nopeantoiminnan joukoilla ei voida katsoa olevan myöskään erityistä ennalta ehkäisevää vaikutusta.

Nopeantoiminnan joukot ovat aivan keskeinen resurssi tämän päivän puolustuksessa. Kyvykkyys nopeaan toimintaan on oltava 24/7-periaatteella. Sotilaallisen iskukyvyn saamisessa toimintaan puhutaan vuorokausista, ei viikoista.

Tarvittavan nopeuden suhteen 230 000 miehen sodan ajan kokoonpanolla ei ole paljon tekemistä. Tuolta osin Suomen puolustuskyky on varsin puutteellinen. Suomen liikekannallepano on verraten hidas ja se tapahtuu vanhanaikaisesti määräyskirjeillä. Jo kirjepostitus vie useita päiviä. Määräys kertausharjoituksin osallistumisesta pitää lähettää vähintään kolme kuukautta ennen harjoitusta.

Seppo Hildén

Pesonen, maalailet liian synkkiä kuvia Suomen puolustuskyvystä.

Jokaisen maan tärkein puolustuksellinen tekijä on sotilaskoulutettu reservi ja oma taistelutahto. Niissä Suomi on maailman huippua, koska käytännössä melkein kaikki miehet ovat saaneet sotilaskoulutuksen. Ei se käskyjen vastaanotto, tappamisen opettelu ja aseenkäsittelytaito ole mihinkään kadonnut reserviläisiltä.

Venäjällä on muuten aika pienet nopean toiminnan joukot. Voihan ne tehdä yllätyshyökkäyksen (mikä on aika vaikeaa, koska tiedustelu näkee asiat ennalta) ja saada muutamaksi päiväksi joitakin sillanpääasemia vallattua, mutta ne joukot tuhotaan kyllä maaperällämme aika nopeasti. Näiden Suomeen saatujen joukkojen huoltoa ei Venäjä pysty kauaa ylläpitämään ja massiivisia joukkoja ei maahamme Venäjä saa millään ilveellä, kiitos hyvän ilmapuolustusohjustemme ja kapean vaikeamaastoisen Karjalan kannaksen.

Meillä on pelkästään metsästäjiä n. 700 000 joilla on järeät kiväärit ja muut aseet joten vaikka liikekannallepanoa ei saataisiinkaan heti tehtyä, pitää jo tämä joukko huolen siitä, että ei täällä Suomen kamaralla venäläiset sotilaat huoletta liiku. Ja jokainenhan metsästäjähän on siis saanut jo sen sotilaskoulutuksen.

Kyllä Putin tietää mikä riski Suomeen on tulla vähäisillä omilla joukoilla, joilla ei ole samaa taistelumotivaatiota kun omaa isänmaataan puolustavilla suomalaisilla.

Venäjällä on ainoastaan ydinase-etu mutta sitäkään se ei voi käyttää koska Pietari on liian lähellä radioaktiivísten laskeutumien takia.

Kyllä Putin pysyy erossa Suomesta. Eihän se ole saanut armeijallaan kahdessa vuodessa edes Ukrainan itäosaa hallintaansa vaikka siellä sillä ei ole vastassa kun 10 000 heikosti aseistettua ukarainalaista sotilasta.

Heh.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Pesonen kirjoittaa ansiokkaasti monesta tekijästä, joista Suomessa useimmiten vaietaan tai joissa heikkous yritetään kääntää vahvuudeksi.

Suomen reserviläisarmeija olisi täysin hampaaton Venäjän iskiessä. Venäjän erikoisjoukot nousisivat maihin niissä muutamissa kohteissa, jotka Venäjä haluaisi omiin tarkoituksiinsa vallata. Sitä ennen Venäjä olisi yllättäen järjestänyt rajan läheisyydessä suuret "sotaharjoitukset", joiden varjossa heillä olisi nopeasti mobilisoitavissa aivan ylivoimainen sotakyvykkyys. Tässä asetelmassa alueet olisi menetetty ilman laukaustakaan.

Suomelle Venäjä "sallii" ainoastaan sellaiset puolustusjärjestelyt, joita Venäjä ei koe minkäänlaisena tosiasiallisena vastuksena itselleen. Sen sijaan sellainen turvallisuusjärjestely, joka estäisi Venäjän "Suomi-option", on Venäjän suuresti vastustama. Voitaneen todeta, että ne kaavailut jotka Venäjä Suomelle sallii, ovat käytännössä merkityksettömiä Suomen turvallisuuden takeina.

Suomalaiset eivät uskalla nähdä nyky-Venäjän häikäilemättömyyttä ja piittaamattomuutta säännöistä. Hyvin moni yhä kuvittelee, että Venäjä hyökkää Suomeen "vain jos itse siihen annamme aihetta". Samaten ei nähdä Suomenlahden sotilaallisen hallinnan tärkeyttä - ja siihen liittyvää Venäjän Suomi-optiota, jonka se haluaa pitää itsellään voimassa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ari Pesosen kirjoitusta on mielenkiintoista peilata edellisen hallituksen ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkökulmiin.

Ohessa linkki Tuomiojan pitämään puheeseen Helsingin Reserviupseeripiirin Maanpuolustustahto Suomessa -syysseminaarissa Katajanokan Kasinolla Helsingissä 23.10.2014.
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?conte...

Tuomiojan puheesta voi tunnistaa Ari Pesosen esiin nostamia asioita, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna. Silmiinpistävää Tuomiojan näkökulmissa on tuon perinteisen epämääräisen Ruotsi-kortin käyttäminen vaihtoehtona konkreettiselle Nato -jäsenyydelle. Tuomiojan reilu vuosi sitten pitämän puheen jälkeen on sitten Ruotsin turvallisuuspoliittisessa linjauksessa tapahtunut selkeä ja konkreettinen muutos, joka tekee Suomessa käytetyn Ruotsi-kortin käytön entistäkin hankalammaksi ja epämääräiseksi.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Ari Pesonen kirjoitti: ”Suomen liikekannallepano on verraten hidas ja se tapahtuu vanhanaikaisesti määräyskirjeillä. Jo kirjepostitus vie useita päiviä”.

Suomen valtiojohdon nykyisen käsityksen mukaan valtakunnan turvallisuuteen liittyvät tärkeät asiat kuten mahdollinen Nato-jäsenyys pitää ratkaista kansanäänestyksellä, oli sitten uhka päällä tai ei. Saman logiikan mukaan myös liikekannallepano pitäisi alistaa kansanäänestykseen. Muuten ei demokratia ja tasapuolisuus toteudu :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset