AriPesonen1

Kyvykkyys nopeaan toimintaan on Suomen puolustusvoimien Akilleen kantapää

Maailmalla Suomi suitsuttaa puolustuskyvykkyyttään ennen kaikkea suurella miehistöreservillä. ”Suomen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja osaavaan reserviin, josta muodostetaan sodan ajan joukot. Reservin vapaaehtoistoiminta on nyt ja tulevaisuudessa yksi maanpuolustuksemme peruspilareista.”, totesi puolustusministeri Jussi Niinistö blogissaan 27.11.2015.

Global Firepower-sivujen mukaan vuonna 2013 Suomella oli 25. suurin reservi maailmassa, 357 000 sotilasta. Aktiivisen sotavoima vuonna 2014 oli 36 500 sotilasta koostuen varusmiespalveluksessa olevista ja kantahenkilökunnasta. Palkattua henkilöstöä puolustushallinnossa (puolustusministeriö, puolustusvoimat ja puolustushallinnon rakennuslaitos) tällä hetkellä on noin 15 500.

Suuri kertausharjoituksilla ylläpidettävä miehistöreservi on edullinen. Suomella on yleinen asevelvollisuus, joka mahdollistaa suuret miehistöreservit, sen sijaan aseresurssimme ovat vähäisemmät ja sitä kautta myös tosiasiallinen sotilaallinen kyvykkyytemme.

Suomi pyrkii korostamaan suurta miehistöreserviään nostaakseen kynnystä maahanhyökkäykselle. Ongelma on, että etenkin poliittisissa piireissä helposti ajatellaan - tosin myös kansan keskuudessa melko yleisesti -, että suuri miehistöreservi ilmaisee myös hyvää puolustuskykyä.

Suomi tarvitsee suuret reservit ja sota-ajan kokoonpanon. Yleinen asevelvollisuus on Suomelle oikea ratkaisu pitää yllä miehistöreservejä ja myös yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Vuosien 2012–2015 puolustusvoimauudistuksessa Suomen armeijan sodan ajan kokoonpano supistettiin 350 000:sta 230 000 sotilaaseen. 230 000 sotilaan sodan ajan kokoonpano on massiivinen lukumäärä sotilaita, jos vain kykenevät nykyaikaisen aseistuksen puolesta tehokkaaseen taisteluun. Suomen aseet eivät taida kuitenkaan riittää tuolle miehistökokoonpanolle. Kokoonpano ei toki tarkoita, että koko vahvuus olisi samanaikaisesti rintamalla aktiivisissa sotatoimissa. Suomella on suuri reservi, mutta todellinen välittömän iskukyvyn omaava henkilöstömäärä on Suomessa vähäinen ja itseasiassa pienempi kuin Ruotsissa.

Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaiseman raportin mukaan Pohjois-Korean kansanarmeija on maailman neljänneksi suurin sotilasorganisaatio, jonka vahvuus on noin miljoona sotilasta. Kuka uskoo, että Pohjois-Korea on maailman neljänneksi suurin sotilasmahti, tai edes kymmeneksi suurin?

Reservin suuruus ei siis kuvaa sotilaallista kyvykkyyttä. Reservin hyödyllisyys pitää aina suhteuttaa käytettävissä oleviin asejärjestelmiin ja aseisiin. Armeijan kyvykkyyttä tai suorituskykyä ei tosiaan mitata reservien sotilasmäärillä.

                                                                                                 ****

Niin Suomi kuin myös muut läntisen Euroopan maat varautuvat sotilaallisesti Venäjän varalta. Venäjän sotilasstrategiassa erityinen painoarvo ja painopiste ovat nopealla toiminnalla ja sotavoimien liikkuvuudella. Sama painoarvo ja painopiste tulee olla myös Suomella ja muilla läntisen Euroopan mailla.

Maaliskuun 16. päivänä klo 6.00 presidentti Putin määräsi Suomen pohjoisen itärajan tuntumaan Pohjoisen laivaston ja Läntisen sotilaspiirin sotaharjoitukset, joiden oli määrä alkaa klo 8.00. Harjoitukset käsittivät 40 000 sotilasta, 41 Pohjoisen laivaston taistelualusta, 15 sukellusvenettä ja 100 lentokonetta.

Lokakuun alkupäivinä tänä vuonna oli Suomen eteläisen itärajan tuntumassa Kannaksella ja Pihkovan alueella käynnissä Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen sotaharjoitus, jossa mukana oli 8 000 sotilasta, 100 panssarivaunua ja 80 ilma-alusta. Lokakuun 7. päivänä presidentti Putin määräsi yllätystarkastuksessa keskisen sotilaspiirin joukot täyteen taisteluvalmiuteen 95 000 sotilaan ja 170 lentokoneen voimalla. Keskisen sotilaspiiri toimi reservinä läntisen sotilaspiirin harjoitukselle.

Tällä hetkellä Venäjä kykenee tarvittaessa merkittävin sotavoimin nopeaan toimintaan lyhimmillään vain muutamien tuntien varoitusajalla.

Venäjää on syytä aina pitää silmällä ennen kaikkea rajan pinnassa tapahtuvien sotaharjoitusten suhteen. Mikäli yleinen turvallisuustilanne on herkkä ja mikäli Venäjä on siirtänyt merkittävästi sotakalustoa ”harjoituksia varten” rajan pintaan, Venäjän naapurimaan on syytä pitää sotilaallista valmiuttaan riittävästi yllä. Venäjä kykenee nopeisiin kalustosiirtoihin rajan yli.

                                                                                                 ****

Sotilasstrategioissa takaisinvaltausstrategia on menettämässä painoarvoaan. Vastaavasti nopeus ja nopeantoiminnan joukkojen merkitys strategioissa kasvaa hybridisodankäynnin ohella. Nopeantoiminnan joukoilla pyritään estämään alueiden joutumista vihollisen haltuun ja siten painopistettä on pyritty siirtämään takaisvaltauksesta nopeaan reaaliaikaiseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan.

Menetetyn alueen takaisinvaltaus vaatii suuria resursseja ja paljon energiaa verrattuna siihen, mitä sotilaallisesti valmistautumattoman alueen ottaminen hallintaan vaatii resursseja ja energiaa. Laajojen alueiden pitäminen hallinnassa ennakoivasti on tehtävissä vain nopeantoiminnan joukoilla, jokaista neliökilometriä ei voida valvoja jatkuvan valmiuden joukoilla.

Venäjän Krimin ja Ukrainan itäisten maakuntien valtaukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten vähäisin voimavaroin ilman sotilaallisia menetyksiä nopealla toiminnalla sotilaallisesti valmistautumaton alue on saatavissa hallintaan. Alueiden ottaminen takaisin valloittajalta omaan hallintaan takaisinvaltauksena vaatisi puolestaan suuria resursseja ja paljon energiaa. Ukraina ei tule samaan Krimiä enää koskaan hallintaansa, menetys on lopullinen ja tapahtui Venäjälle vain muutamassa päivässä. Ukrainalla ei ollut nopeantoiminnan joukkoja eikä myöskään tiedustelutietoa Venäjän aikeista.

                                                                                                 ****

Nykyaikana yhtä tärkeää kuin mikä on sotilaallinen voima, on myös miten nopeasti se on käytettävissä. Nykysodankäynnissä avainsana on nopeus. Nopeat syövät hitaat. Nopeudella ja toiminnan vaikealla ennakoitavuudella pyritään vähäisiin kalusto- ja miehistömenetyksiin.  

Nopeantoiminnan joukot ovat aivan keskeinen resurssi tämän päivän puolustuksessa. Kyvykkyys nopeaan toimintaan on oltava 24/7-periaatteella. Sotilasresurssien saamisessa täyteen taisteluvalmiuteen puhutaan korkeintaan vuorokausista, ei viikoista.

Nopeus edellyttää myös, että sotilastiedustelu on kunnossa niin, että vihollisen mahdollisista toiminta-aikeista on tieto riittävän ajoissa huomioiden nopeantoiminnan joukkojen saaminen taisteluvalmiuteen ja toiminta-alueelle.

Ukrainan tapahtumien jälkeen Nato päätti 24.6.2015 laajentaa ja muotoilla uudelleen vuonna 2003 perustettuja 13 000 tuhannen sotilaan vahvuisia nopean toiminnan NRF-joukkoja (Nato Response Force). Uusien joukkojen vahvuus tulee olemaan 40 000 sotilasta. NRF-joukkoihin tulee erityistaidolliset keihäänkärkijoukot (spearhead force), Naton nimeämänä Very High Readiness Joint Task Force (VJTF). Määräaika joukkojen saamiseksi kokonaisuudessaan taisteluvalmiuteen on kaksi vuorokautta.

Yhdysvalloilla on tällä hetkellä Eurooppaan sijoitettuna 67 000 sotilasta. Niin pitkään kun Naton VJTF-joukot eivät ole valmiit, vastuu riittävän nopeaan toimintaan Nato-maissa on kunkin Nato-maan omien nopean toiminnan joukkojen lisäksi Yhdysvalloilla.

Suomi on mukana Naton NRF-toiminnassa vain kriisinhallintalainsäädäntönsä pohjalta. Suomi ei siis osallistu Nato-maiden tai Naton rauhankumppaneiden puolustamiseen.

Euroopan unionin nopeantoiminnan taistelujoukkoja ei ole tarkoitettu esimerkiksi Venäjän sotilasintervention torjuntaan. EU:n nopean toiminnan joukkoja ei ole tarkoitettu unionin alueelliseen puolustukseen.

Mikäli Suomeen kohdistuisi interventio, Naton NRF-joukot eivätkä myöskään Euroopan unionin nopeantoiminnan taistelujoukot olisi Suomen apuna sopimusten pohjalta. Suomi ei ole Nato-maa eikä voi käyttää omaksi turvakseen Naton NRF- ja VJTF-joukkoja.

                                                                                                 ****

Suomen puolustusvoimat perusti keväällä 2015 uudelleen uudet nopean valmiuden joukot, mutta täällä hetkellä Suomen puolustusvoimissa tosiasiallisesti nopeaan toimintaan kykenevät vain puolustusvoimissa palkkalistoilla olevat, eivät reserviläiset.

Kesäkuussa 2015 kotiutuvista varusmiehistä tarjottiin mahdollisuutta sitoutua tulemaan palvelukseen nopeammin kuin laki vaatii ja samalla viikolla myös ensimmäisiä sitoumuksia uusiin joukkoihin allekirjoitettiin. Toiminnasta syntyy käsitys, että nopeantoiminnan joukkoja yritetään vääntää kepulikonstein kustannusten minimoimiseksi.

Toisin kuin Nato on avoimesti ja julkisesti tiedottanut, puolustusvoimat ei ole kertonut, millä suuruudella ja millä nopeudella Suomi saisi joukkojaan liikkeelle taistelutoimiin, ja näin asialla ei ole myöskään ennaltaehkäisevää vaikutusta. Loppumuotoon ratkaisematon asia lienee Suomen puolustusvoimille tällä hetkellä arka ja siksi toisin kuin Nato, asiasta ollaan hiljaa.

Suomen kyvykkyys nopeaan toimintaan ei ole Itämeren alueen turvallisuustilanne ja Venäjän aggressiivinen käytös huomioiden tällä hetkellä riittävä. Suomella ei ole tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa muutamaan vuoteen riittäviä voimia saada miehistöä nopeasti aktiivisesti riviin. Saa nähdä, onko edes muutaman vuoden jälkeen.

Etenkin Suomelle uskottavien joukkojen luominen on vaikeaa, koska palkallisten ammattisotilaiden määrä on vähäinen. Aktiivipalveluksessa olevia reserviä vastaavia varusmiehiä ei voida käyttää hyvällä omallatunnolla nopeaan toimintaan edellyttäviin vaativiin sotilastehtäviin. Nykyään varusmiehen voi sijoittajaa osaksi sodan ajan joukkoa vasta reservissä eli sen jälkeen, kun varusmiespalvelus on suoritettu. Muutaman tuhannen vahvuisilla nopeantoiminnan joukoilla ei voida katsoa olevan myöskään erityistä ennalta ehkäisevää vaikutusta. Suomen nopeantoiminnan joukot tuskin herättävät tällä hetkellä Venäjällä minkäänlaista päänvaivaa.

Kaiken päälle palkkasuhteessa olevien sotilaiden pakkopalvelus ulkomaantehtävissä on sopimatta.  

Tarvittavan nopeuden suhteen 230 000 sotilaan sodan ajan kokoonpanolla ei ole paljon tekemistä. Tuolta osin Suomen puolustuskyky on varsin puutteellinen eikä sotilaallinen nopea toiminta ole Suomessa vielä kunnossa. Suomen liikekannallepano on verraten hidas ja se tapahtuu vanhanaikaisesti määräyskirjeillä. Jo kirjepostitus itsessään vie useita päiviä. Määräys kertausharjoituksin osallistumisesta pitää lähettää vähintään kolme kuukautta ennen harjoitusta.

Suomi tarvitsee siis pientä suuremman palkka-armeijan reserviarmeijan rinnalle, joka ei voi kieltäytyä myöskään ulkomaan tehtävistä.

                                                                                                 ****

Riittävien jatkuvassa muutaman vuorokauden valmiudessa olevien joukkojen ylläpito ja aseistaminen eivät ole halpaa.

Pienten valtioiden - vaikkapa Suomen ja Ruotsin - on vaikea ylläpitää yksin uskottavia, riittävän suuria ja riittävän nopeita nopeantoiminnan joukkoja. Etenkin Suomelle uskottavien joukkojen luominen on vaikeaa, koska palkallisten ammattisotilaiden määrä on ja tulee olemaan valtion niukat voimavarat huomioiden vähäinen, ja reservien käyttöönotto on suhteellisesti vaikeampaa ja hitaampaa.

Muutaman tuhannen sotilaan vahvuisilla nopeantoiminnan joukoilla, joilla voitaisiin torjua korkeintaan yksi interventio vaikkapa Suomen kokoisella alueella kerrallaan, ei voida katsoa olevan myöskään erityistä ennalta ehkäisevää vaikutusta. Sen sijaan 40 000 sotilaan vahvuisilla Naton nopeantoiminnan joukoilla kahden vuorokauden valmiusajalla on jo myös ennalta ehkäisevää vaikutusta Venäjän sotavoimien resurssit huomioiden.

Sotilaallisesti pienten maiden liittoutumisella voidaan saada hyvää aikaan nopeaan sotilaalliseen toimintaan, lopputulos on enemmän kuin osien summa.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ratkaisisi ne ongelmat, mikä etenkin Suomella on saada sotilasresursseja nopeasti toimintaan laajalla maa-alueellaan. Suomen 338 424 neliökilometrin alueella muutaman tuhannen henkilön valmiusjoukoilla ei paljon tehdä. Olisiko Suomi valmis ohjaamaan rahallisia voimavaroja sellaisin nopeantoiminnan joukkoihin, jolla olisi tosiasiallista puolustuskykyä lisäävää vaikutusta? Tuskin. Asia on ratkaista muulla tavalla. Onko muita ratkaisuja kuin Nato-jäsenyys?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

8000 tai 40 000 on melko lailla se ja sama, etenkin kun nuo 40 000 NATO joutuu hajauttamaan maailmalle. Suomalaisten ei pidä lähteä hyökkäyssotimaan ulkomaille (tai EU:n ulkopuolelle).

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Varusmiesten taitoja ei pidä vähätellä. Taistelussa he vetävät vertoja mille tahansa palkka-armeijalle. Tämä on tullut esille useissa yhteis-eurooppalaisissa harjoituksissa.

Ei talvisotaankaan marssinut palkka-armeija vaan varusmiehistä ja reserviläisistä kasattu armeija.

Yksilötaistelijan rooli ei ole muuttunut miksikään sotatantereen teknistyessä. Tärkein varuste on henkilökohtainen kivääri ja toiseksi tärkein on lapio.

Yhtäkään sotaa ei ole vielä voitettu ilmasta käsin, joten maajoukkojen torjuntaan tarvitaan nurmitorpedoja. Mieluusti vielä sellaisia, joille koti, uskonto ja isänmaa merkitsevät enemmän kuin kuukausittainen palkka.

Sellaisessa optimaalisessa tilanteessa vihollinen katselee kantapäiden sijasta kiväärin piippua.

Aikaa reservin kokoamiselle tarjoaa se, että yllättävän monella "ukolla" on torrakko ja siihen sopivat a-tarvikkeet kotonaan.

Silloin ei tarvitse odotella kuin Viipurissa v. 1944, että joku ystävällisesti avaisi armeijan varikon ovet.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Yhteiskuntamoraalisesti ei ehkä olisi kovinkaan sopivaa, että nopeantoiminnan joukot koostuisivat vakinaisesta väestä, siis varusmiehistä ja puolustusvoimain palkkalistoilla olevista. Varusmiesten käyttö nopeantoiminnan joukoissa synnyttäisi moraalisia kysymyksiä oikeutetusti. Miksi Suomi lähettää taistelutehtäviin alkuhetkinä vain nuoria varusmiehiä, jotka nyt sattuivat epäonnekseen olemaan asepalveluksessa, kun vihollinen hyökkäsi?

Nykyään varusmiehen voi sijoittajaa osaksi sodan ajan joukkoa vasta reservissä eli sen jälkeen, kun varusmiespalvelus on suoritettu. Lakia pitäisi muuttaa, jos puhutaan sodan ajan joukoista. Hybrisota-aikaan ei pidä maan sotkea itseään lakikiemuroihin.

Ei ehkä olisi oikein, että edes alkuvaiheessa lyhyellä varoitusajalla vain nuoria varusmiehiä lähetteisiin ammattisotilaiden ohella taistelutehtäviin. Koettaisiin, ettei puolustamisen velvoitteita hoideta maassa tasapuolisesti.

Suomen olisi syytä mielestäni perustaa riittävä ammattisotilaisiin perustuvat nopeantoiminnan joukot reserviarmeijan rinnalle. Niin on myös Venäjällä, siis ammattisotilaat ja reservi. Ammattisotilaalle sitten voidaan antaa myös niitä tehtäviä, joita suoritetaan ulkomailla eikä vain Suomen puolustamiseen. Kysymyshän tuossa on pitkälti rahasta: reserviarmeija on halpa, ammattisotilasarmeija ei. Suomessa olisi tarvetta molemmille, siis myös riittävän kokoiselle kovan luokan ammattisotilaiden joukolle.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Tämä on taas täyttä asiaa. Suomi ei uskalla hakea Nato-jäsenyyttä, koska se toisi kriisin tai ainakin levottomuutta itärajalle. Kansalaiset kuvittelevat, että aidalla keikkuminen on turvallinen ratkaisu. Pitkällä aikavälillä se ei sitä ole, koska Venäjä iskee joka tapauksessa heti, kun katsoo tilanteen omalta kannaltaan niin vaativan. Jos meillä syntyy mitään sotilaallisen kriisin tapaista, Ruotsi on Natossa ennen kuin keritään kissaa sanoa. Suomen pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä, silläkin uhalla, ettei sinne meitä huolittaisi. Siinäkin tapauksessa koulutetuista sissijoukoista olisi edes apua. Reservi on hidas vastaamaan nykyisiin pikaoperaatioihin. Käsitykseni on, että ammattisotilaat lähtevätkin siitä, ettei koko maata voida puolustaa. Siviili olettaa, että tietysti puolustetaan, mutta ei halua äänestää sen puolesta, että saataisiin vähän paremmat mahdollisuudet.
Kestävänä viivytyspuolustusratkaisuna ei voi olla se, että maaseudun isännillä on torrakot kaapissa, kun vastassa ovat Tšetšeniassa, Afganistanissa, Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa sotakokeneet erikoisjoukot.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Helena, kiitos hyvästä kommentista!

Todelliseen nopeaan toimintaan pystyvien joukkojen kokoaminen reserviarmeijassa ei ole helppoa, sanoisinpa melkein mahdotonta. 1-2 vuorokauden varoitusajalla et toimivia - siis riittävää määrää - taistelujoukkoja siviilissä ja reservissä olevista miehistä ja naisista kokoa ikään kuin suoraan lennosta. Jos puolustusvoimain ammattisotilaat saisivat päättää, Suomen nopeantoiminnan joukot muodostuisivat ammattisotilaista. Poliitikot - puolustusministeri Jussi Niinistö - yrittävät nyt vääntää nopeantoiminnan joukot reservistä ja varusmiehistä. Epäilen, ettei Niinistön touhuista tule kuin paperitiikeri, jos sitäkään.

Kysymys poliitikoille on rahasta: reservisotilaat ja varusmiehet ovat lähes ilmaista, ammattisotilaat maksavat.

Helsingin Sanomat otsikoi 24.7.2015: ”Puolustusministeri Niinistö haluaisi varusmiehet sodan ajan joukkoihin”. "Varusmiesten käyttö sodan ajan joukoissa on mielestäni perusteltua", Niinistö totesi Helsingin Sanomille.

Tuo kuvaa poliitikkojen suurta epätoivoisuutta nopeassa toiminnassa, kun jopa nuoret varusmiehet haluttaisiin laittaa taistelemaan alkuvaiheessa vaikkapa Venäjän koulutetuimpia erikoisjoukkoja vastaan (Spetsnaz-joukot). On eri asia käyttää varusmiehiä sitten, jos liikekannallepano ja palvelukseen kutsunta on alkanut.

Niinistö olisi siis valmis lähettämään taistelutehtäviin vaikka nuoria varusmiehiä, jotka nyt sattuivat epäonnekseen olemaan asepalveluksessa, kun vihollinen hyökkäsi. Venäjän lisäksi Sotilaiden äidit -järjestö olisi pian perustettu myös Suomeen - ja syystä.

En tiedä, onko olemassa länsimaata, jossa muutaman tunnin tai päivän varoitusajalla toimivat nopeantoiminnan joukot perustuisivat reserviarmeijaan. Pitää selvittää, yrittääkö Suomi nyt sellaista, mitä kukaan muu ei ole yrittänyt.

pekka numminen

"Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaiseman raportin mukaan Pohjois-Korean kansanarmeija on maailman neljänneksi suurin sotilasorganisaatio, jonka vahvuus on noin miljoona sotilasta. Kuka uskoo, että Pohjois-Korea on maailman neljänneksi suurin sotilasmahti, tai edes kymmeneksi suurin?"

No, Pohjois-Korealla on oma ydinase, joten armeijan pelote ylivoimaistakin armeijaa vastaan on melko suuri, ehkä 9. suurin. Ydinasevaltioita on noin 9.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Varsinaista ammattiarmeijaa ei tarvinne perustaa, vaan nopeuteen ja tehokkuuteen liittyvät haasteet voidaan ratkaista pitkälti nykyisen kaltaisilla puolustusvoimilla. Suomellahan on jo nyt maa- ja merivoimissa erikoiskoulutettuja ammattisotilaita. Myös ilmavoimien lentokoneet ja merivoimien alukset toimivat ammattisotilainen tietämyksen varassa.

Ammattiarmeijan sijasta voitaisiin vain lisätä sopimussotilaiden määrää nykyisessä organiasaatiossa siellä, missä valmiuden kohottamiselle olisi erityisiä tarpeita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset