AriPesonen1

Kun Suomi liittoutuu Ruotsin kanssa, miksi sitten Nato-maa ei käy?

Yhdysvaltain sotavoimien osallistumisesta Suomen alueella käytävään kolmeen sotaharjoitukseen on noussut valtaisa kohu. Kerrassaan käsittämätön kohu, josta käänteitä ja väänteitä ei ole puuttunut.

Nyt puheena olevat harjoitukset ovat teknisiä ja sotataidollisia harjoituksia. Niissä ei luoda turvallisuuspoliittista linjaa.”, totesi presidentti Niinistö tänään 24.2.2016 toimittajien edessä ja vastaten samalla Erkki Tuomiojan (sd.) ja myös muiden sosiaalidemokraattien esittämään kysymykseen, onko Suomi osallistumassa harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa voitaisiin tulkita siten, että Suomi olisi muuttamassa turvallisuuspoliittista linjaansa.

Mielenkiintoista tässä on, milloin maa - tässä tapauksessa Suomi - katsotaan sotilaallisesti liittoutumattomaksi ja milloin liittoutuneeksi. Milloin maa valmistelee turvallisuuspoliittisen peruslinjansa muuttamista ja sotilaallista liittoutumista ja milloin ei.

Nyt tulkitaan, ettei Suomi olisi muuttamassa turvallisuuspoliittista linjaansa, vaikka Suomi on julkisesti ilmoittanut kaavailevansa ja haluavansa puolustusliittoa Ruotsin kanssa.

Puolustusministeri Niinistö valotti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa blogissaan 1.2.2016 seuraavilla virkkeillä: ”Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on syvenemään päin. Toistaiseksi yhteistyötä tehdään rauhan aikana, mutta tavoitteena on laajentaa sitä myös kriisiaikaa koskevaksi, jolloin se olisi mielekkäämpää ja sillä olisi myös enemmän operatiivista arvoa.” ja ”Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei ole poissuljettu”.

Voisiko Suomi todeta samaa jostakin Nato-maasta?

Suomi ei siis sulje pois puolustusliittoa Ruotsin kanssa, itse asiassa valmistelee sitä nyt hyvin tiiviisti. Puolustusliitto, joka ei koskisi vain rauhanaikaa, on jopa Suomen päämäärä.

Mikäli liitto Ruotsin kanssa toteutuu, Suomi ei olisi enää sotilaallisesti liittoutumaton. Onko toisella liittokumppanilla joitain muita sitoumuksia jonkin toisen maan kanssa, ei ole vaikuttavaa eikä oleellista. Epäoleellista on myös, onko toinen liittokumppanimaa ollut sotilaallisesti liittoutumaton maa ennen puolustusliittoa vai onko se ollut sotilasliittoon kuuluva maa.

Oleellista on sotilaallisten velvoitteiden syntyminen maan rajojen ulkopuolella. Velvoitteet syntyisivät jo siinä tapauksessa, jos Suomi solmisi sotilasliiton Ruotsin kanssa, ja Suomi menettäisi liittoutumattoman maan aseman.

Seuraava kysymys sitten kuuluu: jos Suomi voi liittoutua Ruotsin kanssa sotilaallisesti, miksi se ei voi liittoutua Nato-maiden kanssa? Olisi sangen omituista, etteivät samat perusteet olisi voimassa myös Nato-liittoutumisille kuin mitkä ovat voimassa Ruotsi-liittoutumiselle. Johdonmukaisuus puuttuisi.

Ruotsille liittoutumisasia ei ole niin ongelmallinen kuin Suomelle. Puolustusministerit Peter Hultqvist ja Peter Christensen allekirjoittavat 14.1.2016 Ruotsin ja Natoon kuuluvan Tanskan välisen puolustusyhteistyösopimuksen, joka pitää sisällään maille luvan käyttää toistensa sotilastoimintaan liittyvää infrastruktuuria, kuten esimerkiksi lentokenttiä tai satamia. Sopimus on siis kirjallinen ja allekirjoitettu.

Ruotsi ja Yhdysvallat laativat viime vuonna viisikohtaisen sotilasyhteistyötä käsittelevän työsuunnitelman, joka on nyt aktiivisessa valmistelussa. Suunnitelma on siis kirjallinen. Yksityiskohtaisen työsuunnitelman viisi kohtaa ovat sotilaallinen yhteistoiminta (interoperabilitet), koulutustoiminta (övning och utbildning), materiaaliyhteistyö (materielsamarbete), tutkimustoiminta (forskning) ja kansainvälinen toiminta (internationella operationer).

Voisiko Suomi tehdä samanlaisen sopimuksen Nato-maa Norjan kanssa kuin mitä Ruotsi solmi Nato-maa Tanskan kanssa? Tuskin Suomi uskaltaisi. Tuskin Suomi uskaltaisi solmia myöskään vastaavaa työsuunnitelmaa Yhdysvaltain kanssa kuin mitä Ruotsi solmi.

Suomi on hyvin epälooginen turvallisuuspoliittisessa linjassaan Venäjän reaktioiden vuoksi. Suomi pelkää silmittömästi Venäjää. Välillä Suomen kannanotoissa ei ole järjen häivääkään. Venäjän reaktioita pelätään kuin ruttoa, ja näitä suomalaispolittikkojen kannanottoja seuratessa ulkomailla on varmaan vaikea pitää naamaa peruslukemilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Välillä Suomen kannanotoissa ei ole järjen häivääkään."

Enpä tiedä. Nato on Putinille punainen vaate ja pelokkaalle kansallemmekin kauhistus, mutta olisiko sitä Suomen ja Ruotsin "pikku-Nato"? Sitä pyöritettäisiin suoraan amerikkalaisten kanssa ikään kuin muiden eurooppalaisten päiden yli.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Oma lähtökohtani on, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa. Perusteet voi jokainen käydä lukemassa Väyrysen päivän blogista, en viitsi niitä enempää toistaa. On pelkää liturgiaa, että poliitikot puhuvat Suomen virallisesta linjasta, kun kuka tahansa, hölmömpikin, voi nähdä Suomen sotilasliitot. Suomi on eri sopimuksilla sitoutunut sotilaallisesti sopijaosapuolten kanssa.

Kun Suomi tekee sopimuksia eri maiden tai järjestöjen kanssa, sopimuksilla luodaan osapuolille oikeuksia ja velvollisuuksia. Suomi voi jopa vedota sopimukseen, jolla valtio on itse itselleen asettanut velvoitteita yksipuolisella päätöksellään. EU:n Lissabonin sopimuksen myötä Suomella ja muilla jäsenvaltioilla on sotilaallisia oikeuksia ja velvoitteita toisin kohtaan. Suomi on solminut Naton kanssa sopimuksia, joilla on luotu osapuolille toistaiseksi lähinnä oikeuksia ja yhteistyön syventämisvelvoitteita. Suomi on kuitenkin ilmoittanut, että sotilaallisesti se on Naton kumppani ja tekee sotilasyhteistyötä Naton kanssa. Suomi ja Ruotsi ovat syventämässä sotilasyhteistyötä, mutta jo nyt Ruotsilla ja Suomella on sotilaallisia oikeuksia ja velvoitteita toista osapuolta kohtaan, Suomella EU-sopimuksen mukaan ja Ruotsilla EU-sopimuksen ja oman lainsäädännön mukaan.

On siten erikoista puhua sotilaallisesti liittoutumattomasta Suomesta, kun Suomella on eri sopimusten mukaan oikeus pyytää ja saada sotilaallista apua sopimuskumppaneilta ja nämä ovat velvollisia sitä antamaan. Samoin Suomi on itse sitoutunut auttamaan sotilaallisesti muita sopimusvaltioita. Esimerkinomaisesti todetaan, että jos Viro pyytää Suomea auttamaan sotilaallisesti tilanteessa, jossa Venäjä hyökkää Viroon, Suomi on velvollinen auttamaan Viroa sotilaallisesti. Suomi on sen jälkeen ikävässä tilanteessa, koska ainoat turvatakuut tulevat EU:lta eikä ole lainkaan sanottu, että muut EU-maat tulkitsevat sotilaallista avunantovelvoitetta samalla tavalla kuin Suomi haluaisi, varsinkaan jos Venäjä on hyökkääjänä. Kun Nato auttaisi vain Viroa, Suomi joutuisi osallistumaan Viron puolustukseen mutta ilman Naton turvatakuita.

Jos media viitsisi kysellä ministereiltä ja presidentiltä vähänkin tiukemmin tuosta "liittoutumattomuudesta", ainakin presidentti joutuisi lakimiehenä myöntämään tosiasiat.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Uuden hallituksen myötä sama, suhteellisen kokematon puolue, perussuomalaiset, hallitsevat sekä ulko-että puolustusministeriöitä. Toistaiseksi tämä yhdistelmä on saanut ainoastaan sotkua aikaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Jaa, minun silmissäni ulkoministeri Soinin ja J. "lähden pois"-Niinistön pisteet nousevat koko ajan. Persut haluavat Britannian ja ilmeisesti Suomenkin pysyvän EU:ssa ja tajuavat Nato-maiden suuren merkityksen Suomen turvallisuuspolitiikalle. Sotkua saavat aikaan vain demarit, jotka mielistelevät Venäjää kuin Kalevi Sorsa Tehtaankadun YYA-kokkareilla.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Jos katsot sen, että julkinen kuva Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sotketaan, on hyväksi, sitten pisteitä J.Niinistölle.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #7

Harjoituksissa amerikkalaisten kanssa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, kuten maan johto on monella suulla todennut. Uutta on vain se, että Suomi on hädissään rakentamassa "kahdenvälisiä" suhteita Venäjään torjuakseen itärajan pakolaiset. Se saa demarit ja muut vanhat suomettujat vahtimaan sanomisia kuin neuvostoaikana konsanaan.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #8

Ja Suomen ulko- turvallisuuspoliittista linjaa lähti sotkemaan pulustusministeri Jussi Niinistö ministeriön huonolla tiedoituksella.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Ruotti on lähinaapurimaa, siksi! Mitä tekoa amerikkalaisilla on täälä kaukana, nethän vois hoitaa sen lähiympäristönsä hädän ensin?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Nato-maa Norja ja Nato-maa Viro ovat Suomen naapurimaita Ruotsin tapaan, joten siis näiden maiden kanssa Suomi voisi solmia vastaavan puolustusliiton kuin Ruotsin kanssa? Vain Yhdysvallat on siis sinulle punainen vaate, ei Nato sinänsä?

Muista myös, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat maantieteellisesti yhtä läheisiä rajanaapureita kuin Suomi ja Venäjä. Siperian ja Alaskan välisellä rajalla lähimmät Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset maa-alueet saarissa ovat vain neljän kilometrin päässä toisistaan. Tuo raja on rauhallinen toisin kuin Venäjän ja Suomen välinen raja pakolaiskysymyksen vuoksi.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Ari Pesonen kirjoitti:
” Suomi on hyvin epälooginen turvallisuuspoliittisessa linjassaan Venäjän reaktioiden vuoksi. Suomi pelkää silmittömästi Venäjää. Välillä Suomen kannanotoissa ei ole järjen häivääkään. Venäjän reaktioita pelätään kuin ruttoa, ja näitä suomalaispolittikkojen kannanottoja seuratessa ulkomailla on varmaan vaikea pitää naamaa peruslukemilla.”

Hyvä tiivistys blogistilta tuo viimeinen kappale.

- Mikä ihme siinä on, että suomalaiset Venäjä-osaajat ovat taas onnistuneet keittämään turvallisuuspoliittisen sopan, jossa tahaton komiikka viettää riemujuhlaa ja aiheuttaa lähinnä pään pyöritystä ja myötähäpeää ulkomailla.

- Mikä ihme siinä on, että aina, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikassa putkahtaa esille sana USA tai Nato, nimenomaan demarit saavat latvaräjähdyksen? Enkä tarkoita nyt pelkästään Tuomiojaa. On demareilta aikojen saatossa kuultu ihan järkeviäkin turpo-ajatuksia, kuten Lasse Lehtiseltä, Liisa Jaakonsaarelta, Mikael Jungnerilta, Ulpu Iivarilta jne, mutta miksi ei keneltäkään nykyisestä parlamenttiryhmästä? Vasemmistoliiton asennetta en ihmettele, mutta demareiden kyllä.

- Mikä ihme siinä on, että poliitikkojen pitää aina julkisissa lausunnoissaan yrittää syöttää pajunköyttä, ettei sotilaallinen harjoittelu amerikkalaisten ja muiden Nato-jäsenten kanssa mukamas olisi viesti Venäjälle? Totta kai se on, ja niin sen pitää ehdottomasti ollakin nykyisessä turvallisuusympäristössä!

- Mikä ihme siinä on, että asioista ei vieläkään keskustella niiden oikeilla nimillä?

- Mikä ihme siinä on, että puolustuspoliittisista vaihtoehdoista mikä tahansa muu Suomen valtiojohdolle kelpaa paitsi se loogisin, kustannustehokkain ja kaikin puolin paras eli Nato? Siis ihan mikä tahansa muu. Kuinka kauan ramman ja sokean eli Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyötä pitää jatkuvasti syventää? Miten syvälle pitää syventää, että ollaan pohjalla?

- Mikä ihme siinä on, että Natoa koskevaan neljän hengen ”selvitysryhmään” piti välttämättä saada kaksi Nato-allergista virkaheittoa suurlähettilästä ja yksi USA-allerginen fransmanni?

Tai no, turhia kysymyksiähän nuo ovat kaikki. Jokaiseen riittää vastaukseksi ns. ”yleiset syyt”. Olemmehan syventäneet turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurimmekin syvälle 1970-luvulle.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tällä hetkellä ajatukseni seuraavan blogikirjoituksen otsikosta on: ”Mistä oikein kumpuaa SDP:n vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan?”. Jos jollakin on mielenkiintoista evästystä asiaan, voisi kommentoida tai heittää vinkkiä tänne. Ihan aseveliakselin ajoista en lähtisi - mikäli tuon kirjoituksen kirjoitan - SDP:n tilaa ja politiikan muutosta purkamaan, mutta Kalevi Sorsan ajoista jo löytyisi mielenkiintoista. Samoin löytyisi milenkiintoista mm. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen 1960-luvun ja 1970-luvun alkupuolen vimmaisista vasemmistolaisradikaalisuuden ajoista.

Oleellinen kysymys myös on, joutuuko Suomi nyt kärsimään SDP:n asennevammasta Yhdysvaltoja kohtaan. Kaikki nämä kahden vuoden aikana esiin nousseet sotaharjoitussopat on SDP:n keittämiä, sopan päähämmentäjänä on ollut Erkki Tuomioja.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Sen voin todeta, että olen tässä asiassa Ari Pesosen kanssa jokseenkin samaa mieltä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset