*

AriPesonen1

Naton Bukarestin kokouksessa 2008 ratkaistiin Ukrainan kohtalo, entä Suomen?

  • Presidentit Vladimir Putin ja George W. Bush Naton huippukokouksessa Bukarestissa 4.4.2008.
    Presidentit Vladimir Putin ja George W. Bush Naton huippukokouksessa Bukarestissa 4.4.2008.

Natolla oli päämiesten huippukokous Bukarestissa 2.4.–4.4.2008, ja samassa yhteydessä pidettiin myös Nato-Venäjä-neuvoston kokous. Suomea huippukokouksessa Naton rauhankumppanimaana edusti presidentti Tarja Halonen ja Venäjää Nato-Venäjä-neuvostossa presidentti Vladimir Putin.

Kokouksen aiheena olivat muun muassa Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyteen tähtäävät MAP-ohjelmat (Nato Membership Action Plan).

Kokouksessa käytyjä sanatarkkoja keskusteluja uutisoi ensimmäisenä venäläinen Kommersant-lehti (Коммерсант) jo 7.4.2008, ja lehden juttu löytyy täältä.

Ты же понимаешь, Джордж, что Украина - это даже не государство! Что такое Украина? Часть ее территорий — это Восточная Европа, а часть, и значительная, подарена нами!”, Vladimir Putin huudahti ärtyneenä ja kiivassanaisesti amerikkalaisvirkaveljelleen George W. Bushille 4.4.2008 päämiesten tavatessa kahdenvälisesti, kun puheena oli muun muassa Ukrainan lähentyminen Natoon.

Vapaasti suomennettuna Putin totesi virkaveljelleen: ”Sinähän ymmärrät, George, että Ukraina, se ei ole edes valtio! Mikä on Ukraina? Osa sen alueesta - on Itä-Euroopassa, ja merkittävä osa on meidän [Venäjän] lahjoittamaa!

Putin koki siis Ukrainan osaksi Venäjää, ei itsenäiseksi valtioksi.

Kokouksessa ollut venäläisvirkamies puolestaan oli todennut lehdelle: ”И тут он очень прозрачно намекнул, что если Украину все же примут в НАТО, это государство просто прекратит существование. То есть фактически он пригрозил, что Россия может начать отторжение Крыма и Восточной Украины.

Virkamiehen sanat vapaasti suomennettuna: ”Ja sitten hän [Putin] totesi, että jos Ukraina hyväksytään Naton jäseneksi, valtio yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Eli itse asiassa hän [Putin] uhkasi, että Venäjä voi alkaa irrottaa Krimiä ja Itä-Ukrainaa [Ukrainasta]."

Putin teki kokouksessa selväksi myös Georgian ja Kosovon tilanteen sekä alleviivaten erityisesti Krimin niemimaan kohtaloa: jos Ukraina jatkaa liittymisprosessia Natoon, Krim ja Itä-Ukraina irrotetaan Ukrainasta. Putin ei siis sanonut vuonna 2008, että ne liitettäisiin Venäjään.

Putin sanoi myös suoraan, että mikäli Ukrainasta olisi tulossa Naton jäsenmaa, Ukraina lakkaisi olemasta enää yhtenäinen valtio, venäjän kielellä sanottuna: ”Украина может прекратить существование как единое государство.

Nuo Putinin virkkeet jo vuonna 2008 ovat paljon puhuvia. Lauseet selittävät paljon Venäjän turvallisuuspoliittisista päämääristä Euroopan kaakkoiskulmalla jo vuonna 2008 ja Venäjän Natoon kuulumattomissa rajanaapureista Euroopassa, jotka ovat Venäjälle ikään kuin vapaata riistaa.

Venäjä siis vastusti kiivaasti Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyteen tähtääviä MAP-ohjelmia. Kokouslähteiden mukaan Georgian kohdalla, mikäli maa lähentyisi Nato-jäsenyyttä MAP-ohjelman kautta, Venäjä tunnustaisi Georgian alueella Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet itsenäisiksi mallinna se, mitä länsimaat olivat tehneet Kosovon suhteen Balkanilla.

Putin oli avoimesti myös todennut Georgiaan liittyen, että kyseessä olisi puskurivyöhykkeen perustaminen Venäjän ja Nato-maiden väliin (”Если НАТО предоставит план действий по членству (ПДЧ) в НАТО Грузии, то Россия признает Абхазию и Южную Осетию, опираясь на косовский прецедент, и тем самым создаст буферную зону между силами НАТО и своими границами.”). Venäjä tunnustikin Abhasian itsenäiseksi valtioksi heti Georgian sodan jälkeen 26. elokuuta 2008.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vielä erikseen varmisti radiohaastattelussa 8.4.2008 Venäjän näkemyksen Ukrainasta maana, joka muodostui Neuvostoliiton hajotessa ja kuinka Ukrainan nykyiset rajat vedettiin ja mitä alueita se oli saanut ”lahjaksi” Venäjältä. Lavrovkaan ei siis oikein pitänyt Ukrainaa itsenäisenä maana.

Naton Bukarestin kokouksessa Venäjän näkemänä tärkeitä asioita olivat siis Georgian ja Ukrainan suhteet Natoon. Molemmat maat olivat hakeneet Nato-jäsenyyttä. Nato-kokouksen loppujulistuksena Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyksiä edistettiin NATO Membership Action Plan-ohjelman (MAP) kautta, ja asian päätäntää oli tarkoitus jatkaa Naton ulkoministerien kokouksessa Brysselissä joulukuussa 2008, mutta sattuneista syistä ohjelmat eivät toteutuneet. Bukarestin ja Brysselin kokousten väliin sattui Georgian sota elokuussa 2008. Venäjä pääsi Nato-prosessin väliin luomalla Georgian sodan.

Bukarestin kokouksessa Nato-maista Yhdysvallat, Baltian maat ja Puola puolustivat Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyspyrkimyksiä voimakkaasti, Ranska ja Saksa eivät. Venäläislähteiden mukaan Yhdysvallat sekä eräät muut Nato-maat - ilmeisemmin Baltian maat ja Puola - olivat kiistelleet Saksan ja Ranskan kanssa 3.4 ja 4.4.2008 välisenä yönä aamu kuuteen saakka Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyksistä. Saksan ja Ranskan empivä kanta voitti.

Putinia kokouksessa ärsytti myös Balkanin niemimaan turvallisuustilanne ja Naton rooli Balkanilla. Nato oli tekemässä päätöksen Montenegron ja Serbian ottamisesta MAP-ohjelmaan seuraavassa Naton huippukokouksessa ja myös Albanian ja Kroatian jäsenyydet olivat kokouksessa esillä samaan tapaan, ja maista tulikin Naton jäseniä jo vuoden päästä 1.4.2009. Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina Ukrainan tapaan olivat ilmaisseet Nato-jäsenyyden olevan miden tavoite, mutta maat eivät ole vielä osallistuneet MAP-ohjelmaan. Makedonian jäsenyyttä jarruttavat erimielisyydet Kreikan kanssa maanimestä, mutta maa on kuitenkin MAP-ohjelmassa.

Mielenkiintoinen Bukarestin kokouksen tuloksena on Venäjän näkemys tulevasta vaikutusmahdollisuudesta Natoon. Venäläisten kokouslähteiden mukaan Venäjä näki, että kun Naton Afganistanin ISAF-rauhanturvaoperaatio on päättymässä, ei Nato tarvitsisi enää käyttää Venäjän ilmatilaa huoltoyhteyksiin Afganistaniin. Venäjä tulkitsi, että tuolloin Nato-maat voisivat aloittaa tiukemmin kaakkoisessa Euroopassa sijaitsevien Ukrainan ja Georgian integroinnin Natoon, eikä Venäjän kannoista tarvitsi enää niin välittää.

Venäjä myös koki jo vuonna 2008 uhkana läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittumisen Ukrainaan. Putin muistutti Bukarestin kokouksen lehdistötilaisuudessa maan olevan ydinasevaltio. Tuo muistutus liittyy nimenomaan läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamiseen, ja vuoden 2008 jälkeen Venäjä on toistanut ydinaseittensa merkitystä ja käyttöä useaan otteeseen.

Jo vuonna 2008 oli Venäjän ilmoittamana siis tieto, miten Venäjä tulisi reagoimaan Georgian ja Ukrainan mahdollisiin Nato-jäsenyyksiin. Venäjä oli valmis myös sotilaallisiin toimiin estääkseen maiden jäsenyydet.

Georgia ja Venäjä ajautuivat keskenään sotaan vain neljä kuukautta Bukarestin huippukokouksen jälkeen, Ukraina ja Venäjä puolestaan kuusi vuotta Bukarestin huippukokouksen jälkeen. Nato teki päätöksen Afganistanin ISAF-operaation päättymisestä vuonna 2014 keväällä 2013. Venäjä on nyt toteuttanut Ukrainassa ne toimet, millä se uhkasi Nato-maita ja Ukrainaa vuonna 2008: Venäjä on irrottanut Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan Ukrainasta. Krimin se on liittänyt itseensä, Itä-Ukrainaa ei.

Joulukuussa 2013 tapahtuneen Maidanin kansannousun Venäjä ajatteli läntiseksi provokaatioksi, jonka päämäärä olisi saada Ukraina Natoon. Nato oli tehnyt päätöksen Afganistanin ISAF-operaation päättämisestä aikaisemmin vuonna 2013, josta Venäjä teki omat väärät johtopäätökset. Ukrainan kansa läksi liikkeelle omia elinoloja kohentaakseen eikä Maidanin tapahtumilla ollut mitään tekemistä Ukrainan Nato-jäsenyyden kanssa. Venäjä teki virhearvion ja alkoi toteuttaa vuonna 2008 esittämäänsä uhkausta ilman tarkempaa tilanneanalyysia ja harkintaa. Lopputuloksena Venäjä menetti Ukrainan kansan luottamuksen ja sai tavallisista ukrainalaisista Venäjän vihamiehiä, mutta sai toki väkivalloin Krimin niemimaan.

Olisiko historia mennyt toisin, jos Yhdysvaltain, Baltian maiden ja Puolan kanta olisi voittanut Saksan ja Ranskan kannan, ja Ukrainasta ja Georgiasta olisi tullut nopeasti Nato-maita? Vain luoja tietää. Nyt sen sijaan olemme kuulleet tuoreessa lehtihaastattelussa presidentti Obaman terveiset Ukrainalle: ”Ukraina on keskeinen maa Venäjän [sotilaalliselle] intressille, muttei yhdysvaltalaiselle intressille, joten Venäjä tulee aina ylläpitämään eskaloivaa valta-asemaa Ukrainassa.” Näin Yhdysvaltain presidenttien näkemykset voivat muuttua ihan päinvastaisiksi.

Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä ei pidä verrata Georgian ja Ukrainan mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, asiat eivät ole alkuunkaan yhteismitallisia. Suomen ja Ruotsin asiaa ei pidä verrata Ukrainaan ja Georgiaan.

Lähteet:

Nato: Bucharest Summit Declaration, 3.8.2008, lähdeviite.

Униан -tietotoimisto: Путин: ты же понимаешь, Джордж, что Украина - это даже не государство!, 7.4.2008, lähdeviite.

Коммерсант: ”Блок НАТО разошелся на блокпакеты”, 7.4.2008, lähdeviite.

Униан -tietotoimisto: Лавров подтверждает слова Путина ”Украина - это даже не государство”, 8.4.2008, lähdeviite.

Nato: Final communiqué, 3.12.2008, lähdeviite.  

The Atlantic: The Obama Doctrine, April 2016, lähdeviite.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvää tekstiä Pesoselta ja kysymykset, jotka hän nosti esille, ovat perusteltuja. Olen hieman eri mieltä vain lopputoteamuksista, joiden osalta Pesonen katsoo, etteivät Ukrainan ja Georgian mahdolliset Nato-jäsenyydet ole vertailtavissa Suomen ja Ruotsin asemiin. Tietyiltä osin väite pitää paikkansa, mutta...

Lienee riidatonta jo historiasta, että Venäjä ja sen edeltäjä Neuvostoliitto ovat joko väkivalloin tai uhkailemalla yrittäneet suojata maan intressejä, tärkeimpiä kaupunkeja ja sotilaskohteita. Jopa aivan viime vuosiin asti Venäjä on määritellyt omat suoja-alueensa ja etupiiriinsä ja se on tehnyt sen julkisesti mediaa käyttämällä. Joko Putin itse tai sitten hänen virkamiehensä ovat uhkailleet Suomea ja Ruotsia mahdollisen Nato-jäsenyyden vakavista seurauksista. Milloin on puhuttu punaisen linjan ylittämisestä, milloin kolmannen maailmansodan syttymisestä. Tavallisimpia uhkailuja ovat olleet jäsenyyden aiheuttavan vakavat sotilaalliset seuraukset, jolloin on jätetty Suomen ja Ruotsin poliitikkojen mielikuvituksen varaan, mitä vastatoimet mahtaisivat olla. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastustetaan Venäjän johdossa avoimesti ja maiden edellytetään kuuluvan Venäjän etupiiriin ns. puskurivaltioina Natoon nähden. Puskurivaltioiden edellytetään tekevän Venäjälle sopivat sotilaalliset puolustusratkaisut, mihin sisältyvät jopa tiettyjen aseiden kiellot ja sotilaallisten harjoitusten rajaaminen.

Suomea ja Ruotsia on siis varoitettu, jopa useaan kertaan ja vakavasti. Varoitukset tulee ottaa erityisen vakavasti, vaikka täällä niiden merkitystä on yritetty vähätellä muun muassa Halosen, Tuomiojan ja muiden neuvostoliitonajan eläneiden poliitikkojen toimin. Suomen ja Ruotsin merkitys Venäjän puolustusratkaisuille on toisesta maailmansodasta jopa korostunut aseiden ja sotateknologian kehittyessä.

Lähihistoriasta voi helposti löytää pikku googletuksella, että Ukrainaa varoitettiin etukäteen useita kertoja Nato-jäsenyyshaaveista. Sitä varoitettiin jopa EU-haaveista. Sama koskee Georgiaa, jonka osalta Venäjä aloitti varoituskierrokset pari vuotta ennen sotaa ja viimeiset varoitukset antoi Medvedev juuri ennen Venäjän hyökkäystä. Sanamuodot muistuttivat hyvin paljon samaa, mitä Suomi, Ruotsi ja Ukraina ovat joutuneet kokemaan. Lopputulokset tiedetään, Venäjä edelleen miehittää osia Ukrainasta ja Georgiasta ja tällä tavalla saa torpattua niiden EU- ja Nato-haaveet.

Miten Suomi ja Ruotsi ovat verrattavissa? Sama puskurivaltio- ja suojavaltioasema kuin Ukrainalla ja Georgialla. Suomen asema naapurimaana lähellä Pietaria ja Muurmanskia on jopa tärkeämpi kuin Georgian ja Ukrainan asemat. Kaikkia maita on varoitettu etukäteen, ja Venäjä tietää, että jo pelkkä osien irrotus jäsenehdokkaista estää jäsenyyshaaveet. Me emme voi määritellä Venäjän etua sotilaspoliittisesti, saati taloudellisessa mielessä. Venäjä tekee sen itse ja meidän osamme on hyväksyä Venäjän intressit tai kärsiä seuraukset, jos emme kuulu Natoon. Suomi ja Ruotsi ovat enää harvoja maita Euroopassa, jotka ovat otettavissa Venäjän etupiiriin ilman Naton haastamista, aivan kuten Ukraina ja Georgia, joiden osalta Venäjä ei ole sanonut viimeistä sanaansa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään.

Käytännössä Ukraina liitettiin Venäjään 1792.

Noin pitkä miehitys saa Moskovan mielestä jo omistusoikeuden.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset