AriPesonen1

Krimin valtauksella Venäjä hallitsee nyt Mustaamerta sotilaallisesti täysin

  • Kuva 1. Ohjuskantamia Sevastopolista ja Tartusista.
    Kuva 1. Ohjuskantamia Sevastopolista ja Tartusista.

Maailmassa on neljä suljettua merta, joihin kulku tapahtuu kapean salmen kautta. Muut meret ovat avoimia meriä. Nämä neljä suljettua merta ovat Itämeri, Mustameri, Punainenmeri ja Persianlahti. Välimerta ei lasketa suljetuksi mereksi laajuutensa vuoksi. Kaspianmeri on puolestaan varsinaisesti järvi, josta ovat kanavayhteydet Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen.

Sotilasstrategisesti suljetut meret ovat erityisluonteisia. Rantavaltioille on tärkeää hallita sekä kulkuyhteyttä että myös itse merialuetta. Krimin niemimaan valtauksen myötä turvallisuuspoliittinen tilanne on heikentynyt erityisesti Mustallamerellä, mutta myös Itämerellä. Länsimaiden ja Venäjän välit ovat viilentyneet välirikkoon. Sotilastoimillaan Venäjä on pyrkinyt suljetuissa merissä - erityisesti Mustallamerellä mutta myös Itämerellä - turvaamaan maan tarvitsemia kulkuyhteyksiä.

Venäjän toimilta osattomaksi eivät ole jääneet myöskään avoimet meret. Venäjä on jo perustanut sotilastukikohdan Arktiselle alueelle Barentsinmeressä sijaitseville Franz Josefin maan saarille Norjalle kuuluvista Huippuvuorista hieman itään, ja perusteilla on sotilastukikohta Japanin harmiksi myös Kuriilien saarille.

Mustallamerellä Venäjän Sevastopolin laivastotukikohdan ja lentotukikohdan vuokrasopimus Ukrainan kanssa oli määrä kestää vuoteen 2017 saakka. Sevastopolilla on pitkä vuodesta 1783 alkava historia laivastotukikohtana perustana keskeinen sijainti Mustallamerellä, sijainnin suojaisuus ja satamaan johtava syvä meriväylä. Syvä meriväylä mahdollistaa toimimisen myös sukellusvenesatamana. Sevastopol on kerrassaan ihanteellinen sijaintipaikka laivastotukikohdalle.

Vuodesta 2003 alkaen Venäjä valmisteli Mustanmeren itärannalla olevaan Novorossijskiin uutta Mustanmeren laivaston tukikohtaa, koska laivastotukikohdan jatko Krimin Sevastopolissa oli epävarmaa. Siviilipuolella Novorossijskin satama on rahtimäärältään Venäjän suurin merisatama, ja kuvaa sinänsä Mustaltamereltä Välimerelle johtavan merireitin tärkeyttä Venäjälle.

Valtauksen jälkeen Venäjä on sijoittanut Krimille muun muassa 400 kilometrin kantaman omaavan tehokkaan S-400 Triumf (SA-21 ”Growler”) -ilmaohjuspuolustusjärjestelmän ja 240 kilometrin kantaman omaavan edistyksellisen K-300P Pastion-P (SSC-5) -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän. Ukranainalais- ja venäläislähteiden mukaan Venäjä on sijoittanut Krimin niemimaalle jo vuonna 2014 myös Iskander-ohjuksia, joiden kantomatka on jopa 500 kilometriä ja jotka voidaan varustaa myös ydinkärjin.

Myös Mustanmeren laivastoa pinta- ja sukellusveneineen on kasvatettu voimallisesti Krimin valtauksen jälkeen. Laajan laivaston ohjusvarustelu on massiivinen.

Venäjän Mustanmeren laivaston vaikutuspiiriin kuuluu tosiasiallisesti myös Välimeri, jossa Venäjällä on huoltotoiminnalliseksi määriteltävä laivastotukikohta Syyrian Tartusissa.

Naton ja Yhdysvaltojen sotilaallinen rooli Mustallamerellä on vähäisempi. Nato-maista Romaniassa on laivastotukikohta Costantassa sekä myös Mangaliassa, Tulceassa ja Brăilassa. Turkilla Mustanmeren rannalla on sukellusvenetukikohta Bartıssa ja Cengiz Topel’n laivastolentotukikohta lähellä Izmitiä. Turkin suurin siviilisatama on Samsunin kaupungissa, jossa ei ole yllättävästi laivastotukikohtaa. Bulgarialla on puolestaan laivastotukikohdat Varnassa ja lähellä Burgasia (Atiyan laivastotukikohta).

Natolla on myös ballistien ohjusten puolustusjärjestelmän (BMD) yksikkö Romanian Deveselussa, joka otettiin käyttöön 10.10.2014.

Rauhan aikana kulku sota-aluksilla Mustallemerelle on rajattua. Kulkua Turkin kapeissa Bosporin- ja Dardanellien salmissa säätelee vuonna 1936 solmittu Montreux’n sopimus, joka sallii määrätyin ehdoin sota-aluskulun salmien läpi Mustanmeren rantavaltioille, siis Bulgarialle, Romanialle, Ukrainalle, Venäjälle, Georgialle ja Turkille. Sopimus kieltää muita kuin Mustanmeren valtioiden sota-aluksia - siis esimerkiksi Yhdysvaltojen - vierailemasta merellä 21 päivää pidempään. Siviilimuotoinen rahtiliikenne on sen sijaan rajoittamatonta ilmoitusmenettelyllä rauhan aikana.

Yhdysvaltain Euroopan joukkojen komentaja Philip Breedloven lausuman mukaan (U.S. Naval Institute’s online news, 25.2.2015, USNI) Venäjä on siirtänyt Krimille merkittävissä määrin asejärjestelmiä ja ohjuskalustoa, ja nämä asejärjestelmät mukaan lukien ilmapuolustusjärjestelmät kattavat lähes koko Mustanmeren alueen. Breedloven mukaan Krimistä on tullut Venäjälle loistava iskukyky koko Mustanmeren alueelle.

Venäjä on siis aseistanut Krimin niemimaan hampaisiin asti. Venäjä on pyrkinyt - ja onnistunutkin - saamaan Mustanmeren sotilaalliseen hallintaansa, mihin se on myös kovasti pyrkinyt. Krimin valtauksen myötä Venäjä hallitsee Mustaamerta nyt sotilaallisesti täysin. Vihamielisyydet Turkin kanssa ja Turkin uhkaaminen on osa hallitsemisprosessia. Turkki on alueella merkittävä sotilasmahti.

Mikäli länsimaat ja Venäjä joutuisivat sotilaalliseen konfliktiin Mustallamerellä, lännen kannalta kyseessä olisi pitkälti Venäjän ohjusjärjestelmien ja rannikkopuolustuksen tuhoamisesta, sijaitsivatpa ohjukset sitten maalla, merialuksissa tai lentokoneissa. Taitelulaivoja ei länsimaiden olisi syytä viedä Mustallemerelle kapeiden Turkin salmien läpi ennen kuin Krimin ohjusvarustus olisi eliminoitu. Kyse olisi siis pitkälti ohjusjärjestelmien välisestä kamppailusta, jossa lännen puolella AEGIS- ja BMD-järjestelmillä olisi merkittävä rooli. Sotilaallinen yhteenotto Mustallamerellä tietäisi kolmannen maailmansodan alkamista.

Mustanmeren ja sen ympäristön suurta geostrategista merkitystä Venäjälle kuvaa se, että kaikki Venäjän alullepanemat jäätyneet konfliktit liittyvät Mustanmeren alueen valtioihin. Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa, Transnistria Moldovassa, Donetsin allas Itä-Ukrainassa. Kaikki jäätyneiden konfliktien alueet Vuoristo-Karabahin aluetta lukuun ottamatta sijaitsevat alle 200 kilometriä Mustanmeren rantaviivasta.

Mustallamerellä ja sen kaikilla ympärysmailla on myös suuri energia- ja talouspoliittinen merkitys Venäjälle. Merenpohjassa kulkevat vuonna 2003 käyttöön otettu Blue Stream -kaasuputki. Mustanmeren reunavaltioissa kiertää Venäjän kiertävä Baku-Tbilisi-Ceyhan -öljyputki, joka vihittiin käyttöön keväällä 2006. South Stream- ja Nabucco-kaasuputkihankkeet ovat sen sijaan jäissä. Ukrainan läpi kulkee lukuisia kaasuputkia Venäjältä länteen.

On syytä myös huomioida, että toisin kuin Mustanmeren vanhat neuvostotasavallat, Baltian maat ovat saaneet lähestyä länttä ja tulla EU:n ja Naton jäseniksi vuonna 2004 ilman Venäjän aggressiivisia ja sotaisia vastareaktioita. Mustallamerellä ja Mustanmeren ympäristöllä on siis ollut erityinen turvallisuuspoliittinen merkitys Venäjälle, jota Itämerellä ei ole ollut täysin vastaavasti.

                                                                                       ****

Myös Syyrian sota liittyy Venäjän osalta Venäjän pyrkimyksiin turvata vaikutusvaltaansa ja geostrategisia tavoitteitaan merialueilla, siis Välimerellä.

Ajallisesti ennen Tartuksen laivastotukikohtaa vuodesta 1971 Neuvostoliiton ainoa varsinainen laivastotukikohta Mustallamerellä oli Albaniassa Pashaliman laivastotukikohta 1950-luvun lopulla, joka on nykyään Naton, Albanian ja Turkin käytössä. Egyptin Aleksandriassa ja Mersa Matruhissa sekä Port Saidissa Neuvostoliiton käytössä olleita satamia ei voida pitää varsinaisina laivastotukikohtina. Venäjällä on ollut ennen Syyrian Tarusta vaikeuksia saada Välimereltä luotettavaa laivastotukikohtaa.

Presidentti Bashar al-Assad ei ole erityinen asia Venäjälle, jonka takia kannattaisi Syyrian sotaa pitkittää, eskaloida tai edes pitää yllä. Toimiakseen Välimerellä Venäjä tarvitsee luotettavan laivastotukikohdan ja ainoa jäljellä oleva mahdollisuus Venäjällä on säilyttää tukikohta Syyrian Tartusissa, joka alunalkujaan 1970-luvulla oli vain laivaston huoltopiste.

Venäjän olisi mahdotonta toimia Välimerellä, jos Välimerellä olevan laivaston - jonka pääasiallinen kotisatama on siis Krimin Sevastopol - huollot, ase- ja polttoainetäydennykset sekä miehistövaihdot jouduttaisiin tekemään vain Sevastopolista käsin. Tartusissa olevien venäläislaivojen kotisatama on oikeastaan Krimin Sevastopol.

Venäjälle on tärkeää varmistaa myös Sevastopolin ja Tartusin välinen meriyhteys, jossa kriittisin kohta on kapeat Nato-maa Turkin hallinnassa olevat Bosporin- ja Dardanellien salmet. Meriyhteyden tärkeyttä kuvastaa syksyllä 2015 Venäjän järjestämä laaja laivastosotaharjoitus itäisellä Välimerellä. Sotaharjoitus piti sisällään 40 taisteluharjoitusta, joihin osallistuneet ohjusristeilijä, hävittäjä- ja maihinnousualukset sekä tukialukset oli siirretty Välimerelle pääosin Krimin Sevastopolista.

Venäjä varmisti syksystä 2015 kevääseen 2016 kestäneellä Syyrian aktiivivaiheen sotilasoperaatiolla, että sen laivastotukikohta Tartusissa säilyy Syyriassa samoin kuin myös kaikki muu Venäjän rakentama sotilaallinen infrastruktuuri, kuten lentotukikohta Latakian alueella.

Krimiä vastaavasti Venäjä on sijoittanut Syyriaan uuden S-400 Triumf -ilmaohjuspuolustusjärjestelmän. Syyriaan oli jo aikaisemmin toimitettu kaksi edistyksellistä K-300P Pastion-P -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää. Venäjä on varustanut asemansa Syyriassa niin, ettei Venäjän ajaminen pois alueelta ole mahdollista ilman mittavia sotatoimia Venäjää vastaan.

Kun Venäjä puhuu terrorismin vastaisesta sodasta Syyriassa sekä lännen ja Venäjän välisestä yhteistyöstä Syyriassa, on syytä muistaa edellä esitetyt Venäjän pitkän aikavälin sotilaalliset tavoitteet. Kyse on Venäjän geostrategiasta, jota lännessä ei ole kyetty näkemään ollenkaan oikeassa näkökulmassa - joko tietoisesti tai tiedostamatta. Syyriassa länsi on syyllistynyt Venäjän suhteen tyhmyyteen vastaavasti kuin Ukrainan kysymyksessä.

Onpa jopa Suomessakin korkein ulkopoliittinen johto syyllistynyt sinisilmäisyyteen: että Venäjä ja Yhdysvallat olisivat yhdessä tiiviissä yhteistyössä muka ratkaisemassa ISIS-terrorismiongelmaa ja Venäjän pääasiallinen päämäärä alueella olisi lyödä ISIS. Terroristijärjestöjä tulee ja menee, mutta suurvaltojen geopoliittiset päämäärät ovat pysyvämpiä. Kaikkea ei pidä uskoa, mitä sanotaan. Vain teot ratkaisevat.

Mikäli Syyrian sota halutaan loppumaan, länsimaiden on hyväksyttävä Venäjän asettamat reunaehdot: Venäjä tulee saada säilyttää tukikohtansa ja sotilaallinen asemansa Syyriassa, ja Syyrian uuden hallinnon on hyväksyttävä Venäjän sotilaallinen läsnäolo Syyrian alueella. Venäjä edellyttää itsellensä läsnäoloa Välimerellä. Venäjä pitää kyllä sinänsä sotilastukikohtansa joka tapauksessa Syyriassa, vaikka Syyrian uusi hallinto ei olisikaan myötämielinen Venäjälle.

Niin pitkään kun länsimaat eivät noita Venäjän ehtoja hyväksy, sota, epävakaus ja pakolaisvirta Eurooppaan Syyriasta jatkuvat. Rauhanneuvottelut Genevessä eivät etene ennen kuin Venäjällä on riittävä varmuus asemastaan Syyrian maaperällä.

Valmisteilla olevan Syyrian uuden perustuslain tulee täyttää Venäjän asettamat ehdot. Presidentti al-Assad henkilönä ei siis ole sinänsä tärkeä Venäjälle vaan Syyrian uuden hallinnon myötämielisyys Venäjän sotilaalliselle läsnäololle maassa. Meneillään oleviin rauhanneuvotteluihin Venäjä pyrkii vaikuttamaan al-Assadin hallinnon kautta. Jos al-Assadin hallinto jotain hyväksyy, on se myös Venäjän hyväksymää.

Lännellä oli tilaisuutensa Syyrian sodan osittaiseen ratkaisuun vuonna 2013, kun al-Assadin hallinto käytti sotatoimissaan kemiallisia aseita ja lännen sotilaallinen interventio olisi ollut perusteltu. Yhdysvallat ja Obaman hallinto eivät olleet tuolloin valmiita ratkaisuun Syyrian sodassa. Ajankohta olisi ollut paras mahdollinen, koska Venäjällä ei tuolloin olisi ollut täysmittaista mahdollisuutta vastata sotilaallisesti. Nyt sotilaallinen väliintulo ei onnistu Välimereltä käsin Venäjän Syyriassa olevien vahvojen ohjuspuolustusjärjestelmien vuoksi.

Lännen sotilaallinen päättäväisyys vuonna 2013 olisi todennäköisesti saanut Venäjän miettimään tarkemmin maaliskuussa 2014 tapahtunutta Krimin valtausta. Ehkä Venäjä olisi pitänyt lännen sotilaallista väliintuloa niin potentiaalisena riskinä, ettei Krimin valtaukseen olisi ryhdytty. Venäjä huomasi Obaman hallinnon varovaisuuden ja haluttomuuden käyttää sotilaallista voimaa Syyriassa ja sen jälkeen Venäjä onkin surutta käyttänyt hyväkseen muodostunutta maailmapoliittista tilannetta: asevoimien käyttöä ei ole säästelty.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana geostrateginen ajattelu on ollut länsimaissa ja etenkin läntisessä Euroopassa heikkotasoista. Sotilaalliset aspektit on sivuutettu lähes täysin.

Liitteenä oleva kuva 1 kertoo hyvin, miten Venäjä on luonut eri kantaman ohjuksillaan iskukyvyn Mustameren alueelle Krimin niemimaalta käsin. Venäjä yltäisi Krimiltä noin 550 kilometrin kantaman ohjuksilla ja Syyriasta noin 900 kilometrin ohjuksilla Bosporin- ja Dardanellien salmiin, jossa Mustallemerelle aikovat merialukset ovat ”tunnelissa”. Kuvassa vihreän renkaan säde on 240 kilometriä (esimerkiksi K-300P Pastion-P -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän kantama), keltaisen renkaan säde 400 kilometriä (esimerkiksi S-400 Triumf -ilmaohjuspuolustusjärjestelmän kantama) ja punaisen renkaan säde 500 kilometriä (esimerkiksi Iskander-M -ohjusjärjestelmän enimmäiskantama). Sevastopolista Istanbuliin matka on noin 550 kilometriä. Laivoihin sijoitelluilla ohjuksilla Venäjä yltää helposti Turkin salmiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Miten sieltä pääsee maailman merille? Pelkästään NATO -Turkissa on väkeä lähes yhtä paljon kuin Venäjällä.

Venäjän väkiluku on pudonnut rajusti viimeisen 20 -vuoden aikana. Ei se ole enään 145 miljoonaa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Krimin valtauksella Venäjä hallitsee nyt Mustaamerta sotilaallisesti täysin"

Tämä nyt kai oli itsestäänselvä syy miksi Venäjä halusi säilyttää 1700-luvulta peräisin olleen laivastotukikohtansa Krimillä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Venäjä ei kykene uudistumaan. Venäjä tuhoaa itseään sotilamenot edellä ja Suomi verotus edellä.

Kumpikaan ei osaa hoitaa talouttaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vasta nytkö Venäjä hallitsee Mustaamerta täysin?. Eikö Venäjällä ole ollut Krimillä laivasotukikohta iät ja ajat. Eikö ennen tukikohdan laajennusta Venäjä hallinnutkaan Mustaamerta?
Onko sinne nyt tullut uusia lentotukialuksia ja risteilijöitä?
Onko nyt lisätty sinne uusia divisioonia?
Mitä iloa Venäjälle on Mustanmeron "hallinnasta"

Pitikin Putinin mennä ärsyttämään Turkkia, ampuivat pirulaiset koneen alas. Nyt on välit huonot.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Kyllähän se Turkin johtoa kiukuttaa kun menee hyvät businekset pilalle Putinin takia. Piti sitten ampua yksi kone Venäjältä alas.

Krimin hallinta on tärkeää sen luonnonvarojen ja sijainnin takia. Siinä meni Obaman ystävien energia businekset pilalle. Tämän seurauksena sitten Krimi on kauppasaarrossa.

Käyttäjän VeijoOrava kuva
Veijo Orava

Vastaavat ympyrät Itämerelle Kalingradista ja Suomenlahdelta pitäisi herätellä ajatuksia muuallakin kuin tällä palstalla. Lisäksi uusi säteeltään 600 km ympyrä http://www.deagel.com/Anti-Ship-Missiles/Zircon_a0.... Silti Suomi haluaa tuhlata rahansa vaikeuksiin avoimella Itämerellä. http://www.hs.fi/paivanlehti/01042016/a1459397240570

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kirjoitin noista Venäjän ”etuvartioista” kirjoituksen 14.2.2016 otsikolla ”Syyrian Latakia on Venäjän uusin etuvartio Länsi-Eurooppaan”. Kirjoitus löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211923...

Tuo kirjoitus on hieman sukulaiskirjoitus tälle tämän päivän kirjoitukselle. Venäjällä on kuusi etuvartiopistettä, tosin Valko-Venäjällä olevan pisteen varmuudesta ei ole täyttä varmuutta, mikä on sen varustus.

Jos Venäjä tekisi vielä yhden etuvartiopisteen Suomen itärajan ja Vienanmeren väliselle kannakselle, olisi verkosto täydellinen Barentsinmereltä Välimerelle. Kirjoituksen kuvassa on ohjuskantaman säteenä käytetty 500 kilometriä.

Tämän päivän Hesarissa oli tosiaan mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla ”Suomi ei tarvitse neljää taistelualusta”, kirjoittajana itäisen maanpuolustusalueen entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Lauri Kiianlinna. Tuosta kirjoituksesta olisi mukava kuulla mielipiteitä.

Käyttäjän VeijoOrava kuva
Veijo Orava

Venäjä ei tarvitse tuota viimeistä etuvartio pistettä koska tällä puolen rajaa on käytännössä tyhjiö, juuri tuolla kohdalla. Tarvitsee vain miehitys joukon joka ajelee Pohjanlahdelle.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kun noita ohjuskantamaympyröitä latelee tuonne Suomen rajan tuntumaan Muurmanskin kohdalle ja Suomen kapeimmalle kohdalle rajan toiselle puolelle, selviää koko kuva. Muurmanskissa taitaa jo noita pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia löytyä. Pesoselta jälleen hieno kirjoitus.

Käyttäjän VeijoOrava kuva
Veijo Orava

Kiianlinna on täysin oikeassa. Poliitikot ovat ilmoittaneet tämän vuosikymmenen maavoimien vuosikymmeneksi. Eletään 2016 ja suunnitellaan meri- ja ilmavoimien miljardi hankkeita. En ihmettele että osa upseeristosta on oikeutetusti vihaisia.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Liikkuupa siellä muidenkin maiden aluksia toistaiseksi ja niiden uhkaaminen saattaisi aiheuttaa paikallista konfliktia suurempia seurauksia. Niin taloudellisia, poliittisia kuin sotilaallisiakin. Siinäpä mietittävää ennalta sille jolla on pahat mielessä. Jälkeenpäin on myöhäistä.

Kauppa ja huoltovarmuus on kansainvälistä. Sen turvaaminen näet tapahtuu siellä missä kauppalaivoja kulkee, ei ainoastaan omilla aluevesillä. Turvaamiseen tarvitaan isoja, pitkän toimintasäteen omaavia aluksia joilla monipuolinen toimintakyky. Mielellään useasta eri aluksesta koostuvia ryhmittymiä.

http://news.gc.ca/web/article-en.do?mthd=index&crt...

http://www.navy.mil/submit/display.asp?story_id=91633

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset