AriPesonen1

Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste

  • Venäläinen havainnekuva K-300P Bastion-P -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän toiminnasta.
    Venäläinen havainnekuva K-300P Bastion-P -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän toiminnasta.
  • Bastion-järjestelmän toiminta-alue Mustallamerellä. Järjestelmä kattaa myös Ukrainan rannikon.
    Bastion-järjestelmän toiminta-alue Mustallamerellä. Järjestelmä kattaa myös Ukrainan rannikon.
  • S400- ja Iskander-järjestelmät Suomen ja Baltian maiden ympäristössä (säde 400 km).
    S400- ja Iskander-järjestelmät Suomen ja Baltian maiden ympäristössä (säde 400 km).
  • 1544-й ЗРП-tukikohta Karjalankannaksen Vaskelassa (Iskander- ja S-400-ohjukset).
    1544-й ЗРП-tukikohta Karjalankannaksen Vaskelassa (Iskander- ja S-400-ohjukset).
  • 1544-й ЗРП:n Stugi Krasnyjessä oleva asevarastoalue (mm. S-400-ohjukset).
    1544-й ЗРП:n Stugi Krasnyjessä oleva asevarastoalue (mm. S-400-ohjukset).
  • 183-й ЗРП Kaliningradissa Kalinkovon itäpuolella (S-400-ohjukset). Alue on harmaannutettu.
    183-й ЗРП Kaliningradissa Kalinkovon itäpuolella (S-400-ohjukset). Alue on harmaannutettu.
  • 531-й ЗРП Murmanskin alueella Olenja Gubasta kaakkoon (S-400-ohjukset).
    531-й ЗРП Murmanskin alueella Olenja Gubasta kaakkoon (S-400-ohjukset).
  • 536-я ОБРАБ:n sijainti Olenja Gubasta lounaseen (Bastion-ohjukset, kalusto näkyvissä).
    536-я ОБРАБ:n sijainti Olenja Gubasta lounaseen (Bastion-ohjukset, kalusto näkyvissä).

Oheinen pitkä kirjoitus on tarkoitettu niille lukijoille, joita kiinnostaa yksityiskohtaiset tiedot Venäjän kahdesta eri ohjusjärjestelmästä. Nuo järjestelmät ovat Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Lisäksi kirjoituksessa on hieman sivuttu lyhyen kantaman ballistista Iskander-ohjausjärjestelmää Itämeren alueella. Kirjoituksessa on erityisesti käsitelty, miten nuo järjestelmät muodostavat uhkaa Suomelle ja Baltian maille.

Prologi

Venäjä on kirjannut vuosina 2010 ja 2015 laadittuihin sotilas- ja meridoktriineihin sekä vuonna 2015 laadittuun arktisten alueiden kehitysstrategiaan yhdeksi keskeiseksi osa-alueeksi meri- ja rannikkoalueiden turvallisuuden. Doktriiniensa mukaisesti Venäjä on jo tehnyt ja tulee tekemään merkittäviä sijoituksia rannikkopuolustukseensa ja merisodankäyntikykyihinsä. Doktriiniasiakirjoissa Venäjän asevoimien kehittämisen yksi pääprioriteeteista vuosille 2010–2020 on meri- ja rannikkopuolustus, johon liittyvät varustelutoimet aloitettiin vuosina 2010–11. Venäjän varusteluohjelmakaudet on mitoitettu kerrallaan yleensä 10 vuotta kestäviksi.

Meri- ja rannikkoalueiden puolustuksessa Venäjän yksi keskeinen päämäärä on pyrkiä torjumaan läntisen strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisestä ja ryhmittämisestä Venäjälle muodostuva uhka. Venäjän rannikko- ja merialueisiin liittyvät varustelutoimet vaikuttavat merkittävästi myös Suomen turvallisuustilanteeseen, ja nuo varustelutoimet olisi syytä huomioida tarkasti esimerkiksi valmisteilla olevassa puolustusselonteossa. Toistaiseksi Venäjän jo suorittamiin varustelutoimiin lähiympäristössämme ei Suomessa ole juurikaan reagoitu.

Vauhdilla kehittyvän sotateknologian päämäärä on pyrkimys pitää aktiivisessa sotatilanteessa sotilaiden lukumäärä vähäisenä niin, ettei miehistötappioita syntyisi. Sota teknistyy vauhdilla, ja sotatoimissa tietokoneohjattujen ohjusten ja miehittämättömien robottisotalaitteiden merkitys tulee entisestään korostumaan.

Miehittämättömät lennokit ovat jo tätä päivää, ja Yhdysvalloilla on parhaillaan prototyyppivaiheessa miehittämätön merialus, joka otettaneen sotilaskäyttöön viiden vuoden kuluessa. Jatkossa sotilaiden kasvavana roolina tulee olemaan tietokoneiden ja teknisten ohjauslaitteiden käyttö kaukana sotatoimialueilta. Sitä mukaa kuin autotkin tulevat liikkumaan tulevaisuudessa ilman ihmisohjausta, tulee myös sotakalusto liikkumaan sotatoimialueella tietokoneiden avulla ilman ihmisvoimaa.

Pieni valtio - kuten Suomi tai Ruotsi - ei voi pitää tulevaisuudessa yllä yksin uskottavaa puolustuskykyä. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä, pitkälle teknistynyt sotakalusto on liian kallista pienen maan uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Jo nyt ollaan rajamailla uskottavan puolustuksen ylläpidossa. Tällä hetkellä Suomi ei kykene hankkimaan edes sitä ohjuskalustoa, mitä meihin kohdistuva Venäjän luoma sotilasuhka

edellyttäisi huomioiden myös Venäjän meneillään olevan varustelukauden tulevat asehankinnat tämän vuosikymmenet loppuun saakka.

Ei ole järkevää, että jokainen maa itse yksinään liittoutumatta pyrkisi pitämään yllä sitä asearsenaalia, jota tarvittaisiin liitossa vain jonkin maan tai alueen puolustamiseen. Yksittäinen maa on siis liian pieni puolustusyksikkö sotatoimien teknistyessä.

Toistaiseksi Suomi on pyrkinyt luomaan tarpeelliseksi katsomansa puolustusjärjestelmät ja niiden käyttökyvyn ilman varastoitavien aseiden suurta määrää siinä uskossa, että kriisitilanteessa meillä olisi mahdollisuus saada nopeasti lisäaseistusta länsikumppaneiltamme. Sotavoimamme on integroitu Natoon, jotta avunsaanti tarvittaessa olisi mahdollista.

Esimerkiksi Suomeen sijoitettujen JASSM-, STINGER- ja GMLRS-ohjusten ja rakettien määrä on vähäinen, emmekä ole käyttäneet hankinnoissa täysimääräisesti niitä ostovaltuuksia, mitä Yhdysvallat olisi meille asemyyjänä suonut. Puolustukseen kanavoitavat rahamäärät ovat olleet vähäisiä huomioiden etenkin Suomen puolustettavien alueiden laajuus.

Suomen harjoittamaan puolustuspolitiikkaan liittyy suuria riskejä, ja Venäjä on tuon Suomen harjoittaman puolustuspolitiikan kyllä huomioinut, mikäli sillä olisi tarve tehdä interventio Suomeen.

Jos Suomi tarvitsisi 70 kotimaassa olevan JASSM-ohjuksen jälkeen täydennystä vaikkapa viikon toimitusajalla, olisiko varmaa, että saisimme täydennytyksen tarvitsemassamme aikataulussa? Pyrkisikö Venäjä tuhoamaan Suomeen tuotavat aseet jo niiden kuljetusreiteille? Asetoimitukset tulisi olla suunniteltu sopimusmuotoisesti ja sitovasti tarkkaan ennalta, ja käytännössä se olisi mahdollista vain puolustusliitossa.

Suomi on korostanut puolustuskyvyssään ehkäpä liikaa suurten miehistöreservien merkitystä, koska miehistöreservien ylläpito on ollut Suomelle suhteellisen halpaa.

Jäljempänä kahdessa kirjoitusosiossa on tarkasteltu Venäjän rannikko- ja meripuolustukseen liittyviä varustelukauden 2010–2020 varustelutoimia kehittyneimpien Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän sekä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjetelmän osalta.

Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä

Uuden Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän lisäksi Venäjällä vanhempana rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmänä on lähinnä Bal-järjestelmä (Бал ja Бал-Э, Venäjän puolustusministeriön koodi 3К60, Nato-kodifiointi SSC-6Sennight”).

Bastion- järjestelmätyyppejä on kaksi, joista K-300P Bastion-P (Бастион-П (К300П)), Venäjän puolustusministeriön koodi 3К55, Nato-kodifiointi SSC-5Stooge”) on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjausjärjestelmä ja Bastion-S (Бастион-С (К300С)) ohjussiiloja käyttävä ohjausjärjestelmä.

Bastion-järjestämä on edistyksellinen ja vaikeasti läpäistävissä oleva rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä, sen ovat todenneet myös yhdysvaltalaiset sotilaslähteet. Järjestelmässä ohjusten kantama laukaisuyksiköistä on 300 kilometriä, rannikon havainto/tunnistusalue 600 kilometriä. Ohjusten nopeus on korkeudesta riippuen 680 metristä sekunnissa (2 450 km/h) 970 metriin sekunnissa (3 500 km/h). 300 kilometrin äärikantamassa olevat kohteet ohjukset pystyvät saavuttamaan siis 5-8 minuutissa. Bastion-järjestelmän toimintamallia on esitetty kirjoituksen liitteenä olevassa kuvassa.

Venäjän laivaston päällikkö, amiraali Viktor Chirkov (Виктор Чирков) totesi 10.4.2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää koskevassa lehtijutussa, että Venäjän nykyisessä vuoteen 2020 kestävässä varusteluohjelmassa Venäjän laivastot saavat yhteensä noin 20 uutta rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmäyksikköä joko Bastion-järjestelmänä 3M55 Onyx-ohjuksilla (П-800 Оникс/Яхонт, Venäjän puolustusministeriön koodi 3M55, Nato-kodifiointi SS-N-26 "Strobile”) varustettuna tai Bal/Bal-E-järjestelmänä Kh-35- ja Kh-35E-ohjuksilla varustettuna (Х-35 ja Х-35Э, Venäjän puolustusministeriön koodi 3M24, Nato-kodifiointi AS-20Kayak”).

Vastaavasti puolustusministeriön mukaan (Lenta.ru-sivusto 29.9.2015) merivoimilla on toimintakäytössä vuoden 2015 lopussa kaksi Bastion-järjestelmää ja vuonna 2016 merivoimat saisivat käyttöönsä viisi 5 järjestelmää. Loput järjestelmät olisi tarkoitus toimittaa noin neljän järjestelmän vuosivauhtia vuoteen 2020–21 mennessä.

Venäjän Bastion-järjestelmää on jo tähän asti rakennettu seuraavasti kuluvalla varustelukaudella 2010–2020.

Venäjän Mustanmeren laivaston 11. erillisellä rannikon ohjus- ja tykistöprikaatilla (11-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада ЧФ РФ, 11-я ОБРАБ, satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Krasnodarin aluepiiriin (Краснодарский край) kuuluvassa Utashissa (Уташ). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä ja 20 ohjusten kuljetusalustaa. Rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on sijoitettu Venäjän Mustanmeren rannalle niin, että ne kattavat rannikon Georgiasta Krimille (lähde).

Venäjän Mustanmeren laivaston uudella juuri perustetulla 15. erillisellä rannikon ohjus- ja tykistöprikaatilla (15-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада ЧФ РФ, 15-я ОБРАБ) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Krimin aluepiirissä ja yksiköitä järjestelmään on siirretty alkuvaiheessa itäpuolella olevasta Krasnodarin aluepiirin järjestelmästä.

Venäjä ei ole ilmoittanut, minne rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on Krimillä tarkasti ottaen sijoitettu (on oletettu olevan Balaklavassa, Балаклава) ja kuinka monta yksikköä on. Sen sijaan Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut 2.7.2015, että Krimille rakennetaan Venäjän ensimmäinen siilorakenteinen kiinteä Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä (Pastion-S, Бастион-С) vuoteen 2021 mennessä (lähde).   

Venäjän Pohjoisen laivaston 536. erillisellä ohjus- ja tykistöprikaatilla (536-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада СФ РФ, 536-я ОБРАБ, satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Murmanskin pohjoispuolella Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (Александровск) Snežnogorskissa (Снежногорск), tarkemmin Olenja Gubassa (Оленья Губа). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä, ohjusten kuljetusalustojen määrää ei ole ilmoitettu.

Venäjän Tyynenmeren laivaston 72. erillisellä ohjus- ja tykistöprikaatilla (72-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада ТОФ РФ, 72-я ОБРАБ, satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Primorjen aluepiirin (Приморский край) Smoljaninovossa (Смоляниново). Ilmoitettu yksikkömäärä on 3 yksikköä, ohjusten kuljetusalustojen määrää ei ole ilmoitettu. Rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on sijoitettu Venäjän Tyynenmeren rannalle Vladivostokin alueella 45 kilometriä Vladivostokista, mutta tarkempaa kattavuutta ei ole ilmoitettu (lähde).

Venäjän pääesikunnasta saatuihin tietoihin pohjautuen venäläismedia uutisoi 2.3.2011 (lähde), että Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä tullaan asentamaan Kuriileille vuoteen 2014–2015 mennessä. Yksikkömäärää tai tarkkaa sijaintia ei ole ilmoitettu eikä järjestelmää myöskään vielä ole toimitettu. Lokakuussa 2015 Venäjä ilmoitti perustavansa Kuriileille myös sotilastukikohdan (Yle). Venäjällä on ollut jo vuonna 2011 julkaistun uutisen mukaan tarkoitus sijoittaa Kuriileille myös S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ja sijoitus olisi tarkoitus toteuttaa tänä vuonna (Yle ja Yle).

Rannikkoalueilla Venäjä on jo siis sijoittanut tällä hetkellä Bastion-järjestelmän 4 eri alueelle, kun Mustallamerellä Krasnodarin ja Krimin alueita pidetään erillisinä. Vuonna 2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Mustanmeren laivaston käyttöön Krasnodarissa (9.9.2014). Niin ikään vuonna 2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän luovutettiin Mustanmeren laivaston käyttöön Krimillä (virallisesti 13.12.2014). Vuonna 2016 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Pohjosen laivaston käyttöön Murmanskin lähellä Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (21.2.2016). Niin ikään vuonna 2016 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Tyynenmeren laivaston käyttöön Vladivostokin alueella (7.3.2016). Tämän vuoden lopussa järjestelmiä pitäisi olla käytössä peräti seitsemän, kun tällä hetkellä käytössä on neljä.

Järjestelmät on siis toteutettu jo Mustanmeren laivaston alueella Krasnodarin ja Krimin aluepiirin, Pohjoisen laivaston osalta Murmanskissa Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa sekä Tyynenmeren laivaston osalta Primorjen aluepiirissä.

Venäjä ei välttämättä kerro edeltä käsin, minne alueille loput järjestelmät sijoitetaan. Suomen kannalta oleellisin alue on Itämeri; asennetaanko järjestelmät Kaliningradiin ja Suomenlahden pohjukkaan Pietariin.

Ilta-Sanomien 19.2.2016 julkaiseman jutun mukaan Venäjällä jo olisi Kaliningradissa Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä, mutta Venäjä ei ole vahvistanut asiaa. Kaliningradin kohdalla Venäjä ei ole vahvistunut myöskään Iskander-ohjusten olemassa oloa. Lehden tieto perustunee läntisiin tiedustelutietoihin kuten myös Iskander-ohjuksien sijoitus Kaliningradiin.

On syytä pitää todennäköisenä, että järjestelmä tulee vähintään Kaliningradiin, mutta Pietariin merialueen puolustamista kapealla Suomenlahdella Venäjä ei välttämättä hoida Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmällä. Toisaalta Venäjällä on Pietarin alueella S-400- ja Iskander-ohjusjärjestelmät, ja näitä ohjusjärjestelmiä on linkitetty myös Bastioniin.

Itämerta koskevat Bastion-järjestelmän sijoitustiedot ovat tärkeitä Suomelle, kun Suomi on nyt tekemässä kalliita laivastohankintoja. Suomi on hankkimassa neljää uuteen suurempaan alusluokkaan kuuluvaa meritaistelualusta, kustannusarvio 1,2 miljardia euroa mukaan lukien taistelunjohto-, sensori- ja asejärjestelmät.

Suomen olisi syytä seurata ennen lopullista hankintapäätöstä, miten Venäjä tulee tällä varustelukaudella kehittämään rannikkopuolustusjärjestelmiänsä Itämeren alueella ja millaisen uhan ne tuovat suomalaisille meritaistelualuksille.

Mikäli etenkin Pietariin merialueen puolustamiseen tulisi Bastion-järjestelmä, olisi suomalaisaluksilla todennäköisesti puutteellinen suoja kyseistä ohjuspuolustusjärjestelmää vastaan. Onko suomalaisaluksille tulossa sellainen ohjustentorjuntaohjusjärjestelmä, jolla vaikka Bastion-järjestelmän Onyx-ohjuksia voitaisiin torjua? Olisiko Suomella siihen varaa ja olisiko Suomella ylipäätään mahdollista tehdä muutamalla aluksella puolustuksen vaatimat alusryhmitykset tehtäväjakoineen? Yhdysvallatkin on epäillyt omaan kyvykkyyttään Bastion-järjestelmän läpäisemiseen Mustallamerellä ja Syyrian edustalla. Ettei vain kävisi niin, että 1,2 miljardia euroa olisi Suomenlahden pohjalla muutamassa tunnissa.

Bastion-järjestelmän Onyx-ohjusten torjunta on haasteellista myös Yhdysvalloille ja edellyttää useampia aluksia laivaryhmityksessä ja ensisijaisesti integroitua AEGIS-ilmapuolustusjärjestelmää. Suomella ei olisi mitään mahdollisuutta puolustautua vähäisillä merivoimilla Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää vastaan. Venäjä hallitsisi Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmällä Suomenlahtea aina Helsingin länsipuolelle saakka.

S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä

S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän (С-400Триумф”, Venäjän puolustusministeriön koodit 35Р6, 70Р6, 75Р6, 9К81 ja 3М-41, Nato-kodifiointi SA-10Grumble”) lisäksi Venäjällä on vanhempi S-300-ohjusjärjestelmä (С-300Фаворит”, Venäjän puolustusministeriön koodi 40Р6, Nato-kodifiointi SA-21Growler”). Lisäksi S-järjestelmässä Venäjä kehittelee parhaillaan uutuutena 600 kilometrin kantaman omaavaa S-500-järjestelmää (С-500Триумфатор-М”, Venäjän puolustusministeriön koodi 55Р6М, Nato-kodifiointi tekemättä), jonka käyttöönotto on uskottu tapahtuvan vuoden 2017 jälkeen.

Bastion-järjestämän tapaan S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on edistyksellinen ja tehokas. Järjestelmä on maasta ilmaa ammuttavien ohjusten järjestelmä (SAM-järjestelmä; surface to air missile system), joka pystyy tuhoamaan lentokoneita häivelentokoneet mukaan lukien, risteilyohjuksia ja keskimatkan ballistisia ohjuksia aina 400 kilometriin saakka (järjestelmän havainto/tunnistusalue on 600 kilometriin saakka).

Järjestelmä on varustettavissa neljällä erityyppisellä ohjuksella (Venäjän puolustusministeriön koodit 40N6, 48N6, 9M96E2 ja 9M96E) joiden kantama vaihtelee 40 kilometristä (9M96E) 400 kilometriin (40N6) ja nopeus 0,79 kilometristä sekunnissa (2 840 km/h) 2,12 kilometriin sekunnissa (7 650 km/h).

Venäjän S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää on jo tähän asti rakennettu seuraavasti kuluvalla varustelukaudella 2010–2020. Venäjällä on tällä hetkellä yhteensä kaksikymmentäviisi S-400-yksikköä (patteristoa), joissa jokaisessa on kahdeksan ohjusalustaa, 32 ohjusta ja liikkuva komentokeskus.

Yksikköjä Moskovan alueella on yhteensä kahdeksan yksikköä neljässä eri sijaintikohdassa: Moskovan pohjoispuolella Dmitrovin (Дмитров) alueella kaksi (210. ohjusilmatorjuntarykmentti, 210-й ЗРП; 210-й Зенитно-Ракетный Полк, satelliittikuva, kotisivut), Moskovan itäpuolella Elektrostalin (Электросталь) alueella kaksi (606. ohjusilmatorjuntarykmentt, 606-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut), Moskovan länsipuolella Zvenigorodin (Звенигород) alueella kaksi (93. ohjusilmatorjuntarykmentti, 93-й ЗРП, kotisivut) ja Moskovan eteläpuolella Podolskin (Подольск) alueella niin ikään kaksi (549. ohjusilmatorjuntarykmentti, 549-й ЗРП, kotisivut).

Itämeren alueella Kaliningradissa (Калининград) yksikköjä on kaksi (183. ohjusilmatorjuntarykmentti, 183-й ЗРП, kotisivut) ja Pietarin alueella niin ikään kaksi yksikköä. Kaukoidässä Nakhodkan (Находка) alueella Vladivostokin itäpuolella on kaksi yksikköä (589. ohjusilmatorjuntarykmentti, 589-й ЗРП, kotisivut) ja Petropavlovsk-Kamchatskyin (Петропавловск-Камчатский) alueella Kamtšatkan niemimaalla Kuriilien pohjoispuolella kolme yksikköä (1532. ohjusilmatorjuntarykmentti, 1532-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut).  Itse Vladivostokissa (Владивосток) on kaksi yksikköä (1533. ohjusilmatorjuntarykmentti, 1533-й ЗРП, kotisivut).

Barentsinmereen liittyen Venäjällä on kaksi yksikköä Murmanskissa (Мурманск) (531. ohjusilmatorjuntarykmentti, 531-й ЗРП, kotisivut) ja myös Mustallamerellä Novorossijskissa (Новоросси́йск) Venäjällä on kaksi yksikköä (1537. ohjusilmatorjuntarykmentti, 1537-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut).  

Pietarin alueella olevien S-400-yksikköjen sijainteja ei ole ilmoitettu eivätkä sijainnit ole tarkasti tiedossa, mutta järjestelmästä vastannee 1544. ohjusilmatorjuntarykmentti (1544-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut), jonka pääpaikka on Pskovin pohjoispuolella Stugi Krasnyjessä 200 kilometrin päässä Pietarista etelään (Струги Красные) sekä ”sivupaikka” Karjalankannaksella (Всеволожский район) Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки).

Venäjän maavoimien komentaja kenraalieversti Alexander Postnikov (Александр Постников) vahvisti 25.2.2010, että Iskander-ohjusjärjestelmä (Iskander-M, Iskander-K ja Iskander-E, Искандер, Venäjän puolustusministeriön koodi 9К720, Nato-kodifiointi SS-26Stone”) tulee vuoden 2010 aikana Leningradin sotilaspiirissä maavoimien 26. tykistöohjusprikaatin käyttöön Lugassa (26-я ракетная бригада, satelliittikuva, kotisivut), ja tuo Iskander-ohjusjärjestelmä on siis jo rakennettu. Länsilähteiden mukaan joulukuulta 2013 Itämeren ympäristössä Iskander-ohjusjärjestelmä on myös Kaliningradissa, mutta Venäjä ei ole virallisesti vahvistanut Kaliningrad-sijoitusta, ja olisiko ohjussijoitus pysyvä vai väliaikainen. Izvestia kirjoitti 16.12.2013 maavoimien nimeämättömien lähteiden ilmoittaneen, että Iskander-ohjuksia on ollut Kaliningradissa jo puolentoista vuoden ajan. Itämeren alueella Iskander-ohjuksia Venäjällä on siis Pietarin ja Kaliningradin alueella.

Venäjällä S-400-ohjusjärjestelmää hallinnoivat ilmavoimien (Военно-воздушные силы, ВВС) ohjusilmatorjuntarykmentit (зенитно-ракетный полк), eivät maavoimat, joten todennäköisimmin Pietarin alueella S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää hallinnoi edellä esitetysti 1544. ohjusilmatorjuntarykmentti Stugi Krasnyjessä. Vaskelan Nenimäen kylä on S-400-ohjusten laukaisupaikan ohella myös Lugan Iskander-ohjusten varalaukaisupaikka Karjalankannaksella.

Vaskelasta matka Pietariin on noin 50 kilometriä ja Suomen rajalle alle 120 kilometriä. 140 kilometrin matkan Lappeenrantaan S-400-ohjus lentäisi Vaskelasta reilussa kahdessa minuutissa ja Helsinkiin 300 kilometrin matkan noin viidessä minuutissa. Tällä hetkellä Suomella ei ole mitään jakoa torjua noita ohjuksia.

Moskovan lisäksi sisämaassa on kaksi S-400-yksikköä Novosibirskin (Новосибирск) turvana (590. ohjusilmatorjuntarykmentti, 590-й ЗРП). Kaiken kaikaan tällä hetkellä Venäjällä on yhteensä 25 kappaletta S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmäyksiköitä (battalion).

Rannikkoalueilla Venäjä on siis sijoittanut S-400-ohjusjärjestelmän viidelle eri alueelle, jotka tällä hetkellä ovat Muurmanskin alue (Мурманская область) Barentsin merellä (käyttöönottoon liittyvät ilmoitukset 11.9.2014 ja 21.2.2015), Vladivostokin alue (Приморский край) Japaninmerellä (käyttöönottoon liittyvät ilmoitukset 16.8.2012, 19.11.2014 ja 20.4.2015), Novorossijskin alue (Краснодарский край) Mustallamerellä (käyttöönottoon liittyvä ilmoitus 22.12.2012, ja johon voidaan katsoa kuuluvan myös Krimin niemimaan), Kaliningradin alue (Калининградская область) Itämerellä (käyttöönottoon liittyvä ilmoitus 13.1.2012) ja Pietarin alue (Ленинградская область) Itämerellä (käyttöönottoon liittyvä ilmoitus 25.11.2015). Suomen lähiympäristöön ei enää todennäköisesti tule lisää S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmia, koska järjestelmät ovat jo Murmanskin, Pietarin ja Kaliningradin alueiden turvana.

Epilogi

Itsenäisen päätöksenteon ja itsenäisyyden takaamiseksi Suomella tulee olla sellainen tehokas puolustusjärjestelmä, jolla kyetään torjumaan myös Venäjän Bastionin, S-400:n (S-300:n ja S-500:n) ja Iskanderien muodostama ohjusuhka. Valmiusajan torjuntaan on oltava lyhyt, puhutaan muutamista minuuteista lyhimmillään.

Venäjä on sijoittanut - ja tulee jatkossakin sijoittamaan - sekä Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä että S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä rannikoilla olevien suurten kaupunkien ja strategisesti tärkeiden alueiden turvaksi. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittaminen on ollut myöhäisempää kuin S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien käyttöönotto. On syytä olettaa, että Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä tulee lähiympäristössämme vähintäänkin Kaliningradin alueelle, mikäli sitä ei vielä ole (Venäjä ei ole vahvistanut asiaa). Järjestelmän sijoittamiselle Pietarin alueelle kapeaa Suomenlahtea vasten ei välttämättä löydy riittäviä hyötyjä. Järjestelmän tulo Suomenlahden perukkaan merkitsisi, että Venäjä hallitsi täysin Suomenlahden meriliikennettä aina Helsingin länsipuolelle saakka.

S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä lähiympäristössämme Pietarin alueella ja Murmanskin alueella on Suomen kannalta sellainen asejärjestelmä, ettei Suomi yksin ilman Yhdysvaltain apua sitä pysty juurikaan torjumaan eikä eliminoimaan. Ohjukset ovat muutaman minuutin etäisyydellä Etelä-Suomen suurimmista kaupungeista, mikä mahdollistaa Venäjälle ilmatilan tehokasta hallintaa. Vastaavasti rajan pinnassa olevilla Iskander-ohjuksilla Venäjä pystyy saavuttamaan muutamassa minuutissa Etelä-Suomen suurimmat kaupungit.

Myös Kaliningradin alueella olevilla järjestelmillä on Suomelle merkitystä, mikäli Venäjä pyrkisi katkaiseman Itämeren liikenteen. Kaliningradin järjestelmillä on kuitenkin enemmän merkitystä Baltian maille. Venäjän ohjusjärjestelmät ovat haasteellisia myös Yhdysvalloille, ja niiden torjuntaan ja läpäisemiseen Yhdysvallatkin tarvitsisi edistyneintä ohjusteknologiaansa, toimivaa AEGIS-järjestelmää ja/tai läntistä strategista ohjuspuolustusjärjestelmää. Kaliningradissa olevilla 400 kilometrin kantomatkan S-400-, Bastion- ja Iskander-järjestelmillä Venäjältä kyllä onnistuisi Itämeren katkaiseminen suurella todennäköisyydellä.

Lähteet:

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (Asiakirja)

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (Asiakirja)

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2010 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (Asiakirja)

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, - (Asiakirja)

Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, Стратегия развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2020 года, 13.5.2015 (Asiakirja)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Onpas täällä hiljaista, varmaan kuitenkin jo moni naputtelee kommenttejaan. Mutta tosiaan vetää väkisinkin hiljaiseksi, kun lukee tämän huikean selonteon ja sitten tuossa lähellä olevan Riku Reinikan vastaavan CNAS -Suomi ja Ruotsi -kirjoituksen.

Miten tämä on mahdollista, että varustelukilpailu on alkanut nostaa päätään aivan käsittämättömällä tavalla ja jopa konkretisoitunut pullisteluksi maalla, merellä ja ilmassa. Ei ole kauaakaan, kun meidän ja oliko myös Ruotsinkin ilmatilassa vierailtiin jatkuvasti eri tahoilta ja tosi jänniä olivat nuo sukellusvenehavainnot Ruotsin rannikolla, vai olivatko ne katkenneita aironpätkiä?

Toisesta maailmansodasta ei ole kuin suunnilleen 70 vuotta ja nuo kauhut näyttävät tämän hetken sukupolvilta täysin unohtuneen. Itsekin paruin vauvan itkua sodan loppuvaiheissa.

Kylmän sodan aika oli sekin kummallista voimien pullistelua suurvaltojen taholta. Kommunistit halusivat tulla suureksi ja mahtavaksi, jenkkiläiset vihasivat kommunisteja kuin ruttoa, vaikka olivat yhdessä kellistäneet eurooppalaisen hirviön.

Ei voi olla totta, että tällainen asetelma alkaisi ikään kuin toistua uudelleen. Mitä ihmeen pullistelemista Venäjällä on Usan suhteen ja mitä ihmeen tekemistä Usalla on tulla tänne Eurooppaan ja Itämerelle pullistelemaan ja ärsyttämään Venäjän toimintoja.

Ei kai nyt kaikki johdu Krimin tapauksesta vai johtuuko? Kuka siihen keksisi kompromissin? Ja miksei Syyrian sodalle ja kansainvaellukselle tehdä mitään, ehkä pommeilla on vanhaan malliin yritetty lähes tuloksetta. Ja nämäkin pommitukset muka jonkinlaisessa yhteiymmärryksessä Venäjän ja Usan kanssa.

Olen jo aiemmin tuumiskellut, että YK on täysi marionetti, vaikka luulisi, että kaikki maailman valtiot voisivat yhdessä saada ratkaisuja nopeammin aikaan. Mutta kun ei ja yksi syy on mielestäni siinä, että suurin osa näistä maista on ns. kehittyviä maita. Mutta entäs turvallisuusneuvosto, pelkkä suurvaltojen hiekkalaatikko.

Koko Euroopan, Venäjän ja Usan tavallisten kansalaisten pitäisi äänillään ymmärtää äänestää nämä asekalistelut loppuvaksi, tietohan leviää sekunnissa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Mitä mieltä Ari olet eräiden nykytilanteesta huolestuneiden melko vakavienkin tarkkailijapiirien vuosikymmenten takaisesta keskustelusta esiinnostamasta Itämeri - rauhanmeri -projektin uudelleenlämmittelystä? Ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215481-i...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Mainio blogikirjoitus Ari!!
Mutta hei! Nämäkään Venäjän asejärjestelmät eivät uhkaa meitä. Vaikkakin ovat osin puolustuksellisia.Näin ajattelevat maanpuolustuksestamme piittaamattomat sinisilmäiset "pasifistit".
Heidän mielestään Suomen pitäisi riisua aseensa ja käyttää varat muuhun.

Myönnän reilusti, että asevarustelu maailmanlaajuisesti on täysin järjetöntä toimintaa, mutta maailmanrauhan esteenä eivät ole armeijamme aseet vaan aivan muiden valtioiden. Ja ainoa potentiaalinen sotilaallinen uhka meille tulee idästä. Tämä on fakta! Sen lisäävyyttä osoittaa jo edellä oleva blogikin. Eli armeijamme tarvitsee puolustusaseensa.

Kyllä luulisi Nato-kannatuksen nousevan jo pelkästään Pesosen blogin lukevilla mielipidettään vielä panttaavilla.

Itämeri ei ole ollut pitkään aikaan rauhan meri, ja yhä kauempana siitä ollaan Venäjän lisätessä uhkakuvia. Se on tarpeetonta, sillä ei USA eikä Nato ole hyökkäämässä Venäjälle. Kaikki niiden toiminta Itämeren alueella on puolustuksellista, lähinnä tukena Venäjän uhan alaisille liittolaismaille. Suomen pitää myös liittyä Naton siipien suojaan, oma puolustus tietenkin huomioiden.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kaikki yllä olevassa ansiokkaassa blogissa luetellut ohjusjärjestelmät -- Iskander, S-400 ja Bastion -- ovat uusinta sotateknistä kehitystä, joka on antanut aiheen uudelle englanninkieliselle käsitteelle A2/AD, eli anti-access / area denial. Vakiintunutta suomennosta sille ei taida vielä olla, mutta kyseessä on pääsyn estäminen operaatioalueelle ja toiminnanvapauden estäminen siellä.

Tuossa A2/AD -ympäristössä toimiminen on yleisesti erittäin vaikeaa ja vaatii seuraavan sukupolven asejärjestelmiä, jotka taas maksavat maltaita.

Mehän olemme Etelä-Suomessa asuneet jo vuosia Lugan tukikohtaan sijoitettujen Iskanderien maalialueella, ja Karjalan kannaksen tuliasemista niillä yltää Oulun tasalle saakka. Onnistuuko Iskander-patterien tuhoaminen Hornetin JASSM -ohjuksilla, sitä ei ole kokeillut kukaan maailmassa.

Vähänkään viisas valtionjohto tekisi tarvittavat järjestelyt vähintäänkin Yhdysvaltain tuen saamiseksi Suomen olemassaololle tosipaikan tullen. Ei ole julkista tietoa, mistä kaikesta on sovittu pahan päivän varalle. Ikävä kyllä, ne pahat päivät voivat olla aivan täyttä totta lähitulevaisuudessakin, vaikka sitä ei totisesti olekaan helppo uskoa istuvan hallituksen huolettoman toiveajattelupolitiikan valossa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Hyvä ja perusteellinen kirjoitus taas.

Ilmoitetut kantamat ovat pitkät. S-400 ohjuksen ampuessa teoreettiselle maksimietäisyydelle maalin pitää olla 400km etäisyydellä noin 80km korkeudella, jotta ampuvan yksikön tutka pystyy tekemään maalinosoituksen. Sama lienee bastion ohjuksella. Tämä johtuu tutkahorisontista. Myös maalin koolla alkaa olla suuria merkityksiä tällä etäisyydellä. On kirjoitettu matkustajakoneen tai b-52 kokoluokan koneista.

Miten arvioit tämän vaikuttavan asiaan. Laivat yleensä ovat suurikokoisia ja tulenjohtotutkat erityyppisiä.

Bastion ohjuksen tulenjohto voidaan suorittaa toisista aluksista, rannikolle sijoitetuista tutkista tai helikopterista jollaisia venäjällä on. Tulenjohtotutkia on asennettu helikoptereihin. Käytännössä ulottuvuus olisi siis leveydeltään suuri. Toki suomenlahti on kapea muutoinkin. Mutta aivan ongelmaton ei tämä suuri ampumaetäisyys tai tutkan mittausetäisyys ole.

S-400 ohjus on osa intergroitua ohjuspuolustusta. Maalinosoitus voidaan antaa muilta yksiköiltä. Mutta sen pitäisi olla ympyrän säteen lähellä, noin 50-80 km. Joten todellinen kantama rajan ulkopuolelle on pienempi. Tiettävästi lentokoneeseen ei vielä ole sellaista tulenjohtojärjestelmää asennettu. Venäjän valvontakone systeemi lienee muutenkin huonossa hapessa ainakin vielä. Vai onko näitä pystytty koneisiin asentamaan jo? Omalla alueella tämä on tietenkin tehokasta koska voidaan ampua toisten yksikköjen alueelle pitkän etäisyyden päähän.

Ohjusten päästyä riittävän lähelle ongelma poistuu, koska tutkan aktiivinen haku alkaa toimimaan. Se ikkuna on kuitenkin kovin pieni. Jos ohjus ammutaan kaukaa maalinosoituksen perusteella tuskin kone on enää siinä ikkunassa minkä ohjuksen oma systeemi pysty etsimään. Laivat tietenkin ovat hitaita.

Stealth ominaisuudet ja omasuoja lienevät tulevaisuudessa kaikkien aselajien toiminnalle välttämätön edellytys.

Kiina on taas eri systeemillä menossa. Ballistisella meritorjuntaohjuksella. Se taas vaatinee maalinoisukseen satelliitin tai pitkänkantaman meritorjuntakoneita, sukellusveneitä yms..

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

S-400 -ohjuksen kantama ja kehittyneisyys saattavat vaikuttaa ilmatilan käytettävyyteen sen vaikutusalueella niin ratkaisevasti, että se karsii Suomen tulevasta Hornetin seuraajan hankinnasta ehdokkaat, joilla ei ole stealth-ominaisuuksia -- niistä tulee vanhentuneita tähän toimintaympäristöön jo valmistuessaan.

Kyllä, jäljelle jäävä Lockheed Martin F-35 Lightning II maksaa maltaita per kone, mutta onko järkeä ostaa vaihtoehtoisia ehdokkaita vain harjoitusmaaleiksi S-400:lle?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suomen seuraava hävittäjä tulee varmasti olemaan amerikkalainen. Eri asejärjestelmien integrointi, häiveominaisuudet (stealth), satelliittitiedusteluinformaation hyödyntäminen ei ainakaan ruotsalaiskoneilta ja -järjestelmiltä samassa paketissa ilmeisemmin onnistuisi.

Tärkeintä on kuitenkin se, että kriisi- ja sotatilanteissa hävittäjätoimittajamaalla on nopea mahdollisuus täydentää Suomen hävittäjäkalustoa, jos tarvitsemme pikavauhdilla lisää hävittäjiä taivaalle. 10–20 uutta hävittäjää pitää kyetä toimittamaan tuosta vaan. Ruotsalaisilta se ei onnistu eikä muiltakaan eurooppalaisilta ilmeisesti?

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Aavistelin aiemmin mielessäni, että kommentoinnit täällä tulevat pääasiassa askartelemaan nippelipuolella eli minkätyyppinen ohjus ja mistä lentää johonkin ja millä nopeudella jne. ja miten meidän tähän varusteluun pitäisi vastata.

Mutta vetoan kuitenkin omaani ja Veikon 2. kommenttiin, että olisi syytä keskittyä miettimään, miten rauhaa voitaisiin paremmin rakentaa asepullistelun sijaan.

Uskomattoman hieno historianjakso oli tämä rauhanomainen tapahtuma , jossa kommunistinen miehittäjävaltio luopui osasta miehittämistään maista. Ja nyt, kun Baltian maat ovat Naton suojissa, on aivan mahdotonta kuvitella, että Venäjä yrittäisi vallata niitä takaisin asevoimin.

Saksa, Venäjä, Usa ja monenmonet muutkin maat ovat historian havinassa vallanneet itsenäisiä pienempiä maita reviiriään ja valtaansa lisätäkseen. Itsenäiset kansat ovat kuitenkin olleet sitkeitä olemassaolossaan. Luulisi, että suurvallatkin ymmärtävät, että varsinkin nykyaikana käytävät suurvaltojen väliset sodat ovat tuhovoimaltaan tuhatmiljoonakertaisia pystykorva-ammuskeluun verrattuna.

Vielä tästä itsenäisyydestä. Kun kansojen itsenäisyys näyttää olevaan elämiselle ja rauhalle elinehto, niin miten se voi olla sitä EU:ssa, joka pyrkii liittovaltioasemaan kuten USA ja riistää pieniltä valtioilta niiden itsenäisyyden, kuten Suomenkin. Tämähän johtaa väistämättä reviirien uudelleenjakoon ja aikaansaa uusia kummallisia uhka-asetelmia, joista täällä somessakin jatkuvasti puhutaan.

Kysyn kuitenkin vielä kerran, että miksi esim. turvallisuusneuvoston jäsenet eivät istu useammin saman pöydän ääreen pohtimaan rauhanrakentamista. No siksi, kun YK:sta ei ole mihinkään tekemään tästä velvoitetta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ehkä rauhanomaisen historiallisen ajanjakson hienoudesta ja asepullistelun mielettömyydestä vallitsee niin suuri yksimielisyys, ettei kommentteihisi ole kenelläkään olennaista lisättävää. YK:n mahdollisuuksista annat yllä itse osuvan vastauksen.

"Ja nyt, kun Baltian maat ovat Naton suojissa, on aivan mahdotonta kuvitella, että Venäjä yrittäisi vallata niitä takaisin asevoimin."

Venäjä on vuodesta 2008 lähtien tehnyt paljonkin sellaista, mitä oli etukäteen aivan mahdotonta kuvitella.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pesonen on ehdottomasti turvallisuusalan parhaita tuntijoita ja kirjoittajia. Erittäin hieno kirjoitus, jälleen. On silmiinpistävää, että Nato-vastustajista ja muista venäjäystävistä ei kukaan uskalla lähteä haastamaan Pesosen käsityksiä. Johtavat poliitikkomme ovat hekin hiljaa, vaikka Pesonen haastaa tosissaan Suomen turvallisuuspoliittista linjaa.

Vaikka Venäjä on ilmoittanut tämän hetken tilanteensa ohjusten sijoituspaikoille, kannattaa muistaa, että kyse on liikkuvista alustoista. Jos tiukka paikka tulisi, Venäjän lähialueiden ilma-aseet tuhottaisiin yhdellä tai kahdella yllätysiskulla ja sen jälkeen Venäjä voisi vapaasti siirtää oman ohjuskalustonsa lähes rajan pintaan. Mikä siis olisi kattavuus sen jälkeen? Kun Alakurtin varuskunta saadaan toimintavalmiiksi, on lähes selviö, että vastaavaa ohjuskalustoa tulee suojaamaan varuskuntaa. Suomessa tätä ei ole näemmä ennakoitu lainkaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Minäkin mietin tuota kaluston liikkuvuutta, kun yritin selvittää, mikä rykmentti hoitaa Pietarin alueella S-400-ohjuksia ja missä ohjukset ovat. Venäjä ei ole virallisesti ilmoittanut eikä nimennyt rykmenttiä julkisesti. Ajattelun lopputulos on, että se on 1544. ohjusilmatorjuntarykmentti (1544-й ЗРП), jonka toinen tukikohta on Pskovin pohjoispuolella Stugi Krasnyjessä 200 kilometrin päässä Pietarista etelään ja toinen Karjalankannaksella. Maavoimien hallinnassa S-400-ohjukset eivät ole - vaan ilmavoimien -, ja siksi S-400-ohjukset eivät ole 26. tykistöohjusprikaatin (26-я ракетная бригада) hallinnassa, joka hoitaa Iskander-ohjuksia Lugassa.

Moskovan puolustuksena olevat neljä S-400-yksikköä ovat noin 30–50 kilometrin päässä Moskovan keskustasta ja Karjalankannaksella oleva Vaskelan Nenimäen kylä on suurin piirtein samalla etäisyydellä Pietarin keskustasta.

S-400-ohjusten kuljetusalustat (BAZ-64022 tai MAZ-543 M) kykenevät parhaimmillaan noin 70 kilometrin tuntivauhtiin, joten etelässä lähemmäksi Pietaria vaikkapa 50 kilometrin päähän ne saadaan parissa tunnissa, mikäli ohjuksia on säilöttynä Stugi Krasnyjessä.

Onnistuukohan Suomen nykyisellä tutka- ja havainnointikalustolla paikantaa liikkuvat S-400-alustat? Yhdysvallat varmasti kykenee paikantamaan tiedustelusatelliittien avulla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pesoselle pieneksi vinkiksi noita laiskoja lukijoita ajatellen:

Kannattaa pilkkoa pitkä kirjoitus pienempiin osiin ja heittää kovia väitteitä heti alkuun. Voit huoletta jakaa ison aiheen siten, että tänään teet siitä yhden aihealueen jutun ja huomenna seuraavan. Näin saat nuo laiskat ja tietämättömät kiinnostumaan tärkeistä asioista. Perusteesi ovat niin murskaavia, että hölmömpikin jo näkee, että niitä vastaan on vaikea rykiä. He siis joutuvat ylittämään itsensä. Tietyistä syistä itseä aina kiinnostavat myös vastustajien perustelut, joten mitä enemmän tulee kommentteja sieltä suunnasta, pääsee tsekkaamaan myös omia perusteita.

Jos Pesonen joskus haluat tehdä yhteistyötä näissä Suomea koskevissa tärkeissä asioissa, mielelläni olen mukana. Sama muuten koskee kaikkia palstan toimittajia ja kirjoittajia. Minut löytää kyllä netistä.

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Pasikin on samaa mieltä, että tämä sivusto on taatusti parasta journalistiikkaa tai somestiikkaa mitä on nähty. Siinä on sulattelemista, itselläkin kuluneet nystyrät jo alkavat lykkäämään pientä käryä.

Mulla edellisessä ajatus katkesi ja nyt tämä menee jossitteluksi niin kuin ennusteiden pohtimisessa yleensä aina käy.

1. Jos me jäämme Paasikiven linjalle, eläkerahastokaan ei riitä varustamaan armeijaamme vaikkapa Venäjän invaasiota varten. Heti perään kysymys, miksi sitten Venäjä hyökkäisi Suomeen? Olen varma, ettei rauhanaikana hyökkääkään, mutta suurvaltasodan mahdollisesti syttyessä meidän strategiallamme ei olisi mitään merkitystä.

2. Jos liittyisimme Natoon, seuraisi täällä varustelukierre Baltian ja muiden Nato-maiden tapaan. Voisi olettaa, että riittävän varustelun ja liittymisen jälkeen Venäjällä ei olisi minkäänlaista halua yrittääkään tänne. Jos taas mennään suursodan inhottavaaan kuvitelmaan, voisi olettaa, että Naton kanssa pitäisimme kuitenkin pintamme.

3. Entä jos tekisimme YYA kakkosen Venäjän kansssa. Varmaan sekin onnistuisi rauhan aikana. Sitten suursotaan: olisimme etulinjassa, johon ensimmäiset tuhoiskut varmaankin suunnattaisiin.

Olennaista mielestäni on koko broblematiikassa tämä suursodan mahdollisuus. Mikäli siltä vältytään, ei kiirettä vaihtoehtojen suhteen. Maapallon (Suomen) tulevaisuus on kiinni suurvaltojen johtajista.

Mutta sitten tulee uusia kortteja peliin: Kiinan merkitys maailmanpolitiikassa kasvaa. Tämä ulottuvuus onkin jo mukana lähes kaikissa doktriineissa, jopa täällä somessakin. Mikä merkitys sillä tulee olemaan, en osaa edes ennustella.

PS. Hienoa, että on saanut osallistua keskusteluun.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Minä näen Nato-jäsenyyden ennalta ähkäisevänä uhkana potentiaaliselle viholliselle, siis Venäjälle. Suomen puolustuskyky ei erityisesti muodosta ennalta ehkäisevää uhkaa, vaikka ei se ihan huono olekaan. Hyökkäys Nato-maahan olisi sama kuin hyökkäys Yhdysvaltoihin. Jos Venäjä hyökkäisi Viroon, se olisi sama kuin hyökkäisi Yhdysvaltoihin.

Yhdysvallat on sitoutunut Natoon - on ollut jo vuodesta 1949 - eikä Yhdysvaltain politiikka tuon asian suhteen muutu, olipa presidenttinä minkälainen trumppi hyvänsä.

Yhdysvallat ei siis voisi olla reagoimatta, jos Nato-maa joutuisi intervention kohteeksi, koska reagoimatta jättäminen merkitsisi poliittisen uskottavuuden menettämistä täysin. Yhdysvalloilla ei enää olisi supervalta-asemaa.

Putinkin kyllä varmasti miettii vähintään muutaman viikon, jos aikoisi Nato-maahan hyökätä: haluanko sodan Yhdysvaltojen kanssa?

Venäjä on laskenut Suomen Nato-maaksi (= Naton vaikutuspiiriin kuuluvaksi) vuodesta 2010, jolloin meneillään oleva varusteluohjelmakausi alkoi. Venäjällä on Suomea kohtaan samat sotilaalliset suunnitelmat kuin Baltian Nato-maita kohtaan, eroa ei ole.

Nyt vasta pikkuhiljaa aletaan laajemmin tajuta, että Venäjä laskee sotilastoimissaan Suomen Nato-maaksi. Olen monta vuotta tuosta asiasta kirjoittanut.

Suomi ei voi siis palata enää entiseen ja muistella vanhoja YYA-aikoja, niitä aikoja ei enää tule. Olemme nyt hankalasti välissä harmaalla vyöhykkeellä, ja tällaisia maita sekä Venäjä että Yhdysvallat pitävät turvallisuusriskeinä. Maiden käyttäytymistä ei voi ennalta varmuudella tietää ja kynnys tehdä interventio tällaiseen maahan on alhaisempi kuin sotilasliittomaahan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset