AriPesonen1

Suomen mahdollisessa liittoutumisessa on tärkeää käsitellä sotilaalliset uhat

  • 1544-й ЗРП Karjalankannaksen Vaskelassa (Iskander- ja S-400-ohjukset).
    1544-й ЗРП Karjalankannaksen Vaskelassa (Iskander- ja S-400-ohjukset).
  • 531-й ЗРП Murmanskin alueella Olenja Gubasta kaakkoon (S-400-ohjukset).
    531-й ЗРП Murmanskin alueella Olenja Gubasta kaakkoon (S-400-ohjukset).
  • 183-й ЗРП Kaliningradissa Kalinkovon itäpuolella (S-400-ohjukset). Alue on harmaannutettu.
    183-й ЗРП Kaliningradissa Kalinkovon itäpuolella (S-400-ohjukset). Alue on harmaannutettu.

Ulkoasiainministeriö julkaisi perjantaina 29.4.2016 asiantuntijaryhmän laatiman arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Nato-keskustelu on vilkastunut, mutta siitä on pitänyt huolen enemmänkin Venäjä kuin tuo valmistunut Nato-selvitys.

Asiantuntijaryhmän Nato-selvitys on laadittu huolella, ja se on ennakko-odotuksia parempi. Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty monipuolisesti, mutta yksi peruskysymys on jätetty ulkopuolelle: Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat. Onko Venäjä Suomelle sotilaallinen uhka ja jos on, onko Suomella kyky yksin eliminoida tuo uhka?

On todennäköistä, että ulkoasiainministeriö selvitystoimeksiantajana on linjannut asiantuntijaryhmälle, ettei Venäjää saa nimetä Suomen sotilaalliseksi uhaksi. Valtiovalta ei halua herättää suomalaisissa pelkoa sotilaallisilla uhilla, mutta tuohon politiikkaan liittyy suuria riskejä.

Hain Nato-selvityksestä kaikki ”uhka”-kirjainyhdistelmät. ”Uhka”-kirjainyhdistelmä löytyi 10 kertaa seuraavasti:

Sivu 7: Se [Venäjä] pitää Pohjois-Atlantin liittoa vastustajanaan ja kaikkea Naton laajenemista uhkana kansalliselle turvallisuudelleen.

Sivu 15: Venäjän keskeisiin uhkakuviin maan luoteisosissa kuuluvat pääsyn turvaaminen Pietariin eli ”pohjoiseen pääkaupunkiin” ja sen puolustaminen sekä maan pyrkimys suojella kaikin keinoin ydinpelotettaan ja pohjoista laivastoaan Murmanskin rannikolla, mukaan lukien Arkangelin telakat ja Plesetskin ohjuskeskus.

Sivu 15: Ydinaseiden paluu eurooppalaiselle sotanäyttämölle pääsi yllättämään länsimaat. Ydinaseiden heristäminen poliittisten ja strategisten päämäärien edistämiseksi tai jopa niiden käyttämisen uhkaaminen oli täydellinen shokki maailmalle, jossa ydinaseiden leviämisen estäminen oli korvannut ydinaseriisunnan.

Sivu 16: Baltian maiden strategisen syvyyden puutteen vuoksi sekä Kaliningradin taistelualueen eristämiskyvystä (A2AD) johtuen vahvistusten oikea-aikainen perille saanti tarkoittaa sitä, että Baltian maiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi Naton voisi olla pakotettu turvautumaan ydinaseilla uhkaamiseen.

Sivu 19: Tässä yhteydessä Nato muutti uhkakuviaan ja loi erityissuhteen Venäjän kanssa.

Sivu 19: Vaikka Venäjän johto käytti kovia sanoja ja uhkasi pakotteilla, mikäli Naton laajeneminen ulottuu Baltian maihin, maiden liittyminen ei kuitenkaan merkittävästi huonontanut niiden Venäjä-suhteita.

Sivu 31: Natossa arvioidaan, ettei sitä ainakaan kymmeneen vuoteen uhkaa vaara sellaisesta sotilaallisesta hyökkäyksestä, johon liittokunta ei pystyisi vastaamaan.

Sivu 38: Ruotsin jäsenyys tekisi Natolle huomattavasti helpommaksi kiertää Venäjän Kaliningradissa sijaitseva taistelualueen eristämiskapasiteetti (A2AD), joka on Nato-joukkojen uhkana tiellä Baltian maihin.

Sivu 56: Venäjä katsoo erityisesti Naton laajenemisen olevan uhka, jonka takana on Yhdysvallat ja tavoitteena amerikkalaisten sotilastukikohtien ja joukkojen tuominen lähemmäs Venäjän rajaa Venäjän patoamiseksi.

Sivu 57: Se [Venäjä] toteaa, että Naton lisälaajentuminen ja sen sotilasinfrastruktuurin siirtäminen lähemmäs Venäjän raja-alueita on uhka Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.

Selvitys käsittelee hyvinkin tarkasti Venäjän kokemia uhkia ja sitä, miten Venäjä kokee Naton uhkaksi. Selvitys ei siis käsittele ollenkaan sitä, onko Suomella sotilaallisia uhkia ja muodostaako Venäjä jo tällä hetkellä Suomelle sotilaallisen uhan. Venäjän kokemat uhat ovat siis tärkeämpiä kuin Suomen kokemat uhat.

On kiistaton tosiasia, että Venäjä muodostaa jo tällä hetkellä sotilaallisen uhan Suomelle. Venäjän ohjusvarustelu lähialueillamme Kuolan niemimaalla, Pietarin alueella ja Kaliningradissa on ollut sekä määrällisesti että laadullisesti voimakasta meneillään olevalla vuosien 2010–20 varusteluohjelmakaudella. Venäjä on tuonut rajamme pintaan edistykselliset S-400-ilmatorjuntaohjukset ja lyhyen matkan ballistiset Iskander-ohjukset. Juuri nuo ohjukset muodostavat tällä hetkellä erityisen uhkatekijän, johon Suomella ei ole täysimääräistä kykyä vastata.

Suomea lähimmät ohjuslaukaisupaikat ovat Karjalankannaksella Vaskelan Nenimäen kylässä ja Kuolan niemimaalla Murmanskin alueella Olenja Gubasta hieman kaakkoon. Venäläisohjukset lähialueillamme ovat liikkuvilla alustoilla, joita voidaan siirtää nopeasti paikasta toiseen.

Karjalankannaksen Vaskelasta matka Suomen rajalle on alle 120 kilometriä. 140 kilometrin matkan Lappeenrantaan ilmatorjuntaan tarkoitettu S-400-ohjus tai maakohteiden hävittämiseen tarkoitettu Iskander-ohjus lentäisi reilussa kahdessa minuutissa ja Helsinkiin 300 kilometrin matkan noin viidessä minuutissa. Ohjukset muodostavat yksiselitteisen uhan Suomelle. S-400-ohjukset ovat erityinen uhka Suomen ilmatilan puolustamiselle.

Olen aikaisemin käsitellyt yksityiskohtaisesti Venäjän Suomelle tuomaa ohjusuhkaa kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste”, joka löytyy täältä.

Puolustusliitto Nato ja ennen kaikkea Liettua ja Puola ovat olleet ja ovat koko ajan huolestuneita Kaliningradiin sijoitetuista venäläisohjuksista. Venäjän arvostelu Kaliningradiin sijoitetuista ohjuksista on ollut kovasanaista. Ohjusten on todettu muuttavan Itämeren alueen voimatasapainoa ja heikentävän alueen turvallisuutta.

Ohjukset Kaliningradissa ovat täysin samoja Iskander- sekä S-300- ja/tai S-400-ohjuksia, mitä on vierellämme Pietarin alueella sekä myös Murmanskin alueella. Nuo samat ohjukset Pietarin alueella eivät kuitenkaan synnytä Suomessa mitään huolta, vaikka ne ovat erityinen turvallisuusriski. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen toimet eteläisellä Itämerellä pyrkivät nimenomaan eliminoimaan Venäjän Kaliningradin alueen muodostamaa turvallisuusuhkaa Baltian maille ja Puolalle sekä lisäksi myös Ruotsille.

Suomessa on ollut tavallaan ”kiellettyä” nimetä Venäjä uhaksi nimenomaan Suomelle. Venäjä ei muka muodostaisi Suomelle sotilaallista uhkaa. ”Venäjä ei uhkaa Suomea” -lausahdus on todettu monen poliitikon suulla. Tuo perinne on lähtöisin kylmän sodan ja YYA-sopimuksen aikakaudelta. Ruotsissa uskalletaan ja on aina uskallettu nimetä Venäjä uhaksi, ja se on tehty voimakkain sanakääntein myös nyt Krimin miehityksen jälkeen.

Suomen olisi syytä myös muuttaa käytäntöä. Venäjän nimeäminen uhaksi - mikäli Venäjä sellainen on - ei merkitse aggressiivista tai uhittelevaa käytöstä, vaan tosiasioiden tunnustamista. Kysymys on siitä, ettei Suomessa tuudittautuisi valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja tarvittavat valmistautumistoimet jäisivät siksi tekemättä.

Suomen siis pitää tunnistaa ja tunnustaa maahan kohdistuvat uhkatekijät ja varustautua niiden varalta. Suomalaispäätä ei saa työntää hiekan alle tai pensaaseen luulossa olevansa turvassa. Jos sitten uhkien eliminointi edellyttää Suomen sotilaallista liittoutumista, on Suomen syytä liittoutua. Englantilaisen historioitsija Thomas Babington Macaulayn lausetta toistaen Juho Kusti Paasikiven sanoin: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomessa Venäjän sotilaallinen uhka esiintyy kahdella tavalla:

1) poliitikkojen esiintymisissä kuullaan ikuinen kertosäe "meillä ei ole turvallisuusvajetta", tapahtuipa aivan mitä tahansa; media toistaa kaikuna poliitikkojen lausumia, tai sitten iltapäivälehdistö sensaatiohakuisesti paisuttelee jonkin yksittäisen uutisen merkitystä irtonumeroidensa myyntikikkana. Poliitikot toimivat kuten patologiset valehtelijat, ts. he alkavat itsekin uskoa toiveajattelunsa mukaisesti, ja omien luulojensa ja ideologisten uskomustensa pohjalta he alimitoittavat puolustusmäärärahat valtion budjetissa vuodesta toiseen. Kansamme käyttää vuosittain nelinkertaisen yhteissumman rahaa tupakkaan, alkoholiin ja rahapeleihin.
http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

2) Puolustusvoimat arvioi asiaa ammatillisesti ja objektiivisesti, ja todennäköisesti tekee tietojen vaihtoa yhteistyökumppaniensa kanssa, mutta välittää omat havaintonsa ainoastaan valtionjohdolle. Nämä tiedot välittyvät julkisuuteen poliittisen ja diplomaattisen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta suodatettuina jos ollenkaan.

Suurella yleisöllä ei ole tilaisuutta muodostaa kokonaiskuvaa, vaikka kuinka tosiasiat haluttaisiinkin tunnustaa. Mahdollisen Nato-kansanäänestyksen edellä ei todennäköisesti tiedottamisen kynnystä alenneta julkisuudelta salatun uhkia koskevan tiedon osalta. Myöskään Pohjois-Atlantin liittoa koskevaa faktatietoa ei median välityksellä yleisölle jaeta, joten neuvoa-antava kansanäänestys tulisi koskemaan lähinnä tunnereaktioita asioihin, joista äänestäjät ovat tietämättömiä ja myös pidetään vastakin tietämättömyydessä.
http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

Blogissa viitataan Venäjän uudenaikaisiin ohjuksiin, mutta lisäksi mm. Alakurtin varuskunnassa on koulutuksessa ja valmiudessa merkittävän suuri määrä maavoimia, joista löytyy paljon videomateriaalia mm. YouTubesta. Karjalan kannaksella toimii samoin Venäjän maavoimien joukko-osastoja, jotka aika ajoin harjoittelevat näkyvästi "lähiulkomaan puolueettomuuden varmistamista", samoin muuallakin itärajan takana. Lisäksi Venäjällä on huomattavan suuria maahanlaskujoukkoja kohtuullisen lentomatkan säteellä Suomen alueesta.

Uhka koostuu suorituskyvystä sekä tahdosta käyttää sitä. Ainakaan ensimmäisestä näistä Venäjällä ei ole pulaa Suomen suunnalla.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Suomineito jostain syystä maksaa yhteensopivuudesta sen minkä natomaatkin mutta kieltäytyy jäsenyyden ainoasta konkreettisesta edusta, toimivista turvatakuista. Nyt kai on liian myöhäistä eli on viriteltävä Yya2-kuvioita uuteen terään, koska palovakuutusta ei saa enää siinä vaiheessa kun nurkat jo käryää omilla rannoilla.

Georgia ja Ukrainakin olisivat mieluummin maksaneet vaadittavan hinnan Nato-jäsenyydestä, jos se olisi ollut mahdollista enää siinä vaiheessa, kun Venäjä aloitti aggressionsa 2008 ja 2014. Nyt ne ovat menettäneet liittoutumattomuutensa vuoksi valtavan osan maastaan ja puolustussodissa hirveän paljon enemmän ihmishenkiä kuin Viro tai muut itäeurooppalaiset Nato-maat.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hesariin päätynyt tiivistelmä oli hyvää taattua Pesosen tasoa, kuten tämä pitempi versio.

Veikkaan, että Suomen käyttämä uhka-käsite on Clausevitsin peruja eli ei kuvaa enää lainkaan nykyaikaa. Joku viisaampi voinee sen selvittää helposti. Puolustusministeri Niinistö viljelee kovasti tuota kritisoimaani uhkakäsitettä ja sen muodostumista kyvystä ja tahdosta.

Uhka on ongelma, jota Suomessa ei tällä hetkellä tajuta. Puolustusministerin uhka-käsite vanhentuu samalla hetkellä, kun Venäjä päättää tahtoa toisin. Suomi ei ehdi vastata siihen, että toisen osapuolen tahtotila muuttuu hetkessä. Venäjä on jopa ylpeillyt sillä, että se on arvaamaton ja nopealiikkeinen toimija. Suomen uhka-käsitettä tulee nopeasti päivittää 2000-luvulle. Emme voi olettaa, että Venäjä ei pitkällä tähtäimellä tahdo uhata Suomea. Kyky uhata Venäjältä jo löytyykin.

Tällä hetkellä Venäjä on Suomelle sotilaallinen uhka ja siihen tulee varautua parhain mahdollisin tavoin. On turha odottaa, että uhkasta tulee välitön, kuten esimerkiksi jotkut poliitikot Suomessa tekevät. Media ei missään vaiheessa ole todenteolla tivannut poliitikoilta tai presidentiltä, mikä on se vaihe, jolloin Venäjästä tulee Suomelle uhka. Ja onko silloin jo liian myöhäistä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset