AriPesonen1

Kylmän sodan esimerkki osoittaa, ettei Suomi ole vielä oppinut Venäjästä mitään

  • Neuvostoliitto pyrki saamaan ydinaseettomia vyöhykkeitä etenkin harmaille puolueettomien maiden alueille.
    Neuvostoliitto pyrki saamaan ydinaseettomia vyöhykkeitä etenkin harmaille puolueettomien maiden alueille.
  • Venäjä pyrkii edelleen pitämään harmaita alueita (Ruotsi, Suomi, Ukraina jne.) vähäisen aseistuksen alueina.
    Venäjä pyrkii edelleen pitämään harmaita alueita (Ruotsi, Suomi, Ukraina jne.) vähäisen aseistuksen alueina.
  • Ydinkärjillä varustettavissa oleva kylmän sodan aikainen MGR-1-ohjus Norjan kallioluolassa.
    Ydinkärjillä varustettavissa oleva kylmän sodan aikainen MGR-1-ohjus Norjan kallioluolassa.

Prologi

Otsikossa mainittu kylmän sodan yksi esimerkki liittyy siihen, miten Neuvostoliitto ja edelleen Venäjä osaa käyttää taitavasti hyväkseen rajamailla olevia sotilasliittoon kuulumattomia maita - siis harmaan vyöhykkeen maita - hyväkseen ajaessaan omia etujaan. Niin kylmän sodan aikaan kuin myös nyt etenkin suomalaispoliitikot eivät ole kyenneet näkemään Venäjän luomaa kokonaiskuvaa sekä suurstrategista asemaa ja ovat tyhmyyttään lähteneet mukaan ajamaan aikaisemmin Neuvostoliiton ja nyt Venäjän suurvaltapoliittisia etuja.

Tässä kirjoituksessa kuvattu esimerkki kylmän sodan ajalta on Neuvostoliiton pyrkimys ydinaseettomiin vyöhykkeisin sotilasblokkien välisillä alueilla. Suomi läksi turhan innokkaasti ja sinisilmäisesti ydinaseettomien vyöhykkeiden asiassa Neuvostoliiton kelkkaan tajuamatta asioiden todellista laitaa.

Mitään ei ole taidettu vieläkään oppia?

Euroopan ydinaseettomat vyöhykkeet 1960-luvulla

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke on Urho Kekkosen nimiin tunnustettu 28.5.1963 Paasikivi-Seuran kokouksessa tekemä aloite, jonka mukaan Pohjoismaista olisi kansainvälisellä sopimuksella muodostettu pysyvä ydinaseeton vyöhyke. Kekkonen esitti ehdotuksensa uudestaan vuonna 1978, kun Yhdysvaltain toinen vastavoimastrategia (The Second U.S. Offset Strategy) oli uudistamassa läntistä ydinasepolitiikkaa Euroopassa.

Kekkonen oli hieman aikaisemmin toukokuussa 1963 tehnyt vierailun Jugoslaviaan. Jugoslavian presidenttinä Josip Broz Tito esitteli Kekkoselle ehdotustaan Balkanin ydinasevapaasta alueesta, mikä myös lopullisesti vakuutti Kekkosen ydinaseettoman Pohjolan tarpeellisuudesta. Kekkosen ehdotus ydinaseettomuudesta koski alueellisesti Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa.

Kuuban ohjuskriisin jälkeen kriisin pelottamana oltiin ydinaseettomia hyödykkeitä perustamassa ympäri maailmaa, Euroopassa ensisijaisesti Pohjolaan ja Balkanille, Puolan aloitteesta myös Keski-Eurooppaan.

Ajatus ydinaseettomasta Pohjolasta ei ollut uusi. Jo vuonna 1958 Neuvostoliiton pääministeri Nikolai Bulganin (Никола́й Булга́нин) ehdotti Pohjolan ydinasevapaan vyöhykkeen perustamista. Kysymys oli osaltaan vastaamisesta Yhdysvaltain ensimmäiseen vastavoimastrategiaan (New Look tai The (First) U.S. Offset Strategy), jossa keskeisin päämäärä läntisellä yhteisöllä Yhdysvaltain johdolla oli rakentaa uskottava ydinase Neuvostoliiton vahvaa konventionaalista armeijaa vastaan.

Neuvostoliitossa suunnitelmat ydinaseettomista vyöhykkeistä nimettiin niiden liittolaismaiden johtajien mukaan, jotka olivat tuoneet suunnitelman julkisuuteen.

План Рапацкoго” (”Rapackin suunnitelma”) vuodelta 1957 on nimetty puolalaisen ulkoministeri Adam Rapackin (ven. Адам Рапацкий) mukaan. Hän esitti ydinaseetonta vyöhykettä Keski-Eurooppaan ensimmäisen kerran vuonna 1957, siis jo ennen Neuvostoliiton pääministeri Nikolai Bulganinin ulostuloa.

План Гомулки” (”Gomułkan suunnitelma”) vuodelta 1963 on nimetty puolestaan puolalaisen Władysław Gomułkan (ven. Владислав Гомулка) mukaan. Gomułka toimi Puolan kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuosina 1943–1948 ja uudestaan hänet valittiin puolueen johtajaksi lokakuussa 1956. Gomułka esitti Puolan edustajana toistamiseen ydinaseetonta vyöhykettä Kekkosen esityksen tapaan vuonna 1963, ja vyöhyke olisi käsittänyt Länsi-Saksan, Itä-Saksan Puolan ja Tšekkoslovakian.

Myös Kekkonen sai Neuvostoliitossa ehdotuksilleen ydinaseettomasta Pohjolasta suunnitelman nimen. Oli olemassa ”План Кекконена” (”Kekkosen suunnitelma”). Suomi siis tuolla esityksellään ydinaseettomasta Pohjolasta omaehtoisesti lukitsi itseään itäblokkiin, - ehkäpä tajuamattaan asioiden todellista laitaa täysin.

Sen sijaan Titon ehdotuksesta ei venäläislähteistä löydy ”План Тита” -mainintaa tai -kirjausta (”Titon suunnitelma” -mainintaa tai -kirjausta).

Jälkikäteen arvioiden sekä Kekkosen että myös Titon toiminta osoittaa tietämättömyyteen perustuvaa harkitsemattomuutta. Presidentit olivat joko tietoisesti tai sinisilmäisesti tietämättään Neuvostoliiton politiikan ja päämäärien sanansaattajia ja bulvaaneja.

Liitteenä oleva kuva kylmän sodan aikaisista Euroopan rajoista kertoo hyvin, mistä Neuvostoliiton taholta ydinaseettomista vyöhykkeistä oli kysymys. Euroopassa oli kaksi Nato-maiden ja Varovan liiton maiden välillä olevaa ”puolueettomien” maiden vyöhykettä, joista toisen muodostivat Suomi ja Ruotsi (Pohjola) ja toisen Jugoslavia ja Itävalta (Balkan). Alueet on esitetty liitteenä olevassa kuvassa harmaalla värillä, ja kyse on harmaasta vyöhykkeestä. Myös Sveitsi voidaan lukea periaatteessa Balkanin puolueettomien maiden muodostamaan vyöhykkeeseen. Muualla Euroopassa sotilasliitojen rajat olivat kiinni toisissaan. Sotilasliittojen välisellä rajalla yli kahdessa kolmasosassa rajan pituudesta välissä oli ”puolueettomia” maita puskurina.

Venäjä pyrki siis noilla bulvaanien ja sanasaattajien kautta julkaistuilla ehdotuksillaan eliminoimaan blokkirajalla läntiset ydinaseet ja säilyttämään oman konventionaalisen aseistuksen ylivoimaa. Neuvostoliiton päämäärä oli saada nuo ”puolueettomien” maiden puskurialueet ydinaseettomiksi, jolloin Neuvostoliitolla olisi vahvan konventionaalisen armeijan turvin mahdollisuus vallata kriisi- ja sotatilanteessa ”puolueettomat” puskualueet nopeasti haltuunsa.

Sama päämäärä Neuvostoliitolla oli myös Saksojen välisellä alueella Puolan ehdottaessa kahteen otteeseen ydinaseetonta vyöhykettä. Alueella, jossa blokit olivat kiinni toisissaan ilmaan puolueettomien maiden muodostamaa puskuria. 

Yhdysvalloilta ja sen liittolaisilta tuli tuon tasoisille neuvostoliittolaisesityksille sanansaattajien ja bulvaanien (Suomi, Puola ja Jugoslavia) esittämänä vastauksena jyrkkä ei. Yhtään ydinaseetonta vyöhykettä ei Eurooppaan perustettu.

Ydinaseettomuudessa Pohjala oli Neuvostoliiton ensisijainen päämäärä, tärkeämpi kuin Balkan. Norja oli todennut olevansa ydinaseeton vain rauhan aikana, ei kriisin tai sodan aikana. Norjassa oli länsiliittoutuneiden laajat asevarastot kallioluoliin sijoitettuna. Norjan kallioon olivat varastoituna myös ne ohjukset (mm. lyhyen kantaman "Honest John”-ohjus, MGR-1), jotka voivat kuljettaa ydinlatauksia.

Sotatilanteessa Norjaan olisi tuotu ydinkärjet hyvin nopeasti Yhdysvaltain Euroopan muista ydinasetukikohdista. Yhdysvallat oli valmis puolustamaan myös Ruotsia ydinasein, kirjoittaa ruotsalainen professori ja historioitsija Wilhelm Agrell kirjassaan ”Fredens illusioner: det svenska nationella förvarets nedgång och fall 1988-2009”.

Norjan asema on ollut ja on edelleen erityisen tärkeä Iso-Britannian turvallisuudelle. Norjan ja Ruotsin Pohjanmeren ja Atlantin puoleisia rantoja ei saanut päästää kylmänkään sodan aikana Neuvostoliiton haltuun, ja tarvitessa Natossa oltiin valmiita käyttämään ydinaseita myös Pohjolassa Neuvostoliiton pysäyttämiseksi. Suomi ja Ruotsi ovat olleet tulevat aina olemaan ydinasepeiton alla, olivatpa ne Natossa tai eivät. Ydinaseilla Suomi ja Ruotsi eivät voi perustella puoleen eikä toiseen puolustusliittoon liittymistä tai liittymättä olemista.

Nato ja Yhdysvallat eivät olisi koskaan voineet suostua ydinaseettomaan Pohjolaan, ja suomalaisehdotukset siitä olivat varsin harkitsemattomia. Suomi loi itsestään kuvaa Neuvostoliiton päämäärien sanasaattajana, eikä Suomi ole vieläkään päässyt tuosta kyseisenalaisesta roolimaineesta eroon.

Länsimaissa edelleenkin suomalaisehdotuksia punnittaessa ensiksi selvitetään, onko kyseessä Suomen oma ehdotus vai toimiiko Suomi historialliseen tapaan mahdollisesti Venäjän sanansaattajana. Selvitetään, mitä Venäjä hyötyy suomalaisehdotuksista, koskivatpa ne tänä päivänä vaikkapa tietoliikennemerikaapelin vetämistä Koillisväylälle, Venäjä-pakotteiden höllentämisyrityksiä tai Suomen presidentin matkustelua Venäjälle tapaamaan Putinia. Menneen ajan maine rasittaa edelleen Suomea, eikä Suomi ole tehnyt erityistä asian eteen. Totta kai Suomelle ollaan muissa länsimaissa edelleen hienotunteisia.

Epilogi

Suomessa ja myös Ruotsissa tulisi tajuta se alkeellinen tosiasia kautta koko vallitsevan historian, että liittoutumattomat alueet blokkirajoilla ovat lähtökohtaisesti epävakauslähteitä ja alttiita hallitsemattomille vaikutuksille. Mikään ei historiassa ole muuttunut tähän päivään saakka.

Miksi liittoutumattomat alueet blokkirajoilla ovat lähtökohtaisesti epävakauslähteitä? Siksi, että sillä toisella blogilla, jonka liittoutumaton maa kokee yleensä uhkaksi tai jopa viholliseksi, on niin suuri asevarustus, ettei liittoutumaton maa pysty sitä torjumaan, vaan olisi tarvittaessa helppo valtauskohde. Valtaus puolestaan muuttaisi voimatasapainoa eikä turvallisuuspoliittinen tilanne olisi enää status quo.

Ukraina ja Georgia ovat hyviä esimerkkejä epävakaudesta ja status quon puutteesta, kun mailla ei ollut riittävästi sotilaallista voimaa sotilasliittoon kuulumattomina torjua venäläishyökkäykset.

Kylmän sodan Neuvostoliitto pyrki siis luomaan ydinaseettomia alueita, koska sillä ei ollut kykyä vastata Yhdysvaltain ydinasearsenaaliin, mutta Neuvostoliitto olisi kyennyt miehittämään tuolloin Suomen ja Balkanin alueen vastaavasti, kuin mitä se on nyt uhonnut pystyvän miehittämään Ukrainan.

Neuvostoliiton ja Venäjän puskurivaltiopolitiikalla tai etupiiripolitiikalla ovat vanhat perinteet myös siis ydinaseisiin liittyen. Puskurivaltion asema on siinä oleville maille karua, josta pitäisi pyrkiä eroon heti, kuin vain on olemassa mahdollisuus. Suomi ei toistaiseksi ole käyttänyt mahdollisuuksiaan hyväkseen ja toimii edelleen Venäjän sotilaallisena puskurina ”sotilaallisesti liittoutumattomana” maana kuten kylmän sodan aikaan omasta mielestään ”puolueettomana” maana.

Venäjän pyrkimyksellä pitää Suomi ja Ruotsi Nato-jäsenyyden ulkopuolella Venäjän pyrkii pitämään Suomen sotilaallisen voiman niin alhaisena, että kriisi- ja sotatilanteessa Venäjä voisi tehdä alueelle ne sotilaalliset toimet alhaisella kustannuksella, jotka se katsoisi tuossa tilanteessa tarpeekseen suorittaa.

Kun Venäjä sanoo, ettei se hakua Naton infrastruktuuria rajoilleen, kysymys on siis vain pyrkimyksestä pitää puskurialueet tarpeen mukaan helposti valtaavissa ilman suurempia sotaponnisteluja.

Venäläispolitiikka on siis edelleen perusperiaatteiltaan samaa kuin kylmän sodan aikaan, jolloin Neuvostoliitto yritti ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamisella ja ydinaseita vastustavan rauhanliikkeen tukemisella alentaa läntisten ydinaseiden määrää, voimaa ja vaikutusta, - ja päästä sotilaalliseen ylivoimaan.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita ennen kuin Venäjä valloitti Krimin niemimaan ja aloitti sotatoimet Ukrainassa, ei nykyistä epävakautta Itämerellä olisi. Itämeren tilanne olisi status quo kuten kylmän sodan aikaan. Miksi näin? Koska Natolla olisi koko Itämeren alueella yhtenäinen puolustussuunnitelma niin, että myös Baltian maiden asema olisi yhtä turvattu kuin Nato-maa Suomen, Nato-maa Ruotsin, Nato-maa Norjan ja Nato-maa Tanskan. Sotilaallinen vastavoima estäisi Venäjää riehumasta Itämerellä, kun Suomi ja Ruotsi eivät muodostaisi liittoutumattomina epävakauslähdettä kuten ne nyt muodostavat etenkin Baltian maiden turvallisuudelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Hyvin kirjoitettu. Ihmiset usein luottaa virheellisesti omiin tunteisiin, ja henkinen totuus, tai fakta tiedot ei ole otettu huomioon tunteitten muodostumisen vaiheessa.

RE: "Epilogi.

"Suomessa ja myös Ruotsissa tulisi tajuta se alkeellinen tosiasia kautta koko vallitsevan historian, että liittoutumattomat alueet blokkirajoilla ovat lähtökohtaisesti epävakauslähteitä ja alttiita hallitsemattomille vaikutuksille. Mikään ei historiassa ole muuttunut tähän päivään saakka.

Miksi liittoutumattomat alueet blokkirajoilla ovat lähtökohtaisesti epävakauslähteitä? Siksi, että sillä toisella blogilla, jonka liittoutumaton maa kokee yleensä uhkaksi tai jopa viholliseksi, on niin suuri asevarustus, ettei liittoutumaton maa pysty sitä torjumaan, vaan olisi tarvittaessa helppo valtauskohde. Valtaus puolestaan muuttaisi voimatasapainoa eikä turvallisuuspoliittinen tilanne olisi enää status quo.

Ukraina ja Georgia ovat hyviä esimerkkejä epävakaudesta ja status quon puutteesta, kun mailla ei ollut riittävästi sotilaallista voimaa sotilasliittoon kuulumattomina torjua venäläishyökkäykset".

Olen samaa mieltä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tuo Pohjolan ydinaseeton vyöhyke -episodi kuvaa hyvin, miten heikosti Suomen ulkopoliittisessa johdossa osataan - tai halutaan osata - lukea geopoliittista tilannetta ja sitä, mikä on Suomen pohjimmainen etu.

Ydinaseettomien vyöhykkeiden edistäminen Eurooppaan ei missään muodossa olisi ollut Suomen etujen mukaista, ja Kekkoselle sattui ajattelematon kömmähdys.

Toisen maailmasodan jälkeen Pohjolan turvallisuuden strateginen kuvio oli selvä. Norja kuului Natoon ja Suomi Neuvostoliiton etupiiriin YYA-sopimuksen mukaisesti. Ruotsi oli virallisesti puolueeton, mutta harjoitti ns. ”Dubbelpolitik”-politiikkaa. Toisin sanoen, mikäli Neuvostoliitto olisi uhannut sotilaallisesti Suomea, työntynyt sotilaallisesti lähemmäksi Ruotsin kautta Norjaa tai muutoin uhannut Ruotsin turvallisuutta, olisi Ruotsi siirtynyt avoimesti Nato-leiriin. Neuvostoliitto tiesi tuon, ja Suomi saikin olla kohtuullisen rauhassa ilman sotilaallista painostusta, vaikka YYA-sopimus olikin.

Olen käsitellyt tuota asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse”, joka löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213082...

Pohjolan ydinaseettomuus olisi muuttanut voimatasapainoa myös Suomelle epäedulliseen suuntaan. Länsiliittotumalla ei olisi ollut mahdollista enää tuoda kriisi- ja sotatilanteessa ydinaseita Norjaan ja puolustaa sekä Norjaa että Ruotsia myös ydinasein. Neuvostoliitolla oli alueella konventionaalisten aseiden ylivoima ja työntyminen Suomen läpi Norjan rannikolle olisi käynyt nopeasti. Ydinaseet edistivät siis myös Suomen turvallisuutta, ja Suomella oli suuri typeryys yrittää tehdä Pohjolasta ydinaseetonta. Ajatuksessa ei olut mitään järkeä.

Nyt saman tyyppistä typeryyttä harrastaa mm. Keskustan presidentti ehdokas Matti Vanhanen, kun hän lausui Seinäjoen puoluekokouksessa seuraavasti: ”Meidän kannattaa työskennellä sen puolesta, että geopoliittinen suurtasapaino Pohjolassa säilyy niin, että sekä Suomi että Ruotsi pysyttäytyisivät sotilasliiton ulkopuolella.”

Matti Vanhanen on tuon lausuessaan enemmän pihalla turvallisuuspolitiikasta kuin pihalla oleva lautakasa. Haluaako hän tosissaan, että nyt vallitseva epävakaa tilanne Itämerellä säilyisi? Tilanne, jossa kaikki muut länsimaat Suomea lukuun ottamatta kokevat Venäjän uhkaa: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tanska ja Ruotsi.

Geopoliittinen suurtasapaino Pohjolassa on jo järkkynyt eikä tilanne ole enää status quo kuten kylmän sodan aikaan, jolloin asevoimat olivat tasapainossa. Ongelmien aiheuttajat nyt ovat nimenomaan Ruotsi ja Suomi, joiden ansiosta Natolla on vaikeuksia pitää yllä saarekkeina olevien Baltian maiden riittävää turvallisuutta. Jos Baltian maiden turvallisuus ei ole täysin taattu, ei ole myöskään Suomen eikä Ruotsin turvallisuus. Liittoumattomat ja sotilaallisesti heikot harmaan vyöhykkeen maat ovat aina turvallisuusriskejä. Ruotsi ja Suomi ovat nyt tällä hetkellä turvallisuusriskejä Pohjolan turvallisuudelle. Tilanne pitää saada muuttumaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä näkemys tilanteesta, joka edelleenkin vallitsee.

Jopa presidentti Niinistö parahti taannoin Itämeren tilanteesta, että jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, Itämerestä tulisi Nato-meri. Ikään kuin Itämeri olisi rauhan aikana uhka siellä seilaaville aluksille ja Venäjälle. Niinistö funtsiessaan tosiasiallisesti sovelsi suomalaispäättäjien typerää mantraa ottaa päätöksissä Venäjän etu huomioon ensin. Egeian meri taitaa olla sekin Nato-meri eikä se ole haitannut tippaakaan alueella toimivia maita, saati Venäjää. Bosporin salmi on Nato-salmi, so what? Rauhan aikana voi kuka tahansa merillä ja salmissa seilata, rauhassa. Sotatilanne on eri asia. Miksi Venäjää pitäisi etukäteen suojella mahdollisen sodan varalta, kun tiedetään, että potentiaalisin sodanaloittaja täällä Pohjolassa on juuri Venäjä?

Suomen kannattaisi nopeasti ymmärtää, että Ruotsin tehdessä valonnopeudella pesäeroa Venäjän etupiiriä kohti liukuvaan Suomeen, Venäjä alkaa kiinnostua uudelleen Suomesta. Venäjähän ottaa sen minkä irti saa, vai miten se oli? Ruotsissa on alettu ymmärtää, että suomalaispoliitikot ja kansa täällä ovat niin Venäjän perään, että omaa etua ei enää ymmärretä. Suomessa toimiva 5. kolonna ajaa Suomea Venäjän etupiiriin ja täällä hölmöt vain taputtavat käsiään.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ari Pesonen, kirjoitit Suomen puolustuspolitiikkaa kovasti koskettavan avauksen:

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218187...

Olen yrittänyt etsiä tiedotusvälineistä juttua aiheesta, toistaiseksi heikolla menestyksellä.

Myös poliitikot, joita asia koskee, eivät ole maininneet asiasta mitään. Ovatko poliitikot todella tietämättömiä, vai mistä on kysymys?

Sen sijaan puhutaan edelleen Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä aivan kuin se olisi itsestään selvä asia. Ruotsilla tuskin on JEF -sopimusten jälkeen kovin suurta intressiä puolustusliittoon Suomen kanssa. Oikeastaan päinvastoin, kun Ruotsi saa "puolustuskilven" Suomelta ilmaiseksi, miksi sijoittaa siihen äyriäkään, varsinkin kun oma selusta on suojattu Jeff-sopimuksin.

Olen ihmetellyt voivatko puolustusministeri ja ao. valiokunta olla täysin tietämättömiä, että tuo JEF koskettaa mitä suurimmassa määrin myös Suomen puolustuspolitiikkaa ja toiseksi, miksi media vaikenee asiasta? Onneksi sentään toit aiheen sosiaaliseen mediaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Iltalehdessä oli viikonloppuna kolme Nina Leinosen toimittamaa ja puolustusasioihin liittyvää juttua, joita kannattaa käydä lukemassa.

Kirjoitus otsikolla ”Näkökulma: Kuka uskaltaa puhua Natosta?”, joka löytyy: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061121650004_u...

Toinen kirjoitus otsikolla ”Puolustusministeri: "Puolustuksen aiesopimus mahdollinen Suomen ja Yhdysvaltojen välillä", joka löytyy: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061021700852_u...

Tuossa kirjoituksessa puolustusministeri Jussi Niinistö viestittää, että Suomi voisi solmia samanlaisen puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa kuin mikä Ruotsilla on. Mitenkähän Keskusta asian näkee, Kokoomukselle Perussuomalaisten lisäksi sopimus varmasti kävisi. Onnistuisiko hallitus saamaan aikaan samalaisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa kuin mikä Ruotsilla jo on?

Kolmas kirjoitus otsikolla ”Tällainen on Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustussopimus”, joka löytyy: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016061021707470_...

Ruotsin solmima puolustusyhteistyösopimus Iso-Britannian kanssa ei ole verkossa, ja pyysin Regeringskanslietia (Regeringskansliet) lähettämään sen minulle perinteisesti kirjepostina, eivät suostuneet lähettämään sitä pdf-tulosteena sähköpostissa. No, kunhan jollain keinoin saadaan. Samalla saan sen aluksi salaisen Ruotsin Lontoon suurlähetystön laatiman raportin JEF-yhteistyöstä, joka oli salainen laatimisajankohtana 12.11.2014, mutta tuli julkiseksi 24.9.2015 hallituksen päätöksen jälkeen. Minulla ei ollut vielä tuota asiakirjaa kokonaisuudessaan.

Iso-Britannian kanssa solmitun puolustusyhteistyösopimuksen kirjauksista voidaan kyllä varmasti päätellä, miten Ruotsi JEF:n lopulta näkee (lähteekö mukaan).

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Ari Pesonen: "...Jussi Niinistö viestittää, että Suomi voisi solmia samanlaisen puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa kuin mikä Ruotsilla on. Mitenkähän Keskusta asian näkee, Kokoomukselle Perussuomalaisten lisäksi sopimus varmasti kävisi..."

Keskusta ei näe asiaa mitenkään, koska sokea ei pysty näkemään, ja sokeaksi tekeytyvä kieltäytyy näkemästä. Presidenttiehdokas Matti Vanhasen puoluekokouspuhe viikonvaihteessa vahvisti taas kerran tuon asian.

Poliittisella kentällä Suomen kaksi vakavinta turvallisuusuhkaa ovat Keskustan ja SDP:n eduskuntaryhmät, sillä ne pystyvät tehokkaasti estämään kaikki välttämättömät ratkaisut. Noilla kahdella on menossa tiukka kisa siitä, kumman turvallisuuspoliittiset lausunnot ovat ääliömäisempiä. Vielä masentavammaksi asian tekee se, että molempien älyllinen takalukko näyttää olevan myös ulkopoliittisen johdon hiljaa hyväksymä, jopa suosima olotila. Siten on varmistettu, että nuo kaksi puoluetta pitävät tiukasti Suomen turvallisuutta panttivankinaan.

Jo ennen eduskuntavaaleja kävi selväksi, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei Sipilää kiinnosta. Hän keskittyy täysin vain ja ainoastaan talousasioihin, ja on jättänyt turvallisuuspoliittiset linjaukset vanhojen post-sovjeettisesta traumasta kärsivien mutta epäilemättä kokeneiden Kremlin juoksupoikien laadittavaksi. Tulos on karmea.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #7

Suomalaisten älykkyyden maksimaalista aliarvostamista on ääliömäinen ilmoitus: "Suomi ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä". Siis ylläpitää mahdollisuutta! Tämän tekstin keksijän täytyy olla täydellinen tomppeli tai vaihtoehtoisesti suuri humoristi, joka varmaan pystyisi ylläpitämään mahdollisuuksia pyrkiä mihin tahansa!

Täydestä se näyttää kuitenkin menevän, kukaan ei naura ja syynä ovat tietenkin kuuluisat "yleiset syyt".

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke;
lännessä tiedettiin se pelkäksi propagandatempuksi,,-ei kreml olisi sitä noudattanut tositilanteessa muuten kuin juhlapuheissa !

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kyllä, juuri näin. Suomessa tuo propaganda otettiin kyllä todesta ja lähdettiin joukolla mukaan tajuamatta asioiden oikeaa laitaa. Onko mikään muuttunut? Ei ole.

On myös muistettava, että KGB oli ahkera rahoittamaan läntisiä ydinaseita vastustavia rauhanliikkeitä, ja rahaa virtasi myös Suomeen. Hybridisodan välineet olivat jo tuolloin ahkerasti käytössä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Muistetaan, että Putin on KGB-mies eli vakooja koulutukseltaan ja kokemukseltaan. Mitä suomalaispoliitikot ovat? He ovat hajuttomia ja mauttomia, he laittavat korvansa kiinni, etteivät kuulisi totuutta tai kansan ääntä.

He ovat surkeita suomettuneita henkilöitä, jotka ovat jo äidinmaidossaan imeneet vahvan "puolueettomuuden", vaikka sellaista ei ole olemassakaan.

Hyvä artikkeli!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset