*

AriPesonen1

Putinin Suomi-vierailusta ruotsalaiset olivat taas kerran oikeassa, ikävä kyllä

  • Presidentti Putin ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras tapasivat Ateenassa toukokuun lopulla 2016.
    Presidentti Putin ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras tapasivat Ateenassa toukokuun lopulla 2016.
  • Presidentti Putin ja Suomen presidentti Sauli Niinistö Moskovassa maaliskuun loppupuolella 2016.
    Presidentti Putin ja Suomen presidentti Sauli Niinistö Moskovassa maaliskuun loppupuolella 2016.
  • Presidentti Putin ja Italian presidentti Sergio Mattarella tapasivat Roomassa kesäkuun alkupuolella 2015.
    Presidentti Putin ja Italian presidentti Sergio Mattarella tapasivat Roomassa kesäkuun alkupuolella 2015.
  • Presidentti Putin ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán Roomassa helmikuun alkupuolella 2015.
    Presidentti Putin ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán Roomassa helmikuun alkupuolella 2015.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli silmin nähden ärsyyntynyt, kun Kultarannan keskusteluissa toissa päivänä 20.6.2016 ruotsalainen kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja ja entinen puolustusministeri Karin Enström sekä kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Allan Widman esittivät voimakasta arvostelua Venäjän presidentti Vladimir Putinin työvierailusta Suomeen heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Molemmat edellä mainitut ruotsalaishenkilöt ovat Ruotsin Nato-jäsenyyden vankkumattomia kannattajia.

Niinistön syvä ärtymys oli luettavissa sekä käyttäytymisessä että ennen kaikkea silmistä.

Olette minusta vähän aikaanne jäljessä. Tätä dialogia [Venäjän kanssa] halutaan käydä. Viimeksi esimerkiksi EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kävi talousfoorumissa Pietarissa.”, Niinistö aloitti.

Taas kerran Niinistö ulkoisti Suomen ulkopolitiikan 1340 kilometriä pitkälle itärajalle. Tiukan paikan tullen tuota ei ikinä muisteta edes maa korkeimmassa ulkopoliittisessa johdossa: älä ikinä ulkoista ulkopolitiikkaa Suomen Venäjän-itärajalle!

Karin, sanoit että Suomi ja Ruotsi eroavat siinä, että te ette kutsuisi Putinia. On olemassa toinenkin ero, joka on isompi ja pitempi. Se on 1 300 kilometriä. Meillä on pitempi raja Venäjän kanssa kuin EU-mailla yhteensä ja lähes yhtä pitkä kuin Nato-mailla yhteensä. Ymmärrän hyvin, että on vaikea ymmärtää tällaista tilannetta. Suosittelen kuitenkin kuvittelemaan, että ajatelkaapa, miltä voisi näyttää, jos Norja olisi Venäjä.”, Niinistö lisäsi vielä lopuksi.

Putinin vierailu on selvästi herkkä paikka Suomelle ja erityisesti vierailuisäntänä toimivalle presidentti Niinistölle. Niinistön V-käyrä oli ruotsalaispuheiden jälkeen Kultarannassa todella korkealla. Ruotsalaiset sattuivat Niinistöä arkaan paikkaan.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” on vanha suomalainen sanalasku. Suomi ja Niinistö älähtivät nyt, kun Putin-kalikka kalahti tällä kertaa ruotsalaisten toimesta.

Toisaalta toinen suomalainen sanalasku lausuu: ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Venäjän annetaan siis vaikuttaa paljon Suomen tekemisiin ja Suomen reagointeihin, koska Venäjä nähdään Suomen asioihin vaikuttavana suuvaltana ja Suomen vaikutusmahdollisuudet Venäjään koetaan vähäisiksi. Maiden päämiestason säännölliset vierailujärjestelyt ovat yksi osa tuota prosessointia. Suomessa edelleen halutaan tunnustaa Venäjälle melko avoimesti isäntä-alais-suhdetta.

                                                                                                   ****

Niinistön mukaan myös Yhdysvallat käy Venäjän kanssa keskustelua paljon enemmän kuin julkisuudessa tiedetään. Ja niin käy EU myös. Niinistön ei ehkä pitäisi verrata Suomea Yhdysvaltoihin tai EU:hun, jotka ovat ihan eri luokan ja tason toimijoita kuin Suomi. Yhdysvaltojen ja EU:n agenda ja päämäärä ovat ihan eri kuin Suomen. Niinistö vertaa asioita, jotka eivät ole verrannallisia eikä yhteismitallisia. Tuollainen on typerää ja myös hieman lapsellista.

Suomessa on myös muistettava, ettei Suomi ei ole tasaveroinen neuvottelija eikä toimija Venäjän kanssa. Sen sijaan Yhdysvallat, EU tai vaikkapa Kiina ovat. Yhdysvallat tai Kiina voivat asettaa neuvotteluehtonsa ja päämääränsä vapaasti, sen sijaan Suomi pienenä maana ei voi, koska ei ole riittäviä resursseja. Suomi joutuu tyytymään Venäjän kanssa käymissään neuvotteluissa ja kanssakäymisessä siihen, mitä Venäjä suostuu Suomelle antamaan.

Tuo asia tuli hyvin esille esimerkiksi alkuvuoden itärajan vuotamista koskevissa neuvotteluissa Suomen ja Venäjän välillä. Olisiko parempi ollut käydä neuvottelut Venäjän kanssa Schengen alueen maiden ja EU:n välityksellä kuin suoraan vain Venäjän kanssa kahdenkeskisesti? Muitakin esimerkkejä löytyy osoittamaan epätasaveroista neuvotteluasetelmaa: Fennovoiman ydinvoimalahanke suurimpana.

Harva taho kävisi alkuunkaan omaehtoisesti sen tyyppisiä neuvotteluja, joissa ei olisi tasavertainen neuvottelukumppani. Suomi on monesti arvioinut tilanteen väärin luottaen ehkä omiin kykyihinsä, ja tulokset ovat olleet laihoja eivätkä mitattavissa. Itärajan asiassa Venäjällä on nyt kiristysruuvi, joka voidaan Venäjän tarpeen mukaan laukaista, kun sopimuskausi päättyy syksyllä 2016 180 päivän kuluttua sopimusajankohdasta. Luonnollisesti varauksella, että pakolaistilanne on tuolloin edelleen akuutti.

Suomen tulisi hoitaa suhteensa Venäjään ensisijaisesti EU:n kautta, joka on kohtuudella tasaveroinen neuvottelija Venäjän kanssa. Jos Suomi olisi myös Naton jäsenmaa, Suomella olisi enemmän painoarvoa taskussaan neuvotellessaan Venäjän kanssa. Olisi helpompi sanoa ”tuo ei oikein meille käy”, jos se ei todella kävisi. Nykyisellä harjoittamallaan politiikalla ei Suomella ole paljon mitään, millä vääntää Venäjää, jos Venäjän näkemykset ja päämäärät eivät meitä miellytä neuvotteluissa.

Suomi tekee ehkä virheen pyrkiessään ensisijaisesti kahdenkeskisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa, - eikä luota EU:hun. Suomi saisi ehkä enemmän aikaan käyttäessään EU:ta neuvottelutienä. Itärajan vuotamista koskevissa neuvottelut Suomen olisi siis ehkä pitänyt hoitaa ensisijaisesti EU:n avustamana, kyseessä olisi sentään Schengen-alueen ulkoraja eikä siis vain Suomen ja Venäjän välinen itäraja. Suomi vahtii nyt kahdenkeskisiä Venäjä-suhteita liikaa. Tuloksellisia suhteet eivät ainakaan ole olleet, koska niistä ei ole nähtävissä eikä laskettavissa mitään konkreettisia tuloksia.

Suomella on edelleen silmin nähtävää ja jopa käsin kosketeltavaa pelkoa Venäjää kohtaan. Jatkosota kummajaa suomalaismielissä edelleen. Venäjän pelko tuli hyvin ja kouriintuntuvasti esille nimenomaan Kultarannassa käydyissä keskusteluissa 20.6.2016, kun ruotsalaiset ottivat esille Putinin vierailun. Suomi on edelleen liian herkkä Venäjän suhteen. Meidän olisi kuitenkin muistettava, että YYA-aika loppui jo neljännesvuosisata sitten eikä meidän olisi syytä jatkaa kylmän sodan ajan toimintamalleja, - riitaa ei toki saa haastaa.

Suomen Venäjä-herkkyys taitaa johtua siis pohjimmiltaan perusteettomasta historian värittämästä pelosta. Pienikin asia, joka käsittelee Suomen ja Venäjän välisiä suhteita, saa suomalaispoliitikoissa edelleen otsakulmat kurttuun huolesta, ja muut tahot on pidettävä Suomen Venäjä-asioista visusti erossa. ”Kukaan ei hyökkää Venäjälle Suomen kautta” -iskulause on iskostettu kaikkeen kanssakäymiseen Venäjän kanssa.

                                                                                                   ****

Putinin vierailut länteen etenkin Krimin miehityksen jälkeen maaliskuussa 2014 ovat olleet vähäisiä. Kahdenkeskisiä maavierailuja Putin on tehnyt vain Unkariin, Kreikkaan ja Italiaan ja heinäkuun alun jälkeen Suomeen. Yhteistilaisuusvierailun Putin on tehnyt Ranskaan Normandian maihinnousun kunniaksi kesäkuun alussa 2014.

Putin saapui perjantaina 27.5.2016 Kreikkaan kahden päivän vierailulle. Vierailuisäntänä toimi Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras. Kreikan vierailu oli Putinin ensimmäinen vierailu EU-maassa lähes vuoteen, edellinen matka oli Italiaan kesäkuussa 2015. Venäjällä ja Kreikalla on hyvät mahdollisuudet kehittää kauppayhteistyötä haastavista olosuhteista huolimatta, sanoi Venäjän presidentti Vladimir Putin uutistoimisto Tassille. В прошлом году товарооборот составил $ 2,7 млрд, что на 34 % ниже прежних показателей”, Putin totesi Tassin lehtijutussa. Vapaasti suomennettuna: ”Viime vuonna [Venäjän ja Kreikan välinen] kauppa oli yhteensä 2,7 miljardia dollaria, mikä on 34 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna.

Tuttuja prosenttilukua myös Suomelle.

EU:ssa Kreikka nähdään EU:n yhtenäisyyden hajottajana, vaikka ei sitä kreikkalaiselle poliitikoille ääneen lausuta.

Putin saapui keskiviikkona 10.6.2015 Italiaan kahden päivän vierailulle, ja samalla matkalla hän vieraili myös Vatikaanissa. Vierailuisäntänä toimi Italian presidentti Sergio Mattarella, ja Putin tapasi myös pääministeri Matteo Renzin. Edellisen kerran pääministeri Renzi oli tavannut Putinin Moskovassa maaliskuussa 2015, ja presidentti Putin oli vieraillut Italiassa puolestaan aikaisemmin marraskuussa 2013. Italian ja Venäjän suhteet ovat siis olleet läheiset. Kuten Kreikankin kanssa, myös Italian kanssa Putin kävi neuvotteluja talousyhteistyöstä, onhan Italia Venäjän kolmanneksi suurin kauppakumppani EU:ssa. Kuten Kreikalle, Venäjä muistutti myös Italialle maiden välillä laskevaa kauppavaihtoa.

Putin saapui tiistaina 17.2.2015 Unkariin yhden päivän vierailulle. Kyseessä oli ”työvierailu”. Vierailuisäntänä toimi Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Unkarin kansa ei olisi halunnut Putinia maahan. ”Ei Putinille, kyllä Euroopalle” luki lukuisien mielenosoittajien banderollissa maanantai-iltana 16.2.2015 Unkarin pääkaupungin Budapestin keskustassa. Mielenosoittajien mukaan pääministeri Orbán tekee Unkarista naurettavan kutsumalla Putinin tänne tekemään salaisia sopimuksia, kun samaan aikaan Ukrainassa soditaan.

Vastavuoroisesti ja kansan vastuksesta huolimatta Orbán on ollut ahkera vierailija Venäjällä: 30.11.2010, 31.1.2013 ja 14.1.2014 sekä lisäksi venäläisessä Tatarstan tasavallassa 7.-9.10.2015. Noiden vierailujen lisäksi Orbán on tavannut presidentti Putinin 17.7.2015 Brasilian Rio de Janeirossa. Orbán on toiseksi ahkerin EU:n Venäjä-tapaaja heti presidentti Niinistön jälkeen. Helmikuun tiistaisen vierailun puheenaiheena vuonna 2015 oli taloudellinen yhteistyö, kuinkas muuten.

Kun Venäjä pitää yhteyksiä Suomeen, Unkariin, Kreikkaan ja Italiaan, on aina marmatuksen kohteena maiden välinen kaupanvaihto. Venäläisillä on siis tapana noille maille muistuttaa kauppavaihdon supistumista tilastoprosentteina noita maita syyllistäen, kun syyllistäminen näyttää herkästi noihin maihin uppoavan. Tarkoitus on saada toinen osapuoli toimimaan niin, että se hyödyttää Venäjää. Strategia ei toimi kohtuudella kaikkien maiden kanssa, mutta Suomen, Unkarin, Kreikan ja Italian kanssa se näyttää toimivan erityisesti Suomi etunojassa.

Kauppa ja raha kiinnostavat kaikkia ja saavat helposti sokaistumaan Venäjän laajemmilta päämääriltä.

Presidentti Niinistö on tavannut länsijohtajista - jos häntä sellaiseksi voi nimittää - ylivoimaisesti eniten presidentti Putinia kahden kesken. Vuonna 2012 kerran (20.-22.6.2012 tapahtuneella vierailulla Pietarissa), vuonna 2013 kaksi kertaa (12.2.2013 Moskovassa sekä 23.-25.9.2013 tapahtuneella vierailulla Njaganiin), vuonna 2014 kerran (Niinistö kyllä osallistui Sotšin olympialaisiin 6.12.2.2014 tapaamatta Putinia, mutta Sotšissa 15.8.2014 hän tapasi nimenomaan Putinin), vuonna 2015 kerran (Moskovassa 16.6.2015) ja vuonna 2016 toistaiseksi kerran (22.3.2016 Moskovassa). Putin on puolestaan tehnyt ”työvierailun” Suomeen Niinistön aikakaudella vain kerran (25.6.2013) ja toistamiseen hän tulee Suomeen tapaamaan presidentti Niinistön 1.7.2016 Naantalin Kultarannassa.

                                                                                                   ****

Kun katsotaan Putinin ja Niinistön välisten tapaamisten tuloksellisuutta, ei niistä ole jäänyt mitään käteen, ei sitten yhtään mitään. Ehkäpä melkein päinvastoin: onko niistä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä?

Missään ei näy yhteydenpidosta mitenkään etsien mitään tuloksia. Mihin tulokset ovat hävinneet?

Jos tapaamisista olisi ollut jotain hyötyä, miksi vienti Venäjälle on laskenut vuodesta 2014 vuoteen 2015 lähes kolmanneksen 4,638 miljardista eurosta 3,158 miljardiin euroon? Kaikki ei todellakaan riipu EU-pakotteista. Miksi Venäjä järjesti Suomen itärajalla pakolaiskriisin Suomen etujen vastaisesti? Miksi Venäjä riehuu Itämerellä aiheuttaen Suomessa ja Ruotsissa levottomuutta ja huolta turvallisuudesta? Miksi Venäjä sijoittaa Suomen itärajan tuntumaan ohjuksia, jotka saavuttavat Helsingin viidessä minuutissa?

Vierailuista ei siis ole ollut mitään konkreettista hyötyä, hyötyjä ei näy missään. Mielikuvat hyödyllisyydestä ovat vain mielikuvia, mutta faktiset hyödyt pitäisi olla mitattavissa. Yhteydenpidosta ei ole seurannut mitään sellaista hyvää, mikä olisi mitattavissa. Aikaa, rahaa ja mainetta on vain palanut.

Suomelle Venäjä-yhteydet ja presidenttitason vierailut ovat itseisarvo ilman päämäärää. On tavattava, kun on ennenkin tavattu, ja se saa tuntemaan hyvältä; ikään kuin suhteet olisivat hyvät. Varmasti herättää levollisuutta Suomen ulkopoliittisessa johdossa, kun tapaaminen on saatu järjestettyä taas kerran, tapaamisen päämääristä ei niin väliä, kunhan tavataan.

Suomella on tietynlainen historia kanssakäymisestä Neuvostoliiton ja Venäjän kanssa, ja tuosta historiasta ei Suomi voi tuntea ylpeyttä. Suomi-Venäjä-suhteet edellyttäisivät perustuvat monelta osin harhakuville, joiden pohja luotiin jo kylmän sodan aikaan.

Länsimaissa edelleenkin suomalaisehdotuksia punnittaessa ensiksi selvitetään, onko kyseessä Suomen oma ehdotus vai toimiiko Suomi historialliseen tapaan mahdollisesti Venäjän sanansaattajana. Selvitetään, mitä Venäjä hyötyy suomalaisehdotuksista, koskivatpa ne tänä päivänä vaikkapa tietoliikennemerikaapelin vetämistä Koillisväylälle, Venäjä-pakotteiden höllentämisyrityksiä tai Suomen presidentin matkustelua Venäjälle tapaamaan Putinia. Menneen ajan maine rasittaa edelleen Suomea, eikä Suomi ole tehnyt erityistä asian eteen. Tällä hetkellä Suomi omilla aktiivisilla toimillaan vain vahvistaa tuota mainettaan.

Suomen pitäisi ajatella, miltä Suomen Venäjä-toimet venäläisydinvoimalatilauksineen näyttävät muissa länsimaissa. Näyttäminen muille länsimaille ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, kysymys on luotettavuudesta.

Totta kai länsimaissa Suomen toimista ei esitetä vastalauseita eikä arvostelua, ollaan hienotunteisia ja ymmärtäväisiä Suomen historiallinen tausta tuntien. Suomi rinnastetaan ja lasketaan samaan kastiin kuin Unkari ja Kreikka ja Italia, jotka nähdään Venäjä-mielisinä ja osin EU:n yhtenäisyyttä rikkovina. Suomella on kuitenkin monia lisäheikkouksia noihin maihin nähden. Suomi ei Nato-jäsenmaa ja Suomi on ainoa Venäjän rajanaapuri noiden maiden joukossa. Siksi Suomea pidetään jonkinlaisena riskitekijänä ja Venäjä-kummajaisena erityisesti, niin myös Ruotsissa.

Suomelle neuvoksi kanssakäymiselle ja tapaamisille: aseta päämäärä, joka pitää ehdottomasti saavuttaa. Jos et saavuta, olet epäonnistunut ja muuta politiikkaa.

Ja niille, jotka pitävät Venäjä-suhteita itseisarvona: esittäkää konkreettiset hyödyt ja luvut, missä ”luottamukselliset” Venäjä-suhteet näkyvät Suomen hyödyksi absoluuttisesti tai suhteellisesti verrattuna muihin maihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Ari Pesonen,

kirjoituksenne oli aivan erinomainen keskeisten asioiden kirjaaminen.

Valitettavasti tällainen laji ei sovi suomalaisille poliitikoille eikä edes nykyiselle presidentille, jonka pitäisi olla poliitikkoja korkeammalla. Isolla osalla suomalaisista ajanmukaisessa tilanteessa toimii nojaaminen oletettuun yleiseen mielipiteeseen, josta kelpo poliitikon ei tietenkään sovi poiketa (ei tulisi valituksi). Suurin osa kansanedustajista ja alemman kategorian politrukeista jonglööraa olettamansa yleisen mielipiteen harjalla. Itsenäisiä, ajattelevia kansalaisia on vähän. Yksi rehellinen ajattelija taannoisina vuosina oli Tuure Junnila, joka paheksuttavasti käytti määrettä neuvostoimperiumi. Ajassamme Imperialistiseksi valtioksi julistautunut naapurimme, nykyiseltä nimeltään Venäjä, tekee mitä tänäisen diktaattorin ja tukijoiden mieleen juolahtaa, mutta me Suomessa emme millään usko heidän sanomaansa, vaan elämme kuvitelmassa "Setä Lenin asuu Venäjällä" ja rakastaa suloista Suomea.

Olisi aika herätä ja aukaista silmät, lukea ja kuunnella sekä toimia. Olen moneen kertaan suositellut uskomista ja luottamista Venäjään ja suosittelen sitä entistä enemmän: kuuntele, lue ja ajattele Venäjää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En pidä tapaamista sinänsä huonona. Lopullinen mielipiteeni riippuu siitä millainen on tapaamisen tulos. Tosin en usko, että kaikkea tiedotetaan juuri siten kuin keskustelu on mennyt.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Niinistö todella joutui peittelemään raivoaan, kun vieraat arvostelivat Suomea. Toinen, joka tosin ei osannut peitellä raivoaan yhtään, oli Erkki Tuomioja. Toimittajien tiukat kysymykset nostattivat vanhassa miehessä aggressioita, joita ei ole poliitikoissa aikoihin nähty.

Toimittajat ovat alkaneet enenevässä määrin kysyä näilläkin palstoilla esitettyjä kysymyksiä, mistä olen kiitollinen toimittajille. Kysymykset ovat alkaneet olla sellaisia, että valtiojohdon tyhjät perusteet ja hermostuminen osoittavat niiden osuneen maaliin. Kun ei ole perusteita vastata, hermostuttaa ja kiukutellaan.

Lisää rohkeutta, toimittajat. Älkää jättäkö asioita kesken. Kun saatte tyhjän vastauksen, toistakaa kysymys ja vaatikaa, että juuri siihen vastataan. Tuomioja ei vastannut kysymykseen, puolustaako Suomi Baltiaa, jos Suomi sinne hyökkää. Jatkokysymys olisi kuulunut, eikö EU:n turvatakuuartikla merkitse Suomelle mitään silloin kun Suomelta edellytetään puolustustoimia. Kysymykseen ei vastannut liioin presidentti Niinistö. Presidentti ei vastannut DN:n toimittajan kysymykseen siitä, eikö Suomen ole myöhäistä ottaa palovakuutusta, jos talon nurkka on tulessa. Kultarannassa Niinistö heitti täysin onnettoman vertauksen vakavasta metsäpalovaarasta, jossa vakuutuksia voi kuulemma vielä ottaa. Toimittajan olisi pitänyt tivata presidentiltä, miten metsäpalovakuutus liittyy esimerkiksi Natoon littymiseen, varsinkin, kun Nato ilmoittanut julkisuudessa täysin toista, eli että se ei ota jäseniä kriisitilanteissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tuomioja ei vastannut kysymykseen, puolustaako Suomi Baltiaa, jos Suomi sinne hyökkää." ;)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hehheh, korjataan: jos Baltiaan hyökätään. Juhannusfiilikset näköjään vaikuttavat....

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

On se Tuomioja kauhee miäs! Majurin kannattaisi avata laskuvarjo hypätessään. Ei tärähtäisi niin pahasti.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Ei Tuomioja ole kauhee. Hän on vain ajastaan 100 vuotta jäljessä ja siinä pisteessä, että jonkun pitäisi eläkeiästä huomauttaa.

Mitä tulee laskuvarjoihin, suosittelen edelleen armeijan joukko-osastoista juuri LJK:ta. Ei se hukkaan mene jos kantti ja kunto kestää. Kaikilla ei kestä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ari Pesosen blogit ovat usein hyvin ansiokkaita, mutta tällä kertaa joudun olemaan asiasta eri mieltä.

Sauli Niinistön ajattelutapa on kyllä tullut riittävästi esille hänen mm. Helsingin Sanomille antamissaan haastatteluissa. Niinistön mielestä Suomessa on syytä olla tarkoin perillä siitä, miten Venäjän johdossa ajatellaan -- mikä ei todellakaan tarkoita, että itse ajattelisimme samalla tavoin, saatikka hyväksyisimme Venäjän perustelut ja teot.

On kovin pinnallista jäädä tarkastelussa ruotsalaisittain vain etiketin ja salonkikelpoisuuden tasolle ja pitää kirjaa pelkästään kerroista tai minuuteista yhdessä vietetystä ajasta. Totta kai tapaamisissa noudatetaan aina diplomaattisen kohteliaisuuden sääntöjä ja käytöstapoja, mutta eihän sitä vielä voi pitää minään suosionosoituksena.

Ari kysyy: "Kun katsotaan Putinin ja Niinistön välisten tapaamisten tuloksellisuutta, ei niistä ole jäänyt mitään käteen, ei sitten yhtään mitään. Ehkäpä melkein päinvastoin: onko niistä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä?

Missään ei näy yhteydenpidosta mitenkään etsien mitään tuloksia. Mihin tulokset ovat hävinneet?"

Vastakysymyksenä voisi kysyä, mitä hyötyä yleensäkään on henkilöön kohdistuvasta tiedustelusta? Sitähän harjoitetaan maailmalla systemaattisesti kaikista tärkeistä toimijoista, ja tässä tapauksessa tiedustelun tulokset ovat ilman välikäsiä ja reaaliajassa tiedon tarvitsijalla, Tasavallan presidentillä, jos hän osaa tulkita ne oikein ja käyttää niitä hyödykseen tai sitten pitää vain omana tietonaan vastaisen varalle. Millainen henkilö on Vladimir Putin, ja miten hän todennäköisesti toimii tai ei toimi poikkeustilanteessa? Mikään muu kuin henkilökohtainen vuorovaikutus ei voi antaa siihen yhtä hyvää vastausta. Kuinka tämä voisi olla "mitattavissa"?

UKK vei virkakautenaan tämän neuvostojohtajien kanssa pitemmälle kuin kukaan muu presidentti, mutta hän lähti lisäksi joissakin kysymyksissä jopa Kremlin asialle; samasta ei ole merkkejä Niinistön osalta (ellei sitten Nato-jäsenyyden välttely sitä osoita; veikkaan kuitenkin, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat eivät ole julkisia). UKK toki pystyi myös kylmän viileästi torppaamaan mm. hankkeen yhteisistä sotaharjoituksista, tietäen, ettei se suututa neuvostojohtoa suunniltaan, kuten olisi saattanut pelätä joku toinen huonommalla henkilötuntemuksella.

Miten Krimin kaappauksen kaikki seuraukset ja kerrannaisvaikutukset ovat tähän mennessä vaikuttaneet Putiniin? Angela Merkel epäili välillä julkisesti Putinin elävän toisessa maailmassa - onko sellaisesta näyttöä? Suomen presidentille jos kenelle tällaiset asiat ovat relevantteja.

Suomi ei tosiaankaan ole tasaveroinen neuvottelija eikä toimija Venäjän kanssa, mutta juuri siksi Suomelle ajan tasalla pysyminen Venäjän politiikan suhteen onkin olennaisesti tärkeämpää kuin Yhdysvalloille, EU:lle tai vaikkapa Kiinalle.

"Suomi joutuu tyytymään Venäjän kanssa käymissään neuvotteluissa ja kanssakäymisessä siihen, mitä Venäjä suostuu Suomelle antamaan" ei onneksi pidä paikkaansa, niin kauan kuin Suomella on suvereniteettia jäljellä. Venäjä saattaa myös vaatia yhtä ja toista, mutta sitä ei välttämättä tuoda julkisuuteen.

Kesä 2016 on mielenkiintoista aikaa keskeneräisessä ja uudelleen muotoutuvassa Itämeren alueen turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, ja vaikka osapuolena siihen olisi itse piru, hänen näkemyksensä tarkasta tuntemuksesta ei ole Suomelle ainakaan mitään haittaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen pitkälti samaa mieltä, ei tieto tai ymmärrys koskaan pahasta ole.
Tapaamiseen penseästi suhtautuvat perustanevat näkemyksensä kahteen seikkaan:

-Suomi joutuu altavastaajan asemaan kahdenkeskisessä tapaamisessa, josta voi seurata tarpeettomia myönnytyksiä.
-Diplomatian kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu paheksunnan osoittaminen kommunikaatiosta vetäytymisellä, selän käännöllä, kättelemätömyydellä, täydellisellä ignoreeraamisella j.n.e.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Juuri samoista syistä psykiatrin hommia on paha hoitaa etävastaanotolla - vuorovaikutus, ja omien vastatunteiden tarkkaileminen on oleellista.

Jos Putin alkaisi painostaa meitä pakolaislaumoilla, niin pelkäänpä pahoin, että EU-kumppaneilta heruisi lähinnä sympatiaa. Pääesikunnasta on kuulemma suora linja Stavkaan, asiallista, ja Suomen preseidentin on syytä säännöllisesti tavata venäläistä kollegaansa, ihan pelkän vuorovaikutuksenkin vuoksi. Ruotsin asema on todellakin jotain aivan muuta.

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

"Suomi tekee ehkä virheen pyrkiessään ensisijaisesti kahdenkeskisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa, - eikä luota EU:hun."

Juuri niin. Venäjän tavoite on ollut EU:n yhtenäisyyden murtaminen ja kahdenväliset neuvottelut eri jäsenmaiden kanssa. Suomen kohdalla Venäjä on onnistunut, ja näin Suomi on EU:n heikko lenkki.

Pesonen on myös oikeassa idänkaupan tärkeydestä, ts. se ei ole tilastojen mukaan niin tärkeä kuin meuhkataan.

On hyvin vastemielistä kuulla, miten suomalaispoliitikot hehkuttavat Suomen erityistä Venäjä-osaamisesta (SDP:n Antti Lindman) samaan aikaan kun Venäjä pelaa veristä peliään Ukrainassa ja Syyriassa. Eikä ole mitään merkkejä siitä, että Venäjä muuttaisi politiikkaansa ja muuttuisi ns. sääntöjä kunnioittavaksi hyväksi toimijaksi. Putinin ja Lavrovin kädet ovat niin veressä, että heitä ei pitäisi kätellä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

West and Russia on course for war, says ex-Nato deputy commander.

https://www.theguardian.com/world/2016/may/18/west...

Seppo Hildén

Blogistin kanssa eri mieltä.

Henkilökohtaiset tapaamiset Suomen ja Venäjän pressojen kanssa on aiheellisia, siinä saa suorankäden tietoja missä mennään ja mikä on ilmapiiri.

Jos yhteydenpito jätettäisiin välikäsien hoidettavaksi niin siinä yleensä käy niin että viesti muuttuu matkalla.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Mihin perustuu väitteesi, että Suomi saisi suorankäden tietoja missä mennään?

Onko sinulla sisäpiirin tietoa?

Miksi Putin kertoisi tuon laatuisia asioita Niinistölle?

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Voisiko asiasta antaa viitteitä se, mitä Niinistö itse sanoi. Putinin yksipuolinen luennointi on muuttunut syvällisemmiksi pohdiskeluksi.

En usko EU:n olevan parempi neuvottelija Suomen ja Venäjän välisissä neuvotteluissa. EU-reitti ei taida toimia niin, että EU tekee mitä Suomi haluaa. Kreikan turvapaikkaongelman käsittely kertoo kaiken siitä kuinka hyvin EU osaa ratkaista jäsenmaidensa ongelmia.

Olen sillä kannalla, että Suomen kannattaa pitää yhteyttä Venäjän johtoon kaikissa tilanteissa. On päättäjien kyvyistä kiinni, mikä on lopputulos.

Suomen etua palvelee se, kun voidaan perustella oman ulkopoliittisen linjan hyödyt Venäjälle. Asioilla on hyödylliset ja haitalliset puolensa, niin Suomen kuin Venäjän näkökulmasta. Hyödyt on hyvä tuoda esille ihan siltä varalta, ettei naapuri niitä itse älyä miettiä. Ja vaikka naapuri asian itse osaisikin tajuta, siitä huolimatta voitava kertoa kumpaa puoltaa Suomen politiikassa painotetaan. Kuinka EU tai muut kumppanit paremmin tietäisivät Suomen ulkopoliittisen ajattelun paremmin kuin Suomen omat päättäjät itse. Kaikkea ei välttämättä voi edes kertoa kumppaneille.

Suomella on tavoitteita, joita on voitava edistää. Mitä tavoitetta ja miten lännen ja idän suurvallat asioita edistävät, on Suomelle tärkeää tietää, koska asiat tuppaavat vaikuttaa meihin enemmän kuin muihin maihin. EU:n ja USA:n näkövinkkelistä Suomi hädin tuskin on olemassa. Venäjälle Suomi on tärkeämpi, ja siksi sieltä saa ehkä sellaista tietoa mistä "omilta" ei ehkä saada kuulla muuta kuin osattaessa asiaa suoraan kysyä.

Luottamuksen luominen on hyödyllinen asia. Parhaiten sitä kartutaan kriisien keskellä. Kun Natoon liitytään, ei ole huono asia, jos sanaan luotetaan, kun sanotaan ettei Suomi omalla toiminnallaan pyri synnyttämään ongelmia.

Tietenkin on niin, että poliitikot ovat eri tasoisia. On Tarja Halosia ja Timo Soineja. Ero on merkittävä. Suomettumisen vaara on silloin, kun valtaan nousee Erkki Tuomioja tai Tarja Halosen kaltainen ihminen. Paavo Väyrynen taas edistäisi lähinnä omaa uraansa ja vasta toissijaisesti Suomen etuja.

Seppo Hildén

Pesonen, en tiedä onko sinulla kykyä lukea kahdenkeskisessä tapaamisessa vastapuolen mielenlaatua tai tunnetilaa, mutta suurimmalla osalla ihimisistä sellainen taito on. Uskoisin että Niinistölläkin on.

Ja ainahan kahdenkeskisessä tapaamisessa on mahdollisuus kysyä että mikä nyt vituttaa. Kyllä kysyttäessä se vitutuksen syy yleensä sanotaan.

Simple as that.

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

On huomioitu, että samaan aikaan kun Pietarissa järjestettiin talousfoorumi, johon osallistui mm. Ban Ki Moon ja EU:n isokenkäisiä, niin Ukrainassa kiihtyi venäläisten taisteluaktiviteetti:

http://uatoday.tv/politics/russia-s-invasion-of-uk...

EU päätti talouspakotteiden jatkumisesta, eikä ole näköpiirissä, että Putinin venäjän politiikka muuttuisi. Ukrainan tulipalo on Euroopassa ollut jo vuosia, joten pahinta on, miten toiset suomalaiset ovat vaatimassa pakotteiden poistoa.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

"Näissä keskusteluissa ei ole koskaan nostettu esiin pyyntöä, toivomusta tai vaatimusta siitä, että Suomi muuttaisi sanktiopolitiikkaansa tai muuttaisi Krimin valloituksen ja Itä-Ukrainan aggressioiden tuomitsemista. Ei koskaan ole esitetty toivomuksia tai vaatimuksia Suomen ulkopoliittiselle linjalle tai sille, miten Suomi harrastaa yhteistoimintaa Ruotsin tai EU:n kanssa." -Sauli Niinistö

Ja mitä tulee itärajan pakolaistilanteeseen, niin käsittääkseni se tilanne saatiin neuvotteluilla hallintaan nopeammin kuin Euroopan sisäinen "laiton" liikehdintä.

Sikäli erikoista toivoa Venäjän kanssa neuvottelemaan EU:ta, joka ei saa edes omalla alueellaan tilannetta haltuun...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset