AriPesonen1

Britannian EU-eron myötä myös Suomen puolustus tulee heikkenemään

Iso-Britannian EU-erokansanäänestys 23.6.2016 muuttaa kaiken muun ohella Euroopan puolustuksen asetelmaa. Naton painoarvo tulee kasvamaan Euroopan puolustuksen selkärankana, EU:n merkitys Lissabonin sopimukseen kirjattuine keskinäisen avunannon lausekkeineen tulee entisestäänkin vähenemään.

Natoon kuulumattomat kuusi EU-jäsenmaata - Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti, Malta ja Kypros - joutuvat miettimään Natoon liittymisen hyviä ja huonoja puolia uudessa tilanteessa. Tosissaan asiaa joutuvat miettimään vain Suomi ja Ruotsi, muilla Natoon kuulumattomilla EU-mailla ei ole erityisiä turvallisuusuhkia eikä siten turvallisuuspoliittisia haasteita pysytellä myös Naton ulkopuolella.

Suomalaisista poliitikoista Suomen uuden turvallisuuspoliittisen tilanteen otti esiin ensimmäisenä Kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja Päivi Räsänen. Kataisen ja Stubbin hallitusten entinen sisäministeri on nyt ensimmäisenä esittänyt huolensa siitä, että EU:n vahvin turvallisuuden tuottaja eroaa unionista. Räsäsen mukaan myös Britannian poliisin tiedustelutoiminta terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on Euroopassa ihan omaa luokkaansa, ja Britannian EU-ero tuo uusia haasteita myös tiedustelutoiminnan saralla.

EU:ta ja myös Suomea koskien Räsänen on julkisuudessa todennut, että Britannian eron myötä EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo tulee heikkenemään dramaattisesti, sillä Iso-Britannia ei ole ollut ollut vain EU:n merkittävin sotilasmahti, vaan myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Nato-maa ja ydinasevaltio (Iltalehti, 24.6.2016). EU:n ainoaksi pysyväksi jäseneksi YK:n turvallisuusneuvostossa jää Ranska.

Räsänen puhuu totta Iso-Britannian merkityksestä koko Euroopan ja myös Suomen turvallisuudelle. Iso-Britannia on maailman viidenneksi suurin sotilasmahti Yhdysvaltain dollareissa laskettujen puolustusmenojen suuruudella mitattuna.

9.2.2016 The International Institute for Strategic Studiesin (IISS) julkaiseman The Military Balance 2016 - raportin mukaan maailman suurimmat puolustusmenot vuonna 2015 oli Yhdysvalloilla (597,5 miljardia USD), toisena listalla oli Kiina (145,8 miljardia USD), kolmantena Saudi-Arabia (81,9 miljardia USD), neljäntenä Venäjä (65,6 miljardia USD) ja viidentenä Iso-Britannia (56,2 miljardia USD). Stockholm International Peace Research Instituten (SIPRI) julkaisema lista on samansuuntainen, SIPRI:n listoilla Iso-Britannia oli vuonna 2015 niin ikään sijalla viisi.

Euroopan ranking-tilastoissa toisena Iso-Britannian jälkeen olevan Ranskan puolustusmenojen suuruus vuonna 2015 oli 46,8 miljardia USD ja kolmantena olevan Saksan 36,7 miljardia USD.

Erityisesti Venäjän dollareissa laskettujen puolustusmenojen suuruus ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa maan todellisista satsauksista puolustetukseen ruplan hintakehityksen vuoksi. Dollareissa lasketut puolustusmenot ilman ”ostovoimapariteettikorjausta” aliarvioivat Venäjän satsauksia puolustukseen ja maan sotilaallista kykyä. Venäjä kykenee samalla dollareissa laskettavalla hinnalla varustamaan paljon enemmän kuin vaikkapa Yhdysvallat. Saman tuhovoiman omaavan ohjuksen hankinta dollareissa laskettuna on Venäjälle paljon halvempaa kuin vaikkapa Yhdysvalloille.

SIPRI:n arvion mukaan ydinaseita Iso-Britannialla on noin 215 kappaletta, Ranskalla noin 300. Yhdysvalloilla määrä puolestaan on noin 7000 kappaletta ja Venäjällä oin 7290 kappaletta.

Vaikka puolustusmenojen puolesta Iso-Britannia on vain noin viidenneksen suurempi sotilasmahti kuin Ranska ja puolet suurempi sotilasmahti kuin Saksa, on Iso-Britannian todellinen sotilaallinen kyvykkyys Euroopan turvallisuudessa paljon suurempi. Iso-Britannian merkitys on ratkaiseva Yhdysvaltain suhteiden johdosta, harjoitetun turvallisuuspolitiikan johdosta ja Iso-Britannian luomien todellisten eurooppalaisten puolustusyhteistyöjärjestelyjen kautta.

Iso-Britannian turvallisuuspoliittinen ajattelu on samantyylistä kuin Yhdysvalloilla - laaja-alaista ja turvallisuuspoliittiset intressit laajemmin näkevää -, kun taas Ranska ja Saksa näkevät asiat paljon suppeammin lähtökohtaisesti vaan maan omista lähtökohdista.

                                                                                              ****

Pääministeri Juha Sipilä teki vierailun Ranskaan 15.6.2016 ja tapasi presidentti François Hollanden ja pääministerin Manuel Vallsin. Vierailun pääaiheena oli turvallisuuspolitiikka.

Suomen ja Ranskan turvallisuuspoliittiset haasteet ovat erilaiset. Suomen turvallisuushaaste on heikentynyt Itämeren turvallisuustilanne ja aggressiivisesti käyttäytyvä Venäjä, Ranskan päällimmäisenä turvallisuushuolena ovat terrorismi ja äärijärjestö Isis, ei Itämeren tilanne eikä Venäjä.

Ranska on vikuri turvallisuuspoliittinen toimija ja ajattelee eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa lähtökohtaisesti vain omista eduista lähtien, ei välttämättä laaja-alaisesti koko Euroopan eduista lähtien. Ranska on vikuroinut aina eikä ole nähnyt Natossa Natolle kuuluvaa painoarvoa.

Ranska on ollut myös erillään Natosta, kun se vetäytyi presidentti Charles de Gaullen aikaudella vuonna 1959 Naton komentoelimistä, kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia eivät suostuneet kolmijäsenisen direktoraatin perustamiseen, jossa Ranska olisi ollut samassa asemassa kuin Yhdysvallat ja Britannia.

Jo tuolloin 1950-luvun lopulla oli nähtävissä, että Ranska ajaa suppeasti Natossa ensisijaisesti vain omia etujaan. Ranska halusi Naton toiminta-alueen laajentamisen Ranskalle tärkeille alueille, muun muassa Algeriaan, jossa Ranska soti itsenäisyystaistelijoita vastaan. Algeria ei suinkaan ollut tärkeää aluetta Natolle ja Euroopan puolustukselle, ja Nato teki oikein lähtemättä mukaan Ranskan esitykseen ja vaatimuksiin.

Natossa Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla on aina ollut ja tulee aina olemaan vahva ja erityinen rooli. Iso-Britannian on nähnyt EU:n puolustusyhteistyön pitkälti kulissien rakentamisena ilman todellista voimaa ja yhtenäistä päätöksentekokykyä. Iso-Britannia on tuossa asiassa täysin oikeassa. Toisaalta vahvasti Natoon nojautuen Iso-Britannia on onnistunut säilyttämään painoarvonsa turvallisuusasioiden ratkaisijana.

EU-puolustusyhteistyötä ei missään nimessä voi rakentaa Ranskan johdolla. EU:ssa Ranska pyrkisi luomaan sitä omista lähtökohdista ja omista eduista lähtevää johtoasemaa, jota sillä Natossa ei ole koskaan ollut.

Myöskään Saksasta ei voi tulla Euroopan ja EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittista johtovaltiota Iso-Britannian tilalle Saksan oman poliittisen varovaisuuden vuoksi.

Saksa näkee, että sen historia toisen maailmansodan ajalta edelleenkin estää Saksaa ottamaan sitä vastuuta Euroopan turvallisuudesta, mikä sille kokonsa ja ennen kaikkea taloudellisen suorituskyvyn vuoksi kuuluisi.

Euroopassa ei kovinkaan kummoista kriisiä tarvita, kun natsi-puheet otetaan käyttöön päämääränä pitää Saksa erossa asioista. Näin on toiminut Kreikka eurokriisin yhteydessä ja Venäjä Ukrainan sodan yhteydessä. Saksa hyvittää alitajuisesti edelleenkin Venäjälle sen toisen maailmansodan aikaan synnyttämää tuhoa. Saksan pitäisi viimein päästä eroon täysin toisen maailmansodan aikaisesta painolastista ja ottaa kaikin puolin Euroopan johtovaltion rooli, jota Ranskalle ei siis ole syytä antaa.

Tällä hetkellä ei ole niitä tahoja, jotka luottaisivat EU-puolustuksen alalla Iso-Britannian eron jälkeen EU:n johtovaltioiksi jäävien Ranskan ja Saksan kyvykkyyteen. Natoon skeptisesti suhtautuvan Ranskan omaehtoisiin tarkoitusperiin tai Saksan halukkuuteen puolustuspolitiikan kehittämisessä ei vain luoteta. Italialla ei taas ole minkäänlaista sotilaallista uskottavuutta. Jos ei ole sotilaallista kyvykkyyttä, ei ole myöskään uskottavuutta.

Iso-Britannia on kyennyt ja kykenee edelleen näkemään Venäjän uhan oikein, sen sijaan Ranska ja Saksa eivät. Ranskan ja Saksan Venäjä-suhteet eivät ole etenkään itäisen Euroopan turvallisuusetujen mukaiset, eikä Itä-Euroopassa Saksaan ja Ranskaan Venäjä-asioissa erityisemmin luoteta. Esimerkkinä Saksa ja Ranska estivät Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyydet vuonna 2008, joka edelleen muistetaan katkeruudella etenkin Baltian maissa ja Puolassa. Iso-Britannian EU-eron jälkeen suhteet Natoon ja Yhdysvaltoihin tulevat monessa eurooppalaisessa maassa entistäkin tärkeämmäksi, ja EU menettää entisestään merkitystään.

Pohjoismaissa korostetaan puolustuksen alalla yhteistyösuhteita Yhdysvaltoihin sekä Yhdysvaltain merkitystä Euroopan turvallisuudelle. Iso-Britannialla on tärkeä asema tuossa pohjoismaisessa turvallisuuspoliittisessa katsannossa, kuuluuhan Iso-Britannia myös itse Pohjois-Eurooppaan. On vaikea nähdä, että Pohjoismaissa luotettaisiin vaikkapa Ranskan johtorooliin.

                                                                                              ****

Iso-Britannian EU-eron myötä Suomen ja Ruotsin ei ole syytä haikailla ollenkaan EU:n yhteisen toimivan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perään. Viimeistään nyt tuo humpuuki on täälläkin lopullisesti unohdettava.

Lissabonin sopimukseen sisältyvää keskinäisen avunannon lauseke kriisitilanteen sotilaallisen avunsaannille on menettänyt merkitystään Iso-Britannian EU-eron myötä. Siis se apu on menettänyt merkitystään, jossa puhutaan todellisen raudan tuomisesta rajalle. Todellisen rautaa rajalle- avun tärkein takuumaa oli Iso-Britannia, jota ei pian enää unionissa ole.

Avunantajia sinänsä kriisitilanteessa kyllä varmasti riittää, muttei avunantajia ehkä sellaiselle vaikuttavalle sotilaalliselle avulle niinkään, jonka sotilaallinen voima etenkin Itämeren ympäristössä olisi kriisitilanteessa uskottavaa. Iso-Britannian avustushalukkuus on toista kuin Saksan ja Ranskan, jotka ajattelevat turvallisuutta paljon suppeammin eivätkä välttämättä koko Euroopan näkökulmasta. Saksalla ja Ranskalla Venäjän painoarvo on liian suuri, Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla se on paljon pienempi.

Iso-Britannian avustushalukkuudesta kertoo hyvin seitsemän maan (Iso-Britannia, Alankomaat, Tanska, Norja, Viro, Latvia ja Liettua) kesken perustutut noin 10 000 sotilaan Britannian johtamat Joint Expeditionary Force -joukot (JEF), joiden toimintaympäristö on Pohjois-Eurooppa ja Itämeren ympäristö mukaan lukien Baltia. Entistä selvemmin tuokin Suomelle ja Ruotsille läheisen alueen puolustuskykyä lisäävä puolustustoimi on Nato-sidonnainen, kun sen johtovaltio ei enää tule olemaan mukana EU:ssa.

Suomessa pitää huomioida ja myös Iso-Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhde, joka osaltaan on sitonut Yhdysvaltoja Eurooppaan. Nyt tuosta linkityksestä puuttuu Iso-Britannian kuuluminen EU:hun, mikä lisää Naton painoarvoa.

Suomessa on huomioitava myös, ettei Iso-Britannian eroaminen EU:sta vähennä Euroopan puolustuskykyä sinänsä yhtään. Iso-Britannia ei vähennä EU-eron myötä Euroopasta yhtään sotilaslentokonetta, tykkiä, panssaria eikä ydinasetta. Tuo sotavoima on vain tästä eteenpäin Nato-maiden turvana, ei EU-maiden turvana. Tuo sotavoima ei siis ole esimerkiksi Suomen tai Ruotsin turvana. Suomi ei voi siis sanoa, että Euroopan puolustuskyky heikkenisi Britannian EU-eron vuoksi. Sen sijaan Suomi voi sanoa, että EU:n puolustuskyky heikkenee Britannian EU-eron vuoksi.

Suomi ja Ruotsi - ja ennen kaikkea Nato-jäsenyysmahdollisuuteen politiikkansa perustava Suomi - joutuvat nyt miettimään turvallisuuspoliittista asemaansa uudestaan, ja Nato-jäsenyydelle ovat uudet vahvat perusteet. EU-puolustuksen kehittymiselle varteenotettavaksi vaihtoehdoksi voi viimeistään nyt sanoa ”goodbye!”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Selitä tuo presidentillemmekin (todennäköisesti älysi jo) tai demareille (osa ehkä älysi jo). Vasemmistoliitolle turha edes yrittää selittää.. ovat siinä suhteessa IPU-tasolla.. joku ikivanha painolasti kai heillä idän suuntaan) Sitä EU:n yhteistä puolustusta ajettu ties kuinka kauan ja koko ajan on näyttänyt IMHO että miksi ihmeessä, kun on jo NATO. Joku järjetön into keksiä päällekkäisiä järjestelmiä?

EU:n ainut veto-jäsen turvallisuusneuvostossa ja ydinasevalta Ranska voi Le Penin ja hänen porukoittensa voiton myötä lähtä marssimaan suit sait EU:sta ennenkuin monet huomaavatkaan että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Siinä meni ne tärkeimmät (eli turvallisuuspoliittiset) syyt miksi meille EU:ta suositeltiin Koivistosta alkaen. Kantsis ehkä tehdä niitä varasuunnitelmia ja pikaisesti.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Juuri nyt: "Verotusoikeus Brysseliin, yhteinen armeija" jne.

- Saksa ja Ranska suunnittelevat "Supervaltiota" nyt kun Iso-Britannia ei enää ole jarruna. Katso kommentti # 82
Liittyy tähän: http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219243-allek...

Puolan Radio; (englanniksi)
http://www.thenews.pl/1/10/Artykul/258994,New-EU-s...

Henry

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Suomen kansan enemmistö on sitä mieltä ettei meitä mikään uhkaa siinä tapauksessa että emme vahvista puolustustamme. Tuntuu hyvin loogiselta johtopäätökseltä (o;-?.

Jos vahvistaisimme puolustustamme, se ei olisi tietenkään mahdollisen hyökkääjän edun mukaista. Kansan enemmistö on sitä mieltä, että meidän ei pidä vahvistaa puolustustamme, koska hyökkääjä ei ole edes teoriassa mahdollinen. Enemmistö on aina oikeassa. Meillä ei ole ole mitään uhkaa, jos emme mekään uhkaa ketään. Puolustuksen vahvistiminen on tietenkin uhkan lisääämistä. Maakin on pannukakku 1600-luvulla enemmistön mielestä. Onkohan vielä?

Demokratia pelaa, kansa on aina oikeassa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Pesosen loppupäätelmä on oikea. Sitä vähän ihmettelen, miksi se vaati pitkät perustelut. No, antaahan se kuvan, että Ari Pesonen tuntee tämän asian laajasti. Vähempikin pyörittely näin selvässä asiassa riittää.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ensin natomaa sai poistettua Saddamin ja sitten Gadaffin.
Vuorossa ovat Assad ja mieluusti Putin.
Afganistan on heikoilla ja Iranissa on aselepo.
Naton vuoksi on liityttävä Natoon.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Omituinen väite, siis Nato on poistanut diktaattorit Saddam ja Gaddafi ja vuorossa ovat Assad ja Putin..

Keijo, kommentissasi on totta vain sana "diktaattori". Sana ”Nato” ei kuulu joukkoon.

Keijo, suosittelen, että luet vielä Naton perussopimuksen ensimmäisen artiklan. Siinä kerrotaan hyvin selvästi mikä Naton tarkoitus on. Sopimuksessa ei puhuta mitään diktaattoreiden poistamisesta.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Sanan diktaattorin keksit itse koska meidät on kasvatettu demokratiassa ja ristiretket aseilla ei demokraattisiin maihin on hyväksyttävä ja johtaa demokratiaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #9

Kappas vaan, diktaattori taisi tulla selkäytimestä kun näin nuo nimet.

Demokratiaa on vaikea viedä. Diktaattori voidaan kyllä syöstä vallasta mutta se ei vielä takaa, että tilalle tulisi demokratia, jos siitä ei ole kokemusta ennestään. Kansanvalta syntyy vain, jos kansa on siihen kykenevä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #10

Europpalaiset hyväksyvät koska demokratiassa kaikilla olisi oikeus toimia näissä öljymaissa.
Tuskin se minullekaan vahingollista olisi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #11

Miten demokratia sen toimintaoikeuden antaisi?

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #15

Ei mitenkään mutta se pyhittää tekemiset pohjoisessa europassa.

Timo Tuovinen

Englanti on julistanut sodan Suomea vastaan, ja aika hepposet rauhanneuvottelut on käyty, en kovin luottas että ne tulevaisuudessakaan meitä jeesais missään tilanteessa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Nyt tulee varmaan uusi Oolanninsota.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pesoselta jälleen oikeaan osuva kirjoitus. Toivottavasti valtiojohto lukee kirjoituksen ja ennen kaikkea sisäistää sen perussanoman.

Muutamana viime päivänä on nähty hyvin, miten idioottimaisella pohjalla Suomen turvallisuuskäsitys lepää. Täällä on luultu, että Ruotsi voisi meitä kriisissä jollain tapaa ratkaisevasti auttaa. Väärä luulo, Ruotsi tyrmäsi Suomen "rajattomat" puolustusliittohaaveet. Nyt britit rajasivat puolustusvastuunsa omaan alueeseensa ja Nato-maihin, jolloin EU:n teoreettinenkin kyky turvata poistuu yhtälöstä.

Kuin kruununa kaiken päälle, kansanäänestys näytti, mikä irvikuva demokratiasta on tullut. Jos todella lähdetään siitä, että mitä tärkeämpi asia, sen hölmömmät voivat siitä päättää, lopputulos on nyt nähty. Nyt jo 3 miljoonaa brittiä haluaa uusia äänestyksen, kun olivat kuulemma äänestäneet väärin eivätkä tienneet asioiden oikeaa laitaa. Heille oli kuulemma vielä valehdeltu. Suomessa katsotaan yleisesti valtiojohdon tasolla, että Suomen ulkoturvallisuudesta voidaan päättää kansanäänestyksessä. Suomessa luullaan, että täällä ollaan ketteriä: Jos turvallisuusympäristömme vakavasti vaarantuu, voidaan kuulemma laittaa Nato-hakemus sisään ja joskus ehkä järjestää kansanäänestys. Kun Venäjä pystyy toimimaan tunneissa ja hakemus on eri asia kuin jäsenyys, onko kuvassa jotain pahasti pielessä?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Yleinen käsitys on, että suomalaiset vastustavat sotilaallista liittoutumista. Epäilen vahvasti, että se on totta.

Mielipidetiedustelulla on kyllä kysytty pitäisikö Suomen liittyä Natoon, ja saatu enemmistöltä vastaus EI. Mielipidetiedustelu yleensä tehdään puhelinhaastatteluna ja vastaus annetaan nopeasti, sen mukaan mikä tuntuu oikealta.
Väitän, että aika harva ei-vastauksen antaja on miettinyt mitä liittoutumattomuus merkitsee. Se tarkoittaa myös sitä, että emme saa apua, jos sitä pyytäisimme. Se on vahva viesti ulkomaille, ja se noteerataan varmasti.

Jos järjestettäisiin neuvoa antava kansanäänestys, ei olisi viisasta esittää kysymystä niin kuin mielipidetutkimuksissa on tehty, että vastaus olisi joko kyllä tai ei.

Mielestäni niin kysyttäessä ei oteta huomioon, että turvallisuustilanne saattaa muuttua. Onko sellaisella ei-vastauksella mitään arvoa joka annettiin "hyvän sään" aikana.

Petteri Hiienkoski

Ennen Brexit-ratkaisua monet Nato-intoilijat kiistivät, että EU:sta olisi hyötyä Suomen puolustukselle. EU-maiden keskinäinen puolustusvelvoite oli muka yhtä tyhjän kanssa. Silloin toitotettiin, että vain ja ainoastaan Nato olisi "Suomen turva". Nyt kun Brexit on todellisuutta yhtäkkiä Suomen puolustus tuleekin sen takia heikkenemään! Mutta yllätys, yllätys, jälleen ratkaisu onkin: Nato =)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Naurettavaa itkua isolta mieheltä. Sinua lukuunottamatta jokainen täällä kirjoittava on tajunnut ironian, mikä on sisältynyt EU-puolustukseen. EU on pelkkä talousjärjestelmä, jossa on paljon riiteleviä jäsenmaita ja tasan nolla yhteispuolustusta ja vieläkin vähemmän sotilaallisia komentojärjestelmiä ja rakenteita taikka valmiita suunnitelmia Venäjän hyökkäyksen varalle.

Kun Ranskan terroristi-iskuista on kulunut puoli vuotta, onkin osoittautunut, että Ranska ei ole vieläkään saanut pyytämiään apuja. Suomi, joka on kehittynyt maa, alkoi järjestellä lainsäädäntöään kuukausia iskun jälkeen ja mitä mahdollisesti onkaan Suomen sotilaallinen apu? Muutama lentotunti ja muutama mies Afrikkaan.

Ainakin itseäni huvittaa suuresti kirjoittaa EU-puolustuksesta, jota monet, presidenttiä myöten pitävät Naton korvikkeena. Kun britit lähtevät, jos lähtevät, talousliitosta, faktaa kuitenkin on, että suurin sotilaallinen toimija poistuu EU:sta. Suomen osalta tämä merkitsee viimeisenkin teoreettisen turvan poistumista. Kyse on massiivisesta teoreettisesta turvavajeesta. Jos britit olivat tosissaan EU-turvatakuissaan, sama poistuminen tapahtuu myös käytännön tasolla. Jokainen voi miettiä, olisivatko britit tulleet sotilaallisesti Suomen avuksi tosipaikassa EU:ssa ollessaan vai olisivatko lähettäneet meille teetä ja sateenvarjoja.

Monille venäjäystäville Brexit tulee taivaanlahjana, joten Naton vastustus tulee heillä vain lisääntymään. Kun Brexitin jälkeen Nato saadaan torpattua, punainen matto on levitetty ystäväkansan eteen tänne Suomeen.

Käyttäjän RaimoHynynen kuva
Raimo Hynynen

Lyhyesti tappionsietokyvystä. Jos on käynyt edes 50 kertaa Venäjällä niin ymmärtää siellä olevan aivan toisen ajattelun kuin mitä lännessä. Alla ensin yhdestä linkistä ja sitten linkki.

Chris Donnelly (britti) on toiminut neljän Nato kenraalin erikoisneuvonantajana Keski- ja Itä-Euroopassa. Breitbar media haastatteli Donnellya 23 huhtikuuta 2014 ja kysyi voisiko Venäjä voittaa länsimaat (Nato) jos syttyisi sota. Donnelly vastasi:

Vladimir Putin on pitkän ajan strategian ajattelija, jonka päämäärä on ennallistaa Venäjän suuruus ja hänellä on luontaisia etuja. On suhteellisen helppoa voittaa vastustaja jolla ei ole toimintasuunnitelmaa, vaikka hän olisi sinua vahvempi. Sinulla voi olla tohtorin arvo tai älykkyysosamääräsi voi olla 160, mutta jos et ole koskaan aikaisemmin pelannut shakkia etkä kuullut shakkimatin huijauksen juonesta, niin lapsikin voi voittaa sinut parilla siirrolla. Kuulet jatkuvasti hokeman ettei Venäjä voi tehdä koskaan asia X:ää, koska sillä on liian paljon hävittävää. Tämä paljastaa täydellisen väärinkäsityksen Venäjän ja meidän politiikkojen välisestä kulttuurien eroista. Voittaja voi hyvin yksinkertaisesti olla sillä puolella, joka on valmistautunut kestämään enemmän tappioita. Ehdottomasti me emme ole se osapuoli. (Breitbart toimittajan huomio: Arvioiden mukaan toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto menetti 14 prosenttia väestöstään - 22 miljoonaa henkeä. Vertailun vuoksi Amerikan ja Englannin luvut ovat 0,3 prosenttia väestöstä).

Chris Donnelly sanoi ettemme ymmärrä Putinin tapaa sotia. Donnellyn mukaan meillä ei ole edes oikeata sanastoa kuvaamaan sitä. Donelly sanoi, että meidän kansalaisille sota on pelastakaa sotamies Ryan. Donnellyn mukaan Venäjä oli supermahti, mutta se on myös mestarillinen epäsuorassa ei-kineettisessä sodankäynnissä.

http://www.kotipetripaavola.com/venajanato.html

Petri ei ole syvällinen sotilasasiantuntija mutta ymmärtää, että ydinaseet ovat tätä päivää ja Venäjä on ehdottoman valmis käyttämään niitä. Ehkä vain 5 kpl räjäyttämään USA:n yläpuolella ja aiheuttamaan elektromagneettisen pulssin (EMP). No USA tekee saman mutta Venäjä ei siitä kyykkää samalla tavoin kuin USA.

Tässä vielä linkki Aleksanteri Instituutin johtajan Markku Kivisen esitelmän tiivistelmään, josta myös näkyy ydinaseitten merkitys.
http://www.rul.fi/gw-storage/v3/container/450/node...

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Tämä Nato Venäjä asetelma on ihmeellinen.
Nyt on Venäjän laivasto asettunut Kreikan aluevesirajalle suojaamaan toisen natomaan Turkin ilmatilan loukkauksia estämään.

Käyttäjän RaimoHynynen kuva
Raimo Hynynen

Jotain isoa on nyt tapahtumassa. Turkin Erdogan pyytää anteeksi Venäjältä kun Turkki ampui alas venäläisen SU-24 koneen.

http://www.bbc.com/news/world-europe-36643435

Israel ja Turkki ovat pikavauhtia sopimassa 2010 Mavi Marmara episodissa rikkoutuneita suhteita.

http://www.bbc.com/news/world-middle-east-36639834

Samalla 10.6.16 Debkan linkki
http://www.debka.com/article/25474/

Tulee mieleen Aatun ja Stalinin sopimus elokuussa 1939.

Voitko Keijo L. laittaa linkin tuosta Venäjän laivaston suojaustehtävästä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Suomessa näkyy kreikkalaisten televisioiden uutislähetyksiä.
Turkin ilmatilaloukkaukset johtuvat erimielisyydestä kenelle Turkin läheisyydessa olevat saaret kuuluvat.
Erdogan on toimen mies ja pudotti lisäksi venäläiskoneen ilman naton hyväksyntää.
Nyt venäjän laivasto odottaa tilaisuutta ja Venäjä aseistaa kurdeja.
Erdogan on joutunut nöyrtymään ja anteeksi pyytämään mutta millä ehdoin?

Käyttäjän RaimoHynynen kuva
Raimo Hynynen

Kiitos Keijo! Seurataan Lähi-itää hieman tiiviimmin muutama viikko. Ollutkin minulla enemmän tai vähemmän seurannassa jo kymmeniä vuosia johtuen lähinnä Israelissa käynneistä ja siellä usean kuukauden asumisesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset