AriPesonen1

Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin?

Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa.

Seuraavat presidentinvaalit ja valittava uusi presidentti tulevat olemaan Suomelle erityisen merkitykselliset. Vaalit ovat tärkeimmät pitkään aikaan.

Suomen Nato-jäsenyysasia aktivoituu seuraavalla presidenttikaudella, mikäli Ruotsi päättää lähteä hakemaan Nato-jäsenyyttä vuoden 2018 parlamenttivaalien jälkeen porvariallianssin johdolla. Ruotsissa ovat valtiopäivävaalit syksyllä 2018 ja etenkin mikäli porvariallianssi voittaa, on Ruotsin liittyminen Natoon mahdollista, jopa todennäköistä.

Myös Euroopan turvallisuusympäristö ja länsieurooppalainen turvallisuusstruktuuri tulevat muuttumaan vuosikymmen loppuun mennessä Venäjän harjoittaman aggressiivisen turvallisuuspolitiikan seurauksena. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole mitään sellaista, että Venäjän ja länsimaiden suhteet paranisivat. Venäjällä ovat presidentinvaalit Suomen tapaan seuraavan kerran vuonna 2018, jolloin Putin valitaan neljännelle jatkokaudelle. Venäjän harjoittama aggressiivinen turvallisuuspolitiikka säilyy, eikä sen muuttumisesta ole mitään merkkejä.

Iso-Britannian eroamien EU:sta tulee muokkaamaan EU:n ja Naton välisiä turvallisuusvastuita siirtäen painopisteettä Natoon. Iso-Britannian EU-eron seurauksena Itä-Euroopan EU- ja Nato-maat eivät näe mitään painoarvoa EU:ssa eurooppalaisen turvallisuuden luojana Saksan ja Ranskan vetämänä, ja nuo maat pitävät huolen Naton ja Yhdysvaltojen roolista eurooppalaisessa turvallisuusarkkitehtuurissa.

Suomelta tullaan siis vuoden 2018 jälkeen edellyttämään nopeaa turvallisuuspoliittista reagointikykyä ja joustavuutta muuttuvissa turvallisuuspoliittisissa olosuhteissa. Nato-jäsenyys saattaa muodostua ainoaksi mahdollisuudeksi Suomelle pysyä aktiivisesti mukana eurooppalaisesi turvallisuusarkkitehtuurissa jäämättä sivuraiteille. Vuonna 2018 valittavalla presidentillä tulee olemaan merkittävä rooli Suomen Nato-jäsenyyden prosessoinnissa.

Toistaiseksi Suomi on tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdolla nähnyt, että nyt meneillään oleva Venäjän ja länsimaiden välien kiristyminen olisi ohimenevää, ja suhteet palautuisivat ennen Krimin miehitystä olleelle tasolle, mikäli vain Ukrainan sota saataisiin ratkaistua niin, etteivät Baltian maat ja Puola kokisi enää asemiansa uhatuksi. Niinistö on pyrkinyt olemaan aloitteellinen Ukrainan sodan ratkaisemiseksi kuitenkaan siinä erityisemmin onnistumatta. Niinistön Putin-tapaamiset eivät ole tuottaneet näkyvää konkreettista tulosta. Suomen harjoittama politiikka Putin-tapaamisineen idän ja lännen välisenä ”välittäjänä” ei ole ollut erityisen aikaan saavaa.

Suomen harjoittama ”Venäjän länsisuhteiden normaalistaminen Ukrainan sodan ratkaisemisella” -ajatuslogiikka on luotu väärälle perustalle. Suomi on tulkinnut eurooppalaista turvallisuuspoliittista suursäätilaa ja sen edellyttämiä ratkaisuja virheellisesti, jopa sinisilmäisesti. Länsimaiden ja Venäjän välirikko tulee olemaan pitkäaikainen. Välirikon pohjimmaiset syyt eivät ole suinkaan Ukrainassa, eikä siten vain Ukrainan sodan ratkaiseminen ole avain Venäjän ja länsimaiden välirikon korjaamiseksi.

                                                                                          ****

Suomen turvallisuuspoliittiset haasteet ja Nato-jäsenyysasia tämän vuosikymmenen loppupuolella ja 2020-luvun alkupuolella asettavat uudelle presidentille uusia vaatimuksia.

Niinistö on syntynyt 24. elokuuta 1948 ja täyttää pian kolmen viikon päästä keskiviikkona 68 vuotta. Suomen seuraavat presidentinvaalit ovat vuoden 2018 alussa, jolloin Niinistön ikä on puolivuotta vaille 70. Jos Niinistö ryhtyisi presidenttiehdokkaaksi toiselle kaudelle, olisi hän toisen presidenttikauden lopussa lähes 76-vuotias.

Urho Kekkosen presidenttiura loppui 81-vuotiaana. Tähänastisilla Suomen presidenteillä virkakaudet ovat sattuneet seuraaviin ikiin:

Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952), tasavallan presidenttinä vuosina 1919-1925 54-60 vuoden iässä.

Lauri Kristian Relander (1883-1942), tasavallan presidenttinä vuosina 1925-1931 41-47 vuoden iässä.

Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944), tasavallan presidenttinä vuosina 1931-1937 69-75 vuoden iässä.

Kyösti Kallio (1873-1940), tasavallan presidenttinä vuosina 1937-1940 63-67 vuoden iässä (kuoli virkakaudellaan).

Risto Heikki Ryti (1889-1956), tasavallan presidenttinä vuosina 1940-1944 51-55 vuoden iässä.

Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951), tasavallan presidenttinä vuosina 1944-1946 77-78 vuoden iässä.

Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), tasavallan presidenttinä vuosina 1946-1956 75-85 vuoden iässä.

Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986), tasavallan presidenttinä vuosina 1956-1982 55-81 vuoden iässä.

Mauno Henrik Koivisto (1923-), tasavallan presidenttinä vuosina 1982-1994 58-70 vuoden iässä.

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (1937-), tasavallan presidenttinä vuosina 1994-2000 56-62 vuoden iässä.

Tarja Kaarina Halonen (1943-), tasavallan presidenttinä vuosina 2000-2012 56-68 vuoden iässä.

75-vuotiaina yhdestätoista presidentistä tasavallan presidentteinä on ollut vain neljä: Pehr Evind Svinhufvud, Carl Gustaf Emil Mannerheim, Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kaleva Kekkonen. Gustaf Emil Mannerheim ja Juho Kusti Paasikivi olivat presidentteinä poikkeusaikoina sota-aikaan ja sodan jälkeisinä vaaran vuosina.

Kekkosen presidenttiura on puolestaan erikoinen ja poikkeuksellinen tapaus sinänsä, eikä siitä voida välttämättä kylvää Suomelle kunniaa. Muut seitsemän presidenttiä ovat olleet tasavallan presidentteinä nuorempina.

Normaalioloissa 70-vuotiaana tai vanhempana Suomessa presidentiksi jatkokaudelle ei vielä ole ryhtynyt kukaan Kekkosta lukuun ottamatta, ja hänetkin valittiin aluksi vuoden 1973 poikkeuslailla vuonna 1974 vuoteen 1978 saakka. Vastaavasti poikkeuslailla eduskunta valitsi presidentiksi myös Juho Kusti Paasikiven vuonna 1946, ja hänen ensimmäiset presidentinvaalit olivat vuonna 1950. Kekkosen presidenttiura on tosiaan erikoinen ja poikkeuksellinen tapaus sinänsä. Kaikki yli 70-vuotiaat ovat olleet normaalioloissa valittuina Kekkosta lukuun ottamatta vain yhden kauden presidenttejä.

Yhdysvalloissa presidenttikausi on neljä vuotta, ja nykyisistä ehdokkaista Hillary Clinton olisi valituksi tullessaan tänä vuonna ensimmäisellä kaudella 68-72-vuotias, Donald Trump 70-74-vuotias.

En ole missään nimessä ikärasisti, mutta ihmisten tulee olla muutoskyvykkäitä ja valmiita radikaaleihinkin muutoksiin.

Kekkosesta meillä on huonoja kokemuksia iän tuomista rajoitteista presidenttiyden hoidossa. Yli-ikäinen kaikki tyynni, valmis eläkeläismies täysin palvelleena jo 1970-luvun alussa. Toki ihmisten vanheneminen ja iän tuomat vaivat ovat yksilöllisiä, mutta joka tapauksessa ihminen ei enää ole 80-vuoden ikää lähestyttäessä enää parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan. Parhaat päivät ovat jo takana päin. Iän myötä ihminen menettää kykyään muuttaa mieltään olosuhteiden muuttuessa, uraudutaan. Aletaan toistaa itseään ja vanhoja kantoja, joille ei enää ole vallitsevassa ajassa pätevyyttä. Uusia ajatuksia ei enää oikein synny. Uudistuminen ei enää onnistu.

Kekkonen on tyypillinen esimerkki siitä, kun yhteiskunta ei halua minkään muuttuvan tai uudistuvan, ja kaikki halutaan pitää entisellään. Silloin paras vaihtoehto on ihminen, joka on urautunut eikä halukas uusiin ajatuksiin; on vanhan toistaja. Vastaavia tapauksia on maailma pullollaan.

Britannian brexit-kansanäänestys oli hyvä esimerkki siitä, miten nuoret ihmiset ja vanhat ihmiset näkevät maailman menon ja maan edut eri tavoin. Nuoret halusivat Eurooppaan, vanhat taas eivät hakien turvaa sellaisesta maailmasta, jota ei enää ole olemassa.

Sauli Niinistö tietää itsekin tulevan ikänsä, eikä hän lähde toiselle presidentinvaalikierrokselle. Ensimmäisen kerran hän yritti presidentiksi vuonna 2006 olleessaan 57-vuotias, mutta hävisi niukasti 62-vuotiaalle Tarja Haloselle.

Sauli Niinistö tulee olemaan omasta halustaan yhden kauden presidentti. Hän ilmoittaa kantansa ensi vuoden alkupuolella. Niinistön ilmoitus, ettei hän lähde toiselle kaudelle, tulee olemaan monelle yllätys. Minulle se ei ole yllätys. Hän on antanut jatkokausiajatuksistaan jo joitain ehkäpä tahattomia viitteitä viitatessaan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Hän on sanonut, että Nato-jäsenyysasia jäisi hänen seuraajalleen, eikä se olisi enää hänen asiansa. Niinistö myös tietää, että Nato-jäsenyyden vakava harkitseminen tulee väistämättä Suomelle eteen seuraavalla presidenttikaudella.

Niinistö jättää myös Nato-asiaan liittyvän Venäjä-suhdeproblematiikan suosiolla seuraajalleen. Hänen ajatuksensa lienee, että tuo on hänen seuraajalle kuuluva asia.

Niinistön väistyessä toivottavasti Kokoomus ottaa ehdokkaakseen jonkun Nato-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvan tai vähintäänkin henkilön, joka ei ole ottanut presidentinvaaleissa sangen ehdottomia kantoja Suomen Nato-jäsenyyden kieltämiseen, kuten mm. Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen on jo tehnyt. Vanhasta ja vastaavasti ajattelevia presidenttiehdokkaita voi syyttää poliittisesta harkitsemattomuudesta ja mahdollisuuksien sulkemisesta, eivätkä sellaiset henkilöt sovi Suomen tasavallan presidenteiksi.

Olisi toivottavaa, että vuoden 2018 presidentinvaaleissa toisella kierroksella olisivat ehdokkaat, joista toinen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja toinen ei. Presidentinvaali olisi silloin samalla Suomen Nato-kansanäänestys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Vauhtisokeus on pahimmillaan parikymppisillä. Eläkeikäinen tai sitä lähestyvä malttaa myös pysähtyä pohtimaan tekemisiään. Se ei välttämättä ole pahe.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kärsämäen apteekkari oli 80-vuotias ja häntä kehoitettiin lopettamaan ijänvuoksi, apteekkari totesi meillä olevan presidentinkin samanikäinen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ei lääkäreilläkään ole Suomessa yläikärajaa - virassa saa jatkaa 68-vuotiaaksi, yksityisvastaanotolla niin kauan, kun potilaita riittää.

Mäkin siirryn kohta töihin vanhuspsykiatrian pkl:lle, kun alkaa ikää olla...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Presidenttiehdokkaat tulisi iästä riippumatta alistaa julkiseen lääkärintarkastukseen, ja psykologisiin tutkimuksiin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ei toimi. Esimerkiksi psykologisten tutkimusten tuloksiin ja niiden tulkintoihin voi politiikka vaikuttaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2

Juuri niin ja kansanedustajat myös.

Puhalluskoe eduskunnan ovelle, nollatoleranssi sisäänpääsylle.

Vieläkö Eduskunnan kuppilassa on A- oikeudet?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

NImenomaan! veturinkuljettajatkin puhallutetaan joka aamu...

Ja Veltolle vielä virtsakoe...

Käyttäjän TimoHeikkila kuva
Timo Heikkilä

Paasikivi oli ehdokkaana uudelleenvalintaan vielä 86-vuotiaana. Silloin uskottiin mahdollisesti tulevan, jopa 92-vuotiaan presidentin kykyyn hoitaa tehtävänsä. - Niinistöhän on tuohon verrattuna vielä poikanen. Ja valintahan ei ole kirkossa kuulutettu, kun meillä on jo varma ehdokaskin, eli Vanhasen Matti. - Toisaalta, tarkemmin ajateltuna, juuri tuota taustaa vasten Niinistö alkaakin tuntua hyvältä ehdokkaalta..iästä huolimatta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kun eduskunta valitsi sota-aikaan elokuussa 1944 77-vuotiaan Mannerheimin tasavallan presidentin virkaan, oli hän jo vanha, väsynyt ja myös sairas mies. Paasikiven valitsi vastaavasti vuonna 1946 presidentin virkaan eduskunta, ja ensimmäiset normaalit presidentinvaalit pidettiin vasta vuonna 1950, kun vaaran vuodet olivat päättyneet ja kun YYA-sopimus oli astunut voimaan vuonna 1948. 75-vuotias Paasikivi valitti itsekin jo marraskuussa vuonna 1945 presidentti Mannerheimin lähdettyä Portugaliin hoitamaan sairauksiaan, ettei hän pystyisi hoitamaan iäkkäänä miehenä enää yhtä aikaa presidentin ja pääministerin tehtäviä.

Sotaan liittyen elettiin poikkeuksellisia aikoja, joita Suomi oli halukas vielä jatkamaan Kekkosen kauden jälkipuolella 1970-luvulla. No, hyvä että tuolloin noilla poikkeusjärjestelyillä saatiin solmittua sentään vapaakauppasopimus EEC:n kanssa vuonna 1973. Vapaakauppasopimushan astui voimaan vuonna 1974, jolloin alkoi myös Kekkosen poikkeuslailla aikaansaatu presidenttikauden pidentäminen neljällä vuodella.

Nuo epäparlamentaariset ja poikkeukselliset presidenttikausiviritykset tuntuvat nykyajassa niin lapsellisilta ja onkin kysyttävä, oliko niille todella ehdotonta pakkoa? Eikö asioita tosiaan voitu hoitaa normaaliparlamentarismilla? Oliko Suomi turhan uskaltamaton itänaapurin pelossa?

Toivottavasti jotain on opittu, ja Suomi pystysi hoitamaan normaaliparlamentarismin puitteissa mahdollisuutta liittyä Natoon ilman historiasta tuttuja presidenttivalintakommervenkkeja. Suomi on tuudittautunut aina jo pienoisenkin paineen alla hoitamaan asioitaan hieman ulkoparlamentaarisin keinoin presidentti-instituutiota hyväksi käyttäen. Esimerkkinä presidentti Niinistön puoluepuhuttelut, joissa hän suitsi puolueita ottamasta Nato-jäsenyysasiaa esille.

Matti Vanhasesta ei tule koskaan Suomen presidenttiä eikä Donald Trumpista Yhdysvaltain. Niin tyhmiä molempien maiden kansat eivät suinkaan ole.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pitäisi siis löytää presidentti joka vie Suomen Natoon kansalta mitään kyselemättä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Paras tilanne saattaisi tosiaan olla, että vuoden 2018 presidentinvaalien toisella kerroksella olisi Nato-jäsenyyttä selkeästi kannattava ehdokas ja Nato-jäsenyyttä selkeästi vastustava ehdokas, joista äänestävä kansa voisi sitten tehdä oman valintansa. Äänestystapahtuma olisi mitä parlamentaarisin. Toki presidentin valinnassa tuo Nato-asia on vain yksi äänestysvalintaan liittyvä asia, ja Nato-jäsenyyttä kannattava äänestäjä voi äänestää Nato-jäsenyyttä vastustavaa ehdokasta ehdokkaan muiden ominaisuuksien perusteella.

Huonoin tilanne olisi sellainen, että toisella kierroksella olisi kaksi samanlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ajavaa henkilöä, joiden välillä ei olisi oleellisia linjaeroja. Äänestysvalinta saattaisi tapahtua melko epäoleellisten ja toisarvoisten seikkojen perusteella.

Tuleekohan vaaleissa olemaan yhtään ehdokasta, joka kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä? Toistaiseksi tiedossa ei ole vielä yhtään. Nato-jäsenyyden kannatus saataisi viedä tuntemattomammankin ehdokkaan toiselle kierrokselle, kun Suomessa Nato-jäsenyyttä kannattaa sentään noin neljännes kansasta. Nato-jäsenyysvastustajien puolella kannatus tulee jakautumaan usealle ehdokkaalle, kun Nato-jäsenyyskannattajien puolella äänet tulisivat varmaan keskittymään yhdelle ehdokkaalle.

Vihreät tekisivät ehkä viisaasti, jos nimittäisivät presidenttiehdokkaakseen Nato-jäsenyyttä kannattavan Heidi Hautalan. Pekka Haavistosta ei enää tule Suomen presidenttiä, hänen todelliset mahdollisuudet kuivuivat kokoon viime vaaleissa, ikävä kyllä. Ilmiö voi tapahtua vain kerran, ei koskaan kahta kertaa.

Perussuomalaissa Timo Soini on Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, ja hän olisi saattanut helposti päästä toiselle kierrokselle vuoden 2018 vaaleissa, mutta on typerästi jo kieltäytynyt koko presidenttiehdokkuudesta. Hänen olisi pitänyt odottaa Sauli Niinistön ilmoitusta jatkokaudesta. Timo Soini-Jussi Niinistö -parivaljakko on toiminut hyvin Suomen turvallisuuspolitiikan viemisessä yhä lähemmäksi länttä, Natoa ja Yhdysvaltoja. Toistaiseksi Soini on onnistunut hyvin ulkoministerinä ja Niinistö puolustusministerinä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Vanheneminen on yksilöllistä. Katsokaa vaikka 84-vuotiasta Jaakko Iloniemeä - hän olisi erinomainen presidentti vieläkin.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Jaakko Iloniemi on nimenomaan tällä hetkellä hyvässä kunnossa (ja Suomen Nato-jäsenyyden kannattajakin vielä!), mutta olisiko kuuden vuoden päästä presidenttikauden lopulla 90-vuotiaana? Pitää siis ajatella myös 6 vuotta eteenpäin ja presidenttikauden loppupuolta. Mauno Koivisto on tällä hetkellä 92-vuotias ja oli 8 vuotta sitten 84-vuotiaana vielä voimissaan, mutta ei ole ollut enää useaan vuoteen itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentinlinnassa, kun voimat ovat alkaneet ehtyä. Yli 80-vuoden iässä terveydentilan muutos saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti.

Työelämästä nykyisin eläkkeelle voi jäädä 63–68-vuotiaana. Onko eläkeikämme liian matala, kun presidentin virkaan kelpaisi jopa 20 vuotta vanhempikin. Eikö presidenttiys olekaan totista työtä?

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Suomen ongelma on liian nuoret ja kokemattomat päättäjät. Alta keski-ikäisinä ministereinä ja puoluejohtajina eivätkä käytännössä ole olleet lainkaan muissa töissä kuin poliitikkoina.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Niinpä. Suomessa voi nopeasti nousta huipulle nuorella iällä. Edes pääministeriyteen ei kummoista poliitista kokemusta tarvita. Nykyinenkin pääministeri tuli kansanedustajaksi vuonna 2011 ja aiempaa poliitista kokemusta hänellä ei ole.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Ei vain taida kovin paljon löytyä avoimmesti Nato-mielisiä poliitikkoja, joita vieläpä kiinnostaisi presidentin virka ja joilla olisi siihen realistiset mahdollisuudet.

Ja presidentti ei kuitenkaan asiasta yksin päätä. Toki Nato-mielinen saa vietyä asiaa eteenpäin, mutta lopullinen päätös on eduskunnalla ja toivottavasti asiasta myös järjestetään kansanäänestys.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Eroa on Suomessa ja USA:ssa. Iän ja kokemuksen arvostus Suomessa on kovin alhainen.
Ei ole vastaan tullut yhtään kommenttia, jossa USA:n presidenttiehdokkaiden ikää olisi kritisoitu, kaikkea muuta kylläkin.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Ruotsissa ovat valtiopäivävaalit syksyllä 2018 ja etenkin mikäli porvariallianssi voittaa, on Ruotsin liittyminen Natoon mahdollista, jopa todennäköistä."

Suomelle on aivan yksi hailee, mitä Ruotsi tekee. Se on heidän oma mokansa.

Ei Suomen pidä tehdä mitään Ruotsin esimerkin varjolla, mukaanlukien mamu-politiikka. Sehän tuhoaa heidän maansa totaalisesti.

Joten jyrkkä EI Natolle tulevassa kansanäänestyksessä!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Matti Vanhasen ollessa tähän mennessä ainut ehdokkaaksi ilmoittautunut, toivon todellakin Sauli Niinistön asettuvan ehdolle uudelleen. Ei kalenteri-ikä sinänsä ole todellakaan seitsemänkymppisen mitenkään ratkaisevin ominaisuus, ja henkisten kykyjen suhteen on tuossa iässä valtavaa hajontaa. Jaakko Iloniemi jos kuka on tästä loistava esimerkki.

Mitä tulee Nato-jäsenyyttä koskevaan kansanäänestykseen, sen järjestäminen on mieletöntä niin kauan kuin kansalta puuttuu koko asiasta sekä riittävä tieto että kokemus. Siksi kansanäänestys Nato-jäsenyydestä tulisikin järjestää vasta vähintään viisi vuotta jatkuneen jäsenyyden jälkeen, jolloin asiaa voitaisiin arvioida realistiselta pohjalta.

Demokraattisten maiden yhteisössä jäsenyys on aina vapaaehtoista, ja kyllä Natosta pääsee poiskin vallan hyvin jos kansa on saanut siitä tarpeekseen. Olennaisinta siinä on kuitenkin päätöksenteko kokemuksen ja tiedon pohjalta, ennakkoluulojen ja uskomusten sijaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset