AriPesonen1

Viime kädessä Suomen ulkopolitiikkaa johtaa valtioneuvosto, ei presidentti

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tulkitsi Ylen ykkösaamun haastattelussa 28.5.2016 presidentin ulkopoliittista valtaa.

Perustuslaki sanoo nimenomaisesti, että tasavallan presidentti johtaa... yhteistoiminnassa. Minä pidän siinä kohdassa aina pienen tauon.”, Niinistö tokaisi toimittaja Jari Korkille (Yle_28.5.2016).

Niinistö korosti haastattelussa voimakkaasti presidentin asemaa ulkopoliittisena päätöksentekijänä ja halusi sen noilla 28.5.2016 lausumillaan kannanotolla omia yhä enemmän itselleen.

Niinistö ei kuitenkaan haastattelussa uskonut, että hallitus olisi ohittamasta häntä ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidossa. Perustuslain kertaaminen voisi kuitenkin olla joidenkin kohdalla paikallaan, Niinistö totesi.

Perustuslain kertaaminen voisi todellakin olla joidenkin kohdalla paikallaan. Se on nimenomaan Niinistö, jonka olisi syytä lukea perustuslaki vielä kertaalleen.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun istuva presidentti on Suomessa ylikorostanut asemaansa ulkopoliittisena päätöksentekijänä.

Halonen: Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa” oli uutisotsikko Ylen verkkosivuilla 19.4.2007, kun Vanhasen uusi hallitus oli ollut tervehdyskäynnillä presidentinlinnassa. Ulkopolitiikan marssijärjestys oli Halosen mukaan selvä. Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa.

Mielestäni se asia on ihan selvä, eli tiedämme, että tämä [ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen) on presidentin tehtävä. Mutta toisaalta ei presidentti ole mikään diktaattori, joka yksinään päättää, vaan meillä on yhteinen kansallinen linja.” Halonen sanoi varoituksena uudelle hallitukselle (Yle_19.4.2007).

                                                                                            ****

Sekä tasavallan presidentti Niinistö että presidentti Halonen ovat kannoissaan ja puheissaan täysin väärässä. Olisi hyvä, että etenkin ne presidentit, jotka ovat koulutukseltaan juristeja, tuntisivat lainsäädännön paremmin. Tuo koskee erityisesti presidentti Niinistöä, jonka pitäisi tuntea myös perustuslain muutos, joka astui voimaan maaliskuun 1. päivänä 2012.

Mitä sitten Suomen lainsäädäntö sanoo presidentin ulkopoliittisestä päätösvallasta ja miten sitä olisi tulkittava?

Presidentin tehtävät ja valtuudet on kirjattu perustuslakiin vuodelta 1999 (11.5.1999/731). Tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa koskevat asiat on kirjattu perustuslain 5. lukuun ja kansainvälisiä suhteita koskevat asiat 8. lukuun. Presidentin päätöksenteko on kirjattu 58. pykälään (58 §) ja presidentin toimivalta kansainvälisissä asioissa 93. pykälään (93 §).

Tarkasti lakiteksti ulkopoliittiseen päätöksentekoon kuuluvissa pykälissä on kirjattu näin:

58 §

Presidentin päätöksenteko

Tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta.

Jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Valtioneuvosto voi tällöin antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Tämän jälkeen asiasta päätetään eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti, jos valtioneuvosto tätä ehdottaa. (4.11.2011/1112)

93 §

Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Perustuslain 58 § muutos vuodelta 2012 (4.11.2011/1112) astui voimaan 1. päivänä maaliskuuta, jolloin myös presidentti Niinistö aloitti virkakautensa. Perustuslain muutoksella haluttiin selkeyttää, kuka on ulkopoliittinen päätöksentekijä, mikäli presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä. Tällöin lopullinen päättäjä on eduskunta, ja toisin sanoen valtioneuvosto, koska sen edustamilla kansanedustajilla on enemmistö eduskunnassa, mikäli maan hallitus on enemmistöhallitus.

                                                                                            ****

Suomessa siis viimeinen sana ulkopoliittisessa päätöksenteossa on valtioneuvostolla ja eduskunnalla. Jos presidentti on erimielinen ulkopoliittisissa ratkaisuissa valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa, presidentti häviää. Hänen ulkopoliittinen päätösvaltansa on viime kädessä varsin ohut.

Lainsäädännön pohjalta etenkin vuoden 2012 jälkeen annetut presidenttikommentit, että vain presidentti johtaisi Suomen ulkopolitiikkaa, ovat ulkopoliittisen vallan hamuamista ja keskittämistä presidentti-instituutiolle, jolle ei ole mitään lainsäädännöllistä pohjaa. Lausujan - tässä tapauksessa siis presidentti Niinistön -  pitäisi tietää, ettei lainsäädäntö tue häntä kannanotoissa, mikäli hän on erimielinen sellaisen hallituksen kanssa, jolla on eduskunnassa enemmistö. Hyvä näin, koska olemme länsimainen parlamentaarinen demokratia emmekä Venäjän tapainen autoritäärinen maa, jossa presidentillä on rajaton ulkopoliittinen valta.

Jos presidentti on erimielinen valtioneuvoston ja valtioneuvoston kautta myös eduskunnan kanssa, ei presidentillä ole enää mitään todellista ulkopoliittista valtaa. Niin halutessaan valtioneuvosto ja eduskunta voisivat nuijia presidentin vaikkapa maanrakoon. Presidentin ulkopoliittinen valta olisi tällöin täysi nolla, vaikka hän voisikin sanoa edelleen johtavansa perustuslain mukaisesti ulkopolitikkaa. Oman mielensä mukaisia ulkopoliittisia päätöksiä hän ei kuitenkaan saisi aikaan, ja juuri siksi hänellä ei olisi enää mitään todellista ulkopoliittista valtaa.

Tärkein Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä valmisteleva taho on vuonna 2000 käyttöön otettu hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (utva), joka korvasi lakkautetun Suomen puolustusneuvoston.

Utvan puheenjohtajana toimii pääministeri, ja valiokuntaan kuuluvat ulkoasiainministeri, puolustusministeri ja enintään neljä muuta ministeriä. Ministerivaliokunta kokoontuu käytännössä yhdessä tasavallan presidentin kanssa, jolloin kokousta kutsutaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteiseksi kokoukseksi.

                                                                                            ****

Otetaanpa esimerkki, kumpi on suurempi päättäjä ulkopolitiikassa, hallitus ja eduskunta vai presidentti.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ja presidentti kokoontuvat poliittisesti valmistelemaan ja käytännössä päättämään Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä. Hallitus ja hallituspuolueet ovat jo keskuudessaan yksimielisesti tehneet päätöksen, ja hallitus haluaa jättää Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen Natolle. Presidentti on erimieltä hallituksen kanssa ja vastustaa Suomen Nato-jäsenyyden jättämistä. Asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, ja ministerivaliokunnan kokouksessa pääministeri puheenjohtajana ehdottaa äänestystä asiasta. Presidentti häviää äänestyksen luvuin 7-1, kun kaikki ministerivaliokunnan seitsemän ministeriä äänestävät Suomen Nato-jäsenyyden jäätämisen puolesta.

Itsepäinen tasavallan presidentti ei vieläkään muuta kantaansa eikä taivu ministerivaliokunnan enemmistön kantaan. Presidentti ei myöskään tehnyt päätöstään valtioneuvostossa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Valtioneuvosto ja presidentti eivät saavuttaneet yksimielisyyttä, jonka jälkeen asia palautettiin presidentin aloitteesta valtioneuvoston uudelleenvalmisteltavaksi. Valtioneuvosto ei muuttanut Nato-jäsenyyshakemusta sanallakaan, ja presidentti ei tehnyt edelläänkään päätöstä valtioneuvoston esityksen mukaisesti. Presidentti vetoaa viimeisenä oljenkortenaan perustuslain 58. pykälän kirjaukseen asian päättämisestä eduskunnassa selonteon muodossa, koska presidentti arvelee eduskunnan enemmistön olevan hänen kanssaan samaa mieltä Suomen Nato-jäsenyydestä.

Tämän jälkeen valtioneuvosto antoi eduskunnalle selonteon, jossa ”Suomi lähettää jäsenyyshakemuksen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon” ja jonka eduskunnan enemmistö hyväksyi kannanoton muodossa. Presidentti oli nyt lopullisesti hävinnyt linjauksen Suomen ulkopoliittisesta suunnasta hallitukselle ja eduskunnalle.

Suomen ulkopolitiikassa siis viimeinen tosiasiallinen ja lopullinen ulkopoliittinen päättäjä on maan hallitus, jolla on eduskunnan enemmistön tuki. Presidentillä ei ole riitatilanteessa sellaista valtaa, jolla se voi kumota hallituksen ja eduskunnan enemmistön kannan. Presidentillä ei siis ole lopullista valtaa eikä sillä perusteella sellaista valtaa, johon se voisi suuresti vedota.

Presidentin ei pitäisi ikinä todeta perustuslain Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa -kirjauksessa mitään taukoja eikä sitä, että presidentti olisi ulkopolitiikan pääpäättäjä.

Jos presidentti joutuu korostamaan ulkopoliittista valtaansa lakiin vedoten sanankäänteillä, jotka presidentti Niinistö lausui 28.5.2016, on se merkki presidentin tosiasiallisen vaikutusvallan vähäisyydestä tai ulkopoliittisista erimielisyyksistä hallituksen kanssa. Presidentin olisi syytä miettiä tarkkaan harjoittamaansa ulkopoliittista linjaa, ettei se poikkea hallituksen linjasta.

Jos Suomi haluaa Naton täysivaltaiseksi jäseneksi, asian eteenpäin viemiseksi ei presidenttiä välttämättä tarvita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Selvää tekstiä, esimerkkikin oli säväyttävä.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Siis eduskunta on lopullinen päättäjä. Ihme on, jos puoluekuri pitää. Mielummin tietenkin kansa kansanäänestyksellä, mutta tässä onnettomassa demokratiassamme kansalta ei kysytä mitään.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Jouni,

osut asiaan: meillä vallitsee parlamentaarinen enemmistödiktatuuri, ei aukoton demokratia.

Sellainen vallankäyttö, yksilön tai jonkun ryhmän, jota vallankäyttäjän ulkopuolinen ei voi demokraattisin keinoin horjuttaa, katkaista ja lopettaa, on diktatuuria.

Niin meillä nyt on perustuslain 2000 mukaisesti. Kansanvalta ei toteudu.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Et näköjään ole samaa mieltä presidentin kanssa Nato-kysymyksistä. Minä taas olen. Minusta presidentti Niinistöllä on harvinaisen hyvä ulkopolitiikan tuntemus ja laaja kokemus politiikasta. Realiteetit ovat hyvin kohdallaan. Muutenkin presidentin valta tasapainottaa ja pitkäjänteistää ulkopolitiikkaa vaihtuvien hallitusten rinnalla. Presidentin valtaa saisi vielä palauttaa entisestään, se olisi hyväksi meille.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kaikesta p ä ä t t ä ä viime kädessä eduskunta. Toimeenpanovalta ja ulkopolitiikan j o h t a m i n e n kuuluvat presidentille ja hallitukselle. Onko tässä nyt jotakin oikeasti epäselvää? Sen kummemmin presidentti kuin hallituskaan ei päätä yhtään mistään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sinänsä hyvä selkeytys, mutta toki on todettava, että kyllä niin hallitus kuin presidenttikin voi tietyistä asioista päättää oman toimeenpanovaltansa puitteissa. Lakeja ei hallitus eikä presidentti voi muuttaa, sellaiset päätökset kuuluvat vain eduskunnalle. On siis hiukan veteen piirretty viiva mikä on johtamista ja mikä päättämistä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Suomen virkakunnan toimintatavat kehittyivät 1800-luvulla venäläisen esimerkin mukaisiksi. Sitä tapahtuu tänä päivänäkin, niin lähellä olemme Venäjää ei vain maantieteellisesti vaan myös henkisesti. Mitään sattumaa ei ole se, että presidentti Niinistön valta on kasvanut yhtä aikaa presidentti Putinin vallan kanssa. Kuten ei sekään, että kansallis-konservatiivinen ajattelu on nostanut päätään samaan aikaan kaikkialla Itä-Euroopassa, mukaan lukien Venäjällä.

Kun Venäjä oli 1990-luvulla heikko, mutta suhteellisen vapaa, Suomi otti monta askelta parlamentaarisen demokratian suuntaan. Nyt haetaan taas turvaa kekkoslaisesta autoritaarisuudesta. Luulemme pitävämme etäisyyttä Venäjään, mutta todellisuudessa ajaudumme sitä lähemmäs.

Jukka Mäkinen

Perustuslain muutos pitäisi peruuttaa.
Perustuslakia joudutaan joka tapauksessa krjaamaan aika pian joko Fixitin vuoksi tai sen vuoksi että Euroopan Unioni hajoaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Aloituksen viimeisin lause: "Jos Suomi haluaa Naton täysivaltaiseksi jäseneksi, asian eteenpäin viemiseksi ei presidenttiä välttämättä tarvita".

Aivan oikein, "asian" eteenpäin viemiseksi tarvitaankin kansanedustajien ja/tai kansan enemmistön tukea. Siinä se varsinainen ongelma piileekin kun niin kansa kuin sen kansanedustajat taitavat olla niin pirun itsepäisiä......(vai olisiko kyse sittenkin kypsästä historiantajusta?: "pidetään ystävät lähellä ja viholliset kaukana"). Äly, älä jätä, ethän?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Vieläkö joku siteeraa vanhaa idioottisanontaa ystävistä lähellä ja vihollisista kaukana? Olen jo pitkään luullut, että aika on osoittanut sen idioottimaisena haudatuksi, mutta kun elää, näköjään näkee. Jos jotain järkevämpää haluaa ystävistä ja vihollisista hakea, Michael Corleone sanoi asian elokuvassa huomattavasti fiksummin: ystävät lähellä, viholliset vieläkin lähempänä.

Mitä tulee kansanedustajiin ja kansaan, monelle maalle historia on opettanut, että molemmat voivat erehtyä todella pahoin ja olla täysin väärässä.

Pesoselta hyvä kirjoitus. Niinistön jos kenen tulisi ymmärtää perustuslakia, mutta idän pelko pitää tulkinnat vahvasti pielessä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Pasi kirjoitti mukavasti: "Vieläkö joku siteeraa vanhaa idioottisanontaa ystävistä lähellä ja vihollisista kaukana?"

Vastaus: vielä ja tästäkin eteenpäin. Heips!

Vastakysymys: Pitäisikö vaihtaa kansa/eduskunta kun sen enemmistö näyttää koko ajan ajattelevan "väärin"? Idiootitko?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Presidentti Kekkonen aikoinaan sanoi, että valta otetaan, sitä ei anneta. Nyt näyttäisi siltä, että presidentti Niinistö on ottanut vallan ulkopolitiikassa.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Sveriges säkerhetspolitiska läge har försämrats under 2016 och orsaken är Ryssland."

"Både ÖB och försvarsministern oroas av att Ryssland med påverkanskampanjer försöker skapa splittring och så osäkerhet – inte minst via sociala medier."

http://www.dn.se/nyheter/sverige/sveriges-sakerhet...

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Juuri niin: enemmistöhallitus eduskunnan tuella päättäköön Nato-jäsenyydestä ja sen aika on nyt kun Ruotsikin on menossa. Ei mitään hybridivaikutettuja ja muotoiluohjattuja "kansanäänestyksiä" kun on nimenomaisesti eduskunta, jonka kautta kansan KUULUU päättää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset