AriPesonen1

Miten puolue saa varmasti presidenttiehdokkaansa toiselle kierrokselle 2018?

  • Vuoden 2012 vaalien kahdeksan presidentinvaaliehdokkaan mainosjulisteet.
    Vuoden 2012 vaalien kahdeksan presidentinvaaliehdokkaan mainosjulisteet.

Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.

Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.

Vaalilainsäädännön mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.

Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).

Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.

Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (HS_5.12.2015).

Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin? ”, joka löytyy täältä.

                                                                                           ****

Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.

Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.

Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (11.6.1999/731) 5. luvussa.

Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.

Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.

Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.

Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.

                                                                                           ****

Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.

Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois (YouTube). Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007 (YouTube), tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut (YouTube). Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.

Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.

Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.

Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.

Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.

Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.

Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.

                                                                                           ****

SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. ”Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta –  vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen”, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (HS_8.9.2016). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.

Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.

Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016 , Verkkouutiset_3.9.2016  ja Ilta-Sanomat_21.5.2016). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.

Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.

Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.

Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.

Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:

Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset