AriPesonen1

Jos Ruotsi liittyy Natoon, Venäjä on jo antanut tarkan vastauksen vastatoimista

  • Nykyiset S400- ja Iskander-järjestelmät Itämeren ympäristössä (säde 400 km).
    Nykyiset S400- ja Iskander-järjestelmät Itämeren ympäristössä (säde 400 km).

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov antoi viime huhtikuussa laajan haastattelun ruotsalaiselle Dagens Nyheter -sanomalehdelle (DN_28.4.2016). Lehtijutun otsikko oli ”Om Sverige går med i Nato kommer vi att vidta nödvändiga åtgärder”, joka on vapaasti suomennettuna: ”Jos Ruotsi liittyy Natoon, ryhdymme tarvittaviin toimenpiteisiin”. Moskovassa tehty ulkoministerihaastattelu löytyy myös Venäjän ulkoministeriön sivuilta sekä englanninkielisenä että venäjänkielisenä.

Venäjälle ruotsalaislehden haastattelu oli tärkeä. Venäjä pyrki antamaan tuolla haastattelulla diplomaattista viestiä Ruotsille, mutta samalla myös Suomelle. Dagens Nyheter joutui tekemään kysymykset etukäteen Venäjän ulkoministeriöön, ja Lavrovin vastaukset oli hiottu huolellisesti ennalta loppumuotoon ennen varsinaista haastattelutilannetta.

Lavrovin pitkässä haastatetussa ovat muutamat lauseet olleet erityisen lainattuja ruotsalais- ja venäläismediassa. Suomessa haastattelua ei laajasti analysoitu johtopäätösten muodossa, vaikka olisi pitänyt. Noissa lainatuissa lauseissa Lavrov antoi vinkkejä siitä, miten Venäjä reagoisi, mikäli Ruotsi liittyy Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Samat reaktiot Venäjältä olisi odotettavissa, mikäli myös Suomi liittyisi Natoon. Venäjä käsittelee Suomea ja Ruotsia suhteessa Natoon samoin tavoin, ja jatkossa tässä blogikirjoituksessa kirjoitetaan sekä Suomesta että Ruotsista, vaikka Venäjä on puhunut omissa kannanotoissa pelkästään Ruotsista.

Lavrov: ”Если Швеция решит вступить в НАТО, у нас не появится мыслей, что шведы решат на нас нападать. Это я могу сразу сказать. Но поскольку шведская военная инфраструктура в той ситуации будет уже подчиняться верховному главнокомандованию НАТО, то, конечно, мы на наших северных рубежах будем вынуждены принять необходимые военно-технические меры, исходя из того, что по ту сторону границы находится военно-политический блок, который считает Россию угрозой и хочет ее всячески сдерживать.

Vapaasti suomennettuna: ”Jos Ruotsi tekee päätöksen liittyä Natoon, meitä ei huolestuta, että ruotsalaiset päättävät hyökätä Venäjälle. Tämä voin todeta varmuudella. Mutta kun Ruotsin sotilaallinen infrastruktuuri kyseisessä tilanteessa olisi todellisuudessa Naton ylimmän johdon alaisuudessa, tietenkin meidän olisi toteutettava pohjoisilla rajoillamme tarvittavat sotilaalliset ja tekniset toimenpiteet, jotka perustuisivat siihen, että toisella puolella rajaa olisi sellainen sotilaallinen ja poliittinen ryhmittymä, joka uhkaa Venäjää ja jota haluamme kaikin mahdollisin tavoin hillitä.

Ruotsalaistoimittajan tarkentavaan kysymykseen, millaisiin erityistoimenpiteisiin Venäjä ryhtyisi, jos Ruotsi liittyisi Natoon, ulkoministeri Lavrov vastasi: ”Это не моя работа, это работа наших военных – Министерства обороны и Генерального штаба России. Когда они видят какой-то потенциал по ту сторону наших рубежей – прямо у границы или чуть подальше от границы, то знают, что это за потенциал на самом деле, что можно от него ожидать в случае, если НАТО вдруг решит, что нас надо сдерживать «горячим» образом.

Vapaasti suomennettuna: ”Niiden määrittely ei ole minun tehtävä, se on meidän asevoimiemme tehtävä - Venäjän puolustusministeriön ja ​​pääesikunnan. Kun he [Venäjän asevoimat] näkevät jotakin potentiaalista [uhkaa] rajojemme toisella puolella - aivan rajalla tai hieman kauempana rajalta, niin he tietävät, millainen potentiaalinen [uhka] on ​​ja mitä voidaan odottaa tapahtuvaksi, jos NATO äkisti päättää, että heillä on tarvetta "torjua" [venäistä asevoimaa] pelotteena.

Lavrovin haastattelu on Venäjän ulkoministeriön kannanotto Suomen ja Ruotsin mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, ja kannanotto voidaan tiivistää seuraaviin perusajatuksiin:

  • Suomi ja Ruotsi saavat itse päättää vapaasti Nato-jäsenyydestä, Venäjä ei sinänsä itse päätökseen puutu.

  • Venäjä kokee Naton uhaksi, ja Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet saisi Venäjän lisävarustautumaan sotilaallisesti (nuo Venäjän sotilaallisen lisävarustautumisen toimet on esitetty jäljempänä tässä blogikirjoituksessa).

  • Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydessä Venäjälle muodostaisi uhan erityisesti se, että maiden sotilaallinen johto sota- tai kriisitilanteessa olisi puolustusliiton hallinnassa kollektiivisesti. Toisin sanoen sota- tai kriisitilanteessa sotilaallisesta voimankäytöstä (voimien keskittämisestä jne.) päättäisi puolustusliitto, ei Suomi ja Ruotsi erikseen itsenäisesti vain omista lähtökohdistaan. Venäjä ei siis sota- tai kriisitilanteessa kykenisi enää niin vähäisin ponnisteluin tekemään sotatoimia Suomessa ja Ruotsissa, jos maat olisivat Naton jäsenmaita. Tämä on oleellisin kysymys Venäjälle: sotilaallisen vastavoiman suuruus. Venäjälle on helpompi toimia sota- tai kriisitilanteessa sotilaallisesti liittoumatonta maata vastaan kuin puolustusliittoon kuuluvaa maata vastaan.

Lavrov ei ottanut haastetussa kantaa, reagoisiko Venäjän muutoin kuin asevoimien - puolustusministeriön ja pääesikunnan -  kautta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Olisiko luvassa talouteen tai muuhun poliittiseen toimintaan liittyviä toimia. Niistä ei tee päätöstä Venäjän ulko- tai puolustusministeriö vaan todennäköisemmin presidentinkanslia, Kreml.

                                                                                           ****

Lavrovin haastattelun jälkeen Venäjä on myös hieman viestittänyt, minkä tyyppisiä olisivat ne sotilaalliset toimet, mihin Venäjä mahdollisesti ryhtyisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä.

Tietoja on antanut mm. 62-vuotias liittoneuvoston puolustus- ja turvallisuus komitean (Замглавы комитета Совфеда по обороне и безопасности) varajohtaja Jevgeni Serebrennikov (Евгений Серебренников). Asiantuntijaroolin lisäksi hän on myös poliittinen päättäjä. Jevgeni Serebrennikov on liittoneuvoston jäsen Yhtenäinen Venäjä -puolueesta. Liittoneuvosto on liittokokouksen ylähuone, kun liittokokouksen alahuone on puolestaan duuma.

Jevgeni Serebrennikov (Ria_Novosti_29.4.2016): ”Речь идёт не только о военно-технических, но и численных мерах. Россия увеличит численность своих Вооружённых сил на северном и северо-западных рубежах, в том числе Северном флоте, в случае присоединения Швеции к НАТО.”

Vapaasti suomennettuna: "Kyse ei ole vain sotilaallisteknisestä ja numeerisista toimenpiteistä. Venäjä lisää asevoimien määrää pohjoisilla ja luoteisilla rajoilla mukaan lukien pohjoisessa laivastossa, jos Ruotsi liittyy Natoon.

Huhtikuussa 2016 Jevgeni Serebrennikov kertoi myös, että Venäjällä on valmius kehittää uuden sukupolven ohjuksia, joita Naton ohjuspuolustusjärjestelmä ei kykene tuhoamaan, ja ohjusjärjestelmiä voidaan sijoittaa maan rajojen pohjoisosiin, jos Ruotsi liittyy sotilasliittoon (Lenta_29.4.2016 ja  Lenta_19.9.2016).

Noista ohjuspuolustusjärjestelmän ohittavista ohjuksista ja niiden kehittämisestä ei ole kenelläkään mitään tietoa - ei edes Natolla -, joten asia voi olla myös vain uhkailevaa puhetta ilman mitään todellista katetta.

Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on tulossa myös Pohjolan alueelle. Norjalla on melko uusia hyvin varusteltuja Fridtjof Nansen-luokan fregatteja yhteensä viisi kappaletta 3,3 miljardia dollarin arvosta, joissa on integroitu AEGIS-ilmapuolustusjärjestelmämahdollisuus, ja ne ovat jo linkitetty AEGIS-järjestelmään, vaikka Norja ei vielä ole ostanut AEGISta. Venäjä on vastustanut äänekkäästi Norjan AEGIS-hankintaa.

Norjan yleisradio NRK uutisoi 26.4.2016, että Norjan Finnmarkin läänin Vardøn tukikohtaan, joka sijaitsee Norjan itäisimmässä kärjessä lähellä Murmanskia, oltaisiin siirtämässä Yhdysvaltain Tyynenmeren Kwajalein korallisaarien tukikohdasta ohjuspuolustusjärjestelmään liittyvä tutka (NRK_26.4.2016). Asiasta uutisoitiin myös Venäjällä (Ria_Novosti_27.4.2016). Norjan puolustusvoimat uutisoi 6.4.2016, että uudistettu Vardøn tutka-asema valmistuu vuoteen 2020 mennessä (Forsvaret_6.4.2016).

Naton ohjuspuolustusjärjestelmä tulee siis Pohjolaan, mikä vaikuttaa myös Natoon kuulumattomien Ruotsin ja Suomen puolustukseen ennen kaikkea maiden pohjoisosissa.

Ria Novosti haastatteli 29.4.2016 myös muita venäläisiä sotilasasiantuntijoita, joiden mukaan Ruotsin Natoon liittymisen myötä Venäjän tulisi vahvistaa sotavoimiaan maan luoteisosassa, muun muassa operatiivistaktisilla Iskander-M-ohjusjärjestelmillä (Искандер-М), ja Venäjän tulisi varustaa Itämeren laivaston laivat ja sukellusveneet Calibr-ohjuksilla (Калибр) (Ria_Novosti_29.4.2016).

Samassa lehtijutussa (Ria_Novosti_29.4.2016) sotilasasiantuntija, Venäjän federaation puolustusministeriön entinen julkisen neuvoston jäsen (Общественный совет при Министерстве обороны Российской Федерации), 56-vuotias eversti Igor Korotchenko (Игоря Коротченко) lausui, että Venäjä voisi tuhota [aluksi] Ruotsin sellaista sotilaallista infrastruktuuria, kuten lentokenttiä, sotilastukikohtia ja elektronisen tiedustelun keskuksia, jotka Nato voisi ottaa [ensiksi] käyttöön [kriisi- tai sotatilanteessa]. Korotchenkon mukaan tuo infrastruktuuri muodostaisi potentiaalista uhkaa Venäjän armeijalle.

Ria Novostin 29.4.2016 julkaistun lehtijutun mukaan Korotchenko on antanut myös lausunnon, että Venäjä ehkä sijoittaisi toisen ohjusprikaatin läntiseen sotilaspiiriin, johon sijoitettaisiin myös uusia Iskander-M-ohjusyksikköjä. Venäjä laajentaisi Kaliningradin alueella myös Bastion-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.

Ria Novostin saman lehtijutun mukaan puolestaan sotilasasiantuntija ja 62-vuotias kapteeni Konstantin Sivkov (Константин Сивков), joka on Venäjän ohjus- ja tykistötieteiden akatemian (Российская академия ракетных и артиллерийских наук) vastaava jäsen sekä Geopoliittisten ongelmien akatemian (Академии Геополитических Проблем) ensimmäinen varapuheenjohtaja, esitti partioivan sukellusvenekaluston lisäämistä Itämerellä. Hän myös totesi, ettei Venäjä sijoittasi pohjoiseen lisää sotilaita, joka ei kuitenkaan ylittäisi kahden moottoroidun jalkaväkiprikaatin määrää. Miehistölisäys olisi siis alle 10 000 sotilasta joka tapauksessa.

Venäjä pyrkisi siis torjumaan sen kokemansa uhan, jonka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet sille synnyttäisi, lisäämällä ohjuksia entisen jo sijoitetun ohjusmäärän päälle, ei niinkään sotilaita tai muuta asevarustusta. Venäjän strategiassa siis pyrittäisiin tuhoamaan Suomessa ja Ruotsissa niitä kohteita, jotka ovat oleellisia maiden sotilaallisen kyvykkyyden ylläpitämiseksi. Strategia ei olisi mikään muutos Venäjän nykyiseen strategiaan. Venäjä on jo nyt varautunut tuhoamaan enne kaikkea Suomen keskeistä sotilaallista infrastruktuuria ohjuksin.

                                                                                           ****

Olen käsitellyt melko tarkasti tällä hetkellä jo olevaa ja vuosien 2010-2020 Venäjän puolustussuunnitelma-asiakirjoihin ja doktriineihin kirjattua tuolla kaudella olevaa ja tulevaa Venäjän ohjusvarustelua kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste”, joka löytyy täältä.

Kerrataanpa alueellamme oleva Venäjän kehittyneimmän S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän sekä Iskander-ohjusjärjestelmän ohjusvarustelu pohjoisesta alkaen (Murmanskin alue, Pietarin alue ja Kaliningradin alue):

Murmanskin alue

Murmanskin alueella Venäjän Pohjoisen laivaston 536. erillisellä ohjus- ja tykistöprikaatilla (536-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада СФ РФ, 536-я ОБРАБ, satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Murmanskin pohjoispuolella Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (Александровск) Snežnogorskissa (Снежногорск), tarkemmin Olenja Gubassa (Оленья Губа). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä.

Barentsinmereen liittyen Venäjällä on myös kaksi S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän yksikköä Murmanskissa (Мурманск) (531. ohjusilmatorjuntarykmentti, 531-й ЗРП, kotisivut).

Murmanskin alueelle Venäjällä ei ole ollut tarvetta Iskander-ohjuksia, koska Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapeissa ei juurikaan ole Iskander-ohjuksin tuhottavia kohteita. Maiden Lapit ovat tyhjyyttä täynnä.

Pietarin alue

Pietarin alueella olevien S-400-yksikköjen sijainteja ei ole ilmoitettu eivätkä sijainnit siis ole tarkasti tiedossa, mutta järjestelmästä vastannee 1544. ohjusilmatorjuntarykmentti (1544-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut), jonka pääpaikka on Pskovin pohjoispuolella Stugi Krasnyjessä 200 kilometrin päässä Pietarista etelään (Струги Красные) sekä ”sivupaikka” Karjalankannaksella (Всеволожский район) Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки). Pietarin alueella S-400-yksikköjä on yhteensä kaksi.

Venäjän maavoimien komentaja kenraalieversti Alexander Postnikov (Александр Постников) vahvisti 25.2.2010, että Iskander-ohjusjärjestelmä tulee vuoden 2010 aikana Leningradin sotilaspiirissä maavoimien 26. tykistöohjusprikaatin käyttöön Lugassa (26-я ракетная бригада, satelliittikuva, kotisivut), ja tuo Iskander-ohjusjärjestelmä on siis jo rakennettu.

Kaliningradin alue

Venäjällä Itämeren alueella Kaliningradissa (Калининград) S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän yksikköjä on kaksi (183. ohjusilmatorjuntarykmentti, 183-й ЗРП, kotisivut).

Länsilähteiden mukaan joulukuulta 2013 Itämeren ympäristössä Iskander-ohjusjärjestelmä on myös Kaliningradissa, mutta Venäjä ei ole virallisesti vahvistanut Kaliningrad-sijoitusta, ja olisiko ohjussijoitus pysyvä vai väliaikainen. Izvestia kirjoitti 16.12.2013 maavoimien nimeämättömien lähteiden ilmoittaneen, että Iskander-ohjuksia on ollut Kaliningradissa jo puolentoista vuoden ajan, kun Nato-maa Saksa oli tuonut asian julkisuuteen. Itämeren alueella Iskander-ohjuksia Venäjällä on siis Pietarin ja Kaliningradin alueella.

                                                                                           ****

Venäjällä on jo nyt mittava ja sekä Ruotsia että Suomea uhkaavia ohjusjärjestelmiä ohjuksineen, vaikka maat eivät vielä ole Naton jäsenmaita. Ohjusten määrän lisääminen Venäjän luoteisosaan ei muuttaisi Itämeren turvallisuustilanteen peruskuvaa. Ohjuksia Venäjällä riittää. On sama, onko niitä 250 vai 300 kappaletta, Itämeren alueen turvallisuuden suurkuva ei siitä muuksi muuttuisi. Vain se on ratkaisevampaa, onko jokin järjestelmä sijoitettu jonnekin vai eikö ole, ohjusten faktiset pienet määrämuutokset eivät ole niin tärkeitä.

Venäjä toteuttaa vuosien 2010-20 varustautumisohjelman hyväksytyn ohjelman mukaisesti myös maan luoteisosissa riippumatta siitä, liittyvätkö Suomi ja Ruotsi Natoon vai eivät.

Kaliningradissa olevaa Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän laajennus, jota Venäjän federaation puolustusministeriön entinen julkisen neuvoston jäsen eversti Igor Korotchenko viime huhtikuussa esitti, ei voisi juurikaan nykyisellään tapahtua ilman aluevalloituksia Itämeren alueella. Kaliningrad on alueellisesti niin pieni, että se on hoidettavissa nykyisellä järjestelmälaajuudella, eikä Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän lisäyksiköiden tuominen lisäisi järjestelmän toimintalaajuutta.

Sen sijaan Itämeren laivaston vahvistaminen esimerkiksi Kalibr-ohjuksilla lisäisi uhkaa sekä Suomen että Ruotsin rannikkoalueilla. Kalibr-ohjus (Калибр, Nato-koodi SS-N-27 ”Sizzler”) on monitoiminen ja uusi vuonna 2012 käyttöön otettu maa-kohteiden tuhoamiseen tarkoitettu risteilyohjus, meritorjuntaohjus ja sukellusvenetorjuntaohjus, jonka kantosäde vaihtelee mallista riippuen 50 kilometristä (tyyppi 91RE1) aina 2 500 kilometriin (tyyppi 3M-14/3M-14T). Kuten Iskander-M-ohjukset, myös Kalibr-ohjukset voidaan varustaa ydinlatauksella.

Jatkossa Suomen ja Ruotsin on huolehdittava erityisesti meriturvallisuudestaan Venäjän Itämeren laivaston ja ennen kaikkea venäläissukellusveneiden kasvavan ohjusuhan vuoksi, mikäli Kalibr-ohjuksia aletaan sijoittaa lisää Venäjän Itämeren laivastoon.

Suomelle suurin Nato-jäsenyyden myötä lisääntyvä uhka meriohjusvarustelun lisäksi olisi kahden moottoroidun jalkaväkiprikaatin sijoittaminen Venäjän luoteisalueelle, todennäköisemmin Kuolan niemimaalle. Sijainti voisi olla esimerkiksi Alakurtti, johon Venäjä on kaavaillut 7 000 sotilaan sijoittamista ja mikä vastaisi juuri kahta pientä prikaatia. Toistaiseksi Alakurtin varustelu on ollut vähäistä eikä se vielä muodosta erityistä todellista uhkaa Suomelle.

                                                                                           ****

Viime sunnuntaina Dagens Nyheter uutisoi juttuotsikolla ”Nytt hot mot Sverige hölls hemligt” (suomennos: ”Ruotsiin kohdistuva uusi uhka pidetään salaisena”), että Ruotsilla on tiedossa tietty sotilaallinen uhka, joka kohdistuu Venäjältä Ruotsiin (DN_18.9.2016).

Dagens Nyheterin juttu oli myös Venäjällä suuri uutinen. ”В Швеции отмечают рост угрозы со стороны России” -hakulauseella (suomennos: ”Ruotsi totesi Venäjän uhan kasvavan”) löytyy kymmenittäin lehtijuttuja, joiden lähde on Dagens Nyheterin juttu (esim. Gazeta_19.9.2016,  Vedomosti_19.9.2016,  Lenta_19.9.2016,  Kommersant_19.9.2016 ja Ria_Novosti_19.9.2016).

Kun Venäjä sijoitti aikanaan Iskander-M-ohjuksia Kaliningradiin, oli ohjussijoitus Nato-mailla tiedossa välittömästi, mutta asia kerrottiin julkisuuteen vasta myöhemmin, kun ohjussijoittamisen julkistamisesta oli hyötyä Nato-maille. Tieto tuli ulos Saksan kautta. Venäjä ei ole vieläkään virallisesti myöntänyt Iskander-ohjusten sijoittamista Kaliningradiin.

Ruotsi lienee nyt saanut nyt Natolta sellaista salaista tietoa, minkä johdosta Ruotsi on arvioinut uudelleen maahan kohdistuvaa uhkaa. Olisiko Venäjä tehnyt Itämeren alueelle uusia ohjussijoituksia, jotka ovat Naton tiedossa ja joista tieto olisi saatettu myös Ruotsiin?

Joka tapauksessa ilman Naton läsnäoloa Itämerellä Suomen ja Ruotsin elämisestä täällä ei tulisi kerrassaan yhtään mitään.

                                                                                           ****

Venäjälle Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet merkitsisivät sitä, että sota- tai kriisitilanteessa Suomen ja Ruotsin sotilaallinen infrastruktuuri olisi puolustusliiton yhteiskomennossa ja Nato voisi siirtää tilanteen niin edellyttäessä lisää sotilaallista voimaa alueelle. Nato muodostaisi yhtenäisen ja yhteen sovitetun komentoalueen Pohjolaan, jota Venäjä ei katso hyvällä.

Venäjälle ei siis olisi niin helppo enää ottaa haltuun alueita Suomesta ja Ruotsista kuin siinä tilanteessa, jossa Suomi ja Ruotsi yrittäisivät tulla toimeen omillaan ilman liittoutumista Natoon. Strategisesti tärkeiden alueiden, kuten Gotlannin ja Ahvenanmaan, ottaminen haltuun liittoutumattomilta Suomelta ja Ruotsilta ei olisi Venäjälle kummoinen tehtävä nykyisessä varusteluasetelmassa.

Venäjälle punainen vaate Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydessä on siis Naton sotilaallinen yhteiskomento. Venäjälle ei ole punainen vaate esimerkiksi EU:lta saatava Lissabonin sopimuksen mukainen solidaarisuusapu, koska se ei Venäjän mielestä lisää Suomen ja Ruotsin sotilaallista kyvykkyyttä sota- tai kriisitilanteessa. Venäjä käsittelee Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä puhtaasti sotilaallisessa voima- ja vastavoimakatsannoissa, mutta toki jäsenyyden alkuvaiheessa kiukkua purettaisin myös talouden ja muun politiikan kautta.

Suomella ja Ruotsilla ei tällä hetkellä ole kunnon torjuntavalmiutta Venäjän jo alueelle sijoittamille S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän sekä Iskander-ohjusjärjestelmän ohjuksille. Ohjukset saavuttavat Etelä-Suomen Suomen suurimmat kaupungit ja Suomen keskeisemmän sotilaallisen infrastruktuurin 5-6 minuutissa.

Jos jompikumpi Suomesta tai Ruotsista liittyisi Natoon niin, että toinen jäisi ulkopuolelle, Venäjä toteuttaisi saman varusteluohjelman Itämeren ja Pohjolan alueella joka tapauksessa. Tällöin ulkopuolelle jäävän maan turvallisuustilanne muuttuisi todella heikoksi. Se joutuisi hoitamaan yksin Venäjän luomia uhkia ilman Naton tuomaa kollektiivista turvaa ja asereserviä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Europpa ei ole kiinnostunut hyökkäämään Venäjälle.
Europassa ei ole luonnonrikkauksia vaan sen sen rikkaus on kansa.
Venäjän rikkaus on luonnonvarat.
Venäjä ei hyökkää europpaan koska ei voi vallata europan rikkautta kansaa
ja samalla pudottaisi energiatulonsa.
Miksi Venäjä varustautuu ja harjoittelee pelon vallassa?

Venäläiset ja amerikkalaiset järjestelevät asioita aseilla.
Kiinalaiset ovat ymmärtäneet EUn juonen ja ostavat maailmalta haluamansa kuten autoista Volvon Ruotsista saaden kansan mukaan.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Venäjän tuhti ohjusaseistus lähialueillamme herättää itsessäni pari kysymystä:

- vaikka Suomen ja Ruotsin välillä olisi jonkin tasoinen avunantosopimus kriisitilanteen varalta, lähettäisikö Ruotsi JAS -hävittäjänsä Suomen ilmatilaan ammuttaviksi alas kuin savikiekot?

- onko venäläisten Suomessa tekemät maa-aluehankinnat strategisen infran ja merenkulkuväylien läheisyydessä mitään muuta kuin uhkan tunteen luomista suomalaisten niskaan? Ohjuksilla kohteet on tuhottavissa kauempaakin käsin, ja mikäli aluehankinnoilla haettaisiin todellista yllätysvaikutusta, ne olisi hoidettu bulvaanijärjestelyillä.

Tässä lähipäivinä on myös tullut julkisuuteen, että Ruotsissa olisi lähestytty sotilaita ja yritetty heiltä tiedustella armeijan asioita. Näin näkyvä toiminta lienee tarkoitettu painostamaan ruotsalaisia ja luomaan heille uhkaa.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Kas, Putin on suojannut kesämökkinsä S-400 järjestelmällä. Yhteiskomentoalueen alla oleminen on sekä etu että haitta. Etulinjassa oleskelu koetaan yleensä haitaksi, koska siihen kohdennettava tulivoima on murhaavaa. Etulinja toimii joskus myös suojapuskurina komentoalueen syvemmille osille. Vahvasti varusteltuun etulinjaan voidaan vihollisen resursseja jopa tarkoituksellisesti upottaa (poltetun maan taktiikka). Pahassa kriisitilanteessa Venäjä toki miehittäisi Suomen strategisesti tärkeitä alueita, jos emme ole osa Natoa. Käytettävän tuhovoiman suhteen tämä miehitys olisi kuitenkin siviiliväestölle mieluisampi vaihtoehto kuin komentoalueen etulinja, jos se ei jostain syystä sattuisi arvostamaan sankarikuolemaa.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Putin valloittaa lännen," otsikoi Kremliä lähellä oleva Vzgljad-lehti tänään. Tämä on kai sitten se kaikkien vastatoimien äiti : D

http://vz.ru/politics/2016/9/21/833663.html

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus Pesoselta. Venäjän ohjuspuolustuksen merkityksellisyyden ymmärtää kun asettaa rinkulat Gotlantiin, Ahvenanmaalle ja Tornioon. Kuin sattumalta Venäjä treenaa näiden alueiden lähistöllä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Alexander Stubb puhuu ensi kuussa Varsovassa kokouksessa, jonka nettisivu ei sovi heikkohermoisille:

http://warsawsecurityforum.org/

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Stubb kirjoittaa mm. siitä, kuinka jotkut jopa valtion johtajatasolla EU:ssa ovat kääntämässä selkäänsä niille arvoille, joidenka puolesta he taistelivat kommunismia vastaan. Tässä on tervettä kritiikkiä erityisesti joillekin Itä-Euroopan maille.

Petteri Hiienkoski

"Suomella ja Ruotsilla ei tällä hetkellä ole kunnon torjuntavalmiutta Venäjän jo alueelle sijoitamille S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän sekä Iskander-ohjusjärjestelmän ohjuksille."

Paino sanoilla Venäjän PUOLUSTUS ja TORJUNTA! Pitäisikö Suomen ja Ruotsin ryhtyä asevarustelukilpaan Venäjän kanssa? ;)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Hyvä, mielenkiintoinen ja asiallinen analyysi Ari Pesoselta.

Kun tuohon vielä laittaa päälle Venäjän silloisen asevoimien komentajan, kenraali Makarovin, 5.6.2012 Helsingin yliopiston juhlasalissa pitämän esitelmän kuvineen ja Putinin puheet ja ensimmäiset toimet Venäjän tavoitteista palauttaa sille neuvostoaikaiset etupiirit, niin kuva on melko selkeä. Makarovin pitkän esityksen ydinhän oli Venäjän kaavailema ohjustorjuntavyöhyke, joka ulottuisi Suomen, Ruotsin, osittain Norjan, Viron, Latvian ja Liettuan sekä osin Puolan alueille. Hieman jopa tulee ihmetelleeksi, että jo silloin Makarov paljasti Venäjän tavoitteet niin suorasanaisesti.

No sehän on hyvä, että tiedetään mitkä ovat Venäjän tavoitteet. Sen pitäisi helpottaa Suomen päätöksentekoa.

Kun Lavrov ja muut Venäjän poliittiset johtajat sekä sotilaat puhuvat Naton uhkasta, niin se tulee mielestänin nähdä niin, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys uhkaisi Venäjän mahdollisuuksia toimia vapaasti näiden maiden suunnalla. Asia on tietenkin Venäjän puolella kääritty perinteisesti kauniiseen käärepaperiin, mutta "lahjan" sisätöä se ei ole muuttanut. Mutta näinhän se on ollut aikaisemminkin. Siitä on hyvä, seikkaperäinen ja analyyttinen kuvaus J.K. Paasikiven kirjassa "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941"

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tuo Makarovin puheen analysointi olisi ollut todellakin hyvä lisäys blogikirjoitukseeni. Olen yrittänyt etsiskellä netistä niitä karttakuvia, mitä Makarov esitelmässään pyöritteli, mutta en ole mistään niitä löytänyt. Itse esitelmän teksti löytyy Ylen sivuilta.

Makarov piti siis puheen 5.6.2012. Suomessa oli presidentti vaihtunut vain kolme kuukautta aikaisemmin 1.3.2012. Venäjällä oli Suomen uusi presidentti Niinistö nähty vielä presidenttiehdokkaana ollessaan Nato-myönteisenä henkilönä, ja Venäjä teki heti ensimmäisen presidentti kauden alussa Niinistölle mm. tuolla Makarovin puheella selväksi, että pysypäs sinä kuule vain tiukasti Tarja Halosen linjoilla. Tuoreeseen henkilöön on helppo vaikuttaa pysyvin tuloksin.

Niinistö todennäköisesti peloteltiin jo heti kauden alussa henkihieveriin, eikä hän ole vieläkään siitä toennut. Pelon ilme näkyy Niinistön kasvoilta heti, kun puheet kääntyvät Suomen Nato-jäsenyyteen tai vaikkapa Venäjän sotilaalliseen toimintaan Itämeren alueella. Mikähän lienee ollut puheiden sävy kahdenkeskisissä keskusteluissa Putinin kanssa vuonna 2012?

Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall kirjoitti eilen hyvin Venäjän toimista ja kokeiluista juttuotsikolla ”Analyysi: Lapsikiista voi lisätä kierroksia Suomen ja Venäjän välillä”. Kronvall analysoi niitä tilanteita, kun Suomessa uusi henkilö astuu sellaisin poliittisiin tehtäviin, joilla on merkitystä Venäjälle (nyt Suomen uusi Venäjän-suurlähettiläs): http://yle.fi/uutiset/analyysi_lapsikiista_voi_lis...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

https://ulkopolitist.files.wordpress.com/2012/08/m...

Ainakin tämä kartta oli Makarovilla käytössä. Liittyy ulkopolitist.fi artikkeliin Tapaus Makarov uudelleen tarkasteltuna.

Samaa mieltä. Niinistö peloteltiin heti alussa, mutta veikkaan että niin tehdään joka presidentin kanssa kahdenvälisissä keskusteluissa. Huvittavinta asiassa on, että Venäjän mediassa oli ennen Niinistön valintaa pelonsekaisia juttuja Niinistön kokoomustaustasta ja mahdollisesta Nato-myönteisyydestä. Joku varmaan löytää niitä pikku etsinnällä.

Ja tänäänhän meillä on jo IS:n juttu että Venäjä lisää kovan luokan ohjuksia Suomen rajoille. Ohjukset ovat liikuteltavia, joten ne voi tuoda aivan rajan pintaan tunneissa. Liittyykö Ruotsin saamaan huippusalaiseen tietoon jostain tulevasta?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #11

Kiitos Pasi paljon tuosta kartasta! Tuota karttaa varmasti tulen käyttämään blogikirjoituksissani. Ukraina on vielä tuossa kartassa piirretty Venäjän vastuualueeseen. Myös Norjan pohjoisosa kuuluu Venäjän ohjustorjunta-alueeseen, joten Norjan menolle mukaan Naton ohjuspuolustusjärjestelmään, tutkauusinta Norjan itäisemmässä kolkassa - josta Murmanskiin on vain 175 kilometriä - sekä viiden AEGIS-varustetun merialuksen hankinta saa luonnollisen selityksen: Norja ja Nato vastaavat Venäjän muodostamaan ohjusuhkaan.

On selvät perusteet, miksi Yhdysvallat läksi aikanaan kehittelemään ohjuspuolustusjärjestelmää ja miksi Venäjä ottaa siitä nyt kovasti pulttia, kun ei kykene siihen teknisesti vastaamaan. Hyvä, että Yhdysvallat on toiminut liittolaistensa hyväksi niin, että venäläisohjukset eivät muodostaisi sellaista uhkaa Itä-Euroopassa kuin ne vielä tällä hetkellä muodostavat, kun ohjuspuolustusjärjestelmä ei ole vielä loppumuodossa.

Venäjä ei erottele Suomea mitenkään Nato-maista. Venäjän on laskenut puolustussuunnittelussaan Suomen Nato-maaksi jo vuodesta 2010. Karmivia ovat niiden sinisilmäisten suomalaisten puheet, jotka näkevät Suomen ja Venäjän välillä olevan erityissuhteen, ja Venäjä ei muodostaisi sotilaallista uhkaa Suomelle tuolla rajojemme pinnoissa olevalla ohjusarsenaalilla.

Onko Suomen puolustuksen suurin heikkous heikko kyvykkyys vastata tuohon ohjusuhkaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset