AriPesonen1

Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittavat puolustusyhteistyösopimuksen 6. tai 7.10.

Yhdysvaltain varapuolustusministeri Bob Work saapuu kaksipäiväiselle vierailulle Suomeen huomenna 6. päivänä lokakuuta, uutisoi Yhdysvaltain puolustusministeriö verkkosivuillaan eilen 4. 10.2016 virallisella lehdistötiedotteellaan (U.S DoD 4.10.2016).

Tiedote on kokonaisuudessaan seuraava:

Deputy Secretary of Defense Bob Work travel to Finland

Deputy Secretary of Defense Bob Work will travel to Finland on Oct. 6-7 to address key issues related to U.S. and European security with several of the United States' most important security partners.

 Work's visit to Finland will include bilateral meetings with Finnish government and defense officials and the latest in a series of multilateral meetings with officials from Nordic and Baltic nations to discuss security issues in the Baltic Sea region. During his visit to Helsinki, the United States and Finland are expected to sign a statement of intent to develop closer defense collaboration. Work will also participate in a news conference with representatives from the Nordic and Baltic nations to update the media on joint responses to regional security issues such as unprofessional conduct by Russian forces on and over the Baltic Sea.”

Suomennettuna:

Varapuolustusministeri Bob Work matkustaa Suomeen

Varapuolustusministeri Bob Work matkustaa Suomeen lokakuun 6. ja 7. päivänä vierailuaiheena Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuus yhteistyössä Yhdysvaltojen kaikkein tärkeimpien turvallisuuden yhteistyökumppaneiden kanssa.
 
[Varapuolustusministeri] Workin Suomen vierailu sisältää kahdenkeskisiä tapaamisia Suomen hallituksen [jäsenten] ja puolustushallinnon virkamiesten kanssa sekä ja monenkeskisiä tapaamisia Pohjoismaiden ja Baltian maiden virkamiesten kanssa aiheena Itämeren alueen turvallisuuskysymykset. Helsingin vierailun aikana Yhdysvaltojen ja Suomen odotetaan allekirjoittavan aiesopimuksen kehittää läheisempää puolustusyhteistyötä [puolustusyhteistyösopimuksen Suomen ja Yhdysvaltain välillä]. [Varapuolustusministeri] Work osallistuu myös tiedotustilaisuuteen Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustajien kanssa selventääkseen yhteisiä vastauksia alueellisissa turvallisuuskysymyksissä, kuten Venäjän asevoimien huonoa käyttäytymistä Itämerellä.

Suomeen on siis Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulossa todennäköisesti myös Baltian maiden ja vähintään Ruotsin hallituksen ja/tai puolustusministeriön ja/tai puolustusvoimien edustajia keskustellakseen - ja kenties tehdäkseen päätöksiä - Itämeren turvallisuuden parantamiseksi yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.

Näin Suomi mene lähemmäksi Yhdysvaltoja ja Natoa, ja se on todella hyvä asia Suomen turvallisuuden parantamiseksi. Kiitos puolustusministeriölle ja puolustusvoimille jo tässä vaiheessa tästä työstä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kepu, demarit sekä Vasemmistoliitto ovat tuominneet Suomen jäämään Naton ulkopuolelle ja Venäjän puskurivyöhykkeeksi. Valtiojohto yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa on.

Pisteitä siitä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Vai "security issues".

Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin "sota köyhyyttä vastaan", "sota huumeita vastaan" ja "sota terrorismia vastaan". Ei mitään semihuteraa menestystä, vaan totaalisia floppeja yksi toisensa perään.

Tämä on vissiin "sota turvattomuutta vastaan". "Puolustussopimus", minkä naapuri tulkitsee potentiaaliseksi hyökkäyssopimukseksi. Luvalla sanoen, on tiettyjä epäilyksiä, miten tällainen turvallisuuden lisäys lainkaan kestetään.

Jos asiaa ajattelee positiivisesti, niin ehtii näköjään elinaikanaan kokemaan ihmiskunnan historian eeppisimmän sarjan mokia. Tähän ne kokemukset saattavat kyllä loppuakin, kun osutaan ihan eturintamalle mekin vuorostaan.

Aivan vi#un hienoa toimintaa, jos nyt kohteliaasti sanon.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos asia näyttää tuolta Kremlin vinkkelistä, silloinhan ollaan tekemässä oikeita asioita.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Oivallista toimintaa Suomelta. Kremlin pikku Stalin ajattelee kahdesti, ennen kuin lahettaa tankit Helsinkiin. Meinaan on sita amisioonia tallakin puolella!

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Alpo Rusin uuden kirjan "Yhdessä vai erikseen" alaviitteessä 59, sivu 195, viitataan Ari Pesosen blogiin Uudessa Suomessa ja todetaan näin: "Olen kiitollinen Ari Pesosen harkituille näkemyksille, joita olen voinut hyödyntää tässä teoksessa."

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Olin eilisessä kirjan julkistamistilaisuudessa, ja tuo asia tuli siellä esille joidenkin henkilöiden kanssa, joilla oli ollut mahdollisuus lukea Alpon kirja etukäteen. Turvallisuuspoliittisten näkemysten vaihto Alpon kanssa on ollut sangen hedelmällistä, suuri kiitos hänelle, - samoin kirjasta!

Minulle uusin ja mielenkiintoisin asia oli eilen se, miten Ruotsin puolustus on aina perustunut ja etenkin asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen on perustunut Naton puolustusjärjestelmään ja puolustusoppiin. Ruotsi ei siis tulisi toimeen pitkään ilman Natoa ja Yhdysvaltoja, niiden joukkoja ja aseita. Suomi on taas lähtenyt alueellisesta puolustamisesta ja tulemisesta toimeen pitkälti itsekseen. Ruotsi ei siis tulisi hetkeäkään toimeen edes ilman Naton sotilasjoukkoja.

Ruotsilla ja Yhdysvalloilla oli ollut tarkat puolustussuunnitelmat jo kylmän sodan aikaan, mikäli Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen läpi Ruotsiin ja uhannut Norjan ja siis samalla Iso-Britannian turvallisuutta.

Norjan turvallisuus on erityisen tärkeää Iso-Britannialle Pohjanmeren kautta, sen toinen maailmasota opetti länsivalloille.

Mielenkiintoinen asia Alpon kirjassa oli se, onko Urho Kekkonen ollut 1970-luvun alkupuolella valmis luovuttamaan Suomen Lapin ilman taisteluita sotatilanteessa. Sitä varmasti Neuvostoliiton sotilasjohto olisi halunnut, jolloin Norjan raskaasti varusteltu sotilastukikohta Bodøssa olisi saattanut olla Neuvostoliiton hallinnassa muutamassa päivässä. Bodøssa oli myös Naton ydinasevarustus (ydinaseita kuljettamaan kykenevät ohjukset), muttei ydinaseita rauhan aikana.

Nyt tuo kylmän sodan aikainen yhteistyöpolitiikka Yhdysvaltojen kanssa on Ruotsissa aktivoitu uudelleen ja myös Suomi pyrkii mukaan, mutta Suomessa asia vaatii vielä työtä ja myös poliittisia päätöksiä siitä rankimmasta: uskallammeko todella sitoutua.

On arvioitu sotilaslähteissä, että Suomi kestäisi korkeintaan kahden viikon ajan ilman Naton ja Yhdysvaltain asetäydennyksiä, mikäli Venäjä tänne hyökkäisi. Kyse on siis aseiden määrästä, ei sotilaiden määrästä. On varauduttava asetäydennyksiin myös muuta kautta kuin Itämeren kautta, mikäli Venäjä kykenisi blokkaamaan Itämeren poikki vaikkapa Ahvenanmaan tai Gotlannin kohdalta.

Maakuljetusreitit siltoineen ja rautateiden solmukohtineen tulee suomessa olla hyvin suojattuja maakuljetuksille Norjan ja Ruotsin kautta Pohjanmereltä Suomeen. Suurin uhka noille kuljetusreiteille ovat Venäjän Iskander-ohjukset. Yhdellä tai muutamalla ohjuksella on helppo tuhota silta tai rautateiden tärkeä solmukohta niin, että korjaus kulkukuntoon vie viikkoja.

Suomessa pitäisi kaikkien tajuta, miten tärkeitä Baltian maat ovat Suomen turvallisuudelle: ettei Venäjä kykenisi blokkaamaan Itämerta poikki. Baltian maiden joutuminen Venäjän haltuun olisi Suomelle suuri katastrofi.

Suomessa on edelleen niitä henkilöitä, jotka ajattelevat Suomen pärjäävän parhaiten täällä yksin ilman muiden apua. Kauhistuttaa tuollaiset henkilöt - esimerkiksi Erkki Tuomioja - Suomen turvallisuuden kannalta.

Tuosta Ruotsin puolustusasiasta (Ruotsin välttämättömästä Nato-sidonnaisuudesta) pitää kirjoittaa vielä tarkempi blogikirjoitus jossakin vaiheessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kaikki toimet, jotka vievät Suomea lähemmäs Natoon ovat hyviä toimia, paitsi tietysti rakkaan ja rauhaarakastavan itänaapurimme mielestä. Valitettavasti tälläkin paperilla ollaan käytännössä vielä yhtä kaukana Natosta kuin YYA-sopimuksen kaaduttua.

Ennen kuin alamme paukuttelemaan henkseleitä "USA-sopimuksen" kanssa, kannattaa muistaa, että kyse on pelkästä hyvästä aikeesta lähentyä joskus ehkä neuvottelemaan sopimuksista, eli aiesopimuksesta. Aiesopimus ei ole juuri kuin hyvää tahtoa osoittava asiakirja, mutta oikealla tiellä ollaan.

On valitettavaa, että valtiojohto on juuri niin munaton kuin mediassa esiintyneet viime päivien kovan luokan yhteiskuntavaikuttajat kertovat. Jos kanttia olisi, jäsenhakemus olisi jo lähtynyt. Vain jäsenyys merkitsee jotain.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Pesonen ei kerro, kuka sopimuksen Suomen puolesta allekirjoittaa. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist pääsi kesäkuussa sentään komeaan yhteiskuvaan Yhdysvaltain puolustusministerin kanssa vastaavaa sopimusta solmiessaan. Suomen puolelta on sopimusta vähätelty - Venäjän pelossa? - niin paljon, että katsotaan, kuka siihen uskaltaa nimensä laittaa.

http://www.government.se/articles/2016/06/minister...

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tietojeni mukaan sopimuksen allekirjoittaa puolustusministeri Jussi Niinistö. Suomi siis seuraa hyvin Ruotsia ihan kannoilla. Näinhän kävi myös EY/EU-liittymisessä ja on käynyt kaikessa muussa liittymisessä länteen toisen maailman sodan jälkeen (OECD, Pohjoismaiden neuvosto jne.). Vain euroliittyminen on poikkeus.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Nato-jäsenyyden aika tulee meille aktiiviseksi Ruotsin parlamenttivaalien jälkeen vuonna 2018. Siihen saakka harrastamme vain "esileikkejä" Naton kanssa ja valmistaudumme. Tärkeää olisi saada seuraavaksi presidentiksi Suomeen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö, ettei vain presidenttiys ja yksi henkilö kykenisi blokkaamaan Suomen lopullista integroitumista länteen Naton kautta.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Ruotsissa aiheesta käydään avointa ja analysoivaa keskustelua ja oma kantani onkin, että Ruotsin seuraavien vaalien jälkeen Nato hakemus jätetään. Löfvenin aikana tuskin aihe etenee.

http://www.svt.se/opinion/sven-hirdman-om-nato

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Mitä Eduskunta on sanonut tällaisen valtiosopimuksen tekemisestä ?

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Ei varmaankaan vielä mitään, mutta eduskunnan pitää ratifioida kyseinen sopimus niin kuin perustuslain 8. luvun Kansainvälisten suhteiden mukaan asiat määritellään:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/1999073...

Tietenkin eduskunta voi vedota perustuslain 97. pykälään ja pyytää selvitystä tuosta sopimuksesta. Suomen osalta tuo sopimus on voimassa vasta sitten kun eduskunta on sen ratifioinut.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Sinänsä olisi hyvä, että asia käsiteltäisiin eduskunnassa, niin Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat näkisivät silloin, kuinka suuri kannatus tällä Yhdysvaltain kanssa solmittavalla sopimuksella oikein on. Sen jälkeen he eivät voisi enää vedota eduskunnan kantaan myöskään Suomen Nato-jäsenyyden muussa vastustamisessa.

Tuolla nyt solmittavalla sopimuksella on hallituspuolueiden lisäksi RKP:n, Kristillisdemokraattien ja Vihreän liiton kannatus. Siis myös vihreiden kansanedustajien, mutta toki muutama änkyrä tuohonkin puolueeseen sopii.

SDP ja Vasemmistoliitto olisivat mielenkiintoisa puolueita, ja änkyriä noissa puolueissa olisi eniten, Tuomioja äänestäisi varmaan tyhjää.

On muistettava, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tukee tuota sopimusta. ”Puheenjohtaja Antti Rinne: Sdp tukee USA-sopimusta - se turvaa kriisiolojen huoltovarmuutta” oli otsikko Kalevassa 24.8.2016: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puheenjohtaja...

Jos äänestystulos olisi vaikka 170-15 (poissa 15) sopimuksen puolesta, se olisi hyvää esimakua Nato-jäsenyyden hyväksymisestä eduskunnassa. Tuollainen äänestystulos saisi Nato-jäsenyyden vastustajat melko hiljaisiksi.

USA-sopimus siis vain eduskuntaan hyväksyttäväksi!

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #14

"Sinänsä olisi hyvä, että asia käsiteltäisiin eduskunnassa, niin Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat näkisivät silloin, kuinka suuri kannatus tällä Yhdysvaltain kanssa solmittavalla sopimuksella oikein on."

Näin päinkö sen siis kuuluu mennä, että kansa omaksuu näkemyksensä eduskunnalta eikä päinvastoin? Nythän kansan enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #16

Janne varmaan olisit halukas yhtymään geopoliittisgeodeettisen ajatuspajan vaatimukseen selvittää kansanäänestyksellä ensin liittoutumisen itäisen vaihtoehdon eli YYA2.0:n kannatuspohjaa, ks. http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223938...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #16

Mitä ihmettelemistä siinä on että suurin osa meistä hölmöläisistä on Natoa vastaan? Suomihan on Pohjolan hölmölä, milloin täällä on järjellä mitään ajateltu? Muistaakseni suurin osa saksalaisista oli joskus Hitlerin kannattajia ja toimi hänen neuvojensa mukaan.

Jos 10 idioottia 11:stä hyppää kaivoon, ei se merkitse sitä, että sen viimeisenkin sinne pitää hypätä. Kannattaa opetella ajattelemaan omilla aivoilla eikä aina mennä lauman mukana tai auktoriteettia palvoen.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio Vastaus kommenttiin #16

Janne Kejo

Kyllä se ihan oikein menee. Kansa tekee päätökset ja eduskunta hyväksyy. Ei eduskunta kävele kansan yli.

Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #16

Moniko näistä kielteisellä kannalla oleva kansalainen on lukenut Pohjois-Atlantin sopimuksen tekstin ?

http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?con...
, klikkaa Pdf -tiedosto: Pohjois-Atlantin sopimus, epävirallinen suomennos

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #35

Ei yksikään eikä heillä ole harmainta aavistusta miten nykyajan sodat käydään. Toivottavasti modernin ajan Tuntematon sotilas elokuva ei tarvitse tehdä koska se olisi lyhytelokuva jos Suomi seisoo yksin.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Käyhän se näinkin puolueettomana säilyminen. Käsittääkseni Suomella on vielä Venäjän kanssa voimassa YYA-jatkosopimus, EU:kin antaa jonkinlaista suojaa (tosin itsenäisyys meni), Suomi myös toimii yhteisymmärryksessä NATO:n isäntänä (silloin kuin se meille sopii (Tuomioja), jotkut ovat tästä eri mieltä) ja nyt sitten yhteistyössä kehitetään puolustusta USA:n ja Ruotsinkin kanssa. Isommista toimijoista ei puutu kuin Kiina, Intia ja Pakistan, joiden kanssa ei olla vielä neuvoteltukaan puolustusyhteistyöstä. Varmaankin pitäisi ainakin Kiinan kanssa. Näin Suomi varmistaisi koskemattomuutensa kaikkia potentiaalisia valloittajia vastaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

" Käyhän se näinkin puolueettomana säilyminen. Käsittääkseni Suomella on vielä Venäjän kanssa voimassa YYA-jatkosopimus..."

- Huomaan, että Jounia hieman harmittaa se, ettei tuo YYA-jatkosopimus ole ihan yhtä selkeästi sitova ja velvoittava kuin alkuperäinen oli. Eräät muutkin ovat ajatelleet noin ja jopa turvalausekkeet sisältävää YYA2.0:aa on väläytelty parempana vaihtohetona kuin nykypuolueettomuus eli suupuheisiin perustuva palovakuutus, joka ei sitten enä olekaan voimassa kun alkaa roihuta. Koetan analysoida eläytyen tuohon ajattelutapaan tuoreen ajatuspajaselvityksen pohjalta.

Strutsi voi tai ainakin kuvittelee voivansa selvitä kiperistä pakkovalinnoista asemoimalla päänsä neutraalille alueelle, kuoppaan tai pensaaseen. Tuo linjaus ei kuitenkaan kokemusperäisesti tuo todellista turvaa silloin, kun varjeltavana on enemmänkin kuin vain pikkuruinen pää ja järjettömän luontokappaleen itsekeskeiset pikkuaivot. Kokonaisten maiden ja kansakuntien on ajateltava muitakin osiaan ja liittymiään kuin vain eliittinsä päätä. Myös Suomineidon.

Liittoutumattomaksi jäävä jää helposti kaikkien heittopussiksi ja menettää kasvojensa lisäksi ehkä raajojaankin. Kokemusperäisesti ei ole syytä väheksyä myöskään silminnähden voimaantuneen kaksipääimperiumin uskomusperinnerakennetta uhkana - tai turvana/liittolaisena (!).

Geopoliittisgeodeettinen ajatuspaja RC Think Tank Int'l muistuttaakin suomalaisia nyt, ettei myöskään Venäjä-johtoinen Euraasia-liitto välttämättä pidä enää kovin kauan oviaan auki uusille jäsenille, ei ainakaan kilpakosijoiden kanssa syrjäsilmällä flirttaileville...

Kesällä 2015 julkistetun RC Think Tank Int'l: Defense Alliance/Finland -ryhmän laatiman Option Eurasia -raportin* loppusuosituksissa peräänkuulutettiin Suomessa pikaisen turvallisuuskeskustelun aloittamista ns. itäisen liittoutumisvaihtoehdon pohjalta. Ko. rauhanoption oletettiin ainakin vielä tuolloin olleen kansakunnallemme avoinna. Ajan riento on sittemmin ollut raju, eikä linjausten tahatonkaan viivästely täydessä vauhdissa voi suojata kelkasta putoamiselta. Ajopuustrategiaa ei voine suositella aktiivisesti vakavastiotettavana valintana arvonsatuntevalle edistyskansakunnalle. Naapurimme kun ei ole mikään käräjähollitupa. On tosiasioiden tunnistamisen, tunnustamisen ja valintojen aika, ks. tämänvuotinen selvitys 'Sotilasliitto Venäjän kanssa yhä avoin optio? - Hyöty/haittaselvitys nyt!' > http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212307-s...

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ei harmita. Heittopussina isoisten pelissä ollaan joka tapauksessa. Siksi kipukynnystä on ylläpidettävä omalla voimalla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Puolueeton? Hehheh, vain Venäjän ja sen tukijoiden mielestä.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Olisikohan reippaiden länsimielisten partiopoikien nyt kuitenkin parasta pitää silmät auki: Yhdysvaltain valtio on ollut jo tovin virallisesti ylivelkaantunut (IMF), maailman velkakuorma on huolestuttava (IMF, linkki) ja esimerkiksi OECD (linkki) varoitti hiljattain taas rahapoliittisten eksperimenttien synnyttämistä arvostuskuplien riskeistä:

http://www.bloomberg.com/news/articles/2016-10-05/...

http://www.oecd.org/economy/oecd-warns-weak-trade-...

Olisi aihetta pohdiskella objektiivisesti pystyykö läntinen suurvalta jatkamaan hirvittävän kalliita sotaretkiään, tai ylläpitämään yliraskasta sotilaallista sektoriaan (osuus maan kokonaisbudjetista huikeat 12,6% vuonna 2015) etenkin, kun se voimapolitiikkansa vuoksi joutuu pihtaamaan esimerkiksi kansallisen infransa kunnossapidosta (eräs esitetty lukema tästä korjausvelasta on huimaavat 3.700 miljardia taalaa). Pikemminkin pitäisi havahtua seisooko tämä jättiläinen taloudellisten savijalkojen varassa, ja miten sille käykään jos finanssimarkkinat joutuvat tämän velkahurjastelun päätteeksi mahdollisesti jättimäiseen kriisiin.

Huolellinen mies - toivoisin, että Suomen valtionjohdossa toimisi vain huolellisia ihmisiä - katsoisi dollarihymyjen ja kiiltokuvien taakse, eikä pitäisi ollenkaan näkemästään: mielestäni ei pidä kiinnittyä (jälleen kerran) ystävään, jonka voimat voivat pian ehtyä... samalla, kun olemme epäviisaasti tehneet rajanaapuristamme katkeran vihollisen. Venäjän valtio on velaton, ja sillä on mittavat kultavarannot: se olisi suuren finanssimarkkinoiden resetoinnin ilmeinen voittaja - samoin kuin Kiina, joka kuuluu haalineen suuren kultavarannon sekin. Riskit suuren talouskriisin puhjeta ovat niin suuret, ja sellaisen seuraamukset niin mittavia myös sotilaalliseen ja turvallisuuspoliittiseen suuntaan, ettei niitä sovi häivyttää näkökentästä vaikka kuinka olisi muita henkilökohtaisia intohimoja.

Mielestäni tilanteen pohdiskelun ainoa lopputulos voi vain olla Suomen mahdollisimman suuren poliittisen ja taloudellisen liikkumavaran säilyttäminen. Itsenäinen ja omista asioistaan huolehtiva Suomi on tylsästi "kaikkien kaveri" (eli ei ole kenenkään erityiskaveri), mutta samalla myös "ei kenenkään vihollinen": näennäistä turvaa lupaava liittoutuminen taas voi tarkoittaa kriisin hetkellä kahletta, joka vetää Suomenkin mukaan vältettävissä olleeseen kriisiin. Toisaalta tällainen itsenäisyys on säilytettävissä vain vahvalla kansallisella yhteishengellä, halulla puolustaa itsenäisyyttä - asioita, joita ei voi ulkoistaa, vaan joita täytyy sisäisillä ratkaisuilla vaalia. Yhteishenkeä luova tapa toimia ja tehdä ratkaisuja on aina oikea valinta, missä tilanteessa tahansa - ja erityisesti kriisin uhatessa, kun pitäisi tehdä vain varmasti oikeansuuntaisia päätöksiä, välttää lisäriskejä kuin ruttoa.

Akuutissa hajoamisen vaarassa olevaan Euroopan Unioniin ja sen murheelliseen yhteisvaluuttaan kahlittuna oleminen aiheuttaa kriisin puhkeamisen tapauksessa jo enemmän kuin riittävästi ongelmia Suomelle - kukaan ei voi tietää koska ja miten sen väistämätön paha mullistus alkaa - eikä niitä saa enää lisätä sotilaspoliittisilla seikkailuilla, joihin pieni NATO-fraktio on maatamme viemässä.

"There are two times in a man's life when he should not speculate: when he can't afford it and when he can" (Mark Twain): sotilasyhteistyö USA:n kanssa on spekulatiivista, silkan uskon varassa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"...pystyykö läntinen suurvalta jatkamaan hirvittävän kalliita sotaretkiään, tai ylläpitämään yliraskasta sotilaallista sektoriaan (osuus maan kokonaisbudjetista huikeat 12,6% vuonna 2015) etenkin, kun se voimapolitiikkansa vuoksi joutuu pihtaamaan esimerkiksi kansallisen infransa kunnossapidosta..."

Tuo on niin vastaansanomatonta, että väistämättä mieleen tulee eräs sekä taloudellisesti että sotilaallisesti että demokratiasitoumukseltaan ilmeisestikin turvallisempi ja vakaampi potentiaalinen suurvaltaliittolainen ihan tuossa lähellä. Varmaan olisit halukas yhtymään geopoliittisgeodeettisen ajatuspajan vaatimukseen selvittää kansanäänestyksellä ensin liittoutumisen itäisen vaihtoehdon eli YYA2.0:n kannatuspohjaa, ks. http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223938...

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Voisitko nyt ystävällisesti lopettaa vouhottamisen?

Monet ellei useimmat tavalliset tossunkuluttajat haluavat sulkea silmänsä nykyisen velkahurjastelun ikävältä seuraamukselta. Edes parhaat asiantuntijat eivät voi nähdä koska ja miten tilanne purkautuu, eli ehkä tilanteen pois suodattaminen on ymmärrettävää... mutta kertyneet ongelmat eivät mene pois: ne onnistutaan ratkaisemaan, tai ne ratkaisevat pahimmillaan itse itsensä. Samankaltainen tilannehan on päällä poliittisella saralla Euroopassa: muutos on EU:nkin suhteen väistämätön. Kytkeytyminen nyt sotilaallisesti Yhdysvaltoihin - maa, missä potentiaalisen kriisin vaikutukset voivat olla erityisen suuria - olisi yksinkertaisesti suuri virhe.

YYA 2.0? Mistä ihmeestä tuollainen pulpahti Sinun päähäsi? Venäjä on ja tulee jatkossakin olemaan Suomen rajanaapuri, eli on tultava toimeen vaikkei itätyylin demokratia tai pärstäkerroinkaan puhuttele - mielellään hyvin, ja käydä molempia hyödyttävää kauppaa. Mikäli Eurooppa ajautuu hajaannukseen voi tilanne siellä käydä jopa väkivaltaiseksi (kansannousut esimerkiksi, jos liittovaltio yritetään pystyttää pakolla, ja hallinto yrittää pysyä vallassa kansalaisiaan ampumalla). Tämä ei ole tuulesta temmattu skenaario kuten Sinäkin varmaan ymmärrät, ja mistä minä olen varoitellut jo hyvän aikaa (luin tilanteen oikein myös aikoinaan Itäblokin ja viimein Neuvostoliiton sortuessa - samankaltaisuudet hätkähdyttävät).

Länsivaltojen joutuessa pahaan kriisiin, Euroopan jopa kaaokseen on erityisen tärkeää, että Suomen itäraja on vakaa, ja että kaupankäynti tuon rajan yli paitsi säilyy myös voi kehittyä. Venäjä voi olla eräs tukijalka pienen Suomen kellutella maailmanpolitiikan myrskyissä, ja Venäjän kautta/yli kulkee reitti Kauko-Itään, mikä demografisella varmuudella nousee ennen pitkää kansainvälisen kaupan keskukseksi. Potentiaalinen jättikriisi voi tarkoittaa, että tämä kapulan siirtyminen pois USA:lta tapahtuukin jo nyt, eikä vasta vuosikymmenen tai parin päästä.

Minulla ei - jos sitä nyt erikseen tarvitsisi korostaa - ole mitään Yhdysvaltoja tai sen puoleen Venäjääkään vastaan. Ne eivät ole suosikkimaitani, vaan yritän työnikin vuoksi pysyä satulassa sen suhteen mitä on tapahtumassa, suodattaa eri päiväntapahtumista "suurta linjaa" (historiahan toistaa itseään, jos Sinä olet huomannut), ja pohtia minne se johtaa. On näet niin, ettei päiväntapahtumia voi ennustaa - mutta suuren linjan itse asiassa erittäin hyvin. Näen, että Yhdysvallat ovat pelanneet pokeria korkein panoksin - tottakai sielläkin on ymmärretty, että hegemoninen asema on sortumassa - ja että siinä on käymässä köpelösti. Asiaa voi valaista myös perinteisen hyvän hallintotavan vinkkelistä - missä USA valuu kuin vääjäämättä kohti kehitysmaaluokkaa, ja vaikuttaa monin tavoin menettäneen ryhdikkyytensä.

Ei tarvitse olla kauheuksia povaileva Kassandra tajutakseen minne tie vie.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Usa valmistautuu sotimaan Venäjää vastaan Suomen maaperellä. Voi meitä!

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Venäjä valmistautuu sotimaan kaikkia vastaan Suomen maaperällä, joten mikä oli se pihvi?

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Tärkeintä olisi, että suomalaiset ovat valmiina puolustustaistelemaan ketä vastaan vaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Itse lähden siitä, että Suomen tulee valmistautua todennäköisimmin tänne hyökkäävän pysäyttämiseen ja tarvittaessa pitkäänkin kriisiin. Nykymiehityksellä ja -kalustolla onnistutaan parin viikon ajan ja sitten se on siinä.

Suomen lähinaapurissa on tasan yksi valtio, joka voi ja jolla on kykyä hyökätä tänne. Jos tähän pystytään varautumaan, on enää notorista, että muiden on turha yrittää.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Onko valtiojohtomme jo kokonaan hukannut uskonsa kykyymme hoitaa diplomaattisesti suhteitamme naapuriemme kanssa?
Tänään uutisoitiin Rusin kirjasta otsikolla, jossa viitattiin kirjassa syytettävän Kekkosta "Lapin tarjoamisesta Neuvostoliitolle", "lähes maanpetoksesta". En viitsinyt juttua otsikoita pitemmälle lukea.
Kyllä on huolestuttavan suuret luulot itsestään sellaisilla, jotka lähtevät nykyisessä muuttuneessa maailmassa jälkiviisastelemaan presidentti Kekkosen ulko- ja sisäpolitiikkaa.
Todellisuus Kekkosen ajasta on pitkä ulkoisen ja sisäisen rauhan jakso, jolloin sodan runtelema taloutemme kehittyi vertailukelpoiseti mihin tahansa muuhun valtioon verrattuna, ja maamme maakunnat (siis läänit maaherrojensa johdolla) saivat tasapuolisesti korkeatasoisen infrastruktuurin tie- ja sähköverkkoineen ja koulutus- ja terveyspalveluineen niin kaupunkeihin kuin maaseudulle.
Kekkosen (Maalaisliitto) linja oli hänen edeltäjänsä, myös viisaan valtiomiehen J.K. Paasikiven (kokoomus) perustama. Sen linjan viisautta omana aikanaan en näe mitään syytä arvostella. Päinvastoin, siitä löytyy viisautta vielä tämän päivän tilanteeseenkin sovellettavaksi.
Sille asialle, että joidenkin nenään näkyy kuitenkin menneen herne menneestä yhteistyöstä naapurivaltion kanssa ei pitäisi nykytilanteessa antaa mitään painoarvoa, saati päästää vallalle minkäänlaista revanssihenkeä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Ajatusmaailmasi on melko erikoinen. Luet jonkun otsikon etkä viitsi jatkaa pidemmälle. Sitten otat kantaa ja teilaat jutun.

Jospa lähtisit joskus siitä, että tutkisit asiaa edes murto-osan verran eri lähteistä ja alat vasta siten kommentoimaan. Moni täällä kommentoijista on Kekkosen ajan kasvatti ja opiskellut vähän historiaa ja yhteiskuntatieteitä tai muita juttuja, joilla on yhteys politiikkaan. On turha mainostaa Kekkosen hienoutta kun Kekkosen aikakausi on jo ajat sitten osoittautunut täynnä mätää olevaksi itsehallinnoksi, jolla kumarrettiin itään niin rajusti että itänaapuriakin todennäköisesti oksetti.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Kommenttisi jää mielipiteen tasolle kuten minunkin.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Alpo Rusi höperehtii. Olihan Kekkonenkin nuorempana "natomielinen" mutta viisastui, kun Siperia opetti niin kuin Paasikivenkin. Kyllä noin ison toverin kanssa kannattaa olla kaverina, kun vain pystyy siihen. Kekkonen pystyi ja Niinistökin ainakin toistaiseksi elleivät omat koirat pure.

Kekkosessa oli jämäkkyyttä jota toveri arvosti, samoin näyttää olevan Niinistössä . Näistä nykyajan johtajista ei kaikista siihen ole, menee puskista huuteluksi, kuten entisellä puolustusministerillä joka ei uskaltanut edes tavata kolleegaansa.

Pekka Korvenniemi kirjoittaa asiaa.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tasavallan presidentin Twitter-tili kertoo, että apulaispuolustusministeri Bob Work on tänään tavannut Mäntyniemessä presidentti Sauli Niinistön. Menikö tuo nyt protokollan mukaan aivan oikein? Ainakin se kertoo siitä, että S. Niinistö haluaa pitää ulkopolitiikassa kaikki narut käsissään.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Yhdysvaltain varapuolustusministeri Bob Work oli eilen juuri saapumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle muutamaa tuntia myöhemmin Venäjän ensimmäisen ilmatilaloukkauksen jälkeen, ja näin venäläiset osoittivat mielipiteensä vierailulle sekä Suomen puolustusyhteistyösopimukselle Yhdysvaltain kanssa. Viesti varmistettiin vielä loukkaamalla Suomen ilmatilaa toistamiseen, kun Work oli laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Presidentti Niinistö soitteli eilen Putinille ja ilmoitti Yhdysvaltain varapuolustusministeri Bob Workin vierailusta ja yhteistyöaiesopimuksesta, jonka Suomi tulee allekirjoittamaan Yhdysvaltain kanssa siis tänään (tuo on siis Niinistön todellinen syy Putin-soitolle, ei Aleppon tilanne).

Ei Niinistön Venäjä-diplomatiasta tainnut olla tällä kertaa mitään hyötyä, Venäjä siis loukkasi kahteen kertaan Suomen ilmatilaa heti puhelinkeskustelun jälkeen. Venäjä osoitti näin epäluottamusta Niinistölle. En ole tyytyväinen Niinistön tapaan hoitaa näitä asioita: tuherrukseksi menee, kun hän pomppii sinne sun tänne idän ja lännen välillä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Venäläiset soittavat suutaan amerikkalaisille nyt joka tasolla. Saa nähdä, tuovatko Yhdysvaltain presidentinvaalit 8.11. tähän jotain ratkaisua.

http://www.politico.com/story/2016/10/obama-john-k...

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

"En ole tyytyväinen Niinistön tapaan hoitaa näitä asioita: tuherrukseksi menee, kun hän pomppii sinne sun tänne idän ja lännen välillä."

Suomi yrittää epätoivoisesti olla lojaali molempiin suuntiin ja siksi näyttäytyy epälojaalina kumpaankin suuntaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Aiejulistus" - edes sanaa "sopimus" ei saa näköjään enää käyttää:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100722426657_u...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset