*

AriPesonen1

Milloin sitten suomalaisten tulee huolestua Venäjän varustelusta lähialueilla?

Ei suomalaisten pidä tästä huolissaan olla”, on pääministeri Juha Sipilä toistanut tänään useissa Ylen TV- ja radiouutislähetyksissä, kun Venäjä siirsi kaksi uutta korvettia Mustaltamereltä Itämerelle (Yle Uutiset 26.10.2016).

Nuo venäläiset Itämerelle siirretyt korvetit ovat Bujan M -luokan sota-aluksia nimeltään Zeleni Dol (Зелени Дол) ja Serpuhov (Серпухов). Tiedot aluksista aseistuksineen löytyvät täältä  ja täältä (Zeleni Dol) sekä täältä ja täältä (Serpuhov).

Pääministeri Sipilän mukaan Itämerelle tuodut huippunykyaikaiset sota-alukset eivät olleet yllätys.

Oli kyllä yleisessä tiedossa, että Venäjä tulee vastaamaan jotenkin Naton Varsovan huippukokouksessa tekemiin itäisen Euroopan Nato-maiden turvallisuusparannuksiin, mutta monelle oli kyllä nyt suuri yllätys, että kyseiset jäävahvistamattomat korvetit siirrettiin Mustanmeren laivastosta Välimeren ja Atlantin kautta Itämerelle nyt talvea vasten syksyllä 2016. Itämerelle piti tulla jäässä kulkemaan pystyviä uusia aluksia vasta myöhemmin, kun nuo vuoden Venäjän vuosien 2010-2020 puolustussuunnitelmien mukaiset korvetit valmistuvat puolustussuunnitelmakauden loppuun mennessä.

Korvettien siirrosta lienee tehty päätös Venäjällä varsin nopeasti, ja ensimmäiset julkisuuden vahvistamattomat tiedot alusten siirrosta Itämerelle tulivat vasta lokakuun alkupäivinä. Pääministeri Sipilää lukuun ottamatta monelle muulle alusten tulo nyt syksyllä Itämerelle talvea vasten oli siis yllätys.

                                                                                     ****

Venäjä on varustautunut voimakkaasti vuodesta 2014 lähtien Itämeren lähiympäristössä. On tullut lisää sotajoukkoja, uusi ohjuksia ja muuta sotakalustoa runsain mitoin. Kysymys ei ole vain vanhan kaluston uusimisesta. Suomen ja Baltian maiden ilmatiloja on loukattu useaan kertaan, ja Ruotsiin sekä Tanskaan on tehty simuloitu ilmahyökkäys ydinasevarusteisilla lentokoneilla.

Ei suomalaisten pidä tästä huolissaan olla”, sanoo siis pääministerimme edelleen.

Kysyisin pääministeriltä, milloin sitten Suomen ja suomalaisten pitäisi olla huolissaan Venäjän varustautumisen ja sotaisuuden suhteen?

Mitä kaikkea sotilaallista Venäjän pitäisi vielä tehdä, että suomalaisten pitäisi olla pääministerin mielestä huolissaan?

Pääministeri voisi tarkentaa tuon kynnyksen, milloin meidän huolestumiseemme olisi aihetta. Jos Venäjän asevarustelu ei ole riittävä ylittämään huolestumiskynnystä, onko sitten Venäjän sotatoimet Suomea vastaan vasta se kynnys, jolloin suomalaisten pitäisi olla huolestuneita? Vai ylittäisikö Venäjän hyökkäys Baltian maihin tai Ruotsiin jo sen kynnyksen, jolloin suomalaisten pitäisi alkaa olla huolestuneita?

On sinänsä ymmärrettävää, että valtiojohto yrittää tyynnytellä kansaa ja pitää kansan rauhallisena, mutta tuolloin sanojen tukena pitää aina olla jotain todellista uskottavuutta: rautaa, jolla varmasti kyetään torjumaan mahdollinen hyökkäys. Jos lausutaan ”Ei suomalaisten pidä tästä huolissaan olla” -kommentti, sen takana pitää olla konkreettia. Uskottavuus ja konkreetti tarkoittavat sitä, että Suomen puolustusvoimilla tulee olla uskottava kyky torjua ja vastata Venäjän muodostamaan sotilaalliseen uhkaan.

Uhan olemassaolo on sentään jo jossain määrin myönnetty tämän syksyn aikana, mutta varsin hissuttelevien sanamuodoin ja kiertoilmauksin. Ruotsissa asiat ilmaistaan suoremmin.

                                                                                     ****

Onko Suomen puolustusvoimilla uskottavaa kykyä torjua ja vastata Venäjän sotilaalliseen uhkaan?

Minun mielestäni Suomen puolustusvoimilla ei tällä hetkellä ole riittävää kykyä torjua ja vastata Venäjän sotilaalliseen uhkaan. Toisin kuin pääministeri toivoo Suomen kansan oleva huolestumatta, minä olen huolestunut. Erityisen huolestunut olen Venäjän ohjusuhasta, johon Suomella ei ole riittävää kykyä vastata. Mitä enemmän ole ottanut selvää Venäjän tämän vuosikymmenen puolustussuunnitelmista ja jo tehdyistä asevarusteluista, sitä huolestuneempi olen.

Suomen pitäisi siis kyetä torjumaan muun muassa venäläiset Iskander-ohjukset, Itämerelle tuotujen korvettien Kalibr-ohjukset ja P-800 Oniks -ohjukset sekä Murmanskin S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjukset. Nuo vain vähäisinä esimerkkeinä mainittuna.

Emme taida pysyä Venäjän vauhdissa yhtään emmekä satsaa tarvittavia voimavaroja puolustukseemme riittävän nopeasti.

Toisin kuin pääministeri, olen siis sangen huolissani Venäjän varustautumisesta, Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta ja Suomen puolustuskyvystä. Suomen ulkopoliittisen johdon tulisi olla huolestunut vähintään vastaavasti kuin mitä Baltian maat ja Ruotsi jo ovat. Baltian maat ja Ruotsi ovat selkeästi Venäjän uhan ja huolestuneisuutensa muodostuneesta uhasta julkisuudessa ilmoittaneet.

                                                                                     ****

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomen valtiovalta vähättelee turvallisuustilanteen muutoksen vaikutusta Suomeen ja Suomeen kohdistuvia sotilaallisia uhkia. Suomen ulkopoliittiselta johdosta meni pitkään, ennen kuin myönnettiin Itämeren turvallisuustilanteen muuttuneen vuoden 2014 kevään tapahtumien jälkeen niin, että sillä olisi vaikutusta myös Suomen asemaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa vielä niinkin myöhään kuin 25.8.2015: ”Uutisia seuratessa, niin kotimaisesta kuin ulkomaisestakin mediasta, saa välillä sen kuvan, että Suomikin olisi jollain tavalla uhattuna. Näin ei ole tilanne.” (Puolustusministeriö 25.8.2015).

Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.”, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu - lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: ”Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.” (Akaan Seutu 14.4.2015).

Edellä mainitut olivat vähätteleviä lausuntoja ja naiiveja jo tuolloin, ja vielä naivimpia ne ovat nyt, kun tiedetään jatko. Venäjän politiikan kokonaiskuvaa ei vielä vuonna 2015 oikein ymmärretty Suomessa.

Venäjä oli jo tuolloin aloittanut ne varustelutoimet lähiympäristössämme, jotka jatkuvat edelleen. Jokohan nyt Venäjän uhka uskallettaisiin reilusti myöntää?

Suomi on perustellut aikanaan, ettei Natoon liittymiselle ole tarvetta, koska Suomen turvallisuusympäristö on vakaa. Ajateltiin, ettei Suomen turvallisuusympäristö varmasti koskaan muuttuisi ja siksi Suomen Nato-jäsenyys voitiin sitoa turvallisuusympäristöön jo Tarja Halosen kaudella. Nyt kun turvallisuusympäristö on muuttunut ja epävakaa, ei kuitenkaan vastavuoroisesti Suomen ulkopoliittisessa johdossa nähdä Natoon liittymiselle tarvetta. Suomen ulkopoliittiselle johdolle ei siis turvallisuusympäristö olekaan se tekijä, joka muuttaisi Suomen suhtautumisen Nato-jäsenyyteen. Tuolta turvallisuusympäristön muutos -logiikalta on siis pudonnut pohja.

Suomen valtiojohto ajattelee asiat hyvin vanhakantaisesti, josta syntyy helposti käsitys, että asioita halutaan hyssytellä, josta puolestaan syntyy käsitys, että turvallisuusasioiden vakavuutta halutaan vähätellä ja turvallisuusasioita halutaan katsoa sinisilmäisesti. Tuo olisi ehkä sopinut vielä kylmän sodan aikaan, jolloin tiedonvälitys oli ilman internetiä rajoitetumpaa. Tänä päivänä tuollainen politiikka ei enää toimi, eikä sellaista harrasteta etenkään Ruotsissa muttei myöskään Baltian maissa. Noissa maissa asioita uskalletaan sanoa kaunistelematta suoraan. Jos ei ole riittävää puolustuskykyä, se on myös avoimesti todettu - ainakin Ruotsissa.

Ruotsissa Venäjän varustelun muodostaman uhan on puolustusministeri Peter Hultqvist todennut jo pitkän aikaa Ruotsin kansalle varsin suoraan. Ruotsin riittämättömän puolustuskyvyn on puolestaan todennut puolustusvoimain komentaja jo vuosia sitten.

Jos Suomessakin uskallettaisiin tunnustaa, ehkäpä sitten jotain todellista alkaisi tapahtua puolustuskykymme kohentamiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

18Suosittele

18 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jos joudut karhun kanssa kasvokkain, niin silloin ei pidä näyttää karhulle olevansa peloissaan tai huolestunut!

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Monen mielestä kuuluu näytellä kuollutta...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari
Marko Parkkola

Siinä vaiheessa kannattaa tulla uskoon ja nopeasti. Se tosin ei auta mitään, henki lähtee silti. Huomannet symboliikan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Ainakin Venäjällä ollaan huolestuneita siitä, että Suomi liittoutuu vihollisen, eli Naton kanssa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Olisiko Nato edelleen Venäjän vihollinen jos USA eroaisi siitä? Vihollisuudet voivat muuttua ystävyydeksi hetkessä kuten Suomen ja NL:n suhteet v 1945. Sitä paitsi USA oli 2ww:n aikana ÑL:n liittolainen, ystävä ja auttaja kunnes äkkiä muuttui viholliseksi.

Tavallisten kansalaisten mielipiteet eivät muutu niin äkkiä.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Ehkä pääministeri Sipilä tarkoittaa sitä, ettei yksittäisten suomalaisten pidä olla huolissaan Venäjän varustelusta. Jos minä tai Matti Mallikas ryhdymme heti paikalla olemaan huolissamme asiasta, ei se taida auttaa!

Monella alustalla, ja etenkin täällä US Puheenvuorossa, huolestuminen on lisääntynyt viime viikkoina silminnähden. On hieman ahdistavaa vierailla näillä sivuilla, kun ei osaa ratkaista, mikä huolestumiseen olisi paras toimi. Tulisiko tukea huolestuneita vai vain tyytyä lukemaan sodan uhkaa esittelevien tekstejä.

Sodan uhan merkkejä on keskusteluissa ilma sakeanaan. Kukaan ei kuitenkaan ihan varmaan voi tietää, toteutuuko harmageddon Suomen osalta seuraavien vuosien aikana vai jääkö se toteutumatta. Jos hyvin vakaasti uskoo konfliktin mahdollisuuteen, voi pahimman tapahtuessa kokea olleensa oikeassa. Jos taas haluaa uskoa sovinnollisuuden voittavan, voi toisin käydessä harmittaa, kun oli väärässä. Valitse siinä nyt sitten puolesi!

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Ongelma on se, että jos asioita kaunistellaan ja hyssytellään, ajatellaan kaiken olevan kunnossa, eikä silloin puolustusvoimiin olla valmiita panostamaan.

Kaikessa pitäisi olla realistinen ilman oman yliarviointia ja vieraan aliarviointia.

Maailmalta kyllä löytyy esimerkkejä, joille sitten on käynyt huonosti, kun tosipaikka on koittanut eikä armeijasta ole ollut riittävää apua.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos jostain on oltava huolissaan, niin poliitikkojemme ymmärryksen tasosta. En tiedä, mitä pahaa Suomen kansa on tehnyt ansaitakseen todellisuudesta irrallaan olevat, kuplassa elävät päättäjät -- ilmeisesti siihen riittää demokratiassa, kun riittävän moni vain äänestää väärin.

Siteeratakseni Veikko Huovisen romaanihenkilö Konsta Pylkkäsen sanoja Havukka-Ahon ajattelijassa, tavallisella kansalaisella ja veronmaksajalla on tässä kusiaisen valtuudet.

Tiedän, mitä viisaat poliitikot tekisivät tällaisessa huonontuneessa turvallisuustilanteessa, mutta kun en näe heidän sitä tekevän, niin minkäs minä sille voin? Laihaa lohtua tuo vain se ajatus, että nykyisen opposition poliitikot toimisivat vallassa ollessaan takuuvarmasti vielä typerämmin.

Huolissaan olo ei auta yhtään mitään, jos se ei johda uhkan lieventymiseen jollain konkreettisella tavalla. Kusiaisen valtuuksillani voin varautua sodan uhkaan lähinnä vain oman perheeni osalta.

Irtaimisto kai olisi läpikäytävä muodikkaasti KonMarin opein hävittämällä kaikki turha, ja jätettävä jäljelle lähinnä poikkeusoloissa käyttökelpoista: mikä toimii kun sähkö lakkaa tulemasta töpselistä ja vesi hanasta, ja lämmitys ei asunnossa toimi. Omia tietoja väestönsuojelusta ja kotivarasta pitäisi varmaankin alkaa päivittää itse, koska nuhjake-poliitikot pelkäävät niin konkreettisista asioista puhumista julkisesti eivätkä ohjeista yleisöä ennen kuin meno on samanlaista kuin Aleppossa.

Jos on tilaisuus tai aikomus lähteä evakkoon ulkomaille, se pitää valmistella ja toteuttaa ajoissa.

Maailmanhistoria ei jää suomalaisten perään haikailemaan, sen enempää kuin me tänä päivänä vaivaamme päätämme muinaisten etruskien kohtalolla. Ajattelemattomat kansat ovat kohtalonsa ansainneet.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Minä olen miettinyt viime aikoina tuota viimeisen kappaleen asiaa teemalla: minkäverran kansakunnant ovat vastuussa omasta kohtalostaan? Suomalaiset vastustavat jääräpäisesti Natoon hakeutumista. Ei auta tohtoreiden ja tutkijoiden arviot, ei Nato-raportit. Venäjän toimet katsotaan vain uhitteluksi,mutta onko uhittelua vailla tarkoitusta, päämäärää? Pistetäänkö miljardeja sotavoimien ylläpitoon, kalustukseen ja liikutteluun vain siksi että näytetään mistä kana voi pissiä?

Meillä on edustuksellinen demokratia, ja ihmiset äänestävät poliitikkoja, jotka eivät ole Nato myönteisiä. Itse olen äänestänyt Nato-kannattajia, mutta eivät he ole päässeet eduskuntaan. Niinistöä äänestin pressaksi sen vuoksi, että ajattelin hänen olevan Nato-myönteinen, mutta näytti että 2014 elokuusta lähtien hänen kantansa muuttui varsin varovaiseksi "orsipolitiikan" kannatukseksi.

Kannatan Natoa siksi, että haluan suomalaisilla olevan mahdollisuus rauhantilaan niin pitkään kuin mahdollista. En ole vähimmässäkään määrin sotahullu, vaan pikemminkin turvallisuushullu. Haluan, että jos kriisi tulee, meillä olisi selkänojaa johon turvata, huoltoreittejä, tiedustelutietoa, aseita puolustautumiseen.

Noin 25%:a kansasta eli Nato-myönteisistä ovat turvallisuusmielessä näiden maailmaan luottavaisesti suhtautuvien armoilla. Venäläiset kannattavat 87%:sti Putinin hallintoa, eli he ovat kohtalonsa ansainneet. Samoin suomalaiset kansakuntana, jos 75% on sitä mieltä, että ei ole syytä huoleen. Yksilöt onkin sitten toinen juttu: tässä toiminee tuo kusiaispolitiikka.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #17

Olen ihmetellyt missä viipyy uusi mielipidetiedustelu. Onko aihe ja aika sopimaton juuri nyt? Kärjistäisikö väärä mielipide herkkää tilannetta. Ehkä jäsenhakemus pitäisi vain lähettää kuulematta kansaa ja Venäjää. Hyväksytty jäsenyys ratifioitaisiin eduskunnassa.

http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #17

Helenalta napakka kirjoitus. Vaikka täällä on leimoja jaettu, en itsekään suostu muottiin, jossa minut leimataan sotahulluksi tai -intoilijaksi. Olen riskinottaja, kun puhutaan sijoittamisesta, mutta en pienimmässäkään määrin silloin, kun puhutaan ulkoturvallisuudesta. Järkeä voi käyttää Nato-asiassa ja se on jopa suotavaa. Jos paha paikka tulee, on hyvä olla Helenan sanoin selkänojaa.

Suomen pahin ongelma on poliittisten päättäjien kyvyttömyys ymmärtää ympäristössä tapahtuvaa muutosta. Toiseksi pahinta on sotilaiden kyvyttömyys tuoda mielipiteensä ulkoturvallisuuskehityksessä julki. Sotilaiden osalta asia johtunee tiedon puutteesta eli siitä, että he eivät tiedä laillisia oikeuksiaan tuoda julkisuuteen toimialaansa kuuluvia turvallisuusnäkökohtia. Ollaan idioottimaisella tavalla hiljaa silloin kun päättäjät ajavat vauhdilla päin seinää.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kyse on riskin ottamisesta. On aivan sama, jos riski jää toteutumatta. Sen sijaan hölmömmänkin tulisi tajuta, että riski voi todella toteutua ja siinä vaiheessa seuraukset olisivat ilman varautumista katastrofaaliset. Puolen valinta on naurettavan helppoa.

Hyvä kirjoitus Pesoselta ja hyviä kysymyksiä.

Marko Parkkola

"Ehkä pääministeri Sipilä tarkoittaa sitä, ettei yksittäisten suomalaisten pidä olla huolissaan Venäjän varustelusta. Jos minä tai Matti Mallikas ryhdymme heti paikalla olemaan huolissamme asiasta, ei se taida auttaa!"

Suomessa valta kuuluu kansalle, sanoo perustuslaki. Yleisesti ottaen myös valtiohallinnon läpinäkyvyys tukee demokratiaa. Kansan yksi suurimmista tehtävistä on valvoa, että heitä edustetaan asianmukaisesti. Esimerkiksi oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia, että suuri yleisö voi vahtia oikeusistuinten toimintaa.

Suomessa kansa on saatu nätisti hakattua alistumiseen. Emme edes halua valvoa kuinka meidän asioitamme ajetaan. Tokihan mediassa on raflaava otsikko silloin tällöin, mutta mitään kovin tärkeää niihin ei tule. Kaikki on sirkusta.

On toki sotilassalaisuuksia, joita ei kansalle kerrota viidennen kolonnan vuoksi. Kuitenkin maanpuolustuksen päälinjat ovat sellaisia, joita kansan tulisi erityisesti saada valvoa. Valtion ensimmäinen tehtävä nimittäin on turvata omat kansalaisensa.

Kuinka valtio tällä hetkellä toteuttaa tuota tehtävää? En tiedä, kun Sipilä käytännössä käskee minun pitämään turpani ja jatkaa veronmaksua.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Kyllähän Suomen valtiojohto on ollut ennenkin varsin lujahermoista... Paasikiveä siteeraten: "...viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen."

"Vaikka Kalevan pudottaminen oli kiistattomasti kansainvälisen oikeuden vastainen rikos, pääministeri Risto Ryti ja ylipäällikkö Mannerheim katsoivat maan ulkopoliittisen aseman niin heikoksi, että asiasta ei tehty protestia Neuvostoliitolle. Tapausta ei edes käsitelty virallisesti hallituksessa. Onnettomuuden todellinen syy salattiin myös suurelta yleisöltä."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matkustajakone_Kalev...

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ ".. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomen valtiovalta vähättelee .."turvallisuustilanteen

Pääministeri A K Cajander piti kuuluisan puheensa Viipurissa Heinjoen sotaharjoitusten jälkeen 12.8.1939. Siinä hän lausui tyytyväisyytensä siihen, ettei puolustusmateriaalia ollut hankittu turhaan ruostumaan ja vanhenemaan.
Valtiovaranministeri Väinö tanner puhui samana päivänä, 12.8.1939, Forssassa. Puolustusmateriaalista hän esitti samoja ajatuksia kuin pääministeri Viipurissa. Hän myönsi sdp:n penseyden varustelun suhteen. He olivat halunneet varata ”rahalliset mahdollisuutemme maamme talouden ja siviilielämän kohottamiseen”. Varusteluun käytetyt varat olisivat menneet hukkaan ja maa olisi köyhtynyt. Lainavarojen käyttäminen sellaiseen ”tuottamattoman tarpeen tyydyttämiseen” olisi Tannerin mukaan aiheuttanut inflaation. Rasitusta ei voitu myöskään panna tulevien sukupolvien maksettavaksi. ..

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hehheh, meinasin vedota ihan samaan "lujahermoisuutta" osoittavaan juttuun...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Periaatteessa ei liene syytä kovin paljon huolestua nimenomaan kahden aluksen siirtämisestä Itämerelle, mutta yleisestä kehityksestä, johon tämäkin "pieni" askel liittyy, on syytä olla "huolissaan". En tiedä mikä suomen kielen sana parhaiten kuvaisi asiaa, en sanoisi englanniksi "worried" vaan "concerned".

Hyssyttely nyt aina on kuulunut Suomen ulkopolitiikkaan, mitä Venäjään tulee. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli valtava arsenaali kaikenlaista sotalaivaa ja asekalustoa koko Baltian alueella sekä myös Kalingradissa ja tilanne oli kaiken aikaa liipasimella. Siitä huolimatta Suomen kansalle kerrottiin, että kaikki on hyvin ja meillä on rauhaa rakastava YYA-naapuri, jonka kanssa pärjätään hyvin.

Koko käsite "kylmä sota" oli Suomessa eräänlainen vaisu ja nimenomaan lainausmerkkeihin kirjoitettava ilmaisu. Sitä ei pidetty lainkaan samalla tavalla todellisena kuin länsimaissa. Tämä on käynyt hyvin ilmi omien lasteni kautta, jotka ovat ulkomailla asuessamme opiskelleet kansainvälisessä koulussa. Heidän historiankirjoissaan ja opetuksessa Cold War kirjoitetaan suurella kirjaimella ja sitä käsitellään nimenomaan sotatilana, samanarvoisena epsiodina kuin vaikkapa toinen maailmansota, jolla oli siis alku ja loppu ja se on erillinen opetustopikki muiden sotien rinnalla.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Uskoisin, että tämä sota-alusten siirtely Itämerelle on enemmänkin tarkoitettu Venäjän maan sisäisiin tarpeisiin. ”Pravda” saa siitä aineistoa uutislähetyksiinsä, jolla pidetään jatkuvasti yllä valheellista uhkakuvaa. Tätä ovat olleet myös nämä itänaapurissa toteutetut laajat väestönsuojeluharjoitukset, joista Arto Luukkanen kirjoitti blogissaan. Ulkopuolisella uhkalla Kreml pönkittää omaa valtaansa ja saa pidettyä kansalaiset ruodussa. EU-pakotteet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat jatkuvasti kansalaisten jokapäiväiseen elämään Venäjällä.
Ruodussa pitoa auttaa venäläinen kansanluonne, josta Nobel-kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn kirjoittaa merkittävässä 7-osaisessa kirjasarjassa ”Vankileirien saaristo”:

"Me unohdamme kaiken. Emme muista menneitä asioita emmekä historiaa, me muistamme vain kaavamaisen pisteviivan, joka juuri on haluttukin takoa muistiimme jatkuvasti kovertamalla.
En tiedä, onko se ihmiskunnan ominaisuus, mutta meidän kansamme ominaisuus se on. Masentava ominaisuus. Se saattaa johtua hyvyydestäkin, mutta silti se on masentava. Se tekee meistä valehtelijoiden saaliita" (osa I sivu 225). Kirja julkaistiin vuonna 1974 eli yli 40 vuotta sitten.

Mikäli venäläiset haluavat viedä sota-aluksiaan Kaliningradin ”pussiin”, niin se on heidän strategiaansa. Pussin suu saadaan helposti suljettua sodassa miinakentillä, kuten tapahtui viime sodan aikana Suomenlahdella.
Englantilainen sananlasku sanoo: ”Sotaa ei voita pisin miekka, vaan pisin kukkaro.” Nato ja Venäjä painivat eri sarjassa ”kukkaron” suhteen, jos ydinaseita ei oteta huomioon. Naton kivijalkana ovat tässä ennen kaikkea Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tietoja tihkuu siitä, kuinka Venäjällä rahastot ovat ehtymässä, eikä mikään viittaa heidän asemansa paranemiseen: eihän Krimillä mitään kultakaivosta ollut. Venäjän öljytulot eivät nykyisestä nouse, ydinvoima- ja asekaupalla ei tule vientituloja läheskään sitä summaa, jonka Putinin hallinto hassaa sekä asevarusteluun että sotimiseen Ukrainassa ja Syyriassa.

Onko kaikki tämä sapelinkalistelu pelkkää teatteria, jolla Putin ylläpitää riittävän tuen kannattajiensa keskuudessa ja pääsee poseeraamaan Suurena Johtajana? Onko kulissien takana valmisteilla palatsivallankumous, joka pyrkii poliittisen kurssin muutokseen Venäjällä ennen kuin kassakirstujen pohjat paistavat ja kansalle alkaa tulla nälkä. Muistelen, kuinka Neuvostoliiton romahduksen aikaan venäläisllä oli tapana varastella perunoita toisiltaan ja Saksan ruoka-apu oli ratkaisevassa asemassa.

Suomessakin autettiin naapuria monin tavoin ja oltiin huolissaan mahdollisten nälkäpakolaisten tulosta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kommentti, mutta ulkoturvallisuusasiat eivät voi olla uskon asioita.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen
Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #25

Heh, tuo kuvaa hyvin aikamme poliittista liturgiaa. Parempi ilmaisu on uskottavamaiääspuolustus.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä havainto Pesoselta tuo Nato-turvallisuusympäristön muutos -dogmin pohjan putoaminen. Käsittääkseni se on ollut yksi tärkeimmistä perusteluista sille, miksi Suomi ei ole jättänyt jäsenhakemusta. Mitä siis vielä tarvitaan? Venäjän suora hyökkäys Suomeen? Tässä vaiheessahan Nato ei ota jäseniä, eikä muuten silloinkaan, jos hyökkäys kohdistuu naapuriin.

Jos alustavat tiedot pitävät Surkov-leak -jutussa paikkansa, Venäjä on pedannut sotilaallisilla siirroillaan Krim-Ukraina -operaatiolle tilaa toimia rajummin. Operaation pitäisi alkaa aivan lähiaikoina. Kannattaa tutustua aiheeseen. Vladislav Surkov on Putinin lähipiiriläinen ja hakkerit pääsivät iskemään melko nolosti, jos vuodetut tiedot todella ovat aitoja.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Krimillä ja Itä-Ukrainassa asiat eivät taidakaan mennä kuin Strömsössä.

Foreign Policy -lehti kertoo tuoreessa artikkelissaan, kuinka joko Kreml tai paikalliset vallasta kilpailijat ovat ryhtyneet puhdistamaan vasallien joukosta poliittisesti kiusallisia tai omapäisiä hahmoja, passittaen näitä toiseen hiippakuntaan.

http://foreignpolicy.com/2016/10/25/who-is-killing...

Mahtoiko kohudosentti Johan Bäckmankaan ymmärtää aivan loppuun saakka, kuinka kovaan leikkiin tuli lähteneeksi?

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Lehden jonka Notable Contributed-listaan kuuluu esim Hillary Clinton ja Melinda Gates ei voi olla erityisen 'puolueeton' taho ... Tai esim jonka kirjoituksiin esimerkiksi Krimin tapauksessa voisi luottaa siihen että ne olisi puolueettomia.

Mielenkiintoista että Contributed listalla on myöskin Ran Paul, Ted Cruz ja John Kerry. Taitaa olla että poliitiikan yläkerroksella ollaan läheisempiä kuin annetaan ymmärtää.

Oletko huolissaan JB:sta ? :D

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Suomella ei ole mitään kykyä vastata Venäjän aggressioon jos se tulee kohdistuttuna vain Suomeen.

Suomen ainoa keino on näyttää niin suurta sotilaallista voimaa että tänne hyökkääminen ei kannata panostukseen nähden. Tämä tarkoittaa suurta ja liikkuvaa maavoimia jotka kykene taistelemaan viimeiseen sotilaaseen, jonkin verran lentokalustoa ja pieniä saaristoalueissa toimivia pinta-aluksia jotka kykenee miinoitukseen ja ohjuksien laukaisemiseen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suomen alueelliseen puolustukseen perustuva puolustusstrategia on vanhentunut, ja olen käsitellyt tuota asiaa monessa aikaisemmassa blogikirjoituksessa nyt lokakuussa.

Venäjä ei hyökkää enää Suomeen toisen maailmansodan aikaiseen tapaan suurella miesarmeijalla. Venäjä ei tule tapattamaan Suomen korpimetsiin sotilaitaan, mutta toki meidän tuollaiseen vaihtoehtoon on myös varauduttava, mutta se ei todellakaan ole päällimmäinen uhka.

Suomi varautuu hieman väärään uhkaan.

Suomen alueelliseen puolustukseen perustuva puolustusstrategia oli vielä sopiva kylmän sodan aikaan muttei siis enää. Alueelliseen puolustukseen perustuva puolustusstrategia on sotilassyöppö, jossa suomalaisen sotilaan hengen ja suomalaisen infrastruktuurin tuhoamisen hinta on pieni. Nykystrategia pitää olla sellainen, ettei vihollinen maahan edes pääsisi, kun alueelliseen puolustukseen perustuva puolustusstrategia on valmis päästämään vihollisen sotavoimat syvällekin Suomeen. Myös alueelliseen puolustukseen perustuvan puolustusstrategian pelotearvo on vähentynyt, kun sen mukaisesti Suomeen ei enää todennäköisesti hyökättäisi.

Venäjän uhassa pitää ottaa huomioon:

- ohjusiskut sotilaallisesti tärkeään infrastruktuuriin ja liikenneyhteyksiin (esim. Iskander-ohjuksin tapahtuvat iskut)
- Suomen ilmatilan hallinta (esim. Suomeen syvälle yltävät S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät)
- huoltovarmuusreittien turvaaminen etenkin Itämerellä (siis Suomen alueen ulkopuolella: Baltian maat eivät saa päästä Venäjän haltuun)
- nopean toiminnan iskut strategisen sillanpäätyyppisen alueen haltuun ottamiseksi (esim. Ahvenanmaan osa, Hankoniemi tai vaikkapa peräti Porkkala).

Noihin uhkiin alueelliseen puolustukseen perustuva puolustusstrategia sopii huonosti.

Suomen puolustuksessa on se vinouma, että meillä on suuret miehistöresurssit, koska miehistöresurssien ylläpito reserviarmeijana on halpaa, mutta asevarustus etenkin kalliissa aseissa (ohjustorjuntajärjestelmät) on heikolla tasolla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ohjusiskuin tapahtuvat infratuhot y.m. ovat vain ensimmäinen askel. Loppujen lopuksi tarkoitus on kuitenkin maahan tunkeutuminen, jolloin puolestaan aluepuolustus jälleen on ajankohtaista.

Jos kyseessä olisivat puolustukselliset toimet, niin ohjusiskut, ilmatorjuntaohjukset, sillanpääasemien haltuunottaminen tukikohdiksi j.n.e. riittäisivät sinällään ilman, että aluetta miehitettäisiin, mutta kun kyseessä on ekspansiivinen offensiivi, jonka tarkoitus on nimenomaan alueiden valtaaminen (puolustustarvettahan ei Venäjällä edes ole), niin asia on toinen.

Joten en ole täysin vakuuttunut tuosta maajoukkojen "tarpeettomuudesta".

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #21

Miksi Venäjä tulisi Suomeen ja tunkeutuisi suomalaisiin korpiin? Mitä Venäjä sieltä tarvitsisi, mustikoita ja puolukoitako? Venäjälle on tärkeää Itämeren yhteydet ja Itämeren rannikkoalueet, ei maa-alueet laajemmin. Venäjälle riittäisi ottaa Suomen ilmatila haltuunsa, koska silloin olisi helppoa hallita riittävästi koko maata, kuten Syyrissa nyt on osittain käynyt. Venäjän pitää turvata kulkuyhteydet Kaliningradiin ja mieluusti myös ulos Itämereltä Pohjanmerelle. Pohjoisessa pitää turvata Murmanskin alue, joka on Venäjän tärkein asekeskittymäalue (mannerten väliset ohjukset, sukellusvenetukikohdat jne.).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #26

Ne korvet sattuvat olemaan Pohjanlahden ja itärajan välisellä alueella, joten ei sitä Vaasaa tai Torniotakaan saavuta ilman sitä korpivaellusta. Matkalla on sitten myös Jyväskylää ja Tamperetta y.m.

Ei Baltian kohdallakaan tyydytty rannikkoalueiden tukikohtiin, vaan myös Pärnusta ja Tartosta tuli osa Neuvostoliittoa. Mitä he siellä tekivät tai halusivat tehdä, en tiedä.

Suomen valtaamisen jälkeen voi sitten tähystellä jo Atlannin rannoille jossain vaiheessa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #26

# 26., Miksi Venäjä tulisi Suomeen ja tunkeutuisi suomalaisiin korpiin?

Venäjä tarvitsee puskurivyöhykettä strategisten kohteidensa, Pietarin ja Kuolan tukikohta-alueen, puolustamiseksi. Se haluaa ilma- ja avaruuspuolustuksensa sensorit ja torjuntajärjestelmät lännemmäksi, eli Suomenlahden pohjoisranta, Ahvenanmaa ja Suomen länsiraja olisivat omiaan antamaan lisää syvyyttä ja varoitusaikaa Venäjän puolustukselle Lännen vastaiskuja vastaan. Samalla Iskander- ym. hyökkäykselliset järjestelmät näille alueille vietynä antavat lisää ulottuvuutta Ruotsin ja Norjan uhkaamiseen niiden asevaikutuksella.

Toisaalta, Venäjä tietää hyvin, että sisämaahan jäävä osa Suomea jää vastaiskujen tukialueeksi ellei sieltä eliminoida Suomen Puolustusvoimia. Niinpä ne korvetkin tulevat kylkiäisinä samaan hintaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #26

Olen samaa mieltä siinä että alueellinen puolustusstrategia on vanhentunut, mutta sitä edelleen tarvitaan Suomessa. Se vain pitää ehdottomasti päivittää 2000-luvulle.

Suomen tulee erityisesti kiinnittää huomiota juuri niihin seikkoihin kuin kerroit. Aseistusta tulee kehittää paremmin uusiin uhkiin sopiviksi ja Suomen tulee pystyä pysäyttämään vihollinen kaukaa sen omalla alueella ja taistelemaan myös siellä. Ilman apuja se ei onnistu. Suomi tarvitsisi ehdottomasti apuja maajoukoille ja tehokasta turvaa saadaan taistelukoptereista, jotka pystyvät lentämään vaikka tien pintaa pitkin korpialueella, eli näkymättömissä. Jokainen voi miettiä, kannattaako Suomen ostaa omia vai saada tätä tukea muualta.

Venäjä ei todellakaan tarvitse korpialueita, mutta päästäkseen haluttuihin kohteisiin, sen tulee turvata kulku alueille. Tähän se tarvitsee korpialueilla sijaitsevia maanteitä ja rautateitä. Ne taas otetaan haltuun kunnon ohjus- ja ilmapommituksilla, tankeilla ja taistelukoptereilla sekä tietysti riittävin miesvoimin. Venäjä tietää hyvin, että Suomen puolustustilanne on huono muutamassa viikossa, erityisesti, jos Venäjä pystyy katkaisemaan Suomen keskeltä, jolloin Suomi muuttuu käytännössä saareksi.

Jos Venäjä olisi ikävä, se miehittäisi yllättäen Ahvenanmaan ja uhkaisi takaisinvaltaajia sodalla tai jopa ydiniskulla. Jos Suomella olisi kanttia yrittää tunkeutua Ahvenanmaalle sen jälkeen kun se olisi jo venäläisten käsissä, tappiot olisivat valtavat. Samalla se olisi merkki Venäjälle pommittaa eduskunta, varuskunnat, lentokentät ja muut vastaavat kohteet tuusannuuskaksi.

Takuuvarmasti tähän liittyen Venäjä tunkeutuisi maahan muualtakin ja erityisesti Suomen kapeimmalta kohtaa. Saarivaikutuksen aikaansaamiseksi Oulun ja Kemin valtaukset olisivat tärkeitä. Sen jälkeen Suomi olisi saman tien merikuljetusten varassa. Venäjä pystyy katkaisemaan Suomen kunnon rynnäköllä ja valtavan ylivoiman takia päivissä.

Eli kyllä Venäjä tarvitsee niitä tankkeja ja miesylivoimaa korvessakin. Kaikki ei kulje ilmateitse ja olisi äärimmäisen raskasta pitää pieniä rajattuja alueita hallussa, jos vastapuoli pystyisi jatkamaan sotaa raskain asein vuosikausia. Kyse on tässäkin siedettävistä riskeistä ja tappioista. Alivoimainen vihollinen kannattaa murskata kerralla ja katkaista siltä huolto. Omat tappiot voivat alussa olla suuret mutta jatkossa on helpompaa kun metsissä kuurupiilossa kyräilevät yksittäiset ryhmät voivat enää tehdä mitättömiä pikkujuttuja kevyin asein. Aikaa myöten ryhmät vain tuhotaan sitä mukaa kun ne joutuvat paljastamaan itsensä. Nykytekniikalla se onnistuu kaukaa, korkealta ja pilkkopimeässä.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Kalliit ohjustorjuntajärjestelmät vaativat henkilöstön hoitamaan laitteita. Jos ei palkata ammmattisotilaita hoitamaan niin niitä tarvitaan jatkuvaan reserviläisiä joita koulutetaan jatkuvasti. Tämä syö resursseita ja aikaa.

Jos venäjä pystyy nappaamaan osia suomesta niin silloin menee kyllä samalla koko maa samalla vaivalla.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tässä vaiheessa Sipilän pitääkin kertoa että ei ole mitään hätää. Mutta sitten kun hän saa kutsun Moskovaan neuvottelemaan maidemme välisistä yhteisistä turvallisuusasioista, silloin pitää huolestua ja suorittaa YH. Siihen asti täytyy vain pitää ruuti kuivana!

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Panostaako Suomi riittävästi puolustukseen ottaen huomioon hankala sijaintimme. Ei panosta.

Suomen puolustusmenot vuonna 2014 olivat vain 2,67 miljardia euroa, kun esimerkiksi Norjalla 37 miljardia kruunua, mikä on noin 4,3-4,4 miljardia euroa 8,5 kruunun eurokeskikurssilla laskettuna. Norjan puolustusmenot olivat siis 1,6…1,7-kertaiset Suomen puolustusmenoihin verrattuna, vaikka maa on Nato-maa. Norja on hyvä vertailukohde Suomelle asukasmäärältään, mutta Venäjän uhka Norjalle on pienempi kuin Suomelle. Aseita ostetaan rahalla eikä bruttokansantuotteen prosenttiosuuksilla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Valtaa pitävät poliitikot ilmeisesti haluavat, että Suomi nuukailee itsensä pois maailmankartalta.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Suuret miehistöresurssit jo sinänsä luovat ennakkopelotteen maahan tunkeutumiselle ja se on hyvä asia. Siitä Talvisodassa ja Jatkosodassa saavutetut torjuntavoitot ovat esimerkkeinä.
Olen toisaalla tuonut esille, mitä Nikita Hruštšev kirjoittaa Talvisotaan liittyen kirjassaan ”Hruštšev muistelee”:

”Uskoisin meidän menettäneen kaatuneina noin miljoona miestä”.

Suuria lukuja ja niissä on varmasti kaikupohjaa, kun näin kirjoittaa mies, joka kuului aikanaan Stalinin lähimpiin miehiin ja samalla sisäpiiriin sodan aikana ja myös sen jälkeen ennen kuin hänestä itsestään tuli Neuvostoliiton ykkösmies.
Suomen sodanjohdon arvion mukaan itänaapurin tappiot olivat noin 200 000 miestä, joka on kustantajan huomautuksena kirjassa samalla sivulla (s. 140). Itse asiassa nykyiset sukupolvet nauttivat tästä sodan aikaisen sukupolven ”perinnöstä” ja se on osaltaan tae rauhanomaiselle rinnakkaiselolle, mikä on tietysti erittäin hieno asia.

Mitä asevarustukseen tulee, niin sen parantamista ei ole ainakaan helpottamassa turvapaikanhakijoihin liittyvät kustannukset, jotka ovat pelkästään tälle vuodelle yli 800 miljoonaa euroa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Talvisota sodittiin yli 75 vuotta sitten ja maailma hieman siitä muuttunut - ja sodankäynti myös. Vanhalla maineella ei enää pärjätä, ja se pitäisi pyyhkiä täysin pois, kun puolustusta suunnitellaan.

Venäläiset ammattisotilaat eivät olen tyhmiä. Siksi he eivät tunkeudu Suomeen isolla maavoimien sotilasjoukolla, minkä torjunnassa Suomi on vahvimmillaan. Venäjä tietää Suomen puolustuksen heikot lenkit ja niiden kautta Venäjä tekisi ne toimenpiteet, mitä se tarvitsisi asetettuihin päämääriin pääsemiseksi.

Baltia on asia erikseen, kun maiden leveys Itämeren ja Venäjän/Valko-Venäjän välissä on pääosin alle 250 kilometriä Kaliningrad huomioiden.

Suomen ei pidä puolustuksessa elää enää talvi- ja jatkosotaa, jotka kumajavat vielä monen takaraivossa. Suomella on kohtuullisen hyvät asereservit perinteisten halpojen aseiden suhteen, mutta kalliimpien aseiden (esim. ohjustorjuntajärjestelmät jne.) heikot.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Olen aika lailla samalla kannalla. Suomen asevelvollisuusarmeija sopii hyvin laajojen alueiden puolustamiseen jos se ehditään mobilisoida. Saksalainen sotamarsalkka Erwin Rommel sanoi liittoutuneiden hyökkäyksestä Pohjois-Ranskaan, että sen 24 ensimmäistä tuntia tulevat olemaan ratkaisevia operaation onnistumisen suhteen. Samalla tavalla voidaan ajatella, että Suomen puolustuksen ja itsenäisyyden kannalta hypoteettisen konfliktin 24 ensimmäistä tuntia tulevat olemaan ratkaisevia, koska tällöin tultaisiin näkemään, että kuinka hyvin puolustusvoimien mobilisaatio käytännössä onnistuisi.

Puolustusvoimien mobilisaatiota voidaan häiritä monella eri tavalla. Siihen voidaan käyttää esim. ilmavoimia ja pitkän kantaman ohjuksia. Suomella tulisi olla kyky torjua näitä uhkia. Käytännössä tämä tarkoittaisi panostusta etenkin pitkän kantaman ilmatorjunnan kehittämiseen niin, että Suomella olisi kykyä ampua jopa Iskander-ohjuksia.

Kenties Suomella pitäisi olla neljäs aselaji maa-, meri- ja ilmavoimien lisäksi ja tämä olisi tällöin pitkän kantaman ilmatorjunta. Iskanderien kaltaiset ohjukset ovat erittäin ikäviä siinä mielessä, että ne ovat nopeita (nopeus jopa 6.2 mach), niillä voi hyvinkin olla kyky tehdä väistöliikeitä, ne ovat sangen tarkkoja osuen luultavasti muutaman kymmenen metrin päähän tarkoitetusta kohteesta ja niiden taistelukärjet saattavat painaa jopa 700 kiloa.

Tuollaisten ohjusten alasampuminen on vaikeata, mutta ne ovat nykypäivän aseita, joita ei pystytä torjumaan perinteisen asevelvollisuusarmeijan voimin. Niitä luultavasti käytettäisiin tuhoamaan tai vahingoittamaan Suomen puolustuksen avainkohteita kuten esikuntia, viestiyhteyksiä, lentokenttiä, satamia ja huollon tärkeimpiä varikoita.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Defense One: Washington is Quietly Reinforcing Europe’s Northern Flank

http://www.defenseone.com/ideas/2016/10/washington...

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Minulla on tapana sanoa: Armeija puolustaa Suomea myös rauhan aikana – jo pelkällä olemassa olollaan. Tämä pitää paikkansa ja siinä on oivaa motivaatiota myös palvelukseen astuville varusmiesikäluokille. Tyhjiöllä on tapana täyttyä ja tyhjiötä ei saa päästää syntymään, joten asevelvollisuusarmeijaa tarvitaan.
Länsinaapurissa ruvettiin ”haaveilemaan” ja siellä ollaan nyt vähin äänin palaamassa todellisuuteen.

Koulutuksella on myös erittäin tärkeä merkitys armeijassa ja se tuli esille viime sotien aikana mm. hävittäjäkoulutuksessa.

Faktaa: "Varustettuna ensin Fokker D.XXI:llä ja sitten mm. Brewster 239:llä ja Messerschmitt 109G:llä Suomen hävittäjäyksiköt saavuttivat sellaisia pudotussuhteita, joihin minkään muun maan hävittäjävoimat eivät pitkäaikaisissa taisteluissa ole pystyneet; Brewstereillä 32:1 ja Messerschmitteillä 25:1"!

Näin kontra-amiraali, res. Paul T. Gillcrist U.S. Navy kirjoittaa kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilaisen kirjan "Punalentäjien kiusana" alkusanoissa.

Olen varma siitä, että Hornet-pilotit saavat myös nykyään erinomaisen koulutuksen, joka kestää "päivänvalon" kaikissa olosuhteissa. Siitä olivat osoituksena nämä pari ilmatilaloukkausta, jossa Hornetit olivat heti paikalla ja kuvasivat mainitut koneet.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Suomalaiset lentäjät on huippuluokkaa, se on selvää. Se että koneet olivat paikalla todistamassa ilmatilaloukkausta johtui vain siitä että suomalaiset hornetit olivat tiedustelemassa Venäjän rahtikoneiden liikkumista Kalingradin suuntaan. Tietojen mukaan nämä olivat viemässä Iskandereita tai sen osia Kalingradiin. Tukikohdasta käsin Hornetit eivät olisi ehtineet venäläisten koneiden kyytiin, ilmatilan loukkaus oli lyhyt ja nopea.

Viesti tuli selväksi molemmille ...

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Erinomaista kommentointia, jossa Suomen puolustamisen strategioita mietitään monelta kantilta. Mikä parasta, venäjämieliset eivät (ainakaan vielä) ole tulleet sotkemaan asiallista keskustelua omalla disinformaatiollaan!

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kaikenlaista kirjoitusta kaikesta. Mutta jospa lukisitte hieman fiktiivistä romaania eli Ilkka Remeksen viime syksyisen kirjan. Ei huono mielikuvituksen tuottama teos ollenkaan. Niinkin voisi käydä, jos veli venäläinen ihan häijyksi äityy.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset