Venäjä rajoittaa Suomen 4G-verkon toimintaa sotilaallisin perustein
Uudet ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset ja muutokset Venäjän harjoittamassa maailmanpolitiikassa ovat tulleet kaikille selväksi Krimin niemimaan valloituksen jälkeen sekä meneillään olevien Ukrainan ja Syyrian sotien myötä.
Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjamuutos tapahtui paljon aikaisemmin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kuin mitä noiden edellä mainittujen sotatapahtumien perustella voisi päätellä.
Ratkaisevina tapahtumina linjamuutokselle on syytä pitää entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden pyrkimyksiä erkautua Venäjän etupiiristä värivallankumouksilla. Georgian samettivallankumous tapahtui vuonna 2003, Ukrainan oranssivallankumous vuosina 2004-2005 ja Kirgisian tulppaanivallankumous vuonna 2005. Myös Uzbekistanissa oli värivallankumousta muistuttavia protesteja vuonna 2005.
Vielä tuolloin 2000-luvun alkupuolella Venäjällä ei ollut sotilaallista voimaa kukistaa sen puskurivaltioissa tapahtuvia erkanemispyrkimyksiä sotilaallisesti. Vuoden 2008 Georgian sota sinänsä onnistui ja Venäjän tavoitteet täyttyivät estää maan luisuminen kohti Nato-jäsenyyttä, mutta sota osoitti Venäjän armeijaa vaivaavat puutteet ja rajalliset voimavarat.
Nyt Venäjän armeija on jo riittävän iskukykyinen toimimaan maan länsirajalla, ja Venäjä on onnistunut hyvin Krimin valloituksessa sekä sodissaan Itä-Ukrainassa ja Syyriassa.
Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti vuonna 2000, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjanmuutos alkoi pikkuhiljaa jo 2000-luvun alkupuolella edellä mainittujen värivallankumousten perusteella. Venäjä alkoi nähdä, että entisten puskurivaltioiden valuminen pikkuhiljaa kohti länttä toisi lopulta Naton kiinni sen omiin rajoihin, jota Venäjä ei pitänyt alkuunkaan hyväksyttävänä omalle turvallisuudelleen.
Vaikka Venäjän presidenttinä vuosina 2008–2012 ollutta Dmitri Medvedeviä on pidetty länsimyönteisenä, ei hänen aikanaan Putinin aloittama Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen muutosprosessi muuttunut perusteiltaan. Kysymys Putinin ja Medvedevin välillä oli ja on edelleen vain sävyeroista. Uskon jossain määrin, että Venäjän armeijalla ja sen taustalla olevilla johtavilla sotilailla on suurempi rooli Venäjän linjamäärityksiin kuin yleisesti uskotaan, vaikka armeijassakin on tapahtunut myös johtavien sotilashenkilöiden siirtämistä sivuun presidentin vaatimuksesta. Armeijan vahva rooli itänaapurissamme on meille tuttua jo Neuvostoliiton ajoilta.
Lännessä ei Venäjän pikkuhiljaa tapahtuvaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjamuutosta havaittu. Pienistä merkeistä ei otettu vaaria, eikä niiden merkityksien analysointia johtopäätöksien päivittämiselle tapahtunut. Edes vuoden 2008 Georgian sota ei saanut länsivaltoja reagoimaan Venäjän muuttuneeseen ja maan edelleen muuttuvaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Lännessä oltiin hyväuskoisia, eikä haluttu – tai ei jopa osattu – lukea Venäjän linjamuutoksen tunnusmerkistöä oikein.
Monet länsimaat eivät ole halunneet lukea Venäjän linjamuutoksen tunnusmerkistöä oikein edes vuoden 2014 Krimin valloituksen sekä Itä-Ukrainan ja Syyrian sotien alkamisen jälkeenkään.
Suomi on heräämässä Venäjän todellisuuteen vasta nyt syksyllä 2016. Mikäli istuvassa hallituksessa olisi mukana SDP ja ulkoministerinä Erkki Tuomioja, Suomen heräämistä tuskin olisi vieläkään tapahtunut.
Jäljempänä kahdessa seuraavassa luvussa on esimerkkeinä kaksi pientä Venäjän toimenpidettä, jotka liittyvät Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutokseen ja varautumiseen jopa sotatoimiin Venäjän raja-alueilla. Toimenpiteet ovat sinänsä melko vähäisiä yleisesti, mutta Suomelle melko suurimerkityksellisiä.
****
Venäjän presidentti Dmitri Medved antoi 9.1.2011 ukaasin nro 26, joka koski Venäjän raja-alueiden muodostamista (”Указ Президента Российской Федерации от 09.01.2011 г. № 26”). Ukaasi venäjänkielellä on luettavissa täältä.
Ukaasissa muodostettiin Venäjälle yhteensä 380 raja-aluetta, joissa rajoitettiin ulkomaalaisten kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden sekä ulkomaisten oikeushenkilöiden omistusoikeutta Venäjän maa-alueeseen (”Об утверждении перечня приграничных территорий, на которых иностранные граждане, лица без гражданства и иностранные юридические лица не могут обладать на праве собственности земельными участками.”). Ulkomaisten tahojen maaomistus käytännössä noilla raja-alueilla kiellettiin.
380 raja-aluetta, joista on olemassa vain luettelo ja joita ei ole esietty kartalla, ovat erittäin laajoja Venäjän rajoihin liittyen. Suomen lähialueilla alueet yltävät pitkälle Karjalaan jopa 200 kilometrin syvyydelle ja pohjoisempana Suomen rajasta aina Vienanmerelle saakka.
Poikkeuksen Suomen itärajalla muodostaa Karjalankannas Laatokan rannoilla sekä Laatokan rannan ja Suomen välinen raja-alue Sortavalan piirissä noin 40-50 kilometrin levydelta ja 70 kilometrin pituudelta. Alue lienee jäänyt pois ukaasilistalla suomalaisomisteisten mökkipalstojen johdosta, joita tuolla alueella on yhteensä noin 200 kappaletta.
Venäjä harkitsi vuonna 2012 myös noiden mökkipalstojen lunastamista Venäjän valtiolle, mutta lunastushanketta ei toteutettu. Palstat omistajineen lienee kuitenkin tarkkaan selvitetty, eikä niiden ulkomaalaisomistuksen muodostamaa turvallisuusuhkaa ole pidetty niin suurena, että palstat olisi ollut syytä lunastaa. Tuo Suomen itärajaan rajoittuva pieni alue on ainoa poikkeus ukaasin 380 raja-alueen listalla. Missään muualla ulkomaalaisomistus ei ole mahdollista jopa 200 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä rajasta lukien.
Venäjä on siis sulkenut raja-alueensa varsin laajalta alueelta ulkomaalaisomistukselta puolustuksellisista syistä. Toimenpide liittyy selkeästi Venäjän omiin varustelutoimiin ja samalla itseasiassa myös jopa mahdollisiin sotilastoimiin Venäjän ja länsivaltojen välillä, joihin Venäjä varautui siis jo vuonna 2011 tuolla ukaasilla nro 26.
Venäjän uusi sotilasdoktriini vuosille 2010-2020 oli julkaistu vuotta aikaisimmin 5.2.2010, ja siinä oli periaatteellisella tasolla kerrottu, mitä tuleman pitää. Kyseinen doktriini löytyy täältä. Jo tuon doktriinin perusteella on pääteltävissä ne toimet, mitä Venäjä tulee läntisillä raja-alueilla tekemään ja mihin Venäjä varautuu seuraavalla kymmenvuotiskaudella.
Venäjälle oli jo tuolloin vuonna 2011 selvää, miten se tulee kehittämään raja-alueiden ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmiään Venäjän korkeatasoiseen ohjusteknologiaan perustuen. Näen, että Venäjän raja-alueilla omistusoikeuden kieltäminen ulkomaalaisilta yhtenä osatekijänä perustuu estää Venäjän asejärjestelmien elektronisen tietoliikenteen häirintä, jolla puolestaan olisi merkitystä ja Venäjän asejärjestelmien toiminnalle raja-aleilla. Elektronisen tietoliikenteen häirintälaiteet ovat nykyisin fyysisesti hyvin pienikokoisia. Mahdollista uhkaa muodostavan voiman päästämisestä Venäjän strategisesti tärkeille alueille olisi myös paljon muutakin haittaa.
Venäjä tietää kyllä hyvin, miten muodostaa haittaa vastavoiman sotilaalliselle toiminnalle, kun se on itse hankkinut maaomistusta Suomesta sotilaallisesti tärkeiden kohteiden läheisyydestä.
Tuohon vuonna 2011 annettuun ukaasiin nro 26 ei länsimaissa – eikä etenkään Suomessa, joka pitää itseään Venäjän suurena asiatuntijana – kiinnitetty erityistä huomiota. Ukaasin merkitystä ei ymmärretty, ja se pitkälti sivuutettiin. Tuo on vain yksi esimerkki, miten Venäjän toimia ei osata länsimaissa tulkita oikein. Toinen esimerkki on seuraavassa luvussa.
****
Suomi oli neuvotellut pitkään – vuosien ajan – viime vuosikymmenen vaihteessa Venäjän kanssa uusien 4G-verkkojen 800 megahertsin taajuusalueen käytöstä Suomen ja Venäjän välisellä raja-alueella.
4G-verkko alkoi tulla todellisuuteen, kun Teliasonera oli ottanut Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010. Kataisen hallitus oli tehnyt päätöksen, että toimiluvat uusille 800 megahertsin (791-821 MHz ja 832-862 MHz) taajuusalueen 4G-verkoille huutokaupataan Suomessa vuoden 2013 loppuun mennessä, joten sopimukselle Venäjän kanssa oli kiire, kun hallitus oli itselleen Venäjän merkittävän aseman Suomen 4G-verkkoasiassa määritellyt.
Venäjän kanssa käydyt neuvottelut päättyivät Suomen ja Venäjän väliseen sopimukseen elokuussa vuonna 2011 koordinaatiosopimuksena, ja tuon sopimuksen sisältämä keskeinen sisältö on luettavissa Viestintä- ja liikenneministeriön 30-sivuissa muistiossa päivämäärällä 31.10.2011 otsikolla ”Taajuuspoliittinen periaatepäätös”. Muistio löytyy täältä, ja sen etusivu on tässä blogikirjoituksessa kuvana (kuva 1). Itse Venäjän kanssa solmittua koordinaatiosopimusta ei verkosta löydy.
Sopimuksessa Suomi oli valmis tekemään merkittäviä ja myös Suomen etuja loukkaavia myönnytyksiä Venäjälle. Sopimuksen lopputuloksena ja Suomen hyväksymänä Suomen 4G-verkot eivät toimisi itärajalla jopa 100 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä rajasta lukien samalla tavalla kuin muualla Suomessa, ja päätösvalta keskeisissä asioissa olisi sopimuksen perusteella Venäjällä.
Venäjä asetti sopimuksessa kolme rajoitusta Suomen 4G-verkoille:
-
Venäjän tv-kanavavaraukset aiheuttavat sen, että Suomen puolella langattomia laajakaistaverkkoja ei voida rakentaa lähemmäs kuin 75 kilometriä valtakunnan rajasta sopimatta asiasta Venäjän kanssa.
-
Suomen ja Venäjän välinen sopimus ei kata Venäjän "ilmailun radionavigointijärjestelmän asemia".
-
Täysin kattavan 4G-verkon rakentaminen 800 megahertsin taajuusalueella on mahdollista ilman asian erillistä sopimista Venäjän kanssa vain 55 kilometrin etäisyydeltä Venäjän rajasta.
Viestintä- ja liikenneministeriön edellä mainitussa muistiossa on kartta sivulla 23, jossa on esitettynä ne alueet, joilla rajoituksia olisi sopimuksen mukaan Suomessa käytössä. Kartta on myös tässä blogikirjoituksessa (kuva 2).
Kysymys tuossa Suomen ja Venäjän välisessä taajuusalueasiassa oli todellisuudessa Venäjän sotilaallisin perustein edellytetystä elektronisesta etupiiristä, joka ulottuisi Suomen puolella siis jopa 100 kilometrin syvyyteen. Eräänlainen Venäjän etupiiri siis tuokin. Venäjän mukaan Venäjän sopimukseen edellyttämät rajoitukset johtuisivat osaltaan Venäjän tv-verkoista, ikään kuin Venäjällä TV-lähetykset eivät näkyisi 4G-verkon alueella vastaavasti kuten Suomessa. Suomessa oli siirrytty televisiolähetysten analogia-ajasta digiaikaan 1.9.2007. Venäjällä siirtyminen digilähetyksiin oli hieman hitaampaa, ja Venäjän hallitus oli tehnyt päätöksen asteittaisesta digiaikaan siirtymisestä 3.12.2009. Päätös nro 985 löytyy täältä.
Kyse Suomen ja Venäjän välisessä taajuusasiassa oli puhtaasti Venäjän ilmavoimien ja ohjusjärjestelmien tutkista ja muusta elektronisesta sotilasviestiliikenteestä, joiden toimintaa Venäjän mukaan Suomen 4G-verkko olisi haitannut.
Kyse todellisuudessa ei siis ollut venäläisten tv-lähetysten näkyvyydestä. Kyseessä olivat Venäjän sotilastoiminnan käyttämät taajuudet, siis tutkat ja ohjausjärjestelmien elektroniset ohjausjärjestelmät, jotka Venäjä halusi toimiviksi myös Suomen puolella. Kyse oli siis Venäjän ”elektronisesta” puskurivyöhykkeestä Suomessa.
En vahvistanut tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani suomalaisilta teleoperaattoreilta, onko Venäjä jo muuttanut 5 vuoden jälkeen sotilastaajuuksia niin, että vuoden 2011 tilanne olisi muuttunut ja Suomessa olisi mahdollisuus käyttää 4G-verkkoa laajemmin, ja vapaammin kuin vuonna 2011 solmitussa sopimuksessa. Mahdollisesti näin on. Vuonna 2011 solmittu sopimus on kuitenkin vielä voimassa. Kesämökkini sijaitsee tuolla rajoitusalueella 40-50 kilometrin päässä Suomen itärajasta, ja 4G-verkosta ei ole tietoakaan.
Vaikka Venäjä olisi jo muuttanut taajuuksiaan, Venäjä onnistui vielä vuonna 2011 rajoittamaan Suomen päätäntävaltaa kolmella ehdolla Suomen alueen sisälle kuuluvissa asioissa. Venäjä siis puuttui Suomen sisäisiin asioihin ja Suomen mahdollisuuksiin siirtää johdotonta sähköistä tietoliikennettä Suomen sisällä jopa sadan kilometrin syvyyteen saakka Suomen itärajasta lukien. Suomelle tuo Venäjän toiminta rajoittaa Suomen omaa päätäntävaltaa kävi päinsä vielä vuonna 2011.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) Kataisen hallituksessa hehkutti Suomen ja Venäjän välistä sopimusta suureksi työvoitoksi. Kirjaus ”Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan on suuri työvoitto, että nopeita laajakaistaverkkoja päästään rakentamaan huomattavasti suunniteltua aikaisemmin.” löytyy Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivulla olevasta tiedotteesta (LVM 29.8.2011).
Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton voimakkaat tutkat häiritsivät televisiolähetysten näkyvyyttä monin paikoin itärajan läheisyydessä Suomen puolella (Yle 10.9.2016). Venäjä ei suostunut tuolloin muuttamaan tutkajärjestelmiään niin, että ongelma olisi poistunut. Asia oli myös Suomelle arka. Neuvostoliiton tutkat siis synnyttivät ongelmia Suomelle. Ehkä Suomen vuonna 2011 vastavuoroisesti olisi pitänyt vastata Venäjälle: me rakennamme omat 4G-verkkomme haluamallamme tavalla ja teidän on parempi sopeutua siihen.
Riippumatta siitä, onko taajuuspoliittinen periaatepäätös ja sopimus Venäjän kanssa tosiasiallisesti voimassa, se on osoitus Venäjän kyvystä puuttua Suomen sisäisiin asioihin, ja jonka suomalaispoliitikot hyväksyvät muitta mutkitta.
Venäjän vahva kiinteä tutkaverkosto Suomen rajan läheisyydessä lienee ensimmäisiä Hornetien JASSM-ohjusten tuhoamiskohteita, mikäli sotatoimia maiden välille syntyisi.
4G-verkkosopimus Venäjän kanssa on siis vain yksi esimerkki monien joukossa, kuinka Venäjä toimii raja-alueillaan yhä kiihtyvämpään tahtiin jopa naapureittensa oikeuksia loukaten. Välillä Venäjä käyttäytyy varsin karkeasti ja sanelevasti naapurimaitaan kohtaan.
On erittäin mielenkiintoista, että Suomessa on mahdollisesti tehty valtiosopimus, joka rikkoo kansalaisten yhdenvertaisuutta saada palveluja tietyllä alueella lähellä Venäjän rajaa.
Toinen merkittävä asia on, että Suomi ja Venäjä ovat mahdollisesti sopineet Suomen suvereeniteettiä loukkaavan valtiosopimuksen, jolla rajataan Suomen oikeutta omaan alueeseensa.
Media voisi vähän penkoa, onko valtiosopimusta mainitussa asiassa tehty, ja jos on, missä järjestyksessä se on tehty. Jos sopimus on olemassa, kyse saattaisi olla siitä, että se olisi pitänyt tehdä lailla ja prosessi olisi vaatinut perustuslain säätämisjärjestystä.
Kalskahtaa todella erikoiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) hehkutti sopimusta suureksi työvoitoksi. Kiurun mukaan uudet 4G-verkot voidaan rakentaa huomattavasti suunniteltua aikaisemmin.
Hallitus ei kuitenkaan kertonut tiedotteessaan, että Suomi teki merkittäviä myönnytyksiä itärajalla. Niiden vuoksi 4G-verkot eivät toimi samalla tavalla koko maassa.
Muun muassa operaattoreille on jaettu marraskuun alussa muistio, jonka mukaan koko itärajan pituudella Suomen puolella on jopa sadan kilometrin levyinen Venäjän puskurivyöhyke ellei peräti etupiiri, jossa 4G-verkkoihin tulee rajoituksia. Rajoitukset johtuvat Venäjän tv-verkoista ja Venäjän ilmavoimien tutkista.
http://www.talouselama.fi/uutiset/salattu-kartta-h…
Ilmoita asiaton viesti
”Riippumatta siitä, onko taajuuspoliittinen periaatepäätös ja sopimus Venäjän kanssa tosiasiallisesti voimassa, se on osoitus Venäjän kyvystä puuttua Suomen sisäisiin asioihin, ja jonka suomalaispoliitikot hyväksyvät muitta mutkitta.”
Aina SDP:n tai Vasemmistoliiton ollessa hallituksessa riski suomettuneesta politiikasta on suuri. Näiden puolueiden äänestäjien tekemistä virheistä vaaliuurnilla kaikki suomalaiset joutuvat maksamaan harjoitetusta politiikasta enemmän kuin arvaavatkaan, ja he saavat osakseen siitä mm. harhaanjohtavaa tai valheellista tiedotusta, kuten edellisen viestin (# 2.) linkistä näkyy.
Liikenne- ja viestintäministerin salkku on erityisen vaarallinen sellaisen ministerin hallussa, jonka lojaalisuus kohdistuu muualle kuin Suomeen. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen pani vireille siinä virassa mm. Malmin lentokentän tuhoamisen.
Ilmoita asiaton viesti
Palaan Liikenne- ja viestintäministeriön asioihin, on nimittäin yksi hanke meneillään, josta saattaa tulla Suomelle ikävä etenkin maineen kannalta, mikäli Suomi ryhtyy Venäjän asioiden eteenpäin saattajaksi ja viestinviejäksi.
Kyllä porvarillisetkin viestintä- ja liikenneministerit osaavat siis tehdä typeryyksiä, nyt siis Anne Berner.
Kirjoitin 28.4.2016 blogikirjoituksen otsikolla ”Koillisväylän kaapelihankeselvitys tulee olemaan Suomelle täysi fiasko”. Kirjoitus löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216187…
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner pyysi keväällä kahta sosiaalidemokraattista eläkeläistä selvittämään kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä Koillisväylän kaapelihankkeen käynnistämiseksi. SDP:n Venäjä-myönteisyys sekä Nato- ja Yhdysvallat-kielteisyys on maassa kaikilla yleisesti tiedossa.
Koillisväylän kaapelihanke on ollut Venäjälle ikuisuusasia jo vuodesta 1999 ja se on ollut aina länsimaissa leimallisesti venäläishanke. Venäjän oli määrä aloittaa vuonna 2012 uuden tietoliikennemerikaapelin rakentaminen Murmanskista Vladivostokin kautta Aasiaan, ja hankkeen piti valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Muurmanskista kaapeli oli tarkoitus vetää vielä Pohjanmeren kautta Lontooseen. Länsipakotteet sekä Venäjän ja lännen huonot välit ovat kariuttaneet taas kerran venäläiskaapelihankkeen.
Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa vuosina 2017-2019. Suomen ei pidä tuossa ominaisuudessa lähteä ajamaan Venäjän koillisväylähanketta eteenpäin. Eikä missään muussakaan ominaisuudessa.
Nähtäväksi jää, millaisia blogikirjoituksia tuossa Koillisväylä-asiassa joudutaan vielä kirjoittamaan suomalaispoliitikkojen mahdollisen sinisilmäisyyden ja hyväuskoisuuden vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
No, meiltä on Ruskien rajalle 41 km ja 4G n. 800 MHz pelittää vallan mainiosti. Katselin Soneran (Yhteisverkko DNA:n kanssa) kuuluvuusalueita hiukan laajemmaltikin ja esim. Virolahdelta löytyy 4G n. 800 MHz taajuudella 16 km päästä rajasta, samoin Lappeenrannan Ylämaan Kirpusta 17 km. Sonera verkossa näkyi laajoja valkoisia 4G alueita esim. ihan keskeltä Suomea, ei pelkästään itärajalta. Näistä 4G-verkon 800 MHz taajuusalueen ongelmista itärajalla on avoimesti kerrottu syyksi Venäjän sotilastaajuudet. Ainakin itse olen tiennyt jo viisi vuotta asiasta odotellessani haja-asutusalueen paremman kuuluvuuden 800MHZ:n 4G-verkkoa. Ilmeisesti asioista on päästy Venäjän kanssa sopuun.
Mutta joo, Suomella pitäisi olla oikeus tehdä verkkonsa niin kuin haluaa kansaivälisten taajuussopimusten kautta. Saman tyyppinen vaiva on esim. Tornio-Muoniojokilaaksossa. Paikoin Soneran Suomen puolen verkko ei kuulu juuri ollenkaan ja joen toisella puolella olisi masto melko lähellä. Jos liikeennöit Ruotsin maston kautta, niin maksat ylimääräistä jne..
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä me jatkossakin neuvotellaan. Radioaallot eivät pysähdy rajalle eivätkä tunnista kansallisuutta. Häiritsevät tasapuolisesti ellei asioista päästä sopuun.
Ilmoita asiaton viesti
Näin minäkin ajattelin, että verkkopeittotilanne on varmasti muuttunut vuodesta 2011, ja huomioin tuon muutoksen tuossa blogikirjoituksessa.
Kun matkustan Pietariin, niin aina mietin, miten mobiilitekniikka juuri rajan kohdalla saa verkon muuttamaan suomalaisverkosta venäläisverkkoon melkeinpä kymmen metrin tarkkuudella. Mobiiliverkko Viipurin ja Pietarin välillä Karjalankannaksella on todella heikko, kentän voimakkuustolppia ei juurikaan ole eikä Allegron Wi-Fi myöskään oikein toimi.
Tuon blogikirjoituksen yksi pohjimmainen pointti oli se, mihin Suomi on valmis suostumaan Venäjän kanssa kahdenkeskisissä sopimuksissa. Melkeinpä ihan mihin tahansa. Venäjä vie noissa sopimuksissa Suomea kuin vierasta sikaa tai litran mittaa. Niin tuossa blogikirjoituksen yhtenä aiheena olleessa vuoden 2011 sopimuksessa kuin myös viime kevättalven itärajasopimuksessa. Oma tapauksensa oli Fortumin vesivoimaloiden ostohanke Karjalassa, joka meni täysin poskelleen. Neuvottelut taitavat vieläkin ”jatkua”, kun pörssiyhtiö ei ole tiedottanut hankkeen peruuntumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman olisin nyt kriittinen tämän 2011 asiakirjan merkityksestä nykytilanteeseen. Suomi on hiljan julkistanut uusia taajuuspäätöksiä ja toisaalta niin kauan kuin meillä on rajalla naapuri, niin heidän kanssaan neuvotellaan rajojen yli vuotavasta radioliikenteestä. On selvää, että myös Venäjä päätyy kunnioittamaan Suomen taajuustarpeita (mukaan lukien meidän armeijan käyttöön varattuja taajuuksia).
Ilmoita asiaton viesti
Tuon blogikirjoituksen yksi pohjimmainen pointti oli siis se, mihin Suomi on valmis suostumaan Venäjän kanssa kahdenkeskisissä sopimuksissa. Mihin Suomi oli siis vuonna 2011 valmis suostumaan tuossa taajuussopimuksessa. Onko sopimus enää merkityksellinen, on toinen asia tuon esille nostamani periaatteellisen asian kanssa. Mielestäni Venäjä teki Suomelle tuossa sopimuksessa ”vittuuksiaan” kirjauksia, joiden asioista ei ollut Venäjälle suurempaa haittaa jo vuonna 2011, nyt vielä vähemmän. Tulevat teknisluonteiset muutokset olivat jo varmasti tiedossa.
Hyvä esimerkki heikosta vastavuoroisuudesta on tosiaan kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton sotilastutkien aiheuttamat häiriöt itärajan läheisyydessä, joita ongelmia Neuvostoliitto ei halunnut ratkoa Suomen kanssa eikä Suomi uskaltanut ottaa esille.
Sitova sopimus on sopimus ja tapahtuva käytäntö on käytäntö, ja ne ovat kaksi eri asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Fair enough. Elimme toki ihan eri maailmassa vuonna 2011, puhumattakaan kylmän sodan aikoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnioittihan ne sen verran 70-80-luvun taitteessa, että aikansa kuunneltuaan harjoittelivat häiriköintiä kun me radistiparat yritimme yhteyksiä keskenämme ihan meille varatuilla taajuuksilla. Ei paljon auttanut manuaalinen taajuuksilla hyppely.
Ilmoita asiaton viesti