Ulkoministeri Tuomioja on tehtävissään aiheuttanut Suomelle paljon myös vahinkoa
Erkki Tuomioja (sd.) on ollut Suomessa arvostettu poliitikko ja ulkoministeri, ja häntä on kiitelty kovin toimissaan Suomen ulkomisterinä.
Erkki Tuomioja nousi Suomen pitkäaikaisimmaksi ulkoministeriksi 9.2.2015, jolloin hänellä tuli täyteen 3 940 päivää ulkoministerinä ohittaen kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen (kesk.).
Tähän päivään saakka Tuomioja on toiminut ulkoministerinä yhteensä 4 047 vuorokautta – siis yli 11 vuotta – viidessä eri hallituksessa ajanjaksoilla 25.2.2000–17.4.2003, 17.4.2003–24.6.2003, 24.6.2003–19.4.2007, 22.6.2011–24.6.2014 ja 24.6.2014–29.5.2015.
Ylen kyselyssä maaliskuussa 2015 vähän ennen eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja oli Alexander Stubbin hallituksen suosituin ministeri (Yle 4.3.2015). Kansa on siis pitänyt Erkki Tuomiojan tavasta hoitaa ulkoministerin tehtäviä.
Myös media ja poliitikkokollegat ovat antaneet arvoa Tuomiojan ulkopolitiikan hoidolle, eikä hänen virheisiin ole puututtu, vaan ne on sivuutettu vähin äänin.
Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: ”Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään.” ja ” Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni.” (HS 1.9.2016).
Olen suuresti eri mieltä kaikkien niiden mielipiteiden kanssa, jotka näkevät Tuomiojan hoitaneen Suomen ulkopolitiikkaa hyvin. Hän ei ole hoitanut Suomen ulkopolitiikkaa hyvin.
Ulkopolitiikan suuri linja ei välttämättä ole ollut Suomen etujen mukaista, mikä tulee nyt korostetusti esille Itämeren turvallisuustilanteen heikennyttyä. Monista Tuomiojan tekemisistä ja sanomisista ulkoministerinä ei ole ollut Suomelle hyötyä vaan päinvastoin. Niistä on ollut haittaa.
Tuomioja on korostetusti henkilö, joka muodostaa mielipiteensä ideologiselta pohjalta – ei kylmän pragmaattisesti niin kuin ulkoministerin pitäisi -, ja tällöin Suomen etu helposti unohtuu tai värittyy henkilökohtaiseen ideologiaan. Tuomioja ajattelee tunteella, ei järjellä. Luonteeseen liittyy myös Tuomiojan yksioikoinen temperamentti, jota hän ei kykene hallitsemaan asioissa, jotka ovat hänelle ideologisia.
Tuomiojan poliittisia linjauksia on värittänyt vastenmielisyys – jopa kiihkeä viha – Yhdysvaltoja ja Natoa kohtaan. Vastaavasti poliittisia linjauksia on värittänyt hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys Venäjää kohtaan.
Seuraavassa kahdessa luvussa ja sen kappaleissa on muutamia satunnaisesti poimittuja esimerkkejä Tuomiojan toimista ja sanomisista, jotka ovat olleet ideologisesti värittyneitä. Ulkoministerin ominaisuudessa tehdystä toimista Suomelle on ollut myös haittaa. Useimmat esimerkit ovat ajalta, jolloin Venäjä oli jo alkanut käyttäytyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa rajanaapureihinsa aggressiivisesti ja uhkaavasti.
****
Ulkoministeri Tuomiojan ja ulkoministeri Ricen tapaaminen New Yorkissa 22.9.2006
22.9.2006 Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi New Yorkissa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen. Suomi oli tuolloin EU:n puheenjohtamaa, ja Yhdysvaltain vierailuilla olivat mukana Yhdysvaltojen ja unionin 25 maan ulkoministerit.
Tuomiojan ja Ricen yhteenotto oli tuolloin vertaansa vailla, suorastaan ennennäkemätön. Sinänsä pohjimmaisen aatemaailmansa mukaisesti Tuomioja ryhtyi tivaamaan Ricelta vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan Ricen ja Tuomiojan välillä sananvaihto oli kiivasta, jopa vihamielistä. Tuomioja oli menettänyt malttinsa. Tapaamisessa Tuomioja mittasi suurvallan ulkoministerin arvomaailmaa tavalla, jolla ennen ei ole mitattu.
Tuomiojan käyttäytymistä väritti tuossakin tapaamisessa vastenmielisyys – jopa kiihkeä viha – Yhdysvaltoja kohtaan, joka tällä kertaa Tuomiojalla oli alkanut Yhdysvaltain Irakiin hyökkäyksen myötä vuonna 2003.
Valtioneuvoston tilannekuvakoordinaattori Hannu Mäntyvaara kertoi Kanava-lehdessä 20.1.2012 julkaistussa artikkelissa, että Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät ulkopoliittisen johdon vaihtuessa 2000-luvun alussa, kun Suomen presidentiksi nousi Tarja Halonen (sd.).
Noiden syksyisten tapahtumien jälkeen vuonna 2006 Suomen istuvat presidentit eivät ole olleet kutsuttuja kahdenkeskisiin tapaamisiin Valkoiseen taloon eivätkä Yhdysvaltain presidentit ole vierailleet Suomessa. Suhteet ovat vasta nyt palaamassa normaalille tasolle Ruotsin viiden pohjoismaan muodostaman ryhmän vetämänä. Ruotsi on Yhdysvaltain tärkein liittolaismaa Pohjoismaissa kuitenkaan ilman sovittua liittoa ja Nato-jäsenyyttä.
Suomi johtui suuresti kärsimään Tuomiojan teoista ja puheista Suomen ulkoministerinä. Suomi tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi ensiluokkaisia suhteita Yhdysvaltoihin, joita ulkoministerin ei pidä romuttaa. Tuomioja oli niitä vahvasti romuttamassa. Huonoa aikaa kesti lähes 15 vuotta.
Ulkoministeri Tuomiojan eriävä mielipide EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014
”Erkki Tuomioja: Uusia Venäjä-pakotteita ei pidä nyt panna toimeen”, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa 10.9.2014 (HS 10.9.2014). Ulkoministeri Tuomioja oli 8.9.2014 kirjauttanut EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän mahdollisesta veto-oikeuden käytöstä: "Ulkoministeri Tuomioja yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan.”
Tuomioja mukaan aika EU:n Venäjä-lisäpakotteille ei olisi ollut syyskuussa 2014 oikea, ja lisäpakotteet olisivat kuin "bensan heittämistä tuleen". Tuomiojan mukaan Suomi voisi myös yksin vastustaa Venäjä-pakotteita EU:ssa.
Tuomiojan toiminta yrittää vesittää EU-pakotteita ja ennen kaikkea niiden määräämisajankohtaa syksyllä 2014 ei ollut Suomen etujen mukaista. Pöytäkirjamerkintä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa oli tyhjänpäiväinen, jolla temperamenttinen ulkoministeri yritti vain purkaa pettymystään, kun hänen tahtonsa pakoteasiassa ei toteutunut.
Pöytäkirjamerkinnällä Tuomioja yritti osoittaa olevansa oikeassa, mikäli tuleva historiankirjoitus ja tulevat tapahtumat tosiaan olisivat näyttäneet Tuomiojan olleen vaatimuksissaan oikeassa. Tulevat tapahtumat eivät osoittaneet Tuomiojan olevan oikeassa, päinvastoin. Pakotteiden määräämisajankohta syksyllä 2014 oli oikea, ja ne olisi pitänyt määrätä itseasiassa jo aikaisemmin.
Kyseinen EU:n Venäjä-pakote-episodi Suomessa osoitti, ettei Tuomioja kyennyt muodostamaan Venäjästä tosiasioihin perustuvaa kokonaiskäsitystä. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli Tuomiojalta hukassa.
Tuomiojan mukaan lisäpakotteet olisivat lopettaneet tukitauon Itä-Ukrainassa, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Ideologisesti värittyneen "Bensan heittämistä tuleen" -lausahduksen on syksyn 2014 jälkeinen historia osoittanut vääräksi. Venäjä-pakotteiden asettaminen EU:n ulkopoliittisena toimenpiteenä vastustamaan Venäjän tekemiä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia tai heikentäviä toimia on ollut oikeaa. Pakotteiden olisi itseasiassa pitänyt olla paljon rankempia.
Jo ennen syksyn 2014 tapahtumia Suomi oli Tuomiojan johdolla keväällä 2014 ensimmäisiä Venäjän EU-pakotteita määrättäessä estänyt yhdessä Italian kanssa kahdestaan Venäjän valtio-omisteisen Rossija Segodnjan -mediayrityksen (Россия сегодня) johtajan Dmitri Kiseljovin (Дми́трий Киселёв) päätymisen pakotelistalle. Suomen kannan muodosti ulkoministeri Tuomioja. Tuomiojan mukaan Suomen tuli pitäytyä EU-suurlähettiläiden sopimassa alkuperäisessä listassa, jossa Kiseljov ei ollut mukana. Kiseljov oli aikaisemmin asunut vuosia Suomessa.
Dmitri Kiseljov olisi ehdottomasti pitänyt asettaa pakotelistalle. Rossija Segodnja on uutistoimisto, jonka tehtävä on välittää venäläispropagandaa länsimaissa.
Suomi joutui Tuomiojan edellä mainituista Venäjä-pakotetoimista kärsimään. Suomi leimattiin monessa EU-maassa Venäjän juoksupojaksi EU:ssa. Tuomiojan toimet vahingoittivat Suomen mainetta länsimaana.
Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Suomen itärajan turvallisuudesta 14.1.2015
"Suomen ja Venäjän välinen 1300 kilometrin raja on maailman vakaimpia eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta. Ei pidä rakentaa tarpeettomia raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille.", lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan Venäjä-keskustelussa tammikuun puolivälissä 2015 (HS 14.1.2015).
Kului vain vajaa vuosi, kun Venäjä alkoi päästää vuoden 2015 lopulla turvapaikanhakijoita pohjoisen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen aiheuttaen Suomelle päänvaivaa ja turvallisuusriskiä. Räjähtääkö koko Venäjän vastainen itäraja turvapaikanhakijoista? Tilanteen rauhoittamiseksi Suomi joutui tekemään Venäjän kanssa määräaikaisen 180 päivän rajasopimuksen, joka oli voimassa lokakuuhun 2016. Tuomiojan puhe ”eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta” osoittautui virheelliseksi ja opportunistiseksi jo 11 kuukauden kuluttua vuoden 2015 lopulla.
Rajasopimuksessa Suomi olisi halunnut pitää Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikat auki myös EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisille. Suomi kuitenkin taipui lopulta Venäjän painostamaan ehdotukseen, joka esti rajanylityksen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla kaikilta muilta paitsi Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisilta. Tuo sopimus on yksi esimerkki, miten huonoja mahdollisuuksia Suomella on solmia Venäjän kanssa Suomen oman edun mukaisia sopimuksia, kun sopimuksia halutaan solmia Venäjän kanssa kahdenkeskisesti. Suomen voimavarat yksin eivät vain riitä Venäjän kanssa parempiin sopimuksiin.
Tuomioja ei siis ulkoministerinä osannut muodostaa oikeaa kuvaa Venäjän politiikasta ja tulevasta kehityksestä vielä vuoden tammikuussa 2015, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuren kuvan merkit olisi pitänyt olla jo tiedossa. Tuomiojan kannanotto kuvaa hyvin sitä, miten hän näkee Venäjän vain hyväuskoisesti.
Toivottavasti jo nyt Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena realiteettina on otettu mahdollisuus, että Venäjä voi uudestaan käyttää Suomen itärajaa painostuskeinona poliittisten asioidensa edistämiseen. Vielä tammikuussa 2015 Tuomiojan ollessa ulkoministeri tällaista realiteettia ei oltu huomioitu. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli tässäkin asiassa Tuomiojalta hukassa.
Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Venäjän mahdollisesti muodostamasta uhasta 14.4.2015
”Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.”, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu -lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: ”Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.” (Akaan Seutu 14.4.2015).
Toisin kuin Tuomioja väittää, Itämeren kiristyvässä turvallisuustilanteessa Venäjä ei ole kohdellut sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea Ruotsia eritavoin kuin alueen Nato-maita.
Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein. Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. Venäjä ei siis erottele Itämeren alueen sotilaallisessa varustelussaan eikä sotilaallisessa toiminnassaan Suomea ja Ruotsia Nato-maista.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Akaan Seutu -lehdessä lausumille ajatuksille ei ole oikein katetta enää. Suomen kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska se ei ole enää uskottava. Linjalta puuttuu uskottavuus, eikä Venäjäkään siihen enää usko. Suomeen kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.
****
Tässä luvussa on vielä kaksi Tuomiojan muuta ulkopoliittista toteamaa, jotka kuvastavat häneen erikoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.
”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa, vaan vähintään viidentoista ja viidenkymmenen vuoden perspektiivillä. Tässä katsannossa on aivan selvää, että Suomenkin turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 14.4.2016).
Tuomiojalle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijainen haaste ja uhka ovat siis maailmanlaajuinen kestämätön kehitys, ei Euroopan eikä etenkään Itämeren turvallisuustilanne tai Venäjän kehitys. Tuomiojan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi nyt keskittyä maailmanlaajuiseen kestämättömän kehityksen luomiin haasteisiin.
Tuomioja siis haluaa siirtää pois huomion Venäjä-asioista ja keskittyä ilmastomuutokseen, vaikka ilmastomuutosasiassa on juuri saatu aikaan merkittävä sopimus, jossa on mukana myös Kiina ja Yhdysvallat. Monelle muulle on kuitenkin nyt tärkeämpää ratkoa Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta, josta on tulossa pitkäaikainen. Ei ole näköpiirissä, että länsimaiden ja Venäjän suhteet olisivat pitkään aikaan paranemassa.
”Tällaisessa tilanteessa [jossa Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti] on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 8.6.2016).
”Aktiivinen vakauspolitiikka”. Mitä se oikein on? Pelkää sanahelinää. Kukaan ei tainnut määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää sisällään. Miten Suomi ennaltaehkäisee konfliktien muodostumista Itämerellä? Tekemälläkö Venäjän hyväksikäyttämiä transponderiesityksiä, jotka ovat vain sekoittaneet turvallisuustilannetta entisestään?
Mitä Suomen tai Ruotsin Itämeren alueella nyt harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden vakauspolitiikka on ollut, ja miten se on Itämeren turvallisuustilanteessa näkynyt? Ei mitenkään. Itämeren turvallisuustilanne on vain heikentynyt, vaikka Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia.
Itämeren turvallisuusasiaa olisi syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt niin heikko, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.
Uskallan väittää, että juuri liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä Itämeren epävakauden synnyttäjiä, kun eivät vielä kuulu puolustusliitto Natoon. Venäjä pitää suurella todennäköisyydellä varmana, että maat tulevat liittymään Natoon, ja tämän takia Itämeren turvallisuustilanne ja turvallisuusasetelmat eivät ole alueella status quo, vaan epävakaat.
Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaa. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon.
Nato-jäsenyysasia heikkojen Yhdysvaltain suhteiden ohella ovat olleet ulkoministeri Tuomiojan tekemisissä asioita, joista Suomelle on muodostunut suurta haittaa.
****
Toisin kuin Tuomiojan monet poliittiset kollegat sekä osa Suomen kansasta, en pidä ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomen etujen mukaisena. Suuressa kuvassa Tuomioja on ollut huono ulkoministeri. Tuomiojan ja myös Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaikessa ole ollut Suomen etujen mukaista.
Tuomiojan ja Halosen harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia koskevat asiat on syytä kyseenalaistaa: kaunisteleva Venäjä-näkemys, vihamielinen Yhdysvallat-näkemys ja sotilaallisen liittoutumattomuuden autuuden ylitsevuotava korostaminen 15 vuoden ajan ideologiselta pohjalta.
Ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen kaudella on liikaa korostettu myös kahdenvälistä asioiden hoitoa Venäjän kanssa ohi EU:n. Ja mikä onkaan lopputulos? Suomella ei ole ollut sitä neuvotteluvoimaa, mitä neuvottelut Venäjän kanssa edellyttäisivät tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi itärajan määräaikaisessa rajasopimuksessa, joka solmittiin huhtikuussa 2016. Suomi antoi periksi Venäjälle neuvotteluissa, joita käytiin laittoman maahantulon estämisestä itärajalla. Suomella ei ollut neuvotteluissa mitään, millä vääntää.
Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi myös elokuussa vuonna 2011 solmitussa koordinaatiosopimuksessa, joka koski taajuusalueiden käyttöä Itä-Suomessa. Venäjä asetti ehtoja Suomen 4G-verkon rakentamiselle rajan pinnassa, jotka se onnistui saamaan sopimukseen helposti.
Vastaavasti Suomi ja valtion enemmistöomisteinen Fortum eivät kyenneet järjestelemään Venäjän kanssa Fortumin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen niin, että Fortum olisi saanut omistukseensa Venäjältä havittelemansa vesivoimalaitokset.
Suurin virhe Tuomiojalla ja Halosella on kuitenkin ollut nuiva – joissakin asioissa jopa vihamielinen – suhtautuminen Yhdysvaltojen lisäksi myös Natoon ja Suomen liittymiseen Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Nyt saamme tuosta maksaa hintaa Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä. Suomen Kuvalehden otsikko 6.5.2016 ”Erkki Tuomioja Nato-selvityksestä: ”Myös Yhdysvallat voi olla arvaamaton”” kuvastaa hyvin, kuinka Tuomioja aina vain jaksaa vuodesta toiseen suomia Yhdysvaltoja (SK 6.5.2016).
Ideologista ja tunteella ajattelevaa pasifisti-ihmistä ei pitäisi koskaan valita ulkoministeriksi – eikä presidentiksi. Ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ilman tunteita. Tuomioja ei sitä ole ollut, ja siitä on ollut Suomelle suurta haittaa.
Kun nykyiset kokkaripersuilijat ovat saaneet nopeasti Venäjän suututettua ja levitettyä samalla suomalaisille sodan uhka-pelottelua, niin se on Tuomiojan syytä?
Sakeaa porukkaa olette.
Ilmoita asiaton viesti
Halosen/Tuomiojan ulkopoliittinen linjan ei perustu järjenkäyttöön vaan vasemmistolaiseen ideologiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomiojan ajattelu ja hänen perustelunsa ovat mielestäni kristallinkirkkaita. Hän on, takkinsa merkkiä myöten, ollut koko elämänsä rauhan asialla, sotaa vastaan. Näin toimiessaan hän on asettunut rohkeasti vastustamaan militaristisia ajatuksia ja sen edustajia. Pidän häntä Suomen nykypoliitikoista ehdottomasti kokeneimpana, sivistyneimpänä ja maltillisimpana. Hänen kuiva itseironiansa on myös vertaansa vailla.
Ilmoita asiaton viesti
Kristallinkirkkaita hänelle itsellensä ja kannattajilleen, mutta ongelma on, ettei Tuomiojan ajattelu ole ollut aina Suomen etujen mukaista. Maailman parantamista ja pasifismia ei harjoiteta Suomen ulkoministerin pestiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sekin on Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikassa aika pitkää linjaa, että huolehditaan yhdessä muiden maiden kanssa myös ihmisoikeuksista ja globaaleista ongelmista. Siitä todisti mm. ulkoministeri Timo Soinin ensiesiintymisensä yhteydessä YKssa pitämä puhe: ilmastonmuutos ja tyttöjen koulutus olivat hänen aiheitaan – kuka olisi uskonut, että juuri hän piti puheen, joka voisi olla Tarja Halosen kynästä?
Miten Suomen ulkoministerin olisi mielestäsi pitänyt suhtautua CIAn hämäriin vankilentoihin ja silloin tapetilla olleeseen vankien kohteluun? Kysehän oli laittomuuksista Yhdysvaltojenkin lainsäädännön suhteen.
Blogissasi on aika paljon jälkiviisauden imelyyttä ja sinulla on kummallisen kova tarve osoittaa, että kaikki johtuu vain Tuomiojan ja Halosen jotenkin äärimmäisen vaarallisesta vasemmistolaisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ja tietää, mihin hänellä ja Suomella on mahdollisuus vaikuttaa. Suhteita ei pidä turmella vain mielipiteiden ilmaisun vuoksi, koska siitä ei ole mitään hyötyä eikä vie asioita eteenpäin. Omien mielipiteiden lausuja saa vain itsellensä hyvän mielen. Oliko Tuomiojan ulostulossa New Yorkissa mitään vaikutusta Yhdysvaltain politiikkaan? Ei ollut. Suomi ja Tuomioja ei saavuttanut tulla ulostulolla yhtään mitään, päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Eli kaikki tilaisuudet suurvallan kammareissa pitäisi käyttää perseennuolentaan, eikä ainakaan ihmisoikeuksia tai kv. lakia sovi missään tapauksessa ottaa esiin?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Tuomioja sitten ei ole opettanut kansainvälistä lakia Venäjän nykyjohdolle?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin! Kansanvälisen lain oppitunteja Tuomioja olisi saanut pitää Venäjälle useita. Viimeksi Venäjän Aleppon siviilien pommituksiin liittyen, jotka YK:n pääsihteerin mukaan ovat sotarikos.
Ilmoita asiaton viesti
Ei muuta kuin todistamaan, ettei ole, kun tuommoista väittää.
Ilmoita asiaton viesti
Palkkiona olisi ollut mirri tai kaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan esiin, jos se on Suomen etu ja siitä on hyötyä. Sama koskee asioiden esille ottamisessa suhteessa Venäjään. Kaikkia asioita ei oteta esiin esille ottamisen vuoksi.
Asioiden esille ottaminen pitää tehdä myös tyylillä, eikä tunteiden vallassa, kuten Tuomioja New Yorkissa oli tehnyt. Muut EU-ulkoministerit olivat kummastelleet Tuomiojan tunteellista käytöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli esität, että ulkopolitiikan agendana tulisi olla vain Suomen välittömien etujen ajaminen? Ja että mm. ihmisoikeusasiat pitäisi jättää tienoheen? Näkökantasi takana ei taida olla yksikään eduskuntapuolue. Eikä sitä voi oikein hyvällä tahdollakaan pragmaattiseksikaan nimittää.
Ilmoita asiaton viesti
Historia opettaa meille, että Suomi joutunut monta kertaa jättämään ihmisoikeudet yms. tienoheen, kun maan olemmassaolosta on ollut kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
”Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: ”Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten.”
Yrjö Rautio on tunnettu kommunisti ja entinen Kansan Uutisten päätoimittaja, joten ei ole ihme, että hän ihailee Tuomiojaa. Sitä voi kyllä ihmetellä, miksi HS julkaisee näin värittyneitä kolumneja.
Ilmoita asiaton viesti
Kylläpä olet tietämätön sekä Yrjö Rautiosta että kommunistien ja sosialidemokraattien väleistä. Ihailu ei ole lainkaan oikea sana, kuten vähänkään pidempään politiikka seuranneet hyvin tietävät…
Aika naurettavaa tämä joidenkin harrastama jatkuva kommunismikortin heiluttelu. Ei Suomen lähihistoria sillä selity.
Ilmoita asiaton viesti
Käy lukemassa Yrjö Raution koko blogi. Yrjö Rautio haukkuu tuossa blogissa Tuomiojan itse asiassa yhtä perusteellisesti kuin minä. Yrjö Rautio on vankkumaton Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, ja tuo tuon mielipiteen hyviin HS-blogeissaan esille.
Ilmoita asiaton viesti
Kieltämättä erittäin hyvä kolumni, kun sen lukee kokonaaan. Monelle vannoutuneelle vasemmistolaiselle Nato-jäsenyyden kannalle kääntyminen tuntuu olevan mahdotonta, täysin riippumatta siitä, mitä turvallisuusympäristössä tapahtuu. Rautiokaan ei varsinaisesti hauku Tuomiojaa, vaan toteaa, että Nato-kysymys on ainoa asia, jossa hän on nyt Tuomiojan kanssa eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tässä oikein on? Kaivaa vanhoja? Tuomioja sen enempää kuin Halonenkaan eivät ole enää vallassa. Eipä myöskään samat naamat Amerikan puolessa.
Ilmoita asiaton viesti
Historiaa pitää analysoida ja historiasta pitää ottaa opiksi, ettei samoja virheitä toistettaisi. Kun lukee vaikkapa SDP:n Antti Rinteen ja Eero Heinäluoman viimeaikaisia ulkopoliittisia kannanottoja, oppia ei toistaiseksi SDP:ssä ole otettu.
Ilmoita asiaton viesti
Joudumme elämään Tuomiojan ja Halosen tekojen seurauksien kanssa vielä pitkään. Halonen yrittää ilmeisesti vieläkin esiintyä ainakin Venäjällä jotenkin vallassa olevana Suomen peridenttinä.
Tuomioja ja häntä seurailevat Heinäluoma yms. vaikuttavat vielä Suomen eduskunnassa kylväen siellä omia ulkopoliittisia haihatteluitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä sait kimmokkeen kirjoittaa Tuomiojasta juuri nyt?
Kun ensimmäiset Venäjä-pakotteet saatettiin voimaan Tuomioja kyllä kertoi olevansa täysin yhteisrintamassa EU:n kanssa. Lisäksi hän on varauksetta tuominnut Krimin niemimaan miehityksen ja haltuunoton laittomana tekona. Pahimmasta päästä venäjämielisiä hän ei siis missään nimessä ole.
Tietysti hänellä tuo nuoruuden pasifismi-ideologia painaa harteilla ja rajoittaa rationaalista suhtautumista moniin asioihin, mutta kuten sanoin, pidän häntä kuitenkin vähemmän vaarallisena Suomelle kuin monia muita YYA-miehiä, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan.
Muuten, tuo kuvauksesi tapaamisesta Condolezza Ricen kanssa oli mielenkiintoinen, mutta jos siitä seurannutta viileyttä USA-suhteisiimme vertaa vaikkapa Olof Palmen kouhkaamisesta seuranneeseen tilanteeseen 70-luvun alussa, niin aika laimeaksi se viileneminen jäi. Ruotsin ja USA:n välille sukeutui suorastaan diplomaattinen kriisi ja rohkeimpien salaliittoteorieoiden mukaan Palmen murhakin liittyi siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi, että Palme delegoi puolustusvoimien komentajalleen tehtävän pitää hyviä suhteita USA:n, ilmeisesti johti salaiseen sopimukseen yhteistyöstä kriisin puhjetessa. Itselle jäi aikaa riekkua milloin missäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä ei ollut mikään kevyt kenttäkiukuttelu. Palme puhui TV:ssä ja rinnasti USA:n toimet Vietnamissa natsisaksan kuolemanleireihin luettelemalla nimeltä Auschwitzin, Treblinkan ja Dachaun. USA kutsui suurlähettiläänsä kotiin ja syvää kriisiä kesti muutaman vuoden ajan.
Voi olla, että hän on ilmoittanut ministereilleen, mukaan lukien puolustusministeri, että tästä lähtien saatte itse asioida USA:n kanssa, tarkoittaen, ettei hän itse tule sitä tekemään, mutta tuskinpa sentään maanitellut ylläpitämään syveneviä liittolaissuhteita. Kukaan suomalaispoliitikko ei ole niin vakavaa kriisiä saanut aikaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran oli aikaa vierähtänyt tuosta Palmen Hanoi-puheesta, että muistin yksityiskohdat hiukan väärin. Treblinka oli näköjään ainoa mainitsemistani kuolemanleireistä, jotka hän luetteli. Muita olikin sitten enemmän hänen listassaan. Lopuksi lisäsi listaan Hanoin:
https://www.youtube.com/watch?v=vGm4es5rJnQ
Ilmoita asiaton viesti
USA:n Suomelle antaman tuen aste ei ole kiinni puheista, vaan siitä, näkeekö USA Suomen tukemisen etujensa mukaisena, vaiko ei. Marx jo totesi, jotta aatteet ja puheet eivät määrää historian kulkua.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja toimi kolme vuotta ulkoministerinä, Sauli Niinistön ollessa presidentti. Herää kysymys, että onko meillä niin nahjus pressa, että ulkoisti tärkeimmän tehtävänsä, ulkopolitiikan hoidon yksin Tuomiojan harteille, vaan olisiko kysymys ollut siitä, että Niinistöllä ja Tuomiojalla oli yhteinen näkemys suhteessa Venäjään, itse uskon jälkimäiseen vaihtoehtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomiojan toimintaa sanelee hänen historiansa:
Tuomioja on pitkän linjan Neuvostoliitto-Venäjä -ihannoitsija ja kuulunut itänaapurimme etuja ajavaan ystävyysseuraan jo vuosikymmeniä. Vaikka Venäjä on hyökkäillyt viime aikoina milloin Tsetseniaan, Georgiaan, Ukrainaan ja milloin Syyriaan, Suomen ja Venäjän välit menevät Tuomiojan mielestä etusijalle ja siksi mikään ei saa haitata tätä suhdetta. Tämä selittää Tuomiojan tulkintoja Venäjän toimista ja hänen kantaansa pakotepolitiikassa. Näyttää siltä, että Tuomiojan mielestä Venäjää tulee koskea silkkihansikkain, teki se lähes mitä tahansa. Venäjän toimintaa voi kritisoida, mutta tehokkaita keinoja tulee välttää.
Tuomiojan osoittama järjetön viha USAa ja erityisesti Israelia vastaan kumpuaa vuosikymmenien takaa hänen vasemmistoradikaalitaustastaan. Tästä johtuu myös ikiaikainen viha Natoa vastaan. Natoa voidaan pitää myös järjestönä, joka rajoittaa olemassaolollaan Venäjän pyrkimyksiä laajentua väkivaltaisesti Euroopassa. Vasemmistoradikaalien unelmahan oli luoda marxilais/leninistiläinen yhteiskunta Suomeen. Osa porukkaa oli valmis jopa aseellisen taisteluun ja siksi yhteiskunnan järjestystä valvovat viranomaiset ja armeija olivat vihollisia. Ulkopolitiikassa vasemmistoaatteen etenemistä hillitsi maailmalla USA ja Euroopassa Nato. Vihan kohteet ovat siis olleet aina selviö vasemmistolle.
Kun arvioidaan Tuomiojan onnistumista ulkopolitiikassa, kannattaa muistaa, että Tuomioja on onnistunut suututtamaan lähes kaikki Suomen kannalta merkittävät valtiot, lähinaapurit mukaan lukien. Osoittaa todellista typeryyttä lähteä ristiretkelle USAa ja Israelia vastaan, mutta lähinaapureiden hermostuttaminen voi kolahtaa omaan nilkkaan, jos lähialueella muodostuu kriisi. Omaa luokkaansa ovat Tuomiojan öykkärimäiset ja halventavat kommentit poliitikkokollegoistaan, joita hän arvostelee mitä erikoisimmilla henkilöön käyvillä ilmaisuilla. Ei siis mikään älykkö tai valtiomiestason toimija.
Mielestäni tärkein taustavaikuttava tekijä Tuomiojan toiminnalle ja ajatuksille on selittää muille, ja yrittää itse ymmärtää, isoäitinsä Hella Wuolijoen maanpetturuutta ja kommunistista ihannointia. Wuolijoki ei kuulemma pitänyt maanpetostuomiota rikosena, koska oli ollut ”rauhan asialla”. Kun Tuomioja kantaa ylpeänä huonosti plagioitua mersunmerkkiä rintapielessään, hän lienee omasta mielestään vähintäänkin yhtä paljon rauhan asialla kuin isoäitinsä. Sukurasite lyö siten leimaa monin tavoin Tuomiojan toiminnassa.
Itse en muuten pidä kovinkaan diplomaattisena sitä, että joku viitsii esiintyä 60-luvulla keksityn kaupallisen merkin kanssa 2000-luvulla. Paremmin perustein joku poliitikko voisi ottaa pikkuhakaristin käyttöön omaan rintapieleensä, koska merkki on ikivanha onnen symboli ja jopa universaali. Hippisukupolven mersuplagiaatti herättää lähinnä sääliä kuin mitään muuta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ulkoministeri Erkki Tuomioja tuomitsee Venäjän toimet Ukrainassa. Tuomioja sanoo MTV Uutisten haastattelussa, että Venäjän toimet ovat kansainvälisen oikeuden ja Venäjän tekemien sopimusten vastaisia.”
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomio…
Tsekkoslovakian miehityksen aikana ei ulkoministerimme Ahti Karjalainen käyttänyt lainkaan vastaavaa kieltä. Esitti vain huolestumisensa tilanteen kehittymisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Tuomiojan tapa lukea turvallisuuspolitiikan ennusmerkkejä on melko valikoivaa. Pääsin sen kokemaan henkilökohtaisesti, kun sain esittää silloiselle ulkoministerille tammikuussa 2015 kysymyksen koskien kenraali Makarovin Helsingissä pitämää puhetta. Kirjoitin siitä lyhyen referaatin Usarin blogiini.
http://markkulehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183728…
Ilmoita asiaton viesti
Ari Pesonen antoi välitodistuksen Erkki Tuomiojan toiminnasta ministerinä 2000-2010 luvuilla. Lopputodistus tulee sitten kun tutkijat saavat käyttöönsä DDR- aineiston. Saattaa se kuva pasifismisista saada häivähdyksen punaista.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Tuomioja on poliitikko, jota arvostan ja jota kunnioitan, vaikken ikinä antaisi Erkille ääntäni.
Ymmärrän blogistin pointit, Tuomioja ei ole ajatellut ensisijaisesti Suomen etua kaikissa tilanteissa. Usein ideologia on ajanut logiikan edelle. On muistettava, että Tuomiojan ideologiset ylilyönnit ovat viuhuneet itään, länteen ja eteläänkin. USA-antipatiasta on toki ehkä eniten vahinkoa suhteillemme.
Mutta yhtä kaikki: Suomessa on poliitikkoja, jotka ovat valmiita kehittämään suhteita Eurooppaan, Natoon ja USA:han. Sellaisia äänestän.
Toisella puolella, vastustajana ja änkyränä on Tuomiojan Erkki. Fiksu, arvovaltainen ja kunnioituksemme ansainnut valtiomies. Harvoja demareita, joita kohtaan tunnen syvää kunnioitusta ja arvostusta.
Ilmoita asiaton viesti
Syyskuussa 2015 ilmestyneessä kirjassaan Venäjän vieressä Jukka Tarkka käsittelee joitakin Tuomiojan aikaansaannoksia. Eräs niistä on Lissabonin sopimuksen (2003) turvatakuiden hämärtäminen. Suomi vaati ja sai turvalausekkeeseen kummallisen loppukiekaisun, joka heikensi EU:n yhteisen puolustuspolitiikan kehittymistä: ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”
Tarkan mukaan kyseinen lausuma käytännössä estää Maastrichtin sopimuksen tavoitteeksi asettaman unionin yhteisen puolustuksen ja sulkee EU:n turvatakuut Suomen ulottumattomiin. Tarkemmat perustelut löytyvät Tarkan kirjasta.
Muita poimintoja kirjasta:
”Putinin maailmassa ei ole enää yya-sopimusta, mutta suomalaiset tarjosivat Venäjälle sen edun, että rajoittivat toimintavapauttaan oma-aloitteisesti. He pistivät Nato-oven lukkoon ja kertoivat hukanneensa avaimen.”
”Kun turvallisuuspolitiikan johto ottaa asiakseen supistaa ehdoin tahdoin omaa liikkumatilaansa, kyllä se sitten supistuukin.”
”Sosiaalidemokraattinen raukea pasifismi ja keskusta rituaalinen pysähtyneisyys putosivat ajan riennosta ja lukitsivat Suomen menneisyyteen.”
”Tuomioja jäi viimeiseksi turvallisuuspolitiikan johtoryhmän menneen ajan muistoa vaalivaksi sinetinvartijaksi”.
”Ahtisaari, Halonen, Lipponen, Vanhanen ja Tuomioja kantavat raskaan vastuun historian edessä”.
Nuo Jukka Tarkan havainnot ja päätelmät tuomiojalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan seurauksista pitävät paikkansa tänäänkin. Ja varsinkin tänään.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Seppo,
käy lukemassa tuohon Tarkan esille nostamaan asiaan liittyen blogikirjoitus päivämäärällä 23.12.2015 ja otsikolla ”Ahtisaari vaihtui Haloseen, menikö Suomen Nato-jäsenyysmahdollisuus siinä?”, joka löytyy:
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208885…
sekä 10.3.2015 kirjoitettu kirjoitus otsikolla ”Suomi on itse toimillaan pyrkinyt estämään EU-armeijan muodostamisen”, joka löytyy:
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189375…
Ilmoita asiaton viesti
EU:n yksi keskeisimpiä heikkouksia on kykenemättömyys päätösten tekoon.
Päätöksiä isoista asioista pystytään tekemään lähinnä pakon edessä ja silloinkin hyvin erilaisten intressien vesittäminä. Samasta syystä päätökset tehdään aivan liian hitaasti ja myöhään.
Ja tähän akanvirtaan pitäisi vielä puolustus ja puolustuspolitiikka alistaa?
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Tarkkahan kuuluu poliitteseen oikeistoon, entinen NUSU:n kansanedustaja, vaikka historian tutkijana arvostankin, niin niissä on ”astian maku” mutta kysymys Pesoselle, miksi porvarillinen nykyhallitus ja pres. Niinistö ei viestitä halukkuuttan liittyä NATO:n, mikä sen estää, kepu vai mikä kerro se meille.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-jäsenyysasia tulee ajankohtaiseksi Ruotsin vuoden 2018 parlamenttivaalien jälkeen. Ruotsin demareilla on puoluekokous ensi vuonna, ja nähtäväksi jää, höllentyykö demarien Nato-kanta kokouksessa.
Jos porvariallianssi voittaa vuoden 2018 vaalit, se on varmuudella Nato-menoa sitten.
Suomi liittyy Natoon vain, jos Ruotsi on liittymässä ensiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikkei kysymystä minulle esitettykään, sanoisin että syynä on poliittinen laskelmointi ja vastuun pakoilu. Olisi myös outoa, jos puolueiden kannat (pl. Kokoomus) muuttuisivat äkkiä ilman edeltävää perusteellista Nato-keskustelua. Rehellistä Nato-keskustelua on Suomessa johdonmukaisesti vältelty. Se olisi kuitenkin välttämätöntä, jos yleinen mielipide halutaan kääntää vuosikymmeniä kestäneen pelottelun jälkeen Natolle myönteiseksi.
Suomi jää näillä näkymin täysin yksin vuonna 2018, jolloin Ruotsi todennäköisesti tulee jättämään oman jäsenyyshakemuksensa. Todennäköisesti se myös hyväksytään jäseneksi läpihuutojuttuna.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki ideologiansa sokaisemat päättäjät ovat vaarallisia, sillä heiltä puuttuu realismin taju.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Tuomioja on noudattanut orjallisesti valitsemaansa ideologista linjaa milloin vain on voinut. Hän on yksi Suomen kalleimpia ministereitä. Miksiköhän. Vuosina 1999–2000 hän oli kauppa- ja teollisuusministeri. Jos oikein olen ymmärtänyt niin hän torppasi silloisen Soneran myynnin sitä himoinneille ulkolaisille toimijoille. Ei muuten mutta sillä rahalla olisi kuitattu koko Suomen valtion silloinen velka. Sittemmin Olli-Pekka Heinonen (siis hän joka on nyt Opetushallituksen pääjohtaja) osti Soneran piikkiin ilmaa Saksasta 3.5 miljardilla eurolla. Ei halpa ministerismies hänkään. Myöhemmin Sonera myytiin suolarahoilla Telialle.
Ilmoita asiaton viesti
Sobnera listautui pörssiiin marraskuussa 1999 osakeannilla, joka oli osin suunnattu institutionaalisille sijoittajille
Näin suuria eriä myytäessä sijoittajat vaativat takuun, ettei pääomistaja tuo uusia suuria eriä pörssiin myytäväksi, sillä se laskisi osakkeen arvoa.
Niinpä valtio joutui sitoutumaan siihen, että se ei myy Soneraa kolmeen vuoteen
Niinpä Tuomioja ei voinut tehdä muuta kuin kieltäytyä myynnistä.
Tsoin valtio sai luvan myydä pienen määrän
Hyvä esimerkki rajoituksita oli Soneran USAn gsm-toiminnan myynti: DT osti Soneran osuuden n 25 miljardilla mummolla, n 4 miljardilla eurolla
Se oliis pelastanut Soneran, mutta kauppasumma tuli DTn osakkiena ja niihin liittyi taas tuo myyntirajoitus ja Sonera myi osakkeet aina kun rajoitus poistui, mutta IT-kupla oli sulanut ja osakkeista saatiin jotain 1,5 miljardia euroa , mutta se ei riittänyt
Meillä riittää noita propagandaan uskovaisia
Ilmoita asiaton viesti
En eilen enää ehtinyt kommentoida kommenttiasi mutta nyt: olet oikeassa osakemyyntirajoituksista listauksen jälkeen. Valtio tosin myi muistaakseni 10 milj euron arvosta osakkeita luvalla listautumisen jälkeen ja kovaan hintaan. Eka mälli oli jotain 90 euroa osakkeelta ja toinen noin 60 euroa. Sitten puro kuivui. Mutta listautumista ei olisi ollut pakko tehdä vaan yhtiö olisi voitu myydä suoraan. Arvon määritys olisi ollut tosin hankalaa, myönnän. Koska valtio halusi pitää määräävän aseman Sonerasta niin se vietiin pörssiin eikä myyty suoraan, joka olisi sotinut Tuomiojan sosialistista maailmankuvaa vastaan. Onko tämäkin propagandaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei we suoramyyntikään sen sallitumpsa ole jos sopparissa se kielletään
Ja jos maksuksi olisi saatu toisen yhtiön osakkeita kuten USA kaupassa tuli niin nekin olisivat kuivuneet käsiin
usa kauppa oli suora kauppa ja myyntirajoitus koski sitäkinat
Ilmoita asiaton viesti