AriPesonen1

Moldova on varoittava esimerkki EU:lle Venäjän hybridisotavoimasta Euroopassa

  • Kuvan ruskeilla alueilla - Transnistrialla ja Krimillä - Venäjä luo laajaa epävakautta Mustanmeren alueella.
    Kuvan ruskeilla alueilla - Transnistrialla ja Krimillä - Venäjä luo laajaa epävakautta Mustanmeren alueella.

Moldovalaiset valitsivat sunnuntaina 13.11.2016 pidetyissä presidentinvaaleissa presidentikseen Venäjä-mielisen Igor Dodonin (Игорь Додон).

Moldova oli sopinut EU:n kanssa kauppaa ja poliittista yhteistyötä tiivistävän vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen  kesäkuussa 2014. Sopimus allekirjoitettiin Brysselissä 27.6.2016 pidetyssä Eurooppa-neuvostokokouksessa, ja vastaavanlaiset assosiaatiosopimukset EU allekirjoitti myös Ukrainan ja Georgian kanssa.

EU:lla on ollut osana naapuruuspolitiikkaa itäisen kumppanuuden ohjelma vuodesta 2009 alkaen. Kumppanuuden tavoitteena on ollut edistää poliittista ja taloudellista yhdentymistä tukemalla kumppanimaita.

Itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvat kuusi entistä neuvostotasavaltaa, jotka ovat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Nämä kuusi vanhaa neuvostotasavaltaa ovat EU:n ja Venäjän keskinäisten riitojen aiheita. Neljässä maassa kuudesta - Moldovassa, Georgiassa, Azerbaidžanissa ja Ukrainassa - Venäjä ylläpitää jäätynyttä konfliktia.

Valko-Venäjä ja Armenia - joissa ei ole jäätynyttä konfliktia - liittyivät Euraasian tulliliittoon ja Euraasian unioniin (EAEU ja EEU) vuoden 2015 alussa, Valko-Venäjä 1.1.2015 alkaen ja Armenia 2.1.2015 alkaen. Armenian jäsenyyden on määrä toteutua täysimääräisesti vasta 8 vuoden siirtymäajan jälkeen.

Kyseiset kaksi maata ovat valinneet talousliiton Venäjän kanssa EU:n sijaan. Euraasian unionin kanssa EU:n assosiaatiosopimusten yhteydessä perustettavat laajat vapaakauppa-alueet eivät olisi yhteensopivia, eivätkä maat voi olla samanaikaisesti vapaakaupallisesti sekä EU:n assosiaatiosopimuksen että Euraasian unionin piirissä.

Moldovan uusi Venäjä-mielinen presidentti Igor Dodon tarjosi kampanja-aikanaan Venäjän vetämää Euraasian unionia EU:n assosiaatiosopimuksen tilalle, ja Dodonin kannanottojen mukulaan asia tulisi ratkaista kansanäänestyksellä. Moldovan presidentillä ei ole kovin paljon valtaa, mutta hän nimittää parlamentin kanssa neuvoteltuaan pääministeriehdokkaan, jonka on saatava hallitukselleen parlamentin luottamus. Presidentin varmin tapa saada haluamiaan asioita eteenpäin voi olla kansanäänestyksien järjestäminen.

Moldovan pääministeri Pavel Filip tapasi 28.11.2016 EU:n laajentumiskomissaari Johannes Hahnin, ja pääministeri vakuutti Moldovan jatkavan EU-myönteistä politiikkaa, eikä maa olisi muuttamassa suuntaansa EU:sta Venäjään. Asiasta uutisoi mm. Yle (Yle 28.11.2016) ja France24-uutiskanava (France24 28.11.2016).

Euraasian unionilla ja sen kannattajilla on hyvät mahdollisuudet voittaa mahdollisesti pidettävä kansanäänestys. EU:n kannatus on romahtanut Moldovassa ja Venäjän vetämän liittouman kannatus on noussut selvästi.

                                                                                          ****

Vajaan neljän miljoonan asukkaan Moldovalla on sekä EU:lle että Venäjälle suuri symbolinen merkitys. Kysymys on EU- ja Nato-maiden sekä Venäjän välissä olevista valtioista, joiden asema ei vielä ole vakiintunut loppumuotoon.

Moldova on Neuvostoliiton vanha pieni neuvostotasavalta toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, ja maasta tuli itsenäinen elokuussa 1991 vähän ennen Neuvostoliiton lopullista hajoamista saman vuoden joulukuussa. Maa kuuluu edelleen Venäjän johtamaan Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY).

Venäjällä on ollut Moldovan Transnistriassa jäätynyt konflikti jo 1990-luvulta lähtien, eikä maan asioita ole järjestetty pysyvästi, mikä luo alueella epävakautta. Transnistria on itsenäiseksi julistautunut alue, jonka itsenäisyyttä ei kukaan kuitenkaan ole tunnustanut - ei edes Venäjä, joka monella muulla tavoin on tukenut aina näihin päiviin saakka länsimielisenä olleesta Moldovasta irtaantunutta venäjänkielistä itäosaa.

Moldovan asukkaista hieman yli viisi prosenttia on venäläisiä, ja Transnistriassa venäläisiä on vajaa kolmannes väestöstä. Transnistriasta käydään paljon työssä Venäjällä, mikä on ollut tärkeää alueen taloudelle.

Venäjä pyrkii ohjaamaan Transnistrialla Moldovan ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Venäjän pyrkimys on pitää tätä vanhaa neuvostotasavaltaa alaisuudessaan samoin toimin kuin myös muitakin niitä vanhoja neuvostotasavaltoja, jotka eivät ole ehtineet liittyä Natoon ja EU:hun.

Vanhoista neuvostotasavalloista vain Viro, Latvia ja Liettua ovat liittyneet Natoon ja EU:hun vuonna 2004. Uutta vanhoja neuvostotasavaltoja sisältävää laajentumiskierrosta ei ole ollut nyt 12 vuoteen. Vuoden 2008 laajennuskierroksen estivät Saksa ja Ranska, Yhdysvaltain ja Itä-Euroopan Nato-maiden tukiessa Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä.

Venäjällä on Moldovan Transnistriassa sotilastukikohta, jonka huolto ja täydennykset hoidettiin Ukrainan kautta, kunnes Ukraina sanoi irti kesällä 2015 Venäjän ja Ukrainan välisiä sotilasyhteistyötä koskevia valtiosopimuksia. Irtisanotuista sopimuksista tärkein solmittiin Venäjän Sotshissa marraskuussa 1995, ja siinä Ukraina sitoutui antamaan kauttakulkuoikeuden Venäjän armeijan tilapäisesti Moldovassa oleville joukoille. Joukkojen tilapäisyys on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Venäjällä on Transnistrian alueella siis sotilaallinen läsnäolo, ja Transnistria on säilynyt jäätyneessä konfliktitilanteessa aina 1990-luvulta lähtien. Transnistriassa ”rauhanturvaajien” (”МС”, "миротворческие силы") lisäksi Venäjällä on kaksi moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, ja venäläissotilaita arvioidaan olevan yhteensä 1 500. Ukrainaislähteiden mukaan ”rauhanturvaajajoukot” olisi koottu neljästä moottoroidusta jalkaväkipataljoonasta.

                                                                                          ****

Moldovan taloudessa maatalous- ja elintarviketuotanto ja erityisesti viinin tuotanto on tärkeässä roolissa. Viiniä on viety paljon Venäjälle.

Kun Moldovan pääministeri Iurie Leancă allekirjoitti vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa 27.6.2014 Venäjän vastustuksesta huolimatta, alkoivat Venäjän vastustustoimet välittömästi. Kun Moldovan parlamentti ratifioi 2.7.2014 EU:n kanssa solmitun sopimuksen, Venäjä ilmoitti 3.7.2014 estävänsä lihatuotteiden tuonnin Moldovasta. Venäjän eläinlääkintäviranomaiset (Россельхознадзор, Rosselhoznadzor) perustelivat päätöstään ”vakavilla säädösrikkomuksilla”.

Jo vuoden 2013 syyskuussa Venäjä asetti moldovalaiset viinit ja väkevät viinat tuontikieltoon ”hygieniasyihin” vedoten. EU parafoi 29. marraskuuta 2013 itäisen kumppanuuden huippukokouksessa Vilnassa assosiaatiosopimukset Georgian ja Moldovan kanssa, ja syyskuussa viinin tuontikiellon alkaessa Moldova oli tehnyt poliittisen linjauksen sopimuksen solmimisesta EU:n kanssa. Venäjä oli rajoittanut viinien tuontia Moldovasta jo vuonna 2010 länsisuhteiden tiivistyessä.

Aina kun Venäjä asettaa erityisesti elintarviketuontiin liittyviä rajoituksia vedoten ”vakaviin säädösrikkomuksiin”, ”hygieniaongelmiin” tai ”maalin hilseilyyn ja laatoituksen halkeiluun tuotantolaitoksissa”, kyseessä on ulko- ja turvallispoliittiset syyt. Suomikin on joutunut monen muun läntisen Euroopan maan tavoin näiden uhkausluontisten pakotteiden kohteeksi, ja niiden todelliset ulkopoliittiset syyt ovat asioita, joita Suomessa ei oteta esille ja julkiseen keskusteluun. Viimeksi Suomi joutui tällaisten toimien kohteeksi vuonna 2010 ennen nykyisin voimassa olevia EU-Venäjä-pakotteita.

EU-sopimuksen myötä Moldovasta eroon pyrkivä Transnistria yritti lähentyä Venäjää, ja Transnistrian pääministeri Jevgeni Shevtshuk (Евгений Шевчук) solmi Moskovassa useita poliittisia ja kaupallisia sopimuksia. Shevtsukin ilmoitti kantanaan, että EU-sopimus on vain haitallinen Moldovalle ja Transnistrialle.

                                                                                          ****

Transnistria on siis Venäjän vahvasti kontrolloima alue Moldovassa, ja Transnistrian kautta Venäjä on pyrkinyt ohjaamaan koko Moldovaa. Venäjän tavoite on saada Moldova vanhana neuvostotasavaltana hallintaansa, mikä loisi uutta painetta myös Ukrainalle ja erityisesti Odessan alueelle. Odessa on Ukrainan tärkein tuonti- ja vientisatama.

Moldova venäläisellä jäätyneellä konfliktilla kuorrutettuna on hyvä esimerkki - tyyppiesimerkki - Venäjän harjoittamasta tavasta pyrkiä pitämään yllä ja laajentamaan etupiiriään myös sotilaallista voimanuhkaa käyttäen. Venäjä on valmis käyttämään toimenpiteinä päämääriinsä päästäkseen uhkailun ja painostuksen lisäksi myös sotilaallisesti määriteltyjä toimia. Moldovan tapauksessa sotilaalliset toimet ovat tukikohdan perustaminen ja sotajoukkojen pitäminen maassa.

Venäläisjoukot Transnistriassa ovat Moldovan vapaalle päätännälle samanlainen uhka kuin mitä vuokrattu Porkkala oli Suomelle.

Moldovassa Venäjä toteuttaa sitä toimintamallia etupiirinsä luomisessa ja puskurialueidensa ylläpidossa, jonka maa on luonut ja saattanut julkisuuteen jo vuonna 2013. Olen käsittelyt tuon kuusivaiheisen hybridisotatoimintamallin yhdessä aikaisemmassa blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän hybridisodankäyntitapa - tähän kaikkeen myös Suomen on valmistauduttava”, ja se luettavissa täältä.

Venäjä toimii Moldovassa täysin tuon hybridisotatoimintamallinsa mukaisesti ja on nyt pääsemässä toistaiseksi lopullisiin tuloksiin, mikäli mahdollisessa kansanäänestyksessä maa päättäisi irrottautua yhteistyöstä EU:n kanssa ja liittyä Venäjä johtamaan Euraasian unioniin.

EU on pitkälti epäonnistunut itäisissä kumppanuuksissa luomaan sellaisia suhteita, jotka todella auttaisivat kumppanimaita ongelmissa ja Venäjän painostuksessa. EU:n toimista on puuttunut riittävä terä, voima ja ennen kaikkea päämäärähakuisuus.

EU:n itäisen kumppanuuden kuusi maata ovat sellaisia maita Valko-Venäjää lukuun ottamatta, joiden asema ei ole määritelty pysyvästi EU:n/Naton ja Venäjän välillä, ja maat muodostavat ilman lopullista asemaa Itä-Euroopassa epävakautta, kuten myös Suomi ja Ruotsi sotilaallisesti liittoutumattomina. Armenia on niin tuore Euraasian unionin jäsen, ettei sen asema Venäjän alaisuudessa ole vielä vakiintunut.

                                                                                          ****

Venäjälle Euraasian unioni on vain toimintaväline maan väkivaltaiseen - imperialistiseen - laajentumiseen pyrkiville päämäärille.

Euraasian unioni on kooltaan hyvin epäsuhtainen, Venäjä on unionissa suurin. Kun Venäjällä on noin 142 miljoonaa asukasta, niin muissa neljässä jäsenmaassa vain noin 36 miljoonaa asukasta. 80 prosenttia unionin asukkaista on Venäjän kansalaisia.

Myös kansantuotteen suhteen unioni on hyvin epäsuhtainen. Venäjän bruttokansantuotteen arvo vuonna 2012 oli hieman yli 2000 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kun Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Armenian sekä Kirgisian yhteen laskettu bruttokansatuote oli vain 282 miljardia dollaria. Venäjä vastaa noin 88 prosentista unionin kansantuotteen arvosta.

Unioniin kuuluvat maat ovat syyttäneet pian unioniajan alkamisen jälkeen toisiaan mm. tulliliiton sääntöjen rikkomisesta, kun Venäjä kielsi pakotetoimina EU-elintarvikkeiden tuonnin. Venäjä syytti Valko-Venäjää pakotteiden alaisten länsituotteiden viennistä Venäjälle. Maat ovat perustaneet rajoilleen uudelleen tulliasemat, joilla tavarat tarkastetaan ennen rajanylitystä.

Unionin heikosta pohjasta ja voimasta kertoo myös se, että Valko-Venäjä vaati Venäjälle suuntautuvan elintarvikevientinsä hinnoittelun muuttamista länsivaluuttapohjaiseksi ruplan sijasta. Unionilla ei olisi tällöin kaikille jäsenmaille yhteisesti luottamusta herättävää omaa hinnoitteluvaluuttaa, dollari tai euro nähdään Venäjän ruplaa luotettavampana.

Euraasian unioni on Venäjän johtama toimintaorganisaatio, jossa kaikesta tosiasiallisesti päättää Venäjä. Euraasian unioni on Venäjälle toimintaväline oman vallan lisäämisessä, millä Venäjä yrittää kasvattaa omaa painoarvoaan maailmanpolitiikan toimijana. Venäjä käyttää siis Euraasian unionin jäsenmaita vain lisätäkseen omia etujaan, omaa painoarvoaan ja ennen kaikkea pitääkseen yllä Venäjän asemaa turvaavaa etupiiriä.

Euraasian unionin sopimustekstit löytyvät täältä.

                                                                                          ****

Mikäli Moldovia päättää pitää kansanäänestyksen Venäjä-mielisen presidentin esittämänä, ja kansanäänestyksen tuloksena maa päättää liittyä Euraasian unioniin ja irtautua EU:n kanssa solmitusta vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksesta, on Venäjän onnistunut pääsemään Moldovassa päämääräänsä pitkän taistelun tuloksena.

Sama voi toistua myös Ukrainassa ja Georgiassa. Oli suuri onni, ettei Venäjä onnistunut jakamaan Ukrainaa kahteen osaan niin, että sille olisi syntynyt maayhteys Moldovaan.

Venäjän taistelu Moldovassa on perustunut huolella kehitetylle kuusivaiheiselle hybridisotatoimintamallille, jossa Venäjä on käyttänyt vaiheisiin 1, 2 ja 3 liittyviä keinoja ei-sotilaallisella puolella, kuten: koalitioiden ja liitojen muodostaminen (формирование коалиций и союзов) ja poliittisen opposition muodostamien (формирование политической оппозиции) vaiheesta 1 alkaen, poliittinen ja diplomaattinen painostus (политическое и дипломатическое давление) ja talouspakotteet (экономические санкции) vaiheesta 2 lähtien sekä [poliittisten] oppositiovoimien toimien alkaminen (действие оппозиционных сил) vaiheesta 3 lähtien.

Sotilaallisella puolella Venäjä on käyttänyt strategisen pelotteen sotilaallisia toimia (военные меры стратегического сдерживания) vaiheesta 1 alkaen pitämällä yllä Moldovan Transnistriassa aseistettuja venäläisjoukkoja.

Venäjä on myös osoittanut, että sen luoma kuusivaiheinen hybridisodankäynnin toimintatapa on tehokas ja tuloksia tuottava. Ajankululla ei Venäjälle ole merkitystä, jos kohdevaltio vain pysyy epävakauden tilassa niin, ettei peruuttamatonta sitoutumista länteen ole tapahtunut.

Mahdollisen kansanäänestyksen Venäjä-myönteisen tuloksen myötä Moldova olisi varoittava esimerkki myös EU:lle. EU:n toimet itäisissä kumppanimaissa eivät ole olleet tuloksia tuottavia, ja uudistamista EU:n toimintatavoissa tarvitaan.

Kumppanimaiden länsi-integraatiossa olisi oltava mukana aktiivisesti myös Naton, jolle tulisi asettaa sotilaallisen vakauden päämääriä kumppanimaiden turvallisuudessa - siis vapaassa päätöksenteossa ilman minkään maan uhkailua ja painostusta. EU:n kumppanuusohjelmat ja Naton uudistusta edellyttävät Partenership for Piece -ohjelmat (PfP) tulisi nivottaa yhteen niin, että kumppanuudesta ja mahdollisesta länsiliittoutumisesta tulisi todellinen päämäärään pyrkivä vaihtoehto kumppanimaalle heti alusta alkaen.

Kumppanuusohjelmien tulisi olla päämäärähakuisia ja EU-maiden tulisi sitouttaa siihen riittäviä voimavaroaja niin, että ohjelmasta tulee totta. Nyt asiat jätetään EU:ssa hieman levälleen oman onnensa nojaan ja Venäjä korjaa lopullisen sadon melko vähäisin ponnistuksin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Hybridi vaikuttaminen onnistuu Venäjältä ehkä paremmin eteläeuroppaan joka ei ole niin amerikkalaismielinen kuin skandinavian maat.
Toisaalta jos Venäjä olisi rikas kuin USA niin tilanne olisi keskustelun arvoinen.
Köyhällä ei ole ystäviä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset