*

AriPesonen1

Hollannin pyytämiä BUK-koeräjäytystietoja ei toimitettukaan Suomesta

  • BUK-ohjustestin koeräjäytysolosuhteet Ukrainassa heinäkuussa 2016. Kaikki kuvat: Kiovan rikosteknisen tutkinnan tutkimuslaitos.
    BUK-ohjustestin koeräjäytysolosuhteet Ukrainassa heinäkuussa 2016. Kaikki kuvat: Kiovan rikosteknisen tutkinnan tutkimuslaitos.
  • Ohjusräjäytystutkijat Ukrainassa. Oikean laidan henkilöllä, jonka kasvot peitetyt, näyttäisi olevan Suomen lippu lippiksessään.
    Ohjusräjäytystutkijat Ukrainassa. Oikean laidan henkilöllä, jonka kasvot peitetyt, näyttäisi olevan Suomen lippu lippiksessään.
  • Suomi-lippulippis oikealla, rinnassa Politie. Vasemmalla AFP on Australian Federal Police (Australian liittovaltion poliisi).
    Suomi-lippulippis oikealla, rinnassa Politie. Vasemmalla AFP on Australian Federal Police (Australian liittovaltion poliisi).

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Timo Soini pitivät dramaattisen ja tunteikkaan tiedotustilaisuuden, joka nousi viikonlopun ykköspuheenaiheeksi kautta koko suomalaismedian.

Perjantaina 30.9.2016 pidetyn tiedotustilaisuuden aihe oli venäläisvalmisteinen BUK-ilmatorjuntaohjus, jonka koeräjäytys oli tehty Suomessa salattuna operaationa. Kyse oli MH17-malesialaiskoneen alasampumiseen liittyvästä rikostutkinnasta, jota on hoitanut Australian, Belgian, Malesian, Alankomaiden ja Ukrainan muodostama kansainvälinen tutkijatyhmä (Joint Investigative Team, JIT) sekä Hollannin syyttäjänvirasto (Openbaar Ministerie, OM).

BUK-ohjuksen koeräjäytys suoritettiin Suomessa syksyllä 2015 Hollannin syyttäjänviraston pyynnöstä.

Ensimmäinen oikeusapupyyntö Hollannin syyttäjälaitokselta tuli Suomeen jo hetimmiten loppukesästä 2014, kun malesialaiskoneen alasampuminen tapahtui 17.7.2014.

Oikeusapupyyntö Hollannin syyttäjälaitokselta tuli Suomeen siis hetimmiten malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen loppukesästä 2014, vaikka Suomi ei ollut mitenkään muutoin linkittynyt onnettomuuteen. Suomea lähestyttiin vain Suomen omistamien BUK-ohjuksien vuoksi, joista haluttiin tietoja tutkintaan. BUK-ohjukset ja ohjuksen koeräjäytys olivat ainoat syyt Hollannin oikeusapupyynnön lähettämiseen Suomeen.

Hollanti odotti kärsivällisesti syksyllä 2015 suoritetun ohjuskokeen tuloksia aina kevääseen 2016 saakka, ja kaikki tieto koeräjäytyksestä oli jo tuolloin olemassa. Hollantilaisten kannalta kyse olisi ollut vain tietojen saattamisesta Hollantiin, mitä Suomi ei ulkopoliittisista syistä kyennyt toimittamaan.

Kansainväliseltä tutkijaryhmältä alkoi olla loppumassa aika syksylle 2016 eikä Suomesta ollut toivottua apua, melkeinpä päinvastoin. Hollannin syyttäjänvirastolla ei ollut mitään varmuutta vuoden 2016 alkupuolella, saadaanko tarvittavat koeräjäytystiedot Suomesta riittävässä laajuudessa ja voidaanko ne luovuttaa kansainväliselle tutkijaryhmälle. Suomi ei kyennyt tekemään lopullista päätöstä räjäytystietojen antamisen laajuudesta.

Presidentti Niinistö totesi 30.9.2016 pidetyssä tiedostustilaisuudessa, että ”Hollannista on tullut räjäytyskokeiden jälkeen useita pyyntöjä, joihin on vastattu parhaan kyvyn mukaan.” (Yle 30.9.2016).

Hollantilaiset tuskastuivat ”Suomen parhaaseen kykyyn vastata”, koska aika alkoi olla kortilla, ja siksipä koejärjestelyjen valmistelu Ukrainassa aloitettiin. Suomalaisen BUK-ohjuksen räjäytystiedot olisivat olleet teknisesti parempia kuin Ukrainassa räjäytetyn itse ohjustyypin vuoksi. 

                                                                                           ****

Koeräjäytyksiä tehtiin lopulta siis kahdessa maassa, joista toinen oli suomalaisen ja toinen ukrainalaisen BUK-ohjuksen räjäytys.

Ukrainassa tapahtuneen koeräjäytyksestä tiedotti Kiovan rikosteknisen tutkinnan tutkimuslaitos (Київський науково-дослідний інститут судових експертиз, Kniise). 14.7.2016 päivätty räjäytystä koskeva tiedote poistettiin tuntemattomasta syystä melko pian tutkimuslaitoksen sivuilta, mutta se löytyy edelleen internetsivujen arkistosta täältä. Mikä on kerran laitettu nettiin, se on siellä ikuisesti.

Kansainvälinen tutkijatyhmä nimeää Ukrainassa suoritetun koeräjäytyksen Areena-testiksi, ja Areena-testi (Arena test) on yleisesti käytettävä nimitys taistelukärkien koeräjäytykselle. Tässä tapauksessa sillä tarkoitetaan Joint Investigative Teamin (JIT) kotisivuilla olevien kirjausten perusteella nimenomaan ukrainalaisohjuksen koeräjäytystä, koska Suomi oli päättänyt pitää Suomessa tehdyn koeräjäytyksen hyvin salaisena eikä Suomesta saatu kaikkia niitä tietoja, mitä haluttiin.

Hollantilainen tutkinnanjohtaja Gerrit Thiry on todennut, että ohjusten koeräjäytykset suoritettiin kahdessa maassa, jotta tutkinnan riippumattomuus voitaisiin varmistaa (HS 28.9.2016).

Ukrainaisohjuksen koeräjäytys tehtiin paljon Suomen koeräjäytyksen jälkeen kesällä 2016, kun Suomessa koeräjäytys suoritettiin jo syksyllä 2015. Ukrainalaisviranomaisten vahvistamaton testipäivämäärä on 13.7.2016, kun myöhemmin poistettu tiedote julkaistiin 14.7.2016.

Gerrit Thiryn toteama ei ole uskottava. Miksi koeräjäytys suoritettiin Suomessa jo syksyllä 2015 ja Ukrainassa viime tingassa vasta kesällä 2016? Miksi koeräjäytyksiä ei suoritettu lähempänä samaa ajankohtaa, jos ne molemmat olivat jo ennalta suunniteltuja?

Jotta Gerrit Thiryn esittämä perustelu olisi looginen, pyyntö BUK-ohjuksen koeräjäyttämisestä olisi lähetetty Ukrainaan samaan aikaan kuin Suomeen. Sekä Hollannin syyttäjänvirastolle että kansainväliselle tutkijaryhmälle olisi riittänyt uskottavuuden ja riippumattomuuden kannalta vain koeräjäytys Suomessa eikä räjäytystä Ukrainassa olisi tarvittu. Ukrainan räjäytys toisena räjäytyksenä ei olisi lisännyt Suomen koeräjäytyksen lisäksi uskottavuutta ja riippumattomuutta, koska Ukraina oli ja on sodassa Venäjän kanssa ja malesialaiskoneen alasampuminen liittyy sotatapahtumiin, jossa Ukraina on osapuolena.

                                                                                           ****

Hollantilaisvetoinen kansainvälinen tutkijaryhmä julkisti keskiviikkona 28.9.2016 tutkimuspäätelmänsä, joiden mukaan Malesian Airlinesin lento MH17 ammuttiin 2014 alas Itä-Ukrainasta BUK-ilmatorjuntaohjuksella, joka oli tuotu Venäjältä ja jonka laukaisualusta vietiin ampumisen jälkeen takaisin Venäjälle. 13.10.2016 julkaistu loppuraportti vahvisti 28.9.2016 julkaistun tutkimuspäätelmän: malesialaiskoneeseen osui venäläisten valmistama BUK 9M38 -ohjus Itä-Ukrainan ilmatilassa.

Loppuraportin julkistamisen myötä kansainvälinen tutkinta lentoturman syistä on nyt saatu päätökseen ilman suomalaisohjuksen täydellisiä koelaukaisutietoja.

[Tutkimuspäätelmän julkistamistilaisuuden] presentaatiossa nähty räjäytys ei ollut se Suomessa tehty, mutta periaatteessa aivan samanlainen.”, tutkimusjohtaja Thiry totesi Helsingin Sanomille (HS 28.9.2016). Thiryn lausuma - ”aivan samanlainen” - osoittaa, että koeräjäytys Ukrainassa täytyi suorittaa, koska Suomi ei luovuttanut riittäviä koeräjäytystietoja Hollantiin. Thiry ei suostunut täsmentämään Helsingin Sanomille koska ja missä ohjustesti tehtiin, mutta tuo koeräjäytys tehtiin siis Ukrainassa 13.7.2016.

Tutkijaryhmän Ukrainan testissä kuvaama MH17 Arenatest -video löytyy täältä ja tämän kirjoituksen liitteenä on kolme valokuvaa, jotka ovat peräisin Kiovan rikosteknisen tutkinnan tutkimuslaitoksen poistetulta nettisivulta. Suomen koeräjäytyksestä ei ole olemassa yhtään julkista kuvaa. Edes räjäytyspaikkaa ja tarkkaa suoritusajankohtaa ei ole ilmoitettu. Huh, onpa Suomessa sellainen asia huippusalaista, josta toisen maan luvalla on julkaistu oikein näyttävä video!

30.9.2016 pidetyssä tiedostustilaisuudessa esiintyneen presidentti Niinistön mukaan juuri itse Hollanti - ei siis Suomi - esitti, että malesialaiskoneen alasampumiseen liittyvät BUK-ohjuksen tutkimukset pidettäisiin salassa ja että tutkimustulokset voitaisiin julkistaa vasta rikostutkinnan päätyttyä mahdollisesti alkavassa oikeudenkäynnissä.

Suomen ulkopoliittiselle johdolle oli siis syntynyt käsitys, oikeusapupyynnössä annettavia tietoja voitaisiin käyttää vasta mahdollisessa oikeudenkäynnissä, ei aikaisemmin esim. viranomaisten virallisissa rikostutkinta- tai muissa tutkimusraporteissa. Niinistö oli tiedotustilaisuudessa hyvin närkästynyt siitä, että tietoja luottamukselliseksi sovitusta virka-avusta on julkaistu tietoja Hollannissa. Niinistön mukaan koko virka-apupyyntö olisi pitänyt olla salassa pidettävää ja pelkästäkään aiheensa puolesta.

Suomen ulkopoliittisen johdon käsitys on varsin poikkeuksellinen ja ristiriitainen. Erikoiseksi asian tekee myös se, että jos Hollanti on pyytänyt pitämään asian salaisena ja jos myöhemmin Hollanti näkee osia asioista olevan julkistettavissa, niin miksi niitä ei voisi julkistaa.

On kuitenkin syytä myös muistaa, ettei Hollanti ole julkisesti ilmoittanut muuta kuin että oikeusapupyyntö on lähetty, tietoja on pyydetty Suomesta useaan otteeseen ja että ohjuskoeräjäytys on suoritettu Suomessa.

Hollannin julkistamissa tiedoissa ei ole siis mitään salaista tietoa etenkään pohjoismaisessa katsannossa. Jokainen maa voi julkaista tiedon siitä, että pyytää oikeusapua toiselta maalta. Jokainen maa voi myös evätä pyynnön tai hyväksyä pyynnön. Niinistön närkästyminen vähäpätöisestä asiasta kuvaa Suomen hankalista suhteista Venäjään. Emme tiedä, milloin olemme lännessä ja milloin idässä. Suomella ei ole johdonmukaista linjaa, toimiako länsimaana vai Venäjän ystävänä.

On myös muistettava, että Hollannin syyttäjäviraston ja kansainvälinen tutkijaryhmän internetsivuilla olevasta aineistosta ei löydy viitteitä Suomen ohjuskoeräjäytyksestä. Ainoat tiedot, mitä Hollanti antoi julkisuuteen, koskevat De Telegraaf -lehteä (De Telegraaf 27.9.2016)  ja Helsingin Sanomia (HS 28.9.2016)

                                                                                           ****

Niinistön mukaan päätös tutkimusavun antamisesta Hollantiin oli Suomelle vaikea. Suomelle vaikeuden teki Venäjä, jonka näkemyksiä Suomi edelleen pyrkii seuraamaan ja toteuttamaan hyvin pyyteettömästi.

Asian ulkopolitiikassa ja Venäjä-kytköksessä synnyttämää vaikeutta Suomelle kuvastaa, ettei Keskusrikospoliisi ole kommentoinut Hollannin viranomaisille oikeusapuapyyntöön annettavaa virka-apua eikä puolustusvoimat BUK-koeräjäytystä koskevaa tietoa. Ulkopoliittisen johdon lupaa kommentointiin ei liene saatu. Kommentteja ei annettu syyskuun lopulla eikä niitä anneta edelleenkään. Suomelle hankala asia halutaan painaa kaikilla viranomaistahoilla unholaan ilman asian lopullista poliittista avaamista.

Ulkoministeri Timo Soini kertoi syyskuun lopun tiedotustilaisuudessa, että Suomesta on lähdössä Hollantiin työryhmä neuvottelemaan lisäaineistojen luovuttamisesta ja että asiasta on tarkoitus käydä suoria neuvotteluja hollantilaisten oikeusviranomaisten kanssa. Työryhmässä on ulkoministeri Soinin mukaan laaja virkamiesedustus.

Selvitin Suomen ulkoasiainministeriöstä ja vahvistin hollantilaisviranomaisilta, että Soinin ”laaja virkamiesedustus” on supistunut varsin suppeaksi, Suomesta on käynyt vain yksi oikeusministeriön virkamies Hollannissa. Kysymys Soinin sanoin koskien ”suomalaistyöryhmästä neuvottelemassa lisäaineistojen luovuttamisesta” oli hollantilaisviranomaisille kysyttäessä outo, eikä Hollannissa asiasta tiennyt oikein kukaan yhtään mitään. Yhteydenpidosta hollantilaisviranomaisiin jäi sellainen kuva rivien välejä tulkittaessa, ettei asia enää paljonkaan Hollantia kiinnosta, kun tarvittavat ohjuskoeräjäytystiedot saatiin Ukrainasta ja kansainvälisen tutkijatyhmän raportti julkaistiin jo lokakuun 13. päivänä.

BUK-ohjuksen suomalaiset koeräjäytystiedot ei ole siis ole paljon lämmittäneet hollantilaisia. Hollantilaisten kannalta olisi ehkä ollut parempi, kuin Suomi olisi alkujaan evännyt oikeusapupyynnön. Hollantilaisille useista pyynnöistä huolimatta heille oleellisia tietoja ei ole toimittu, ja aikataulun tullessa yhä kireämmäksi jouduttiin tekemään uusi koeräjäytys Ukrainassa, josta tiedot saatiin tasan kolmessa kuukaudessa loppuraporttiin. Suomi oli räjäyttänyt oman ohjuksensa noin yhdeksän kuukautta Ukrainaa aikaisemmin eikä saanut toimittua tietoja hollantilaisille vuoteen.

                                                                                           ****

On erittäin ymmärrettävää, että hollantilaiset antoivat suomalaistoinnasta tietoja BUK-koeräjäytysasiassa julkisuuteen syyskuussa, koska suomalaisten jahkaileva toiminta on varmasti ärsyttänyt. Hollantilaisille, kuten syyskuun lopun jälkeen meille kaikille, on tullut hyviin selväksi, ettei Suomen toimintaan ole välttämättä luottamista asioissa, jotka liittyvät Venäjään.

Kun yritin selvittää asioita suomalaisviranomaisilta - ensi sijassa ulkoasiainministeriöstä -, tuli mieleeni, että onpas taas vanhat ajat palanneet Suomen ulkopolitiikkaan. Että näinkö asioita Suomessa hoidetaan vielä vuonna 2016?

Suomalaisviranomaisilta tiedusteltaessa BUK-koeräjäytysasian edistymistä ja nykytilaa syyskuun lopun tiedotustilaisuuden jälkeen ulkoasiainministeriö kehotti ensi ottamaan yhteyttä Keskusrikospoliisiin ja sen jälkeen oikeusministeriöön. Keskusrikospoliisi ei luonnollisesti kommentoi asiaa. 

Tiedustelin myös, onko hollantilaisten tietopyyntöasiaa ja tietojen luovuttamista kansainväliselle tutkijaryhmälle käsitelty presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksessa (TP+UTVA). Tieto siitä, onko ylipäätään ohjusräjäytystietoja luovutettavissa kansainväliselle tutkijaryhmälle, olisi pitänyt saada Hollantiin pikaisesti syyskuun lopun tiedotustilaisuuden jälkeen, koska loppuraportin julkaisu oli käsillä hieman myöhemmin syksyllä. Ulkoministeriö kieltäytyi antamasta tietoja presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksista, koska pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 621/99 24§ 1 momentin 1 kohdan perusteella.

Asiasta TP+UTVA ei ole antanut myöskään mitään tiedotetta.

Tuli mieleen tuosta Suomen YYA-aika, jolloin Neuvostoliittoon liittyviä asioita hoidettiin noin suomalaisessa virkamieskoneistossa asioita virkamieheltä toiselle siirtäen niin, ettei mitään tietoa tarvitse vain vahingossakaan antaa, jonka tulkittaisiin loukkaavan Neuvostoliittoa/Venäjää. Vastaavasti samaan tyyliin Suomi on käsitellyt hollantilaisten esittämää virka-apupyyntöä.

Hollantilaisviranomaisten kanssa asioinnista syntyi kuva, että laajempia tietoja halattaisiin kysyjälle ehkä antaa, mutta suomalaisviranomaiset ovat toivoneet pidättyvyyttä. Hollannista oli saatavissa vain sellaista tietoa lopulta, joka ei liittynyt yhteistyöhön suomalaisten kanssa. Koeräjäytystietojen varmistus Ukrainasta oli helppoa.

BUK-ohjuksen koeräjäytys oli hyvä esimerkki, mitä Suomen harjoittamat ”hyvät suhteet” Venäjään voivat synnyttää Suomen länsimaiselle uskottavuudelle, vaikka ulkoministeri Soini syyskuun lopun lehdistötiedotustilaisuudessa korosti, että ”iso kuva asiassa on syyllisten saattaminen vastuuseen vakavasta rikoksesta”. Soini muistutti myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta, jossa on kehotettu kaikkia maita tekemään yhteistyötä rikostutkinnassa.

Suomi ei todellakaan tehnyt yhteistyötä rikostutkinnassa ja Hollanti joutui turvautumaan Ukrainaan, joka on tavallaan tapahtumaan liittyvä osapuoli, koska lentoturma tapahtui Ukrainan alueella.

Suomen vaikeaa asiaa Venäjän puristuksessa kuvaa se, että kun Suomen ulkopoliittinen johto korosti Hollannin oikeusapupyyntöasian olleen ensisijaisesti vain oikeudellinen asia, joka kuuluu Keskusrikospoliisille. Maan korkein ulkopoliittinen johto presidentin ja ulkoministerin voimalla olivat kuitenkin järjestämässä ja pitämässä tiedotustilaisuutta asian tullessa julkisuuteen syyskuun lopulla, ei suinkaan Keskusrikospoliisi, jolle asian olisi juridisen oikeusapupyynnön perusteella kuulunut.

Asia ei siis edennyt syyskuun lopun jälkeen eikä Hollannin pyytämiä BUK-koeräjäytystietoja ei toimittu Suomesta. Asia hoidettiin kohti loppua ilman Suomea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Suomen "aktiivinen vakauspolitiikka" tarkoittaa käytännössä sitä, että niin Venäjä kuin Länsikin pitää Suomea epäluotettavana ja sitoumuksistaan luistavana kumppanina. Lieneekö moinen maamme etu?

Voi myös kysyä, olisiko vaikkapa Virolla vastaavanlaisessa tilanteessa ollut tällaisia vaikeuksia toimia niin kuin pitäisi toimia. Venäjä jatkuvasti testaa ja haastaa Suomen suvereniteettia, ja pala palalta kaventaa sitä. Omat poliitikkomme pelkäävät Venäjää ja antavat aina periksi. Tuntuu että Soini on ainoa, jolla riittäisi kanttia pitää Suomen puolia.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Toimittaja Oli Ainola kirjoitti jouluaattona mielenkiitoisen kirjoituksen Iltalehdessä otsikolla ”IL-Analyysi: Suomi mietti keväällä hetken aseveljeyttä Viron ja USA:n kanssa”.

Suomi sanoi viime talvella hallituksen enemmistön ja presidentin päättämänä Yhdysvalloille "ei", sen sijaan Ruotsi sanoi Yhdysvaloille "kyllä", kun Yhdysvallat kysyi Suomen ja Ruotsin kantaa, antavatko ne satamiaan, lentokenttiään ja ilmatilaansa Yhdysvaltain sotilaskoneiden käyttöön kriisitilanteessa, jolloin Baltian maat saisivat nopeasti sotilaallista täydennystä.

Ainolan mukaan Yhdysvallat on lupautunut suojaamaan vastalahjana Ruotsin strategiset kohteet ja suoja ei suinkaan rajoittuisi vain kenttiin ja satamiin, vaan Yhdysvallat suojaisi myös Göteborgin, Tukholman ja muita kaupunkeja.

Tämä on ensimmäinen ratkaiseva askel, jossa Suomi liukuu syvemmälle itään ja Ruotsi syvemmälle länteen. Putin osaa kyllä kaapata Suomen lopullisesti, mikäli nykyinen ulkopoliittinen johto (= presidentti) jatkaa.

Kirjoitus löytyy: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612242200044470...

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tuo lienee ollut USAn taholta tarkoituksellinen testipallo, josta Ruotsi älysi ottaa kopin ja jonka suomalaiset torjuivat.

Eivät länsivallat jaksa loputtomasti antaa Suomelle aina vain uusia mahdollisuuksia - jossain kohtaa nekin antavat Suomen pitää tunkkinsa ja jäädä värjöttelemään omineen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ainolan juttu vahvistaa kuvaa siitä, että viime kevään ajojahti Alexander Stubbia vastaan oli Venäjän masinoima. Stubb oli liian länsimielinen ja tilalle haluttiin Petteri Orpo, Suomen Kuvalehden mukaan "presidentin mies."

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Suomettuminen on jälleen voimissaan ja presidentti Niinistö yrittää istua kahdella tuolilla. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu jos ja kun Ruotsi aikanaan liittyy Natoon. Jääkö Suomi ulkopuolelle, harmaalle vyöhykkeelle, venäjämielisten mielestä "itsenäiseksi" ja "puolueettomaksi" "Pohjolan Sveitsiksi" (hah!), todellisuudesssa Venäjän vasalliksi?

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Valtiot, jotka eivät aja omaa etuaan ja itsenäisyyttään, liitetään muihin valtioihin. Toki niin voi käydä joka tapauksessa, mutta ei tämä ainakaan auta.

Heikko ja epäluotettava Suomi on turvallisuusriski Venäjälle, se on selvää.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Runsaan viikon kuluttua Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää uudenvuoden puheensa. Näistä asioista on silloin pakko sanoa jotakin. Kuulostaisi jopa, että presidentti on kansalaisille selityksiä velkaa.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Minusta Suomen olisi pitänyt auttaa mahdollisimman paljon Hollantia asian tutkimisessa. Kyseessä on vakava asia. On paljon siviilejä kuollut. Tekijän kuuluu joutua teosta vastuuseen.

Venäjä voi kokea Suomen epäluotettavaksi aseostajaksi, jos asiaa katsoo myyjän ja ostajan näkökulmasta. Mutta siitäkin huolimatta tässä on paljon tärkeämmästä asiasta kysymys, kun matkustajakone on ammuttu alas. Aseita voi muualtakin ostaa.

Sinänsä erikoinen piirre tässä jutussa on se miksi ylipäätään matkustajakoneet lentävät niin lähellä sotatoimialuetta? Pidin itsestään selvänä, että tällaiset alueet kierretään riittävän kaukaa, missä tapaus sattui. Sitä se ei ollut.

Mietin asiaa istuessani lentokoneessa, joka kiersi kyseisen ilmatilan jossa tämä tapaus sattui. Toivottavasti tapaus muutti käytäntöä ja jatkossa tällaiset alueet aina kierretään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset