AriPesonen1

Ohjustorjuntakyvykkyys on Suomen erityinen puolustusongelma

  • Kuva 1. Karjalan lennosto Kuopion lentoasemalla Rissalassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 1. Karjalan lennosto Kuopion lentoasemalla Rissalassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 2. Rissalan hävittäjäkalliosuojan kaksi suuaukkoa näkyvät kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 2. Rissalan hävittäjäkalliosuojan kaksi suuaukkoa näkyvät kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 3. Lapin lennosto Rovaniemellä. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 3. Lapin lennosto Rovaniemellä. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 4. Rovaniemen hävittäjäkalliosuojan kaksi suuaukkoa näkyvät kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 4. Rovaniemen hävittäjäkalliosuojan kaksi suuaukkoa näkyvät kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 5. Satakunnan lennosto on Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 5. Satakunnan lennosto on Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 6. Tampere-Pirkkalan hävittäjäkalliosuojan suuaukko näkyy kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
    Kuva 6. Tampere-Pirkkalan hävittäjäkalliosuojan suuaukko näkyy kuvassa. Tarkempi selittävä kuvateksti on kirjoituksen lopussa.
  • Kuva 7. NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaisuyksikkö Sisu E13TP 6x6 -alustalla.
    Kuva 7. NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaisuyksikkö Sisu E13TP 6x6 -alustalla.

Suomi on hankkimassa ilmavoimille uusia hävittäjiä noin 60 kappaletta. Hävittäjien hankinta-arvon arvioidaan tällä hetkellä olevan enimmillään 10 miljardia euroa ja kokonaiselinkaarikustannuksiksi arvioidaan lähes 30 miljardia euroa.

Hankittavien hävittäen lopullista lukumäärää ei ole vielä päätetty, ja julkisuudessa olleet hankintamäärät ovat vaihdelleet 48:sta 72 hävittäjään. Nykyisiä Hornet-hävittäjiä on yhteensä 62 kappaletta, ja uudet hävittäjät on tarkoitus ottaa käyttöön 2020-luvun loppupuolella. Hävittäjähankinnasta tulee ylivoimaisesti Suomen historian kallein hankintaprosessi. Puolustusministeriö on nimennyt hankinnan HX-hankkeeksi.

Suomi on hankkimassa myös merivoimille uusia korvetti-luokan taistelualuksia neljä kappaletta.  Taistelualusten hankinta-arvoksi arvioidaan tällä hetkellä noin 1,2 miljardia euroa. Uudet alukset on tarkoitus ottaa käyttöön 2020-luvun puolivälissä. Puolustusministeriö on nimennyt hankinnan Laivue 2020 -hankkeeksi.

Nykyisellään Suomen vuotuiset puolustusmenot ovat noin 2,9 miljardia euroa. Hävittäjä- ja taitelualushankinnoissa itse raudan hinta - noin 11 miljardia euroa - vastaa Suomen lähes neljän vuoden kokonaispuolustusbudjettia. Suomi satsaa 60-70 erilliseen aseyksikköön neljän vuoden puolustusmenot.

Satsaus on suuri. Satsauksesta on pidettävä todella hyvää huolta. Satsauksen turva on vietävä äärimmilleen niin, ettei vastapuoli ja vihollinen pysty sitä missään olosuhteissa tuhoamaan.

Suomen puolustuspoliittinen selonteko, jonka laadinta käynnistettiin 19.10.2015 ja jossa linjataan Suomen tuleva puolustuskyky pitkälle tulevaisuuteen, on valmistumassa. Puolustusselonteko annetaan eduskunnalle vuoden 2017 kevätistuntokaudella.

Mielenkiinnolla odotan, miten puolustusselonteossa Suomi vastaa nopeasti kehittyvän sotateknologian haasteisiin ja ennen kaikkea ohjusteknologian haasteisiin. Teknologian tätä päivää ovat aseiden kasvava tarkkuus ja kaukovaikutteisuus sekä ihmisresurssien väheneminen sotatoimissa. Ohjusteknologia on yksi avainsana.

Suomella on puolustuksessa haasteita, joita monella muulla läntisen Euroopan maalla ei ole. Suomi on nimittäin eturintaman maa.

Eturintaman maan puolustuksen tulee toimia eri tavoin kuin eturintaman takana olevien maiden puolustuksen. Suomen puolustuksen tulee toimia eri tavoin kuin vaikkapa Ranskan tai Iso-Britannian. Näitä maita mahdollisesti uhkaavat ohjukset ovat kaukana, joista tieto saadaan hyvissä ajoin Naton valvontajärjestelmien kautta. Maat tietävät myös venäläissukellusveneiden tarkat liikkeet Naton kautta.

Oleellisin, ratkaisevin ja haastelisin ero Suomelle suhteessa taaempana etulinjasta oleviin maihin ei suinkaan ole maarajan takana olevat maajoukot, vaan ne ohjusjärjestelmät, joiden peittoalueeseen Suomi kuuluu ja jotka ovat vastapuolella jatkuvassa toimintavalmiudessa.

Suomen pitää kyetä torjumaan Venäjän ohjusjärjestelmät, jotka ovat kiinni rajoissamme ja jotka luovat laajaa ohjuspeittoa alueillemme ohjusten lyhyillä lentoajoilla.

Suomen ohjuspuolustuskyky on ja tulee ilmeisesti jatkossakin olemaan poliittisen päätännän pohjalta pitkälti ilmavoimissa noin 60 hävittäjän varassa. Maavoimien ohjuspuolustuskykyä on syytä pitää tällä hetkellä vähäisenä ja puutteellisena. Poliittinen linjavalinta on tuokin.

                                                                                   ****

Venäjän ohjusteknologia on korkeatasoista ja tuottaa siltä puolustavalle suuria haasteita.

Venäjällä on Suomea uhkaavat ohjusjärjestelmät ihan rajamme tuntumassa. Lähimmät ovat Karjalankannaksella noin 120 kilometrin päässä rajastamme. Ohjusjärjestelmät ovat liikkuvilla alustoilla, joita voidaan siirtää vähintään 60 kilometrin tuntivauhdilla.

Venäjän lähialueen ohjusvarustelua on käsitelty tarkemmin 16.4.2016 julkaistussa kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste”, joka löytyy täältä.

Kirjoituksen julkaisun jälkeen tilanne on jo hieman muuttunut. Venäjä on tuonut Itämerelle mm. kaksi ohjuskorvettia, joiden varustukseen kuuluvat jopa 2500 kilometrin kantaman omaavat Kalibr-ohjukset ja 600 kilometrin kantaman omaavat P-800 Oniks -risteilyohjukset, jotka on tarkoitettu merimaalien tuhoamiseen.

Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmässä (Бастион-П (К300П) tai Бастион-С (К300С), Venäjän puolustusministeriön koodi 3К55, Nato-kodifiointi SSC-5Stooge”) noin 300 kilometrin äärikantamassa olevat kohteet järjestelmän ohjukset pystyvät saavuttamaan 5-8 minuutissa.

S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmässä (С-400Триумф”, Venäjän puolustusministeriön koodit 35Р6, 70Р6, 75Р6, 9К81 ja 3М-41, Nato-kodifiointi SA-10Grumble”) noin 400 kilometrin äärikantamassa olevat kohteet järjestelmän ohjukset pystyvät saavuttamaan niin ikään noin 4-8 minuutissa.

Iskander-ohjusjärjestelmässä (Iskander-M, Iskander-K ja Iskander-E, Искандер, Venäjän puolustusministeriön koodi 9К720, Nato-kodifiointi SS-26Stone”) 400-500 kilometrin äärikantamassa olevat kohteet järjestelmän ohjukset pystyvät saavuttamaan nopeimmillaan noin 4 minuutissa.

Muut mainittavat lähialueen ohjusjärjestelmät ovat Venäjän merivoiminen Kalibr-ohjusjärjestelmät (3M-54-sarjan ohjukset, esim. 3M-54 Калибр, Nato-kodifiointi SS-N-27 ”Sizzler”) ja Oniks-ohjusjärjestelmät (П-800 Оникс/Яхонт, Venäjän puolustusministeriön koodi 3M55, Nato-kodifiointi SS-N-26 "Strobile").

Venäjän maalla olevien ohjusjärjestelmien peitto on noin puolet Suomen pinta-alasta. Suomen tiheimmin asuttu Etelä- Suomi on täysin Venäjän tämänhetkisen ohjuspeiton alla. Venäläisohjuksien haasteen Suomessa muodostavat lyhyet, vain muutaman minuutin lentoajat.

Suomen ohjustorjunnan pitää kyetä torjumaan ohjukset lyhyellä 2-8 minuutin varoajalla laukaisuajankohdasta lukien. Venäjän ohjuspeitto Suomessa on pysyvä olotila. Lisäksi kaikkia Itämeren maita uhkaa Venäjän Itämeren laivaston käytössä olevat ohjusjärjestelmät mukaan lukien sukellusveneisiin sijoitetut ohjukset.

Suomen puolustuksen erityisen haasteen muodostavat siis lyhyet etäisyydet ja lyhyen etäisyyden tuomat lyhyet lentoajat ohjuslaukaisupaikoista keskisiin asutuskeskuksiin ja strategisiin sotilaskohteisiin.

                                                                                   ****

Suomen Hornet-hävittäjissä keskeisin ohjustorjuntaan käytettävä aseistus on JASMM-ohjukset, joita Suomi on hankkinut joitain kymmeniä kappaleita Yhdysvalloista. Suomella oli Yhdysvalloilta 70 ohjuksen ostovaltuutus, jota Suomi ei käyttänyt täysimääräisesti. JASMM-ohjukset ovat Air-to-Surface-ohjuksia, joten niillä voidaan tuhota lennosta maanpinnalla olevia ohjuslaukaisujärjestelmiä, muttei jo laukaistuja ohjuksia. Toki hävittäjissä on myös Air-to-Air-ohjustorjuntajärjestelmät (AMRAAM-ohjukset) tuhoamaan ilmassa olevia ohjuksia, mutta hävittäjän tulee olla ilmassa toimiakseen ohjustorjujana.

Suomen ilmavoimilla on kolme päätukikohtaa. Satakunnan lennostolla tukikohtana on Tampere-Pirkkalan lentoasema, Karjalan lennostolla Kuopion lentoasema Rissalassa ja Lapin lennostolla Rovaniemen lentoasema. Kriisitilanteessa mikä tahansa siviili-ilmailun lentokenttä tai lentokoneiden varalaskupaikka maanteillä pystytään ottamaan käyttöön lentotukikohtana. Hävittäjiä varastoidaan tiettävästi myös muualla.

Suomen kaikki ovat kolme päätukikohtaa ovat Venäjän pysyvän ohjuspeiton alla. Tämän on se oleellisin puolustuskykyyn vaikuttava asia, ja se edellyttää minuuttitason puolustuskyvykkyyttä.

Nykysijainniltaan venäläisohjukset saavuttavat Karjalankannaksen Vaskelasta Tampereen tukikohdan ja Kuopion Rissalan tukikohdan noin 5-8 minuutissa. Pohjoisessa Rovaniemen tukikodan Murmanskin alueella olevat ohjukset saavuttavat Rovaniemelle sijoitetut hävittäjämme enimmillään 8-9 minuutissa etäisyyden ollessa ohjuspeiton ulkokehällä noin 450 kilometrin etäisyydellä laukaisupaikasta.

Mikäli Suomi haluaisi yrittää tuhota laukaistut venäläisohjukset hävittäjillä, Suomella on siis aina vain 4-8 minuuttia aikaa saada hävittäjänsä ilmaan ja ohjukset laukaisuvalmiuteen. Suomella ei ole normaalivalmiustilanteessa kuin muutama hävittäjä maan päällä, loput ovat kalliosuojissa. Alle 10 minuuttia on lyhyt aika saada normaalivalmiustilanteessa useita hävittäjiä ilmaan. Suomen ohjuspuolustus ei siis voi perustua hävittäjiin, jotka saataisiin laajassa mitassa muutamassa minuutissa taivaalle. Kentällä ja kalliosuojassa makaavat hävittäjät eivät torju yhtään ohjusta.

Tämä on puolustuksen erityinen haaste etulinjassa vastapuolen ohjuspeiton alla ollessa, kun etäisyydet ovat vain muutamia satoja kilometrejä. Jos Venäjälle ilmensi tarvetta, ohjusiskut tapahtuisivat Suomeen yllättäen niin, ettei ennakkotietoa olisi. Hyökkäystieto tulisi tutkasta vasta, kun ohjus olisi jo laukaistu. Naton ulkopuolisena Suomi ei saa ohjuslaukaisuvalmistelun ennakkotietoja Yhdysvaltain vakailusatelliiteista.

Jopa yli 7 000 tuntikilomerin nopeudella lähestyvät ohjukset äärimmäisen lyhyellä varoitusajalla ovat kova haaste torjuttavaksi.

Venäjän ei tarvitse tuhota kuin lentokentillä olevat päivystyshävittäjät ja kalliosuojiin menevät rampit sekä suuaukkojen suojajärjestelmät niin, ettei Suomi saisi vähään aikaan hävittäjiä ilmaan, ja Venäjä hallitsisi Suomen ilmatilaa täysin.

Venäjä tietää kallioramppien tarkat sijainnit millimetrilleen, koska minäkin siviilinä tiedän. On syytä olettaa, että Venäjällä on tarkat suunnitelmat ramppien tuhoamiseksi ja ovijärjestelmien vaurioittamiseksi. Siis suunnitelma, miten Suomen ilmavoimat saadaan toimintakyvyttömäksi alle varttitunnissa. Pahimmallaan Suomi ehtisi saada ilmaan vain 3-6 päivystävää hävittäjää, ennen kuin venäläisohjukset olivat tehneet tuhonsa, mikäli Suomen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toiminta ei ole kunnossa.

Pahimmillaan 10 miljardia euroa ja Suomen keskeinen puolustuskyky olisi saatu tuhottua tai toimimattomaksi useiden päivien ajaksi muutamalla kymmenellä halvalla Iskander-ohjuksella tai vaikkapa Bunker buster -tyypin BETAB-pommeilla (БЕТАБ-150 ДС, БЕТАБ-500У ja БЕТАБ-500ШП), joilla estettäisiin hävittäjien tuominen kallioluolista vaurioittamalla luolasuuaukkojen ovirakenteita.

                                                                                   ****

Suomen hävittäjistä ei siis ole vastaamaan Venäjän ohjusuhkaan. Tarvitaan Surface-to-air-ohjustorjuntajärjestelmiä.

Suomella tulee olla hyvä ja kattava Surface-to-air-ohjustorjuntajärjestelmä, joka kykenee tuhoamaan jo laukaistut ohjukset ilmassa 2-10 minuutin varoajalla. Suomi on laaja maa, joten järjestelmien tulee olla nimenoman laaja-alaisia. Peitettävää strategista maa-aluetta on paljon.

Suomella on käytössään NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä AMRAAM-ohjuksilla, jotka ostettiin Norjasta vuonna 2014 ja joka saatiin toimintavalmiiksi vuonna 2015. Järjestelmäkauppa maksoi 345 miljoonaa euroa (Defense update). Kauppaa tehdessä toinen vaihtoehto oli Eurosam-yhtiön SAMP/T-alueilmatorjuntajärjestelmä Aster 15/30-ohjuksilla.

Kilpailun loppuvaiheessa nämä mukana olleet kaksi järjestelmää ovat suorituskyvyltään hyvin erilaisia. NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän heikkous verrattuna SAMP/T-järjestelmään vähäinen kantama. SAMP/T-järjestelmä kykenee tuhoamaan kohteita kaksinkertaisella kantamalla verrattuna NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Kun SAMP/T-järjestelmässä Aster 15 -ohjuksella kantama on 1,7-30 km ja Aster 30 -ohjuksella 3-120 km, niin NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän kantamaa ei ole edes ilmoitettu. Järjestelmän ohjus on kevyt eikä siksi sen kantama ole suuri, sen arvioidaan olevan ilman booster-raketteja vain 15–17 km.

Kantaman kaksikertaistuessa peittoalue nelinkertaistuu. NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä tarvitaan neljä kappaletta, kun samaa peitto SAMP/T-järjestelmillä saavutetaan jo yhdellä yksiköllä.

Lyhyen kantaman vuoksi järjestelmäyksiköitä tarvitaan paljon saamaan kattavaa puolustusta. Hankinta sotilasteknisesti ei suuren maa-alueen omaavalta Suomelta ollut hyvä. Valintaan lienee vaikuttanut, että AMRAAM-ohjuksen toista mallityyppiä voidaan käyttää myös Horneteissa, alustana on Sisu-kuorma-autoja ja toimittaja on norjalainen, jolle Suomi myi kaupan jälkeen Patrian.

NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän pystyulottuvuus on vain noin 4 kilometriä. Järjestelmä ei kykene torjumaan esimerkiksi korkealla lentäviä venäläisiä Iskander- ja S-400-järjestelmien ohjuksia, vaan ne pääsevät yli. Torjunta on siis tehtävä lähellä kohdetta. NASAMS on matalan kantaman ja vähäisen peiton omaava järjestelmä.

NASAMS-järjestelmän oston aikoihin huhtikuussa 2009 Suomi osti myös 82 kappaletta Sisu 8x8, Sisu 6x6 ja Sisu 4x4 maastokuorma-autoja, jotka toimitettiin puolustusvoimille vuosina 2010-2014. Hankinnassa 30 maastokuorma-autoa oli sellaista Sisu E13TP 6x6 -mallia, jotka toimivat yhdysvaltalaislähteiden mukaan NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaisualustoina.

11.7.2008 julkaistulla päätöksellä Yhdysvallat oli antanut Suomelle ostovaltuudet AIM-120C-7 AMRAAM-ohjuksen 300 kappaleen toimitukselle. Hankinnan arvoksi oli arvioitu 435 miljoonaa dollaria, mutta NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjakset ovat tyypiltään poikkeavia Hornetien AMRAAM-ohjuksista, SL-AMRAAM-ohjuksia.

NASAMS-ostoon kuuluneiden ilmatorjuntaohjusjärjestelmäyksiköiden määrää samoin kuin ohjusmäärää ei ole ilmoitettu eikä varmistettua tietoa ole julkisuudessa. Laajuus on arvioitava laukaisualustojen määrällä, joita olisi siis yhdysvaltalaislähteiden mukaan vain 30 kappaletta. Tällä 30 kappaleen yksikkömäärällä Suomen ohjustorjuntapeitto olisi 21 200 km2, jos enimmäisampumaetäisyys on 15 kilometriä. Peitto vastaa noin 6 prosenttia Suomen pinta-alasta, kun maalta laukaistavien venäläisohjusten peitto Suomessa on noin puolet Suomen pinta-alasta.

                                                                                   ****

Suomen kyvykkyys torjua venäläisohjusuhkaa on siis heikko.

Suomessa NASAMS-järjestelmä ja SL-AMRAAM-ohjukset on suunniteltu oikeastaan täydentämään olkapäältä ammuttavien Stinger-ilmatorjuntaohjusten torjuntakykyä ja toimimaan ns. Very Short Range Air Defence -ympäristössä. Venäläisille Iskander-, Kalibr- ja S-400-ohjuksille järjestelmä ei välttämättä ole oikea.

Epäilen, että NASAMS-järjestelmää hankittaessa ei ole paljon mietitty Venäjän Iskander-, S-400-, Bastion-, Kalibr- ja Oniks-ohjusjärjestelmiä ja niiden torjuntaa.

Suomella ei ole oikeanlaatuisia Missile Defense -järjestelmiä eikä niitä ole myöskään riittävästi. Suomen Surface-to-Air-ohjustorjuntakyky on tällä hetkellä heikko. On huomioitava, että Venäjä kykenee siis estämään Suomen hävittäjien toiminnan alle 10 minuutissa ilman minkäänlaista ennakkotietoa, mikäli maasta-ilmaan tapahtuva ohjustorjunta ei ole kunnossa.

Jos Suomella on vain NASAMS-järjestelmäyksikköjä, eivät ne riitä turvamaan edes keskeisiä sotilasinfrastruktuurin kohteita, kuten kallioasevarastojen suuaukkoja, lentokenttiä, sähkö- ja tietoliikenneinfrastruktuuria, tutka-asemia, asutuskeskuksista nyt puhumattakaan.

Suomelta puuttuu tällä hetkellä pitemmän kantaman ja riittävän pystyulottuvuuden omaava ohjuspuolustusjärjestelmä. Järjestelmistä esimerkkinä MIM-104 Patriot -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tai THAAD-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joilla on riittävästi kantamaa ja pystyulottuvuutta.

Esimerkkinä vaikka Hollannilla on NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, on Hollannilla myös alueilmatorjunnassa MIM-104F (PAC-3) Patriot -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, vaikka maa on melko pieni ja liitolaismaiden ympäröimä toisin kuin Suomi.

                                                                                   ****

Hävittäjiemme lisäksi Venäjän pyrkii eliminoimaan mahdollisen intervention alussa ne merisota-alukset, joilla Suomi voisi estää tai häiritä Venäjän toimintaa Itämerellä. Suomen neljä uutta korvetti-luokan taistelualuksen eliminoinnista Venäjä laatii varmasti yhtä tarkat suunnitelmat kuin mitä sillä on jo suomalaishävittäjien eliminoinnista.

Aluksilla, olivatpa ne satamissa tai merellä, tulee olla muutaman minuutin varoaikaan perustuva kyvykkyys torjua venäläisohjukset. Venäläinen Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on erityinen haaste. Se on suuren luokan haaste myös Yhdysvalloille. Järjestelmää ei toistaiseksi ole Itämeren pohjoisosissa, mutta Kaliningradissa on, ja tuo järjestelmä ulottuu Gotlannin korkeudelle. Joka tapauksessa Suomen uusien alusten satamassa ja merellä ollessaan tulee kyetä torjumaan Iskander-, Bastion-, Kalibr- ja Oniks-järjestelmien ohjukset 24/7-periaatteella muutamassa minuutissa.

Millaiset ohjustorjuntajärjestelmät hankittaviin aluksiin tulee, ei ole tiedossa. Alusten koon perusteella eivät voi kummoisia olla. Suomen tulee tehostetusti huolehtia, ettei 1,2 miljardin euron arvosta aluksia ole merenpohjassa ilman että alukset olisivat ehtineet irtautua edes satamasta. Kuten hävittäjienkin kohdalla, ohjushyökkäys voi tulla ilman mitään ennakkovaroitusta.

Venäjän tehtävä saadakseen Suomen hallintaansa on varsin helppo. Tuhottavia avainkohteita on alle 100, ja maan ilmatila olisi suurelta osin hallinnassa, mikä mahdollistaisi laajemman operoinnin. Venäjää helpottaa lyhyet etäisyydet ja Suomeen kohdistuva jatkuva kiinteä ohjuspeitto.

Jos Venäjälle syntyy tarve tehdä interventio Suomeen, se tapahtuisi todennäköisesti ohjuksilla. Hyökkäys tapahtuisi nopeasti kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta. Venäjän Krimin valtaus on hyvä esimerkki Venäjän salamatoimintakyvystä, joka yllätti kaikki lännen puolustusvoimat täysin. Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö kenraali Valeri Gerasimov on korostanut yllätyksen merkitystä. Venäjän vastavoima ja vihollinen on yllätettävä täysin ilman että ennakkovalmistelua on ehditty tehdä yhtään.

Suomelle muodostaa suurta riskiä se, että siviili- ja sotilaslentokentät ovat yhdistettyjä. Siviilit ovat vaarassa mahdollisessa yllätyshyökkäyksessä.

Suomi ei mielestäni kykene tällä hetkellä torjumaan sitä uhkaa, jolla Venäjä kykenisi eliminoimanaan - ei välttämättä tuhoamaan - kalliit hävittäjämme lentokentille lentotukikohdissamme Kuopissa, Tampereella ja Rovaniemellä tai niissä kalliovaratoissa, jotka ovat näiden tukikohtien ulkopuolella. On pidettävä huolta, ettei Venäjä kykenee eliminoimanaan Suomesta 10 miljardin euron arvoista sotavoimaa muutamassa minuutissa hyvin ennalta suunnitellulla salamaohjushyökkäyksellä.

Suomen puolustus konfliktin alkuvaiheessa perustuu ilmavoimiin ja seuraavaksi merivoimiin, maavoimien merkitystä ensi minuuteilla ei ole, mutta maavoimien ilmatorjuntaohjusjärjestelmien pitää olla kyvykkäitä torjumaan äkillinen ohjushyökkäys.

Hävittäjähankinnat maksavat valtaosan Suomen puolustuksen hankinnoista. Hävittäjät ovat Suomen puolustuksen selkäranka, ja uudet hävittäjät tulevat määrittämään Suomen puolustuksen uskottavuuden, eivät runsaslukuiset miehistöreservit eivätkä muutkaan maavoimien resurssit ohjuspuolustusjärjestelmiä lukuun ottamatta. Jos Suomi hankkii noin 60 hävittäjää, niiden kaikkien tulee olla käytettävissä mahdollisen konfliktin alkuminuutilta lähtien.

Sodankäynti on muuttunut, vaikka Suomi varautuu edelleen kovasti siihen samaan maitse tapahtuneeseen hyökkäykseen, joka tapahtui yli 70 vuotta sitten. Maa, joka ei hallitse ilmatilaansa, ei hallitse yhtään mitään. Ohjuspuolustuksemme ja ohjustorjuntakyvykkyytemme tulee olla hyvässä ja uskottavassa kunnossa.

Miettikääpä, onnistuisiko Venäjän saada Suomi riittävään hallintaansa ilman, että maassa olisi yhtään venäläissotilasta, vaan vain venäläislentäjiä Suomen taivaalla?

Oleellinen helpottava tieto olisi saada Naton käytössä olevat tutka- ja valvontasatelliitti tiedot Suomen käyttöön ajoissa. Natossa ollessamme meillä olisi turvaa myös Venäjän luoman ohjusvaikutusalueen ulkopuolisista Nato-hävittäjistä ja -ohjustorjuntajärjestelmistä.

                                                                                   ****

Kuvatekstit:

Kuva 1. Karjalan lennosto Kuopion lentoasemalla Rissalassa. Kuvanottohetkellä kentällä on neljä päivystyshävittäjää. Nämä kaikki neljä hävittäjää tulisi saada ilmaan alle 10 minuutissa, muutoin venäläisohjukset voi ne tuhota, ellei jatkuvassa valmiudessa oleva ilmatorjuntaohjusjärjestelmä kykene ohjuksia torjumaan.

Kuva 2. Rissalan hävittäjäkalliosuojan kahden suuaukon ja niihin johtavien ramppien koordinaatit ovat Venäjän tiedossa. Iskander-ohjukset ramppeihin ja Bunker buster -tyypin BETAB-pommeilla estetään hävittäjien käyttöönotto moneksi päiväksi, jos lentoaseman ohjustorjunta ei ole kunnossa.

Kuva 3. Lapin lennosto Rovaniemellä. Kuvanottohetkellä kentällä on vain yksi päivystyshävittäjä.

Kuva 4. Rovaniemen hävittäjäkalliosuojan kahden suuaukon ja niihin johtavien ramppien koordinaatit ovat Venäjän tiedossa. Iskander-ohjukset ramppeihin ja Bunker buster -tyypin BETAB-pommeilla estetään hävittäjien käyttöönotto moneksi päiväksi, jos lentoaseman ohjustorjunta ei ole kunnossa.

Kuva 5. Satakunnan lennosto Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Kuvanottohetkellä kentällä on yksi päivystyshävittäjä ja kolme muuta sotilaskonetta.

Kuva 6. Tampere-Pirkkalan lentoaseman hävittäjäkalliosuojan suuaukon ja johtavien ramppien koordinaatit ovat Venäjän tiedossa. Iskander-ohjukset ramppeihin ja Bunker buster -tyypin BETAB-pommeilla estetään hävittäjien käyttöönotto moneksi päiväksi, jos lentoaseman ohjustorjunta ei ole kunnossa.

Kuva 7. NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaisuyksikkö Sisu E13TP 6x6 -alustalla. Yhdysvaltasitietolähteiden mukaan Suomella on yhteenpä 30 tällaista Sisu-alustalla olevaa NASAMS -laukaisuyksikköä, joka perustuu siis näiden alustojen lukumäärään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomen puolustusvoimien reserviä ei saada kootuksi sen jälkeen, kun valtakunnan pääsähkönsiirtoverkkojen https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6verkko toiminta katkaistaan. Sähköjen katketessa yhteiskunnan infrastruktuurin toiminnot pysähtyvät yksi kerrallaan.

Näistä puolustuksen kannalta yksi pahimmista on matkapuhelinverkon ja internetin hyytyminen. Jo tapahtuneiden laajojen sähkökatkosten yhteydessä on havaittu, että tukiasemien varavirtajärjestelmät kestävät parhaimmillaankin noin vuorokauden.

Reserviläisiä ei yksinkertaisesti enää tavoiteta.

Postikaan ei liiku, koska lajittelukeskukset pysähtyvät.

Täsmäiskuilla lamautetaan ilmavoimien toiminta ja koneet suljetaan ohjusiskuilla edellä kuvatun mukaisesti hangaareihinsa.

Suomen puolustuskyky lamautuu siis muutamassa minuutissa.

Miten tämä estetään?

Suomeen tulisi muodostaa uudenlaisen, poliittisesti riippumaton suojeluskunta, jonka jäsenistöllä on 24/7 taisteluvalmius oli tilanne mikä tahansa.

Tämä edellyttää sekä aseiden että mm. panssarien lähitorjuntavälineiden kotona säilyttämistä. Niitä ei nykyolosuhteissa ehditä enää jakaa mistään keskusvarikoilta, koska varikot on jo tuhottu tai miehitetty.

Koska tätä koskevia suunnitelmia ei ole olemassa ja lainsäädäntöä muutetaan entistä enemmän aseista riisuvaan suuntaan, voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että lainlaatijoiden mielestä Suomeen ei ole kohdistumassa minkäänlaisia ulkoisia uhkia.

Näin ollen miljardien investointeja hävittäjiinkin voidaan pitää joltisenkin turhina, koska niiden suojaamiseksi ei haluta tehdä mitään.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen

Tossa menee niin paljon mutkia suoraksi, ettei mitään rotia. Ei varikoita miehitellä ihan noin vaan eikä varsinkaan kaikki aseistus ole missään varuskuntien kellarissa odottamassa jotta kaikki hakee omansa. Ei kaikki sähkö- ja tietolinjat katoa noin vaan. Niitä on helvetin paljon ja iso osa maan alla. Ei posti pysähdy noin vaan eikä varsinkaan minuuteissa. Ei ne koneet ole hangareissa odottelemassa jotta yksi pömmi voi paskoa puolet koneista kerralla. Eikä se suojeluskunta toimi oikeastaan millään tasolla ilman komentoketjua tai organisaatiota muuten kun oman korttelin sisälle linnoittautumisessa.

Sitä paitsi, suomella on useampi kymmentä tuhatta ihmistä aseissa koko ajan ja niillä on tiedonsiirto varmistettu vaikka kaikki kyykkäisi samaan aikaan. Sitten on maakuntajoukot, ensisijainen reservi, nopean toiminnan joukot kaikki käytännössä sitä varten olemassa jotta ne pomppaa liikkeelle nopeasti ja varmasti tietävät mihin ilmottautua ilman puhelintakin. Ja sitten on palvelustaan suorittavat päälle. Ja tää kaikki jos sattuisi käymään niin että mitään ei huomata ennenkun naapurin pösilöitä on tullut rajan yli tuhansittain ja ovat käytännössä edenneet jo kriittisille alueille ennenkun kukaan on edes herännyt.

Kaikkineen, oikein kunnon neuvostosontaa koko kommentti. Suojeluskuntaromantiikka on vähän huonolla pohjalla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kirjoituksessa on päteviä argumentteja, mutta aihe on luonteeltaan sellainen, ettei esitettyyn kritiikkiin voi kukaan asioista tietävä vastata julkisesti.

Toisaalta, eihän Suomella ole puolustautumismahdollisuuksia esim. ydinaseita vastaan, vastaiskukyvystä puhumattakaan.

Naton jäsenmailla on suojanaan suurvaltajäsentensä antama ns. ydinsateenvarjo, ja tavanomaisia asejärjestelmiä vastaan blogissa mainittuja valvonta- ja torjuntajärjestelmiä. Valtionjohtomme on kuitenkin tunnetusti päättänyt jättää Suomen puolustusliittojen ulkopuolelle, joten se siitä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Epäilen kovasti, ettei NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ollut paras mahdollinen ostos Suomelle, ja sitä ovat arvostelleet myös monet jo eläköityneet sotilaat. Iltalehden paperilehdessä oli viime perjantaina Suomen ilmapuolustusasiaa koskeva hyvä eläköityneen sotilasasiantuntijan kirjoitus, joka ei ole netissä.

Järjestelmä on itsessään varmasti hyvä, mutta pitää tietää, mitkä ovat sen ulottuvuudet, jotka ovat rajoitetut.

NASAMS-järjestelmällä on suojattu mm. Valkoinen talo Washingtonissa, mutta itse Washingtonin suojaksi lienee hieman laajemmat järjestelmät.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen

Näihin hajautus- ja nopean reagoinnin asioihin on kiinnitetty huomiota, tää on julkisesti noteerattu pv:n taholta. Miten, eivät tietenkään voi kertoa. NASAMS ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta kuitenkin ihan kelvollinen siihen tehtävään, johon se on tarkoitettu. Paras maali kun on se, jota ei löydä- johon mun ymmärtääkseni pv:n valmiuspuoli keskittyy kun kaikkea ei voi suojata kuitenkaan. Voisin veikata, että hornetitkin katoavat mystisesti tavanomaisista sijoituspaikoistaan jos uhkakuvat alkavat tuntua liian läheisille.

Ydinaseet ovat sikäli turha pointti tässä keskustelussa, koska suomea vastaan niitä ei juurikaan olisi mitään järkeä käyttää, olisi sekä poliittinen itsemurha kuten myös haittaisi rajusti alueiden haltuunottoa. Sitävastoin, vaikka ensi vaiheessa puolustus joutuisikin lujille niin pv:n logistiikka ja lkp-mallit ovat kuitenkin olemassa vaikka tavanomaiset verkot pettäisivätkin. Tähänkin on kiinnitetty huomiota jo pitkään, joskin tietenkin tarkemmat suunnitelmat pidetään julkisuudesta poissa.

Aika negatiivista kuvaa maalaillaan täällä puolustuskyvystä, huomioonottaen että Ukrainan huomattavasti huonommassa jamassa olevat puolustusvoimat ovat pystyneet pistämään kampoihin aika lujaakin naapurin joukoille. Huomiotta tässä jää myös se, että suomeen hyökkäämistä tuskin pystyttäisiin venäläisille perustelemaan pitävästi joten joukkojen taistelutahto olisi varsin heikko ja sisämaassa vastustus varsin pinnassa.

Täytyy pitää mielessä, että suomeen ei sopisi high-tech-asevoimat monestakaan syystä, natomailla pääsääntöisesti on varsin heikosti reserviä heittää ammattijoukkojen täydennykseksi kun alkaa tappioita kertymään ja kun kalusto alkaa ottaa osumaa niin lisää on varsin heikosti.

Lisäksi, natokeskusteluun sen verran poukataan, että natolla tuskin olisi paljoa resursseja heittää suomen tueksi laajemman kriisin sattuessa kun tuossa euroopassa ja eteläisillä merialueillakin riittää puolustettavaa, päin vastoin suomelta odotettaisiin viron massiivista tukemista ensi vaiheessa. Hyödyiksi jäävät lähinnä ydinpelotevaikutus ja vahva tiedustelukapasiteetti, joskin jonkin verran täydennyksiä varmasti olisi saatavilla.

Kolmas pointti on se, että Venäjällä ei olisi kovin paljoa resursseja sitouttaa suomen osalle, eikä varsinkaan a-luokan joukkoja ensi-iskun jälkeen koska ne tarvittaisiin keski-euroopan suuria natomaita vastaan. Modernia kalustoa hyvätasoisilla joukoilla varustettuna venäjällä on kuitenkin verrattain vähän, tämän huomioonottaen suomen asevoimat ovat varsin riittävät määrällisesti koko maan puolustamiseen, joskin parannettavaa aina on.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #22

Kiitos hyvästä kommentista!

NASAMS on hyvä tarkoitukseensa, mutta onko se hyvä torjumaan Venäjän lyhyen matkan ballistisia ohjuksia, esim. Iskander-ohjuksia?

Tarvitaanko "päälle" Patriot-tyyppistä järjestelmää, johon mm. Hollanti, Saksa ja Puola ovat päätyneet. Mielestäni Suomi tarvitsisi.

Täällä monet eivät ole uskoneet, että Suomi ja Ruotsi ovat sopineet Hornet-hävittäjien siirtämämisestä Ruotsiin kriisitilanteissa. Tällainen "sopimus" on olemassa.

Oleellista Suomelle on nopeus. Kykeneekö Suomi siirtämään hävittäjät kallioluolista nopeammin kuin mitä Venäjä kykenisi ne eliminoimaan, ei tuhoamaan.

Venäjä tietää reaaliajassa, missä milloinkin Suomen hävittäjät ovat. Sodankäynti on nykyisin minuuttipeliä alkuvaiheessa.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen Vastaus kommenttiin #23

Se on niin hyvä kun mitä markkinoilta lähitorjuntaan saa. Jos maali on kantaman sisällä niin todennäköisesti muutamalla amraamilla tuommoisen iskanderin saa rikottua kun sen lentorata on aika lineaarinen ja ennakoitavissa. Ketteriä lentokoneita vastaan tarkkuus on tietenkin huonompi.

Patriot on vanha ja aikansa elänyt laitos, eikä uusinta päivitystä ole julkisten tietojen mukaan otettu käyttöön. Se on hyödyllinen lähinnä ylilentävän ballistisen, ison, ohjuksen torjunnassa ja silloinkin aika huonolla onnistumisprosentilla. Pac3 on jo vanhentunut, Paac4 ei tullut käyttöön ja loput ovat vielä pöydällä. Kallis järjestelmä josta ei juuri olisi suomelle iloa, kauas ampuminen kun vaatii aika järeän infran ympärilleen jotta tietoa saadaan oikeasti ajoissa jolloin siitä kantamasta on jotain iloakin. Uusi tulokas MEADS voisi olla parempi jos jotain tuosta kategoriasta pitäisi ehdottaa.

Euroopan natomaille se Patriot voi olla hyödyllinen torjuakseen isompaa ICBM-aaltoa ja vähentääkseen sen tiheyttä tasaisesti ennen viimeisten torjuntajärjestelmien käyttöönottoetäisyyttä, jotta mahdollisimman harva pääsee edes lähelle maaliaan. NATO:n joukot kun ei kestä samalla tavalla tappioita haitekkiarmeijana kun täkäläinen malli, niin ydinkohteiden turvaaminen on elintärkeätä. Samoin Patriot on tuttu kaikille, sitä on valmistettu tarpeeksi jotta se on kustannustehokas ja sille on infra valmiina olemassa, jota ei tarvitse rakentaa uudelleen tai muokata toimivaksi.

Hornettien osalta, eihän noista ole tiedossa kun päivystyskoneiden sijainnit jos niin tahdotaan. Matalalla lentäen ei naapuri tutkilla niitä pysty paikantamaan ja iso osa katoaa sen siliän tien kartalta. Tääkin on ihan perustasoista lentotaktiikkaa. En tiedä, eikä kukaan tietävä tule julksesti kertomaan, mutta olettaisin jotta hornetit kadotetaan hajasijoitukseen varakentille jo hyvissä ajoin, ehkä osittain rajojen toiselle puolen. Siinä kohtaa kun alkaa valua sontaa yli rajan niin noihan ilmestyy vuoroaalloittain sylkemään kuormansa vastaantulijan niskaan maksimikantamalta ja katoaa mahdollisimman pienin riskein pelatakseen aikaa muulle mobilisoinnille. Kenttien kalliosuojien päällimmäinen funktio on piilottaa se määrä paljonko niitä on paikalla.

Vaikka poliitikot on pääsääntöisesti tyhmiä kun saappaat, niin ammattisotilaat tuskin ihan samallailla.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #24

Kiitos hyvästä kommentista!

Hei, käy lukemassa kirjoitus otsikolla ”Olisiko Puola hyvä esimerkki, miten Suomen ohjustorjuntakykyä tulisi lisätä?”, joka löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229619...

Patriot-järjestelmä on lukijoille tutuin ja tuota järjestelmää on hyvä mainita kirjoituksissa esimerkkinä, niin saa käsityksen. Noita Patriot-järjestelmän kilpailijoita on mainittu tuossa em. kirjoituksessa ja myös Patriot-järjestelmän kehitystarpeita. Saksa on päätymässä ymmärrettävästi omaan järjestelmäänsä.

NASAMS on hyvä tarkoitukseensa, mutta onko se hyvä torjumaan Venäjän lyhyen matkan ballistisia ohjuksia, esim. Iskander-ohjuksia? Mitä lyhempi kantama, sitä pienempi peitto. Monet Suomen puolustusvoimain asiantuntijat eivät olleet mielissään, kun NASAM tuli venäläisten BUK-ohjusten tilalle. Heitä hierti juuri kantama ja erityisesti pystysuuntainen ulottuvuus, siis mille korkeudelle ohjuksella voidaan torjua.

Tarvitaanko Suomessa NASAMS:n "päälle" Patriot-tyyppistä järjestelmää, johon mm. Hollanti, Saksa ja Puola ovat päätyneet. Mielestäni Suomi tarvitsisi.

Täällä monet eivät ole uskoneet, että Suomi ja Ruotsi ovat sopineet Hornet-hävittäjien siirtämämäisestä Ruotsiin kriisitilanteissa. Tällainen "sopimus" on olemassa.

Oleellista Suomelle on nopeus. Kykeneekö Suomi siirtämään hävittäjät kallioluolista nopeammin kuin mitä Venäjä kykenisi ne eliminoimaan, ei tuhoamaan. Pitää varmaan kirjoittaa blogi yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimovin sanomisista, miten hän kertoo Venäjän suunnitelleen Krimin valtauksesta melkeinpä minuuttiaikataululla toteutettuna. Venäjä kykenee yllättävään ja nopeaan toimintaan.

Venäjä tietää jatkuvasti reaaliajassa ja kallioluolittain, missä milloinkin Suomen hävittäjät ovat.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Kiitos Ari Pesonen hyvin yksityiskohtaisesta ja valaisevasta blogista taas. Minua ihmetyttää että Suomessa vieläkin puhutaan NATO liittymisen ehtona olevan kansanäänestyksen järjestämisestä vaikka enemmistö kansalaisista eivät ymmärrä pätkääkään mistä on kysymys kun puhutaan Suomen kyvystä yksin torjua hyökkäystä. Luin viime viikolla että armeija on hankkimassa vastatykistötutkia jolla voidaan paikantaa vihollisen ampuvat yksiköt minuuteissa ja ohjata oman tykistön vastaiskun sinne. Tällaista järjestelmää olen löytänyt Ruostin "Vapenlära för armen" kirjassa jo 1980-luvulla. On korkea aika että Suomeenkin hankitaan noita tutkia. Suomella on vahva tykistö mutta suurin osa on kiinteälavettisia ja vaarassa joutua vihollisen vastatykistötutkan uhreiksi ampuessaan. Ruotsilla on mm Giraffe tutkat joita on käytössä kymmenissä maissa mm USA on asentanut sitä Independence luokan häivelaivaan ja Ruotsilla itsellä on ne käytössä mm Visby luokan häivekorveteissa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

NATO liittymisen ehtona oleva kansanäänestys voi koskea ainoastaan kansan tunnereaktioista äänestämistä, sillä asiatieto aiheesta puuttuu monilta kokonaan, karkeat väärinkäsitykset vallitsevat ja valtiovalta suorastaan välttää tiedon jakamista Pohjois-Atlantin liitosta ja sen toimintatavoista järjestönä.

Eli kyseessä on populistinen poliittinen julkisuustemppu näennäisdemokraattisen vaikutelman luomiseksi, vailla järjen häivää tai aitoa pyrkimystä edes yrittää selittää kansalle, mitä tuo äänestys koskisi.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

Tarkoitatko Giraffella lähivalvontatutkaa alimpana tässä linkissä: http://puolustusvoimat.fi/web/ilmavoimat/ilmavalvo...

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Suomihan kaavailee vastaavansa kasvaneeseen uhkaan lisäämällä reservin vahvuutta sekä pitämällä huolen siitä, että reserviläisten ampumaharjoituksia rynkyillä voidaan tulevaisuudessakin jatkaa ilman EU:n aserajoituksia. Hyvä Niinistö(t)!

Aseteknologian kehittymisen lisäksi poliitikoiltamme on jäänyt ajattelun katveeseen se, että Venäjällä ei Neuvostoliiton tapaan enää ole runsain mitoin etnisesti ei-venäläisiä sotilaita, joita se voisi surutta lähettää tulta päin. Etnisesti venäläisiä kuolleita sotilaita ei Venäjänkään laajentumishalu kestä. Niinpä nykyinen sodankäynti on luonteeltaan sellaista, että Suomen reserviarmeijalla ei olekaan metsissä kohdattavaa vihulaista, joka sitten Hägglundin sanoin "saisi turpiinsa".

Nato -maiden suoja Venäjää vastaan koostuu aseellisen vastavoiman lisäksi keskeisten maa-alueiden hallinnasta. Jos Venäjä hyökkäisi Natoa vastaan, Bosporin ja Tanskan salmet sulkeutuisivat venäläisiltä laivoilta. Tämän Venäjäkin tietää. Laajentumisen hinta olisi liian korkea.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Puola on verravissa Suomeen kooltaan ja Venäjä-sijainniltaan. Puolaa uhkaa Kaliningradin ohjukset, meitä vastaavasti Pietarin ja Murmanskin alueen ohjukset. Raytheonin sivuilla on juttu, jossa Puola olisi ostamassa Raytheonin ohjuksia 5 miljardin dollarin arvosta. Raytheon valmistaa mm. Patriot-ohjuksia.

Puola on mahdollisesti ostamassa myös NASAMS-ohjusjärjestelmiä. Katsotaan, ostaako Puola sekä Patriot- että NASAMS- järjestelmät, kuten Hollanti on tehnyt. Osoittaisi sinänsä Suomelle, ettei NASAMS-järjestelmä tuo riittävää suojaa. Järjestelmillä on hieman eri tarkoitukset.

Puola siis parantaa puolustustaan vähintään 5 miljardilla dollarilla, ja miten lisävarustautuu Suomi? Ei mitenkään.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Puola ei mielestäni ole kovin hyvin verrannollinen Suomeen. Sen sijainti on maantieteellisesti huomattavasti turvatumpi. Sillä on Venäjän kanssa yhteistä maarajaa vain pienen Kaliningradin alueen kohdalla ja suurin osa maarajasta on Nato-maiden kanssa. Lisäksi se on asukasluvultaan n. 8 kertaa Suomea suurempi ja BKT:nkin osalta noin 2 kertaa suurempi.

Se on totta, että Suomen puolustukseen viime vuosina tehdyt lisäpanostukset ovat olleet kosmeettisia, eikä niillä ole mitään konkreettista merkitystä. Väkisin tulee mieleen, että tässäkin saattaa olla takana pelko. Pelätään, että Venäjä pitäisi isompia hankintoja epäluottamusta osoittavana eleenä. Tai peräti Pietarin uhkaamisena:-)

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Jos Suomi joutuu yksin hyökkäyksen kohteeksi, ajateltavissa olevilla lisäsatsauksilla ei ole paljon muuta merkitystä kuin se, että voitetaan hieman lisää aikaa. Jos apua ei mistään tulossa, hankitulla lisäajallakaan ei ole suurta arvoa.

Korvetit pitäisi poistaa ostoslistalta heti. Täysin turha hankinta vain sen takia, että "amiraalit pääsisivät näyttämään lippua sinisillä merillä", kuten eräs toimittaja hankinnan motiiveja muutama kuukausi sitten kuvaili. Hyötysuhde olisi moninkertainen, jos samalla rahalla hankittaisiin erilaista ohjusaseistusta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tanskahan voitti II Ms:n antautumalla pikavauhtia, ja Mogens Glistrup ehdottikin tuloveron poistamista ja seuaavanlaista puolustusratkaisua:

--Glistrup described the income tax as a remnant of the stagnant agrarian society of the past, and wanted the income tax removed over a period of seven years by gradually increasing the tax threshold.[3] He had a unique sense of humour, the most famous example of which was his suggestion to replace the Ministry of Defence and the Ministry of Foreign Affairs with an answering machine saying in Russian that Denmark surrenders.[3]

Pitäisiköhän hävittäjien asemesta hankkia Tanskan sotalipun valmistuslisenssi? Kaikesta päätellenhän Venäjä ei meitä pommita, jos ei meillä ole armeijaa?

Kari Helstamo

Kukahan mahtaisi ottaa komennon ja tekisi laukaisupäätöksen tässä parin minuutin aikaikkunassa? Jos venäläiset tietävät tämän ei liene kovin vaikeaa eliminoida tärkeimmät osat komentoketjussa tänne hyvissä ajoin tuotetuilla erikoisjoukoilla.Toivottavasti käskyvalta on hajautettu ja on kykenevä itsenäisiin päätöksiin. Poliittinen johto todennäköisesti pyrkisi neuvottelemaan ja venäläiset jatkaisivat toimintaansa samalla kun antaisivat toiveita nopeasta rauhasta.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen

Puolustuksellisiin toimenpiteisiin ei mun ymmärtääkseni tarvita ylipäällikön tai esikunnankaan lupaa, kyllä ne saa ampua takaisin jos toiset aloittaa. Komentoketju lienee aika pitkälle ajateltu asia myöskin.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Kirjoituksessa mainitujen ojusten taistelukärjen teho vastaa yhtä noin 500kg lentokonepommia. Ne ovat siis varsin tehokkaita välineitä.

Paljonko näitä ohjuksia venäjä pystyy käyttämään suomen kaltaista maata vastaan? Paljonko niitä on kaikkiaan tuotettu? Niden varastointi iäksi ilmoitettu 10v. Eli siinä mielessä niitä ei voi verrata pommeihin, joita voidaan varastoida kymmeniksi vuosiksi ja tuottaa junalasteittain.

Tähän voi hakea hieman suhdetta irakin sodista. Paljonko risteilyohjuksia sekä tykistöohjuksia usa käytti siellä? Ensimmäisessä irakin sodassa noin 500 ja toisessa 800. Niiden taistelukärki oli 450kg. Ensimmäisessä irakin sodassa tiputettiin 260 000 pommia 120 000 taistelulennolla ja toisessa 41000 pommia 27000 taistelulennolla. Tämmöisiä lukuja löysin.

Millaisen ohjus määrän torjuntaan pitää varautua? Kymmeniin, satoihin, tuhansiin? Vaikka sopivaa kalustoa hankitaan resurssit loppuvat ehkä nopeasti kesken. Parhaassakin tapauksessa vain osa ohjuksista pystytään torjumaan. Torjunta täytyy siis keskittää vain muutamiin avainkohteisiin. Muiden osalta täytyy luottaa liikkuvuuteen, hajauttamiseen, passiivisen suojaan. 500kg pommi on tehokas pistemaaleja vastaan, mutta suurempien joukkojen lamauttaminen vaatii kuitenkin tavanomaisempia ilmapommituksia. Eli hävittäjien suojaaminen olisi varmaankin yksi torjunnan päätehtävistä.

Onko Arilla arviota näihin.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Lähtisin purkamaan asiaa suojattavan kohteen ehdoilla enkä niinkään hyökkääjän ehdoilla. Jos esim. jokin lentokenttä katsotaan suojaustarpeelliseksi, sitä sitten suojaa meidän ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 24/7-periaatteella, tulipa ohjuksia yksi tai viisi.

Helpointahan olisi sijoittaa ohjuspuolustusjärjestemärivistö itärajan tuntumaan. Patriot-järjestemän kantamalle ei laukaisupisteitä loppujen lopuksi montakaan tarvittaisi Tohmajärven korkeuteen saakka ja vastaavasti pohjoisessa.

Tottakai torjuntaohjukset jossain vaiheessa mahdollisesti loppuisivat, mutta Nato-jäsenä Suomelta eivät ohjukset loppuisi, niitä saataisiin maahan kyllä tarpeen mukaan. Naton ulkopuolella pitäisi varmaan olla jonkinlainen osto-optiojärjestely.

Ohjuspuolustusjärjestelmän tulee olla parhaassa iskussa intervention alkuvaiheessa muutaman päivän ajan ennen kuin järjestäytyminen on saatu valmiiksi ja tilanne hallintaan. Ensitunnit ovat kriittisempiä. Jos Hornetit kyetään pitäämään toiminnassa alkutuntien jälkeen, sitten voidaan alkaa tuhota laukaisualustoja Venäjän puolella.

Kyllä Yhdysvaltain reaaliaikaiset valoilusatelliittitiedot olisivat kullan arvoisia, tutkista ei kaikkea hyödyllistä tietoa taideta saada.

Kari Helstamo

Luuletko, että Nato ei vinkkaisi Suomelle siitä,että heidän satelliittinsa havaitsevat laukaisuvalmisteluja Venäjällä?

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Pitäisi myös muistaa että varsinkin pitkän kantaman ohjuksilla pelkkä kantama ympyrä ei kerro erilaisten maalien torjunta kyvystä. Maapallo, kun on tunnetusti kaareva. Patriot järjestelmä ei edes havaitse matalalla lentäviä risteilyohjuksia kovin pitkältä etäisyydeltä. Hiukan samankaltaisia ongelmia tulee myös balistisella radalla kohti tulevista ohjuksista, mutta kääntäen.

Mutta kyllä tämä asia on ainakin toistaiseksi jätetty täysin hoitamatta.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen Vastaus kommenttiin #15

Tää on ihan validi pointti, ilman toimivaa AWACS- tai vastaavaa korkealta tapahtuvaa ilmavalvontaa ei ohjuksen kantamalla ole kauheasti merkitystä matalalla tulevien maalien torjunnassa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Päivän Iltalehdessä oli hyvä juttu siitä, mihin Suomen ja Ruotsin tulee varautua. Voi olla että muutamalla poliitikolla ja ns. sotilasasiantuntijalla kaatuivat aamukahvit syliin kun lukivat juttua. Juttu vastaa erittäin pitkälti omaa käsitystäni venäläisten tavoitteista Pohjois-Suomessa. Käytännössä kyse on Suomen katkaisusta.

Edellä siis hyvä syy sille miksi Venäjä lisää tukikohtia pohjoisessa ja harjoittelee motorisoitua hyökkäyssotaa ja asutuskeskustaistelua alueella. Alakurttiin Venäjä panostaa lisäksi myös siksi että sieltä pääsee Kelloselän, Sallan ja Kemijärven kautta suoraan kohteisiin jopa junarataa pitkin. Rautatie on tärkeä väline huoltoa ajatellen. Suomen ja Venäjän rautateiden yhteensopivuus on taattu eikä Venäjän armeijalla turhaan ole ratarakennusjoukkoja. Ja mitkä ne kohteet olivatkaan? Rovaniemi ja Tornio. Näin Suomesta saa hetkessä merenrantavaltion ja maayhteyksin tapahtuvan huollon pysäytettyä.

No, Suomessa jotkut ns. sotilasasiantuntijat ovat sitä mieltä että Venäjästä ei ole ongelmaa ja pikku parannukset omalla puolella pohjoisessa on tehty pohjoisnapaa ja Muurmanskin puolustusta ajatellen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Jos Venäjä kykenee eliminoimaan Rovaniemen Hornet-hävittäjät kuten kirjoituksessani esitin, se siinä sitten tuo Lapin menetys viimeistään.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen

Hornetti on siitä veikeä väline, että se liikkuu stadistakin varsin vikkelästi rolloon. Siinä ajassa ei mikään osasto kovin montaa kilometriä etene. Hidastimiksihan etenemiselle tuli nyt viime kierroksella noita MLRS-laitoksia, jotka myöskin on omiaan aiheuttamaan suurta mielipahaa aika pitkänkin etäisyyden päästä etenevälle sopulilaumalle kunhan joku kertoo mihin kohtaan karttaa piirretään ruksi. Ei se yksittäinen järjestelmä vaan niiden yhteiskäyttö.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kuolan niemimaan strategisten tukikohtien merkitys Venäjälle on entuudestaan tuttu asia, samoin kuin Pietarin merkitys strategisena kohteena. Niiden etumaaston valtaaminen puolustuksen syventämiseksi on ilmeinen vastaus taivastelijoiden kysymykseen "mihin Venäjä Suomea tarvitsisi?".

On selvää, että niitä kohteita Venäjä puolustaa hyökkäämällä ja tekee sen sellaisella voimalla, johon Suomi ei pysty vastaamaan yksinään. Ellei Natoon päästä, Pohjois-Suomen sekä myös Suomenlahden pohjoisrannikon ennuste on synkkä. Viisaampi maa tekisi päätökset ajoissa eikä myöhässä.

Iltalehden mukaan amerikkalaiset ovat jo palanneet Islantiin, jossa he poistuivat Keflavikista vuosia sitten. Kerrotaan, että he jättivät jälkeensä ainoastaan puhelinnumeron, johon saa soittaa, jos ongelmia tulee...

Ennakoiva varautuminen on siis sääntö niissä maissa, jotka eivät laske turvallisuuttaan pelkän toiveajattelun varaan. Puola taas on hyvä esimerkki panostamisesta maanpuolustukseen ajankohtaisten tarpeiden mukaan oikeasti eikä vain kosmeettisesti.

Suomessa tapahtunut sukupolvenvaihdos, tammenlehväsukupolven poistuessa keskuudestamme, on saanut aikaan poliitikkojemme vieraantumisen todellisuudesta laidasta lukien. Jos nykyisen hallituspohjan puolueet eivät historian opetuksia ymmärrä, kuka kumma sitten? "Suomen erityinen puolustusongelma" taitaa sittenkin olla valtioneuvosto...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Itselleni oli uusi juttu tuo Ruotsin lentokenttä Rovaniemen ohella ja sen tärkeys Venäjän suunnitelmissa. Jotta Venäjä saa senkin hallintaan, hyökkäyskiilan tulee olla riittävän leveä, jotta hyökkäys ei pysähdy huollon katkeamiseen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #19

Venäjä on ollut aktiivinen Jokkmokkin lentotukikohdan ympäristössä aikaisemmin. Asiaa koskeva kirjoitus päivämäärällä 21.5.2016 ja otsikolla ”Venäjän sotilastiedustelua myös Suomessa on seurattava tarkkaan” löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217236...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #20

Huomasitko Ari Iltalehden jutusta kenraali Lindbergin havainnot venäläisten innon rakentaa tai korjata sotilaskenttiä arktisella alueella? Osa korjattavista kentistä osuu sattumalta lähialueillemme. Twiitti oli alunperin kenraali Vesa Virtasen laittama.

Käyttäjän TeroFubarNousiainen kuva
Tero Nousiainen Vastaus kommenttiin #19

Noi tarvitaan lähinnä kaluston nopeaan liikutteluun. Sekä suomella, että ruotsilla on torjuntahävittäjät kykeneviä operoimaan isosta määrästä varalaskupaikkoja, joten tommosten isojen kenttien saattaminen toimintakyvyttömäksi ei kauhean vaikeita päätöksiä vaadi. Venäjän pitäisi käytännössä ilmestyä prikaatin kanssa ovelle varoittamatta ja se on aika hankalaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #26

"Venäjän pitäisi käytännössä ilmestyä prikaatin kanssa ovelle varoittamatta ja se on aika hankalaa."

Kiitorata saadaan käyttökelvottomaksi ainakin tilapäisesti ilmasta maahan -rynnäköillä tai maasta maahan -ohjuksilla ilman, että prikaati ilmestyy ovelle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset