SDP ja Venäjä – ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?

Venäjällä on leikkimielisesti – tai oikeastaan tosimielellä – todettu, ettei Venäjän ulkopolitiikkaa määrää maan ulkoministeriö vaan Gazpromin kaasuputket. Irvaillaan, että Venäjän valtio ja maakaasuyhtiö Gazprom ovat yhtä ja samaa. Vitsaillaan, että jos Venäjän pääministeri ei ole paikalla, on hänen sijaisenaan Gazpromin hallituksen puheenjohtaja ja päinvastoin.

Tuo kaikki on itseasiassa totta historiatarkastelun valossa. Edelleen Venäjällä kuten entisessä Neuvostoliitossakin todellisimmat totuudet on helpointa esittää leikkimielisesti.

Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, vuodesta 1985 öljy- ja kaasuteollisuuden ministerinä ollut Viktor Tšernomyrdin muunsi marraskuun lopulla 1991 osan Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden ministeriöstä valtion uudeksi energiayhtiöksi. Uusi mahtava energiayhtiö sai nimekseen Gazprom. Tšernomyrdin oli uuden jättienergiayhtiön hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja.

Viktor Tshernomyrdin tuli Venäjän johtoon pääministeriksi Gazpromista vuonna 1992 ja palasi pääministerin virkansa jälkeen Gazpromiin hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1998. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev oli puolestaan Gazpromin hallituksen puheenjohtaja vuosina 2000-2001 ja 2002-2008 ennen vuonna 2008 alkanutta presidenttiyttään. Gazpromin nykyisenä hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2008 oleva Viktor Zubkov oli taasen Venäjän federaation pääministeri syyskuusta 2007 toukokuuhun 2008.

On siis täysin totta, että jos Venäjän pääministeri ei ole paikalla, on hänen sijaisenaan Gazpromin hallituksen puheenjohtaja ja päinvastoin.

Venäjän valtio ja kaasuyhtiö Gazprom ovat tosiaan yhtä ja samaa. Venäjän valtion ja Kremlin politiikka on yhtä kuin Gazpromin politiikka. Gazprom puhuu Venäjän valtion suulla ja Venäjän valtio puhuu Gazpromin suulla. Etenkin Euroopassa Venäjä tekee ulkopolitiikkaa Gazpromilla ja sen maakaasulla. Gazpromin maakaasu on Venäjän maakaasua.

Poliitikkojen on syytä Euroopassa muistaa, että kun he työskentelevät Gazpromille tai sellaiselle yritykselle, jonka enemmistön omistaa Gazprom, he eivät työskentele itse yhtiölle vaan Venäjän liittovaltiolle, federaatiolle. Siis Kremlille ja presidentti Putinille. Lännessä on myös syytä muistaa, että Gazprom on maailman suurin maakaasun tuottaja, jolla resursseja riittää. Lännessä ei ymmärretä tai tietoisesti ei haluta ymmärtää, ettei Venäjällä valtion omistama Gazprom ole tavallinen energiayhtiö.

                                                                                      ****

Euroopan unioni ilmoitti 28.2.2017, että Venäjän ja Saksan välille suunniteltu Nord Stream 2 -kaasuputkihanke voi Euroopan komission puolesta edetä ja että kaupallisen kaasuputkihankkeen kaataminen etukäteen ei kuulu EU:n tehtäviin (Yle 28.2.2017).

Tarkastellaanpa hieman tarkemmin Suomea ja yhtä sen keskeistä puoluetta esimerkkinä, millaisia toimintatapoja Gazprom – siis Venäjän valtio, Kreml ja presidentti Putin – on käyttänyt saadakseen päämääriään läpi Euroopassa. Tuo esimerkkipuolue on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, SDP.

Venäjän informaatiovaikuttaminen terminä on meille jo tuttu kyberuhkineen. Tiedämme jo melko hyvin, mitä kaikkea Venäjän informaatiovaikuttamiseen liittyy ja kuuluu.

Informaatiovaikuttamisen lisäksi Venäjä vaikuttaa länsimaiden poliittisiin linjauksiin myös taloudellisin keinoin. Kyse on taloudellisten etuuksien jakamisesta poliittisille päättäjätahoille ilman tosiasiallista vastikkeellisuutta tai täysvastikkeellista vastavuoroisuutta. Lyhyttä iskevää ja vakiintunutta termiä tuolle venäläiselle toimintatavalle ei ole, joten käytetään tässä yhteydessä termiä Venäjän vastikkeeton talousvaikuttaminen.

Vastikkeettomuudella talousvaikuttamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä Venäjän valtion hallinnassa olevan yrityksen – esimerkiksi Gazpromin – kautta maksamaa suurta palkkiota saatuihin palveluksiin nähden. Vastikkeettomuus voi olla myös jälkikäteiskiitollisuuspalkkio työstä, jota poliitikko on tehnyt Venäjän hyväksi jo virassa ollessaan. Venäjän vastikkeeton talousvaikuttamisen tarkoitus on vaikuttaa poliittiseen päätäntään. Venäjä käyttää palveluksiinsa sellaisia poliittisia tahoja, joilla on tai joilla on ollut korkea asema maansa poliittisessa päätännässä ja jotka ovat nähneet Venäjän toimet ja päämäärät myönteisesti. Venäjä käyttää myös sellaisia tahkoja, joilla tulee olemaan korkea asema maansa poliittisessa päätännässä tai edustamassaan poliittisessa liikkeessä.

Venäjä pitää mieluummin suhteita poliittisiin ihmisiin kuin poliittisiin instituutioihin. Yksittäisiin ihmisiin on helpompi vaikuttaa kuin monista ihmisistä koostuviin poliittisiin instituutioihin.

Venäjän informaatiovaikuttaminen on läntisessä Euroopassa otettu huomioon jo melko hyvin ja sen vaikutusten eliminoimiseksi on ryhdytty toimiin. Sen sijaan Venäjän vastikkeettomaan talousvaikuttamiseen ei ole toistaiseksi puututtu. Miksi? Siksi, koska tämä Venäjän vaikuttamistapa koskettaa länsimaisia poliitikkoja ja heidän moraaliaan. Jouduttaisiin tutkiman ja selvittämään Venäjän toimien lisäksi myös näiden politiikkojen toimia.

Venäjän toimintatavat vastikkeettomassa talousvaikuttamisessa eivät ole uusia. 

Venäjä käyttää samoja toimintatapoja kuin Neuvostoliitto aikanaan, tosin nykyaikaan sovitettua. Nyt voidellaan poliittiseen päätäntään liittyvien organisaatioiden ja yritysten sijasta ehkä enemmän suoraan niitä ihmisiä puolueissa, joka tekevät poliittisia päätöksiä.

Venäjän entinen talousministeri ja varapääministeri Jegor Gaidar kuvaa joissakin kohdissa ohimennen hyvin 2006 ilmestyneessä "Imperimin tuho, Oppitunteja tämän päivän Venäjälle" kirjassaan, kuinka Neuvostoliitto kylmän sodan aikana yritti vaikuttaa poliittisiin liikkeisiin ja poliitikkoihin lännessä taloudellisilla etuisuuksilla ja jopa suorilla vastikkeettomilla rahalahjoituksilla.

Toisin kuin Venäjä pääsääntöisesti nyt, kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto rahoitti suoraan puolueita tai niiden taustajärjestöjä ja yrityksiä.

                                                                                      ****

"Sdp:n puoluesihteeri kääri jättitilin kaasuputkihankkeella – laskutti Gazpromilta lähes 200 000 euroa" oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa 23.2.2017 (IS 23.2.2017).

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna SDP:n uudeksi puoluesihteeriksi valittu Antton Rönnholm toimi vuosina 2011-2013 konsulttina Gazpromin South Stream -kaasuputkihankkeessa.

Rönnholmin tehtävä kaasuputkihankkeessa oli hoitaa suhteita mediaan ja päätöksentekijöihin Brysselissä ja kaasuputken kohdemaissa. Rönnholm perusti Gazpromin kaasuputkihanketta varten oman yrityksen Belgiassa nimeltä Philotimo Consulting SPRL, jonka hän omisti vuoteen 2014 saakka yksin. Yhtiössä ei ollut Rönnholmin lisäksi muita työntekijöitä. Yhtiön taloustietoja vuosina 2012-14 voi käydä katsomassa belgialaisen Companywebin sivuilta täältä.

Philotimo Consulting SPRL sai tuloja vain venäläisen Gazpromin South Stream -kaasuputkihankkeesta. Palkkiot maksettiin South Stream Transport B.V. -yrityksestä, josta Gazprom omistaa puolet. Venäjä ja Gazprom hallitsivat sekä South Stream -kaasuputkihanketta että Stream Transport B.V. -yritystä. Rönnholm sai puolentoista vuoden aikana välillä 7/2011-12/2012 palkkioita yhteensä 142 000 euroa, josta kertyi voittoa verojen jälkeen huikeat 100 000 euroa. Yrityksen kannattavuus oli siis todella kohdallaan, siitä venäläiset ovat pitäneet hyvän huolen.

Venäläisvetoinen South Stream -hanke kaatui vuoden 2014 lopulla. Joulukuun 1. päivänä 2014 presidentti Putin ilmoitti Venäjän vetäytyvän South Stream -hankkeesta EU:n vastustuksen takia. Virallisesti EU-komissio ilmoitti hankkeen rikkovan unionin kilpailulakeja, mutta unionissa ei tosiasiallisesti haluttu lisätä energiariippuvuutta Venäjästä. Antton Rönnholm möi Philotimo Consulting SPRL:n vuonna 2014, kun rahavirrat Venäjältä South Stream -hankkeen kaatumisen myötä lopullisesti ehtyivät.

SDP:ssä Antton Rönnholm on SDP:n nykyinen puoluesihteeri, mutta hänellä ja hänen suvullaan on vahvat demaritaustat. 

"Olen neljännen polven demari", Rönnholm sanoi tullessaan valituksi SDP:n puoluesihteeriksi (IS 4.2.2017).

Antton Rönnholmin isä on Mikko Rönnholm, joka oli SDP:n kansanedustaja kolmena kautena vuosina 1979-1987 ja 1991-1995. Antton Rönnholm on toiminut erityisavustajana eduskunnan puhemies Paavo Lipposelle (6/2004-12/2006), valtiovarainministeri Eero Heinäluomalle (1/2007-3/2007) sekä viestintäministerit Krista Kiurulle ja Pia Viitaselle (6/2013- 5/2015) (CV).

Rönnholm tuntee hyvin Lipposen ja pääsi kiinni Venäjän kaasuputkihankkeeseen Lipposen kautta. Ollessaan työssä tutkijana Kalevi Sorsan säätiössä vuonna 2009, hän teki vaikutustenarvioinnin kaasunsiirtoverkkojen läpinäkyvyysvaatimusasetuksesta.

Rönnholmin perusteella voidaan todeta, että SDP on kaikin puolin venäläismaakaasua.

                                                                                      ****

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen on toiminut Nord Stream AG:n konsulttina elokuusta 2008 lähtien. ”Nord Stream AG has concluded an agreement with Finland’s former Prime Minister Paavo Lipponen to act as an independent consultant to Nord Stream. Paavo Lipponen will advise Nord Stream on the Environmental Impact Assessment (EIA) and permit application in Finland. He will provide independent consultations according to his expertise in Finnish administrative and decision-making procedures within the energy sector.”, on Nord Streamin tiedotteeseen kirjattu mahtipontisesti Suomen entistä pääministeriä ylistäen (Nord Stream AG 15.8.2008).

”Konsulttitöitään” Lipponen on laskuttanut Nord Stream -yhtiötä Cosmopolis Oy:n kautta, jonka hallitukseen kuuluivat vuonna 2008 kaupparekisteriotteen mukaan Lipposen lisäksi varajäsenenä vain Tapio Pekkola. Pekkola Lipposen tapaan Pekkola on vahva sosialidemokraatti.

Lipponen perusti Cosmopolis Oy:n 1.8.2007 ja perustamisajankohdan perusteella Nord Stream AG:lle tehtäviä konsulttitehtäviä silmällä pitäen (vrt. Nord Stream AG:n edellä mainittu tiedote vain kaksi viikkoa myöhemmin 15.2008). Yhtiö perustettiin vain nelisen kuukautta sen jälkeen, kun Lipponen oli jättänyt eduskunnan puhemiehen tehtävät 20.3.2007. Aika poliittisesta huippuvirasta siirtyä ajamaan Venäjän valtion etuja Gazpromin kautta oli Lipposelle sangen lyhyt.

Paavo Lipposen ja Tapio Pekkolan yhteinen taival ollut pitkä jo ennen yhteistä venäläistä maakaasukonsultointia Cosmopolis Oy:ssä.

Paavo Lipposen ja Tapio Pekkolan demariyhteistyö johtaa parinkymmenen vuoden taakse. Eduskunnasta keväällä 1987 pudonnut Paavo Lipponen puolueensa Helsingin piirin puheenjohtajana ja jo tuolloin Helsingin työväenyhdistyksen palveluksessa ollut Tapio Pekkola ryhtyivät toimittamaan yhdessä pääkaupungin demareiden Stadin ruusu -nimistä lehteä.

SDP:n hallintopäällikkö Mauno Ihalainen värväsi Pekkolan SDP:n puoluetoimistoon tiedotussihteeriksi, jonka tehtävä oli avustaa silloin pääministerinä toiminutta puheenjohtaja Paavo Lipposta kansainvälisissä ja viestintää liittyvissä asioissa. Pekkola oli noissa tehtävissä lokakuusta 1997 joulukuuhun 2002. Lipponen toimi puolestaan pääministerinä 13.4.1995-17.4.2003, jolloin Pekkola toimi pääministerin erityisneuvonantajana joulukuusta 2002 Lipposen pääministerikauden loppuun.

Pekkolan ja Lipposen yhteistyö jatkui myös Lipposen eduskunnan puhemieskaudella, jolloin hän toimi puhemiehen tiedottajana koko vaalikauden sekä kansainvälisten asioiden ja viestinnän avustajana.  Viimeisiksi töikseen viimeisenä työpäivänään puhemiehenä Lipponen palkkasi Pekkolan eduskunnan määräaikaiseksi kansainvälisten asioiden sihteeriksi. Lipponen palkkasi siis Pekkolan SDP:n puoluevirasta valtion virkamieheksi, jossa hän toimi huhtikuusta 2007 toukokuuhun 2008. SDP:n hyvä veli -järjestelmä toimi hyvin.

Pekkola hoiti myös Tarja Halosen ensimmäisen vuoden 2000 presidentinvaalikampanjan viestinnän.

Tapio Pekkola toimii nykyisin Nord Stream -yhtiössä viestintäpäällikkönä (Communications Manager EU and Nordic Policies). Hän on ollut Nord Stream AG:n palveluksessa kesäkuusta 2008 alkaen. Pekkola on siis työsuhteessa siinä venäläistaustaisessa yhtiössä, joka on ostanut konsulttipalveluita siltä yritykseltä, jonka hallituksen varajäsen Pekkola on ollut elokuusta 2008. Pekkola siirtyi siis eduskunnan palkkalistoilta Lipposen palkkaamana muutaman kuukauden tauon jälkeen Lipposen maakaasukonsulttiyritykseen hallituksen varajäseneksi.

Lipposen ja Pekkolan perusteella voidaan todeta, että SDP on kaikin puolin venäläismaakaasua.

                                                                                      ****

Toinen sosiaalidemokraattinen vahva henkilö Lipposen Gazprom-maakaasukonsultoinnissa on Sebastian Sass.

Nord Stream AG:n yhteiskuntasuhteiden johtajana toiminut suomensaksalainen lakimies Sebastian Sass on Lipposen pääministeriaikainen erityisavustaja, joka on työskennellyt myös SDP:n eduskuntaryhmän kansainvälisten asioiden sihteerinä. Sebastian Sass toimi SDP:n eduskuntaryhmän kansainvälisten asioiden sihteerinä elokuusta 2003 helmikuuhun 2006 Lipposen eduskunnan puhemieskaudella. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella 2006 hän toimi helmikuusta 2006 maaliskuuhun 2007 EU-koordinaattorina oikeusministeriössä. Oikeusministeri oli tuolloin Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa SDP:n Leena Luhtanen.

Sebastian Sass on uunituore neuvonantaja Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa EU-asiain johtajana ja lehdistöedustajana (Advisor to the pipeline project "Nord Stream 2", Representative and spokesperson for EU issues), mihin virkaan venäläiset pestasivat hänet nyt helmikuussa 2017. Tammikuusta 2011 kesäkuuhun 2013 Sebastian Sass toimi Gazpromin South Stream -kaasuputkihankkeen EU-asiain johtajana ja lehdistöedustajana (Head of Communications & EU Affairs/Spokesperson) South Stream Transport B.V. -yhtiön palkkalistoilla.

SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholm toimi siis konsulttina myös samalle South Stream -kaasuputkihankkeelle, jossa todellinen konsulttipalkkiomaksaja on Venäjän valtio Gazpromin ja South Stream Transport B.V. -yhtiön kautta.

Sebastian Sass toimi aikanaan Nord Stream AG:n yhteiskuntasuhteiden johtajana jo vuodesta 2007 alkaen, josta Nord Stream tiedotti vuonna 2010 Puolassa (tiedote 19.1.2010). Sass siirtyi siis Nord Streamin palvelukseen Pekkolan tapaan Suomen valtion demaritaustaisesta EU-koordinaattorivirkamiehestä konsultiksi venäläiskaasuputkihankkeelle heti vuonna 2007, kun Lipposen eduskunnan puheenjohtajuus päättyi 20.3.2007.

Sass Consulting AG:n kotisivuilla voi käydä täällä.

Demarit Lipponen, Pekkola ja Sass ovat olleet venäläisen Gazpromin maakaasuputkihankkeiden tärkeimmät vastikkeettoman talousvaikuttamisen kohteet Suomessa Venäjän ulkopoliittisten etujen ajamiseksi maakaasulla. Uusin tulokas tällä samalla listalla on SDP:n uusi puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Kaupparekisterin mukaan Paavo Lipponen, Sebastian Sass ja Tapio Pekkola perustivat konsulttiyritys Protagon Consulting Oy:n tammikuun 20. päivä 2014. Asiasta ovat uutisoineet Tapio Pekkola omilla Linkedin-sivuilla (lähde) sekä myös Yle (Yle 20.12.2013). Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on yhteiskuntasuhteisiin ja strategiseen viestintään liittyvät asiantuntijapalvelut, ja Lipponen toimii yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 2015 yrityksen liikevaihto oli 89 000 euroa. Mistä Protagon Consulting Oy on saanut tulonsa, ei ole julkisesti tiedossa, mutta kronologian perusteella todennäköisemmin Nord Stream 2 -hankkeesta. Syksyllä 2015 Gazprom ja viisi eurooppalaista energiayhtiötä sopivat Nord Stream 2:n rakentamisesta. Asian selvittämisessä olisi tutkivalle journalismille työtä.

SDP on todellakin kaikin puolin venäläismaakaasua.

                                                                                      ****

On selvää, että Lipponen tiesi jo hyvissä ajoin eduskunnan puheenjohtajana olleessaan, että hänestä tulee konsultti Gazpromin Nord Stream -hankkeelle. Demarit Lipposen johdolla olivat valmistelleet aktiivisemmin hanketta valtionhallinnossa koko 2000-luvun, Lipponen henkilökohtaisesti vieläkin pidempään jo 1990-luvulta alkaen.

Itämeren kaasuputken esihistoria ulottuu Lipposen ensimmäiseen pääministerikauteen, joka kesti eduskuntavaalikauden keväästä 1995 keväälle 1999. EU:n pohjoisen ulottuvuuden puhemieheksi ryhtyneen Suomen pääministerin aloitteesta valmisteltiin ensimmäisen kerran uuden kaasuputkilinjan rakentamista Skandinavian läpi Saksaan.

Etelä-Suomen, Ruotsin ja Tanskan läpi suunniteltu putkihanke meni myttyyn ruotsalaisten vastustamisen vuoksi. Ruotsalaisilla oli jo tuolloin hyvin tiedossa, millaisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä venäläismaakaasu voi synnyttää osaltaan, ja mitä se on nyt synnyttänytkin Itämerellä merenpojassa olevien putkien vuoksi. Suomessa noiden maakaasuputkien ulko- ja turvallisuuspoliittisista vaaroista ei ole tietoa poliitikkojen keskuudessa vieläkään.

Suomessa putkivetovalmistelut Venäjältä Skandinavian Eurooppaan aktivoitui konkreetiksi Nesteen ja Gazpromin välisen yhteistyön kautta. Neste (sittemmin Fortum) ja Gazprom perustivat North Transgas Oy:n vuonna 1997, ja tuon yhtiön tarkoituksena oli suunnitella, rakentaa ja käyttää Itämeren poikki Venäjältä Pohjois-Saksaan kulkevaa Pohjois-Euroopan kaasuputkea. Fortum ja Gazprom omistivat yhdessä puoliksi North Transgas Oy:n, mutta 18.5.2005 julkaistulla tiedotteella Fortum ilmoitti, että se myy 50 prosentin osuutensa North Transgas Oy:ssä venäläiselle OAO Gazpromille ja että kaupan jälkeen Gazprom omistaa yhtiön täysin (Fortum-tiedote 18.5.2005).

Jo 24.1.2001 Fortumin lehdistötiedotteeseen oli kirjattu oheisesti: ”Venäläisen kaasuyhtiö Gazpromin ja Fortumin hallitusten puheenjohtajat Rem Vjahirev ja Matti Vuoria ovat jättäneet Suomen ja Venäjän pääministereille [Paavo Lipponen ja Mihail Kasjanov] yhteisen kirjelmän, jossa pyydetään molempien maiden hallitusten sekä EU:n tukea Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeelle. North Transgas Oy:n osakkaat Fortum ja Gazprom jatkavat valmistelua pohjoisen putken rakentamiseksi Venäjältä Suomenlahden ja Itämeren kautta Saksaan. Uusien energiansiirtoreittien luominen Venäjältä Länsi-Eurooppaan on olennainen osa EU:n pohjoisen ulottuvuuden aloitetta.” (Fortum-tiedote 24.1.2001). 24.1.2001 Suomen pääministeri oli siis SDP:n Paavo Lipponen.

Fortumissa ei ehkä ollut riittävää tietoa mitä tuleman pitää, ja North Transgas Oy:n myyntiä venäläisille toukokuussa 2005 voidaan pitää Fortumin kannalta huonona strategiana, ellei sitten Suomen poliittinen johto edellyttänyt yhtiön puolikkaan myyntiä venäläisille pakolla. Fortum on toikkaroinut muutoinkin huonosti ja typerästi Venäjällä. Ikään kuin yhtiö olisi tiukassa poliittisessa ohjauksessa, mistä johtuen yhtiö tekee taloudellisessa mielessä varsin erikoisia ratkaisuja. Kaikki Fortumin ratkaisut Venäjällä eivät kestä kriittistä taloudellista kannattavuustarkastelua.

Kun kaasuputkihanke Skandinavian läpi Saksaan meni myttyyn ruotsalaisten vastustuksen johdosta, aloittivat Venäjä, Suomi ja Saksa hankkeen kaasuputken vetämiseksi Itämeren ali Venäjältä suoraan Saksaan jo 2000-luvun alkupuolella. Gazprom, BASF ja E.ON Ruhrgas sopivat Nord Stream -kaasuputkihankkeesta syyskuussa 2005, yhtiö toimi aluksi nimellä North European Gas Pipeline Company.

SDP on todellakin kaikin puolin venäläismaakaasua.

                                                                                      ****

Sekä Saksassa että Suomessa Nord Stream -kaasuputkihanke oli demarihanke, liittokansleri Gerhard Schröderin ja pääministeri Paavo Lipposen hanke. Hankkeita värittää sekä Saksan että Suomen erikoinen näkemys Venäjän ja läntisen Euroopan välisistä suhteista. Schröder oli Saksan liittokanslerina vuodesta 1998 vuoteen 2005, Lipponen Suomen pääministerinä vuodesta 1995 vuoteen 2003. Gerhard Schröderistä tuli Gazprom-johtoisen Nord Stream AG hallituksen puheenjohtaja syksyllä 2005. Paavo Lipponen on tehnyt Gazpromille konsulttitehtäviä omistamansa Cosmopolis Oy:n kautta syksystä 2007. Lipposen aktiivisina avustajina ovat olleet demarit Tapio Pekkola ja Sebastian Sass.

Vuodesta 2008 Venäjä on pitänyt Gazpromin kautta huolta monen suomalaisen ja myös saksalaisen demarijohtohenkilön hyvinvoinnista kaasuputkihankkeiden kautta maksetuilla "konsulttipalkkioilla". Demareilta konsultointia pyytäneet kaasuputkihankkeet ovat olleet sekä molemmat Nord Stream -hankkeet että South Stream -hanke.

Länsimaissa Gazpromiin ei osata suhtautua oikein, ja kaikkein vähiten oikein suomalaissa ja saksalaisissa demaripiireissä. Venäläistä Gazpromia pidetään tavallisena yhtiönä kuin se olisi tavallinen länsimaistyyppinen yritys, mutta sitä se ei alkuunkaan ole. Gazprom on osa Venäjän valtionhallintoa eikä olisi tosiallista eroa yrityksen päätännässä, vaikka kaasua pumppaisi ja kuljettaisi läntiseen Eurooppaan edelleen vanha Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden ministeriö (Министерство нефтяной промышленности СССР 12.10.1939 alkaen, Министерство нефтяной и газовой промышленности СССР 14.11.1989 alkaen).

Olisivatko pääministeri Lipponen ja liittokansleri Schröder hypänneet suoraan maansa poliittisista huipputehtävistä nostamaan konsultti- ja kokouspalkkioita satojen tuhansien eurojen edestä, mikäli palkkioiden maksaja olisi ollut Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuden ministeriö? Lännessä poliitikoilta harkintakyky on herkkä pettämään.

Löytyy eurooppalaispoliitikkojen joukosta myös positiivinen yllätys: Italian entinen pääministeri Romano Prodi. South Stream tarjosi hallituksen puheenjohtajan virkaa entiselle Italian pääministerille Romano Prodille, joka kuitenkin ystävällisesti kieltäytyi tästä tehtävästä (The New York Times 28.4.2008). South Stream oli Gazpromin ja italialaisen kaasujätin ENI:n yhteisprojekti vastaavasti kuin mitä North Stream oli ja on Gazpromin ja saksalaisten kaasuyhtiöiden E.ON Ruhrgasin sekä ja BASF:n tytäryhtiön Wintershallin yhteisprojekti.

                                                                                      ****

Venäjän läheisemmät liittolaiset ja ymmärtäjät läntisessä ja keskisessä Euroopassa ovat Suomi, Saksa ja Italia. Kun Venäjä haluaa vaikutusvaltaa EU:ssa, se panostaa näihin maihin ja näiden maiden poliitikkoihin.

Tämän päivän Suomessa Venäjän helpoin vaikutuskanava puolueissa on edelleen SDP. Ne vaikutuskanavat, jotka itänaapuri oppi kylmän sadan aikaan, ovat toimineet hyvin tähän päivään saakka etenkin SDP:ssä. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, ettei Suomessa poliittisten puolueiden ja poliitikkojen kytköksiä Neuvostoliittoon ole avattu vastaavasti totuuskomissioin kuin muualla Itä-Euroopassa. Suomessa kylmän sodan aikaisella käyttäytymisellä on edelleen suurta vaikutusta poliittiseen käyttäytymiseen suhteessa Venäjään.

Kylmän sodan aikaan vahvin vaikutuskanava oli Suomen kommunistit ja kommunisteissa vähemmistökommunistit korostetusti. Yksi toimintatapa oli ostaa poliittisen liikkeen hallinnassa olevalta kaupalliselta yritykseltä rutkaan ylihintaan tuotteita ja palveluksia, esimerkiksi kirjapainotuotteita.

Ne tavat, joilla Neuvostoliitto osti ja Venäjä ostaa vaikutusvaltaa Suomesta, eivät ole poliittiselta moraalilta oikein, vaikka sinänsä lainsäädännön kirjain jotenkuten täytyykin juridisesti tarkasteltuna. Sekä Venäjä vaikuttajatahona että esimerkiksi SDP:n johtavat poliitikot vaikutuskohdetahoina tietävät, mitä Suomen lainsäädäntö sallii. Ratkaisevaa kuitenkin on, miltä vaikutusyritys näyttää kansalaisten silmissä. Kyse on poliittisesta moraalista.

Olisiko Suomessa viranomaisreagointi ollut samaa, jos Venäjän sijaan vaikuttajatahoina olisivat olleet suomalaiset yritykset Nord Stream -kaasuputkihankkeessa? Suomessa korruption vastaisen toiminnan ongelmia voivat olla julkisen vallan hallinnassa olevien osakeyhtiöiden lisäksi sellaiset suurta vaikutusvaltaa omaavat poliitikot, jotka harjoittavat myös yritystoimintaa tai siirtyvät korkeasta virka-asemasta suoraan yrittäjäksi ajamaan jonkin ulkomaan – vaikkapa Venäjän – poliittisia päämääriä. Raha voittaa moraalin ja tukee kaksinaismoraalia. Venäjä tietää rahan voiman, ja jo muutamien satojen tuhansien eurojen palkkioilla on saatu poliittista päätäntää Venäjälle myötämieliseksi.

Laajamittaista korruptiota ja lahjontaa ei Suomessa esiinny. Suomi on johtavia korruption vastaisen toiminnan maita maailmassa ja Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Vuonna 2015 Suomen julkinen sektori oli Tanskan jälkeen maailman toiseksi vähiten korruptoitunut Transparency Internationalin arvion mukaan. 

Mutta onko korruption vastainen toiminta kunnossa silloin, kun vaikutusvaltaa ostava taho on esimerkiksi Venäjän valtio suoraan tai hallintavallassaan olevien yritystensä kautta ja kun vaikutusyrityksen kohde on aktiivipoliitikko tai sellainen aktiivisen politiikan jättänyt poliitikko, jolla on edelleen suuri vaikutusarvovalta maan poliittisiin asioihin tai siihen puolueeseen, jota hän on edustanut?

                                                                                      ****

SDP vastustaa Venäjän tapaan henkeen ja vereen Suomen Nato-jäsenyyttä. Venäjä on saanut kaasuputkihankkeissa SDP:n poliitikoille jakamallaan rahalla katetta myös Suomen ulkopoliittiseen päätäntään.

Nord Stream -kaasuputkihankkeissa – sekä ykkösessä että kakkosessa – koko Suomen poliittinen päätäntä on ollut läpinäkyvän kaksinaismoraalista. Vaikka Suomi on ajanut erittäin aktiivisesti kaasuputkia Pohjolan kautta Keski-Eurooppaan jo 1990-luvun alkupuolella keksimällään EU:n Pohjoinen ulottuvuus -hankkeella, poliitikot ovat toistamistaan toistaneet, että Itämeren venäläiskaasuputket ovat Suomelle vain ympäristökysymys eikä kaasuputkista tulee Suomeen litraakaan maakaasua.

Miksi kummassa sitten suomalaispoliitikot ajavat näitä venäläisiä kaasuputkia niin suurella vimmalla ja jopa rahallisia konsulttikorvauksia vastaan? Itämeren ympäristössä Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat aina vastustaneet ja tulevat ihan oikealla turvallisuuspoliittisilla perusteilla aina vastustamaan venäläiskaasuputkia Itämeressä.

Suomen kaksinaismoraalia kaasuputken rakentamistarkoituksista kuvastaa hyvin Fortumin tiedote jo 24.1.2001: ”Pohjois-Euroopan kaasuputki mahdollistaa venäläisen maakaasun toimitukset EU-maihin täysin uutta reittiä pitkin ja yhdistää EU:n kaasuverkostot Venäjän kaasuhuoltojärjestelmään. Se vähentää huomattavasti Länsi-Eurooppaan tällä hetkellä suuntautuvien venäläisten kaasutoimitusten varmuuteen liittyviä riskejä.” (Fortum-tiedote 24.1.2001).

Vuonna 2001 sanottiin Suomessa siis suoraan, että Puolan ja Ukrainan kautta virtaava kaasu tuo riskejä kaasun toimituksille Venäjältä Eurooppaan.

Itämerestä niin kuin myös Mustastamerestä on jo tullut epävakauslähteitä osaltaan jo olemassa olevista venäläiskaasuputkista, vaikka Nord Stream 2 -kaasuputki Itämeren pohjassa ja South Stream -kaasuputki Mustanmeren pohjassa ovat vielä rakentamatta. Yhdysvallat kaasuputkiin liittyvän geostrategian hyvin tietäen on ajanut eteläisessä Euroopassa korvaavana järjestelynä Nabucco-kaasuputkea, joka kuljettaisi maakaasua Kaspianmereltä Turkin kautta Eurooppaan ilman Venäjää. Nabucco-kaasuputkihanke on tällä hetkellä kariutunut.

Suomen lisäksi kaksinaismoraalia harrastaa myös Saksa. Saksa on ollut varsin aktiivisesti kaatamassa South Stream -hanketta EU:ssa. Huhtikuussa 2014 Euroopan parlamentti hyväksyi kaasuputkea vastustavan päätöslauselman ja vaati boikotteja Venäjän energiateollisuutta vastaan. Keväällä 2014 EU-komissio vaati Bulgariaa lopettamaan putken rakennustyöt, koska komission mukaan hanke rikkoo EU:n kilpailulakeja. Joulukuussa 2014 presidentti Putin sitten ilmoitti Venäjän vetäytyvän South Stream -hankkeesta EU:n vastustuksen takia.

Jostain syystä vastaavat toimet eivät päde EU:ssa Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa, jossa putket on tarkoitus vetää Venäjältä suoraan Saksaan. Nord Stream 2:ta eivät koske Euroopan parlamentissa vastustavat päätöslauselmat tai boikotit Venäjän energiateollisuutta vastaan. Se ei myöskään komission mukaan riko EU:n kilpailulakeja.

Venäjä ja Saksa vedettävät muuta Eurooppaa venäläismaakaasulla ja Suomi toimii siinä sivussa agitaattorina poimien etuisuuksia itselleen. SDP:n politiikoilta ostetaan venäläisrahalla poliittista myöntyväisyyttä.

Lipposen Suomi-Venäjä-Saksa-agitointi jatkuu: nyt hän on kaavailemassa tietoliikenteen merikaapelihanketta Saksasta Suomen kautta Aasiaan Venäjän Koillisväylän kautta. Kaapeli Suomesta Saksaan on jo rakennettu.

Jos kiinnostaa enemmän maakaasun merkitys Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisessa vaikuttamisessa, kannattaa käydä lukemassa esimerkiksi Natalia Gribin (Наталья Гриб) kirja otsikolla ”Venäjä ja uusi maailmanjärjestys, Kaasukeisari” (”Россия и новый миропорядок, Газовый император”). Kirja löytyy esikatseluversiona täältä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu