*

AriPesonen1

Tuomioja ja Halonen - kansallisen turvallisuutemme suurimmat tuhoajat

Iltalehden toimittaja Olli Ainola nosti esiin ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) ja presidentti Tarja Halosen (sd.) merkityksen Suomen sotilastiedustelun romahtamiselle sen jälkeen, kun myös sotilastietoliikenne siirtyi vuosituhannen vaihteessa ilmasta kuituihin, eikä Suomessa kyetty uudistamaan tiedustelulainsäädäntöä muuttuneisiin olosuhteisiin Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen vastustuksesta.

Tuon 19.4.2017 julkaistun kirjoituksen otsikko on ”Miksi Suomen tiedustelu repsahti? Halonen ja Tuomioja romuttivat Venäjän sotilasliikenteen vahtimisen”, ja kirjoitus löytyy täältä.

Olli Ainolan mukaan Erkki Tuomioja ulkoministerinä (2000–2007 ja 2011–2015) ja Tarja Halonen presidenttinä (2000-2012) ovat olleet keskeiset vastustajatahot niissä siviili- ja sotilastiedustelua koskevissa lainsäädäntöhankkeissa, joissa kysymys on viranomaisten mahdollisuuksista hankkia tiedustelutietoa nykymaailmaan sopivin teknisin keinoin.

Ulkoisessa turvallisuudessa ulkoministerillä ja presidentillä on keskinen valta puolustusministerin lisäksi. Nämä kolme henkilöä pääministerin lisäksi päättävät Suomen turvallisuuden. Jos ulkoministeri ja presidentti yhdessä vastustavat jotain ulkoista turvallisuutta parantavaa hanketta, ei hanke valtionhallinnossa etene.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojalla ja presidentti Tarja Halosella on ollut keskeinen vaikutusvalta sille, etteivät Suomessa etenkään sotilastiedustelua koskevat uudistukset ole tällä vuosituhannella edenneet. Kyse on Venäjää koskevasta sotilastiedustelusta.

Tuomiojan ja Halosen lisäksi syytettyjen penkille asettaisin koko sosialidemokraattisen puoleen. Kansallisen turvallisuuden keskeisiä hankkeita on laiminlyöty SDP:n johdolla, mikä on myös monen poliitikon ja asiantuntijan suusta viime päivinä todettu kuitenkaan nimeämättä itse puoluetta ja sen poliitikkoja (A-studio, Talk 20.4.2017).

Siviili- ja sotilastiedustelussa kysymys on myös kyberturvallisuudesta, siis sähköisen ja tietoverkotetun yhteiskunnan turvallisuudesta. Kyberturvallisuudessa ulkomaisten vihamielisten toimijoiden varalta suomalaisviranomaisten on vaikea toimia täysipainoisesti, jollei heillä ole pääsymahdollisuutta myös Suomen rajojen ulkopuolisiin verkkoihin ja niissä kulkevaan tietoliikenteeseen.

Sota- ja kriisitilanteessa puolustusta ei voida hoitaa, jos ei ole olemassa sotavoimaa torjua hyökkäys. Tuo sama puolustuksen itsestäänselvyys pätee myös tietoverkkoihin ja kybermaailmaan. Vakoilun hallitseminen on keskeinen osa kunkin maan kansallista turvallisuutta, olipa kyse oman maan suorittamasta vakoilusta tai vieraan vallan vakoilun torjumisesta. Suomessa nuo asiat olivat laiminlyötyjä Tuomiojan ja Halosen aikakaudella.

                                                                                       ****

Suomen huima visio: Maailman johtavaksi kybermaaksi kolmessa vuodessa!” oli huomiota herättävä uutisotsikko Ilta-Sanomien sivuilla tammikuussa 2013 (IS 24.1.2013). Kataisen hallitus, jossa ulkoministerinä toimi Erkki Tuomioja, oli samana päivänä julkaisut Suomen uuden kyberturvallisuusstrategian (Suomen kyberturvallisuusstrategia 24.1.2013).

Strategian jotkin lauseet ja virkkeet ovat mahtipontisia. ”Vuonna 2016 Suomi on maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa.” on esimerkkilause mahtipontisuudesta asiakirjan sivulla kolme.

Asiakirjan strategisissa linjauksissa on kirjattu viidentenä kohtana: ”Puolustusvoimat luo kokonaisvaltaisen kyberpuolustuskyvyn lakisääteisissä tehtävissään.” ja tuo viides kohta jatkaa: ”Sotilaallinen kyberpuolustuskyky muodostuu tiedustelun, vaikuttamisen ja suojautumisen suorituskyvyistä. Suorituskyvyn varmistamiseksi kehitetään tiedustelu- ja vaikuttamiskykyä kybertoimintaympäristössä osana muun sotilaallisen voimankäytön kehittämistä. Edellä mainittujen tehtävien täyttämiseksi laaditaan puolustusministeriön johdolla puolustusvoimille tarvittava toimivaltuussäännöstö. Tunnistetut puutteet toimivaltuussäädöksissä korjataan lainsäädäntötoimenpitein.

Mahtipontisia sanoja, mutta mikä onkaan tilanne nyt, yli neljä vuotta myöhemmin. Tilanne on nyt, että mitään ei ole oikeastaan toteutettu. Strategiaa ja strategiaan kirjattuja lainsäädäntömuutoksia ei ole toteutettu.

Kun vertaa tuota Suomen kyberturvallisuusstrategia -asiakirjaa puolustusministeriön vuonna 2015 julkaistuun tiedonhankintalakityöryhmän suomalaista tiedustelulainsäädäntöä käsittelevään mietintöön, kaikki kyberturvallisuusstrategiaan kirjattu on vielä täysin auki ja levällään.

Kyberturvallisuusstrategia on vielä täysin auki ja levällään, kuten lähes kaikki muutkin lainsäädäntöuudistamishankkeet Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamiseen liittyen.  Levällään ovat lainsäädäntömuutokset niin kaksoiskansalaisuutta koskien kuin myös sotilaallisen avun antamisen ja saamisen mahdollistamiseksi, ja nuo vain kahtena kärkiesimerkkinä.

Suomessa on tapa hoitaa asioita ”virtuaalisesti” ilman todellista toimintaa ja asioiden viemistä loppuun. Tarvittavat lainsäädäntömuutokset kirjataan kyllä mietintöihin, selvityksiin ja strategioihin, mutta sen jälkeen asiat tyssähtävät, eikä niitä viedä eteenpäin. Vasta, kun on viimeinen pakko tai kun vahinko on jo tapahtunut, poliitikot ovat valmiita toimimaan, jos silloinkaan. 

                                                                                       ****

Suomen kyberturvallisuusstrategian julkistamistilaisuutta emännöi tammikuussa 2013 viestintäministeri Krista Kiuru (sd.).

Suomi on jo nyt valovuoden edellä monia Euroopan maita, koska meillä yritykset ovat mukana yhteistyössä.”, hehkutti Kiuru Suomen ylivoimaista kyberturvallisuutta Euroopassa.

Suomen valttina on kaksi poikkeuksellista tekijää: Suomen tietoverkot ovat tähänkin asti pysyneet poikkeuksellisen puhtaina ja yksityispuolen yritykset ovat tietoturvallisuustyössä vahvasti mukana julkishallinnon kanssa.”, julkistamistilaisuudessa myös kuultiin.

Näiden vahvuuksien takia meillä on hyvät mahdollisuudet olla kolmessa vuodessa edelläkävijä tässä asiassa.” hehkutti julkistamistilaisuudessa kyberstrategiatyöryhmän puheenjohtaja, Sitran yliasiamies Mikko Kosonen puhuessaan Suomen kyberturvallisuudesta.

Suomen kyberturvallisuusstrategian julkistamistilaisuus pidettiin reilu vuosi ennen kuin Venäjä hyökkäsi Krimin niemimaalle ja Itä-Ukrainaan, ja kun kyberturvallisuus nousi todelliseen kansallisen turvallisuuden polttopisteeseen.

Kiurun mukaan Suomi oli siis jo vuonna 2013 valovuoden edellä myös Ruotsia, joka oli uudistanut signaalitiedustelun mahdollistavan lainsäädännön samoin kuin koko muun tiedustelutoimintaa säätelevän lainsäädännön jo vuosina 2007 ja 2008 (esim. Lag (2008:717) om signalspaning i försvarsunderrättelseverksamhet, Lag (2007:259) om behandling av personuppgifter i Försvarets radioanstalts försvarsunderrättelse- och utvecklingsverksamhet ja Förordning (2008:923) om signalspaning i försvarsunderrättelseverksamhet).

Sotilaspuolella signaalitiedustelun mahdollistava lainsäädäntö samoin kuin koko muu tiedustelutoimintaa säätelevä lainsäädäntö on oleellista myös maan kyberturvallisuudelle. En puhuisi mitään valtion kattavasta kyberturvallisuudesta, jos riittävä sotilastiedustelu verkossa ei ole mahdollista.

                                                                                       ****

Toisin kuin sosiaalidemokraatit viestintäministeri Krista Kiurun ja myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan suulla vakuuttelivat, Suomen kyberturvallisuus ei ollut vuoden 2013 alussa kunnossa eikä varsinkaan Euroopan kärkeä. Tosiasiallisesti Suomi oli jo vuonna 2013 kyberturvallisuuden takapajulaa, kuten se on edelleenkin.

Suomi sai pian tammikuun 2013 jälkeen tuta, missä kunnossa Suomen ulkoministeriön kyberturvallisuus oli. Kiitos ulkoministeriön kyberturvallisuuspuutteiden tuomisesta esiin kuuluu ruotsalaisille, jotka siis Kiurun mukaan olivat paljon Suomea jäljessä eurooppalaisessa kyberturvallisuudessa.

Erkki Tuomiojan kielteiset näkemykset sekä kyberturvallisuuden parantamiseksi että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamiseksi kansallisella lainsäädännöllä tulevat hyvin esille hänen vuoden 2013 blogikirjoituksista (Kyberturvallisuusstrategia 19.1.2013, Vakoilu, tiedustelu ja urkinta 1.7.2013, Vakoilu, tiedustelu ja urkinta, osa 2 9.8.2013, Vakoilu, tiedustelu ja urkinta, osa 3 26.8.2013, Vakoilu, tiedustelu ja urkinta, osa 4 2.11.2013).

Tarja Halosen kielteiset näkemykset sekä kyberturvallisuuden parantamiseksi että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamiseksi kansallisella lainsäädännöllä tulevat hyvin esille Ylen uutisjutusta ajankohtana, jolloin Venäjän suorittama Suomen ulkoministeriön verkkovakoilu oli tullut julkisuuteen. ”Presidentti ymmärtää poliisin ja armeijan halun lisätä verkkotiedostelua. Samaan aikaan hän kuitenkin kantaa huolta kansalaisten oikeuksista. Halosen mielestä valtuuksien laajentamista pitää lähestyä ’laajempana ja kokonaisvaltaisena kysymyksenä.’", Yle kirjoitti (Yle 11.11.2013).

Sosialidemokraattien piirissä niin ulkoministeri Tuomiojalle kuin viestintäministeri Kiurulle kuin myös presidentti Haloselle tuli pian Suomen kyberturvallissuustrategian julkistamistilaisuuden jälkeen karvas opetus, ettei Suomen kyberturvallisuudella vakoilun suhteen ole mitään arvoa, vaikka sitä kehuttiin Euroopan parhaaksi.

Tieto, että ulkovalta - tässä tapauksessa Venäjä Red October -haittaohjelmistolla - vakoilee Suomen ulkoministeriötä, tuli Ruotsista maaliskuussa 2013 vain reilun kuukauden Suomen kyberturvallissuustrategian julkistamistilaisuuden jälkeen. Tiedonsaannin ajankohta on mielenkiintoinen.

Ruotsissa vakoilutiedon alkuperäislähde oli puolustusvoimien radiolaitos (Försvarets radioanstalt, FRA). Ruotsisissa tieto, että venäläiset vakoilevat Suomen ulkoministeriötä, oli ollut tiedossa jo pidempään neljän vuoden ajan. Ilmeisesti juuri tuo Suomen kyberturvallissuustrategian julkistamistilaisuus sai Ruotsin toimimaan: niin omahyväinen, itseään kehuva ja mahtipontinen suomalainen julkistamistilaisuus oli.

Suomella oli oma lehmä ojassa. Suomi oli jo vuonna 2013 kaavailemassa merikaapelia Suomesta Saksaan päämääränä saada tietoliikennekeskuksia Suomeen, joille vahvimpana kilpailijana oli Ruotsi. 14.3.2013 Kiurun johtama viestintä- ja liikenneministeriö julkaisi Itämeren tietoliikennekaapeli -selvityksen, jossa kaapelihanketta ja sen kannattavuutta kovasti ylistettiin (LVM, Itämeren tietoliikennekaapeli 18.4.2013).

Ruotsi tiesi hyvin, miten kaukana jäljessä Suomi oli Euroopassa tietotuvallisuus- ja tiedonhankinta-asioissa, vaikka Suomessa oli täysin päinvastainen käsitys. Suojelupoliisin mukaan vakoilu oli jatkunut vuosia (Yle 2.7.2014), ruotsalaislähteiden mukaan siis neljä vuotta. Se, miksi Ruotsi saattoi vakoilun Suomen tietoon juuri kevättalvella 2013 eikä aikaisemmin, lienee ollut Suomen kyberturvallissuustrategian julkistamistilaisuus ja kaapelihanke. Ruotsalaisten oli parempi tiputtaa suomalaispoliitikot utopioista takaisin maanpinnalle.

Suojelupoliisi totesi jo kesällä 2014 ulkoministeriön verkkovakoilutapauksen esitutkinnan tuloksista: ”Suomessa ei ole viranomaista, joka voi puuttua ’poikkeavaan verkkoliikenteeseen.’" (Yle 2.7.2014).

Eikä Suomella ole vieläkään viranomaista, joka voi puuttua poikkeavaan verkkoliikenteeseen. Viime keskiviikkoisten kannanottojen perusteella, jos asia olisi kiinni Vasemmistoliitosta, Suomella ei olisi koskaan viranomaista, joka voisi puuttua poikkeavaan verkkoliikenteeseen lainsäädännöllisin toimenpitein.

                                                                                       ****

Todella hitaita ovat suomalaispoliitikkojen kiireet. Tarvitaan jokin dramaattinen tapahtuma, ennen kuin poliitikot Suomessa toimivat, jos sittenkään. Pahimmassa tapauksessa tarvitaan ihmisuhreja, ennen kuin suomalaispoliitikot saadaan toimimaan.

En ihmettele, miksi Suomi on taloudellisesti taantuva kansantalous, kun katsoo poliitikkoja ja heidän kykyään tehdä työtänsä. Tiedustelulakien uudistaminen jo vienyt jo neljä vuotta eikä valmista ole syntynyt. Sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset eivät äänestä, kun oikein mitään asiaa ei saada eteenpäin. Sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvien keskeisten lakihankkeiden takkuaminen on hyvä esimerkki poliitikkojen aikaansaamattomuudesta.

Jos Tukholmassa ei olisi tapahtunut terroritekoa, tuskin tiedustelulakiuudistus olisi saanut niin myönteisiä näkemyksiä, kun mitä tällä viikolla on nähty Vasemmistoliittoa ja hieman myös SDP:tä lukuun ottamatta.

Jos perustuslain muutosta ei tehdä yhden eduskunnan aikana 5/6-osan enemmistöllä ja maassa tapahtuisi kuolonuhreja vaativa terroriteko, tietäisi se perustuslakimuutosta vastustavien puolueiden kannatusalamäkeä riippumatta siitä, olisiko terroriteko ollut estettävissä lainmuutokseen perustuvalla tiedustelulla. Puheenjohtaja Li Andersson saisi potkut eturivissä.

Tietotekniikka-asiantuntija Petteri Järvinen toi esille hyvin MTV3:n kymmenen uutisissa keskiviikkona 19.4.2017, miksi Suomella on juuri nyt erityinen kiire tiedustelulakien uudistamisessa (MTV3 19.4.2017).

Aikaisemmin Suomeen Euroopasta tuleva tietoliikenne kulki Ruotsin kautta. Maaliskuussa 2016 valmistui Itämeren pohjolalla Saksasta suoraan Suomeen kulkeva Sea Lion -meritietoliikennekaapeli, jonka jälkeen Suomeen tulee sellaista tietomassaa, jota Ruotsi ei ole käynyt läpi. Suomi on tavallaan tähän saakka ratsastanut Ruotsin tietoliikenneturvallisuudella ja luottanut, että Ruotsi kyllä informoi Suomea sitä koskevista tietoliikennepoikkeavuuksista.

Suomen on syytä myös muistaa ajaessaan voimalla Koillisväylän meritietoliikennekaapelia yhteistyössä Venäjän kanssa, että se tarjoaisi Venäjälle mahdollisuuden valvoa sitä läntistä tietoliikennettä, joka kulkisi Euroopan Aasian välillä Koillisväylän kautta. Läntiset maat tuskin lienevät tietoturvasyistä halukkaita lähtemään mukaan suomalais-venäläiseen Koillisväylän meritietoliikennekaapelihankkeeseen, ja tietoa kuljetetaan mieluummin Atlantin ja Luoteisväylän kautta.

Oma erityinen lukunsa Suomen turvallisuusasioissa on SDP. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja presidentti Tarja Halonen ovat aktiivisesti vastustaneet kaikkea sitä, mikä lisäisi Suomen turvallisuutta, etenkin Suomen sotilaallista turvallisuutta. He ovat Nato- ja Yhdysvallat-vihaajia kaiken muun ohella. SDP vastusti vuosi sitten äänekkäästi myös yhdysvaltalaisten osallistumista Suomessa käytäviin sotaharjoituksiin. Jossain muualla Tuomiojan ja Halosen kaltaisia henkilöitä syytettäisiin jo maanpetturuudesta, vähemmästäkin on syytetty.

Vastaavasti kuin tiedustelulakien uudistamisen on vaikeaa suomalaispoliitikoille Suomen turvallisuutta lisäävänä, on myös Suomen turvallisuutta lisäävä Nato-jäsenyys. Nato-jäsenyysasiassakin ei tapahdu mitään ennen kuin Suomen tai sen naapurimaahan olisi hyökätty vastaavasti kuin naapurimaassamme Ruotsissa nyt tapahtui terrori-isku. Nato-jäsenyydessäkin Suomessa ollaan valmiita toimimaan vasta, kuin olisi liian myöhäistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Aika ihmeellinen kirjoitus ja analyysi? Suomessa on ollut kepu - tai kokoomusvetoinen hallitus vuodesta 2003. Demarit olivat ennen nykyistä hallitusta poissa hallituksista tuona ajanjaksona neljä vuotta. Voisi kuvitella, että pääministeripuolueella on sananvaltaa puolustusasioissa, vaikka demarit ovat hallituksessa. Saati jos eivät ole hallituksessa.

Lipponen oli aikoinaan natomyönteinen pääministeri, mutta porvarit eivät lämmenneet asialle. Eikä julkista liikkumista ole tapahtunut Vanhasen kakkosen tai nykyhallituksen aikana. Pientä hivutusta tietysti on esiintynyt, mutta kyllä Niinistön, Sipilän, Orpon ja Niinistön polvet tutisevat siihen malliin, ettei asia etene nytkään. Demarien vika.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Presidentti ja ulkoministeri ovat olleet demareita niinä ajanjaksoina, jotka kirjoitukessa on mainittu. Ilman presidentin ja ulkoministerin positiivista ja myönteistä kantaa mikään ulkopoliittinen asia ei Suomessa etene. Vasta nyt tämän hallituksen myötä on tiedustelulakeja saatu eteenpäin, kun ulkoministeri ei ole Tuomioja. Olen täysin samaa mieltä kuin toimittaja Ainola ja monet poliitikot, että lakihankkeen viivyttelijöitä ovat olleet Tuomioja ja Halonen, Tuomioja pahempana.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Jankkaan vielä siitä, että oli nelivuotiskausi jolloin demarit eivät olleet hallituksessa. M. Vanhasen hallituksessa A. Stubb nousi ulkoministeriksi ja puolustusministeriksi nousi J. Häkämies, kaksi kolmesta kokoomuksesta. J. Häkämies toki toisti kuuluisat "Venäjä, Venäjä, Venäjä" - lauseensa, mutta miten kaikkinainen puolustus eteni? Halonenko torppasi?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #3

Vaikken minäkään pidä kissa-Halosesta enkä varsinkaan jalkaväkimiina-Tuomiojasta, niin totean, että Eero Pyykkölä lateli aiheellisen teräviä kysymyksiä aloittajalle.

Missä kokoomuksen ja missä kepun vastuu? Hannu Hanhinko? Odotamme Arilta, totuttuun tapaan, ryhdikästä vastausta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #6

SDP on vastustanut tiedustelulakien uudistamista ja torpannut ko. lakien uudistamisen niissä hallituksissa, joissa se on istunut, siis myös Kataisen ja Stubbin hallituksissa 2011-2015. Asiaa ei ole kirjattu niiden hallitusten ohjelmiin, joissa SDP on ollut mukana.

SDP ei ole nykyisessä hallituksessa (luojan kiitos), ja tiedustelulait on kirjattu Sipilän hallituksen ohjelmaan seuraavasti: "Hallitus esittää
säädösperustaa ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle sekä tarkentaa kokonaisturvallisuuden
kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan sekä kaksoiskansalaisuuteen liittyvää lain-
säädäntöä. Niiden valmistelun yhteydessä kiinnitetään huomiota perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen."

Nyt siis SDP-lukko on purkautumassa ja tiedustelulait näyttäisivät viimein etenevän.

Tulikohan tämä asia nyt lopulta riittävän selväksi?

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #8

Rauhoittavaa, että Isänmaan tulevaisuus lepää nykyisten hallituspuolueiden harteilla. Sleep in peace!

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen Vastaus kommenttiin #6

Kokoomus ja Kepu ovat kiistatta osaltaan vastuussa siitä, miten asioita on hoidettu. Ne ovat hiljaisesti hyväksyneet kaiken, mitä on tapahtunut. Suomessa ei ole enää poliitikkoja, joka ajattelisivat oman ja puolueensa lyhyen aikavälin edun lisäksi myös koko maan etua.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Luin Ainolan kirjoituksen tuoreeltaan ja pidin sitä nappiin osuneena. Pesonen jatkaa siitä mihin Ainola kritiikkinsä jätti.

Tuomiojan ja Halosen huseeraamiseen Venäjän hyväksi voi laskea myös jalkaväkimiinakiellon ja puolustusbudjetin vetämisen Halosen kaudella niin matalalle tasolle kuin kunnon venäjäystävällä kantti vain kesti. Ja kyllä se kesti: pahimmillaan käytiin jopa 1,2 %/bkt -tasolla.

Puolustusbudjetista kannattaa huomata että Niinistö lähti jatkamaan Halosen linjalla ja hänen kaudellaan nykyhallinto kokoomuksen ja kepun johdolla ovat päässeet pudottamaan menoja johdonmukaisesti alaspäin vievälle tielle, suuresta kohkaamisesta huolimatta. Ensi vuonna päästään todennäköisesti jälleen 1,2-alkavalle luvulle eli voidaan lyödä jopa Halosen ennätysluvut.

Missä ovat virkamiehet ja sotilaat, joiden pitäisi älähtää silloin kun poliitikot poikkeavat perustuslaissa mainitusta yhteiskunnan hyväksi toimimisesta? Yhteiskunnan hyväksi toimiminen ei tarkoita Venäjän yhteiskuntaa.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eli presidentti ja ulkoministeri (Halonen - Tuomioja) johtivat puolustuspolitiikkaa, eduskunnan ja hallituksen porvarienemmistöstä huolimatta?

Presidentistä ja hänen puoluekannastaan riippumatta, nykyinen porvarihallitus ei muuta mitenkään puolustus- tai ulkopolitiikkaa? Miten demarit voivat olla syyllisiä tähän linjaan, jos presidenttinä, ulkoministerinä tai puolustusministerinä ei ole demari?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

"Pesonen jatkaa siitä mihin Ainola kritiikkinsä jätti".

Kekkosen ajan "Lumiaura ja perässähiihtäjät; ylen kaunis perinne jatkuu"...

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Jos julkinen skeptisismi valtion urkintaoikeuksien laajentamisesta epäselvin rajauksin yhdistettynä sosialidemokraattiseen puoluejäsenyyteen täyttää valtiopetoksen tunnusmerkit, Ari Peltosen on syytä kiirehtiä tekemään myös minusta rikosilmoitus.

Sitä odotellessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Missä kohtaa Pesonen puhui valtiopetoksesta tai ylipäätään valtiopetosrikoksesta? Ja missä kohtaa Pesonen ilmoitti tehneensä joistakin henkilöistä rikosilmoituksen, jos myös sinusta piti tehdä?

Poliitikkojen venäjä-myönteinen touhuilu muun muassa silloin kun esimerkiksi Venäjä alkaa liikehtiä rajan takana uhkaavasti, pääsee takuuvarmasti erityiseen tarkkailuun. Demareiden touhuilu on jo pitkään ollut epäilyttävän venäjä-myönteistä. Jossain vaiheessa raja voi ylittyä ja maanpetossyyte voi napsahtaa, eli älä hätäile. Pesonen ei ehkä tee rikosilmoituksia epäillyistä maanpettureista, mutta minä takaan, että tulen tekemään jos näen perusteita.

Jos ja kun demarit yrittävät torpata tai viivyttää tiedustelulakeja idioottiperusteilla ja Suomi joutuu vaikeuksiin joko Venäjän tai terroristien kanssa, media tulee mättämään vanhusten puoluetta kunnolla. Demareiden asema ei siis ole häävi. Jos se ei omilla aktiivisilla toimilla pääse tipahtamaan puoluekartalta, aika hoitaa vanhusten puolueen.

Arto Granlund

Olli, (Marja Tiuran, kok) puoliso Ainola uskottavuus on kyllä kyseenalainen. Presidentillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta puuttua hallituksen esittämään ja eduskunnan hyväksymään budjettiin. Hallituksessa Puolustusministeri toimii puolustusbudjetin esittelijänä, ei ulkoministeri, eikä varsinkaan pres. tämän Pesosenkin luulisi tietävän, Ainolasta puhumattakaan.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Presidentillä on Suomessa niin paljon epävirallista valtaa, että sitä käyttämällä voi vaikuttaa budjettiin ja kaikkeen muuhunkin, mitä maassa tapahtuu. Harva uskaltaa asettua poikkiteloin presidentin kanssa. Etenkään, jos tämä tunnetaan voimakastahtoisena ja äksynä.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Siinä suhteessa Lehtonen on oikeassa, että valtaa pystyy käyttämään kyllä enemmän kuin sitä näkyvästi on olemassa.
Eihän presidentin valta virallisesti Suomessa kovin suuri ole, vaikutusmahdollisuuksia kyllä sitä haluavalla on hyvinkin paljon. Osa täälläkin kirjoittavissa vetoaa monissa asioissa viralliseen valtaan, mikä harvoin koko totuutta kertoo.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Onkohan kommunisteilla joitakin hankkeita, joita nyt tarjolla oleva tiedustelulaki saattaisi haitata tai jopa estää? Niin yksisuuntaista on vastustus, että pahimmassa tapauksessa saattaa 100-vuotiaan Suomen sisllä pöhuä joku muisteluhanke.

Jos lakia ei saada nopeutetussa aikataulussa voimaan, olkoon vasemmisto sitten valmis ottamaan paskamyrskyn niskaansa, jos noin 3 vuoden sisällä tapahtuu joku massiivinen terroriteko Suomessa, joka olisi mahdollisesti voitu välttää normaalilla, länsimaisella tiedustelulla. Tai jos parikkalaiset vihreitten univormumiesten kanssa järjestävät kansanäänestyksen erosta Suomesta ja Euroopan Unionista (vrt Ukraina). Mikä vasemmistoa oikea vaivaa, maanpuolustuksen vahventaminen, joka on omissa, kustannustehokkaissa hankkeissa, aina ollaan kivirekenä asioista päätettäessä demokraattisessa prosessissa. En ymmärrä tai oikeastaan ymmärrän raskain mielin.

ps Kaikille tiedoksi, kommunismi on niin last seasonia, jottei sitä muistelevia palkita kenenkään toimessa nykymaailmassa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Presidentti Niinistöä ei voi ainakaan syyttää sekä tiedustelulain että kaksoiskansalaisuutta koskevan lain etenemisestä tai etenemättömyydestä, päinvastoin. Niinistö on kiirehtinyt lakiuudistuksia jo niiden hallitusten aikana, joissa toisena päähallituspuolueena oli SDP.

Uutisotsikko Ylen sivuilla 21.4.2017:

"Presidentti Niinistö tiedustelulain aikataulusta: 'Niin pian kuin mahdollista'"

"Olen nyt kolmen hallituksen aikana keskustellut kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa tiedustelulainsäädännön saattamisesta ajan tasalle. Kun aloituksesta alkaa olla jo nelisen vuotta niin suhtaudun automaattisesti tähän niin, että niin pian kuin mahdollista.", Niinistö sanoi tuossa Ylen eilisessä haastattelussa.

”Presidentti Niinistö: Minä pyysin selvityksen kaksoiskansalaisuudesta” oli puolestaan uutisotsikko Ylen sivuilla jo syksyllä 2014.

Nuo Suomen turvallisuuteen vaikuttavat asiat on nyt viimein kirjattu hallitusohjelmaan, kun SDP ei ole mukana. Epäilen, että Niinistöllä on ollut vaikutusta asiaan, ja hyvä niin. Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat myös kovasti ajaneet samoja lakiuudistuksia ja ne saataneen tällä hallituskaudella valmiiksi. Perustuslain muutos ei sen sijaan onnistu ilman SDP:tä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tiedustelulain uudistus ja samalla armeijalle käytännön poliisityön aseelliset valtuudet.

Mistähän päin nyt tuulee ?

Veikkaisin, että vakaiden aikojen ennakoidaan nyt loppuvan lähitulevaisuudessa.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Olisiko kysymys siitä, että jotkut kantavat todellista huolta Suomen tulevaisuudesta?
Niin kovin epävarma on tilanne maailmassa tänään, että pahoissa ongelmissa saattaa olla maa, joka vain katselee silmät suurella, eikä tee mitään ennakkoon.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Jospa otettaisiin tämäkin asia vähän rauhallisemmin. Suomea ei ole miehitetty. Olemme itsenäinen maa. Tänne on, kuten muuallekin, suuntautunut kyperhyökkäyksiä ja lisääntymässä ne ovat. Olisiko täällä vaikkapa 10 vuotta sitten ollut ketään, joka olisi ollut riittävän perehtynyt tietokonevakoiluun ja tietoverkkojen väärinkäyttöön, jotta sen tiedon pohjalta olisi voitu laatia toimiva laki.

Nyt uutta tietosuojalakia muotoillaan. Tuskin siitä aukotonta nytkään saadaan, mutta antaahan se tietyn toimitamallin kansalaisten suojaamiseksi, vaikkapa tuoteväärennyksiltä. Varsinaisen sotatilanteen torjumiseen tarvitaan muutakin esimerkiksi nykaikaista aseistusta ja sitä käyttäämään opetettua riittävää henkilöstöä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset