*

AriPesonen1

Murmanskin ja Pietarin turvallisuus ei ole kiinni Suomen Nato-jäsenyydestä

  • Nykyisen Pietarin, vanhan Leningradin 12 ydiniskukohdetta vuodelta 1956. Suomen rajalle matkaa lähimmillään noin 130 kilometriä.
    Nykyisen Pietarin, vanhan Leningradin 12 ydiniskukohdetta vuodelta 1956. Suomen rajalle matkaa lähimmillään noin 130 kilometriä.
  • Murmanskin 3 ydiniskukohdetta vuodelta 1956. Suomen rajalle matkaa lähimmillään noin 160 kilometriä.
    Murmanskin 3 ydiniskukohdetta vuodelta 1956. Suomen rajalle matkaa lähimmillään noin 160 kilometriä.
  • Jo kylmänsodan aikaan Kaliningrad oli vahva sotilaallinen keskittymä. Pienelle alueelle oli suunnattu 8 taktista ydiniskua.
    Jo kylmänsodan aikaan Kaliningrad oli vahva sotilaallinen keskittymä. Pienelle alueelle oli suunnattu 8 taktista ydiniskua.

Sekä suomalaiset sotilasasiantuntijat että myös suomalaiset poliitikot ovat nähneet keskeisenä esteenä Suomen Nato-jäsenyydelle Venäjän suurimman sotilasvoimakeskittymän Murmanskin alueella ja Venäjän toiseksi suurimman väestökeskittymän Pietarin alueella.

Suomessa on pidetty aktiivisesti yllä kantaa, ettei Venäjä voi hyväksyä Suomea Naton jäsenmaaksi, koska Venäjän tärkeimmät sotilas- ja väestöalueet sijaitsevat aivan Suomen rajan läheisyydessä. Tuo suomalaiskannanotto on jo vanha. Jo pian toisen maailmasodan jälkeen Suomessa linjattiin ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi päämääräksi, ettei Pietarin - tuolloisen Leningradin -  tule olla uhattuna Suomen alueelta, jolloin Venäjällä - tuolloin Neuvostoliitolla - ei ole syytä uhata Suomea eikä Suomen kautta muodostu uhkaa myöskään Ruotsiin.

Tässä kirjoituksessa Murmanskin alueella tarkoitetaan Kuolan niemimaata. Murmanskin alue on venäjän kielellä Мурманская область (Мурманская область). Venäjän kielen область-sana suomennetaan usein oblasti-sanalla, joka tarkoittaa aluetta tai alueellista hallintoyksikköä. Pietarin alue on puolestaan venäjän kielellä Ленинградская область (Ленинградская область), sanatarkkana käännöksenä Leningradin alue.

Suomen Ulkoasiainministeriön tilaamassa Nato-selvityksessä (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 4/2016) kirjataan Murmanskin ja Pietarin alueiden merkitys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyysasiassa näin:

Nato-jäsenyyden vaikutuksista Venäjän keskeisiin uhkakuviin maan luoteisosissa kuuluvat pääsyn turvaaminen Pietariin eli ’pohjoiseen pääkaupunkiin’ ja sen puolustaminen sekä maan pyrkimys suojella kaikin keinoin ydinpelotettaan ja pohjoista laivastoaan Murmanskin rannikolla, mukaan lukien Arkangelin telakat ja Plesetskin ohjuskeskus. Maan ilmapuolustus keskittyy pohjoisnavan yli tulevia uhkia vastaan. Venäjän kyky estää merialueen käyttö yltää kauas etelään Norjanmerellä. Maahyökkäyksen estäminen on uuden Arktisen prikaatin tehtävä, joka parhaillaan perustetaan Alakurttiin, Murmanskin eteläpuolelle, lähelle Suomen rajaa.

Kaikki asiantuntijat eivät yhdy Nato-selvityksen näkemykseen, että Venäjän Arktisen prikaatin ensisijainen tehtävä olisi maahyökkäyksen estäminen. Asiaa ei ole nähty näin myöskään venäläisissä sotilaslähteissä.

                                                                                           ****

Suomessa on vahva poliittinen näkemys, että Suomi on ikään kuin vastuussa Venäjälle Murmanskin ja Pietarin alueiden turvallisuudesta, ja tuolla vastuulla on vaikutusta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.

On ajateltu ikään kuin itsestäänselvyytenä, että kun Venäjän kaksi tärkeää aluetta sijaitsee kiinni Suomen itärajassa, Suomella on suuri merkitys noiden alueiden turvallisuudelle fyysisen sijaintinsa vuoksi.

Murmanskin ja Pietarin aluetta käytetään Suomessa edelleen tarkemmin ajattelematta politiikanteon välineenä Suomen Nato-asiassa. Venäjä on pyrkinyt aktiivisesti edistämään mielikuvaa Suomen vastuusta Murmanskin ja Pietarin alueiden turvallisuudesta ja tässä päämäärässään Venäjä on onnistunut hyvin.

Noita suomalaisnäkemyksiä Murmanskin ja Pietarin alueista sotilaallisessa katsannossa ei ole avattu täsmällisempään analyysiin. Näkemykset on otettu annettuna ilman yksityiskohtaista tarkastelua. Myös suomalaiset sotilasasiantuntijat ovat ottaneet ne annettuna ikään kuin itsestäänselvänä mantrana.

Suomalaisten sotilasasiantuntijoiden olisi hyvä käsitellä asiaa sotasuunnitelmallisesta näkökulmasta ja palauttaa mieliin kylmän sodan aikainen tilanne, jolloin Suomi kuului Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin YYA-sopimuksen kautta. Olisiko Naton ja Yhdysvaltojen syytä tukeutua Suomeen nyt, kun ne eivät tukeutuneet kylmänkään sodan aikaan?

                                                                                           ****

Murmanskin alueen sotilastukikohdat ovat lähellä Suomen rajaa. Etäisyys lyhimmillään on hieman päälle 160 kilometriä. Myös Pietari on lähellä Suomen rajaa. Etäisyys lyhimmillään on noin 120 kilometriä.

Nato-maa Norja on kuitenkin lähempänä Murmanskia kuin Suomi. Etäisyys Murmanskista Norjan rajalle on lyhimmillään noin 100 kilometriä.

Myös Nato-maa Viro on kuitenkin lähempänä Pietaria kuin Suomi. Etäisyys Pietarista Viron rajalle on lyhimmillään noin 110 kilometriä.

Nato on siis jo nyt Murmanskin ja Pietarin läheisyydessä eikä Suomen Nato-jäsenyys toisi Natoa yhtään lähemmäksi Venäjää.

Lyhyt silmäys karttaan osoittaa, että Naton olisi yhtä helppo toimia Pietarin alueelle Virosta käsin kuin Suomesta käsin.

                                                                                           ****

Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohta on Murmanskissa. Päätukikohta on kotisatama yli 30 sukellusveneelle, joista kymmenen on strategisia ohjussukellusveneitä mannertenvälisine ydinkärkiohjuksineen ja risteilyohjuksineen. Myös Venäjän ainoa lentotukialus ja runsaasti muita sotalaivoja on sijoitettu Murmanskiin.

Venäjän on sijoittanut Murmanskin alueelle myös keskimatkan Tupolev Tu-22 -pommikoneita, jotka voidaan varustaa tarvittaessa ydinaseilla. Sen sijaan suurin osa ydinlatauksin varustetuista strategisista pommittajista (Tupolev Tu-95 ja Tu-160) on sijoitettu Murmanskin alueen ulkopuolelle Saratovin läheisyyteen (ilmavoimien 37. ilma-armeija, 37-я воздушная армия).

Murmanskin alueella on yhteensä 22 sotilaslentokenttää. Tällä vuosikymmenellä venäläispommikoneiden sekä myös muiden sotilaskoneiden lisääntyneet lennot läntiseen Eurooppaan ovat pääosin tapahtuneet Barentsin meren ja Pohjanmeren kautta Murmanskin alueelta ja usein kohtaamispaikka on ollut Pohjanmeri (lähde esim.  List of Close Military Encounters Between Russia and the West, March 2014-March 2015).

Venäjän on sijoittanut Murmanskin alueelle Barentsin meren merialue mukaan lukien yli 400 ydinasetta. Vuonna 2014 Venäjän pohjoisen laivastossa käyttöönotetut kaksi uutta sukellusvenettä on arvioitu vastaavan 192 ydinkärjen lisäyksestä Venäjän ydinasearsenaalissa.

Norjan puolustustutkimuslaitoksen (FFI) tutkija Kristian Åtlandin mukaan yli 80 prosenttia Venäjän merillä olevista strategisista ydinaseista on sijoitettu Kuolan niemimaalle Venäjän Pohjoisen laivaston hallintaan. Åtlandin mukaan Venäjän 518 merillä olevasta ydinaseesta 422 on nyt sijoitettu Murmanskin alueen Pohjoiseen laivastoon ja vain 96 ydinasetta on Tyynen valtameren laivastolla (Barents Observer 2.10.2014).

Venäjä on kasvattanut ja modernisoinut Murmanskin alueen ydinaseistusta kiihtyvästi tällä vuosikymmenellä, tämä käy ilmi myös Yhdysvaltain ulkoministeriön julkistamista START-sopimuksia koskevista tiedoista. Vuonna 2014 vuotta aiemmin kirjattuihin lukuihin verrattuna ovat Venäjän ydinkärkien määrät lisääntyneet Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan merkittävästi.

                                                                                           ****

Mannertenväliset ydinkärkiohjukset Murmanskin alueella ovat siis olleet ja ovat edelleen Venäjän suurin sotilaallinen uhka Yhdysvalloille. Ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Yhdysvallat on varautunut Murmanskin alueeseen sotilaallisesti.

Yhdysvallat otti käyttöänsä 1950-luvun puolivälissä ensimmäisen vastavoimastrategiansa (The U.S. Offset Strategy tai New Look) puolustuspoliittiseksi doktriinikseen. Tuon vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.

Suomen lähialueilla Murmanskin alue ja Pietarin alue sekä myös Suomen rajaan liittyvä Alakurtti olivat jo vuonna 1956 Yhdysvaltain ydinaseiskun maalikohteita. Alakurtti tuskin lienee enää vähentyneen sotilaallisen merkityksensä vuoksi.

Ohessa jäljempänä ovat yhdysvaltalaisasiakirjoista peräisin olevat tarkat ydinasekohteiden kohdekoordinaatit itärajamme takana alle 200 kilometrin päässä rajasta. 43 sivua tiukkaa ydiniskukohdeluetteloa sisältävä tietolähde on The George Washington University (GW), The National Security Archive -yhdistys (NSA). Noilla yliopisto- ja yhdistyssivuilla kannattaa käydä vierailemassa, jos historian turvallisuuspolitiikka kiinnostaa laajemmin, sivuilta löytyy mielenkiintoista aineistoa.

The National Security Archive -yhdistyksen sivuilta löytyvän kohdelistan on laatinut kylmän sodan aikaiset Yhdysvaltain strategiset ilmavoimat (Strategic Air Command, SAC) vuonna 1956.

Jäljempänä olevassa listassa ydinasekohteiden sijaintikoordinaatit vastaavat numerokoodia seuraavasti: esimerkiksi 5545-3737= 55°45'N, 37°37'E (55 ° 45' N, 37 ° 37' E). 5545-3737 -tyyppiset numeroyhdistelmät löytyvät SAC-dokumenteista.

Suluissa latitudi-longitudi-muodossa olevat koordinaatit on haettavissa karttasovellutuksella, vaikkapa Google Maps -sivulta. Jos Google-hakusanaksi syöttää koordinaatit 55°45'N, 37°37'E -tyyppisessä muodossa, Google-hakuselain hakee automaattisesti kartalta koordinaattisijainnin.

Pietarin alueen ydinaseiskukohteet (12 kpl)

SAC-dokumentti (Declassified, Authority 21386 ja 15573), Leningrad (sivu 20/43):

Leningrad/Alexandrovskaya 5952–03013 (59°52'N, 30°13'E)

Leningrad civil 5948–03018 (59°48'N, 30°18'E)

Leningrad/Gorelovo 5946–03005 (59°46'N, 30°05'E)

Leningrad/Gorskaya 6002–03001 (60°02'N, 30°01'E)

Leningrad/Kamenka N. 6003–03011 (60°03'N, 30°11'E)

Leningrad/Kasinovo 6012–03020 (60°12'N, 30°20'E)

Leningrad/Kalomyagi 6000–03017 (60°00'N, 30°17'E)

Leningrad/Kudrovo 5954–03031 (59°54'N, 30°31'E)

Leningrad/Lesnoy 6003–03021 (60°03'N, 30°21'E)

Leningrad/Lesvasnovo 6005–03012 (60°05'N, 30°12'E)

Leningrad/Uclovo 600403042 (60°04'N, 30°42'E)

Leningrad/Yanino 5957–03034 (59°57'N, 30°34'E)

Pietarin alueen 12 ydinaseiskukohteesta 60°02'N, 30°01'E -karttapiste oli lähimpinä Suomen rajaa, etäisyys rajasta vain noin 130 kilometriä.

Murmanskin alueen ydinaseiskukohteet (3 kpl)

SAC-dokumentti (Declassified, Authority 21386 ja 15573), Murmansk (sivu 20/43):

Murmansk 6900–03307 (69°00'N, 33°07'E)

Murmansk N.E 6901–03318 (69°01'N, 33°17'E)

Murmansk/Vayenga 6902–03325 (69°02'N, 33°25'E)

Murmanskin alueen 3 ydinaseiskukohteesta 69°00'N, 33°07'E -karttapiste oli lähimpinä Suomen rajaa, etäisyys rajasta noin 160 kilometriä.

Alakurtin ydinaseiskukohteet (1 kpl)

SAC-dokumentti (Declassified, Authority 21386 ja 15573), Alakurtti (sivu 2/43):

Alakurtti 6658-03021 (66°58'N, 30°21'E)

Alakurtin 66°58'N, 30°21'E -ydinaseiskukohteesta oli matkaa Suomen rajalle vajaa 50 kilometriä.

Jos kylmän sodan aika olisi johtanut ydinsotaan, Suomikin olisi ollut alkuvaiheen keskeistä vaikutusaluetta itärajaamme liittyvien iskukohteiden vuoksi. Tuo on syytä muistaa myös jatkossa ydinaseiden suurvaltapolitiikassa, eikä siihen vaikuta Suomen ”hyvät naapuruussuhteet” Venäjään. Uhkakuvat ja niihin kohdistettavissa olevat vaikutusmahdollisuudet pitää siis osata mitoittaa Suomessakin oikeille tasoille.

                                                                                           ****

Edellä esitetyt 1950-luvun Yhdysvaltain ydinaseiskukohteet Suomen rajan tuntumassa Murmanskin ja Pietarin alueilla sekä Alakurtissa osoittavat, että kylmän sodan aikaan Yhdysvallat muodosti uhkan Neuvostoliitolle suoraan Murmanskin ja Pietarin alueille ilman, että siinä oli mukana esimerkiksi Nato-maa Norja.

Tuo perustilanne on säilynyt 1960-, 1970-, 1980-, 1990-luvuilta nykypäivään. Venäjän ydinasevoima sijoittuu Murmanskin alueelle ja se on Yhdysvaltain keskeisin ydinaseiskukohde tänä päivänäkin.

Suuressa mittakaavassa Venäjän kokemaan sotilaalliseen uhkaan ei Suomen Nato-jäsenyys suuremmin vaikuta sen enempää kuin Norjan tai Vironkaan Nato-jäsenyys. Venäjälle Murmanskin ja Pietarin alueiden ratkaisevan uhkakuvan muodostaa Yhdysvallat ilman paikallisia Nato-maita.

Oleellista on, ettei Nato toisi Suomeen Suomen ollessa Naton jäsenmaa sellaista sotilaallista voimaa, joka muuttaisi sotilaallista suurvaltatasapainoa haitallisesti nykyisestä Venäjän ja Naton välillä. Toisin sanoen alueelle ei tuotaisi sellaista sotavoimaa, joka rikkoisi Venäjän ydinasepelotetta. Norja on jo huomioinut tämän omassa Nato-jäsenyydessään.

Yhdysvallat ei ole koskaan tarvinnut Suomea Natoon eikä mihinkään muuhun Murmanskin ja Pietarin alueiden takia. Jos olisi tarvinnut, Suomi olisi varmuudella jo Naton jäsenmaa. Suomen Nato-jäsenyyttä ei pidä siis sotkea Murmanskin ja Pietarin alueille kohdistuviin Venäjän kokemiin uhkiin, joihin Venäjä on myös varautunut. Suomen Nato-jäsenyys ei muuta noiden alueiden todellista Venäjän kokemaa sotilaallista uhkakuvaa. Venäjä tietää tuon myös itse.

Yhdysvallat ja Nato eivät lähde horjuttamaan suurstrategista kuvaa Naton jäsenvaltioiden kautta niin, että sekä suurstrategia tuhoutuisi ja samalla Naton jäsenvaltioiden turvallisuus heikentyisi. Suomen, Viron tai Norjan suhteen tuo tarkoittaa, etteivät Nato ja Yhdysvallat tule uhkaamaan Murmanskin ja Pietarin aluetta Suomen, Norjan tai Viron kautta, koska se todennäköisesti johtaisi Venäjän voimakkaaseen vastareaktioon. Jos Murmanskin ja Pietarin alueille olisi jostakin syystä tarpeen tehdä isku, se ei tapahtuisi Pohjolan Nato-jäsenmaiden kautta.

Eurooppaan rakenteilla oleva ohjuspuolustusjärjestelmä, jonka osia on jo Romaniassa ja jonka osia tulee pian olemaan Puolassa, ei myöskään tule tarvitsemaan Suomea järjestelmäosien sijoituspaikaksi. Jos järjestelmää tarvitaan Skandinavian maa-alueille, olisi sijoituspaikka Norja. Pohjoisilla alueilla ohjuspuolustusjärjestelmää tullaan kuitenkin johtamaan todennäköisesti vain merialuksista käsin.

                                                                                           ****

Murmanskin ja Pietarin alueiden turvallisuuteen vetoaminen on ollut Venäjälle Suomen osalta tuloksellista.

Vetoaminen on osaltaan hillinnyt Suomen liittymishaluja Natoon. Venäjän luomat uhkakuvat ovat toimineet ja Venäjä on onnistunut päämäärässään. Suomessa ei ole tehty syvällisempää analyysia Murmanskin ja Pietarin alueiden turvallisuudesta eikä etenkään Venäjän ja Yhdysvaltain näkökulmasta laajemmassa turvallisuuskatsannossa.

Jos Yhdysvallat kokisi uhkaa Murmanskin sotilastukikohdista mannertenvälisillä ohjuksilla tapahtuvasta hyökkäyksestä, Yhdysvallat ei tarvitsisi vastaiskuun Suomea. Sama koskee Pietarin aluetta. Murmanskin alueelle iskettäisiin todennäköisesti ensisijaisesti ydinsukellusveneistä, ei Suomesta. Tuo kuuluu Yhdysvaltain suurstrategiaan.

Yksinkertaisesti: Murmanskin ja Pietarin alueille sotilaalliset iskut eivät tapahtuisi Suomesta, vaikka Suomi olisi Naton jäsenmaa. Tilanne, jossa iskut olivat edes harkinnassa, olisi lähellä maailmansotaa. Suomeen ei sijoitettaisi uhkatilanteessa sellaista sotavoimaa, joka sotkisi suurstrategiaa ja lietsoisi paikallista konventionaalisten aseiden yhteenottoa.

Sen sijaan on syytä otaksua vastaavasti kuten muuallakin Itämeren ympäristössä, että Venäjän A2/AD-toimiin Natossa varauduttaisiin ja Suomeen Nato-maana oltaisiin valmiit tuomaan puolustustoimenpiteenä esimerkiksi pitkän kantaman ilmapuolustusohjusjärjestelmä varmistamaan Suomen ilmatilan hallintaa venäläisohjuksien varalta. Vastaavat järjestelmät ovat tulossa myös Kaliningradin alueeseen liittyviin Nato-maihin, pysyvä järjestelmä Puolaan ja siirrettävissä olevana Baltian maiden turvaksi. Patriot-ilmapuolustusohjusjärjestelmän siirtoa Gotlantiin tullaan harjoitelmaan jo ensi syksyn Aurora 17 -sotaharjoituksessa.

Venäjä on haastanut onnistuneesti Yhdysvaltoja ja Natoa A2/AD-toimilla etenkin Ukrainassa, ja noihin Venäjän toimiin ollaan nyt varautumassa Euroopan itäisissä Nato-maissa sekä myös Ruotsissa.

Yhdysvallat ja Venäjä tietävät kummatkin kylmän sodan aikaisten kokemusten perusteella, kuinka toimia varmistaakseen oma ja liittolaisten turvallisuus aiheuttamatta tarpeetonta epävarmuutta vastapuolelle, mistä seuraisi vain kasvavaa sodan riskiä.

Uhkakuviot on opittu kylmän sodan aikaan ja samoja suurvaltatoimintaperiaatteita noudatetaan edelleen. Samoja periaatteita noudattaen Yhdysvaltain ja Naton sotilaallisen lisävoiman sijoitukset itäiseen Eurooppaan vuoden 2014 jälkeen ovat olleet hyvin maltillisia. Molemmat osapuolet tietävät, mikä on ydinaseiden käyttöuhan merkitys ja mikä on sen alapuolella konventionaalisten aseiden merkitys.

Suomessa ei osata tarkastella asioita niinkään suurvaltanäkökulmasta, vaan asioita tutkaillaan pääsääntöisesti suppeammista Suomi-lähtöisestä näkökulmasta, jolloin Suomen asemasta kriisi- ja sotatilanteessa ja Suomeen kohdistuvista uhista ei välttämättä synny totuudenmukaista kuvaa. Natolle ja etenkin Yhdysvaloille ei olisi strategisesti viisasta käyttää Suomea Venäjää vastaan, koska se rikkoisi harjoitetun suurstrategian.

Oleellista on, jos Suomi olisi puolustusliiton jäsen, miten puolustusliittorajan pinnassa konventionaalisten aseiden vaikutusalueella muutaman sadan kilometrin syvyydellä olevat keskeiset ydiniskukohteet vaikuttavat puolustussuunnitelmiin ja toimintamalleihin kriisi- ja sotatilanteessa.

Ydinaseiden käyttömahdollisuus vaikuttaa myös konventionaalisten aseiden käyttömahdollisuuteen. Noista käyttömahdollisuuksista on runsaasti kokemusta Yhdysvalloissa ja Venäjällä, muttei niinkään Suomessa.

Suomessa olisi syytä tehdä perusteellinen selvitys Murmanskin ja Pietarin alueiden turvallisuudesta Suomen, Venäjän, Naton ja Yhdysvaltain näkökulmasta tilanteissa, joissa Suomi on puolustusliiton jäsen tai ei ole. Tuollaista selvitystä ei ole tehty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Murmanskin ja Pietarin turvallisuus ei ole kiinni Suomen Nato-jäsenyydestä"

Miksi tuolla kysymyksellä olisi edes merkitystä? Eihän Venäjä päätä Suomen Nato-jäsenyydestä, eihän?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Merkitys selviäsi, jos lukisit kirjoituksen ennen kommentointia. Nyt et ole sitä tehnyt.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Olet oikeassa Janne, Venäjä vastaa omasta turvallisuudestaan ja Suomi omastaan. Puolustusliitolla on varmasti merkitystä jos omat voimavarat eivät riitä turvallisuuden varmistamiseen.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timothy Kestrel

Suomessa usein vedotaan 1300 km pitkään itärajaan mutta todellisuudessa sillä ei enää nykyään ole entistä strategista merkitystä vaikka puhuttaisiinkin "vain" konventionaalisin asein käytävästä sodasta.

Esimerkiksi Tomahawk-risteilyohjuksen kantomatka tai toiminta-alue on jopa 2500 km eli niitä voitaisiin laukaista Pietariin, Murmanskiin tai miksei Moskovaankin Pohjanmereltä tai Pohjois-Atlantilta.

Suurin syy siihen miksi Nato ei tarvitse Suomen aluetta hyökkäykseen Venäjälle on kuitenkin se, että Nato on puolustusliitto.

Presidentti Niinistö totesi hiljattain, että Venäjä ei hyökkää Viroon, koska Viro on Naton jäsen. Toisaalta on yleisessä tiedossa, että Venäjä kuitenkin havittelee itselleen etupiiriä Natoon kuulumattomista maista.

Kysymykseen mitä Venäjä muka Suomesta haluaisi on vastauksena se, että Suomen maaperässä olevien luonnonvarojen arvoksi on arvioitu 250 miljardia euroa. Ja kasakka ottaa sen mikä on huonosti kiinni.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

nin sinä strategisen ydinsodan uhkia tutkit. ei usa ikipäivänä sellaseen ryhdy. taikka ainakana niin kauan kun oma väestö ei ole suurempi ongelma kuin ydinase.

eli voitaneen todeta ettei nato myöskään tuo turvaa ydiniskulta, riittää jos joku osapuoli ilmoittaa. hävitän rettelöivän minivaltion taktisilla ydinaseilla, elä säiky. vastapuoli kohauttaa olkapäitään.

toinen kysymys on isis / alqaida tyyppinen sodankäynti. sellastahan nato on harrastanut afganistanissa, irakissa, libyassa, syyriassa.. ja venäjä ainakin ukrainassa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Huomaa näissä tämäkin kirjoituksen kommenteissa, että suurvaltojen suurstrategiaan liittyvät opit ovat Suomessa heikosti tiedossa. Niitä ei ole opiskeltu käytännössä ollenkaan.

Kirjoituksessa yritin hieman raottaa pieneltä osin Suomeen liittyen, miten Yhdysvallat ja Venäjä muodostavat ja ovat muodostaneet suursteategiaa, ja miten ylipäätään ydinasevaltiot näkevät suurstrategiaan vaikuttavia asioita ja miten konventionaaliset aseet sijoittuvat ydinaseiden alapuolella.

Kirjoituksen idea oli osoittaa ne Pietarin ja Murmanskin alueeseen liittyvät venäläläisväitteet vääriksi, mitä Venäjä Suomeen syöttää ja on syöttänyt ja mitkä uppoavat suomalaispoliitikkoihin kuin häkä.

Ydinaseiden ansioista toisen maailmansodan jälkeen kylmän sodan aika oli rauhan aikaa Euroopassa. Ilman ydinaseita myös nykyinenkin turvallisuustilanne olisi paljon huonompi.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

YYA-aikana muodostui normiksi, että Suomi harkitsee ulkopoliittiset ratkaisunsa NL:n/Venäjän kuviteltua intressiä huomioiden. Siis siten, että ei ylitetä Suomen joko itse kuvittelemaa tai NL:n/Venäjän kulissien takana sanelemaa punaista linjaa.

Yhtä kaikki; Suomi antoi ja yhä antaa rajoittaa omaa suvereniteettiaan ja suomalaiset pitävät tärkeämpänä pitää huolta enemmän Venäjän kuin Suomen turvallisuusintresseistä.

Ja poliitikkomme eikä edes lehdistömme (!!!) ota asiaa framille.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri näin. Venäjäläispoliitikot ovat "fiksusti" onnistuneet juurruttamaan kylmän sodan aikaan suomalaispoliitikkoihin käsityksiä, joista on syntynyt mantroja ja joita suomalaispoliitikot eivät vieläkään oikein kyseenalaista, vaikka kylmä sota loppui yli neljännesvuosisata sitten. Noita käsityksiä ja niiden venäläläisehtoja pidetään ikään kuin ikuisina totuuksina suomalaisille.

Näitä käsityksiä ovat esimerkiksi "1300 kilometriä pitkä yhteinen itäraja", "ystävälliset naapuruussuhteet", "taloudellinen kanssakäyminen" ja "Suomen vastuu Pietarin turvallisuudesta".

Venäjä vetoaa Suomen kokemuksiin toisessa maailmansodassa ja ennen kaikkea siihen, että Suomi olisi edelleen vastuussa toisen maailmansodan tapahtumista. Samaa Venäjä syöttää myös Saksalle, ja hyvin se on onnistunut sielläkin.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Käänsin jargonista suomeksi Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (4/2016) Murmanskin ja Pietarin alueille näin:

Mats Bergquist, François Heisbourg, René Nyberg ja Teija Tiilikainen uskovat, että Venäjä uskoo, että Suomen Natojäsenyys uhkaa Venäjän pääsyä pohjoiseen pääkaupunkiin, Pietariin ja sen puolustamiseen. Lisäksi Suomen Natojäsenyys vaikuttaa Venäjän pyrkimyksiin puolustaa kaikin keinoin ydinpelotettaan ja pohjoista laivastoaan Murmanskin rannikolla mukaan lukien Arkangelin telakat ja Plesetskin ohjuskeskus.

” Maahyökkäyksen estäminen on uuden Arktisen prikaatin tehtävä, joka parhaillaan perustetaan Alakurttiin, Murmanskin eteläpuolelle, lähelle Suomen rajaa.”

Pietari: Rauhan aikana kansainväliset meritiet ovat käytettävissä myös venäläisille aluksille
Murmansk: Suomi, ei edes puolustusliiton jäsenenä puutu naapurimaansa varustautumiseen.
Alakurtti: Venäjä ei näköjään luota edes liittoutumattomaan Suomeen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Alakurtin tukikohdalla ei liene muuta tehtävää kuin toimia Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen tukikohtana. Noin lähellä rajaa olevalla sotilastukikohdalla ei voi olla muuta järkevää tehtävää.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Venäjä panostaa arktiselle alueelle, kun jäät sulavat ilmastomuutoksen seurauksena. Venäjä joutuu puolustamaan jatkossa myös pohjoisia rajojaan ja pohjoisen luonnonvaroja, kun jää ja pakkanen eivät sitä enää tee.

Alakurtin varustus on vielä vähäistä ja se otettiin uudelleenkäyttöön arktista aluetta varten, kun kasarmit olivat valmiina. Toistaiseksi nykyisellä varustuksella se ei muodosta Suomelle erityistä uhkaa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

On muistetava se perusasia, että Venäjä on hyvin pieni kansantalous. Venäjän väestömäärä supistuu ja kylmän sodan aikaiset kansalaislukumäärät ovat muisto vain.

Venäjä ei ole enää maailmanpolitiikan tekijä ja ilman Venäjää maailma pyörisi vallan hyvin.

Kiina on mennyt Venäjästä ohi jo ajat sitten ja Kiina on jo merkittävä maailmanpolitiikan tekijä.

Suomessa tämä maailmanpolitiikan muuttunut tilanne tulisi ymmärtää.

Venäjän tämänhetkinen jäljellä oleva valta perustuu siis vain ydinaseisiin. Yhdysvaltain nykyisen vastavoimastrategian yksi päämäärä on luoda kattava ohjustorjuntajärjestelmä, jolloin Venäjä ei voisi enää uhkailla ydinaseillaan maailmanjärjestystä. Silloin Venäjä menettäisi viimeisenkin kortin.

Kaikki nämä Venäjän viimeaikaiset toimet ovat ikään kuin kuolinkamppailua sotilaaĺlisin toimin, joilla pyritään puolustamaan jäljellä olevaa valtaa.

Ilman ydinaseita Venäjä ei siis olisi enää yhtään mitään. Se vastaisi maailmanpolitiikassa vain vaikkapa Brasiliaa. Intiakin olisi edella.

Venäjä ratsastaa siis pitkälti historiallaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Venäjän suurvaltapyrkimykset epäonnistuivat surkeasti. Jos minä olisin Putin, olisin mennyt talous edellä, onhan Venäjällä maailman suurimmat luonnonvarat. Putin lähti sotavoimat edellä epäonnistuen joka operaatiossa. Putin kuvitteli että sotavoimien kehittämisellä hän voisi palauttaa Neuvostoliiton aikaisen suurvaltatilanteen. Se oli täysin tuhoon tuomittu ajatus. Venäjän rahat on nyt tuhlattu tykkeihin, mutta ehkä "tykit voidaan joskus tehdä auroiksi".

Vakavasti ottaen, Putinin uho ja toimet ovat saaneet aikaan sen, että Eurooppa on hitaasti herännyt. Jos Putin kuvitteli, että EU on "paperitiikeri", millä hän voi leikkiä miten vain, hän on erehtynyt pahasti. Saamme päivittäin uutisia puolustusaiheesta ja tämä on saattanut tulla Putinille yllätyksenä. Eurooppa ei ehkä olekaan paperitiikeri.

Entä se talous. Ei ole epäilystäkään, ettei Venäjä selviytyisi, mutta syvällä käydään. Myös Putin ja hänen hallituksensa tietävät sen varsin hyvin. Kansan nousu barrikaadeille on vain ajan kysymys. Tähän Putin on jo valmistautunut luomalla 40 tuhannen sotilaan kansalliskaartin lopettamaan mielenosoitukset. Odotettavissa on epävarmoja aikoja Venäjällä.

Vielä vakavammin ajatellen, ei käy kateeksi Putinia, jonka pitäisi pitää rauhanomaisesti koossa liittovaltio, joka koostuu 83 liittovaltiosubjektista ja jossa puhutaan yli 100 eri kieltä. Ainoa käyttökelpoinen menetelmä Putinilla on siis keppi ja porkkana (suom. korruptio ja terrori). Oppositio on tuhottava heti ja armotta ja uskollisille maksettava ruhtinaallisesti.

Summa surum, jos ajatukseni ovat lähimainkaan totta, sääliksi käy kansaa.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen Vastaus kommenttiin #13

"Tähän Putin on jo valmistautunut luomalla 40 tuhannen sotilaan kansalliskaartin lopettamaan mielenosoitukset."

Matti, tuossa esittämässäsi luvussa näyttäisi olevan noin kymmenkertainen virhe.
Verkkouutisten (28.11.2016) mukaan Vladimir Putinin kaartiin on värvätty 340 000 miestä, ja lopulliseksi vahvuudeksi arvellaan noin neljäsataatuhatta.

https://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/vputin_kaart...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #14

Niinpä näyttää, kiitos korjauksesta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos ajatellaan Yhdysvaltain strategista hyökkäysvoimaa Murmanskin ja Pietarin alueita kohtaan, mitkä ydinaseet ja laukaisulavetit mahtavat näytellä keskeistä osaa tämän päivän teknologialla?

Perinteisiä maanalaisista siiloista laukaistavia Minuteman -ohjuksia on edelleen päivystysvalmiudessa Yhdysvaltain mantereella, mutta ovatko ne ennakoitavien ballististen lentoratojensa vuoksi Venäjän torjuttavissa helpommin?

Yhdysvaltojen ilmavoimien ydinpommit lienee siirretty edelleen lentäviltä B-52 -pommikoneiden viimeisiltä versioilta häivepommittajille. Osa risteilyohjuksista lienee edelleen laukaistavissa esim. B-52:sta. Ydinpommia kantava Yhdysvaltojen lentokone voisi periaatteessa nousta ilmaan Amerikan mantereelta ja käyttää matkalla ilmatankkausta, nousta katapultin avulla lentotukialukselta, tai jostain Euroopan liittolaismaassa sijaisevasta lentotukikohdasta.

Sukellusveneohjuksiin kuuluu niin ballistisia kuin risteilyohjuksiakin. Laukaisupaikkaa ei voi tietää etukäteen, mikä vaikeuttaa niiden torjuntaa, ja hitaammin lentävät risteilyohjukset voidaan ohjelmoida mutkittelemaan sellaisia reittejä, että torjuntaan varautuvien on vaikea edes tietää, mistä suunnasta ohjus lopulta hyökkää.

Ei tietenkään ole julkista tietoa, mikä painoarvo kullakin näistä strategisten ydinaseiden komponenteista on, ajatellen Yhdysvaltain valmisteluja Kuolan ja Pietarin alueille hyökkäämiseksi ("kassakaappisuunnitelmia" on suurvalloilla toki oltava kaiken varalta, vaikka niitä ei koskaan pantaisi toimeen). Mutta jos ajatellaan Venäjän puolestaan varautuvan torjumaan näitä asejärjestelmiä, minkä kantolaitteiden kuljettamien ydinkärkien torjumisen osalta Suomen valtioalueella sijaitsevat sensorit tai torjuntajärjestelmät toisivat Venäjälle puolustuksellista etua?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kirjoituksen otsikko "Murmanskin ja Pietarin turvallisuus ei ole kiinni Suomen Nato-jäsenyydestä" pitää paikkansa.

Täällä kirjoittavat eräät "sotilasasiantuntijat" mm. Ilkka Luoma, kuvittelevat, ettei sodankäynnissä mikään ole muuttunut 80 vuodessa. Pietarin turvallisuus on uhattuna koska se on Suomen rajasta vain tykinkantaman päässä. Siinä nämä asiantuntijat ovat oikeassa, että Itämeri on jo "natomeri" ts. sodan aikana Venäjän kauppamerenkulku voidaan estää täysin. Kaliningradin sotilastukikohta hävitetään ensimmäiseksi.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri näin! Suomessa on niin paljon virheellisiä käsityksiä itärajamme turvallisuuteen liittyen, että niitä pitäisi alkaa oikoa. Suomessa edelleen eletään toista maailmansotaa ja sen sodankäyntitapaa. Venäjä on niin kauan syöttänyt omia käsityksiään poliitikoillemme, että niistä on syntynyt Suomessa ikuisuustotuuksia, mantroja siis. Itärajaa ei osata arvioida analyyttisesti.

Toivoisin, että esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulu tai Ulkopoliittinen instituutti voisi tehdä tutkimuksia yleiseen arviointiin. Siis Pietarin ja Murmanskin alueesta, miten Venäjä näkeen niiden turvallisuuden sekä Norjan, Suomen, Viron ja Naton vaikutuksen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset