SDP:n tuhon siemenet – aluksi Perussuomalaiset, nyt Vihreät

Kirjoitin 23.4.2015 tällä blogipalstalla SDP:n tilaa käsittelevän kirjoituksen otsikolla ”Miksi SDP on nyt kuihtumassa pois kokonaan?”. Kirjoitus löytyy täältä.

Nyt reilun kahden vuoden jälkeen on syytä katsoa, mitä SDP:lle kuuluu. Onko tarpeellisia uudistuksia tehty ja onko kannatus kohentunut.

Tuossa 23.4.2015 julkaistussa kirjoituksessa esitin ennusteen SDP:n kehityksestä, jos puolue ei kykene uusiutumaan:

Kullakin puolueella pitää olla kyky tehdä uusituksia nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kaikkea vanhaa pitää uskaltaa katsoa ennakkoluulottomasti ja kriittisesti. Jos puolue ei uskalla tehdä uudistuksia, jokin uusi tai uudistuva puolue ne tekee syöden paikalleen pysähtyneiden puolueiden kannatusta. Vihreät ja Perussuomalaiset ovat tehneet jo niin SDP:lle.

Jos SDP ei muutu, se kuihtuu merkityksettömäksi 10–15 prosentin marginaalipuolueeksi, jota ei pelasta enää edes ammattiyhdistysliike. Vallitseva side ammattiyhdistysliikkeekseen tulee siis joka tapauksessa katkeamaan, joko hyvällä tai pahalla. Hyvällä niin, että se tehdään yhteisymmärryksessä. Pahalla niin, ettei SDP:lle jää enää pienuutensa vuoksi mitään todellista vaikutusvaltaa maan politiikkaan, ja muut puolueet ottavat yhä merkittävämmän osan myös ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallasta.

SDP, kuten muutkin puolueet yleensä, eivät osaa katsoa asioita riittävän laajasti ja pitkävaikutteisesti. Vuosikymmeniä kestävät hiljaiset muutokset jäävät usein huomaamatta. Olikohan nämä vuoden 2015 vaalit jo riittävä opetus SDP:lle?

Nyt reilun kahden vuoden aikana nähdyn perusteella voidaan vastata, etteivät vuoden 2015 eduskuntavaalit olleet riittävä opetus SDP:lle. SDP:n tämänhetkinen kannatus tosin on vielä yli 15 prosentin.

Sosialidemokraatit eivät ole ottaneet vuoden 2015 eduskuntavaalituloksesta oppia.

SDP:lle mikään opetus ei taida olla riittävä. Ei kerrassaan mikään.

Sosialidemokraatit eivät ole kyenneet uudistautumaan ja kuten jo kaksi vuotta sitten ennustin: ”Näyttää yhä vahvemmin siltä, että SDP:stä on tulossa marginaalinen pienpuolue, jolla on takana loistava tulevaisuus.

En muista enää vaaleja, joiden tulosjulkistamisen jälkeen sosialidemokraattinen puolue olisi ollut tyytyväinen ja iloinnut vaalitulosta.

                                                                                    ****

SDP:n kannatusta ovat syöneet Perussuomalaiset ja Vihreä liitto vuorollaan 1990-luvun puolivälistä lähtien. Nyt on Vihreiden vuoro syödä SDP:tä – ja vahvasti syökin. Vihreät tulee olemaan tämän vuoden kuluessa suurin oppositiopuolue ja tulee ohittamaan SDP:n puoluekannatuksissa.

Vihreistä tulee näillä näkymin puoluekentän vasemman puolen politiikan tekijä, joka määrittelee poliittisen agendan. SDP ei ole enää pitkään aikaan määrittelyt vasemman puolen poliittista agendaa, ei koulutuspolitiikassa, ei sosiaalietuuksien uudistamisessa eikä edes työelämän uudistamisessa.

Jos SDP olisi kyennyt uudistautumaan yhteiskunnan muuttuessa, tuskin vihreää ja perussuomalaista liikettä nykymuodossaan olisi syntynyt 20-30 vuotta sitten.

SDP:n, Vihreän liiton ja Perussuomalaisten välillä on kannattajakunnan kolmiyhteys. SDP:n ja Perussuomalaisten yhteinen kannattajakunta on ollut työväestö. SDP:n ja Vihreiden yhteinen kannattajakunta on ollut puolestaan vasemmistolaisesti ajatteleva korkeammin koulutettu kaupunkiväestö. Noiden kahden väestöryhmän liikkuminen näiden kolmen puolueen välillä määrittää puolueiden kulloisen kannatuksen, tosin ammatti tai tulotaso eivät enää vaikuta puoluevalintaan niin kuin aikaisemmin.

SDP:n, Vihreän liiton ja Perussuomalaisten välillä olevan kannattajakunnan kolmiyhteys käy hyvin esille myös tämän kirjoituksen liitteenä olevista kolmesta puolueiden kannatuskehitystä kuvaavista kuvista.

                                                                                    ****

SDP sai vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 16,5 prosenttiyksikön kannatuksen jääden Suomen neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Puolue menetti kahdeksan eduskuntapaikkaa ja 71 456 ääntä vuoden 2011 vaaleista. Tulos oli heikko. Vihreät voitti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa viisi eduskuntapaikkaa ja 39 930 ääntä. Tulos oli hyvä.

Vuoden 2017 kunnallisvaalit olivat SDP:lle jälleen suuri pettymys, vaikka oppositioasema ja istuvan hallituksen haparointi olisi pitänyt siivittää puolue suurimmaksi. Vuoden 2017 kunnallisvaalit olivat SDP:lle huonoin kuntavaalitulos koskaan, vaikka puolue saikin 19,4 prosenttiyksikön kannatuksen.

Herkullisesta oppositioasemasta huolimatta sosiaalidemokraatit kykenivät kasvattamaa kannatustaan vain 8 150 äänellä eduskuntavaaleista. Vihreät puolestaan onnistui kasvattamaan kannatustaan 67 133 äänellä eduskantavaalien 253 102 äänestä 320 235 ääneen. Vihreiden kannatus kasvoi yli neljänneksellä.

SDP:n suuri kuva on se, että 1990-luvulta lähtien SDP on menettänyt varmuudella kolmanneksen – jopa lähes puolet – äänestäjä- ja kannattajakunnastaan, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Suuri kuva on myös se, että SDP:n kannatus on siirtynyt Perussuomalaisiin ja Vihreisiin. Kun puolue ei kykene uudistumaan, syntyy vapaaseen tilaan uusia ja uudistuvia poliittisia liikkeitä, jotka imevät kannatusta uudistautumattomilta.

Vastaava uudistautumattomuuden ongelma oli myös Kokoomuksella, kun puolueen silloisesta aatemaailmasta irtautui Nuorsuomalaiset 1990-luvun jälkipuolella. Kokoomuksessa osattiin tehdä nopeasti uusi tilannearvio ja sen edellyttämät toimet. Nuorsuomalaiset-puolue kuihtui pian pois.

                                                                                    ****

Meillä on Vihreiden kanssa paljon samoja arvoja ja näkemyksiä, mutta muutoshalu kanavoitui nyt Vihreisiin. Vihreiltä mitään pois ottamatta, meidän täytyy miettiä, että mitä meidän pitää tehdä paremmin.”, totesi SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen Ylelle kunnallisvaalien jälkeen (Yle 22.5.2017).

Lauri Ihalainen, onkohan mietintä jo valmis? Aikaa puolueella on ollut miettiä jo kuukausi. Moni puoluetoverisi varmaan mielellään lukisi mietinnän tuloksen.

Meidän pitää sosialidemokraatteinakin rohkeasti olla valmiita uudistuksiin, myös sellaisiin, jotka meidän perinteisestä näkökulmastamme tuntuvat vaikeilta. Pelkästään työelämän muutos vaatii sitä.”, totesi puolestaan SDP:n kansanedustaja Susanna Huovinen samassa Ylen haastattelussa (Yle 22.5.2017).

Susanna Huovinen, kuinka olet toiminut saadaksesi uudistuksia puolueessa eteenpäin? Moni puoluetoverisi varmaan mielellään kuulisi sinulta tilannearviota. Kirjoitit 16.5.2017 myös blogikirjoituksen otsikolla ”Kuntavaalien tulos ansaitsee analyysin(Susanna Huovinen blogi 16.5.2017). Onko analyysi toimenpidesuosituksineen puolueessa jo valmistunut?  Moni puoluetoverisi varmaan mielellään kuulisi sinulta analyysin tulokset.

SDP:n Jyväskylän sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän jäsen Riitta Mäkinen kirjoitti 10.5.2017 blogikirjoituksen otsikolla ”Sosialidemokraateilla vakavan itsetutkistelun paikka”, joka löytyy täältä.

Riitta Mäkinen, jokohan itsetutkiskelu on saatu päätökseen ja onkohan tutkiskelun tulokset jossakin luettavissa? Moni puoluetoverisi varmaan mielellään lukisi itsetutkiskelun tulokset.

SDP on puolue, jossa riittää touhua ja hyviä periaatteita, mutta toimenpiteitä ja valmiiksi syntyvää ei riitä.

SDP:n kansanedustajat ja puolueessa vaikuttavat ovat vaatineet selvityksiä ja uudistuksia aina muutaman viikon ajan vaalien jälkeen, mutta sen jälkeen vaatimuksia ei ole esitetty ja mitään ei tapahtunut.

Puolueen huonoa toimintakykyä kuvaa hyvin se, että vaikka puolueessa lähes kaikki korkeinta johtoa myöten vaativat selvityksiä ja uudistuksia, silti mitään tapahdu.

SDP:n työmoraali on kuin entisessä Neuvostoliitossa.

                                                                                    ****

Mistä johtuu SDP:n taantuminen ja kyvyttömyys saada kannattajia politiikalleen?

SDP:n ongelma on siis vanhoillisuus ja uudistuskyvyttömyys. Mikään ei saa SDP:tä uudistumaan. Ei edes mikään pohjanoteerattu vaalitulos. Puolue kuolee mieluummin saappaat jalassa kuin uudistuu.

Kun Vihreisiin liitetään positiivisia määritelmiä, kuten ”nuorekas”, ”dynaaminen”, ”aktiivinen” ja ”uudistuskykyinen”, niin SDP:hen liitetään määritelmiä ”vanhoillinen”, ”uudistuskyvytön”, ”keskusjohtoinen”, ”eläkeläispuolue”, ”säilyttäjä”, ”reaktiivinen” ja ”ay-käsikassara”.

Vihreät ovat kyenneet uudistumaan puolueen toimintatavoissa, mikä toi tulosta jo kunnallisvaaleissa. Vihreät on kyennyt ottamaan toiminta-agendaansa kansalaisliikkeestä tuttuja toimintatapaoja, joka saa ihmisiä mukaan.

SDP:n suuri ongelma on ammattiyhdistysliike. Toinen suuri ongelma on loistava menneisyys. SDP on liike-elämän Nokia, joka oli varma strategiansa oikeaoppisuudesta, mutta joka kuitenkin johti katastrofiin. Asiakkaita ei kuunneltu. Nokia ei kyennyt lukemaan oikein kuluttajien mieltymyksiä. SDP ei kykene lukemaan oikein äänestäjäkunnan mieltymyksiä ja äänestäjäkunnalle olevia tärkeitä arvoja.

Ammattiyhdistysliike on ollut Suomessa jo pitkään puolustuskannalla pyrkien säilyttämään vanhoja toimintatapoja, joiden ympäriltä maailma on jo moneen kertaan muuttunut. Ammattiyhdistysliikettä vaivaa sama imagokuva kuin SDP:tä: säilyttäjä ja tarvittavien muutosten hidastaja, ei uudistaja eikä tarvittavien muutosten kiihdyttäjä.

Jos SDP ei kykene uudistumaan, ei puolueesta jää enää mitään merkittävää jäljelle. Puolue näivettyy pikkuhiljaa kuten entinen Neuvostoliitto.

Vihreiden kannatus tulee menemään uudistamattoman SDP:n ohi vielä tänä vuonna. Vihreistä tulee johtava oppositiovoima ja vasemman laidan suunnannäyttäjä, johon myös Vasemmistoliitto tulee poliittisilta näkemyksiltään tiiviimmin kytkeytymään. Vihreiden voimaa tulee korostamaan Perussuomalaisissa tapahtuneet muutoksen nyt kesäkuun toisena viikonloppuna. Vihreät tulee määrittelemään vasemmistolaiset oppositioteemat, ei SDP. Vihreät määrittelee jo nyt opposition teemat, koulutuspolitiikka kirkkaimpana esimerkkinä.

                                                                                    ****

SDP:n poliittinen valta on perustunut sen syntymästä saakka ammattiyhdistysliikkeeseen. Valta on perustunut puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteiseloon tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman toista ei ole ollut toista ja päinvastoin. Kyse on pitkälti korporatismista puoleen ja ammattiyhdistysliikkeen kesken. Korporatismi toimi kutakuinkin vielä kylmän sodan aikaan, muttei oikein enää.

SDP:n kolmesta viimeisimmästä puheenjohtajasta kaksi on vanhoja ammattiyhdistysjohtajia: Eero Heinäluoma ja Antti Rinne. Myös tulevaisuuden johtajaksi nimetty Antti Lindtman on ammattiyhdistysliikkeen kasvatti. Paavo Lipposen jälkeen vain Jutta Urpilainen ei ollut ammattiyhdistysliikkeen ja siten ammattiyhdistystoimintatapojen kasvatti, ja hän saikin väistyä nopeasti.

Eero Heinäluoman, Antti Rinteen ja myös Antti Lindtmanin johtajaopit ovat keskusjohtoisesta ammattiyhdistysliikkeestä. Nuo opit ja nuo johtamistavat eivät käy nykyaikaisen puolueen puoluejohtamiseen.

Jos SDP aikoo uudistua vain samaan tahtiin kuin mitä ammattiyhdistysliike kykenee uudistumaan, tulee SDP häviämään merkittävien puolueiden puoluekartalta. Ammattiyhdistysliike ei Suomessa uudistu.

Maailma on nyt kuitenkin muuttunut, ja muutos pitäisi huomata myös SDP:ssä. Maailma on muuttunut jo vuosikymmenten ajan niin, että SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen yhteiselo poliittisten päämäärien saavuttamiseksi ei enää toimi kuten ennen. Työelämä on muuttunut ja muuttuu jatkossakin kiihtyvällä vauhdilla, mikä edellyttää jatkuvaa uudistuskyvykkyyttä ja nopeutta myös puolueilta.

Toisaalta myös ihmisten arvomaailma on muuttunut. Ammattiyhdistysliikkeen poliittista roolia ei enää arvosteta niin kuin ennen, ja sitä pidetään jopa haittana. Puolueella tulee olla itsenäinen niin, että sen jäsenkunta ja sitä äänestävät ovat ne, jotka päättävät puolueen linjasta. Puolueen tavoitteet eivät voi tulla jäsenistön eikä kannattajakunnan ulkopuolelta. Puolueen on joka vaaleissa kerättävä kannattajakunta uudestaan.

                                                                                    ****

Menestyäkseen SDP:n tulisi palata viime vuosisadan alun kansanliikkeeksi, jossa jäsenistö ja kannattajakunta kokisi aidot vaikutusmahdollisuudet. Tuo on politiikan toimintatapojen suuntaus koko Euroopassa. Tuoreimpana esimerkkinä Ranskassa En Marche! -liike ja La République en marche! -puolue Emmanuel Macronin johdolla.

Ranska on hyvä esimerkki, kuinka lopulta käy, jos puolueet eivät kykene uudistumaan. Yksi henkilö kykenee ottamaan koko maan poliittisen kentän haltuun hyvin lyhyessä ajassa vähäisin voimavaroin ja pienellä hallinnolla. Vanhat uudistamattomat puolueet käytännössä kuolevat kuihtumalla pystyyn.

Jos poliittiset puolueet eivät kykene uudistumaan, kansalaiset perustavat perinteisten puolueiden ulkopuolisia kansanliikkeitä, jotka kykenevät saamaan laajan kannatuksen lyhyessä ajassa. Vanhat uudistuskyvyttömät puolueet saavat väistyä nopeasti. Nettimaailma on vahvavaikutteinen toimintaympäristö.

Tärkeää on, että uudet ajatukset tulevat nimenomaan kannattajakunnosta eikä puoluejohdosta. Ylhäältä syötetty ei nykymaailmassa enää toimi. Kysymys on uskottavuudesta ja aitoudesta.

Jos SDP haluaa työväen kannattajia Perussuomalaisista, ei samalla politiikalla saada korkeasti koulutettuja ja vasemmistolaisesti ajattelevia Vihreistä. Ihmisiä on sinänsä väärä lokeroida ammattien ja tulotasojen perusteella. Ammatti tai tulotaso ei enää määritä sitä, mikä puolue koetaan mieleisemmäksi. Tämän vuoksi vanhalla työväenliikkeellä ei tässä maailmassa saa enää aikaan sitä, mitä aikaisemmin saatiin.

Puolueen ei kannata enää linkittyä paikallaan pysyvään ammattiyhdistysmaailmaan. Ihmisten ajattelutavan muutosta kuvaa hyvin se, että puolueiden kannatusmuutokset muutamassa kuukaudessa voivat olla suuria. Meillä on jo maailmalta esimerkkejä, joissa puolueen kannatuksesta voi hävitä muutamassa kuukaudessa kolmannes tai jopa puolet. Uusia liikkeitä perustetaan saaden lyhyessä ajassa poliittiseen päätöksentekoon oikeuttavan kannatuksen.

Vanhalla SDP:llä ei tässä maailmassa saada aikaan enää sitä, mitä aikaisemmin saatiin. Jos SDP haluaa uudistua, se joutuu miettimään myös suhdettaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Olisiko jo aika täydelliseen irtautumiseen ja kohti alkuperäistä kansanliikettä. Pieni kosmeettinen viilaus ei tule riittämään.

Sama, mikä vaivaa Suomen sosiaalidemokraattista puoluetta, vaivaa koko eurooppalaista vasemmistoa.

Korporatiivisen Ranskan poliittisen järjestelmän kehitystä kannattaa seurata, mikäli maa alkaa vapautua vanhoista kahleista Macronin johdolla.

SDP:n nykyisen onnettoman tilan virkistämiseksi kannattaa käydä lukemassa Yrjö Raution kirjoitus Helsingin Sanomissa otsikolla ”Sdp:n mahalasku kuntavaaleissa oli puheenjohtaja Antti Rinteen syytä – vain sokeat puolueuskovaiset eivät näe ongelmaa” (HS 14.4.2017).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu