*

AriPesonen1

Putin - taktikko vai strategikko?

Tämä Venäjää ja presidentti Vladimir Putinia käsittelevä kirjoitus on ollut minulla työn alla todella pitkään. Jo vuodesta 2012 aineiston keräämisen muodossa. Ajankohdasta, jolloin ei vielä tiedetty yhtään mitään Venäjän tekemästä Krimin valtauksesta, Venäjän puuttumisesta Syyrian sotaan eikä myöskään Venäjän puuttumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Tiedossa vuonna 2012 olivat presidentti Putinin puhe Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 (Yle Areena) ja Venäjän käymä sota Georgiassa vuonna 2008.

Ajattelin aluksi tämän kirjoituksen otsikoksi ”Putin - loistava taktikko, mutta surkea strategikko”, mutta valitsin tuon yllä olevan, jonka perusteella kukin lukija voi tehdä vapaammin omat johtopäätöksensä Putinin taidoista toteuttaa strategiaa ja tehdä oikeita taktisia päätöksiä strategian toteuttamiseksi.

Ajatukseni on ollut kerätä vuosien varrelta Putinin turvallisuuspoliittisiin päätöksiin liittyvää aineistoa ja analysoida noissa päätöksissä Venäjän asettamien strategisten päämäärien toteutumista.

Onko Venäjän strategian - erityisesti geo- ja suurstrategian - päämärät toteutuneet Putinin toimintatavoilla vai ovatko asiat menneet lopulta Venäjän kannalta päin helvettiä, vaikka strategian toteuttamiseen liittyvä taktinen toiminta olisikin ollut onnistunutta. Monet Putinin taktiset toimet ovat herättäneet hieman ihailua myös länsimaissa.

Kirjoitukseni saattamisen loppuun sai Helsingin Sanomien juttu koskien suursijoittaja George Sorosia, kuinka hän on sekä presidentti Putinin että presidentti Trumpin vihaama (HS 4.8.2017). Helsingin Sanomien jutussa ei käsitelty Putinia taktikkona eikä strategikkona, mutta Soros on aikaisemmin ottanut asiaan kantaa The Guardianin sivuilla (The Guardian 11.2.2016). ”Putin is a gifted tactician, but not a strategic thinker.” Soros kirjoitti puolitoista vuotta sitten jo tuolloin melko yleisesti hyväksytyn luonnehdinnan Putinista.

Ensimmäinen kirjoitus, jossa Putinin strategisia kykyjä kysellään, löytyy minun nettiarkistosta vuodelta 2012. In Moscow’s Shadows -blogisivuston kirjoitus otisikolla “Putin: Tactician or Strategist?” (In Moscow’s Shadows 19.10.2012).

Kirjoitus on Mark Galeottin (MS-blog, CV). Mark Galeottilla on kirjoituksissaan suurta näkemystä Venäjää koskeviin asioihin. Galeotti osasi jo vuonna 2012 analysoida, ettei Putin ole strategikko vaan vain taktikko, vaikka hän analysoikin tuossa 19.10.2012 päivätyssä kirjoituksessa melko vähäisiä Putinin päätöksiä. Putinin luonteen kyvykkyys tulee kuitenkin jo vuoden 2012 kirjoituksesta esille.

Galeottin kirjoituksen jälkeen Putinin taktikko-strategikko-asiaa on käsitelty lukuisissa lehtikirjoituksissa. ”Putin: a brilliant strategist, a cunning tactician, or mad?” (The Telegraph 7.2.2015), “V. Putin after Syria: still master tactician and poor strategist?” (GCSP 23.3.2016), “Report: Is Putin a Great Strategist?” (Gordon M. Hahn 28.9.2016) ja “Putin Is A Good Tactician, But A Terrible Strategist” (Nations And States 7.11.2016) esimerkkeinä.

Mark Galeotti kirjoittaa vuonna 2012 hyvin kahdessa virkekokonaisuudessa, mitkä kuluneet viisi vuotta ovat osoittaneet oikeiksi analyyseiksi Putinista:

My view rather is that while Putin has a definite worldview, an idea of where he wants Russia in the world and what kind of Russia that should be, he no more has a logical and methodical notion of how to get there than, to be blunt, near enough any other leader in the world.” ja “The answer is that there is no strategy. Putin the risk-averse leader does not seem to know how to assess the dangers and opportunities of the current political environment and so is doing lots of ‘stuff’ but not articulating any overarching plan.

Vapaasti suomennettuna:

Minun [Mark Galeottin] näkemykseni pikemminkin on se, että vaikka Putinilla on selkeä maailmankuva, ajatus Venäjän paikasta maailmassa ja millaisen Venäjän pitäisi olla, hänellä ei ole enää johdonmukaista ja järjestelmällistä käsitystä siitä, miten päästä päämäärään, ja on sievistelemättömästi kaukana muista maailmassa johtajista.” ja ”Vastaus on, ettei [Putinilla] ole strategiaa. Putinin on riskialtis johtaja eikä näytä tietävän, miten arvioida nykyisen poliittisen ympäristön vaaroja ja mahdollisuuksia, ja niin hän tekee paljon ’kaiken maailman juttuja’, muttei ilmaise selkeästi mitään yleispätevää suunnitelmaa.

                                                                                 ****

Venäjän ja presidentti Putinin strateginen päämäärä on ollut saavuttaa Venäjälle vahvempi asema maailmanpolitiikassa ja maailmanjärjestyksessä. Aseman tulisi vastata Neuvostoliiton asemaa kylmän sodan aikana.

Putin kertoi selkeästi Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007, mitä hän haluaisi maailmanpolitiikassa tapahtuvan (Kreml 10.2.2007). Hän haluaisi Venäjän takaisin maailmanpolitiikan toimijaksi, koska Putinin mukaan kylmän sodan jälkeinen maailmanjärjestys on ollut yksinapainen Yhdysvaltain vetämänä. Toisin sanoen Venäjän mielestä Yhdysvallat päättää yksin maailman asioista.

Для современного мира однополярная модель не только неприемлема, но и вообще невозможна.”

Vapaa suomennos:

Nykymaailmassa yksinapainen malli ei ole vain hyväksyttävä, vaan myös mahdoton."

Samoja ajatuksia maailmanpolitiikan järjestyksestä Putin toisti Sotšissa 24.10.2014 pitämässä ns. Valdain puheessaan (Kreml 24.10.2014). Noissa kahdessa puheessa Putin pyrki perustelemaan - ehkäpä lähimpänä itselleen -, miksi maailmassa Venäjän pitäisi edelleen olla päättämässä maailman asioista vastaavasti kuin Neuvostoliitto oli päättämässä kylmän sodan aikaan, jolloin maailma oli kaksinapainen ja jolloin toinen napa oli Neuvostoliitto.

Vahvempi asema maailmanpolitiikassa ei ole itsetarkoitus vaan malli järjestää Venäjän etuja koskevia asioita Venäjän kannalta helpommin.

Asema maailmanpolitiikassa edellyttää maalta riittäviä voimavaroja, joista muut maat ovat vakuuttuneita. Maailmanpoliittista asemaa arvioidaan voimavarojen tuomalla kyvykkyydellä asioiden hoitoon, jota kukin maa saa vain taloudellisella ja/tai sotilaallisella vahvuudellaan.

                                                                                 ****

Tarkastellaanpa Venäjän omia edellytyksiä hankkia ja ylläpitää asemaa maailmanpolitiikassa rauhanomaisesti, siis talouden avulla. Miten Venäjän taloudelliset edellytykset maailmanpolitiikkaan ovat kehittyneet kylmän sodan jälkeen.

Vuosien 1992-2016 välisenä aikana - siis Neuvostoliiton hajoamisesta tähän päivään - Venäjän bruttokansantuotteen vuotuinen reaalinen kasvuvauhti asukasta kohti on ollut vain 1,5 prosenttia. Kehittyväksi taloudeksi Venäjän talouskasvu kalliista raakaöljyn hinnasta vuosina 2004-2015 ja sen tuomista lisätuloista huolimatta on ollut heikkoa.

Johtavista kehittyvistä maista Intian vuotuinen talouskasvu on ollut vastaavasti 5,1 prosenttia ja Kiinan peräti 8,9 prosenttia. Kehittyvänä maana kylmän sodan jälkeen Kiina on kyennyt siis kasvattamaan bruttokansantuotettaan keskimäärin kuusinkertaisella nopeudella Venäjään verrattuna ilman fossiilisia polttoaineita, joita Kiinalla ei ole vietäväksi (IMF, World Economic Outlook Database).

Ostovoimapariteettiin perustuvan arvion mukaan tänä päivänä Venäjän talous muodostaa vain hieman yli kolme prosenttia maailman tuotannosta (IMF, World Economic Outlook Database). Yhdysvaltojen osuus on vastaavasti 16 prosenttia. Kiinan osuus on jo Yhdysvaltojakin suurempi, 18 prosenttia.

Kolmen prosentin maailmantuotanto-osuudella mikään maa ei kykene pitämään taloudellisin perustein korkeaa asemaa maailmanpolitiikassa. Venäjä ei ole kyennyt luomaan edes talouteen perustuvaa toimivaa rajanaapuriverkostoa tuolla maailmantuotanto-osuudella. Venäjän läntisessä naapurustossa maa toisensa jälkeen on pyrkinyt lähestymään EU:ta Venäjän sijaan.

Dollarikursseilla Venäjän bruttokansantuote on alle 7 prosenttia Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta ja alle 8 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.

Verrattaessa Venäjän taloutta Yhdysvaltojen tai EU:n talouteen, on sama kuin Gabonin, Pohjois-Korean tai vaikkapa Brunein taloutta verrattaisiin Suomen talouteen. Silti Venäjä pyrkii noilla talousresursseilla samaan maailmanpoliittiseen asemaan kuin mikä Yhdysvalloilla on.

Venäjän kansantuote vuonna 2016 oli 1 280 miljardia dollaria, ja samalla tasolla olivat Australia ja Espanja. Australia ja Espanja eivät ole yksinään minkään sortin maailmanpolitiikan päättäjiä.

                                                                                 ****

Venäjän talouden riippuvuus viedyistä fossiilisista polttoaineista - raakaöljystä ja maakaasusta - on suuri. Lähes kaksi kolmasosaa - noin 63 prosenttia - Venäjän viennistä on öljyä (OEC, Russia Visualizations).

Venäjän talous on käytännössä riippuvainen raaka-aineiden viennistä ja erityisesti fossiilisten polttoaineiden viennistä. Fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden viennin ohella Venäjällä on lähinnä vain ase- ja ydinvoimavientiä.

Kylmän sodan jälkeen Venäjä on siis jäänyt talouden kasvussa paljon jälkeen siitä muusta maailmasta, johon Venäjä haluaisi itseään verrattavan. Venäjän talous ei kasva, ei uudistu eikä keksi uutta. Venäjä vie vain energiaa ja raaka-aineita.

Taloudellisen vahvuuden keskeisin tekijä on asukaslukumäärä. Jos valtio menettää puolet väestöstään, menettää se myös puolet taloudestaan. Mitä suurempi väestö, sitä enemmän resursseja talouskasvulle.

Neuvostoliiton ajoista Venäjä on menettänyt paljon väestöstään. Kun Neuvostoliiton asukasluku sen hajotessa vuonna 1991 oli noin 293 miljoonaa, Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa. Asukasluku siirryttäessä Neuvostoliitosta Venäjään on puolittunut neljännesvuosisadassa. Neuvostoliiton ajoista Venäjä on siis menettänyt tätäkin väestönmäärään perustuvaa painoarvoa Neuvostoliiton hajoamisella 15 valtioksi.

Samalla 25-vuotisikaudella Yhdysvaltain väkiluku on kasvanut 253 miljoonasta 324 miljoonaan. Venäjällä ei ole taloudessa minkäänlaisia mahdollisuuksia minkäänlaisella bruttokansantuote per asukas -luvulla päästä Yhdysvaltain ja Kiinan veroiseksi maailmanpolitiikan päättäjäksi.

Vaikka kuinka Venäjä uudistaisi talouttaan ja vaikka kuinka sen kansantuote lähtisi rakettimaiseen kiitoon, Venäjän on mahdotonta saavuttaa Yhdysvaltain ja Kiinan etumatkaa. Venäjän väestömäärä ei siihen yksinkertaisesti riitä.

Noista talouden lähtökohdista presidentti Putinin pitäisi siis pitää Venäjälle yllä Yhdysvaltojen ja Kiinan veroista roolia maailmanpolitiikassa.

Talouden uudistamisen ja talouskasvun kautta Venäjä voisi kohentaa hieman asemaa maailmanpolitiikassa vasta vuosikymmenten päästä. Toistaiseksi Venäjä ei ole kyennyt uudistamaan talouttaan eikä historian perusteella tule kykenemäänkään. Miksi nyt, kun ei aikaisemminkaan?

Kiina on hyvä esimerkki, miten pitkään aseman hankkiminen maailmanpolitiikassa vie, kun sen tehdään pysyvälle perustalle: talouskasvulle.

                                                                                 ****

Kun Venäjän oma suhteellinen osuus maailmataloudessa on vähentynyt, Venäjä on pyrkinyt kasvattamaan maailmanpoliittista painoarvoaan talouden kautta perustamalla EU:ta mallaavan entisistä neuvostotasavalloista muodostuvan Euraasian unionin, johon kuuluvat tällä hetkellä Venäjän ohella Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan ja Kirgisia. Vaivoin edennyt hanke käynnistyi unionina vuoden 2015 alusta.

Venäjän alkuperäinen tarkoitus oli muodostaa Venäjän johtama talousunioni, johon kuuluisivat lähes kaikki vanhat neuvostotasavallat mukaan lukien myös Ukraina. Euraasian unionin perustamisessa Venäjä ja Putin eivät ole harjoittaneet edes hyvää taktiikkaa, strategiasta nyt puhumattakaan.

Unionimaille ja Venäjän unioniin vielä lisäksi haluamille maille Venäjän yksipuoliset vain Venäjän etuja ajavat tavoitteet eivät ole vieneet unionihanketta vauhdilla eteenpäin.

Kuten Euraasian unionilla, myös BRICKS-maiden yhteistyöllä vuodesta 2009 Venäjä on pyrkinyt osaltaan pitämään yllä ja kohentamaan maailmanpoliittista asemaansa saamalla muiden jäsenmaiden näkemyksiä Venäjän taakse. Venäjän strategiassa BRICKS on ollut yksi väline pyrkimyksissä maailman moninapaistamiseen.

Venäjä on yksi viidestä BRICKS-maasta. BRICKS-maiden yhteenliittymässä, jossa Venäjän lisäksi mukana ovat Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka, Venäjän bruttokansantuote vuonna 2016 oli toiseksi pienin. Vain Etelä-Afrikan bruttokansantuote oli BRICKS:ssä Venäjää pienempi (294 miljardia dollaria). Viime vuonna Venäjä muodosti vain 7,6 prosenttia BRICKS-maiden kansantuotteesta. 7,6 prosentilla Venäjä ei voi vetää BRICKS:n poliittista linjaa.

Euraasian unionissa ja BRICKS:ssä Venäjällä ja Puntilta ovat epäonnistuneet sekä strategia että taktiikka.

Euraasian unionissa Venäjän on onnistunut ärsyttämään muita unionimaita ja eritoten Valko-Venäjää. Venäjän vaikutusvalta juuri Valko-Venäjällä on heikentynyt.

Talousunionissa pitää olla vahva ja tuottava talousveturi, jotta unioni voisi tehokkaasti tuottaa talouden lisäarvoa koko unionin alueelle. EU:ssa se on Saksa, mutta Euraasian unionissa se ei ole Venäjä. Kiinalla olisi taloudelliset edellytykset luoda vahva talousunioni Aasiaan, muttei vielä poliittisia edellytyksiä.

Nyt Venäjän taloudellinen heikkous kuorrutettuna Venäjän kyseenalaisilla toiminnalla on heijastunut unionin välityksellä unionin kaikkiin jäsenmaihin. Venäjän tulisi ymmärtää, ettei fossiilisten polttoaineiden jakeluorganisaatio koskaan voi muodostaa toimivaa talousunionia. Energian jakelu ei riitä syyksi perustaa talousunionia.

Venäjä on jo toki ymmärtänyt, ettei se kykene saavuttamaan vahvempaa asemaa maailmanpolitiikassa taloudellisella kyvykkyydellään. Ainoa, mitä sillä on vielä taloudessa maailmanpolitiikkaan suuremmin vaikuttavaa, on energiamyynti EU:hun.

Maailmanpoliittista asemaa saadakseen Venäjä onkin siirtynyt selkeämmin taloudesta sotilaalliseen voimaan.

                                                                                 ****

Presidentti Barack Obamalla oli ollessaan Yhdysvaltain presidenttinä selkeä käsitys, mikä on Venäjän nykyinen painoarvo maailmanpolitiikassa ja mikä on Venäjän nykyinen asema maailmassa. Tuo sama käsitys oli myös presidenttiehdokas Hillary Clintonilla.

Obaman ja Clintonin käsitykset eivät olleet Venäjän mieleen alkuunkaan, mikä on tullut esille Venäjän Yhdysvaltoja koskevissa kärjekkäissä kannanotoissa.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama antoi The Atlantic-lehdelle laajan haastattelun, joka julkaistiin maaliskuussa 2016 lehden huhtikuun numerossa (The Atlantic 4/2016).

Tuossa laajassa 72 sivua käsittäessä artikkelissa on Obaman politiikkaa ja sen perusteita käsitelty perinpohjaisesti kymmenessä eri aihepiirissä. Haastattelun otsikko oli ”The Obama Doctrine”.

Tässä luvussa seuraavassa on esitetty lainaus aikaisemmasta kirjoituksestani otsikolla ”Obaman Syyria-politiikka kelpaa parhaana hyvin myös Trumpille - entä Euroopalle?”, jonka julkaisin 19.4.2017 ja joka kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Tuo lainattu tekstiosuus osoittaa, ettei Obama pitänyt Venäjää minkäänlaisena maailmanpolitiikan toimijana Venäjän heikon taloudellisen suorituskyvyn pohjalta.

Obama kykeni Yhdysvaltain presidenttinä näkemään Venäjän ja Putinin tilanteen oikein maailmapolitiikassa. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikan tekijänä on hupenemistaan huvennut ja tulee hupenemaan edelleen.

Jäljempänä muutama lainaus The Atlantic -lehden haastatetusta Obaman sanomana koskien Venäjää ja presidentti Putinia:

He’s [Putin is] constantly interested in being seen as our peer and as working with us, because he’s not completely stupid. He understands that Russia’s overall position in the world is significantly diminished. And the fact that he invades Crimea or is trying to prop up Assad doesn’t suddenly make him a player. You don’t see him in any of these meetings out here helping to shape the agenda. For that matter, there’s not a G20 meeting where the Russians set the agenda around any of the issues that are important.

Vapaasti suomennettuna:

Hän [Putin] on jatkuvasti kiinnostunut näkemään [Venäjän] meidän vertaisena toimiessaan kanssamme, koska hän ei ole täysin tyhmä. Hän ymmärtää, että Venäjän asema yleisesti maailmassa on merkittävästi kutistunut. Ja tosiasia, että hän hyökkää Krimillä tai yrittää pönkittää Assadia, ei tee hänestä yhtäkkiä toimijaa [maailmanpolitiikassa]. Et näe häntä [Putinia] täällä missään kokouksissa auttamassa asialistan muodostamisessa. Itse asiassa, ei ole yhtään G20-kokousta, jossa venäläiset määräisivät esityslistan niissä asioista, jotka ovat tärkeitä.

Putin acted in Ukraine in response to a client state that was about to slip out of his grasp. And he improvised in a way to hang on to his control there. He’s done the exact same thing in Syria, at enormous cost to the well-being of his own country. And the notion that somehow Russia is in a stronger position now, in Syria or in Ukraine, than they were before they invaded Ukraine or before he had to deploy military forces to Syria is to fundamentally misunderstand the nature of power in foreign affairs or in the world generally. Real power means you can get what you want without having to exert violence.

Vapaasti suomennettuna:

”Putin toimi Ukrainassa vastauksena vasallivaltioon, joka oli livahtamassa ulos hänen otteestaan. Ja hän improvisoi tavallaan pitkittämällä kontrolliaan siellä. Hän on tehnyt täsmälleen saman asian Syyriassa, mistä on syntynyt valtava hinta [hänen] oman maan hyvinvoinnille. Ja ajatus, että Venäjä jotenkin olisi vahvemmassa asemassa nyt Syyriassa tai Ukrainassa kuin mitä he olivat ennen kuin hyökkäsivät Ukrainan tai ennen kuin hän [Putin] joutui sijoittamaan sotavoimaa Syyriaan, on pohjimmiltaan ulkopoliittisen vallan luonteen tai maailman väärinymmärrystä yleisesti. Todellinen valta tarkoittaa, että voit saada mitä haluat ilman väkivallan käyttöä.

A weak, flailing Russia constitutes a threat as well, though not quite a top-tier threat. Unlike China, they have demographic problems, economic structural problems, that would require not only vision but a generation to overcome. The path that Putin is taking is not going to help them overcome those challenges. But in that environment, the temptation to project military force to show greatness is strong, and that’s what Putin’s inclination is. So, I don’t underestimate the dangers there.

Vapaasti suomennettuna:

Heikko, huitova Venäjä uhkaa samoin, mutta Venäjä ei muodosta [Yhdysvalloille] aivan huipputason uhkaa. Toisin kuin Kiinalla, heillä on väestörakenteen ongelmat ja ongelmia talouden rakenteissa, joiden ratkaiseminen edellyttää paitsi visioita myös sukupolvien aikaa. Putinin toimintamalli ei auta heitä voittamaan näitä haasteita. Mutta tässä kehyksessä houkutus käyttää sotilaallista voimaa osoittamaan suuruutta on vahva, ja se on Putinin halu. Joten, en aliarvioi vaaroja siellä [Venäjän suhteen].”

Nuo Obaman sanat ovat totuuden sanoja Venäjästä.

Johtopäätökset noista Obaman totuudenmukaisista sanoista ovat:

Obaman kaudella Yhdysvallat ei nähnyt Venäjään maailmanpolitiikan pelaajana, koska Venäjän taloudellinen kyvykkyys nyt ja lähitulevaisuudessa on heikko.

Obaman mielestä Venäjä ei kykene tekemään uudistuksia taloudellisen kyvykkyytensä parantamiseksi ja taloudellisen voimansa kasvattamiseksi. Venäjän taloudellinen kyvykkyys ei kohene, eikä maa saa maailmalla arvostusta talouden saralla. Venäjän väestömäärä ja -rakenne eivät luo laajoja edellytyksiä talouden kasvattamiselle.

Kun Venäjä ei ole saanut asemaa maailmanpolitiikassa taloudella, se on turvautunut sotilaallisiin toimiin asemansa säilyttämiseksi.

                                                                                 ****

Putin ja Venäjä tietävät, mitä heillä nyt on ja mitä heillä nyt ei ole pyrkimyksissä Venäjän parempaan maailmanpoliittiseen asemaan.

Heillä ei ole taloudellista kyvykkyyttä. Heillä ei ole riittävästi väestöä eikä sellaisia painoarvoa tuovia liittolaisia, jotka olisivat Venäjän hallittavissa. Liittolaisia Venäjällä toki on, muttei painoarvoa tuovia liittolaisia. Venäjän pieni taloudellinen voima asettaa kaikessa rajoja.

Heillä on fossiilista energiaa. Heillä on ydinaseet.

Heillä on rinnallaan myös EU-Eurooppa, jolla on ollut suurta halukkuutta tukea Venäjän asemaa maailmanpolitiikassa energiariippuvuudella Venäjästä.

EU-Euroopan saamisessa pauloihin Venäjä on onnistunut parhaiten harjoittamassaan maailmapolitiikassa pitkällä aikavälillä.

Venäjä on säilyttänyt asemansa EU:n suurimpana raakaöljyn ja maakaasun toimittajana.

Vuonna 2014 noin 29,0 prosenttia EU-maiden raakaöljyn tuonnista oli peräisin Venäjältä ja yli kaksi kolmasosaa (69,1 prosenttia) EU-maiden maakaasun tuonnista oli peräisin Venäjältä ja Norjasta Venäjän ollessa suurin kaasutoimittaja.

Vuonna 2014 EU:n energiariippuvuusaste oli suurin juuri raakaöljyn (88,2 prosenttia) ja maakaasun (67,4 prosenttia) osalta (Eurostat, Statistics Explained ja Eurostat Statistics Explained). Venäjä toimittaa EU-maihin eniten juuri maakaasua ja öljyä.

EU ei voi olla minkään sortin suurvalta niin kauan kuin se on riippuvainen jonkun ulkopuolisen maan - siis Venäjän - energiasta niin, ettei EU hallitse ulkopuolisen energian tuontia ja energian saannin varmuutta EU:n itsensä asettamilla ehdoilla.

Venäjän maailmanpoliittiseen asemaan on oikeastaan vain kaksi vaikuttavaa asiaa: maan ydinaseet sekä myös muu sotilaallinen voima ja maan energiavienti EU-alueelle.

Ilman energiavientiä EU-maihin Venäjällä ei olisi mitään taloutta. Venäjän ulkomaan kaupasta noin puolet käydään EU-maiden kanssa. EU-maat voisivat niin halutessaan säädellä kaupankäynnillä ja energian tuonnilla Venäjän asemaa maailmanpolitiikassa. Jostakin syystä EU-maat eivät tuota ole halunneet.

Kiinaan ja Yhdysvaltoihin nähden EU:n asema maailmanpolitiikassa on heikko, suorastaan surkea. Venäjä osaa taitavasti käyttää EU:ta hyväkseen energialla. EU:hun liittyvissä toimissaan Venäjä on onnistunut parhaiten pitämään yllä maailmanpoliittista asemaansa.

                                                                                 ****

EU-maat rahoittavat Venäjän taloutta ja myös Venäjän asevarustelua energiaostoillaan. Hullunkurista EU-maiden harjoittamassa maailmanpolitiikassa on, että EU rahoittaa energiaostoillaan vahvasti Venäjää, joka käyttää noita EU-mailta saamiaan rahavaroja EU-maiden sotilaalliseen uhkaamiseen ja sotatoimiin itäisessä Euroopassa.

Kylmän sodan ajan jälkeisissä sodissa Euroopassa, joissa Venäjän on ollut suoraan mukana tai aktiivisena toimijana muutoin, on kuollut jo vähintään 200 000 eurooppalaista, jos Jugoslavian hajoamissodat lasketaan mukaan.

EU:n harjoittamassa maailmanpolitiikassa ja Venäjä-politiikassa ei ole järkeä. EU:n keskeisin maa Saksa olisi rakentamassa nyt vielä lisää energiariippuvuutta Venäjästä Nord Stream 2 -kaasuputkella. Toivottavasti Yhdysvaltojen asettamat uudet pakotteet estävät tuon putken rakentamisen.

EU:n Venäjä-politiikka on ollut huonoa politiikkaa. Huonoa politiikkaa se on ollut etenkin niille itäisen Euroopan maille, jotka eivät vielä kuulu EU:hun ja Natoon, mutta joilla olisi suuri halukkuus liittyä noihin eurooppalaisiin yhteistoimintaorganisaatioihin.

Presidentti Obama on myöntänyt, että häneltä oli taktinen virhe jättää Ukrainan tilanteen ratkaisu eurooppalaisille, siis Saksan liittokansleri Merkelille ja Ranskan presidentti Hollandelle.

Minskin rauhansopimusneuvottelut olivat Obamalle suuri pettymys. Kokeilu epäonnistui, ja maksamme nyt siitä kovaa hintaa myös ihmishenkinä. Jo noin 10 000 ukrainalaista on kuollut sodassa. Minskin rauhansopimus on siis ollut verinen sopimus. Se on ollut verisin rauhansopimus kylmän sodan jälkeen.

Minskin rauhanneuvottelut osoittivat myös, kuinka heikko vaikutusvalta Venäjään EU-mailla on, vaikka EU-maat muodostavat noin puolet Venäjän ulkomaankaupasta.

Minskin sopimus oli Putinin taktinen voimannäyte. Täydellinen onnistuminen. On muistettava, että Venäjän bruttokansantuote on vain 7,8 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, mutta Venäjä kykenee hallitsemaan keskeisissä asioissa - siis sodassa ja rauhassa - edukseen EU:ta.

EU ja sen jäsenmaat eivät uskalla käyttää hallussaan olevia painostuskeinoja Venäjää kohtaan.

Neuvottelut Venäjän kanssa edellyttävät aina tekijöitä, jotka Venäjä kokee vastapuolelta Venäjään vaikuttavaksi painostusmahdollisuudeksi. Neuvottelijalla pitää olla jotain todellista, millä vääntää. Painostuskeinoja nykyinen Eurooppa ei halua käyttää Venäjää kohtaan, mikä tuli esille Merkelin ja Hollanden rauhansopimusneuvotteluissa Putinin kanssa.

Ongelma nyt on se, että toimimattomaan Minskin rauhansopimukseen on jumiuduttu, eikä uusia ratkaisuja edes haeta.

Kun sopimuksen tekijät - siis Merkel ja Hollande - ovat siirtyneet sivuun myöhemmin, historia vuosien päästä tulee osoittamaan Minskin rauhansopimuksen ratkaisut vääriksi.

                                                                                 ****

Historiassa on paljon esimerkkejä maista ja niiden autoritäärisistä johtajista, jotka ovat siirtyneet pönkittämään kansainvälistä asemaansa sotilaallisella varustautumisella ja sotilaallisilla toimilla, kun taloudellinen valta on huvennut heikon tuottavuuden, heikon talouskasvun, loppuvien raaka-aineresurssien tai vähenevän väestön vuoksi. Tällä hetkellä ydinasetta kehittelevä Pohjois-Korea on kuvaavin esimerkki.

Venäjä on jo siirtynyt sotilaalliseen vaiheeseen. Kynnys pyrkiä vaikuttamaan maailman menoon sotilaallisin toimenpitein on yleensä korkea. Venäjälle se ei ole ollut korkea, mikä osoittaa huonoa taktiikkaa strategialle, kuten tässä kirjoituksessa myöhemmin käy ilmi.

Neuvostoliitto hajosi, kun sen yhtälö hajosi: Neuvostoliitolla ei ollut taantuvassa taloudessaan varaa pitää yllä maailmanpoliittista asemaa ylläpitävää sotilaallista voimaa. Sotavoimalla kiinni pidetyt liittolaiset Itä-Euroopassa irtautuivat ensiksi.

Nyt Venäjän todellisen aseman maailmanpolitiikassa määrittelevät sen ydinaseet. Venäjä on suuri ydinasevalta. Ilman ydinaseita pelkillä konventionaalisilla aseilla Venäjällä olisi paljon nykyistä pienempi asema maailmanpolitiikassa.

Venäjän aseman heikkenemistä Yhdysvaltain ja Naton strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän muodostamassa paineessa kuvaa hyvin se, että Venäjä on joutunut uhkailemaan länsimaita ydinaseillaan, mitä Kiinan ei ole missään vaiheessa toistaiseksi ole tarvinnut tehdä.

Venäjän pohjimmainen pelko on, että tulevina vuosikymmeninä se menettäisi ydinaseiden pelotevoimalla varmistetun aseman maailmanpolitiikassa, mikäli lännen strateginen ohjuspuolustusjärjestelmä kykenisi Venäjän ydinaseet eliminoimaan. Tuo pelko on noin 10 vuoden ajan pohjimmiltaan ohjannut Venäjän harjoittamaa suurstrategiaa.

                                                                                 ****

Käsitellään seuraavaksi muutamin esimerkein Putinin taktiikkaa, onko harjoitettu taktiikka ollut oikeaa Venäjän strategisten päämäärien saavuttamiseksi.

Laajempina esimerkkeinä on käsitelty Venäjän taktinen toiminta sotimalla Georgiassa ja Ukrainassa sekä pyrkimällä vaikuttamaan Yhdysvaltain politiikan sisältöön Yhdysvaltain presidentin valinnan kautta.

Aikaisemmissa kappaleissa on käsitelty, ettei Venäjä ole onnistunut BRICKS:iin ja etenkin Euraasian unioniin liittyvässä strategiassa eikä edes taktiikassa.

Venäjä kävi viisipäiväisen sodan Georgiaa vastaa elokuussa 2008. Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta vuoden 2014 alkupuolella ja on käynyt siitä lähtien sotaa Ukrainaa vastaan maan itäosissa.

Georgia ja Ukraina ovat pyrkineet lähteen, EU- ja Nato-jäsenyyteen. Venäjän strateginen päämäärä on ollut puolestaan pitää Euroopan puoleisilla rajoillaan etupiirivaltiota sotatoimi- ja puskurialueina. Venäjä on linjannut, ettei mahdollisia sotia käydä sen omilla mailla.

Kun Venäjän tarjoamat talousmahdollisuudet eivät olleet riittäviä pitämään Georgiaa ja Ukrainaa Venäjän etupiirissä, Putin otti taktiikakseen sotilaalliset toimet. Maat pidetään etupiirissä tai vähintään EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuolella pakolla tarvittaessa myös sotatoimin.

Venäjä toiminta Ukrainassa ei ole ollut Venäjän päämäärille tuloksellista. Venäjä ei ole saanut Ukrainaa hallintaansa puskurivaltioksi vaan Ukraina on liukumassa länteen Krimistä ja Itä-Ukrainasta riippumatta.

Venäjä on onnistunut suututtamaan sotatoimillaan Ukrainan veljeskansan täysin ja lopullisesti. Ei ole näköpiirissä, että Ukraina enää tulisi nojautumaan Venäjään. Ukrainassa ei luoteta EU:hunkaan auttajana, mutta Venäjään vielä vähemmän. Sama tilanne on Georgiassa.

Venäjän Ukrainassa suorittamia taktisia toimia ja niiden tuloksellisuutta on lännessäkin ihailtu, miten Venäjä sotatoimilla pystyi pitämään Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Mutta strategiaa katsotaankin vuosikymmeniksi eteenpäin, ei vain lyhyinä hetkittäisinä ajanjaksoina kuten taktiikkaa strategian toteuttamiseksi.

Venäjän yksi keskeisin perusongelma on, ettei se pidä niitä maita tasaveroisina kumppaneina, joiden kanssa se toimii. Venäjä pyrkii alistamaan. Alistaminen on huonoa taktiikkaa myös lyhytaikaisena.

Ei ole näköpiirissä, että Venäjä saisi toimiensa seuraksensa Ukrainaa enää takaisin kumppanikseen ja puskurikseen. Venäjä joutuu toteuttamaan puolustuksensa niin, että Ukraina on vastapuolella.

Pohjimmiltaan tilanne Venäjän osalta ei suuri poikkea siitä, että Ukraina olisi Nato-maa. Venäjä on ilmoittanut, että se saattaa valmiiksi 40 uutta sotilastukikohtaa läntiseen sotilaspiiriin vielä tämän vuoden loppuun mennessä, eivätkä kaikki tukikohdat ole vain Nato-maita varten (Tass 5.8.2017). Nato-maiden lisäksi osansa tulevat samaan sekä Valko-Venäjä että Ukraina.

Venäjä ei päässyt lopulliseen päämäärinsä Ukrainassa ja joutuu nyt keskittämään enemmän uutta sotavoimaa länsirajalleen. Venäjä on lisäksi saanut myös Naton lisäämään sotavoimaansa Venäjän rajan pinnassa olevissa Nato-maissa. Venäjä joutuu tekemään merkittäviä sotilaallisia panostuksia vahvistamalla puolustustaan omalla alueella ilman puskurivaltio-Ukrainaa.

Ukrainassa harjoittamallaan taktiikalla Venäjä ei ole päässyt strategiseen päämääräänsä. Ukrainassa Venäjä ja Putin ovat harjoittaneet strategisesti huonoa politiikkaa. Sinänsä taktiset toimet irrallisina tarkasteltuina ovat toki olleet onnistuneita.

Myös Balkanin alue ensimmäisenä todella slaavilaisena alueena on nyt valumassa EU- ja Nato-jäsenyyteen, mikäli länsimaat vain panostavat riittävästi asioiden viemisessä loppuun. Putinin olisi pitänyt ymmärtää Balkanin alue esimerkkinä, mitä pitkällä aikavälillä maiden pitäminen liittolaisena edellyttää. Sotimalla ja pakkoalistamisella se ei onnistu, taloudella ja kärsivällisyydellä alistamatta se onnistuu.

Balkanilla Albaniasta ja Kroatiasta tuli Naton jäsenmaita 1.9.2009, Montenegrosta 5.6.2017. Kroatiasta tuli EU:n jäsenmaa 1.7.2013. Balkanin viisi muuta maata ovat esittäneet suuren kiinnostuksen EU-jäsenyyteen. Serbia jätti EU-jäsenyyshakemuksen 22.12.2009 ja jäsenyysneuvottelut alkoivat vuoden 2014 alussa, kun Serbian asenne Kosovon itsenäistymisestä muuttui.

                                                                                 ****

Venäjä halusi Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi Hillary Clintonin sijaan. Venäjä sai kuin saikin Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi. Venäjä taktinen ajatus oli, että Trumpin kanssa Venäjä voisi sopia asioita niin, että Venäjä saisi suuremman roolin maailmanpolitiikassa. Venäjällä oli tiedossa Obaman ja Clintonin ajatusmaailma Venäjän asemasta maailmanpolitiikassa. Clintonin valinta presidentiksi olisi ollut Venäjälle kauhistus.

Putin onnistui taktiikassaan saada Donald Trump Yhdysvaltain presidentiksi. Samppanjamaljat on varmasti nostettu Kremlissä korkealle Trumpin tultua valituksi viime marraskuussa.

Putinin taktiikka onnistui, mutta strategia ei. Venäjä ja Putin saivat karvaan oppitunnin siitä, miten länsimainen demokratia toimii. Poikkeuksellisesti tässä tilanteessa Yhdysvaltain edustajainhuone ja senaatti ovat ottaneet poliittista valtaa presidentiltä - ja pohjimmainen kiitos siitä kuuluu Venäjälle.

Venäjä nyt Trumpin aikana saanut Yhdysvalloista niskaansa sitä, mitä se ei saanut Obaman aikakaudella ja mitä se tuskin olisi saanut Clintoninkaan aikakaudella. Maiden suhteet ovat juuri tällä hetkellä huonoimmat kuin koskaan, ja tuo asia on molemmilta puolilta todettu. Venäjän puolta toteaja oli Kremlin lehdistöpäällikön Dmitri Peskov sekä pääministeri Dmitri Medvedev ja Yhdysvaltain puolelta itse presidentti Trump ”Maiden väliset suhteet ovat vaarallisen huonossa kunnossa” -toteamuksella.

Yhdysvaltain senaatti hyväksyi Venäjä-pakotteet”, oli uutisotsikko 28.7.2017 (Yle 28.7.2017).

Yhdysvallat harkitsee vastausta diplomaattien karkotukseen Venäjältä” oli uutisotsikko 31.7.2017 (Yle 31.7.2017).

Tillerson: Yhdysvallat vastaa syyskuuhun mennessä diplomaattiensa karkotukseen Venäjältä” oli uutisotsikko 7.8.2017 (Ilta-Sanomat 7.8.2017).

Venäjä on saattanut toimillaan Venäjän tilannetta edelleen heikentävän pakoteryöpyn lisäksi Yhdysvaltain presidentin toimintakyvyttömäksi, mikä kaikkein vähiten on Venäjän etu. Vaikutusyrityksissä Yhdysvaltoihin Venäjä ja Putin ovat harjoittaneet strategisesti huonoa politiikkaa. Sinänsä taktiset toimet irrallisina tarkasteltuina ovat toki olleet onnistuneita.

Venäjän taktiikka ei ole ollut toimiva myöskään Syyriassa, mikäli päämäärä on ollut Venäjän aseman vahvistaminen maailmanpolitiikassa. Venäjän ja Putinin strateginen ongelma Syyriassa on se, etteivät Venäjä ja Putin kyenneet lukemaan Obaman Syyria-strategiaa oikein. Syyria ei ole enää kynsin ja hampain kiinnipidettävä strateginen kohde Yhdysvalloille.

Venäjä on nyt tavallaan turhaan tuhlannut voimavarojaan Syyriassa, mikäli Venäjälle Syyrian ensisijainen tarkoitus oli saada suurempaa asemaa maailmanpolitiikassa. Olen käsittelyt tuota asiaa yksityiskohtaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Obaman Syyria-politiikka kelpaa parhaana hyvin myös Trumpille - entä Euroopalle?” (Uusi Suomi -blogi 19.4.2017).

Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että Venäjä pääsisi strategiseen päämääräänsä saada vahvempi asema maailmanpolitiikassa niin, että se pystyisi esimerkiksi hallitsemaan paremmin myös länsirajansa puskurimaita. Putinin taktiikat eivät ole toistaiseksi toimineet strategian kannalta haluttuun päämäärään.

Mitä pienemmäksi Venäjän osuus maailmantaloudesta käy, sitä enemmän Venäjä joutuu tukeutumaan sotilaalliseen voimaan ja ydinasepelotteluun. Kolmen prosentin osuus maailmantaloudesta on todella pieni, mutta on sillä vielä mahdollisuus tippua juuri tuo kolme prosenttia.

Toivottavasti Venäjästä ei kuitenkaan tule Pohjois-Koreaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Selkeä ja perusteltu kiteytys Venäjän/Putinin asemasta. Kiitos. Vastaa lähes täysin omaa käsitystäni ja toi uutta vahvistusta. Kansantalouksien painoarvo (myös kyky saada velkaa vakuuksillaan) tulevaisuudessa korostunee entisestään. EU on toistaiseksi heikko maailman politiikan toimijana, mutta toki potentiaali on suuri. EU on haluttu yhteistyökumppani ja silläkin on oma painoarvonsa. Talouden puolella ja erityisesti tavaran siirroissa EU:lla (valtioilla) on merkittävät resurssit. Logistiikan/jakelukanavien merkitys on 2000 luvulla korostunut ja sen merkitys kasvaa. Sanonta "kuka hallitsee jakelua - hallitsee kauppaa", ei ole turha. Erityisesti merikuljetuksissa eurooppalaiset maat/yhtiöt ovat maailman johtavia. Kärkenä Euroopan ja Aasian välinen liikenne. Oma mielipiteeni on, ettei Putin ole millään mittareilla tarkasteltuna hyvä strategi. Ei ehkä taktikkokaan. Mieluummin operatiivinen toimija jonka päätökset perustuvat historian oppeihin ja vallitsevan toimintaympäristön "hallintaan". Shampanja tuskin virtaa enää Kremlissä Trumpin voiton kunniaksi. Millaista strategista kyvykkyyttä löytyy sitten taustajoukoista? Siellä lienee Putinin suurin uhka. Omissa verkostoissa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Venäjä ei pärjää taloudellisesti eikä sotilaallisesti, mutta ehkä venäläinen kulttuuri ja elämäntapa voi menestyä. Venäjä on kehittynyt Neuvostoliitosta kansallisvaltion suuntaan. Eurooppa tekee päin vastoin: vahvat kansallisvaltiot ovat sulautuneet EU:ksi. Ehkä tässä kohtaa Putin on löytänyt Venäjälle sopivan strategian ?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Voi olla, mutta asemaa maailmanpolitiikassa sillä ei saa ja sitä asemaa venäläisten ei pitäisi enää haikailla etenkään sotilaallista voimaa käyttäen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Putinin haaveena on kuitenkin nimenomaan neuvostotyylisen imperiumin uudelleen luominen ja niin muodoin kansallisvaltioaatteesta luopuminen. (Tai sitten uusien vallattujen alueiden alkuperäisväestöstä eroon pääseminen.)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Putin näyttäisi edustavan venäläistä sovinismia, joka katsoo velvollisuudekseen sivistää assimiloimalla venäläisiksi kaikki alistamansa kansat ja kansanryhmät.

Neuvostotyylinen imperiumi olisi vain tämän assimiloimisen väline ja välivaihe.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #8

Putin on ikuisesti KGP:n mies, hän on vain vaihtanut kommunismin nationalismiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Nl:ssa oli sosialistinen talousjärjestelmä: tuotantovälineet ovat valtion omistuksessa. Hallintojärjestelmä oli diktatuuri. Ei suinkaan proletaarin diktatuurin kommunismiin johtava vaihe, kuten Lenin määritteli, vaan "Isä Aurinkoisen" aikaan, paranoiasta eli vainoharhoista kärsivän yksinvaltiaan mielivaltaista terroria. Kukaan ei enää uskaltanut vastustaa häntä. Tällainen järjestelmä on kaukana kommunismista jonka ydinperiaate Marx määritteli.
Sanoja voi tietenkin heitellä, mutta keskustella voi vain yhteisillä käsitteillä, muuten kyseessä on kielipeli; jokainen mieltää sanan merkityksen omalla tavallaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Otko käynyt kaljalla hänen kanssaan?

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Hyvä kirjoitus, joka pudottelee faktoja loogisessa jonossa omille paikoilleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Faktat on tosiasioita, mutta niihin nojautuvat spekulaatiot eivät ole totuuksia.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"EU-maat rahoittavat Venäjän taloutta ja myös Venäjän asevarustelua energiaostoillaan. Hullunkurista EU-maiden harjoittamassa maailmanpolitiikassa on, että EU rahoittaa energiaostoillaan vahvasti Venäjää, joka käyttää noita EU-mailta saamiaan rahavaroja EU-maiden sotilaalliseen uhkaamiseen ja sotatoimiin itäisessä Euroopassa."

EU on hajanainen ja heikko. Vähänkään hankalampi yhtenäinen ratkaisu, johon jäsenmaiden pitäisi taipua aiheuttaa tilanteen, jossa jäsenmaita lipeää ruodusta. Näitä samoja maita on sitten Natossa, mikä kertoo mikä on oikeasti Naton painoarvo. Ilmeisesti tämän on Venäjä tiedostanut. Venäjältä oli "peliliike" tuoda Kiina harjoittelemaan lähelle meitä. Tämä osoittaa miten uhka Kiinaa ja muita vastaavassa tilanteessa olevia valtioita vastaan lähentää näitä valtioita Venäjän kanssa ja luo yhteistyömahdollisuuksia.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Vastaus on, ettei [Putinilla] ole strategiaa... ...hän tekee paljon ’kaiken maailman juttuja’, muttei ilmaise selkeästi mitään yleispätevää suunnitelmaa.”"

Suunnitelma joka on itsestäänselvä ja kaikkien nähtävillä ei ole strategia lainkaan. Hallitsijan täytyy olla luotaamaton. Aidosti luotaamaton. Suunnitelmaan joka on kakkien nähtävillä pystyy vihollinen keksimään keinon torjua ja liittolaiset hyväksikäyttää. Hallitsijan suunnitelmaa jota kukaan ei tiedä, on mahdoton lyödä. Sodassa käydään aina ensisijaisesti suunnitelmia vastaan. Ilmassa pitää olle erilaisia vaihtoehtoja, mutta muiden ei sa antaa tietää mihin niistä tartutaan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Olen juuri lukemassa 1600-luvun ninja manuaalia, Bensenshukai. Siinä nimenomaan kehoitetaan kenraaleja pitämään strategiansa salassa. Strategiaa ei pidä kertoa edes lähimmille, koska tällöin vakoojat ja ninjat voivat saada sen selville.

Jospa Putinilla on selvä strategia jonka nerous selviää meille vasta sitten kun se on liian myöhäistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ainoa järkevä vaihtoehto nykyisessä maailmantilanteessa olisi rauhan rakentaminen ja varustelukipailun purkaminen. Pahalta näyttää, ollaan veitsen terällä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei kai sentään ne strategiat tai taktiikat vain yhden miehen päässä synny? Kai Putin osaa käyttää monialaisesti asiantuntijoita. Ei hän tyhmä ole, vaan varsin ovelaksi oppinut. Valtavia omaisuuksiakin haalinut kapitalisti.
Kuka se Venäjä on jonka tarkoituksilla ja tavoitteilla spekuloitte?
Minusta olisi todella kiinnostavaa tietää mitä kyseisen valtion yksinvaltiaan päässä oikein liikkuu. Hän on oppinut salamaan sen varsin hyvin, ilmeet ei juurikaan värähdä,ei edes ääni, tunnereaktioita paljastaen kuten eräillä muilla presidenteillä.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Putinin päässä syntyy Putinin strategia. Venäjän strategiaan vaikuttaa useampi henkilö.

Kuinka erilaisia tai samanlaisia ovat Putinin ja Venäjän strategiat ?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eihän sitä voi tietää kenen mikäkin srategia on. Valtiolla sinänsä ei tietenkään ole mitää tavoitteita tai päämääriä. (edit.)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Putin on lokakuussa 65 vuotta täyttävä mies, joka ymmärtää hyvin, että hiekka hänen tiimalasissaan on valumassa yhä vähemmäksi. Tehokasta peliaikaa on jäljellä kenties yli viisi vuotta, mutta kymmenen vuoden päästä on "parasta ennen" -päivä ohitettu jo parhaaltakin paidattomalta Tarzanilta. Sen jälkeen hänestä on enintään keulakuvaksi, mutta ei todelliseksi vallankäyttäjäksi.

Putin koki Neuvostoliiton romahduksen KGB:n everstinä luhistuvassa DDR:ssä ja näki paikan päällä kansannousun tapahtumisen, voimatta muuta kuin väistellä sen seurauksia. Putinin mielestä NL:n romahdus on "aikamme suurin geopoliittinen katastrofi", vaikka miljoonille muille se oli vapautuminen Kansojen Vankilasta. Ennen kaikkea, kokemus on ollut traumaattinen Putinille henkilökohtaisesti; hän sekä kaipaa SNTL:a takaisin että pelkää yli kaiken kansan omaa tahtoa historian kulkua ohjaavana voimana.

Miten siis saada takaisin tuo menetetty CCCP-onnela, jossa Puolueen jäsenillä oli kaikkea enemmän kuin he tarvitsivat, kaikki oli hallinnassa, hanskassa ja ennustettavissa, ja muu maailma kunnioitti niin nöyrästi toista maapallon supervalloista?

Putin on tuskallisen tietoinen siitä, että taloudellisesti hänen valtakuntansa ei ikinä saa kiinni kilpailijoitaan maailmannäyttämöllä. Mitä vaihtoehtoja hänelle siis jää, kun maailman todelliset mahtitekijät jättävät niin loukkaavasti vähälle huomiolle hänen kituuttavan valtakuntansa?

Neuvostoliiton perintönä hänelle siirtyi planeettamme suurin valtioalue Vladivostokin ja Kaliningradin välillä - tosin suurimmaksi osaksi asumatonta, autiota aluetta. Hän peri myös valtaisan sotavoiman – joskaan se ei vetänyt vertoja teknologisesti edistyneemmän Yhdysvaltojen sotavoimalle, se riitti molemminpuolisen tuhon (MAD) varmistamiseen ääritilanteessa, ja amerikkalaisetkin tunnustivat tämän – siis edes jotain vilpitöntä arvonantoa tällä saralla!

Ainoaksi elämänalueeksi, jolla supervallan "kunnia" ja vaikutusvalta oli Putinin elinaikana palautettavissa Venäjälle, jäi siis raaka aseellinen voima – viime kädessä sillä "Vova" yrittää pääsyä kansakunnan kaapin päälle, koska myös muu maailma ymmärtää voiman kieltä.

Aiheesta on yhdysvaltalaiselta nettisivustolta luettavissa varsin monipuolinen ja mittava DIA:n raportti, jota olen ajatellut referoida täällä myöhemmin:

http://www.dia.mil/Portals/27/Documents/News/Milit...

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

> 16/HM:
Elämme hankalia aikoja. Niin Trump kuin Putin tarvitsisivat nyt voitokkaan pienimuotoisen sodan, jotta heidän paikkansa historian kaapin päällä jotenkin olisi kunniakas.
Suomen kannalta parasta olisi, että mikäli tällainen sota tai sodat syttyisivät, niin polttopiste olsi mahdollisimman kaukana meistä. Erityisesti Putinille toivotan onnea muualla, jottei tappiota tarvitsisi paikata naapurin rajoilla. Samoin onnea oligarkeille, jotta he veisivät kääntämänsä rahat mahdollisimman kauaksi asevarustelun piiristä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ehkäpä parhaillaan olemmekin todistamassa juuri Venäjän "kunniaa nostattavaa pienimuotoista sotaa" Syyriassa?

DIA:n raportti (s. 42-44 ) kertoo Venäjän voiman projektiosta mm. seuraavaa:

Venäjän valtion aseistautumisohjelma jatkaa ensisijaisten ohjelmien korostamista, jotka liittyvät toimintakykyisiin 21. vuosisadan asevoimiin, asettaen etusijalle strategiset joukot, avaruuden, täsmäammukset sekä ilma- ja avaruuspuolustuksen suorituskyvyt. Venäjän strateginen triadi yhdessä tavanomaisten voimien lisääntyvän suorituskyvyn kanssa pysyy kriittisenä pelotteena estämässä hyökkäystä. Venäjän kaukotoimintailmavoimat pysyy ensisijaisena Venäjän johtajille avainosana sen strategiselle pelotteelle, samalla kun se myös antaa pitkälle kehitetyn tavanomaisen vaihtoehdon voiman projektiolle nopeasti kauas Venäjän rajojen taakse. Venäjä myös modernisoi laivastoaan, jotka suorittavat maailmanlaajuisia ”lipun näyttö”-operaatioita ja myötävaikuttavat Moskovan narratiiviin Venäjän paluusta globaaliksi voimatekijäksi. Venäjä panostaa myös tehostaakseen C4ISR- eli komento-, valvonta-, viesti- tietokone-, tiedonkeruu-, aluevalvonta- ja tiedustelujärjestelmiensä suorituskykyihin, jotka mahdollistavat paremman maalittamisen ja oikea-aikaiset vasteet koettuihin uhkiin.

Kaukotoimintailmavoimat. Venäjä lähettää ajoittain osia pitkän matkan pommitusilmavoimistaan suorittamaan rajoitettuja operaatioita oman alueen ulkopuolella, keinona projisioida voimaa. Tällaiset ilmaoperaatiot ovat sisältäneet toimintaa Tyynellä merellä, arktisella alueella, ja niinkin etelässä 2008 kuin Venezuelassa. Pitkän matkan pommikoneiden toimintasäde riittää 5 000–10 000 kilometrin päähän.

Merivoimat. Venäjän laivasto jatkaa operointia maailman niissä osissa, joita pidetään tärkeinä kansallisille päämäärille. Viime aikoina, nämä ovat sisältäneet operaatioita Välimerellä, Jäämerellä ja ajoittain Läntisellä pallonpuoliskolla sekä Intian valtamerellä. Venäjän laivaston uusimissuunnitelmat keskittyvät kehittämään nykyaikaisia yleiskäyttöisiä sukellusveneitä ja pinta-aluksia, jotka pystyvät jatkuviin oman alueen ulkopuolisiin operaatioihin.

Siirtoarmeijan operaatiot. Samalla kun se on kehittänyt tavanomaisempia voiman projektion tehtäviä, Venäjä on osoittanut uutta kykyä lähettää siirtoarmeija, joka kykenee väliintuloon ulkomaisessa konfliktissa. Syyriassa Venäjällä on sekä meritse että ilmateitse huollettuja yksiköitä, ja Venäjä pystyy tukemaan logistisesti näiden keinojen yhdistelmällä nykyisen tasoisia operaatioitaan Syyriassa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Tuettuaan poliittisesti Syyrian hallintoa koko Syyrian sisällissodan ajan, Moskova alkoi siirtää sotavoimia Syyriaan syyskuussa 2015, todennäköisesti sekä tukeakseen paikallista hallitusta että korostaakseen Venäjän asemaa sotilaallisena toimijana ja voimankäyttäjänä Lähi-Idässä. Suurin osa Venäjän ilmaiskuista ja tykistöoperaatioista on tukenut hallituksen maavoimien operaatioita ja kohdistunut opposition maaleihin, mihin on liittynyt painopisteen lisäys Islamilaista Valtiota vastaan sotaretken tietyssä vaiheessa.

Venäjä on myös pyrkinyt käyttämään Syyrian väliintuloaan näytteenä asevoimiensa modernisointiohjelmasta ja edistyneistä tavanomaisista asejärjestelmistä, mukaan lukien Syyrian alueen ulkopuolisten järjestelmien käyttö, voiman projektion kyvyn osoittamiseksi.

Moskova on laukaissut Kalibr –risteilyohjuksia maamaaleihin laivastoyksiköistään Kaspian merellä ja Välimerellä, osoittanut uusia suorituskykyjä ilmasta laukaistuilla risteilyohjuksillaan Tu-160M1 Blackjack- ja Tu-95MS Bear H –tyyppisistä raskaista pommikoneistaan, eteen sijoitetuista pitkän matkan Tu-22M3 Backfire –pommittajistaan Iranin alueelta käsin ja vienyt Syyriaan joitakin edistyneimpiä ilmatoiminnan ja ilmapuolustuksen järjestelmiään. Näiden operaatioiden tarkoitus on osoittaa strategisia suorituskykyjä ja antaa Lännelle viesti tavasta, jolla Venäjän asevoimat voisi operoida laajassa tavanomaisessa konfliktissa, samalla kun se hankkii taistelukokemusta henkilökunnalle ja testaa järjestelmiään kentällä.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Hyvä kirjoitus taas kerran. Talousluvuista sen näkee, että Kiina on se seuraava todellinen supervalta jenkkien rinnalla. EU:n heikkous on sen epäyhtenäisyys, pohjoisen ja etelän ihmiset ovat mentaliteetiltaan niin erilaisia että liittovaltio on vaikea saavuttaa. Räpistellään vaan pienien kansallisvaltioiden suossa, eikä talouskasvua ja sotilaallista turvallisuutta saavuteta ilman yhtenäisyyttä. Venäjä jatkaa sotilaallisia aggressioitaan enenevässä määrin aiheuttaen paljon kiusaa ja huolta. Kun eivät muuhun pysty niin ovat valinneet tuon sotilaallisen uhan pitämään EU:ta varpaillaan. EU-valtioiden tulisi olla Natossa kaikkien, samoin kehittää omaa energiantuotantoa ja pitää kiinni ruuan tuotannosta ja teknologiasta.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Pesosen analyysi on johdonmukainen ja sekä Venäjän että muun maailman kannalta synkkä. Taitava taktikko Putin on maalannut itsensä nurkkaan ja siksi tulevaisuuden vaihtoehdot ovat huonoja. Kyse ei ole pelkästään Putinista ja hänen henkilöstään. Venäjä/NL tuotti/tuottaa Putinin kaltaisia vallanpitäjiä.

Putinin strategiset valinnat ovat osoittautuneet huonoiksi mutta tietyssä mielessä johdonmukaisiksi, koska Putin edustaa venäläistä maailmankuvaa. Venäläisten maailmankuva on aatehistoriallisesti katsottuna valistuksen aikaa edeltävä. Valistuksen aika tuotti puitteet erilaisille aatesuuntauksille itse valistuksen aikana ja sen jälkeen. Valistuksen ajan kultakautta seuraavana aikana 1800-luvulla syntyi sosialismi ja oli todellinen epäonni koko maailmalle, että juuri Venäjällä se sai merkittävän aseman. Sosialismi säilöi lopullisesti diktatuurin venäläiseen maailmankäsitykseen, sääty-yhteiskunta uusilla nimikkeillä jäi elämään. Niin tsaarien kuin sosialismin aikana yläluokka eli omassa kuplassaan ja hallitsi vähempiarvoisia, musikka alistui ja kärsi . Sama meno jatkuu Neuvostoliiton romahdettua eikä muutosta ole näkyvissä.

Hengen ja omaisuuden suoja sekä sananvapaus ovat Venäjällä/Neuvostoliitossa aika tavalla poikkeavat länsimaiseen verrattuna. Valistuksen ajan keskeinen tuotos; vallan kolmijako-oppi ei Venäjällä ole toteutunut ja siksi venäläinen yhteiskunta ei ole itseään korjaava. Tämä on johtanut siihen, että kansalaisyhteiskunnan saavuttaminen Venäjällä ei näillä näkymin ole saavutettavissa. Joku voisi toki väittää, että Internet voisi olla tekijä, joka saattaisi muuttaa venäläistä ajattelutapaa mutta siinäkin tapauksessa kuluu vuosikymmeniä ennen kuin yhteiskunnallisen ajattelun kehittyminen realisoituu oleellisiksi, positiivisiksi muutoksiksi Venäjällä. Venäjä generoi kriisejä sekä itselleen että muille vielä useiden vuosien ajan. Nähtäväksi jää miten kriisit sitten ratkeavat.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hieno kirjoitus.

Itse en pidä Putinia edes loistavana taktikkona: kaikki liikkeet, joita hän on vallassa olleena tehnyt, ovat johtaneet maan entistä surkeampaan tilaan. Voi siten kysyä, kuinka loistava taktikko on mies, jonka siirrot ovat tappiollisia jo tehdessä, saati vuosien saatossa?

Putin hyökkäsi Tsetseniaan 1999 ja sai itselleen sodan, joka maksoi paljon. Sota ei ole loppunut vieläkään ja Venäjä on alusta asti maksanut ns. rauhasta tsetseenijohdolle, minkä lojaalisuus Venäjälle on pelkästään riippuvainen maksujen saamisesta.

Georgian sota osoitti länsimaille Venäjän todellisen luonteen ja Putin oli tässäkin takana, kun sodasta päätettiin. Sota maksoi samalla tavalla kuin Tsetseniassa ja Venäjän irrottamien alueiden hallinto syö koko ajan Venäjän budjettia. RTS-indeksistä näkee, miten hyvin Venäjän taloudella on mennyt Georgiaan hyökkäyksen jälkeen. Samoin myös rikkaiden ja älykkäiden henkilöiden muuttoaalto pois Venäjältä on yhteydessä Putinin toimiin.

Ukrainaan hyökkäys alkoi maksaa Venäjälle viimeistään kesästä 2014 lukien, kun se menetti sodassa tappioina miehiä ja materiaalia ja jatkossa joutui sidotuksi entistä tiiviimmin rahoittamaan edelleen jatkuvaa sotaa ja ihmisten elämistä sota-alueilla. Myös Krim syö rahaa enemmän kuin tuottaa eikä Krim ole miltään osin lopullisesti menetetty Venäjälle. Jatkossa Putinin jälkeen Venäjä voi joutua maksamaan Krimistä Ukrainalle jos Venäjä ei halua luopua siitä vapaaehtoisesti. Ukrainalla voi olla omia suunnitelmia ottaa alue haltuunsa ja se voi tehdä sen laillisesti vaikka voimatoimin, YK:n peruskirjaan nojaten.

Syyrian täysin turha voimannäyttö oli Putinilta erehdys, minkä hän varmasti huomasi viimeistään silloin, kun Obama siirtyi naureskellen syrjään. Venäjän yritys leikkiä suurvaltaa Lähi-idässä ja Afrikassa on varmasti iso juttu kehitysvaltioiden silmin katsottuna mutta jopa munaton EU voi vain ihmetellä, kuinka kauan Venäjällä riittää rahaa väkivaltaisuuksien lietsomiseen milloin missäkin.

Kun Putinin kaikki toimet ovat olleet alusta asti pienen paidattoman miehen pullistelua, taktikon viitan antaminen Putinille ei peitä vanhan miehen plösöjä ja oikeasti olemattomia lihaksia.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Jos katsoo eteenpäin vähän pitemmällä tähtäimellä, Putin on maalannut itsensä nurkkaan. Hän on tehnyt epäviisaita valintoja. Kuinka häntä sitten voi kehua hyväksi taktikoksi? Kyllä hän on hyvä tilaisuuteen tarttuja "street smart" hakiessaan etuja itselleen tässä ja nyt. Tällainen taitavuus on aina ollut kilpailukeino venäläisessä kulttuurissa ja etenkin Neuvostoliiton aikana se jalostui taiteenlajiksi Venäjällä. Nyt muu maailma korjaa tällaisen nokkeluuden "hedelmiä".

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kyllä köyhän Venäjän teot ovat kuitenkin vaatimattomia suurvallaksi vain maan lähirajoilla.
Yliarvostettu USAssa omiin resursseihin nähden.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Venäjältä on jäänyt talouden "sampo" keksimättä ja ymmärtämättä: tuo oikeusvaltiota ja markkinataloutta edellyttävä, omilla lainalaisuuksillaan toimiva runsaudensarvi, joka panee ihmisen luovuuden ja ahkeruuden tuottamaan ja nostaa elintason yhä korkeammalle yhä kehittyneemmän teknologian avulla.

Sen sijaan Venäjällä on jääty raa'an voiman lumoihin, ja kuvitellaan, että kaikki muu on saatavissa sitä käyttäen. Jos sukupolvien uurastus on tuonut perintöä ja oma ahkeruus ja luovuus lisännyt sitä, ihminen voi vaurastua. Jos se rikastunut kohtaakin itseään vahvemman ja tappavasti aseistautuneen, joka havittelee näkemänsä varallisuuden tasausta, kumpi heistä menestyy maailmassa, jossa vallitsee viidakon laki...?

"Vihatkoon, kunhan pelkäävät", sanoivat muinaiset roomalaiset.

Pelon ja kunnioituksen käsitteet ovat menneet putinistien mielissä pahoin sekaisin, heidän janotessaan menetettyä "kunnioitusta" takaisin muulta maailmalta. – Esimerkiksi vaikkapa hampaisiin saakka aseistautunut juoppohullu voi terrorisoida ja säikytellä naapureitaan, aiheuttaen aivan realistista pelkoa. Mutta antaako se käytös kuitenkaan aihetta kunnioitukselle?

Venäjä on yksipuolisesti ja kapeutuneesti pannut kaiken voimapolitiikan varaan. Koko heidän yhteiskuntansa on suunniteltu militaristisesti sotatilan varalle, ja kaikki elämänalueet on valjastettu palvelemaan "piiritetyn linnoituksen" puolustusta, vaikka "vihollinen" onkin lähinnä omien korvien välissä. Historia, kulttuuri, tieteet, taiteet – kaikilla niistä on putinisteille vain välinearvo tulivoiman, taistelunkestävyyden, etenemisnopeuden ja sodankäynnissä menestymisen edistäjinä.

* * *

Todellakaan, kansalaisyhteiskunta ei ole Venäjällä saavutettavissa, vaan vallanpitäjät varmistavat "suvereenin" yliotteensa kansasta kaikissa oloissa.

Ilkan (# 19.) mainitsema Internet on Venäjän vallanpitäjile vain yksi sotanäyttämö muiden rinnalla. Viestiin # 16. linkittämäni raportin mukaan (s. 37-)

Venäjä pitää informaatioavaruutta keskeisenä ympäristönä nykyaikaiselle sotilaalliselle yhteenotolle. Moskova kokee informaatioympäristön strategisesti ratkaisevana ja kriittisen tärkeänä oman väestönsä valvontaan ja vastustajavaltioihin vaikuttamiseen. Informaatiosota on avainkeino tavoitteelle tulla johtavaksi pelaajaksi maailmannäyttämöllä.

Ainakin v. 2010 lähtien Venäjän asevoimat on asettanut etusijalle niin kutsumansa ”informaatiokonfrontaation”, joka on holistinen käsite informatioherruuden varmistamiseksi rauhan ja sodan aikana. Käsite sisältää informaatiosisällön hallinnan sekä tekniset keinot sisällön levittämiseen. Kyberoperaatiot ovat osa Venäjän yrityksiä hallita informaatioympäristöä.

Informaation käyttö aseena on avainaspekti Venäjän strategiassa ja sitä käytetään rauhan, kriisin ja sodan aikana. Käytännössä, informaatiotaisteluissa käytetään neuvostoajan psykologisen sodankäynnin taktiikoita ja tekniikoita Läntisiin yhteiskuntiin vaikuttamiseksi. Moskova katsoo informaatio- ja psykologisen sodankäynnin keinoksi neutraloida vastustajan toimia rauhan aikana estääkseen eskalaation kriisiksi tai sodaksi.

Yleisesikunnan päällikkö Gerasimov ilmoitti, että ”informaatio-operaatioiden joukot” olivat ensimmäistä kertaa mukana strategisen johdon Kavkaz-2016 harjoituksessa syyskuussa 2016, osoittamassa Venäjän asevoimien sitoutumista hallitsemaan informaatioavaruutta.

”Informaatiokonfrontaatio” eli IPb (informatsionnoye protivoborstvo) on Venäjän hallituksen termi konfliktille informaatioulottuvuudessa. IPb sisältää diplomaattiset, taloudelliset, sotilaalliset, poliittiset, kulttuuriset, sosiaaliset ja uskonnolliset informaation areenat, ja se sisältää kaksi vaikutuskeinoa: informaatiotekninen ja vaikutus ja informaatiopsykologinen vaikutus.

- informaatiotekninen vaikutus on analoginen tietoverkko-operaatioille, mukaan lukien puolustus, hyökkäys ja tilaisuuden hyväksikäyttö tietoverkossa.

- informaatiopsykologinen vaikutus viittaa yrityksiin muuttaa ihmisten käytöstä tai uskomuksia Venäjän hallituksen tavoitteiden eduksi.

IPb on suunniteltu muokkaamaan kohdeyleisönsä vaikutelmia ja manipuloimaan sen käyttäytymistä. Informaatiovastatoimet ovat toimintoja, jotka tehdään ennakolta tapahtumasta, joka voi olla joko hyökkäävä (kuten pyrkimykset viedä uskottavuutta vastustajan pääasialliselta viestittäjältä) tai puolustuksellinen (kuten toimet Internet-sivustojen varmistamiseksi) hyökkäyksen estämiseksi.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Väkimäärän ja talouden kasvu johtaa ongelmiin, levottomuuksiin ja yhteiskunnalliseen tuhoon. Muistaakseni esim. Aleksandr Dugin on esittänyt joskus, ettei Venäjän tarvitse kasvaa, vaan pelkästään odottaa lännen ajautumista itse järjestämäänsä tuhoon. Myös omasta mielestäni nykyisessä "läntisessä arvoyhteisössä" ja entisessä Neuvostoliitossa on samoja oireita: lehdistön kurinalainen maailmankuva ja synkronisoituneisuus, poliittisen koneiston vaihtoehdottomuus (tosin lännessä taitavasti piilotettuna) ja tilastojen vääristely.

Ikävä sanoa, mutta Länsi on uppoava laiva siinä missä Venäjä on karilla. Kiinan ja Intian ajautuminen sisäisiin ongelmiin on helppo nähdä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ari Pesonen kirjoittaa blogissaan paljonpuhuvasti:

Taloudellisen vahvuuden keskeisin tekijä on asukaslukumäärä. Jos valtio menettää puolet väestöstään, menettää se myös puolet taloudestaan. Mitä suurempi väestö, sitä enemmän resursseja talouskasvulle.

Neuvostoliiton ajoista Venäjä on menettänyt paljon väestöstään. Kun Neuvostoliiton asukasluku sen hajotessa vuonna 1991 oli noin 293 miljoonaa, Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa. Asukasluku siirryttäessä Neuvostoliitosta Venäjään on puolittunut neljännesvuosisadassa. Neuvostoliiton ajoista Venäjä on siis menettänyt tätäkin väestönmäärään perustuvaa painoarvoa Neuvostoliiton hajoamisella 15 valtioksi.

Samalla 25-vuotiskaudella Yhdysvaltain väkiluku on kasvanut 253 miljoonasta 324 miljoonaan. Venäjällä ei ole taloudessa minkäänlaisia mahdollisuuksia minkäänlaisella bruttokansantuote per asukas -luvulla päästä Yhdysvaltain ja Kiinan veroiseksi maailmanpolitiikan päättäjäksi.

Vaikka kuinka Venäjä uudistaisi talouttaan ja vaikka kuinka sen kansantuote lähtisi rakettimaiseen kiitoon, Venäjän on mahdotonta saavuttaa Yhdysvaltain ja Kiinan etumatkaa. Venäjän väestömäärä ei siihen yksinkertaisesti riitä.

* * *

Paavo: jos maailman ihmisten annettaisiin vapaasti päättää, valitsevatko he elinympäristökseen mieluummin "Lännen uppoavan laivan" vai "karilla olevan Venäjän", kumpaankohan niistä kansainvaellus suuntautuisi?

Aleksandr Dugin saanee odottaa varsin pitkään lännen ajautumista itse järjestämäänsä tuhoon – veikkaanpa, että paljon sitä ennen Venäjän kassakirstujen pohja paistaa. Miltä nettisivuilta tämän veijarin keskeiset ajatukset löytää parhaiten suomeksi tai englanniksi? Hänellä lienee huomattavaa vaikutusvaltaa Vladimir Putinin ajatteluun.

reg

Duginin geopolitiikan oppikirja löytyy netistä venäjäksi, ja linkki tinyurl.com/ojh6rdn tekee konekäännöksen englanniksi.

Suomen tilannetta käsitellään mm. viidennen osan tinyurl.com/ljlk9h4 kappaleessa 2.5 . Ajankohtaisesti valko-Venäjän sulauttamista käsitellään kappaleessa 5.5 ja Ukrainan jakamista kappaleessa 5.6 .

Aina ihmetyttää että mikähän asema ja merkitys Duginilla on venäläisessä ajattelussa, mutta onpa hän näköjään ollut Duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin neuvonantaja tinyurl.com/kmlg6qx . Nykyäänhän Naryshkin on FSB:n johtaja, siis Putinin aikaisemmissa saappaissa.

T: Mikko Kiviranta

reg Vastaus kommenttiin #33

Tiivistettäköön tähän Duginin suositus em. kappaleesta 2.5: Suomi pitää mieluiten suomettaa, ja tässä yhteydessä olisi mahdollista muodostaa kulttuurillinen Suomen ja Karjalan unioni. Unionille voi antaa varsin laajan itsemääräämisoikeuden, ja oikeastaan keskustan (tarkoittaa Moskovaa) ainoa vaatimus on päästä sijoittamaan Euraasian unionin rajajoukot Perämeren rannoille, ynnä Ruotsin ja Norjan rajoille. Samalla kävisi mahdolliseksi valvoa Baltiaa pohjoisesta.

Tämä käy järkeen; Suomella oli suuriruhtinaskuntana (ainakin Nikolain venäläistämisvuosiin asti) lähes täysi vapaus kaikessa muussa paitsi ulkopolitiikassa. YYA-sopimuksen vuosina tilanne oli samankaltainen. Tarkoittaa 'historian suurimman geopoliittisen katastrofin' korjaaminen sitten paluuta NL:on vuosiin tai keisariaikaan, kummassakaan Suomen asema ei ole ollut täysi miehitys. Toki sijoitusrahastojen myyntimiehiä lainatakseni mennyt kehitys ei ole tae tulevasta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #33

Kiitos linkistä Duginin tekstiin, pitääpä perehtyä siihen lähemmin sitten kun aikaa löytyy. Käännös on yllättävän tasokas ja hyvää englantia ollakseen koneellinen.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Hyvä kirjoitus.
Venäläiset ovat saamatonta valkoista rotua jonka kommunismi opetti laiskaksi kuten asevelvollisuus minulle opetti pinnauksen.
Venäläiset eivät koskaan tule nousemaan kuten Japani, Korea tai Kiina omalla työllään.

"Ilman energiavientiä EU-maihin Venäjällä ei olisi mitään taloutta."
Uusi kaasuputki lisäisi edelleen riippuvuutta europasta.
Tätä taustaa vastaan en oikein ymmärrä tätä Venäjän uhkaa josta media kirjoittaa ryssien tulevan.
Yli 70 vuotta olen odottanut milloin tulevat nyt tunnen itseni tyhmäksi miksi rutiköyhä maa tuhoaisi asiakkaansa.
Taitaapa minulta puuttua strategia näkemys?

Miksi USA kuitenkin antaa suuren arvon Venäjälle ja vetää europankin mukaansa?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Venäjän presidentti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen lienee ollut yksi maapallon vaikeimpia duuneja. Aika haastava pelikenttä Jeltsinin jälkeen, kun talous kuralla, kommunismin ja Jeltsinin jäljiltä apaattinen kansa ja suuri ydinasevaltio pitäisi pitää kasassa ja yhtenäisenä.

Miten Pesonen ja muut olisitte pelanneet korttinne Venäjän valtion johtajana, jos olisitte olleet Putinin housuissa? Millaisen vision ja strategian olisitte laatineen 2000-luvun ja 2010-luvun alussa?

Tuo ydinasepelote on muuten aika hankala. Voiko sillä teoriassa lopulta vaikka kiristää koko maapallolta rahaa, koska yhden napin alla on kaikkien tuho? Onko ydinasepelotteen neutralisoimiseksi mitään keinoa koskaan?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Onhan noita historiallisia esimerkkejä suurvalloistakin, jotka ovat nälänhätien ja konkurssien partailta nousseet mahtitekijöiksi maailmassa: toisen maailmansodan jälkeinen, kahdella ydinpommilla pommitettu Japani, jolla ei kotisaarillaan juuri raaka-aineita ole; Maon moniin katastrofeihin johdattama Kiina, ennen kuin puolueen ideologia muutettiin.

Mutta olisiko Venäjä voinut pystyä vastaavaan, vai onko liian suurta eroa kulttuureissa? Jeltsinin alku oli tietyissä suhteissa aivan lupaava, mutta haluavatko venäläiset edes elää kehittyneessä länsimaassa, vai vierastavatko he siinä jotain kulttuurisesti? Ilmeisesti ainakaan oma-aloitteisesti länsimaihin muuttavat venäläiset eivät vierasta länsimaista elämäntapaa, jonka taas Putinin hallinto näkee korostuneesti uhkaksi Venäjälle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset