*

AriPesonen1

Aurora-tyyppinen suursotaharjoitus on Suomen puolustuskyvylle oleellista

  • Kuva 1. Alkuperäiset JEF-maat. Nyt myös Suomi ja Ruotsi ovat ”mustia” maita. Musta alue muodostaa luontaisen puolustusalueen.
    Kuva 1. Alkuperäiset JEF-maat. Nyt myös Suomi ja Ruotsi ovat ”mustia” maita. Musta alue muodostaa luontaisen puolustusalueen.
  • Kuva 2. Nato-jäsenet 2009. Vilkaisu osoittaa, että myös Ruotsin ja Suomen tulisi olla mustia luontaiseksi puolustusalueeksi.
    Kuva 2. Nato-jäsenet 2009. Vilkaisu osoittaa, että myös Ruotsin ja Suomen tulisi olla mustia luontaiseksi puolustusalueeksi.

Olen muutamissa aikaisemmissa blogikirjoituksissani ottanut esille Ruotsin Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen myös Suomessa.

Viimeksi kirjoitin asiasta bogikirjoituksessani 21.7.2017, jonka otsikko on ”Patriot-ohjukset nyt Liettuassa, syksyllä Gotlannissa, milloin Suomessa?” (US-blogi 21.7.2017). Totesin kirjoituksessa:

Vastaavia asioita kuin mitä syksyllä harjoitellaan Ruotsissa, olisi harjoiteltava myös Suomessa. Monet suomalaispoliitikot ajattelevat, että kriisi- tai sotatilanteessa Suomi kyllä saisi sotilaallista apua.

On kuitenkin muistettava, että mikäli avun saamisesta ei ole etukäteissuunnitelmia ja mikäli asiaa ei ole etukäteen yksityiskohtaisesti harjoiteltu, ei etenkään monimutkaisia asejärjestelmiä saada tositilanteessa toimiviksi ja integroiduksi eri ohjuspuolustusjärjestelmien muodostamaan kokonaisuuteen puolustustarpeen vaatimalla nopeudella.

Ilman riittävää yksityiskohtaista suunnittelua ja riittävää etukäteisharjoittelua mikään asia ei puolustuksessa toimi. Ei etenkään pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmäyksikköjen siirto kriisi- tai sotatilanteessa Suomeen, jos sellainen katsottaisiin tarpeelliseksi. Monimutkaisten puolustusjärjestelmien integrointi ei onnistu ilman yksityiskohtaista harjoittelua.

Kirjoituksen viimeisenä lauseena oli toivomus:

Toivottavaa olisi, että näkisimme vaikkapa Patriot-ohjausjärjestelmiä myös Suomessa pidettävissä sotaharjoituksissa jo ensi kesänä vaikkapa pääkaupunkiseudulla tai Hankoniemessä.

Kävin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa kahden Suomen puolustuksessa toimivan viranhaltijan kanssa lyhyttä ajatuksenvaihtoa Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen mahdollisuuksista Suomessa.

Keskustelusta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön virkamiehen kanssa erikseen jäi kuva, että harjoituksille olisi tarve, mutta rivien välistä tulkitsin virkamiesten pientä epäilyä, olisiko suurharjoitushankkeelle saatavissa Suomesta Ruotsin tapaan riittävää poliittista siunausta. Venäjä kummittelee poliitikkojen taustalla, epäillään.

Tällaiset sotaharjoituksiin liittyvät asiat, jotka pitäisi pystyä päättämään pitkälti ilman eduskuntaa tai muuta korkeampaa päätäntätahoa, vedetään Suomessa poliittiseksi riidaksi samalla heikentäen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan uskottavuutta etenkin läntisten kumppaniemme keskuudessa.

Suomalaispoliitikot antavat kuvaa, ettei Suomi osaa riidoitta tehdä päätöksiä edes pitkälti teknisluonteisista sotaharjoituksista. Päätös tämän laatuisesta ja tämän laajuisesta sotaharjoituksesta pitäisi edelleen jäädä presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteispäätökseksi. Harjoituksen pitämisen hyväksyminen ei olisi uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus.

Viimeaikaisista päätösriidoista löytyy hyviä esimerkkejä vähäisiinkin puolustukseen liittyvissä asioissa: vuosina 2012-14 Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa (US-blogi 1.9.2017), vuonna 2016 yhdysvaltalaishävittäjien osallistuminen sotaharjoitukseen Rissalassa (IS 10.2.2016) tai vuonna 2016 yhdysvaltalaisjoukkojen osallistuminen Arrow 16 -sotaharjoituksen Hangon maihinnousuharjoitukseen (Yle 19.2.2016). Vähäisistä sotaharjoitusasioista nousivat eduskunnassa suuret riidat.

Vuonna 2016 sotaharjoituksiin liittyvä poliittinen riitely yltyi tasolle, joka presidentti Niinistönkin puuttumaan asiaan riiteleville puoluejohtajille pidetyssä puhuttelussa (MTV3 24.2.2016-1 ja MTV3 24.2.2016-2).

Nyt ei pitäisi ehkä julkisuudessa käyttää termiä suursotaharjoitus vaan pelkästään sotaharjoitus. Suursotaharjoitus terminä antaa väärää kuvaa poliitikoille siitä, mistä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti on kysymys.

                                                                                       ****

Voisi olla syytä järjestää jossain vaiheessa tällainen Aurora-tyyppinen harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista. Meillä on ollut enemmänkin tällaista puolustushaarakohtaista ja kooltaan pienempää toimintaa.”, totesi puolustusministeri Jussi Niinistö Ylen haastattelussa (Yle 24.2.2017). Puolustusministerimme toisti asian laajemmin blogissaan (Jussi Niinistö -blogi 4.9.2017 ja IL-blogi 4.9.2017).

Sinisen eduskuntaryhmän lisäksi eduskuntapuolueista Kokoomus suhteutuu suursotaharjoitusten pitämiseen Suomessa myönteisesti.

Suomelle on tietysti suurin hyöty harjoituksista, joissa kykenemme harjoittelemaan Suomen olosuhteissa monikansallisten joukkojen kanssa. Tällöin myös eri puolustushaarat pystyisivät harjoittelemaan yhteistoimintaa koordinoidusti. Kyllä tämä on konsepti, jota on fundeerattu ja joka sopisi meille kaikin tavoin.” totesi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva Helsingin Sanomissa kannattaen puolustusministerin tapaan suursotaharjoitusten järjestämisestä Ruotsin jälkeen myös Suomessa (HS 9.9.2017).

Venäjä-mielinen Keskusta on jo sen sijaan ottanut presidenttiehdokkaansa suulla kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen. ”Vanhanen torppaa Kanervan ehdotuksen monikansallisesta sotaharjoituksesta Suomessa: ’Parempi, etteivät ole näyttäviä ulospäin’" oli uutisotsikko MTV3-uutisten nettisivuilla lauantaina (MTV3 9.9.2017).

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen tyrmäsi heti alkuunsa Suomelle tarpeelliset suursotaharjoitukset STT:n haastattelussa (esim. Kaleva 9.9.2017): ”Nyt eletään aikaa, joka on verraten levotonta, ja ihmisillä on huolta sotilaallisen toiminnan aktiivisuuden volyymista. Tuntuu, että kalistelua on vähän joka puolella maailmaa. Pitäisi pyrkiä pikemminkin madaltamaan laineita tässä asiassa kuin ainakaan omalla toiminnalla kasvattamaan.

Edellä esitetty lausunto tarkoittaa, että Suomi ei voi Vanhasen mielestä järjestää suursotaharjoitusta Venäjän vuoksi. Vanhanen on siis valmis antamaan suursotaharjoituksen järjestämisen viimeisen sanan Venäjälle.

Venäjä-mielinen Matti Vanhanen oli kritisoinut vain reilua viikkoa aikaisemmin 29.8.2017 blogissaan presidentti Sauli Niinistöä siitä, että Hornet F-18-hävittäjien ostoa käsittävä  virhe olisi pitänyt korjata välittömästi ja asiasta olisi tullut saada selvitys heti, kun Trump oli maininnut presidentti Niinistön Yhdysvaltain vierailulla pidetyssä lehdistötilaisuudessa yhdysvaltalaiset Hornet F-18-hävittäjät olevan Suomen ostolistoilla (Matti Vanhanen -blogi 29.8.2017). Saab Gripen -hävittäjiin ihastunut Vanhanen näkee hävittäjäostot Yhdysvalloista kauhistuksena.

Vanhasen Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset eivät ole saaneet Suomessa enää suurta kannustusta. Kannanotoilla, joilla olisi saanut kannatusta vielä ennen vuotta 2014, eivät enää tuo nostetta. Venäjä-asioiden käsittely ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on muuttunut pikkuhiljaa Venäjä-riippumattomampaan suuntaan.

On todennäköistä, että Venäjä-mielisen Keskustan lisäksi myös Venäjä-mielinen SDP ottaa kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen Ruotsin tapaan Suomessa.

Venäjä-mielisen SDP:n näkemyksiä kuvaa hyvin kansanedustaja Erkki Tuomiojan kommentti toimittajan kysymyksestä presidentti Sauli Niinistön Yhdysvaltain matkalla. ”Kun kysytään minkälaista apua Yhdysvallat olisi valmis antamaan Suomelle tilanteessa, jossa Suomen suhteet Venäjään kärjistyisivät, niin kysymyksellä sekä tarkoitetaan että ymmärretään sitä, miten USA auttaisi Suomea, jos Venäjä hyökkäisi.” ja ”Haluammeko todella antaa sellaisen kuvan, että suomalaiset pelkäävät Venäjän hyökkäystä ja haluavat varmistaa amerikkalaisten avun sitä varten?” Tuomioaja kirjoittaa kahdella virkkeellä blogissaan (Erkki Tuomioja -blogi 30.8.2017).

Kuten ei Vanhasenkaan, ei myöskään Tuomiojan Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset ole saaneet enää Suomessa suurta kannustusta. Tuomiojan 29.82017 blogissaan esittämät ajatukset tyrmättiin julkisuudessa laajasti.

Tuomioja vastustaa suurta sotaharjoitusta: Uhoileva voimannäyttö viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan”, oli uutisotsikko Savon Sanomissa (Savon Sanomat 10.9.2017).

Keskustan ja SDP:n vanhakantaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset, joita edustavat Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja, ovat osaltaan osasyy puolueiden heikentyvään kannatukseen. Puolueissa kuultaa vanhakantaisuus myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Mielenkiinnolla odotan vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia uuden puheenjohtajan johdolla. Puheenjohtaja Touko Aallolla on tällä hetkellä vahva valta puolueessa tehdä uusia linjauksia myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mikä on vihreiden näkemys Suomessa pidettäviin Aurora 17 -tyyppisiin sotaharjoituksiin?

                                                                                       ****

Erkki Tuomioja vertaa turvallisuuspoliittisessa ajattelussaan tavoiteasetteluineen Suomea usein ja jatkuvasti Ruotsiin. Vastaavaa tekee myös Matti Vanhanen. Vanhasen hävittäjäsuosikki on hyvissä ajoin ilmoitettu olevan ruotsalainen Saab Gripen, jos vain Vanhasen ruotsalaishävittäjälle asettamat tekniset vaateet täyttyvät. Noita teknisiä vaateita Vanhanen tuskin asettaa kovin korkealle (Yle Areena 29.8.2017).

Kuin Tuomioja toteaa suursotaharjoituksiin liittyen, että ”uhoileva voimannäyttö [Venäjään kohtaan on] viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan”, niin uhoaako Ruotsi nyt Aurora 17 -sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja ei ole pyrkinyt estämään sanallakaan Suomen osallistumista Aurora-harjoitukseen, jos se on uhoileva voimannäyttö?

Uhoaako ja kalisteleeko sapeleitaan Tuomiojan mukaan myös Venäjä Zapad-2017-sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja eikä Vanhanen ole esittäneet Venäjälle vastalausetta Zapad-sotaharjoituksessa tapahtuvalla sapelien kalistelusta Itämeren alueella?

Vanhasen ja Tuomiojan on syytä huomioida, mikä on Ruotsissa Aurora-sotaharjoituksen päämäärä.

Päämäärä on harjoitella sotilaallisen avun vastaanottamista ja sotilaallisen avun antamista, mikäli Ruotsi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ruotsin Aurora-harjoituksen päämääräksi edes Venäjällä ei kukaan ole käsittänyt uhoilevaa voimannäyttöä, vaikka Venäjällä harjoitusta pidetään Nato-harjoituksena.

Ruotsin tavoite - siis sotilaallisen avun vastaanottaminen ja antaminen -  Aurora-suursotaharjoituksessa on ilmoitettu selkeästi Ruotsin puolustusvoimien sivuilla (Försvarsmakten, Aurora 17):

Eftersom Sverige ska kunna ge och ta emot militärt stöd måste detta också övas. Detta kan innebära att Försvarsmakten tar emot militära förband från andra nationer och stödjer dessa med exempelvis skydd, bevakning och logistik. Och det är sådant som kommer att övas med de internationella förbanden under Aurora 17.”

Kun Vanhanen ja Tuomioja arvostelevat Suomessa muita poliitikkoja - Ilkka Kanervaa ja Jussi Niinistöä - siitä, että he haluaisivat harjoitella sotilaallisen avun saamista Suomeen, miksi he eivät arvostele Ruotsia Aurora 17 -sotaharjoitusta ja Ruotsin siihen asettamia päämääriä sotilaallisen avun saamisesta?

                                                                                       ****

Nato otti käyttöön Smart Defence -konseptin vuoden 2012 Chicagon huippukokouksen päätöksellä. Smart Defence tarkoittaa lyhyesti Naton määritelmänä:

Älykäs puolustus [Smart Defence] on yhteistoiminnallinen ajattelutapa luoda nykyaikaista puolustuskykyä, jota puolustusliitto tarvitsee tulevaisuudessa. Tässä uudistetussa yhteistyökulttuurissa puolustusliiton jäseniä kannustetaan tekemään yhteistyötä kehittääkseen, hankkimaan, käyttämään ja ylläpitämään sotilaallisia voimavaroja keskeisten ydintehtävien toteuttamiseksi Naton strategisen konseptin mukaisesti. Tämä tarkoittaa vaatimusten yhdenmukaistamista, voimavarojen yhdistämistä ja jakamista, asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja voimavarojen koordinointia paremmin.

Alkuperäinen määritys englannin kielellä kuuluu (Nato, Smart Defence):

Smart Defence is a cooperative way of thinking about generating the modern defence capabilities that the Alliance needs for the future. In this renewed culture of cooperation, Allies are encouraged to work together to develop, acquire, operate and maintain military capabilities to undertake the Alliance’s essential core tasks agreed in NATO’s Strategic Concept. That means harmonizing requirements, pooling and sharing capabilities, setting priorities and coordinating efforts better.

Smart Defence-konseptin ajatukset syntyivät Yhdysvalloissa, kun Yhdysvaltain sotilaallinen painopiste on ollut siirtymässä pikkuhiljaa Euroopasta Aasiaan. Kyse on siis Euroopan valtioiden puolustuksen yhteistyön ja koordinoinnin parantamisesta sekä puolustustehokkuuden lisäämisestä tiivistyvällä puolustusyhteistyöllä.

Nykyisin pieni valtio ei voi hoitaa omaa puolustusta yksin uskottavasti. Aseet ja sodankäyntitavat ovat muuttuneet. Asejärjestelmät ovat kalliita. Pienellä valtiolla yksinään eivät riitä voimavarat uskottavan puolustuksen muodostamiseen. Nykyiset sodankäyntitavat huomioiden yksittäinen maa on myös liian pieni puolustusalue. Sopivan puolustusalueen muodostaa maantiede, esimerkiksi täällä Pohjolassa ratkaisevan puolustusalueen muodostavat meret: Itämeri ja Pohjanmeri Barentsinmereen rajoittuen.

Naton puolella muutos kumppanuusajattelussa ja yhteistyöajatuksissa puolustusliittoon kuulumattomien länsimaiden kanssa alkoi pikkuhiljaa, kun Yhdysvaltain presidentti oli vaihtunut Bushista Obamaan tammikuussa 2009.

Obaman johtamalla Yhdysvalloilla on ollut erityistä kiinnostusta Pohjoismaihin ja Baltiaan. Myös puolustusyhteistyötä Yhdysvallat on pyrkinyt viemään Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamalla pohjoisella yhteisalueella eteenpäin. Tarkoitus oli aloittaa vaatimattomasta, kuten vaikkapa ilmavalvontaan liittyvästä. Islannin ilmavalvonnan järjestäminen oli ensimmäinen konkreettinen yritys lisätä pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Obama tiesi hyvin pohjoismaisen kollektiivisuuden, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon eivätkä Norja ja Islanti EU:hun.

Suomi ja Ruotsi liittyivät kesällä 2017 Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin (Joint expeditionary force). JEF-joukot perustettiin vuonna 2012 pian Naton Chicagon kokouksen jälkeen. JEF on saavuttanut nyt loppumuotonsa, kun Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi liittyivät Nato-maiden Iso-Britannian, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Norjan ja Alankomaiden seuraan. Maat muodostavat luontaisen maantieteellisen puolustusalueen kuvan 1 mukaisesti. JEF-joukkojen johdossa on maa, joilla on riittävä sotilaallinen kyvykkyys johtotehtäviin. JEF on esimerkki Smart Defence-konseptista.

JEF-maiden välistä sotilaallista yhteistyötä Yhdysvalloilla kuorrutettuna on syytä alkaa harjoitella. Mailla on samat turvallisuuspoliittiset päämäärät pohjoisen alueen turvallisuuden varmistamiseksi Pohjanmereltä Itämeren kautta Suomen ja Baltian maiden itärajalle. Maat ovat muutenkin poliittisilta ajatuksiltaan hyvin yhteenkuuluvia.

Nämä JEF:n sekä eri Nato-maiden kanssa solmittujen puolustusyhteistyösopimuksien kaltaiset pienet askeleet integroivat pikkuhiljaa Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia tiiviimmin läntisiin puolustusjärjestelmiin. Lopputulos aikanaan pienten askelten päätteeksi tulee varmaan olemaan maiden Nato-jäsenyys, jolloin puolustusyhteistyö käy helpommin ilman poliittisen päätöksenteon tuomaa epävarmuutta.

Kuva 2 kertoo hyvin yhdellä silmäyksellä, mikä on Euroopan turvallisuuden suurin epävarmuustekijä maantieteellisesti tarkasteltuna. Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi muodostavat Venäjälle maantieteellisen sapelin, joka yltää Venäjältä syvälle Keski-Eurooppaan. Tiivistämällä puolustusintegraatiota Suomen ja Ruotsin kanssa etenkin Yhdysvalloilla on pyrkimys eliminoida tätä Natoon kuulumattomien maiden muodostamaa epävarmuustekijää. Tämä Yhdysvalloissa huolta herättänyt epävarmuustekijä on ollut olemassa jo 1950-luvulla, mikä selviää hiljattain julkistetusta CIA-asiakirjoista.

                                                                                       ****

Kun puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti blogissaan ”harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista”, hän ei maininnut itselleen uskollisena päinvastoin kuin Ruotsi, että harjoitella pitäisi myös avun antamista.

Niinistö on aina ollut kriittinen muiden auttamisessa, ja se on hänen suurin puute puolustusministerin tehtävissä.

Suomi ei ole kunnolla ja perustelleesti muodostanut kantaansa avun antamiseen. Poliittiset puolueet eivät kykene asiaa linjaamaan kestäväksi päätökseksi.

Niinistön esittämillä näkemyksillä Suomi edelleen antaa itsestään kuvaa rusinan pulasta poimijasta, joka kyllä on valmis ottamaan kaiken muilta tulevan avun, mutta ei ole valmis antamaan mitään apua muille. Suomi on vain omahyväinen oman edun onkija, joka ei vieläkään ole ymmärtänyt läntisen puolustusyhteistyön tiivistämisen pohjimmaisia päämääriä yhteenlasketun puolustuskyvykkyyden kasvattamiseksi.

Jos Suomi aikoo pitää monikansalliset suursotaharjoitukset, on ohjelmatavoitteeksi asettava sama kuin Ruotsi Aurora 17 -sotaharjoituksessa: ge och ta emot militärt stöd.

Suomen harjoituksessa oleellista olisi harjoitella sotavoiman liikkeitä yli Suomenlahden molempiin suuntiin, Viron Ämarin ja Suomen eri lentotukikohtien yhteistoimintaa sekä pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittamista Suomenlahden rannikkoalueiden turvaksi niin etelässä kuin pohjoisessa. Ruotsin kanssa olisi puolestaan tärkeää harjoitella Ahvenanmaan turvaamista pysyä kaikissa tilanteissa demilitarisoituna. Huoltoreitit tulee olla selvät Pohjanmereltä Suomen itärajalle.

Suursotaharjoitus on Suomelle Ruotsin tapaan oleellinen, jotta Suomi saisi harjoittelulla sitä hyötyä, mitä läntinen puolustusyhteistyö Nato-maiden ja Ruotsin kanssa tarjoaa. Kuten taloudessa, myös puolustuksessa yksin ei enää kukaan pärjää. Tuoli olisi myös Vanhasen ja Tuomiojan sekä muiden Venäjä-mielisten syytä sisäistää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Vanhasen ja Tuomiojan kommentit Kanervan ehdotukseen yrittävät typistää harjoittelun ja sitä kautta saatavan paremman suorituskyvyn ainoastaan Venäjälle uhitteluksi ja sapelin kalisteluksi. Näin saadaan harjoituksen keskeinen ydin ja tarkoitus nollattua ja korvattua se yksinomaan negatiivisella sisällöllä.

En hetkeäkään usko, että Vanhanen tai Tuomioja olisivat Venäjän palkkalistoilla mutta kyllä heidän pitäisi vaatia Venäjältä kovaa palkkaa palveluksistaan. Mutta nämä hölmöt tekevät työtään ilmaiseksi.

Suomi ei halua sitoutua avun antamiseen, koska silloin Suomi menettäisi kuvitellun mahdollisuutensa tanssahdella pois konfliktin alta ja mukamas pysytellä neutraalina valtiona. Tämän Tuomioja vihdoin lausui ääneen (kohta 12:50): https://areena.yle.fi/1-4158539

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kanerva haluaa vieraan vallan sotilaita Suomeen toisin kuin Kekkonen aikanaan.
Sotilaat tietenkin haluavat jo ammattinsa puolesta.
Onko Kanerva tämän omasta päästä keksinyt.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

On kahdenlaisia sotajoukkoja; sellaisia, jotka tulevat pyynnöstä harjoittelemaan ja lähtevät pois harjoitusten jälkeen ja sitten sellaisia joukkoja, jotka eivät lähde pois.

Tästä jälkimmäisestä tyypistä saamme näytteen lähiaikana. Mitä tapahtuu Zapad-harjoituksen jälkeen Valko-Venäjällä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Vanhanen, Tuomioja & Co eivät kai ole tulleet ajatelleeksi mitä heidän lausuntonsa välillisesti merkitsee.

Väittämällä Suomen puolustuksen harjoittelua provokaatioksi Venäjälle merkitsee, että Venäjän tarkoituksena on hyökätä Suomeen ja Suomen vahva puolustus on Venäjän edun vastaista.

Vielä rautalangasta Vanhaselle ja Tuomiojalle: jos laitatte kotinne oviin turvalukot, se ei ole provokaatio varkaille eikä houkuttele niitä tunkeutumaan kotiinne.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

" Venäjän tarkoituksena on hyökätä Suomeen ja Suomen vahva puolustus on Venäjän edun vastaista."
Juuri näin, ryssien hyökkääminen Suomeen on ollut varmaa minulle jo nuoruudesta yli 7o vuotta ja nuoret ovat jatkaneet saman pelon ylläpitämstä varmana.
Tuleeko siitä vihdoinkin mitään valmista vai onko se sotlaiden ylläpitämä tehtävän puolesta?
Ilman puolustusvoimiamme se olisi varmaan tapahtunutkin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus, jälleen. Suomi tarvitsee kansainvälisiä harjoituksia, joissa se harjoittelee länsikumppaneidensa kanssa.

Tuomiojalla on Venäjää nuolevissa kannanotoissaan sukurasitteen luomaa painolastia mutta Vanhasen touhuja Venäjän hyväksi voi vain ihmetellä. Molemmat herrat ovat poliittisia typeryksiä joiden aika on jo mennyt. Tuomiojan aika meni jo 65 miljoonaa vuotta sitten ja Vanhasen ura alkoi Jäätteenmäki-skandaalilla ja päättyi kepun vaalirahatuomioihin ja omiin imagosotkuihin. On erikoista että herrojen annetaan elämöidä mediassa.

Touko Aallosta tuskin on Suomen pelastajaksi missään suhteessa, kaikkein vähiten ulkoturvallisuudessa. Mies joka pitää virkavaltaan kohdistettuja tiettyjä rikoksia hyväksyttävinä, jokaisen kansalaisen omaan harkintavaltaan kuuluvina asioina, on joko oikeasti hölmö tai sitten hän näyttelee sellaista uskottavasti. Kun tällaisen kaverin pitäisi sanoa jotain järkevää ulkoturvallisuudesta, voi odottaa kuulevansa vieläkin typerämpää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset