Ruotsi ostaa uuden yli kahden miljardin euron ilmatorjuntaohjusjärjestelmän
13.9.2017 saapui Göteborgin pohjoispuolella sijaitsevaan Säven sotilaslentotukikohtaan suurta mielenkiintoa herättäneitä sotalaitteita, joita ei ole ennen nähty Ruotsin maaperällä.
Monikansalliseen Aurora 17 -sotaharjoitukseen liittyen Säveen saapui Saksan Ramsteinin sotilastukikohdasta laivalla läpi Pohjanmeren 32 Yhdysvaltain sotilasajoneuvoa kuljettaen yhdysvaltalaisia Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia.
Samaan aikaan saapui Säveen myös Ranskasta läpi Tanskan rautateitse 50 Ranskan sotilasajoneuvoa kuljettaen ranskalaisia Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia. Ranskan armeijan majuri Thomas Robertin mukaan SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä siirrettiin nyt ensi kertaa junalla, kun aikaisemmin on käytetty vain muita kuljetusmuotoja.
Monikansallisessa Aurora 17 -sotaharjoituksessa yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ei jätetä Ruotsin länsirannikolle turvaamaan Göteborgin aluetta, vaan järjestelmät siirretään harjoituksen kuluessa Ruotsin itärannikolle ja kenties myös Gotlantiin, mistä yhdysvaltalaiskannanotot ovat antaneet viitteitä.
”Om några dagar bryter de upp från Säve och förflyttar sig till ostkusten för att delta i nästa fas i övningen. Tidpunkt och färdväg är hemlig.” kirjoitti Göteborgs-Posten 13.9.2017 (Göteborgs-Posten 13.9.2017).
Ruotsin puolustusvoimat ei siis ole kertonut, milloin ja mitä reittiä yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten ilmatorjuntaohjusjärjestelmien siirto itärannikolle ja kenties Gotlantiin tapahtuu. Kuljetusreitti, kuljetusajankohta ja ohjusjärjestelmien tarkka sijoituspaikka ovat olleet toistaiseksi salaisia.
****
Yhdysvallat on ottanut vakavasti sen Itämeren maiden esittämän puolustustarpeen, jonka venäläisohjukset Itämeren ympäristöön synnyttävät.
Puolassa käytäviin harjoituksiin Patriot-torjuntaohjusjärjestelmä tuotiin ensikerran jo pian Puolan Nato-jäsenyyden jälkeen (Victory Strike -sotaharjoitus 2000-luvun alussa), ja viimeksi Itämeren ympäristössä ennen Ruotsia Patriot-ohjukset nähtiin Liettuassa tämän vuoden heinäkuussa pidetyn Naton Tobruq Legacy 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä (Ministry of National Defence Republic of Lithuania 12.7.2017).
”Det är våra ’skarpa fåglar’. Vi övar över hela Europa på hur snabbt vi kan få dem på plats. Men vi skjuter inte skarpt i övningen, utan simulerar robotskott.”, totesi Yhdysvaltain armeijan kapteeni Thomas Harris sanomalehti Dagens Nyheterin Säven lentotukikohdassa tapahtuneessa haastatettussa ruotsiksi käännettynä (DN 13.9.2017).
Vapaasti suomennettuna: ”Ne [Patriot-ohjukset] ovat meidän ’älykkäitä lintuja’. Me harjoittelemme kaikkialla Euroopassa, kuinka nopeasti saamme ohjukset paikalle. Emme laukaise todellisia ohjuksia harjoituksessa, vaan harjoittelemme simuloimalla ohjuslaukaisua.”
”Vi får träna snabbhet i att transportera och montera ihop utrustningen.” totesi puolestaan ruotsalainen nettijulkaisu Corren yhdysvaltalaiskapteeni Thomas Harrisin sanoneen Säven lentotukikohdassa (Corren 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Meillä on [Aurora 17 -sotaharjoituksessa] mahdollisuus harjoitella nopeutta sekä [Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän] siirroissa sekä kokoamisessa.”
Yhdysvallat on harjoitellut Itämeren ympäristössä Nato-liittolaistensa ja nyt parhaillaan myös Ruotsin kanssa ohjusjärjestelmien nopeaa siirtoa Yhdysvaltain eurooppalaisista sotilastukikohdista mahdolliselle kriisi- ja sota-alueelle. Itämeren ympäristöön Patriot-järjestelmät on julkisten lähteiden perusteella siirretty yleensä Yhdysvaltain käytössä olevasta Saksan Ramsteinin sotilaslentotukikohdasta (Ramstein Air Base).
Ilman etukäteisharjoitusta monimutkaisten järjestelmien siirtämisestä ja saamisesta toimintakuntoon kriisin ja sodan uhatessa tai käynnissä ollessa ei tule mitään. Avainsana on siis nopeus, jota ei tule ilman tarkkaa harjoittelemista ennalta. Itämeren ympäristössä Patriot-järjestelmien kanssa on nyt harjoiteltu siis jo Puolassa ja Liettuassa sekä pian myös Ruotsissa. Monikansallisen sotaharjoituksen tarve tässä mielessä myös Suomessa on ilmeinen.
****
Ruotsi on uusimassa vanhaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmäänsä. Ruotsilla on ollut käytössään yhdysvaltalainen jo 1950-luvun lopulla kehitetty Raytheonin Hawk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (MIM-23 Hawk), joka on jo vanhentunut ja joka ennen kaikkea ei kykene torjumaan Ruotsia uhkaavia lyhyen matkan ballistisia hyökkäysohjuksia, käytännössä siis venäläisiä Kaliningradiin sijoittuja Iskander-ohjuksia. Toinen torjuttava ohjustyyppi olisi esimerkiksi Venäjän Itämeren laivastoon sijoitetut Kalibr-ohjukset.
”Även om man kan modifiera och förbättra gamla system så finns det en gräns för hur gamla de kan bli. Så mycket kan man vara överens om att Hawk börjar bli gammalt.” totesi Ruotsin ainoan ilmapuolustusrykmentin (Luftvarnsregementet LV 6) tiedotuspäällikkö, majuri Carl Sjöstrand Svenska Dagbladetin haastattelussa 24.6.2017 (SvD 24.6.2017).
Vapaasti suomennettuna: ”Vaikka voidaan päivittää ja parantaa vanhoja [ilmatorjuntaohjus]järjestelmiä, on olemassa raja, kuinka vanha järjestelmä ylipäätään voi olla. Alamme olla kaikki yksimielisiä, että Hawk-järjestelmä alkaa olla jo tiensä päässä.”
Haastatattelussa Sjöstrand jatkaa: ”Man pratar om ballistiska missiler, som de Iskanderrobotar som ställts upp i Kaliningrad som därmed kan vara ett hot mot Gotland och huvudstaden. I det fallet krävs ett bättre system än Hawksystemet, som inte har kapacitet mot dem.”
Vapaasti suomennettuna: ”Puhutaan ballistisista ohjuksista, joita on sijoitettu Kaliningradiin, ja jotka voivat olla uhka Gotlannille ja pääkaupungille. Tällöin vaatimus on parempi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä kuin Hawk-järjestelmä, jolla ei ole tuhoamiskykyä Iskander-ohjuksia vastaan.”
Toisin kuin Suomi, Ruotsi on uskaltanut nimetä Iskander-ohjukset Ruotsille uhkaa tuottavaksi.
Samassa lehtijutussa Joakim Lewin puolustusvoimien materiaalilaitokselta (Försvarets materielverk, FMV) kertoo hyvin, mihin maan ilmatorjunnan tulee kyetä ja mikä ei välttämättä onnistu esimerkiksi pelkästään hävittäjien ilmatorjuntaohjuksilla:
”Även det klassiska attackflygplanet släpper en attackrobot 80–100 kilometer från målet, sedan är det bara roboten som kommer. Den är mycket svårare att träffa än flygplanet, eftersom den är mindre och går snabbare. Går man tillbaka till 80–90-talen fick flygplan flyga fram till målet och släppa bomben.”
Vapaasti suomennettuna: ”Jopa perinteinen hyökkäystä tekevä lentokone laukaisee ohjuksensa 80-100 kilometriä ennen maalia, ja se on vain ohjus, joka pyrkii maaliinsa. Ohjusta on paljon vaikeampi eliminoida kuin lentokonetta, koska se on pienempi ja nopeampi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla lentokoneet lensivät maalinsa päälle ja pudottivat pomminsa.”
Ilmatorjunnan pitää siis nimenomaan kyetä torjumaan kaikenlaiset ohjukset mukaan lukien hankalat risteilyohjukset, ei vain niitä laukaisevia ilma-aluksia. Vastaavasti Suomi ei voi luottaa siihen, että se voisi torjua Hornet-hävittäjien AGM-158 JASSM -ohjuksilla Venäjän puolella olevat ohjuslaukaisualustat. Venäjä on varautunut ilmatorjunnalla tuollaiseen vaihtoehtoon.
Kun Ruotsilla oli vielä vuonna 1996 yhteensä 22 ilmapuolustuspataljoonaa, tänä päivänä Ruotsilla on jäljellä enää kaksi pataljoonaa (Luftvarnsregementet LV 6), jotka molemmat sijaitsevat Halmstadissa Göteborgin eteläpuolella kaukana suurimman uhan alla olevalta Ruotsin Itämeren rannikolta.
Ruotsi hakee siis uudella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä uutta kykyä tuhota myös lyhyen kantaman ballistisia venäläisohjuksia. Ilmapuolustusstrategiassaan Ruotsi on nyt asemoinut itsensä samoin kuin Baltian maat ja Puola sekä Saksa.
Suomi näkee asiat toisin. Suomi ei jostain syytä koe samaa ohjusuhkaa kuin muut Itämeren ympäristön läntiset maat. Suomi on ainoa poikkeus Itämeren länsimaiden joukossa.
****
Ruotsi on tehnyt päätöksen koskien puolustusvoimien ja puolustuskyvyn kehittämisestä vuosina 2016-2020 (Försvarspolitisk inriktning – Sveriges försvar 2016–2020, Prop. 2014/15:1090). Kehitysohjelmaan kuuluu, että Ruotsi ostaa uuden keskipitkän matkan ilmapuolustusjärjestelmän Hawk-järjestelmän tilalle. Uusi järjestelmä otettaisiin käyttöön vuoteen 2020 mennessä.
Ruotsi tekee valinnan kahdesta eri pitkän matkan ja/tai keskimatkan ohjustorjuntajärjestelmästä, jotka ovat siis Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (PATRIOT, Raytheon) tai Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (ASTER 30-SAMP/T, Eurosam/MBDA). Ruotsi testaa nyt molempia järjestelmiä Aurora-sotaharjoituksessa.
Raytheonin edustajan Michael Tronolonen mukaan Ruotsi tekee päätöksen hankinnasta lähitulevaisuudessa (”in the very near term”) ja tarjouspyynnöt saadaan pian (DefenseNews 14.9.2017). Michael Tronolone vastaa Raytheonilla integroitujen puolustusjärjestelmien (Integrated Defense Systems) myynnistä Eurooppaan ja Nato-maihin.
Hankinta on yksi suurimmista Ruotsin tämänhetkisistä puolustusmateriaalihankinnoista ja hinnaltaan noin 20 miljardia kruunua, siis hieman päälle 2 miljardia euroa. Budjettiesitys julkaistaan tänään 20.9.2017, missä ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankkeen rahoitus pitäisi olla esillä.
Verrattuna Suomessa päätännässä oleviin asehankintoihin, Ruotsin hankinta on arvoltaan siis noin kaksinkertainen verrattuna Suomen Laivue 2020 -taistelualushankintaan ja yhdestä kolmasosasta yhteen viidesosaan Suomen uuden HX-hävittäjähankinnan arvosta. Tällä hetkellä Suomen HX-hävittäjähankinnan arvioidaan maksavan noin 7-10 miljardia euroa.
****
”Det är en fantastisk möjlighet att få hit våra partners i en övning där båda systemen är med och vi kan se hur de kan jobba tillsammans våra system.” totesi Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén Säven sotilaslentotukikohdassa 13.9.2017 (Sydsvenskan 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Se [Aurora 17] on erinomainen tilaisuus saada kumppaneitamme harjoitukseen, jossa molemmat järjestelmät ovat mukana, ja voimme nähdä, miten he voivat työskennellä yhdessä meidän järjestelmien kanssa.”
Ruotsille on siis tärkeää asejärjestelmien yhteistoiminta. Maassa olevien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tulee olla integroitu hävittäjien ilmatorjuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhteistoiminnasta Ruotsin muiden puolustusjärjestelmien kanssa vaan myös yhteistoiminnasta Naton käytössä olevien järjestelmien kanssa.
Yhdysvaltalainen Patriot-järjestelmiä valmistava Raytheon on ehkä ymmärtänyt paremmin Itämeren maissa olevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmätarpeet kuin SAMP/T-järjestelmää toimittava eurooppalainen Eurosamin taustalla oleva MBDA. Raytheon on saanut myytyä Patriot-järjestelmän Puolaan, missä se kisasi niin ikään Wisła-hankkeessa Ruotsin tapaan MBDA:n SAMP/T-järjestelmän kanssa.
Raytheon myy järjestelmäänsä mm. irrotettavalla johtokeskuslaitteistolla (Patriot ICC, fire-control center), joka on siirrettävissä vaikkapa telttaan tai rakennukseen ohjaamaan ohjusilmatorjunnan taktista toimintaa.
“What that allows is now the stand-alone Patriot batteries can be deployed anywhere around the world with connectivity to the broader NATO command-and-control architecture.” totesi Raytheonin johtaja Michael Tronolone (DefenseNews 14.9.2017).
Vapaasti suomennettuna. “Tämä sallii nyt Patriot-ohjuspatterien toimittamisen [erillisinä] kaikkialle maailmaan säilyttäen samalla yhteydet laajempaan Naton komento- ja ohjausjärjestelmään.”
Raytheonin Patriot ICC:tä käytettiin myös Liettuassa pidetyssä Tobruq Legacy -sotaharjoituksessa ja nyt sitä käytetään siis Ruotsin Aurora-harjoituksessa. MEADS joutuu tekemään paljon työtä, mikäli kykenee myymään johonkin Itämeren maahan SAMP/T-järjestelmän, joka ei mahdollista vastaavasti ohjuslavettien siirtoa maasta toiseen ohjuspuolustuksen maitten välistä ohjuspuolustusintegraatiota sisältäen.
On vaikea saada jalansijaa, jos valtaosa Itämeren maista on valinnut tai valitsemassa Raytheonin Patriot-järjestelmän. Kyse on siitä, että kun Itämeren puolustusyhteistyö etenee, ilmatorjuntaohjusjärjestelmien tulee olla yhteishallinnassa ja sijainnit kriisi- ja sotatilanteessa tulee pystyä optimoimaan vain itse ohjuksia sisältävien laukaisuyksikköjen siirroilla alueelta toiselle ja myös maasta toiseen.
Väännetään rautalangasta: jos Venäjä laukaisisi Iskander-ohjuksen kohti Gotlantia Kaliningradista, Naton johtokeskuksen on kyettävä arvioimaan, onko ohjus paras tuhota Liettuasta, Puolasta vai Ruotsista laukaistavalla torjuntaohjuksella.
****
Suomi oli viime vuosikymmenen lopulla ostamassa uutta ilmatorjuntaohjusjärjestelmää korvaamaan venäläisen keskipitkän kantaman BUK-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän.
Suomen uudesta ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä (KKITO 2012-hanke) kilpailivat Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II-järjestelmä (Nasams 2) ja MEADS:n SAMP/T MBDA Aster 30 -ohjuksella varustettuna (Aster 30-SAMP/T). Tuolloin MEADS:n tilalla oli EADS, joka nykyisin paremmin tunnetaan ja linkitetään Airbus-yhtiönä. Puolustusteollisuuden yhtiöiden nimet muuttuvat Euroopassa yrityskauppojen myötä niin tiuhaan, ettei niiden perässä tunnu kukaan pysyvän.
Suomi valitsi Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II -järjestelmän, ja kauppa julkistettiin 29.4.2009. Kauppa herätti ristiriitaisia näkemyksiä sotilasasiantuntijoiden piirissä. Suorituskyvyltään kilpailun loppuvaiheessa mukana olleet järjestelmät ovat erilaisia, ja monen sotilasasiantuntijan arvion mukaan SAMP/T:n olisi pitänyt olla tarjouskilpailun voittaja. Nähtiin, että kaupan ratkaisi muu kuin järjestelmän suorituskyky.
Nasams II -järjestelmä on vain lyhyen kantaman järjestelmä, jonka korkeusulottuvuus on myös vähäinen. Järjestelmä on hyvä siinä, mihin se on tarkoitettu, mutta maan ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ei pelkästään sen varaan voi rakentaa. Nasams II -järjestelmä ei voi yksinään muodostaa kattavasti toimivaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.
Järjestelmissä käytettävän ohjuksien paino kertoo paljon sinänsä. Kun SAMP/T-järjestelmän Aster 30 -ohjus painaa 450-500 kilogrammaa ja Patriot-järjestelmässä esim. PAC-1-ohjus painaa noin 700 kilogrammaa, niin Nasams II-järjestelmän AIM-120 AMRAAM -ohjus painaa vain 152 kilogrammaa.
Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta hyväksyi 29.4.2009 noin 340 miljoonan euron ostoksen, jolla Nasams II -järjestelmä hankitaan ilman ohjuksia.
340 miljoonalla eurolla yksikään maa Euroopassa ei kyennyt vuonna 2009 ja vielä vähemmän nyt hankkimaan ja pitämään yllä uskottavaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Uskottavan ilmatorjuntaohjusjärjestelmän rakentaminen on kustannuksiltaan miljardien arvoista. Julkisten lähteiden mukaan Itämeren maista Ruotsi satsaa nyt yli 2 miljardia euroa, Puola noin 4,7 miljardia euroa ja Saksa noin 4,5 miljardia euroa pitemmän kantaman uusiin ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin.
Suomikaan ei saa ilmaiseksi mitään. Suomenkin tosiasiallista puolustuskykyä voidaan arvioida sen mukaan, paljonko puolustukseen satsataan euroissa. Pelkkä suuri miehistöreservi ei ratkaise puolustuskykyämme, myös aseita tarvitaan.
Ruotsin ja muiden Itämeren maiden tapaan Suomi on Venäjän muodostaman lyhyen kantaman ballististen ohjusten uhan alla. Tämän on tullut hyvin tietoon taas kerran Zapad-harjoituksessa Leningradin alueella, jossa juuri harjoiteltiin kuvan 3 mukaisesti Iskander-ohjusten käyttöä.
Muiden Itämeren maiden ja ennen kaikkea Ruotsin tapaan myös Suomeen tarvitaan keskipitkän kantaman ja/tai pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Nasams II -järjestelmällä ei juurikaan torjuta lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, jotka uhkaavat muiden Itämeren maiden tapaan myös Suomea. Suomi ei ole poikkeus muista Itämeren maista Venäjän muodostaman ohjusuhan suhteen. Kun Itämeren maat tietävät, mitä ne tarvitsevat turvakseen, myös Suomen tulisi tietää.
****
Monikansallinen Aurora 17 -sotaharjoitus osoittaa, kuinka syvää puolustusyhteistyötä Ruotsi tekee Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Monien ruotsalaisten tapaan en pidä enää Ruotsia sotilaallisesti liittoutumattomana. Monet Ruotsin puolustusvoiman komentajan Micael Bydénin lausunnot ovat kuvaavia:
”Ett huvudfokus är värdlandsstödet.” (Göteborgs-Posten 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”[Sotaharjoituksen] pääpaino on isäntämaatuessa.” Aurora-sotaharjoituksessa Ruotsi siis harjoittelee avoimesti Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta (Host Nation Support, HNS).
”Det är den del av den säkerhetspolitiska lösningen. Det handlar om att ge stöd och att ta emot stöd. Vi bygger vår stabilitet i samarbete med andra.” (Corren 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Se on osa [Ruotsin] turvallisuuspoliittista ratkaisua. Kyse on [sotilaallisen] avun antamisesta ja tuen saamisesta. Rakenamme vakauttamme yhteistyössä muiden kanssa.” Ruotsi ja Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén näkevät – toisin kuin Suomessa monet eivät näe -, että vahva sotilaallinen yhteistyö, monikansalliset yhteisharjoitukset sekä sotilaallisen avun antaminen ja saaminen lisäävät Itämeren kunkin maan turvallisuuspoliittista vakautta ja siten myös koko alueen vakautta.
Toimittaja Jan Höglund kirjoittaa Ruotsin liittoutuneisuusasian osuvasti lehtijutussa otsikolla ”Analys: Sverige inte längre alliansfritt” (Göteborgs-Posten 10.9.2017). Otsikko on suomeksi käännettynä ”Analyysi: Ruotsi ei ole enää sotilaallisesti liittoutumaton”.
Jan Höglund kirjoittaa:
”Neutralitet – en taktisk bluff. Den svenska neutraliteten var i många år inget annat än en taktisk bluff inför svenska folket och omvärlden (som dock visste bättre både i öst och väst). På övningar kom fienden alltid från öster, liksom under Aurora, även om det alltid förnekades utåt att det var Sovjetunionen.
Nu är neutraliteten begravd sedan länge. Formellt är Sverige fortfarande alliansfritt, men det har mindre betydelse utom som ett argument i den politiska debatten.
Att ta ställning har ett pris. Sverige har lovar stödja de baltiska länderna vid en militär konflikt med Ryssland. Det kan tyckas vara ett självklart uttryck för solidaritet mot grannar. Men i Moskva uppfattas vi inte längre som alliansfritt. Att ta ställning har ett pris.”
Vapaasti suomennettuna:
”Sotilaallinen liittoumattomuus – taktista hämäystä. Ruotsin sotilaallinen liittoumattomuus on ollut monien vuosien ajan vain taktista hämäystä ruotsalaisille ja muulle maailmalle (joka kuitenkin tiedetään hyvin sekä idässä että lännessä). Harjoituksien vihollinen tulee aina idästä, kuten nyt Aurorassa, vaikka aina kiellettiin toteamasta muille, että vihollistaho oli Neuvostoliitto.
[Ruotsin] sotilaallinen liittoumattomuus on ollut haudattuna jo pitkään. Virallisesti Ruotsi on sotilaallisesti liittoumaton, mutta liittoutumattomuuskäsitteen merkitys on vähäinen paitsi väitteenä poliittisessa keskustelussa.
Muutoksella on hintansa. Ruotsi on luvannut tukea Baltian maita sellaisessa sotilaallisessa konfliktissa, jossa Venäjä on mukana. Se voi näyttää olevan itsestään selvä ilmaus solidaarisuudesta naapureille, mutta Moskovasta katsottuna emme enää ole sotilaallisesti liittoutumaton. Muutoksella on hintansa.”
Mitä Höglund tuossa sanoi Ruotsista, pätee myös Suomeen. Myöskään Moskovasta katsottuna Suomi ei enää ole sotilaallisesti liittoutumaton.
****
Kuvassa 3 esitetyn Iskander-K-ohjuksen (Искандер-К) laukaisutapahtuman lähde on Livejournal 20.9.2017 (alkuperäiset kuvat ovat Venäjän puolustusministeriön). Kuvat ovat Leningradin alueelta (Ленингра́дская о́бласть) ja siten kauimmillaankin Suomen rajasta alle 400 kilometrin päässä. Mahdollinen laukaisupaikka on Ylä-Laukaa (Луга), jossa Venäjällä on myös mm. Iskander-M-ohjuksia. Ylä-Laukaa on noin reilun 200 kilometrin päässä Suomen rajasta. Livejournalin jutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ракетного комплекса ’Искандер–К’ во время активной фазы учения ’Запад-2017’”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-K-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa”. Suomi on siis vastaavin ohjuksin uhattuna kuin Baltian-maat, Puola, Saksa ja Ruotsi.
”Jopa perinteinen hyökkäystä tekevä lentokone laukaisee ohjuksensa 80-100 kilometriä ennen maalia, ja se on vain ohjus, joka pyrkii maaliinsa. Ohjusta on paljon vaikeampi eliminoida kuin lentokonetta, koska se on pienempi ja nopeampi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla lentokoneet lensivät maalinsa päälle ja pudottivat pomminsa.”
Ohjuksiin ei vaikuta myöskään ilmatorjunnan pelotevaikutus.
Jos ilmatorjuntaa ei ole pommit tiputetaan kohteen lähellä kuten ennenkin. Tällöin pommien määrä ja paino ovat todella suuri.
Jos hyökkäävät pommikoneet pakotetaan laukaisemaan ohjuksensa 80-100 rajoittaa jo se maalia kohti toimitettavaa räjähde määrää. Yhtä tarkkoja ne ovat, jollei nyt ihan tyhmiä pommeja käytetä. Nekin kyllä näyttävät edelleen olevan käytössä. Ainakin syyriassa niitä on käytetty edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole laukkaisset ainoatakaa ilmtorjuntaohjusta, ilmeisesti ensinmäisen laukaisun jälkeen vastustaja tietää miten ne on torjuttavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin syyria on laukonut venäläisperäisiä ohjuksiaan ilman tuloksia israelia vastaan. Buk ja petsora ohjuksia ainakin. Kummatkin olleet suomessa käytössä.
Israel on myös käyttänyt käsittääkaeni patriot ohjuksia muutamia kertoja.
Ilmoita asiaton viesti
Taas kerran hieno analyysi Pesoselta.
Ruotsi on tunnettu eräänlaisena turvallisuuspolitiikan unelmahöttöä julistavana utopistina. Mutta tosipaikan tullen – siis Venäjän viime vuosien konkreettisten tekojen jälkeen – Ruotsi on silti kyennyt analysoimaan nykytilan ja odotettavissa olevan tulevaisuuden realististen lasien läpi. Ja vieläpä mitoittamaan toimensa analyysinsä mukaisesti.
Suomi taasen ei ole huomaavinaan olohuoneessaan röhkivää ja rymistelevää elefanttia, vaan on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut – eikä olisi tapahtumassa. Suomi vaan reserviään kasvattamalla haluaa viestiä puolustustahtoaan vaikka laajamittainen rintamasota ei ole enää tätä päivää. Miksi näin? Koska Venäjä ei salli Suomelle sellaista puolustusta, joka todella voisi pistää Venäjälle kampoihin.
Ja tähän painostukseen poliitikkomme alistuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi pyrkii hankkimaan kansainvälistä tukea osallistumalla yhteisiin toimiin jatkuvasti.
Kyllä kai tämä sama analyysi on tehty raskaampien ilmatorjuntajärjestelmien suhteen. Ne ovat kallita ja nekin on tuhottavissa, jos päättäjillä ei ole rohkeutta toimia uhka tilanteissa.
Ruotsi on kuitenkin hieman enemmän turvassa suoralta hyökkäykseltä. Meillä on rajan toisella puolella toiminta valmiita joukkoja.
Nato jäsenyys ja pienikin naton läsnäolo olisi tarpeen.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä jos Suomi ottaisi mallia Pohjois-Koreasta ja hankkisi sellaisen ohjuskyvykkyyden, jolla voisi kostotoimena pistää Pietarin matalaksi? P-K:lla on tällainen henkivakuutus, koska sen tykistö pystyy tarvittaessa aiheuttamaan huomattavan suurta tuhoa Soulissa, mikä estää sotilaalliset toimet USAn taholta.
Jos Suomella olisi vastaava tuhovoima hauiksessaan Pietarin suhteen, olisimme koskemattomia. Mutta sitä kyvykkyyttä Venäjä ei tietenkään antaisi Suomen hankkia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin siinä olisi onnistunut p-korea ilman kiinaa. Rahat on siellä käytetty aseisiin ja kansalaiset kärsivät.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen tulisi hankkia tavalla taikka toisella kyky torjua Iskander ohjuksia maasta ammuttavilla torjuntaohjuksilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa lienee jotenkin älykkäämpiä ihmisiä kuin täällä itäisellä perähikiällä. Muistaakseni Israelilla oli tarjota Patriotin veroisia torjuntaohjuksia kymmenesosahintaan. Kelle sitten sellaisia tarjoaa, ja osataanko täällä niin edullista ja hyvää vaihtoehtoa edes harkita. Lobbarit kun vie noita päättäjiä kuus-nolla. Ammutaan ensin ne lobbarit.
Ilmoita asiaton viesti
Jos torjuntaohjuksissa ei ole taistelukärkeä, kuten väitetään, vaan ne tuhoavat kohteensa pelkällä inertialla, niin aika hyvin ne sopivat pienen maan puolustukselliseen sodankäyntifilosofiaan. Ne eivät tavallaan uhkaa ketään erityisesti silloin, jos maan sotilaallinen arsenaali ei ole muuten laadultaan tai määrältään hyökkäykseen soveltuva (ottaen huomioon mahdollisen hyökkäyskohteen torjuntakyky). Tietenkin silloin, jos pieni maa vaikkapa liittoutumalla lisää hyökkäyksellistä kapasiteettiaan, niin torjuntaohjukset koetaan uhkaaviksi, koska ne suojaavat tuota kapasiteettia.
Tuokin on aika mielenkiintoinen pointti, että torjuntaohjuksilla saa aikaiseksi laajan maantieteellisen peiton yhdistämällä tutka- ym. tiedustelujärjestelmistä tulevaa tietoa ja valitsemalla sitten lähimmät tai muutoin soveltuvat alustat torjunnan laukaisuun. Eli ”naapuri” voi tehdä toiselle maalle ”palveluksen” ampumalla sinne tarkoitetun ohjuksen alas. Tosin keskitetty komento- ja ohjausjärjestelmä edellyttäisi vahvan poliittisen yhteistyösopimuksen ts. liiton olemassaoloa. Olisiko sellaiseen liittoon meneminen Suomelle edullista? Siinä sitten menetettäisiin ”pienen maan” asemaan liittyvät edut eli, jos et uhkaa ketään, niin sinuun ei kohdisteta raskaita sotilaallisia operaatioita. Kunnia menee, mutta henki säilyy.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa on parhaillaan menossa karmea lobbaus ydinaseettoman Ruotsin puolesta. Lähes kaikki enemmän tai vähemmän hyödylliset idiootit kirjoittelevat mediassa päivittäin siitä, miksi Ruotsin pitää liittyä ydinasekieltosopimukseen. Samaan hengenvetoon idiootit unohtavat kertoa, miten Ruotsin puolueettomuudesta huolimatta Venäjä toistuvasti ja lähes vuosittain harjoittelee ydinasein tehtävää hyökkäystä Ruotsiin.
Ilmoita asiaton viesti