AriPesonen1

Onko presidenttiehdokas Sauli Niinistö ulkopoliittinen tuuliviirimies?

Puolustusministeriön alainen valtiollinen turvallisuuskomitea on laatimassa selvitystä, jossa esitetään Venäjän mahdollisia keinoja vaikuttaa Suomen seuraaviin vuonna 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin. Lopullisen selvityksen asiantuntijoiden esitysten pohjalta on määrä valmistua marraskuun loppuun mennessä.

Turvallisuuskomitean selvitysluonnoksesta uutisoi ensimmäisenä viime viikonloppuna Helsingin Sanomat (HS 28.10.2017), ja tarkempia yksityiskohtia luonnoksesta julkaisi seuraavana päivänä Iltalehti (IL 29.10.2017).

Turvallisuuskomitean ensimmäinen selvitysluonnos sai aikaan laajan mediahuomion, olihan kyseessä varsina rohkeista Venäjää koskevista näkemyksistä ilman ennakkosensuuria. Vastaavaa ei Suomessa ole ennen koettu, kun puhutaan Venäjästä viranomaissuulla.

Lähes kaikki Venäjään myönteisesti suhtautuvat presidenttiehdokkaat presidenttiehdokas Sauli Niinistön johdolla arvostelivat turvallisuuskomitean selvitysluonnosta maanantaisessa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n järjestämässä ensimmäisessä presidentinvaalitentissä (MTV3 30.10.2017 ja IS 30.10.2017).

Sauli Niinistö arvosteli vaalitentissä kovin sanoin asiantuntija-arviota Venäjän mahdollisista vaikuttamisyrityksistä: ’Asiantuntijaverkosto on huolissaan trollaamisesta ja trollaa itse’”, uutisoi Helsingin Sanomat (HS 30.10.2017) Niinistön ärtymystä turvallisuuskomitean käyttämiä asiantuntijoita kohtaan. 

Ei pitäisi olla kenellekään epäselvää, että aikaisemmin Neuvostoliitto on pyrkinyt aktiivisesti sekaantumaan Suomen presidentinvaaleihin. Neuvostoliiton jalanjäljessä Venäjä pyrkii edelleen vaikuttamaan Suomen presidentinvaaleihin silloin, kun tarvetta vaikuttamiselle ilmenee Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen turvaamiseksi.

                                                                                  ****

Olemme nyt lokakuussa saaneet todisteellista näyttöä Neuvostoliiton ja sen korkeimman johdon sekaantumisesta Suomen presidentinvaaleihin, kun kustantamo Docendo Oy julkaisi alkuperäisiä dokumentteja Stalinin arkistoista kirjassa otsikolla ”Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot”. Todellakin lukemisen arvoisen kirjan ovat kirjoittaneet professorit Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Timo Vihavainen sekä myös Venäjän tiedeakatemian varajohtaja Sergei Žuravljov.

Kirjan sisältö todistaa, että Neuvostoliitto on sekaantunut Suomen presidentinvaaleihin aina toisesta maailmansodasta lähtien. Itänaapurillamme on ollut valmis puuttumaan vaaleihin, mikäli on ollut näköpiirissä, ettei Suomessa noudatettaisi sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa valittavan presidentin johdolla, mikä varmistaisi itänaapurimme ulko- ja turvallisuuspoliittiset edut Suomessa.

Seuraavassa luvussa jäljempänä olevat lainaukset ovat alkuperäisiä korkeimman neuvostojohdon laatimista ja korkeimmalle neuvostojohdolle laadituista tai toimitetuista asiakirjoista, joita on koottu edellä mainittuun Docendon julkaisemaan kirjaan.

Syyttömiä eivät ole suomalaisetkaan, jotka ovat pyytäneet venäläisiä puuttumaan Suomen presidentinvaaleihin, jotta oma mieluisa ehdokas tulisi valituksi tai jotta omaa sisäpoliittista agendaa voitaisiin edistää raadollisesti vieraalla ulkomaisella tuella.

Docendo-kirjan puitteissa näitä itäistä apua pyytäviä henkilöitä olivat mm. Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri Ville Pessi vuoden 1950 presidentinvaalien yhteydessä sekä Suomen Moskovan-suurlähettiläs Eero A. Wuori vuoden 1962 presidentinvaalien yhteydessä.

On varsin poikkeuksellista, että suurlähettiläs Wuori ei toiminut vain Kekkosen vaan myös koko Suomen ulkopoliittisen hallinnon poliittisena sanansaattajana Moskovassa pyrkimyksenä saada Neuvostoliitolta apua vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon.

Tiedämme, etteivät Pessi ja Wuori ole ainoita suomalaispoliitikkoja, jotka ovat käyttäneet Neuvostoliittoa tai Venäjää oman agendan ajamiseen maan edun kustannuksella.

Korkeimmalle neuvostojohdolle toimitetuista tai laadituista asiakirjoista käy siis ilmi, että suomalaispoliitikot käyttivät kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton korkeinta johtoa välineenä edistämään oman presidenttiehdokkaan asemaa silloin, kun arvioitiin Neuvostoliiton etujen olevan yhtenäisiä omien etujen kanssa. Poliitikon oma etu ei suinkaan ole aina Suomen etu.

Taitaa sama touhu edelleen toimia, kun katsoo vaikkapa SDP:tä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojan ahkeraa matkailua Moskovaan myös ulkoministeripestin jälkeen tapaamaan ulkoministeri Lavrovia (IS 17.3.2016 ja Demokraatti 9.10.2017). Miksi ihmeessä Venäjän ulkoministeri Lavrov haluaa tavata säännöllisesti vähäisemmässä ulkopoliittisessa asemassa olevaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa?

                                                                                  ****

Ohessa muutamia asiakirjalainauksia ”Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot” -kirjasta vuosien 1950, 1956 ja 1962 presidentinvaaleihin liittyen. Tekstialleviivaukset ovat blogikirjoittajan.

V. Grigorjan Stalinille 13.8.1949 Suomen presidentinvaaleista

Olemme samaa mieltä kanssanne presidenttiehdokkaan valinnasta sellaisten ehdokkaiden joukosta, joita muutkin kuin SKDL:n kannattajat tukisivat. Pidämme kommunistipuolueen jäsenen valintaa ehdokkaaksi epätarkoituksenmukaisena.” totesi Stalin nimimerkkiallekirjoituksella Filippov, kun Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri Ville Pessi oli kirjannut VKP(b):n keskuskomitealle (VKP(b) on Neuvostoliiton kommunistinen puolue) menneeseen viestiin: ”Käsitellessään kysymystä SKDL:n ehdokkaasta tuleviin presidentinvaaleihin poliittinen jaosto totesi, että ehdokkaaksi olisi toivottavaa asettaa henkilö, jolla olisi mahdollisuuksia saada ääniä myös peruskannattajakuntamme ulkopuolelta. Sopivina henkilöinä kyseeseen voisivat tulla Mauno Pekkala ja Eino Kilpi.

Vagan Grigorjan oli VKP(b):n keskuskomitean ulkopoliittisen komission puheenjohtaja. Neuvostoliitto pyrki siis vaikuttamaan suomalaiskommunistien ehdokasvalintaan ja piti sopivina ehdokkaina Mauno Pekkalaa ja Eino Kilpeä vuoden 1950 vaaleissa. Neuvostoliiton korkeimman johdon mielestä ja Stalinin henkilökohtaisen kirjauksen perusteella piti siis löytää presidentinvaaliehdokas, jota tukisivat myös muut kuin vain suomalaiskommunistit.

V. Grigorjan Stalinille 11.10.1949 Suomen presidentinvaaleista

Toveri Stalinille

Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittinen jaosto (tov. Pessi, H. Kuusinen) on pyytänyt VKP(b):n keskuskomitealta neuvoa, olisiko kommunistipuolueen suostuttava poikkeuslakiin, jonka mukaan eduskunta valitsisi presidentin, vai olisiko vaadittava presidentinvaalien pitämistä perustuslain edellyttämässä järjestyksessä yleisen salaisen äänestyksen kautta valittujen valitsijamiesten kautta.

Skp:n keskuskomitean poliittinen jaosto kannattaa valitsijamiesvaalien pitemmistä. Samalla Skp:n keskuskomitean poliittinen jaosto lähtee siitä, että suostumus presidentin valintaan eduskunnassa merkitsee suostumista Paasikiven valintaan presidentiksi ja samalla Paasikiven innoittaman nykyisen [Neuvostoliitto-myönteisen] hallitussuunnan hyväksymistä.

---

Katson mahdolliseksi suostua Skp:n keskuskomitean poliittisen jaoston mielipiteeseen.

V. Grigorjan

Savonenkoville

Välittäkää tov. Pessille ja Kuusiselle, että me emme vastusta presidentinvaalien pitemmistä perustuslain edellyttämän järjestyksen mukaisesti.

Neuvostoliitto siis katsoi, että olisi Neuvostoliiton etujen mukaista pitää vuoden 1950 vaalit valitsijamiesvaaleina ilman poikkeuslakia. Vuoden 1950 vaaleissa Neuvostoliiton kanta oli eri kuin vuonna 1973, jolloin Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla vuoteen 1978 saakka.

A. Gromyko Stalinille 21.11.1949 toimenpiteistä Suomen suhteen

Tässä asiakirjassa on kymmenkohtainen toimenpideluettelo Suomessa tehtävistä toimista, joiden päämäärä olin varmistaa Neuvostoliitolle mieleinen presidentinvaalitulos vuoden 1950 vaaleissa. Yksi Neuvostoliiton pyrkimys oli kaataa Fagerholmin hallitus.

Ottaen huomioon, että Fagerholmin hallitus päätyy lähiaikoina vaikeaan asemaan taloustilanteen heikentyessä ja luokkataistelun laajetessa maassa, ja ottaen myös huomioon lähestyvät presidentinvaalit (tammi—helmikuussa 1950) SNTL:n ulkoministeriö pitäisi välttämättömänä painostaa Fagerholmin hallitusta taholtamme, mikä saattaa huomattavasti auttaa Suomen demokraattisia järjestöjä muodostamaan olosuhteet nykyisen Fagerholmin hallituksen kaatamiselle ja vaihtamiselle hallitukseen, johon kansandemokraatit ottaisivat osaa.

A. Gromyko

Andrei Gromyko oli vuoden 1949 lopulla ulkoministeriön ensimmäinen varaministeri ja myöhemmin Neuvostoliiton ulkoministeri vuodesta 1957. Neuvostoliitto oli siis valmis kaatamaan Suomessa hallituksen varmistaakseen ulko- ja turvallisuuspoliittiset edut vuoden 1950 presidentinvaaleissa.

Molotovin sähke Helsinkiin 24.11.1955

No. 889. Ehdotuksenne keskusteluista Kekkosen ja Skogin kanssa eivät herätä vastalauseita. Ottakaa selvää, miten he arvioivat tilannetta maassa ja hallituskoalition puolueiden yhteistyönäköaloja.

Käyttäkää tapaamista ystävien [’ystävillä’ Moskova tarkoitti paikallista kommunistipuoluetta] kanssa saadaksenne täydellisempää tietoa heidän tilannearviostaan ja käsityksistään poliittisista voimista maassa presidentinvaalien alla. Osoittakaa mielenkiintoa ystävien mielipiteisiin meidän mahdollisista toimenpiteistämme Paasikiven-Kekkosen linjan kannattajien asemien vahvistamiseksi ennen vaaleja.

Esityksenne keskusteluista kokoomuslaisten kanssa ovat vajavaisesti harkittuja, sillä he saattavat arvioida yritykset suostutella heitä tukemaan Kekkosta epävarmuuden osoituksiksi ja esittää ne sekaantumisena Suomen sisäisiin asioihin.

Esittäkää näkemyksenne mahdollista toimenpiteistämme tulevaan presidentinvaalikampanjaan liittyen.”

Neuvostoliitto Molotovin esittämänä pyrki siis ohjaamaan suomalaisia puolueita mukaan lukien myös Kokoomusta siten, että Paasikiven-Kekkosen linja vahvistuisi vuoden 1956 vaaleissa. Neuvostoliitto puhui siis jo ennen vuoden 1956 vaaleja Paasikiven-Kekkosen linjasta, vaikka Kekkonen ei vielä ollut ollut presidenttinä päivääkään.

Paasikiven-Kekkosen linja -termistä oli toki tullut julkinen jo ennen Molotovin sähkettä Moskovaan 24.11.1955, kun termi oli kirjattuna Maalaisliiton pää-äänenkannattajassa 18.9.1955. Termin ottivat ensimmäisenä käyttöön Maalaisliiton Neuvostoliitto-mielinen puoluesihteeri Arvo Korsimo ja Neuvostoliitto-mielinen akateemikko Kustaa Vilkuna.

Paasikiven-Kekkosen linja -termi on pitkälti venäläinen lanseeraus, jonka suomalaiset ottivat helposti omakseen Maalaisliiton tuomana. Termin käytöllä Neuvostoliitolla oli aluksi pyrkimys osaltaan varmistaa Kekkosen valinta vuoden 1956 vaaleissa. Termistä syntyi mantra, jonka tyyppisten mantrojen syntymistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan pitäisi pyrkiä visusti välttämään, koska toiset valtiot voivat käyttää niitä omaksi hyväkseen poliittisessa toiminnassa myöhemmin vaikkapa tyyliin: ”Eikö Suomi enää olekaan Paasikiven-Kekkosen linjalla?”.

A. Drozdovin muistio keskusteluista lähettiläs Wuoren kanssa 15.5.1960

Puhuessaan tulevista presidentinvaaleista Wuori ilmoitti, ettei Neuvostoliiton ystävänä hän ei pidä ketään Kekkosta parempana ehdokkaana tuohon virkaan, mutta jotta Kekkonen valittaisiin, on Neuvostoliiton välttämätöntä tukea häntä kaikin puolin sekä hänen hankkeissaan että vaalikampanjassa, joka Suomessa on jo alkanut. Tuen on kuitenkin tapahduttava siten, etteivät oikeistopiirit voi käyttää sitä Kekkosta vastaan.

Wuoren mielestä on hyödyllistä, jos Suomen ja Neuvostoliiton valtiojohtajat tapaisivat useammin pohtiakseen osapuolia kiinnostavia kysymyksiä. Esimerkkeinä hän viittasi länsimaiden johtajien keskuudessa yleisiin tapaamisiin. Wuori totesi, että olisi äärimmäisen toivottavaa järjestää Suomen vuorineuvokset tapaamaan neuvostovaltion johtoa ’avoimia keskusteluja’ varten.

A. Drozdov

Sosiaalidemokraatti Eero A. Wuori oli Suomen Moskovan-suurlähettiläs vuosina 1955-1963. Wuori oli SDP:ssä Neuvostoliiton tapaan Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävimpiä kriitikkoja. Wuori oli vahvasti Neuvostoliitto-sitoutunut jo jatkosodan aikaan ja hankki näillä toimilla Neuvostoliiton luottopoliitikon leiman.

On varsin poikkeuksellista, että maan suurlähettiläs - siis todellisuudessa virkamies, joka on myös juridisessa vastuussa - edistää yhden poliittisen ehdokkaan etenemistä presidentinvaaleissa vieraan valtion voimin. Wuori tuskin toimi Kekkosen aseman edistämisisessä omin päin ja omasta aloitteesta.

                                                                                  ****

Docendon ”Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot” -kirja käsittää valittuja dokumentteja vuosilta 1917-1964.

On syytä olettaa, että itänaapurin vastaava toiminta päämääränä toisen maan sisäisiin asioihin puuttumien on jatkunut aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka 1990-luvun alkuun ja jatkuu edelleen, mutta toki toimintavälineet nykyaikaan päivitettynä. Jatkoa Neuvostoliiton vaikuttamisesta Suomen presidentinvaaleihin saamme, kunhan arkistotietoja vuoden 1964 jälkeen julkaistaan. Kiintoisia tapahtumia ovat mm. Kekkosen valinta poikkeuslailla vuonna 1973 ja Mauno Koiviston valinta vuonna 1982. Millainen oli Neuvostoliiton vaikutus noissa tapahtumissa?

Venäjän nykyajan toimintavälineitä vaikuttaa vieraiden valtioiden vaaleissa olemme osaltaan nähneet viime syksyisissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Viime päivät ovat saattaneet julkisuuteen Yhdysvalloista aivan uutta tietoa.

Nyt julkisuuteen tullut puolustusministeriön turvallisuuskomitean selvitysluonnos on siis täyttä asiaa ja se on syytä ottaa vakavasti sinänsä. Toki Venäjän sekaantuminen vieraiden maiden vaaleihin kulloinkin riippuu siitä, onko Venäjällä tarvetta vaikuttaa.

Turvallisuuskomitean selvitysluonnoksen sisältö on yks yhteen niiden toimien kanssa, mitä Neuvostoliitto harjoitti etenkin vuoden 1956 vaaleissa laatiessaan kymmenkohtaisen toimenpide-ohjelman varmistamaan itselleen mieluisan ehdokkaan Suomen presidentiksi. Tuo kymmenkohtainen luettelo on syytä käydä lukemassa ”Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot” -kirjan sivuilla 402 ja 403.  

Otetaan kolme esimerkkiä (kohdat 4, 7 ja 10) tähän kirjoitukseen noista kymmenestä kohdasta:

4. Suomen ja SNTL:n välisissä kauppaneuvotteluissa marraskuussa suomalaisten annetaan ymmärtää, ettei SNTL ole kiinnostunut kiirehtimään uuden kauppasopimuksen solmimista nykyisen hallituksen ollessa vallassa.

7. Informaatiokomitean aineistoa Suomessa olevan laittoman järjestön vakoilutoiminnasta Neuvostoliittoa vastaan käytetään sosiaalidemokraattisen puolueen oikeistojohtajien [= Tanner] ja eräiden Fagerholmin hallituksen ministerien saamiseen kyseenalaiseen valoon. (Toteutussuunnitelma liitteenä 8).

10. Vastatoimina näihin toimenpiteisiin liittyvien angloamerikkalaisen liittouman [= Nato] mahdolliseen propagandakampanjaan käytetään informaatiokomitean mahdollisuuksia vastapropagandaan erityisesti Skandinavian maissa.”

Informaatiokomitea on yhtä kuin propagandaosasto, johon nyky-Venäjällä voidaan katsoa kuuluvan myös mm. Venäjän valtion harjoittama trollaustoiminta.

Venäjä yrittää edelleen 2010-luvulla ohjata Suomea - ja myös Suomen presidentinvaaleja niin ollessa tarpeen - kohdan 4 mukaisesti kaupanvaihdolla ja ennen kaikkea energiatoimituksilla. Hyvä esimerkki on Fortumin pieleen menneet suunnitelmat pysyä erossa venäläisydinvoimalasta ja saada sähkövoimalaitoksia Venäjän Karjalasta (IL 17.9.2015).

Venäjä yrittää edelleen ohjata 2010-luvulla Suomea - ja myös Suomen presidentinvaaleja niin ollessa tarpeen - hallituksen länsimyönteisiä ministereitä muuttamaan kantaansa. Hyvä esimerkki tästä on puolustusministeri Jussi Niinistön häätilaisuuden häirintä Porvoossa vuonna 2015 ilmatilaloukkauksella (ESS 26.6.2015 ja IL 30.9.2017).

Venäjä yrittää edelleen ohjata 2010-luvulla Suomea - ja myös Suomen presidentinvaaleja niin ollessa tarpeen - niin, ettei kansalaisten Nato-myönteisyys vain Suomessa ja Ruotsissa veisi kohti maiden Nato-jäsenyyttä (SVT 1.6.2017 ja IS 7.10.2017).

Venäjä kykenee siis edelleen suuresti vaikuttamaan liittoutumattomiin naapurimaihinsa - ennen kaikkea Suomeen - varsin vähäisen ponnisteluin ja historiassa myös Suomen omien poliitikkojen avustuksella.

                                                                                  ****

Vuoden 2018 Suomen presidentinvaalien asetelma on selvä. Vaaleissa on edustettuna kolme ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa.

Vaaleissa on vain yksi länsimyönteinen ehdokas, joka ajaa Suomen yksiselitteistä liittoutumista länteen ja Natoon. Hän on RKP:n ehdokas Nils Torvalds.

Nato-myönteisen presidenttiehdokkaan riittävällä menestymisellä antaisimme tarvittavan viestin myös Venäjälle. Viestin vieminen Venäjälle olisi ehdottomasti Suomen etu ja päämäärä, ettei Venäjä voisi enää niin helposti vaikuttaa Suomen sisäisiin asioihin ja Suomen omiin ratkaisuihin.

Vaaleissa on vain yksi ehdokas, joka ajaa Suomen yksiselitteistä irrottautumista läntisestä liittoutumisesta ja jopa EU-jäsenyydestä. Hän on Perussuomalaisten ehdokas Laura Huhtasaari.

Mielenkiintoista vaaleissa tulee olemaan, kuka tulee toiseksi ja tarvitaanko toinen kierros.

Olisi toivottavaa ihan taktisista syistä, että Nato-myönteinen Torvalds tulisi toiseksi presidentinvaaliehdokas Sauli Niinistöä vastaan toiselle kierrokselle. Näin saataisiin raaputettua Niinistön todellinen Nato-kanta, jonka toteutumista tultaisiin seuraamaan seuraavat kuusi vuotta.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti presidentinvaaliehdokas Pekka Haavisto on vain Niinistön heikennetty kopio. Haavisto ei ole uskottava ehdokas, koska hänen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa ei oleellisissa asioissa poikkea Niinistöstä. Miksi äänestää Haavistoa, kun voi äänestää saman linjan Niinistöä?

Sekä Niinistö että Haavisto vastastavat Suomen Nato-jäsenyyttä ja jäsenyyden kautta muodostuvaa tiiviimpää puolustusyhteistyötä ja poliittista sitoutumista länteen. Maanantaisessa EVA:n presidenttiehdokastentissä ei Niinistö eikä myöskään Haavisto montakaan kertaa maininneet puolustusliiton nimeä verrattuna Torvaldsiin. Nato-sanan sanomista tietoisesti kavahdettiin. Niinistölle ja Haavistolle oli vaikeaa nimetä Natoa Suomen yhteistyökumppaniksi puolustuksessa.

Matti Vanhasen, Tuula Haataisen ja Merja Kyllösen ulkopoliittinen linja Haaviston tapaan ei poikkea Niinistön linjasta, vain Torvaldsin ja Huhtasaaren linjat poikkeavat.

Matti Vanhasen, Tuula Haataisen, Merja Kyllösen ja Pekka Haaviston jääminen Nato-myönteisen Nils Torvaldsin tai EU- ja Nato-kielteisen Laura Huhtasaaren taakse olisi näille henkilöille ja heidän edustamilleen puolueille poliittinen katastrofi.

Vuosi sitten 53 prosenttia Kokoomuksen kannattajista tuki Suomen Nato-jäsenyyttä (Verkkouutiset 30.11.2016). Minun on vaikea nähdä, miten monet kokoomuslaiset, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä, voisivat äänestää etenkin ensi kierroksella ehdokasta, jonka kanta Natoon on häilyvä ja jopa kielteinen.

Olisiko syytä näiden äänestäjien esittää ensi kierroksella äänestyskäyttäytymisellään Nato-mielipide, joka varmasti veisi läntistä puolustusintegraatiota Suomen osalta eteenpäin joka tapauksessa.

Vastaava koskee niitä äänestäjiä Huhtasaaren suhteen, jotka haluavat Suomen pois EU:sta. Nyt ensimmäinen kierros on vapaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan äänestämiselle johtuen Niinistön tämänhetkisestä suuresta kannatuksesta.

                                                                                  ****

Ongelma Niinistössä on, että hän on poliittinen laskelmoija ja hänen poliittiset kannanotot vaihtelevat sen mukaan, mitä hänen henkilökohtainen kannatus edellyttää.

Niinistö analysoi tarkasti, millä asioilla on vaikutusta hänen kannatukseensa. Hänen tekojen ja puheiden välillä on usein ristiriitaa ja on vaikea saada selvää, mikä on hänen todellinen linjansa. Tekojen ja puheiden välillä havaitsee suurtakin ristiriitaa, jos Niinistön puheita kuuntelee tavallisena äänestäjänä eikä lakimiehenä.

Kun on seurannut Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa pitkällä aikavälillä vuodesta 2006, niin voidaan sanoa Niinistön olevan tuuliviiri, joka muuttaa suuntaansa ja kantaansa sen mukaan, mistä kulloinkin sattuu tuulemaan. Esimerkkejä kannanvaihdoista löytyy paljonkin.

Niinistö ei perustele linjaansa vakuuttavasti niin, että sama linja kestäisi vuosikymmenestä toiseen. Yksi esimerkki on suhtautuminen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhän EU:n puitteissa. Vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä Niinistö kannatti eurooppalaista puolustusta, vuoden 2012 vaalien yhteydessä ei kannattanut ja nyt taas kannattaa.

Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan perusta ei ole paikallaan pysyvässä peruskalliossa. Linja muuttuu kansainvälisen tilanteen ja Venäjän tilanteen muuttuessa. Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Venäjä pitkälti ohjaa edelleen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa.

Miksi esimerkiksi sotilaallinen liittoutuminen käy Ruotsin kanssa käy Niinistölle, muttei sotilaallinen liittoutuminen Nato-maiden kanssa? Siksi, koska Niinistö haluaa antaa Venäjälle veto-oikeuden. Niinistön Suomi on valmis vain siihen omista eduista piittaamatta, mitä Venäjä Suomelle sallii. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjimmaisissa perusteissa mikään ei ole muuttunut suurimmassa kuvassa toisen maailmansodan jälkeen.

Otetaan pari esimerkkiä Niinistön puheista ja teoista ristiriitoineen.

Esimerkki 1

Presidentti Niinistö ydinkieltosopimuksesta: ’Asiasta voidaan keskustella ihan avoimesti’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa lokakuun puolivälissä (IS 18.10.2017), ja Niinistö jatkoi: ”Minulla ei ole mitään ydinkieltoakaan vastaan”.

Niinistö antaa puheillaan kuvan, että hän kannattaisi Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston ja SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haataisen tapaan sitä, että Suomi liittyisi YK:n piirissä laadittuun ydinasekieltosopimuksen.

Mielestäni Niinistö ja Suomi toimivat aivan oikein, kun eivät ole hyväksymässä ja allekirjoittamassa Ruotsin tapaan YK:n ydinasekieltosopimusta. Linja on siis täysin oikea.

Presidentille ei kuitenkaan ole sopivaa, että jostakin asiasta ei oteta selkeää henkilökohtaista kantaa eikä harjoitettavaa politiikkaa ilmoiteta yksiselitteisesti. Nytkin Suomen ulkopoliittinen johto pääministeri Sipilän johdolla ilmoitti, että ydinasekieltoasiasta pitäisi Suomessa käydä keskustelua eduskunnassa asianomaisissa valiokunnissa, vaikka eduskunnalla ei olisi asiassa todellista ulkopoliittista päätösvaltaa linjan määrityksen muodossa. Jos presidentti toteaa ”Minulla ei ole mitään ydinkieltoakaan vastaan”, niin moniko äänestäjä uskoo, että Suomi voisi sittenkin allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimuksen? Kyse noissa Niinistön käyttämissä sanamuodissa on äänten kalastelusta juristin otteella sinänsä juridisesti oikein ilmaistuna.

Esimerkki 2

Edellisissä vuoden 2012 vaaleissa Niinistö puhui lämpimästi ensimmäisen kierroksen vaalikamppailussa eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja myös Natosta. Tavoite oli varmistaa osaltaan noilla puheilla läntiseen puolustusintegraation myönteisesti suhtautuvien äänet ensimmäisellä kierroksella. Niinistön puheet olivat tarkemmin analysoimatta sellaisia, että Niinistö kannattaisi kovastikin läntistä puolustusintegraatiota. Niinistön kannat kuitenkin muuttivat yhdessä yössä, kun toiselle kierrokselle oli tulossa vastaehdokkaaksi Nato-kriittinen Pekka Haavisto.

Talousmies Sauli Niinistö kehuu ulkopoliittista kokemustaan ja tyrmää Nato-jäsenyyden.” oli Ilta-Sanomien lehtijutun alaotsikko 23.1.2012 (IS 23.1.2012), kun vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli juuri pidetty ja toiselle kierrokselle olivat päässeet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Liian länsimyönteinen näkemys olisi vienyt ääniä Haaviston laariin. Kun vielä ennen vaaleja vaalikoneeseen Niinistö oli kirjannut Nato-kannakseen ”Nato-jäsenyys ei nyt ole ajankohtainen, mutta asiaa on voitava harkita tarvittaessa uudestaan” (HS-vaalikone 2012), niin Ilta-Sanomien lehtijutussa 23.1.2012 Niinistö totesi: ”En.”, kun toimittaja Mika Lehto kysyi Niinistön Nato-kantaa kysymyksellä: ”Kannatatteko Natoa?” (IS 23.1.2012). Niinistön Nato-kanta ei pitänyt enää sisällään edes harkintaa.

Niinistö tulee käyttäytymään vastaavasti myös näissä vaaleissa, ja hänen kannat voivat muuttua täysin yhdessä yössä, jos äänestäjäkunnan saaminen hänen kannattajakseen sitä edellyttää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Mennyt on mennyttä. Tänään ei Venäjä pysty millään tavoin vaikuttamaan propagandalla yhteenkään täyspäiseen suomalaiseen. Tältä osin voikin jokainen miettiä omaa täyspäisyyttään antamani ohjeen mukaan.

Kukaan ei nimittäin ole onnistunut kertomaan miten toveri Putin voisi vaikuttaa minun mielipiteisiini hänen haluamallaan tavalla. Siksi en ymmärrä miten tämä muihinkaan onnistuisi.

Sen sijaan lännen suurvallat ja EU kyllä pelaavat ihan ehdoin tahdoin Putinin pussiin, mihin presidentti mielestäni viittasikin. Venäjän pelon jatkuva toitotus on paitsi trollausta Putinin piikkiin niin täysin naivia. 145 miljoonan köyhä Venäjä ei ole mikään uhka yli 500 miljoonan kehittyneelle ja vauraalle EUlle.

Länsi on laittanut henkipatoiksi vuosisadan suurimmat ihmisoikeuksien puolustajat Snowdenin ja Assangen. Toinen pakoilee Venäjän suojissa ja toinen kommareiden lähetystössä. Kolmas ressukka sotamies meni niin sekaisin eristyssellissä, että muutatti sukupuolensakin.

Länsi tuhoaa määrätietoisesti kansallisvaltiot, sotkee kulttuurit, tuhoaa pitkään vaikuttaneet perusarvot, edistää massamuuttoa, suojaa finanssirikollisuutta ja pitää työttömyyden huipussa ja samalla rikastuttaa rikkaita koko ajan lisää. Läntisten yhteiskuntien perusturvallisuus on tuhottu lyhyessä ajassa.

Näillä toimilla on lännelle tuhoisat vaikutukset eikä jollain Putinin manipulointiyrityksillä.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Ellei Venäjä ole mikään uhka Suomelle voinemme sitten pikimmiten liittyä NATO-maiden joukkoon jotta pääsemme saman turvajärjestelmän piiriin kuin muut länsimaat joiden viiteryhmään Suomi laskee kuuluvansa.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Niinistö on pelannut Venäjä-kortilla alusta asti. Mielipide Natosta muuttui presidenttiehdokkuuden myötä, ja presidentiksi tultuaan hän on liehitellyt Putinia kuin yli-innokas sylikoira. Nyt hän onkin sitten kansalaisten mielestä korvaamaton.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Reaktiot Turvallisuuskomitean listaan olivat kyllä aivan yliampuvia mutta suomettuneisuuden valossa tuiki normaaleja: Venäjästä ei saa puhua pahaa!

Vaikka salamurhan uhriksi joutuu Ukrainassakin tuon tuosta Venäjään kriittisesti suhtautuvia henkilöitä.

USAssa Venäjän vaikuttamispeli alkaa hiljalleen paljastua - myös Trumpin voiton jälkeen tehty myyräntyö: https://www.politico.com/story/2017/10/31/facebook...

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Hölmöily tuomalla presidentinvaaleihin liittyvät salamurhaspekulaatiot vaalikampanjoiden aikana julkisuuteen oli syöttö suoraan vastustajan lapaan.

Miksi lähtivät hölmöilemään, olisivat pitäneet selvityksen sisäisenä tuotoksena. Sinänsä selvitys puolustaa paikkaansa, mutta ei tee sitä enää julkisena.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Typerykset nostavat vain salamurhahankkeen esiin hyvin mietitystä muistiosta. Salamurha-näkökulma edusti sisällöstä noin 0,1 prosenttia ja sinänsä salamurhakin on Venäjän hallinnon toteuttamana täysin mahdollinen, vaikkakaan ei todennäköinen.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #15

Ei sitä olisi aiheellista nostaa esiin, jos muistio olisi ollut sisäinen. On aivan selvää, että kyse on vaikuttamisesta julkisuuden kautta, kun tällainen muistio tuodaan julkisuuteen ääriesimerkeillä höystettynä. Muistion vaikutus näkyi heti, presidenttiehdokkaat tyrmäsivät sen vaalitentissä.

Mitä tällaisen tuotoksen julkistamisella tavoitellaan ja varsinkin kun se tuodaan juuri presidentinvaaleihin julkisuuteen? Trollaustako?

"Niinistö kannattaisi kovastikin läntistä puolustusintegraatiota. Niinistön kannat kuitenkin muuttivat yhdessä yössä, kun toiselle kierrokselle oli tulossa vastaehdokkaaksi Nato-kriittinen Pekka Haavisto."

Tätä asetelmaa muistion julkistaminen vahvistaa ja tuo ääniä Niinistölle, joten muiden ehdokkaiden nuiva suhtautuminen muistoon olikin odotettua.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Venäjä ei pysty, eikä ole koskaan pystynyt vaikuttamaan minkään länsimaan vaalien lopputulokseen. Kyllä ihmiset joka maassa itte päättävät ketä äänestävät.

Naurettavaa touhua edes miettiä moista huuhaata.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Suomessa on paljon Venäjän hyödyllisiä idiootteja. Niitä löytyy useita jo presidenttiehdokkaista.

Ei tarvitse olla insinööri kun huomaa somessa touhuavat trollit, jotka päivästä toiseen jauhavat samaa shittiä EU:n hajoamisesta, Naton tarpeettomuudesta ja Suomen ikuisesta liittolaisuudesta itänaapurin kanssa. Huvittavinta tässä on että he luulevat olevansa isänmaan asialla. Niin ovatkin, mutta minkä isänmaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suurin Venäjää hyödyttävä idiootti on viime aikoina ollut entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg (sd.), jonka uusin Venäjä-kirjoitus oli tämän päivän Helsingin Sanomissa. René Nyberg (sd.) on Erkki Tuomiojan (sd.) hengenheimolainen, ja nämä herrat ovat saaneet Sauli Niinistönkin pään pyörälle Venäjän suhteen. René Nyberg (sd.) ja Erkki Tuomioja (sd.) eivät todellakaan ole tannerilaisia sosiaalidemokraatteja Venäjä suhteissa.

René Nyberg (sd.) on Venäjä-mielistelijä. Hän on samaa tasoa Venäjän suurlähettiläänä kuin aikaisemmin Neuvostoliitto-mielinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Eero A Wuori (sd. hänkin).

Wuori oli SDP:ssä oikeistodemari Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävin kriitikko jatkosodan aikaan 1944–45, ja hän oli mobilisoimassa jatkosodan loppuvaiheessa ammattiyhdistysliikettä erillisrauhan kannalle. Wuori hankki Neuvostoliiton luottamuksen itsellensä juuri jatkosodan lopun melskeissä ja oli Neuvostoliitto-mies samoin kuin nyt on Tuomioja Venäjä-mies.

Luojan kiitos, että Nybergin (sd.) jälkeen Suomen Moskovan-suurlähettilääksi tuli Hannu Himanen, joka on sentään realisti Venäjän suhteen.

Tosiasia on, Sauli Niinistö on ollut äärimmäisen Nato-vastaisen Erkki Tuomiojan talutusnuorassa, kun sen sijaan nykyinen ulkoministeri Timo Soini on todellisuudessa Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Jos Tuomioja olisi edelleen ulkoministeri, ei tällä hallituskaudella Suomi olisi liittynyt Iso-Britannian johtamaan JEF:iin eikä solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden kanssa. Tuomioja olisi ollut kyvykkyys kääntää Niinistön pää noissa asioissa.

Juuri Sauli Niinistö pyysi Rene Nybergiä (sd.) mukaan Nato-selvityksen tekoon, joka valmistui 29.4.2016. Nyberg (sd.) otti Nato-selvityksen vetäjän roolin julkisuudessa, vaikka sellaista roolia hänelle ei oltu annettu. Nato-selvitys tehtiin, koska se oli esillä eduskuntavaalikamppailussa ja hallituspuolueista Perussuomalaiset ja Kokoomus sitä vaativat. Jos Sauli Niinistö olisi saanut yksin päättää, Nato-selvitystä ei olisi koskaan tehty.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #14

Juuri ajattelin samaa ja mietin napakkaa vastinetta Nybergin täysin tyhjänpäiväiselle itkulle. Tosin ei se Nyberg ihan väärässä ole kun pitää Venäjän mahdollista aggressiota mahdollisena eikä miltään osin poissuljettuna.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #26

Ensimmäinen Yle-juttu on täyttä asiaa, Himanen on järkimies.

Jälkimmäisen Yle-jutun otsikko on "Venäjä sanoo Suomen haluavan Venäjän mukaan Helsingin hybridikeskukseen – Soini kiistää Lavrovin väitteet".

Tämä on juuri sitä Venäjän hybridivaikuttamistoimintaa, jonka torjuntaa varten Helsinkiin juuri perustettiin tuo EU- ja Nato-pohjoinen hybriditutkimuskeskus.

Suomi ja Soini eivät selvinneet ensimmäisestä testistä kunnialla. Suomi ei uskaltanut sanoa Venäjälle asioita suoraan ja niin kuin asioiden pitäisi olla.

Jos olisin ollut Soini, olisin todennut Lavroville: "Liittykää ensiksi Natoon tai EU:hun, niin sitten pääsette hakemaan osallistumista meidän länsiliittolaisten hybriditutkimuskeskukseen. Päätöstä ei tee Suomi, vaan ne maat, jotka ovat jo mukana hybriditutkimuskeskuksessa."

Samaa Venäjä esitti myös Yhdysvalloille aikanaan vaalihakkerointiin liittyen mitä nyt Suomelle, mutta Yhdysvallat sanoi välittömästi Venäjälle: "Ei todellakaan käy".

Soini pitäisi mennä hybridiosaamiskurssille. Venäjän ja Lavrovin esittämiltä hybridivaikutuskannanotoilta pitää leikata epäröimättä siivet pois välittömästi, kun niitä esitetään.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Tässäpä Pasi Majuri tiivisti hienosti:
-EU kyllä hajoaa
-Nato on tarpeeton paitsi joissain maissa sisäpoliittisesti
-Suomi on ikuisesti Venäjän naapuri

Lisäisin tuohon listaan vielä seuraavan:
-kasvu on loppunut ja edessä on vaikea aika

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #22

Olen hyvä tiivistämään typerysten käyttämiä sloganeita silloinkin kun ne sisältävät idioottimaisuuksia.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Venäjän harjoittamalla pelottelulla on se vaikutus, että monet huonommalla järjenjuoksulla varustetut kansalaiset ovat taipuvaisia äänestämään sitä ehdokasta, joka vaikuttaa olevan Venäjän kannalta mieluisin vaihtoehto.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Venäjä ei pysty, mutta Neuvostoliitona se pystyi rajaaman, kuka sai yleensäkään olla ehdokkaana Suomen presidentin vaaleissa. Paljolti se oli myös Kekkosen omaa peliä, jota hän pelasi korkein panoksin. Hän esti Oavi Hongan ehdokkuuden tilaamalla Neuvostoliitolta Nootin, jota sitten matkusti Novosibirskiin "selvittämään" (juhlimaan). Siitä seurasivat suomettumisen vuodet. Ne tuntuvat ulkopolitiikassa vieläkin.

Suomen pitäisi, kuten Ahtisaari eilisessä (2.11.) puheenvuorossaan korosti, olla selvästi länsimaa ja samalla kuulua kaikkiin läntisiin organisaatoihin NATO mukaan luettuna. Tätä näkökulmaa ei kukaan nykyisistä peresidenttiehdokkaista ole tuonut esille. Sen sijaan korostetaan Venäjän uhkaa ja toimitaan sen mukaan. Presidentti Sauli Niinistö on asettautunut tämän uussuomettumisen kärkeen.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Ihmiset päättävät itse ketä äänestävät, mutta Venäjä voi vaikuttaa (ja vaikuttaakin) siihen millä perusteella he päätöksensä tekevät.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Miten voisi olla tuuliviiri. Voitti ensimmäiset vaalit ja samalla linjalla jatkaa ja on saavuttanut lähes 70%:n kannatuksen? Jos olisi tuuliviiri niin tuskin valittaisiin toiselle kaudelle.

Komitea joka selvityksen antoi teki itsestään trollikomitean pyörittelemällä salamurhaspekulaatiot julkisuuteen sopivasti presidentinvaaleihin. Ei sellaista vaikuttamista vahingossa tehdä. Meni samantien heiltä uskottavuus jos sitä nyt olikaan.

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo

Milloin skenaarityöskentelystä on tullut spekulointia? Seknaariotyöskentely on aivan normaalia työtä , jopa yritysten strategioita laadittaessa. Niillä pyritään varautumaan ns. epäjatkuvuuksiin, toisin sanoen yritystoiminnan kysymyksessä ollen tunnistamaan mahdollisia uhkia, jotka voisivat olla liiketoiminnalle haitallisia. Niiden avulla siis pyritään turvaamaan liiketoiminnan häiriötöntä jatkuvuutta ja tarvittaessa sopeuttamaan liiketoimintaa tulevia toimintaympäristön muutoksi vastaavaksi, ettei kävisi kuten mm. Nokian matkapuhelimille.
Sinun kommenttisi, kuten niin moni muukin kyseiseen asiaan liittynyt kommentti osoittaa, etteivät kommentoijat joko ymmärrä, mikä skenaariotyöskentelyn tarkoitus ja tässä tapauksessa nimenomaan turvallisuuskomitean teettämän skenaariotyön tarkoitus oli tai sitten kyseessä on tarkoituksellinen mustamaalaus ja trollaaminen, jolla turvallisuuskomitean täysin asiiallinen ja asiantunteva työ pyritään mitätöimään ja mustamaalaamaan. Sellainen ei kyllä mitenkään edistä Suomen etua, vaan Venäjän etua. Jo Stalin kutsui tällaisten juttujen levittäjiä hyödyllisiksi idiooteiksi.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Silloin kun se tuodaan presidentinvaalikampanjoiden aikana julkisuuteen. Silloin se muuttuu spekuloinniksi, jolla haetaan julkisuuden kautta hyötyjä. Myöskin todennäköisyys sille, että joku ehdokas salamurhattaisiin Suome presidentinvaaleissa on hyvin pieni, joten siltäkin osin kyse on spekuloinnista.

Jos kyseinen dokumentti olisi sisäinen niin silloin asia on erilainen, koska eri vaihtoehtoja onkin hyvä käsitellä sisäisesti ja nostaa esiin.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Ottaen huomioon analyysien kattavuuden, syvyyden ja tärkeyden, Pesonen on täällä US:ssa aivan liian pienellä areenalla. Täällä pyörii muutama piintynyt fani ja sitten nippu ääliöitä Pesosen tekstejä lukemassa ja kommentoimassa.

Pesonen ansaitsisi laajemman lukijakunnan. Olisiko ulkomaisissa foorumeissa tai paremminkin julkaisuissa kysyntää englanninkielisille versioille?

Itämeren alueen turvallisuuskysymykset ovat kuitenkin kirineet heti P-Korean ja Iranin vanaveteen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tulee olemaan lähiaikoina kirjoitus eräässä paperijulkaisussa (ehkä netissäkin), jossa mukana kirjoituksia mm. yhdysvaltalaisesta tutkimuslaitoksesta, Suomen ulkopoliiittisesta instituutista (UPI/Fiia), Viron eräästä valtiollisesta tutkimuslaitoksesta jne.

Kirjoitukset koskevat Itämeren turvallisuustilannetta ja minun kirjoitukseni koskee Suomen poliittista päätöksentekokykyä kriisissä/kriisin uhatessa. Pystytyisikö Suomi tekemään päätöksiä Venäjän paineen alla?

Tiedän kyllä saamani palautteen perusteella, että monet poliittiset päättäjät ja myös valtion korkeat virkamiehet lukevat näitä kirjoituksia, ja hyvä niin. Niin heidän pitääkin seurata myös mielipidekirjoituksia.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Hyvä näin!

Ja voisihan sitä kirjoittajaprofiiliinkin sitten lisätä näitä hattuun liitettyjä sulkia.

Ei toki artoluukkasmaisesti kaikkea uimamaisterin ja vihreitäpäinkävelyn suoritusten osalta ;).

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #10

Pesosen jutut puhuvat puolestaan eikä papukaijamerkkejä tarvita. Juttujen asiatason näkee noista vastakitisijöistä, joilla ei ole tarjottavanaan mitään muuta kuin suurta tunnetta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomessa on perinteisesti päätetty ulkopoliittisesta linjasta pienissä piireissä. Julkinen keskustelu aiheesta on ollut lähinnä liturgista. Nl/Venäjä on aina käyttänyt enemmän taikka vähemmän hybridisodan keinoja.

Paasikiven-Kekkosen linja oli osa tätä hybridisodankäyntiä. Kukin meistä voi omista lähtökohdistaan riippuen päätellä, oliko kyse selviytymisstrategiasta vai oliko kyseessä vähittäinen alistuminen Neuvostoliiton käsikassaraksi. Itse ajattelisin kyseessä olleen molempien em. vaihtoehtojen sekoitus.

Turvallisuuskomitea on vuotamalla ns. asiantuntijalausuntoja lähtenyt itse hybridisodan tielle. Asiantuntijalausunnot ovat sinänsä asiallisia. Venäjä ei kaihda edes salamurhia, jos se haluaa raivata jonkun pois tieltään. Kuitenkin tällaiset arviot pitäisi salata, mutta viranomaisten toimintaa tulisi ohjata niiden mukaisesti.

Luulisin TP Niinistön näyttelevän tyhmempää kuin hän todellisuudessa on. Politiikassa on aina kyse pelistä varsinkin ennen presidentinvaaleja.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Mielenkiintoinen kertaus lähihistoriasta jonka olen elänyt.
Kekkonen käytti hyväksi suhteitaan Neuvostoliittoon mutta eipä sallinut vieraanvallan sotilaiden harjoittelua Suomessa.
Niinistö ei ole kovin tarkka tässä asiassa vaikka on kysymyksesssä sotaa käyvä maa.
Ruotsi puolestaan olisi kelvollisempi mutta eipä siellä ole sotilaitakaan.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Niinistö, jota tuli äänestettyä, on Nato-asiassa suuri yllätys ja pettymys. Mitä johtajuutta on piiloutua "kansan" ja kansanäänestyksen taakse monimutkaisissa kysymyksissä. (Kansanäänestys on se, joka otetaan käyttöön, kun halutaan VASTUSTAA jotain.) Idänkortilla kerää ääniä Kekkosen tapaan. Transponderi-Niinistö ei nyt taida saada meikäläisen ääntä. 60- ja 70-luku olivat synkkää aikaa ja niin tulee näköjään olemaan ainakin 2020-luvun alku. No kyllä "kansa" silittää jos omaatuntoa vähän kolkuttaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset