AriPesonen1

Suomen ilmapuolustus - miten kykenemme pitämään aina ilmatilan hallinnassamme?

  • Kuva 1. Venäjän maalle sijoittamien ohjustukikohtien peitto. Ukrainan kohdalla peitossa on ”monttu”.
    Kuva 1. Venäjän maalle sijoittamien ohjustukikohtien peitto. Ukrainan kohdalla peitossa on ”monttu”.
  • Kuva 2. Venäjän Itämeren laivaston ohjuspeitto 1000 kilometrin kantamalla (Kalibr-ohjusten kantama on jopa 2500 kilometriä).
    Kuva 2. Venäjän Itämeren laivaston ohjuspeitto 1000 kilometrin kantamalla (Kalibr-ohjusten kantama on jopa 2500 kilometriä).
  • Kuva 3. Ruotsin myötä Romanian, Puolan ja Ruotsin Patriot-peitto on yhtenäinen, koska Venäjällä on ”monttu” Ukrainan kohdalla.
    Kuva 3. Ruotsin myötä Romanian, Puolan ja Ruotsin Patriot-peitto on yhtenäinen, koska Venäjällä on ”monttu” Ukrainan kohdalla.

Asiantuntijat huolissaan Suomen kyvystä torjua Venäjän pelättyjä Iskander-ohjuksia: ’Meillä ei ole välinettä’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa 17.11.2017 (IS 17.11.2017). Jutussa turvallisuusanalyytikko Juha Pyykösen mukaan Suomesta puuttuu Ruotsin hankkima ohjustentorjuntakyky. Kyseessä on Suomen kannalta ongelma, johon on löydettävä ratkaisu.

On se siinä mielessä vakavaa, että meillä ei ole Iskander-ohjuksia vastaan välinettä. En tiedä, korjaantuuko se lähitulevaisuudessa.”, Pyykönen kysyi osoittaen kysymyksen Suomen puolustushallinnolle, siis puolustusministeriölle ja puolustusvoimille.

Prikaatinkenraali evp. Juha Pyykönen tietää, mistä puhuu. Pyykönen on toiminut nyt taakse jäänellä sotilasurallaan Porin prikaatin komentajana vuosina 2011-2014 sekä Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtajana ja esikuntaupseerina Naton kansainvälisessä esikunnassa. Hän on johtanut myös Euroopan turvallisuus- ja puolustuskorkeakoulua. Pyykönen on kovan luokan sotilasasiantuntija.

Samaa Suomen ohjustentorjuntakyvykkyysasiaa käsitteli myös Ylen toimittaja Timo Keränen 23.11.2017 julkaistussa jutussa otsikolla ”Siviilin analyysi: Voisiko tulevasta hävittäjäkaupasta säästää miljardin puolustuksesta tinkimättä?” (Yle 23.11.2017).

Toimittaja Keränen esittää aiheellisen kysymyksen:

Suomi valmistelee vuosisadan asekauppaa. Tarkoituksena on korvata nykyiset, vanhoiksi käyvät Hornet-hävittäjät. Kaupan arvo on seitsemän ja kymmenen miljardin euron välillä. Lisäksi tulee jopa kaksin verroin käyttökustannuksia.

Samaan aikaan Suomella ei ole yhtään pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusta, vaikka ne ovat pelottavan tarkkoja torjumaan vihollisen koneita ja ohjuksia. Suomen nykyinen Nasams-järjestelmä on hädin tuskin keskipitkän matkan torjuntaan sopiva.

                                                                                          ****

Onko myös Suomen syytä hankkia pitkän kantaman torjuntaohjusjärjestelmillä ilmapuolustusturvaa venäläisohjuksien varalta?

Keskustelu ryöpsähti, kun Ruotsi oli tehnyt päätöksen hankkia uudeksi ilmatorjuntajärjestelmäkseen yhdysvaltalaisen Raytheonin Patriot-järjestelmän (SVT 7.11.2017).

Muu Eurooppa Suomea lukuun ottamatta on jo havahtunut Venäjän muodostamaan ohjusuhkaan. Havahtuminen tapahtui pian vuoden 2014 Krimin ja Ukrainan tapahtumien jälkeen. Ruotsi on nyt ollut viimeinen havahtuja.

Venäläisiin lyhyen matkan ballistisiin Iskander-M-ohjuksiin ja Kalibr-risteilyohjuksiin sekä myös muihin ohjuksiin pureutuvaksi pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmäksi on Euroopassa valikoitumassa yhdysvaltalainen Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Patriot-järjestelmät ovat saamassa pikkuhiljaa riittävää kattavuutta itäisessä Euroopassa. Ruotsin ja Romanian lisäksi järjestelmä on tulossa Puolaan ja on jo Saksassa. Ruotsin myötä Patriot-maat alkavat jo muodostaa vyöhykettä Mustalta mereltä Barentsinmerelle (kuva 3). Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmä on muotoutumassa kaikilla tasoilla itäisen Euroopan turvaksi.

Baltian maat on anelleet venäläisohjuksiin pureutuvia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Natolta, joten Baltiassakin tiedetään niiden tarve ja hyödyllisyys. Natossa todennäköisesti päädytään järjestelyyn, jossa kriisin uhatessa Baltiaan siirretään järjestelmiä Keski-Euroopasta vastaavasti kuin Saksasta, Hollannista ja Yhdysvaltojen Eurooppa-tukikohdista siirrettiin Turkkiin Syyrian sodan alkuvaiheessa 2013 (The Guardian 21.11.2012).

Suomi on nyt jäämässä näistä eturintamamaiden ilmatorjuntaohjusjärjestelmäkuvioista sivuun. Eduskunnasta kesäkuussa 2016 ulos tullut 2020-luvun puoliväliin yltävä puolustusselonteko (Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017) ei käsittele ohjuspuolustusasiaa jostakin syystä ollenkaan, vaikka ilmatorjuntakalustoa poistuu merkittävästi käytöstä 2020-luvun puolivälissä. Uuden kalustohankinnan valmistelut olisi hyvä aloittaa viimeistään 2020-luvun alussa.

Suomessa ei ole syntynyt minkäänlaista keskustelua pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmäasiasta puolustushallinnon sisällä eikä myöskään poliitikkojen keskuudessa. Asia on suomalaisille puolustuspäättäjille pyhä ja pyhäksi asian heille tekee Venäjä.

                                                                                         ****

Venäjän ohjusuhka kaikille sen länsirajan tuntumassa oleville länsimaille on todellinen. Venäjä on luonut länsirajalleen Mustaltamereltä Barentsinmerelle vahvan sekä hyökkäykseen että puolustukseen kykenevän ohjusjärjestelmien verkoston (kuvat 1 ja 2). Näillä järjestelmillä Venäjä osaltaan pyrkii ottamaan mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä naapurimaiden ilmatilaa hallintaansa. 

Suomen pinta-alasta lähes puolet on Venäjän ohjuspeiton alla. Suomen sotilaalliset kohteet ovat venäläisohjusten tavoitettavissa lyhimmillään muutamissa minuuteissa ja pisimmilläänkin todella reilusti alle kymmenessä minuutissa. Karjalankannaksen Vaskelassa olevasta tukikohdasta (1544-й ЗРП-rykmentin sivutukikohta Vaskelassa) pääkaupunkiseudun Iskander-ohjukset tavoittavat noin viidessä minuutissa.

Lyhyt reagointiaika mahdolliselle ohjushyökkäykselle on Suomelle hyvin haasteellista kuten kaikille muillekin Venäjän länsirajaan liittyville etulinjan länsimaille. Alueensa hallinnassa Suomi ei voi tukeutua vain hävittäjien JASSM-risteilyohjuksiin päämääränä tuhota venäläisohjusten laukaisualustat.

Suomen kuuluminen Venäjän tukikohtien muodostamaan ohjuspeittoalueeseen 24/7-periaatteella vaikuttaa myös Suomen hävittäjähankintaan.

Suomen oleminen Venäjän vahvan ohjuspeiton alla merkitsee sitä, että hankittavien hävittäjien häiveominaisuudet pitää olla parhaat, mitä länsimaista on saatavissa. Hävittäjien häiveominaisuusien suhteen Suomen ei ole syytä tinkiä. Suomalaishävittäjien on kyettävä toimimaan esimerkkisi venäläisten S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjuksien seassa.

Ohjusuhkaa torjuttaessa tärkeintä on siis ilmatilan hallinta. Maa, joka ei hallitse ilmatilaansa, ei hallitse yhtään mitään. Vaikka maalla olisi millainen maa-armeija ja millaiset miehistöreservit hyvänsä, jos maa ei hallitse ilmatilaansa, maa ei hallitse yhtään mitään. Ilmantilan hallinnan tärkeyden me olemme nähneet viimeksi Syyriassa, jossa ilmatilan hallintaa ei ollut niin Isisillä kuin ei myöskään Syyrian hallitusta vastustavilla kapinallisilla. Venäjä on saattanut Al-Assadin hallinnon voitolle juuri ilmatilan kautta tapahtuvilla sotatoimilla.

Suomi pitää yllä suuria miehistöreservejä - nyt peräti 280 000 sotilasta -, mutta tuolla joukolla Suomi ei tee yhtään mitään, jos Suomi ei hallitse ilmatilaansa. Ilmatilaa hallitsevan on kohtuullisen helppo tuhota vihollismaavoimia ilmasta käsin, ja siitä on niin paljon esimerkkejä: Yhdysvaltain ilmaiskut Irakiin 2003 tai Naton ilmaiskut Serbiaan vuonna 1999.

Onko Suomella sellainen puolustus tällä hetkellä, että se kykenee hallitsemaan ilmatilaansa kaikissa olosuhteissa? Mielestäni ei ole.

                                                                                         ****

Mikä Suomen ilmatilan hallinnassa on sitten kriittistä, kun Suomi sijaitsee Venäjän länsirajan takaisessa eturintamassa ja Venäjän ohjuspeiton alla? Riittääkö Suomelle uudet hävittäjät vai tarvitsemmeko lisäksi uusia pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia muun Euroopan tapaan?

Lyhyt, vain minuuttien reagointiaika mahdolliselle ohjushyökkäykselle on Suomelle hyvin haasteellista kuten kaikille muillekin Venäjän länsirajaan liittyville etulinjan länsimaille. Alueensa hallinnassa Suomi ei voi tukeutua vain hävittäjien risteilyohjuksiin päämääränä tuhota venäläisohjusten laukaisualustat.

Venäjä pyrkii aina kaikessa sotilaallisessa toiminnassa yllätykseen niin, ettei vastavoima olisi Venäjän toimiin varautunut. Jos Itämeren tilanne kiristyisi ja Venäjän olisi tehnyt poliittisen päätöksen sotilasintervention suorittamisesta, Venäjän sotilasjohto ei tosiaankaan alkaisi koota näkyvästi panssariarmeijaa länsirajalleen hyökätäkseen maata pitkin Suomeen tai Baltiaan. Tuollaista typeryyttä ei yksikään Venäjän ammattisotilas edes harkitse.

Sen sijan Ukrainan kohdalla Venäjä voisi tehdä suoraan maahyökkäyksen Ukrainaan, koska Ukrainan maa-voimilla ei ole erityistä suorituskykyä. Venäjä onkin jo muutaman vuoden ajan koonnut paljon maavoimaa Ukrainan itärajalle.

Venäjän ennakoivan ohjuksilla tapahtuvan ensi-iskun uhka edellyttää Suomelta lyhimmillään vain minuuttien reagointikykyä, mikä ei onnistu vain hävittäjillä. Tuollainen ohjushyökkäyksenä tapahtuva Venäjän ennakkotoimi - siis ensi-isku - olisi varmasti lamaannuttava Suomelle, jos siihen ei olla varauduttu.

Ohjuksilla voidaan siis tehdä yllättävä ensi-isku, kuten Yhdysvallat teki Syyrian hallituksen hallussa olevalle Shayratin sotilaslentokentälle Tomahawk-ohjuksilla 7.4.2017. Sotilaslentokentän ilmatorjunta 59 Tomahawk-risteilyohjukselle ei ollut al-Assadilla kunnossa. Yhdysvaltain ohjusisku yllätti jopa Venäjän (The New York Times 6.4.2017).

Mahdollisen sotilaallisen kriisin uhatessa Itämerellä myös Suomi joutuu muiden läntisten eturintamamaiden tapaan varautumaan sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi ennakkotoimena eliminoimaan Suomesta kriittisiä strategisia sotilaskohteita, kuten esimerkiksi tietoliikenneinfrastruktuuria, lennonjohtoa, tutka-asemia ja myös itse hävittäjäkalustoa.

Kriittinen tehtävä Suomelle olisi suojata hävittäjien käyttämät lentotukikohdat sekä kiito- ja rullaustiet ohjusiskuilta. Jos hävittäjät eivät pääsisi ilmaan ohjusiskun jälkeen hetimmiten, olisi ilmatila käytännössä menetetty. Jos Venäjä kykenisi pitämään suomalaishävittäjät maassa vaikkapa vain tunnin, se ottaisi ilmatilan helposti haltuunsa ja jatkaisi strategisten sotilaskohteiden tuhoamista omilla ilmavoimillaan.

On eri asia yrittää torjua jopa kaksi kilometriä sekunnissa liikkuvia Iskander-ohjuksia hävittäjillä kuin ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä. Ohjus kulkee sadan kilometrin matkan noin minuutissa. Hävittäjien saaminen maasta taivaalle torjuntatehtävävalmiuteen ei käy ihan minuutissa. Lisäksi Suomella hävittäjäkalusto on pääosiltaan kallioluolissa, pinnalla on rauhanoloissa yleensä vain päivystys (US-blogi 15.1.2017).

Kun maailmalla ja itäisessä Euroopassa rakennetaan ohjuspuolustusta venäläisohjuksia vastaan, ei itäisen Euroopan Nato-maiden ja Ruotsin logiikka tyhmyyttään perustu pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmiin. Jos hävittäjillä tai lyhyen kantaman tai keskipitkän kantaman torjuntaohjuksilla saataisiin riittävä puolustuskyky ilmatilan hallinnan varmistamiseksi, ei turvallisuuden takaamiseksi rakennettaisi kalliita pitkän kantaman järjestelmiä.

Yllättävän ensi-isku-uhan vuoksi Suomella tulee olla kyvykkyys tuhota myös jo laukaistut ohjukset, mikä edellyttää pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankintaa vastaavasti kuin mitä muut etulinjan länsivaltiot itäisessä Euroopassa ovat jo tehneet tai ovat tekemässä. Tämä koskee siis niitä maita, joiden alueita on Venäjän ohjustukikohtien muodostaman ohjuspeiton alla kuvan 1 mukaisesti 24 tuntia vuorokaudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Jo näin "rauhan aikana" Venäjän ohjusvoima toimii poliittisen liikkumatilan tehokkaana rajoittajana, mikä tuskin on ohjuskapasiteetin tahaton sivuvaikutus.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tuo on erittäin hyvä kirjoitus. Suomen puolustusmenot ovat rajalliset ja se tarkoittaa, että jos ilmapuolustusta tultaisiin parantamaan, niin jostain pitäisi sitten luopua.

Oma mielipiteeni on se, että nykyinen laivaston Laivue 2020 -hanke on liian laaja. Puolustusministeriön mukaan tavoitteena on hankkia neljä monitoimikorvettia hintaan 1.2 miljardia euroa.

https://www.defmin.fi/laivue2020

Suomen pitäisi keskittyä halvempiin ohjusveneisiin ja pyrkiä parantamaan yhteistyötään laivaston suhteen Ruotsin kanssa. On aivan keskeistä, että Suomella on kyky puolustaa omaa ilmatilaansa ja pystyä pitämään ilmaherruus maamme ilmatilassa niin pitkään kuin vain on mahdollista. Puolueettomuuspolitiikka ja vaatimus uskottavasta puolustuksesta vaativat sitä.

Mikään ohjusjärjestelmä ei varmastikaan pysty torjumaan Iskander-ohjuksen kaltaisia ohjuksia sataprosenttisesti. Nykyään on kuitenkin sellainen tilanne, että jos kohteen tuhoamiseen riittää yksi ohjus, niin hyökkääjän täytyy ampua siihen varmuuden vuoksi kaksi tai kolme ohjusta, jos johonkin ohjukseen tulee häiriö, jonka vuoksi se ei osu kohteeseensa.

Jos Suomella olisi jonkinlainen kyky ampua moderneja ohjuksia alas, niin se pakottaisi ohjuksia käyttävän hyökkääjän ampumaan ainakin neljä tai viisi ohjusta, koska heidän täytyisi olettaa, että ainakin yksi tai kaksi ohjusta voitaisiin ampua alas. Hyökkääjällä olisi käytössään rajallinen määrä ohjuksia ja tämä kuluttaisi hyökkääjän ohjusvarastoja nopeammin kuin nykyinen tilanne, jossa ilmapuolustus pitkän kantaman ohjuksia vastaan on täysin retuperällä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Vietnamissa Yhdysvalloilla oli ilmaherruus, mutta siitä ei ollut heille mitään hyötyä. Sen sijaan he syyllistyivät mittavaan ympäristörikokseen yrittäessään tuhota laajat alueet sademetsiä vain saadakseen vietkongin taistelemaan avoimeen maastoon.

Vuonna 1991 Patriotit (iron dome) eivät kyenneet tuhoamaan kaikkia Saddamin armeijan ampumia Scudeja. Tämä päivänä tilanne saattaa olla toki toinen.

On kuitenkin otettava huomioon, että Israelin puolustusbudjetti on samaa kokoluokkaa Suomen valtion budjetin kanssa. Tosin budjetista suurimman osan maksanee Yhdysvallat.

Suomessa on löydettävä kultainen keskitie puolustuksen suhteen. On suojattava tärkeimmät kohteet mahdollisimman hyvin ja hajautettava loput.

Suomessa, kuten Vietnamissakin, riittää lääniä, minne piiloutua.

Kuten eräässä sotamuistelossa eräs upseeri tokaisi:" antaa vanjan ampua, kunhan ei kohdalle osu."

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Esimerkit koskien Vietnamia ja vuoden 1991 Persianlahden sotaa pitävät paikkansa. Toinen asia sitten on se, että kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä niistä voidaan vetää. Suomessa on myös lääniä, minne piiloutua.

Mahdollisessa sodassa tulee kuitenkin ottaa useita muita seikkoja huomioon. Ensinnäkin teknologia kehittyy ja se tarkoittaa sitä, että 2010-luvun teknologia esimerkiksi kohteiden paikantamisessa on varmaankin paljon luotettavampaa kuin se oli Vietnamin tai Persianlahden sotien aikoihin.

Esimerkiksi Google Earthin avulla on mahdollista nähdä Severomorskin laivastotukikohdan edustalla Murmanskin alueella lentotukialus Amiraali Kuznetsov ja nähdä sen lentokannen maalaukset. Jos siviileillä on käytössään tuon tason satelliittikuvia, niin se herättää kysymyksen kuinka hyviä ovat eri maiden asevoimien käytössä olevat tiedustelusatelliitit.

Toiseksi Vietnam oli Vietnamin sodan aikana hyvin pitkälle maatalousyhteiskunta, jonka saaminen pommittamalla polvilleen oli äärimmäisen vaikeata, koska pommien aiheuttamien vahinkojen korjaaminen oli sangen helppoa verrattuna siihen, että moderni tietoyhteiskunta, kuten Suomi joutuisi vastaavan tason hyökkäyksen kohteeksi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ilmaherruuden hyöty tietenkin riippuu siitä, miten sitä käytetään. USAF ei tavoitellut Vietnamissa asutuskeskusten pommitusta sileiksi, mihin sillä olisi toki ollut kaikki tekniset mahdollisuudet. Venäjän tavasta käyttää ilmaiskuja olemme saaneet näytteitä Syyriassa.

Mutta Iskander-ongelma ei ole tavanomaisten lentohyökkäysten hävittäjätorjuntaa. Ballististen ohjusten torjunta on teknisesti erittäin vaikeaa ja vaatii kalliit asejärjestelmät, joten vähänkään viisaiden valtioiden kannattaa siksikin liittyä puolustusliiton jäseniksi saadakseen sen tuomat synergiaedut.

Suomellehan on tunnetusti ollut jo vuosikaudet tarjolla Nato-jäsenyys hopeatarjottimelta, mutta maalialueella asuva YYA-kansa torjuu tunnetusti hyvin jyrkästi ajatuksenkin siitä, että hakisimme tukea samaan arvoyhteisöön kuuluvilta mailta silloin, kun siihen on vielä tilaisuus.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Strategisesti Venäjälle riittää, että se hallitsisi Suomen ilmatilaa ja tekisi vain täsmäiskuja ilmatilan kautta sotilasstrategisesti tärkeisiin maakohteisiin tehden samalla Suomesta toimintakyvyttämän.

Venäjä ei pyrkisi miehittämään Suomea. Suomessa tälläinen ajatusmaailma on vielä vieras, kun ajatukset siintävät täällä helposti jatkosodan aikaan ja tapahtumiin.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Lyhyt vastaus: emme tietenkään kykene siihen kuin hetkellisesti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Aivan oikein – sillä huoltovarmuus ja asetäydennysten saanti on turvattu vain puolustusliiton jäsenille. Ja sehän ei tietenkään suomalaisille kelpaa – mieluummin änkyröimme itsemme vaikka joukkohautaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olin aikeissa vastata avaajan kysymykseen juuri samoin. Avaaja ilmeisesti NATO-ihannoinnillaan haluaisi Suomesta, tämän "hyökkäysministeri" Niinistön peesissä taistelualustan russofobioillaan. On käsittämätöntä, että edes kuvitellaan Suomen ainoana turvana olevan USA:n (NATO, mukamas puolustusliitto). Todelliset sotilasasioiden asiantuntijat ovat kyllä hiemen, eikä ihan hiemakaan, eri mieltä Suomen ilmapuolustustarpeista ja sen hinta-/laatusuhteesta.
Häivehävittäjiä on kehitelty halki maailman sivu mutta edelleenkin se on aika teoreettisella tasolla.
Paras ilmatilamme suojaus syntyy torjuntaohjuksilla ilmavoimien tukemana (suomalaisten komennossa) mutta runsaat puolensataa hävittäjää (pohjaton rahanreikä kuten luulisi olevan huomattu) on nopeasti tuhottu suurvallan toimenpitein; 19-15 modernia hävittäjää riittää puolustuksemme uskottavuuteen, maavoimien alennustila pitäisi pikimmin korjata ja korvettihankkeesta luopua. Näin säästäisimme ja kohdentaisimme paremmin maamme puolustusta ja nimenomaan puolustusta.
Myöskin suomalaisten ulkomailla sotiminen pitäisi ehdottomasti, kaikkein mieluummin lopettaa. Meidän tulisi puolustaa maatamme luomalla edes vähintäänkin uskottava puolustuskyky.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Itse lasken että Venäjän ohjuspeitto kattaa koko Suomen. Käsittääkseni ohjukset alustoineen ovat liikuteltavia ja siten helposti siirrettävissä.

Venäjällä on kriisiä halutessaan mahdollisuus käyttää Alakurtin varuskuntaa ja oikeastaan mitä tahansa rajan läheisyydessä olevia teitä ja rautateitä ohjuksien laukaisuun. Sitä, siirtääkö Venäjä ohjukset takaisin sijaintivaruskuntiinsa esimerkiksi sotaharjoitusten jälkeen, on tuskin Suomen valvottavissa.

Kun Suomessa valtiojohto puhuu siitä, että Venäjä ei juuri nyt muodosta meille välitöntä uhkaa, kyse on suuren luokan vitsistä. Pesosen kirjoituksesta on nähtävissä, miten kyse on loppujen lopuksi minuuttien tahtotilamuutoksesta Venäjän johdon päätösvallassa, mihin Suomi ei voi lainkaan vaikuttaa. Kehittyneet länsimaat ovatkin jo ajat sitten siirtyneet ennakoimaan uhkia reaalimaailman tapahtumiin perustuen, Suomi pitäytyy yhä sarkahousu-ukkojen teoreettisessa käsitemaailmassa jossa toimitaan vasta sitten kun uhka muuttuu välittömäksi.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Hyvä kommentti!

Minun ajatuskulku oli varmuuden vuoksi, että Suomi ei saa ennakkotietoa, jos ohjukset laukaistaan niiden säilytyspaikoista. Suomen on siis vaikea tällöin varautua.

Sen sijaan Suomen pitäisi saada tietää ennalta oman tiedustelun ja havaintojärjestelmien kautta, jos laukaisujärjestelmiä siirrellään. En ole varma, onko Venäjällä esimerkiksi Karjalankannaksen sivutukikohdassa Iskander-ohjuksia ja niiden laukaisulaitteita, mutta kookkaita varastoja sieltä ainakin löytyy. Niistä on kuvia eräässä aikaisemmassa blogikirjoituksessani.

Vaikuttaa siltä, että maa, joka ostaa Yhdysvalloilta Patriot-järjestelmän, saa myös Yhdysvaltain satelliittitiedot niistä uhkatekijöistä, jotka ovat torjuttavissa Patriot-ohjuksilla. Ruotsin sijoitus miljardi euroa on vielä niin vähäinen, ettei sillä saa täydellistä torjuntakattavuutta, mutta ehkä pääsee ikään kuin Yhdysvaltain ohjuspuolustuksen alle.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

> 9 "..Venäjä ei juuri nyt muodosta meille välitöntä uhkaa .."

Nyt kun näyttää mahdolliselta, että USA:n ja Venäjän hegemoniat murenevat ja Kiinan voimistuu, niin tuntuisi luonnolliselta hakea kumppanuutta myös Kiinan suunnalta. Varmaan sieltä it-ohjusjärjestelmiäkin kohta löytyy.

Wikipedia: Chengdu J-20 on Kiinan kansantasavallan viidennen sukupolven suihkuhävittäjä. .. Amerikkalaislähteiden mukaan häivehävittäjä J-20:n suunnittelussa on käytetty hyväksi Yhdysvalloista vuonna 2007 varastettuja häivehävittäjä F-35:n suunnitteluaineistoja. Koneiden todetaan muistuttavan monelta osin suuresti toisiaan.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

"Pyykönen on kovan luokan sotilasasiantuntija".

Pyykönen on kovan luokan Nato-mies ja Venäjän vastainen trolli. Taustat ovat tunnettuja.

Kommentoijat voivat haudata sotakirveensä. Se on vain yksi kirkas väläys, raivoisa ilmavirta ja sota on ohi. Ja Karjalan kunnailla...

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suomen on pidettävä yllä hyvää - ei siis uskottavaa, koska uskottavuus on vain uskon asia - puolustuskykyä, jotta vain yksi kirkas väläys itärajalta ei veisi Suomea maailman syvimpään alhoon, josta nouseminen olisi meille omin voimin mahdotonta.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Suomi on osaltaan vastuussa Itämereen muuttamisesta sotamereksi. Neuvostoliiton hajottamisen hurmoksessa aloitettiin 1990-luvun alussa USA-lähentyminen ja Nato-yhteistyö.

Kaikki alkoi räyhäoikeistolainen Elisabeth Rehnin ollessa puolustusministeri. Hankittiin Hornet-hävittäjät ja alkoi Itämeren aseistaminen "pelastusharjoituksilla".

Suomen osalta viattomalta kuulostaneet"pelastusharjoitukset" on hivutettu vähitellen Naton sotaharjoituksiin osallistumiseksi, joissa esimerkiksi Baltian maissa harjoitellaan hyökkäyssotaa Venäjälle.

Ei kai kenellekään politiikkaa ja aseistautumista seuraavalle ole epäselvää, että Naton joukoissa oleminen tietää Suomen varmaa tuhoa, ehkä lopullista.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #14

"Suomi on osaltaan vastuussa Itämereen muuttamisesta sotamereksi. Neuvostoliiton hajottamisen hurmoksessa aloitettiin 1990-luvun alussa USA-lähentyminen ja Nato-yhteistyö."

Jos puhutaan Itämeren muuttumisesta sotamereksi, niin siihen on syyllinen eräs valtio, jossa valta on keskitetty pienelle ryhmälle ihmisiä, se sijaitsee itäisessä Euroopassa ja se katsoo, että sillä on oikeus rikkoa allekirjoittamiaan sopimuksia, kun sellainen toiminta palvelee sen etuja.

"Kaikki alkoi räyhäoikeistolainen Elisabeth Rehnin ollessa puolustusministeri. Hankittiin Hornet-hävittäjät ja alkoi Itämeren aseistaminen "pelastusharjoituksilla"."

Ilmavoimien mielestä Hornetit olivat paras vaihtoehto ja ovat osoittautuneet hyvin toimivaksi vaihtoehdoksi. Aikaisemmin mainitsemani valtio itäisestä Euroopasta on ollut keskeinen toimija Itämeren alueen militarisoinnissa.

"Suomen osalta viattomalta kuulostaneet"pelastusharjoitukset" on hivutettu vähitellen Naton sotaharjoituksiin osallistumiseksi, joissa esimerkiksi Baltian maissa harjoitellaan hyökkäyssotaa Venäjälle."

Tiedätkö kuinka paljon sotilaita, ajoneuvoja ja lentokoneita tarvitaan hyökkäykseen Venäjälle? Sotilaita luultavastikin tarvitaan ainakin miljoona miestä, tuhansia ajoneuvoja ja satoja lentokoneita sillä oletuksella, että Venäjä ei käyttäisi ydinaseita. Tuollaisen armeijan sijoittaminen Venäjän naapurimaihin ei varmastikaan jäisi venäläisiltä huomaamatta.

"Ei kai kenellekään politiikkaa ja aseistautumista seuraavalle ole epäselvää, että Naton joukoissa oleminen tietää Suomen varmaa tuhoa, ehkä lopullista."

Äsken mainitsemani itäisen Euroopan maan presidentti ja ulkoministeri ovat sanoneet, että he eivät hyökkää NATO-maiden kimppuun:

https://www.politico.com/story/2015/06/vladimir-pu...
http://www.newsweek.com/lavrov-putin-baltic-nato-a...

Kumpi on uskottavampi, kyseiset valtiomiehet vai tulipunainen suomalainen kommunisti, jonka harhaiset puheet ovat kuin kylmän sodan päiviltä?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Saatiinhan sieltä vanha kunnon kommunistikin kommentoimaan.

Meinaan Lintunen äänestää presidentinvaaleissa ex-taistolaista jotta huomaat että samanmielisiä melkein ollaan.

May Nyqvist

Istun tässä 4 armeijan käyneen miehen kanssa ja kaikki sanoo että Rauno on oikees! Millä upseerit sotii jos on näin?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kerrotko monenko tähden kenraaleista me nyt puhumme? Vai onko kyse kuppiloiden kuninkaista, jotka nuokkuvat päivät pitkät pubin nurkkapenkissä sama räällä laimennettu keltainen valo nenän alla? Heillehän kenraalista seuraava raali on korpraali, eli melkein kenraaleja ollaan.

Kyllä ne siellä Venäjällä valkoisia väläyksiä pelkää ihan samalla tavalla. Siinä vaiheessa kun Venäjä päättää käyttää ydinasetta Natoa vastaan, Venäjä voi laskea muuttuvansa isoksi haisevaksi tuhkakasaksi itsekin. Nato-mailla on Putinin tarjoamat turvatakuut mutta ei Suomella. Kuppiloiden miehet voivat siitä tehdä johtopäätöksiä jos kenraalitasoa ovat.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomea ollaan viemässä kuviteltujen EU-turvatakuiden turvin kohti todellakin jännittävää tulevaisuutta. Ellei sitten Suomi liity Natoon...

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Loppujen lopuksi on samantekevää, millaista aseistusta Suomella on, kun maahan voi tulla kuka tahansa, mistä ilmansuunnasta tahansa. Venäjä voi halutessaan lähettää vaikka miljoonan ihmisen kerjäläisarmeijan Suomeen "turvapaikanhakijoiksi", eikä Suomella on mitään mahdollisuuksia estää sitä, kun tarvittaviin toimiin ei ole uskallusta.

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen

HS:lla laadukas juttu aiheesta tänään: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005465027.html

Myös aiempi puolustusministerin juttu aiheesta on hyödyllinen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005460619.html

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen

Tässä vielä tänään ilmestynyt Puolustusvoimien katsaus aiheeseen. http://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publis...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset