*

AriPesonen1

Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle

  • Kuva 1. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa esitettynä Taivalkosken eo-alue, jossa on Puolus-tusvoimien KAVA-tutka.
    Kuva 1. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa esitettynä Taivalkosken eo-alue, jossa on Puolus-tusvoimien KAVA-tutka.
  • Kuva 2. Kuvassa 1 esitetty kaavakohta MML:n maastokartassa. Tutkan sijaintipiste 65°33'42.4"N 28°11'21.3"E.
    Kuva 2. Kuvassa 1 esitetty kaavakohta MML:n maastokartassa. Tutkan sijaintipiste 65°33'42.4"N 28°11'21.3"E.
  • Kuva 3. Kuvassa 2 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Aidatulla alueella on myös linkkimasto.
    Kuva 3. Kuvassa 2 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Aidatulla alueella on myös linkkimasto.
  • Kuva 4. Uudenmaan maakuntakaavassa esitettynä Puolustusvoimien Upinniemen EP-alue, jossa on myös KAVA-tutka.
    Kuva 4. Uudenmaan maakuntakaavassa esitettynä Puolustusvoimien Upinniemen EP-alue, jossa on myös KAVA-tutka.
  • Kuva 5. Kuvassa 4 esitetty kaavakohta MML:n maastokartassa. KAVA-tutkan sijaintipiste 60°01'57.4"N 24°23'33.4"E.
    Kuva 5. Kuvassa 4 esitetty kaavakohta MML:n maastokartassa. KAVA-tutkan sijaintipiste 60°01'57.4"N 24°23'33.4"E.
  • Kuva 6. Kuvassa 5 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Kaikki Suomen KAVA-tutkat ovat sangen näkyviä.
    Kuva 6. Kuvassa 5 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Kaikki Suomen KAVA-tutkat ovat sangen näkyviä.
  • Kuva 7. Pohjois-Savon maakuntakaavassa esitettynä Rissalan lentoaseman Puolustusvoimien EP-alue.
    Kuva 7. Pohjois-Savon maakuntakaavassa esitettynä Rissalan lentoaseman Puolustusvoimien EP-alue.
  • Kuva 8. Kuvassa 7 esitetyn kaavakohdan eteläosa MML:n maastokartassa. KEVA-tutkan sijaintipiste 60°01'57.4"N 24°23'33.4"E.
    Kuva 8. Kuvassa 7 esitetyn kaavakohdan eteläosa MML:n maastokartassa. KEVA-tutkan sijaintipiste 60°01'57.4"N 24°23'33.4"E.
  • Kuva 9. Kuvassa 8 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa.
    Kuva 9. Kuvassa 8 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa.
  • Kuva 10. Etelä-Savon maakuntakaavassa Puolustusvoimien EP- ja EAH-alue Mikkelin Saaravuoressa.
    Kuva 10. Etelä-Savon maakuntakaavassa Puolustusvoimien EP- ja EAH-alue Mikkelin Saaravuoressa.
  • Kuva 11. Kuvassa 10 esitetty maastokohta MML:n maastokartassa. Kaikki Suomen KEVA-tutkat ovat aidatuilla alueilla.
    Kuva 11. Kuvassa 10 esitetty maastokohta MML:n maastokartassa. Kaikki Suomen KEVA-tutkat ovat aidatuilla alueilla.
  • Kuva 12. Kuvassa 11 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Kaikki Suomen KEVA-tutkakuvut ovat metallinharmaita.
    Kuva 12. Kuvassa 11 esitetty maastokohta MML:n satelliittikuvassa. Kaikki Suomen KEVA-tutkakuvut ovat metallinharmaita.
  • Kuva 13. Rovaniemen lentokentän läheisyydessä olevat tutkat Ison Olkkavaaran laella. Oikeanpuoleinen on KEVA-tutka.
    Kuva 13. Rovaniemen lentokentän läheisyydessä olevat tutkat Ison Olkkavaaran laella. Oikeanpuoleinen on KEVA-tutka.
  • Kuva 14. MML:n maastokartta Pirkkalassa ilmavoimien kalliorakennelmien kohdalta. Pirkanmaan maakuntakaavassa alue on EP-aluetta.
    Kuva 14. MML:n maastokartta Pirkkalassa ilmavoimien kalliorakennelmien kohdalta. Pirkanmaan maakuntakaavassa alue on EP-aluetta.
  • Kuva 15. Kuvan 14 maastokohta MML:n satelliittikuvassa rinnevarjostuksella. Rinnevarjostus paljastaa suuaukot.
    Kuva 15. Kuvan 14 maastokohta MML:n satelliittikuvassa rinnevarjostuksella. Rinnevarjostus paljastaa suuaukot.
  • Kuva 16. Rovaniemen lentokentän vierellä kallioon louhitut tilat. Rinnevarjostus paljastaa suuaukot (4 kpl).
    Kuva 16. Rovaniemen lentokentän vierellä kallioon louhitut tilat. Rinnevarjostus paljastaa suuaukot (4 kpl).
  • Kuva 17. Tikkakoskella Ilmavoimien esikunnan viereisen kalliokohouman rinnevarjostus paljastaa suuaukot (2 kpl).
    Kuva 17. Tikkakoskella Ilmavoimien esikunnan viereisen kalliokohouman rinnevarjostus paljastaa suuaukot (2 kpl).
  • Kuva 18. Parolan varuskunnan ammusvarastot, joita on lähes 50 kappaletta. Ammusvarastot on helppo tunnistaa satelliittikuvista.
    Kuva 18. Parolan varuskunnan ammusvarastot, joita on lähes 50 kappaletta. Ammusvarastot on helppo tunnistaa satelliittikuvista.
  • Kuva 19. Panssariprikaatin Parolan ammusvarastojen rinnevarjostuskuva kertoo hyvin ilmanäkyvyyden.
    Kuva 19. Panssariprikaatin Parolan ammusvarastojen rinnevarjostuskuva kertoo hyvin ilmanäkyvyyden.
  • Kuva 20. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen Jyväskylän esikunnan maastokartta telemastosymboleineen.
    Kuva 20. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen Jyväskylän esikunnan maastokartta telemastosymboleineen.
  • Kuva 21. Kuvassa 20 esitetty massiivinen telemasto satelliittikuvana. Maston koordinaatit ovat 62°12'52.2"N 25°42'14.7"E.
    Kuva 21. Kuvassa 20 esitetty massiivinen telemasto satelliittikuvana. Maston koordinaatit ovat 62°12'52.2"N 25°42'14.7"E.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu vain niille lukijoille, joilla on suurempaa mielenkiintoa Suomen puolustukseen ja sen yksityiskohtiin. Kirjotuksen pituus jo sinänsä rajoittaa monien kiinnostusta.

Kirjoitin 4.12.2017 blogikirjoituksen otsikolla ”Suomen puolustuksen haasteet ovat vaativat ilmatilan hallitsemiseksi”, jossa käsittelin pintapuolisesti ja esimerkinomaisesti Suomen kaukovalvonta- (KAVA), keskivalvonta- (KEVA) ja lähivalvontatutkajärjestelmiä (LÄVA), missä määrin Puolustusvoimien tutkapisteet ovat määritettävissä julkisen tiedon perusteella. Kirjoitus löytyy täältä.

Kirjoitusta laatiessani jäi mieleeni kysymys, kuinka laajasti Puolustusvoimien julkisuuteen saattamattomat tiedot Suomen puolustuksesta ovatkin itseasiassa kaikkien saatavissa helposti julkisista asiakirjoista ja internetistä ympäri maailmaa - siis myös Venäjällä.

Me olemme hieman ujoja näitten sijaintipaikkojen suhteen, niitä ei ole julkisuuteen kerrottu.”, totesi insinöörieversti ja apulaisosastopäällikkö Kari Renko Ilmavoimien materiaalilaitokselta vuonna 2013 Ylelle, kun häneltä kysyttiin, minne uusia keskivalvontatutkia (KEVA) Puolustusvoimat sijoittaa ympäri Suomea vuoteen 2015 mennessä (Yle 15.1.2013).

Nykyisin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtajana toimiva insinööriprikaatikenraali Kari Renko voi nukkua yönsä jatkossakin rauhassa, koska tutkien rauhanajan sijaintipaikat löytyvät julkisten tietojen perusteella ilman häntäkin. Jos Kari Renko ei tiedä tutkien rauhanajan sijaintipaikkoja kokonaisuudessaan, tämän blogikirjoituksen lukemisen jälkeen monista paikoista tietää. Tutkat kokonaisuudessaan kyllä löytyvät tässä kirjoituksessa mainitusta lähdeaineistosta.

Puolustusvoimat on itse kertonut, että keskivalvontatutka (KEVA) on yleensä rauhanaikana piilotettu suojakuvun (radomin) alle (Puolustusvoimat 6.12.2015) ja itseasiassa rakennelma on siis kiinteä, ei välittömästi minuuteissa siirrettävä. Puolustusvoimien kupusuojatun KEVA-tutkan ja kiinteän KAVA-tutkan lähikuvat löytyvät Puolustusvoimien omilta sivuilta (Ilmavoimat 11.11.2016). Edellä mainitulla Ilmavoimien sivulla maaston värinen metallinharmaa kupu on KEVA-tutkan kupu ja valkeasävyinen KAVA-tutkan kupu.

Rauhanaikana maastossa olevat KEVA-tutkat ovat siis kiinteitä suojakuvun alla kuten kaikki viisi KAVA-tutkaa myös. KEVA-tutkia Suomella on 13, joista viimeisin hankittiin varsinaisen tutkaostoksen jälkeen paikkaamaan Pohjanmaan tuulivoimaloiden haittoja tutkavalvontaan.

Ylimääräisen tuulivoimalatutkan piti tulla Kokkolaan Lohtajan Vattajanniemeen jo vuonna 2015 (Yle 27.11.2015), mutta vielä sitä ei ole havaittavissa Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla. ”Uudelle tutkalle rakennetaan paikka Vattajalle, mutta se ei ole sen pysyvä sijoituspaikka. Tutkaa voidaan käyttää myös muualla Suomessa, esimerkiksi Tikkakoskella ja Perämeren lentoharjoituksissa. Myös Vattajalla tutkaa käytetään harjoituksissa.”, totesi Lapin lennoston esikuntapäällikkö everstiluutnantti Juha Salminen Ylelle.

Edellä mainittu tuulivoimalamastoasia kuvastaa sinänsä Puolustusvoimien ristiriitaisuutta tuulivoimalamastoasiassa: Vattajanniemeen piti tulla aluksi jatkuvatoiminen KEVA-tutka, mutta sinne tuleekin tutka vain silloin, kun esimerkiksi harjoitellaan viereisellä merialueella. Eivätkö tuulivoimalat aiheutakaan jatkuvaa tutkahaittaa? Syntyykö haittaa vain silloin, kun alueella on omia hävittäjiä eikä uhkaa vieraiden valtioiden lentoaluksista?

Kuinka paljon maastoon KEVA-tutkia on asennettu suojakuvun alle ikään kuin kiinteästi ja kuinka paljon niitä on jäljelle jäävänä varastossa Sisun ETP 8 x 8 -maastokuorma-autoihin asennettuna (Ilmavoimat) ja Puolustusvoimien yhteistyökumppani Morehouse Oy:n konttien (Morehouse Oy) tutkasignaalisisällön analysoimana, on selvitettävissä julkisista lähteistä. Tuon selvityksen periaatteista seuraavassa luvussa. Edellä olevista linkeistä löytyvät kuvat sekä kuorma-autoalustalla olevasta KEVA-tutkasta että Comm7-johtopaikkakontista.

Sisu-kuorma-autoihin sijoitetuille KEVA-tutkille ja erillisille johtamispaikkakonteille on Puolustusvoimat esivalmistellut eri puolille Suomea liittymispisteitä, joissa on valmiina kytkennät sähkövirralle ja TUVE-turvallisuusverkkoon valokuituyhteydelle. Noita kriisiajan tutkapisteitä määrittävät mm. hävittäjien maatievaralaskupaikat, jota yhtä Puolustusvoimat viimeksi testasi syksyn Ruska 17 -sotaharjoituksen yhteydessä yhdessä ruotsalaishävittäjien kanssa (esim. kantatie 88, Vieremä).

Edellä mainitun Morehause Oy:n sivuilla (Morehouse Oy) oleva kuva suomalais- ja ruotsalaishävittäjästä maantiellä taustalla Morehause Oy:n Comm7-johtopaikkakontista on otettu lentosotaharjoituksesta, ja paikan tunnistaminen ei ole ylivoimainen tehtävä. Kuva on syötetty 12.9.2017, joten se on vuoden 2016 syksyisestä Ruska-harjoituksesta keltaisine koivunlehtineen (tämän vuoden Ruska-harjoitus pidettiin 9.-13.10.2017).

Kuvasta voi päätellä, että johtopaikkakonttia ei perusteta kannokon tai sammalikon päälle, vaan sille on tehty oikein tasoitettu sora-alusta sähkö- ja tietoliikennekaapelointiliityntöineen. Havaittavat alustat ovat siis olemassa eri paikoissa ympäri Suomea, ja johonkin paikkaan Puolustusvoimat voi sijoittaa KAVA-tutkan johtopaikkakontteineen tarvittaessa.

Nuo tehdyt paikat olisi kohtuullisin helppo kartoittaa, niitä ei tehdä yksityisten maille. Lapin lennoston esikuntapäällikkö everstiluutnantti Juha Salminen on jo ilmoittelut paikkoja julkisuuteen. Paikkoja löytynee myös kaikkialta sieltä, missä hävittäjät käyttävät maanteitä kiitoratoina. Venäläiset lienevät jo kartoittaneet paikat.

                                                                                      ****

Jos haluaa selvittää tarkasti Suomen Puolustusvoimien omaavat ja aistinvaraisesti havaittavissa olevat puolustusrakenteet niin maan päällä kuin myös maan olla kallioluolien osalta, tässä blogikirjoituksessa on esitetty melko selkeä selvitystyön toimintamalli, joka on sinänsä maailmalta tuttu. Selvitys on pohja tarkemmalle vieraiden valtioiden sotilaalliselle tiedustelulle. Suomen osalta tuo vieras valtio on Venäjä.

Tässä blogikirjoituksessa ei siis ole esitetty mitään uutta ja poikkeuksellista, mutta onpahan kerrottu julkisuuteen Suomen osalta. Vastaava selvitysmalli pätee esimerkiksi Ruotsiin, muttei yks yhteen Venäjään. Venäjän sotilaallisen voiman sijaintimäärittelyn siviilin tulee tehdä hieman eri konstein.

Selvitys lähtee maankäyttökaavoista. Suomessa maakuntakaavat ovat yleensä riittäviä menemättä yksityiskohtaisempiin kaavoihin. Nyt Suomessa laaditut kaavat ovat voimassa yleensä vuoteen 2040, mutta vielä tällä hetkellä Suomessa ei ole tilannetta, että koko maassa lopulliset kaavat olisivat valmiita kattavasti.

Kaavoista selviää Puolustusvoimien käytössä olevat alueet mukaan lukien myös muun muassa pienet tutka- ja linkkimastoalueet. Yleensä ne on merkitty EP-kaavamerkinnällä, mikä on tavanomaisin puolustusvoimien käytössä olevan alueen kaavamerkintä. EP-merkinnällä ja vaaleanpunaisella värillä osoitetaan puolustusvoimien käytössä olevia varuskunta-, varikko-, harjoitus- ja vastaavia alueita, joita kehitetään kaavassa puolustusvoimien erityisalueena. Alueella liikkuminen on yleensä turvallisuus- ja muista syistä rajoitettua ja alueet ovat yleensä aidattuja, mikä selviää maastokartoista.

Kaavamerkinnöissä ep- tai ea-merkintä puolestaan merkitsee ampumarataa, joka voi myös olla esimerkiksi Puolustusvoimien tai Rajavartioston. Kaavamerkinnöissä se-merkinnällä puolestaan merkitään sellaiset alueet, joiden käyttöä ei ole voitu ratkaista maakuntakaavaa laadittaessa, mutta jotka merkittävyytensä vuoksi katsotaan tarpeelliseksi osoittaa maakuntakaavassa alueeseen kohdistuvien intressien johdosta. Kyseisten alueiden käytön ratkaiseminen edellyttää lisäselvityksiä tai jatkosuunnittelua.  

Jos Puolustusvoimilta ei ole kysytty lausuntoa kaavasta sitä laadittaessa, voidaan esimerkiksi se-merkinnällä määrittää myös Puolustusvoimien käyttämiä alueita, ja kyseisten se-alueiden kaavallinen kohtalo selvitetään myöhemmin yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.

Kaavamerkinnöissä sv-merkinnällä puolestaan osoitetaan yleensä puolustusvoimien toimintaan varattujen alueiden käyttöön liittyviä suojavyöhykkeitä. Kaavamerkinnöissä svl-merkinnällä osoitetaan varalaskupaikkojen suojavyöhykkeitä. Esimerkiksi Etelä-Savon maakuntakaavassa myös hävittäjille tarkoitettujen varalaskupaikkojen suojavyöhykkeet kantatiellä 72 Hiirolassa ja valtatiellä 5 Joroisissa ovat osoitettuja kaavassa. Maantietä käytetään hävittäjien kiitoratoina myös esimerkiksi kantatiellä 88 Vieremässä ja valtatiellä 2 Jokioisissa. Suomessa on yhteensä 18 varalaskupaikkaa maanteille.

Kaavamerkinnät on merkitty kaavaan yleensä erillisenä asiakirjana, ja sieltä on merkintöjen perusteella todettavissa ne alueet, joilla Puolustusvoimilla on toimintaa. Yleisimmät kaavamerkinnät löytyvät myös ympäristöministeriön sivuilta (Kaavamerkinnät).

Kun kaavoista tiedetään puolustusvoimien hallinnassa olevat alueet, on seuraavaksi selvitettävä alueiden sisältö. Tällöin otetaan avuksi Maanmittauslaitoksen (MML) Karttapaikka-palvelu (MML Karttapaikka). Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta löytyy kaikki merkinnät sinänsä myös ilman kaavoja, mutta niitä ei voi suoraan kohdentaa Puolustusvoimien hallinnoimiin alueisiin, mikä lisäisi selvitystyötä. Esimerkiksi onko jokin tutka Puolustusvoimien hallinnoimalla alueella ja siten Puolustusvoimien tutka.

Maanmittauslaitokselta löytyy ylivoimaisesti paras maanpinnan satelliittikuva, maastokartta/peruskartta sekä rinnevarjostus. Täydellinen paketti siis. Googlen satelliittikuvat eivät vastaa Maanmittauslaitoksen kuvaa tarkkuudeltaan. Maanmittauslaitoksen kartat ovat lähtökohtaisesti ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatistossa, mutta koordinaatistopiste voidaan myös vaihtaa muuhun koordinaatistoon koordinaattisyöttöikonin kautta (xyo).

Noita kaikkia edellä mainittuja Maanmittauslaitoksen kuvamuotoja tarvitaan, kun selvitetään Puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden sisältöä puolustuksen kannalta. Rinnevarjostus on hyvä lisäväline selvittämään mm. Puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden kallioluolat ja erityisesti kallioluolien suuaukot.

MML:n palvelusta löytyy myös kiinteistörajat ja kiinteistötunnukset, joiden perusteella voi selvittää kunkin kiinteistön omistajat. Maanmittauslaitoksen tietokannalla on helppo myös selvittää, onko esimerkiksi strategisesti tärkeän tutka-aseman tai linkkimaston naapurissa venäläisomistajia. Omistajatahojen selvittämiseen tosin siviili tarvitsee maksullisen lainhuudon lainhuutorekisteristä.

Puolustusvoimien käytössä olevan maa-  ja metsäomaisuuden hallinta on siirtynyt Metsähallitukselle vuonna 2002. Puolustusvoimilla on pääkäyttäjänä vain käyttövuokrasopimukset kyseisille alueille. Alueet omistaa kuitenkin valtio eikä Puolustusvoimat sijoita kiinteitä puolustusrakennelmiaan tutka-asemineen rauhan aikana vieraalle maalle, jotka eivät ole kirjallisesti sen hallinnassa. Puolustusvoimien hallinnassa olevat alueet ovat siis lähtökohtaisesti valtion omistamia.

Puolustushallinnon kaikki kriittinen ja strategisesti tärkeä ulkoilmassa oleva sotilasinfrastruktuuri on aidattu, mikä helpottaa selvitystyötä. Aidat on merkitty Maanmittauslaitoksen peruskarttoihin kuten myös esim. kaikki aidatuilla alueilla olevat linkkimastot ja tutkat omine karttamerkkeineen. Karttaselitteenä aita on merkitty ehjällä pisteviivalla, jossa piste on soikiomainen. Linkkimaston merkin muodostaa risti, jossa ylöspäin osoittava sakara on pitempi ja sakaran päässä on nuoli. Ristin sakaroiden leikkauskohdassa on musta pallo.

Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelu on ratkaiseva linkki kaavaselvityksen jälkeen selvittää Puolustusvoimien strategisesti tärkeät kohteet, jotka kiinnostavat meidän potentiaalisia vihollisvoimia, siis Venäjää. Tässä ei ole mitään uutta, vaan näitä selvityksiä Venäjä on tehnyt Suomessa iät ajat tuntien Suomen kriittisen ja strategisesti tärkeän sotilasinfrastruktuurin läpikotoisin. Venäjä kyllä tietää kaiken tarkasti, eikä Suomen puolustus voi perustua siihen, etteikö Venäjä tietäisi esimerkiksi kiinteiden KAVA- ja KEVA-tutkien sijainteja. Kaikki tieto on kaikille julkista ja kaikkien saatavissa.

Se kummastuttaakin, että Puolustusvoimat eivät kerro monien asioiden sijainttitietoa tai puolustusostosten määriä julkisuuteen, vaikka tiedot ovat julkisten asiakirjojen kautta helposti saatavissa. Ikään kuin elettäisiin vielä jossain 1980-luvulla, jolloin tiedonsaanti oli paljon nykyistä rajoitetumpaa ilman internettiä. Toivottavasti kyse ei ole jonkinmoisesta itsepetoksesta, jolloin olemme käsityksessä, ettei kukaan Suomen ulkopuolinenkaan tiedä kriittisiä ja strategisesti tärkeitä sotilaskohteitamme, kun Puolustusvoimat ei ole niistä kertonut.

Suomen puolustus ei voi perustua enää siihen, etteikö mahdollinen maahan hyökkääjä tietäisi jokaista kiinteää tutkaa, jokaista varuskuntaamme linkkimastoineen tai jokaista kallion sisään rakennettua johtokeskusta tai ammus- tai hävittäjävarastoa. Kaikki tuo on kaikkien tiedossa jo julkisista lähteistä.

                                                                                      ****

Seuraavassa kappaleessa olen käsitellyt esimerkkeinä niitä tietoja, mitä maakuntakaavoissa on esitetty Puolustusvoimien hallinnassa oleviin alueisiin liittyen. Selvityksen pohjana olen käyttänyt kaavamerkintöjä edellisessä kappaleessa esitetysti.

Selvityksen tekoon maakuntakaavojen ja Maanmittauslaitoksen karttapalvelun avulla meni noin pari päivää, mutta tällä hetkellä jotkin Suomen maakuntakaavoista olivat vielä luonnosvaiheisia ilman vahvistusta (ympäristöministeriö ei enää vahvista kaavoja) eikä kaikkia Puolustusvoimien käytössä olevia alueita ole merkitty muutoin kuin se-merkinnällä tai vastaavasti. Joitain asioita olisi pitänyt tarkastaa myös alemmalta kaavatasolta merkintäpuutteiden vuoksi.

Jos tarkoitukseni olisi hyökätä Suomeen, tietäisin muutaman kymmen sentin tarkkuudella kaikki Suomen sotilasstrategisesti asennetut kiinteät kohteet ja laitteet. Tietäisin asennetut KAVA- ja KEVA-tutkat, varuskuntien ja harjoitusalueiden ammusvarastot, kallioon louhitut tilat johtokeskuksineen ja ammusvarastoineen sekä Hornetien kalliosäilytystilat esimerkkeinä. Tiedän myös varuskunnat ja siellä olevat ajoneuvot siinä laajuudessa, kun ne olivat satelliittikuvausajankohtana taivasalla. Tiedän joka ikisen Puolustusvoimien alueella olevan linkkimaston, joita ei ole sijoitettu aidatulle alueelle vain palvelemaan varusmiesten iltasoittelua.

Tuon kaiken tietää siis myös Venäjä aivan julkisten lähteiden perustella, mutta varmasti venäläiset ovat käyneet paikan päällä katsastamassa myös esimerkiksi joka ikisen tutkan.

Suomen puolustus ei voi siis perustua miltään osiin asioiden ja sijaintien salaamiseen, vaan Suomella tulee olla 24/7-valmius estää kriittiseen ja strategisesti tärkeään puolustusmateriaaliin kohdistuvat hyökkäykset lyhimmillään muutaman minuutin varoajalla. Kriittisimmät on kiinteät tutkat ja tietoliikenneverkosto, vaikka Puolustusvoimien vientiliikenne maan alla tapahtuukin suurelta osin erillisessä verkossa. Monella syrjäisellä KAVA- ja KEVA-tutka-asemalla on vierellään linkkimasto, mikä viittaa yhteydenpitoon ilmateitse, jos kyseessä linkkimaston osalta ei ole varajärjestely.

24/7-suojauksessa suhteessa Suomen puolustus ei voi pohjauta samaan periaatteeseen kuin Nato-maissa, joihin hyökkäyskynnyksen nostaa äärimmilleen ydinasepelote. On äärimmäisen korkea kynnys hyökätä maahan, josta voi seurata ydinaseisku. Jos Nato-maassa ei jokin asia ole hyvin suojattu, ei Venäjä sinne kuitenkaan välttämättä hyökkää. Nato-maiden hyökkäyskynnys on korkea ydinaseiden vuoksi. Ydinasepelotteen vuoksi hyökkäyskynnys Nato-maihin on paljon korkeampi kuin Suomeen. Tuohon Nato kaikkein pohjimmiltaan perustuu.

                                                                                      ****

Tässä luvussa on esitetty kohdekoordinaattien ja valokuvien avulla sotilaskohteita, jotka voivat olla kriittisiä ja strategisesti tärkeitä Suomen puolustuskyvylle. Esimerkkejä on kustakin alaotsikon nimeämästä kohteesta yhdestä kolmeen kappaletta. Näkemys kriittisistä ja strategisesti tärkeistä kohteista on blogikirjoittajan oma, mutta vastannee pitkälti yleistä käsitystä. Viestintäyhteyksien ja ajantasaisen ilmatilannekuvan menetykset olisivat kohtalokkaita mahdollisen kriisin ensi minuuteilla. Sen rinnalla muutamien hyökkäysvaunujen tai jopa hävittäjien menetykset eivät paljon paina.

Tässä luvussa ja jäljempänä olevat tummennetut koordinaattipisteet löytyvät mm. Google Maps -sivustolta (Google Maps) tai Google Earth Pro -palvelusta (Google Earth Pro) kopioimalla koordinaatti sivustolla syötettäväksi.

KAVA- ja KEVA-tutka-asemat

Aikaisemmin 4.12.2017 julkaistussa blogikirjoituksessa otsikolla ”Suomen puolustuksen haasteet ovat vaativat ilmatilan hallitsemiseksi” esitin Inarin Litmuorvaaran päällä olevan kiinteän tutkan (tarkka sijaintipiste 68°28'08.8"N 26°12'31.2"E) KAVA-tutkaksi, mutta kyseessä onkin KEVA-tutka, joka on verhoiltu maastonvärisellä metallinharmaalla suojakuvulla (radomilla).

KEVA-tutkat ovat verhoiltu liitteenä olevissa kuvissa maastonvärisellä metallinharmaalla suojakuvulla. KAVA-tutkissa on puolestaan valkeasävyinen suojakupu. KAVA-tutkan suojakupu on myös KEVA-tutkan suojakupua laajempi. Vastaavasti myös Kajaanin Lehtovaaran Akkovaaran huipun tutka (tarkka sijaintipiste 64°05'07.3"N 27°42'40.1"E) on kiinteä KEVA-tutka. 4.12.2017 julkaistun kirjoituksen kuvassa 10 esitetty valkeasävyisellä suojakuvulla varustettu tutka on KAVA-tutka, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa.

Suomen KAVA-tutkat ovat Thomson TRS 22XX -kaukovalvontatutkia, joiden valvontaetäisyys on lähes 500 kilometriä ja korkeussuuntainen peitto yli 30 kilometriä. Suomen KEVA-tutkat ovat Thales-Raytheon Systemsin valmistamia GroundMaster 403 -tutkia, joiden mittausetäisyys on noin 350 kilometriä ja korkeussuuntainen peitto noin 15 kilometriä. 

Kaikkien KAVA-tutkien perustukset on rakennettu pitkälti kuvissa 3 ja 6 esitetysti sorapenkereelle, mistä johtuen ne ovat hyvin näkyviä satelliittikuvissa. Ilmeisesti tarkoitus on saada tutka tarvittaessa nopeasti autokyytiin siirrettäväksi pois, mistä johtuen rakennelma näkyy Marsiin saakka. Suojaamattomina ovat helppoja tuhoamiskohteita.

Keskivalvontatutkilla (KEVA) täydennetään suuremman mittausetäisyyden saavuttamiseen kykenevien kaukovalvontatutkien (KAVA) valvontakykyä alemmilla korkeuksilla ja katvealueilla. Tutkasijoitusperiaate selviää, kun tarkastelee KAVA- ja KEVA-tutkien maastosijoittelua Suomen maankamaralla. KAVA-tutkat ovat yleensä lähempänä ulkorajojamme, jolloin Suomi kykenee näkemään kauas valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Kilometreissä mitattuna KEVA-tutkat ovat yleensä melko lähellä KAVA-tutkia, mutta sisempänä Suomen alueella.

KAVA-tutkapiste Taivalkosken Taivalvaarassa (Taivalvaarantie, 93400 Taivalkoski), sijaintipiste 65°33'42.4"N 28°11'21.3"E. Kuva 1 (Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, eo-alue), kuva 2 (MML:n maastokartta) ja kuva 3 (MML:n satelliittikuva). Tutkapisteestä on noin 50 kilometriä Venäjän rajalle.

KAVA-tutkapiste Upinniemessä (Harjukylä/Bäckerskärr, Mustalammentie, 02470 Upinniemi), sijaintipiste 60°01'57.4"N 24°23'33.4"E. Kuva 4 (Uudenmaan maakuntakaava, EP-alue), kuva 5 (MML:n maastokartta) ja kuva 6 (MML:n satelliittikuva). Tutkapisteestä on noin puolentoista kilometrin matka Upinniemen varuskunta-alueelle.

Todennäköinen KEVA-tutkapiste Kuopion Uuhimäessä Rissalan lentokentän vierellä (Keltuntie, 70900 Kuopio), tutkasijaintipisteet 62°58'17.4"N 27°45'11.1"E ja 62°58'13.3"N 27°45'11.2"E. Kuva 7 (Pohjois-Savon maakuntakaava, EP-alue), kuva 8 (MML:n maastokartta) ja kuva 9 (MML:n satelliittikuva). Tutkapisteestä on noin kahden kilometrin matka Rissalan lentokentän ja Karjalan lennoston alueelle. Tutkia kukkulalla on yhteensä kaksi (joista toinen todennäköinen KEVA-tutka) ja satelliittikuvassa molempien tutkien laet hieman poikkeavat hieman Puolustusvoimien KEVA-tutkan lähikuvasta (ovat kenties vanhempia).

KEVA-tutkapiste Mikkelin lakkautetun varuskunnan (lakkautetun Savon Prikaatin) ja nykyisen Maavoimien esikunnan (MAAVE) alueella Saaravuoressa (Tyrjäntie, 50150 Karkialampi), sijaintipiste 61°42'48.4"N 27°12'53.3"E. Kuva 10 (Etelä-Savon maakuntakaava, EP- ja EAH-alue), kuva 11 (MML:n maastokartta) ja kuva 12 (MML:n satelliittikuva). Tutkapisteestä on reilun puolen kilometrin matka Maavoimien esikuntaan.

Rovaniemen lentokentän välittömässä läheisyydessä lentokenttäalueella yksi tutka on Maunun Matin kukkulalla (66°34'14.8"N 25°49'03.0"E), mutta Puolustusvoimien todennäköinen KEVA-tutka on Ison Olkkavaaran laella (Iso-Olkkavaara) vastaavasti, kuin mitä ovat Rissalassa Karjalan lennoston tukikohdan vierellä Uuhimäen laella. Ison Olkkavaaran laella tutkasijaintipisteet ovat 66°32'49.6"N 25°56'39.4"E ja 66°32'50.1"N 25°56'49.0"E (kuva 13).

Useimmat Suomen KAVA- ja KEVA-tutkat ovat sijoitettu esimerkiksi lähelle varuskuntia tai sellaisia lentokenttiä, joissa on myös sotilasliikennettä. Tutkan luontainen sijoituspaikka on korkea maastokohta katveen pienentämiseksi. Historia on määrittelevä myös sijainteja, vanhasta sijanneista ei ole halukkuutta luopua niin kuin ei ole aina tarvettakaan.

Puolustusvoimien kallioluolat

Tampereen Pirkkalassa ilmavoimilla on laajat kalliorakennelmat Tampere-Pirkkalan lentokentän läheisyydessä kiitoteiden eteläpuolella. Maanmittauslaitoksen rinnevarjostuskuva kertoo hyvin maan alle johtavat suuaukot, joihin liittyy myös ajoratamaalaus. Nuo ovat siis Hornetien kulkujärjestelyjä kallioon.

Muut suuaukot lienevät ammusvarastojen (ohjusvarastojen) sekä johtokeskusten. Kuvassa 14 ja 15 on esitetty Puolustusvoimien erillinen aidattu alue Hahmojärven lounaispuolella. Kuva 15 on rinnevarjostuskuva. Valmiiden suuaukkojen (3 kpl) koordinaatit ovat 61°24'13.6"N 23°35'35.0"E, 61°24'11.6"N 23°35'39.7"E ja 61°24'10.4"N 23°35'43.0"E. Neljäs suuaukko on rakenteilla, jonka koordinaatit ovat 61°24'21.3"N 23°35'34.1"E. Toisin kuin esimerkiksi Karjalan Lennoston ja Lapin lennoston sotilalentokentillä, Satakunnan lennostolla kuvissa 14 ja 15 esitetyt kallioluolien suuaukot on rakennettu nykyaikaisemmin niin, että ovirakennelma on suojattu myös edestä päin.

Karjalan lennostolla on Rissalan lentokentän vierellä kallion louhitut tilat, joissa todennäköisemmin toimii toinen pääjohtokeskus (7. Pääjohtokeskus, 7. PääJoke). Kallion sisään (pääjohtokeskukseen) johtavien suuaukkojen koordinaatit ovat 62°58'55.1"N 27°48'53.1"E. Karjalan lennoston Hornetien ja ammus- ja ohjusvarastojen kallioluojien suuaukkojen koordinaatit ovat 63°00'06.3"N 27°47'21.5"E ja 63°00'01.8"N 27°47'27.7"E.

Suomen toinen pääjohtokeskus on 5. Pääjohtokeskus (5. PääJoke) Rovaniemellä osana Lapin lennostoa. Rovaniemen lentokentän vierellä Rissalan tapaan ovat kallioon louhitut tilat, joissa Rovaniemen pääjohtokeskus toimii. Kallioon on louhittu myös ammus- ja ohjusvarastot. Kallion sisään on yhteensä neljä suuaukkoa, jotka näkyvät hyvin rinnevarjostuskuvasta (kuva 16). Kallioluojien suuaukkojen koordinaatit (4 kpl) ovat 66°34'13.9"N 25°48'42.8"E, 66°34'19.4"N 25°48'48.2"E, 66°34'24.6"N 25°49'09.8"E ja 66°34'23.9"N 25°49'15.4"E. Satelliittikuvista havaittuna henkilöajoneuvojen sijoittamista kallioajoramppeihin ei voi pitää erityisen järkevänä etenkään kriisitilantenteessa.

Tikkakoskella Syvänojanmäellä ilmavoimien esikunnan (ILMAVE, Komentotie 250, 41160 Tikkakoski) vierellä on kalliokohouma, joka on Keski-Suomen maakuntakaavassa EP-aluemerkinnällä, mutta Maanmittauslaitoksen maastokartassa aluetta ei ole poikkeuksellisesti aidattu.

Rinnevarjostuskuvassa (kuva 17) on kaksi suuaukkoa kallioon punaisilla nuolilla osoitettuna ilmavoimien esikunnan ollessa tien toisella puolella. Kallioluojien suuaukkojen koordinaatit (2 kpl) ovat 66°34'24.6"N 25°49'09.8"E ja 66°34'23.9"N 25°49'15.4"E. Ilmapuolustuksen johtamisesta vastaava ilmaoperaatiokeskus toimii ilmavoimien esikunnan yhteydessä. Pidän hyvin mahdollisena, että ilmaoperaatiokeskus on sijoitettu tuohon kallioon. Massiivinen Puolustusvoimien linkkimasto kallion vierellä on sijaintipisteessä 62°23'34.1"N 25°33'55.4"E, josta kuva löytyy täältä (kuva 6). Kriistilanteessa masto lienee yksi Top 10 -tuhoamiskohde venäläisille.

Puolustusvoimien ammusvarastot

Puolustusvoimien varuskunta- ja harjoitusalueiden ammusvarastot ja ammusvarastot muuallakin Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla ovat helposti tunnistettavissa turvamääräysten vuoksi. Venäjällä aseet ja ammukset on varastoitu eri tavoin ja niin, etteivät ne ole tunnistettavissa yhtä helposti juuri ammusvarastoksi.

Kuvassa 18 on esitetty Parolan varuskunnan ja Panssariprikaatin ammusvarastot, joita on yhteensä lähes 50 kappaletta. Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavassa kyseinen ampuma-alue on merkitty sv-a- ja sv-b-kaavamerkinnöillä eikä aluetta ole merkitty vielä EP-merkinnällä. Rinnevarjostuskuva kertoo, kuinka helposti ammusvarastot ovat tunnistettavissa myös ilmasta käsin pengermuodostuksen vuoksi (kuva 19). Varastot ovat helppo tuhota pommituksin kuten kaikkialla Suomessa vastaavasti. Vastaavia varastoja Suomessa riittää, jotka näkyvät selkeästi etenkin rinnevarjostuskuvissa.

Puolustusvoimien kriisi- ja sota-ajan ammusvarastot eivät saisi olla yhtä helposti havaittavissa ja paikannettavissa kuin mitä ovat mm. ampumaharjoitusalueilla.

Jos Suomi menettäisi vähäiseksikin aikaa ilmatilan hallinnan, olisivat kaikki kyseisenlaiset ammusvarastot melko helposti tuhottavissa ilmasta käsin. Kun tiedetään, paljonko räjähtävää tavaraa voidaan sijoittaa yhteen varastoon kokonsa ja turvamääräysten puolesta, on kokonaismäärä helposti laskettavissa, jos varastot ovat täysiä. Paljonko Suomella voi siis olla ammusmateriaalia noissa Marsiin asti näkyvissä ammusvarastoissa, on pitkälti matematiikkaa.

Puolustusvoimien alueilla olevat linkki- ja tietoliikennemastot

Kaikilla Puolustusvoimien varuskunta-alueilla, lähes kaikilla aidatuilla tutka-aleilla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (poikkeus Upinniemessä Harjukylän KAVA-tutka-asema, kuvat 4, 5 ja 6) ja muillakin puolustusvoimien aidatuilla aluella on linkkimasto tai muu tornirakenne, johon on sijoitettu tietoliikennevälitystä palvelevia laitteita.

Jokainen masto ja tai muun vastaava tornirakenne on esitetty MML:n maastokartoissa ao. merkinnöin ja niiden kokonaislukumäärä on luettavissa sieltä. Linkkimastojen tarkka kokonaislukumäärä ja linkkien tarkat sijaintikoodinaatit muutaman kymmenen sentin tarkuudella on siis haettavissa MML:n maastokartalta yhdestä osoitteesta.

Kuvissa 20 ja 21 on esitetty Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen (PVJJK) Jyväskylän esikunnan (Myllyjärventie 10, 40100 Jyväskylä) maastokartta kaavamerkkeineen Juurakonmäellä. Satelliittikuvasta on havaittavissa myös alueen aidatulla osuudella oleva massiivinen linkkimasto, joka on merkitty myös maastokarttaan. Maston koordinaatit ovat 62°12'52.2"N 25°42'14.7"E. Johtamisjärjestelmäkeskuksen tehtävä on mahdollistaa puolustusvoimien johtaminen ja järjestää puolustusvoimien tietotekniset palvelut. Kriistilanteessa masto lienee yksi Top 10 -tuhoamiskohde venäläisille.

Puolustusvoimien aidatulla alueilla olevat linkkimastot ovat rakennettu Puolustusvoimien omiin tarpeisiin. Vaikka Puolustusvoimilla on myös oma eriytetty valokaapeliverkko (TUVE-turvallisuusverkko), on viestintä ja tiedonsiirto tämän kirjoituksen perusteella todennäköisesti osaksi mastojen tai muiden vastaavien tornirakenteiden varassa etenkin tiedon alkulähteillä. Puolustusvoimien eriytetyn kaapeliverkon pituus on vain noin 5 000 kilometriä, joten kaikki ei voi olla sen varassa.

Tässä kirjoituksessa esitettyjen KEVA-tutkien aidatulla alueella on lisäksi myös linkkimasto, mikä viittaa siihen, että tietoyhteys tutkasta on järjestetty ilmateitse eikä kuituverkkoa pitkin, ellei yhteyttä ole varmennettu myös kuitukaapelilla osittain kaukaa syrjäisiltä salomailta. Kaapeli vaatisi rasitteen kaapelin sijoitukseen liittyvissä kiinteistöissä.

Linkkimastot ovat helppoja tuhoamiskohteita ohjuksilla tai sabotaaseilla. Kaapelien katkaisu tai lähettimien tuhoaminen riittää.

Etenkin saloseutujen tutkat ovat helposti sabotoitavissa käyttökelvottomiksi 1-2 henkilön voimin. Tutkat ja tietoliikennelinkkimastot ovat luonnollisesti Venäjän ykköstuhoamiskohteita, kun puhutaan mahdollisesti sotilaallisesta kriisin konkreettisesta uhasta Itämeren alueella. Osa linkkimastoista on varmasti osittain joko ohjusiskukohteita maan ulkopuolelta käsin tai sabotointikohteita maan sisäpuolelta käsin.

                                                                                      ****

Venäläiset ovat ostaneet maa-alueita ja kiinteistöjä maa-, ilma- ja merivoimien tukikohtien läheisyydestä eri puolilla Suomea. Kauppoja on tehty ilmavalvonta- ja lennonjohtojärjestelmien, tutka-aseman, räjähdeainevarikon, ammusvälinevaraston ja salaisen ilmasotaharjoitusalueen naapurustossa.” kirjoitti Iltalehti uutisessa, jonka otsikko oli ”IL-raportti: Täältä venäläiset ovat ostaneet maata” (IL 13.10.2014).

Tässä kirjoituksessa esitettyjen esimerkkikohteiden läheisyydestä kiinteistö on ostettu venäläisomistukseen mm. Rissalan lentokentän lähestymispolulla 1,5 kilometriä kiitotiestä. Tässä ilmoitetut Puolustusvoimien tutkamastot lähellä Rissalaa ovat noin kahden kilomerin päässä kiitotiestä etelään (tutkasijaintipisteet 62°58'17.4"N 27°45'11.1"E ja 62°58'13.3"N 27°45'11.2"E). Jos venäläismaanomistaja on ostanut kiinteistön tuolta seudulta, suomalaisviranomaisten on syytä selvittää kiinteistön (näkö)yhteydet tutkiin. Toki pelkkä oleskelu alueella on riittävä tekemään esimerkiksi sabotaasityötä tutkille ilman näköyhteyttä. Tutkan sabotointi käyttökelvottomaksi ei ole kummoinen työ.

Tampere-Pirkkalan lentokentän läheisyydessä venäläismaanomistaja on ostanut kiinteistön lentokentän kaakkoispuolella. Asiaa on syytä selvittää vastaavasti kuin Rissalan osalta. Selvitys käsittää kiinteistöihin liittyvien henkilöiden suhteiden selvityksen venäläiseen puolustushallintoon ja erityisesti FSB:hen.

Rovaniemen lentokentän läheisyydessä tutkasijaintipisteet ovat 66°34'14.8"N 25°49'03.0"E, 66°32'49.6"N 25°56'39.4"E ja 66°32'50.1"N 25°56'49.0"E. Venäjän kansalainen oli halukas ostamaan peräti 10 hehtaarin kiinteistön alueelta, mutta Rovaniemen kaupunki ei suostunut myymään eikä ostamisen tilalle tarjottu kaupungin vuokrasopimus enää tyydyttänyt venäläisostajaa, ja hän katosi.

Tutka-asemat, linkkimastot ym. vastaava strategisesti tärkeä infrastruktuuri on tuhottavissa nopeasti mahdollisen kriisin alkuvaiheessa vaikkapa ohjuksin tai sabotaasein. Tällainen sinänsä jo vähäinen toiminta voi lamaannuttaa jo kohtalokkaasti nykymaailmassa, jossa sotilaallisen reagoinnin aikajana lasketaan jo minuuteissa kriisin syntyvaiheessa. Jo muutama kymmenminuutti voi olla ratkaiseva tappio.

Suomi tarvitsee erityisen hyvää ja laaja-alaista ilmatorjuntaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kommentoin noita venäläisten kiinteistöhankintoja Suomen puolustuksen kannalta strategisten kohteiden läheltä.

Onnistunut sotilaallinen operaatio perustuu hämäyksen ohella yllätykseen.

Jos hyökkääjä hankkisi maa-alueita tai kiinteistöjä hyökkäämisensä avustamiseksi, niin olisiko hankinnat hoidettu monipolvisen bulvaaniverkoston kautta todellinen haltija piilottaen vai niin kuin nyt, että jokainen kylänmummokin tietää alueen olevan venäläisten omistuksessa?

Kun alueen/kiinteistön yleisesti tiedetään oleva venäläisomistuksessa, niin sitä paikallisväestön herkeämättömän kyttäämisen lisäksi todennäköisesti tarkkailee teknisesti myös asiaankuuluva viranomaistaho. Nyt jos Venäjä olisi hankkinut nuo kohteet hyökkäystarkoituksessa, niin hyökkäyksen valmisteluvaiheessa lisääntynyt aktiivisuus kohteissa antaisi etukäteisvaroituksen siitä että jotain on tekeillä. Bulvaaniportaiden kautta hankittuna näin tuskin tapahtuisi.

Miksi sitten venäläisomistukset strategisten kohteiden lähellä on hankittu niin näkyvästi ja suorastaan tiskirättiä naamaamme hieroen?

Siksi että näin Venäjä saa luotua uhkaa päällemme. Viesti on suora: Olemme täällä - harkitkaa tekemisiänne siten, että meidän etumme eivät ole uhattuina!

Eli nämä aluehankinnat eivät ole hyökkäämistä varten hankittuja vaan Suomen painostamisen työkaluja. Olen yllättynyt ettei edes UPI:n porukka tätä älyä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kannattaa muistaa että erityisesti silloin kun kiinteistöt on hankittu rakennuksien kanssa, rakennuksiin voi pikku hiljaa sijoittaa teknistä välineistöä, häirintälaitteita tai tehdä niistä jopa varastoja erilaisille tarvikkeille, jopa aseille ja ammuksille. Jos Suomeen pääsee esimerkiksi huumeita rajan läpi noin 90-95 %, kuinka paljon tulee sotatarvikkeita?

Suomessa tuskin kukaan on käynyt tsekkailemassa, mitä kaikkea noista venäläisten omistamista rakennuksista, varastoista ja jopa halleista löytyy. Laki suojaa tehokkaasti myös tässä suhteessa ja jokaiseen etsintään käsittääkseni tarvitaan peruste, tuomioistuinratkaisu ja jossain vaiheessa etsinnästä on annettava tieto myös kohteen omistajalle tai haltijalle. En tiedä tapauksia, että venäläiset olisivat tehneet ilmoituksia viranomaisten tekemistä etsinnöistä, joissa heitä vainotaan kansallisuuden perusteella. Ei siis kannata yliarvioida viranomaisten kykyä tarkkailla ja selvittää epämääräistä touhuilua ja vielä vähemmän kannattaa yliarvioida kansalaisten ja mökin mummojen valppautta.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Hemmetin hyvin perusteltu, nyt minäkin uskon, että

"Suomi tarvitsee erityisen hyvää ja laaja-alaista ilmatorjuntaa."

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Pesonen on huolestunut hieman jälkijättöisesti sotasalaisuuksistamme.

Laajamittainen turismi Venäjältä Suomeen on taannut jatkuvan tulovirran tänne ja sotasalaisuuksien valumisen Venäjälle jo vuosikausien ajan.

Venäjänkilvissä liikkuvat autot ovat pyörineet ympäri Suomea näkyvästi ja samalla tietoa keräten. Toki suurin osa on ihan tavallisia turisteja, mutta joukkoon on mahtunut jokunen sotilastiedustelijakin.

En usko olevani väärässä, jos väitän, että osalle spetznaz-joukkoja Suomessa työskentely kuuluu osana koulutukseen. Venäläiset duunarit ovat usein todella kovakuntoisen näköisiä ja oloisia kollegoihinsa verrattuna.

Olen itse huolissani siitä, että nykyaikainen sodankäynti ei tarjoa minkäänlaista mahdollisuutta reservin kasaamiseen kriisin eskaloituessa.

Valtio ei myöskään edesauta eikä tue vapaaehtoista maanpuolustusta. Pikemminkin päin vastoin. Aseita kerätään surutta pois ja uusia ei helposti myönnetä. EU-asedirektiivi edelleen hankaloittaa asioita maanpuolustuksen kannalta.

Vapaaehtoiset reserviläiset, joilla on omat aseet ja varusteet kotona, ovat kuitenkin ainoat joukot, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus aloittaa ensitoimet aseellista vihollistoimintaa vastaan, mikäli tietoliikenneyhteydet toimivat.

Poliisi ei tähän kykene, vaikka laki sen siihen velvoittaakin.

Poliisilla ei ole aseita eikä koulutusta, ehkä Karhua lukuunottamatta, toimia sotilaita vastaan.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Vai johtuuko kirjoituksessa mainittujen tietojen antaminen siitä, että tietojen salaaminen on menettänyt jo merkityksensä nykyisessä teknologisessa maailmassa.

Sateliittikuvien koneellinen analysointi todenmäköisesti selvittää hetkessä noi sijainnit. Eli joudutaanko kriisitilanteessa kuitenkin turvautumaan liikkuviin ratkaisuihin?

Tekoäly on tehostamassa entisestään satelliittien havainnointikykyä. Opettelemalla se kykenee kertomaan mitä kuvissa näkyy ja sijainti tulee automasttisesti.

Perinteinen asioiden piilottelu ei taida enää toimia, ellei kaiveta maahan valtavat määrät tunneleita, jos nyt sekään auttaa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tunnelit ovat ainoa järkevä sotilaallinen ratkaisu satelliittien maailmassa.

Helsinki onkin täynnä tunneleita, joista ei tietoa ole yleisesti saatavilla. Niihin ei myöskään ole yleisölle vapaata pääsyä. Salaisuuden verho on tosin tässäkin hieman raottunut, kun lehdistölle avattiin nähtäväksi osa tunneliverkostosta. Tietoa on vuotanut myös varusmiesten kautta heidän harjoiteltuaan siirtymisiä tunneliverkostoa pitkin.

Tunnelien kautta tieto joukkojen siirtämisestä ei valu välittömästi vihollisen käsiin, kuten tapahtuu maateitse siirryttäessä. Esim. yksikään Leopard-panssarivaunu ei poistu Parolasta ilman, että Venäjän läntisen sotilaspiirin esikunta ei asiasta saisi vihiä.

Tosiasia on se, että jos jotain haluaa salata niin se on

a) pidettävä poissa näkyvistä

b) pidettävä poissa tietoliikenneverkoista

Rauhaa taataan kuitenkin tehokkaammin näyttämällä reilusti "kulmahampaat."

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kun selvittelin omasta mielestäni näitä tärkeitä Suomen puolustuksen kriittistä ja strategisesti kohteita, joita meidän olisi varmaan syytä suojata erityisen tarkasti, johtopäättelin seuraavia yksittäisiä asioita, joita en kirjannut noihin kahteen blogikirjoitukseen.

Suomen ilmapuolustuksen ja ilmasodankäynnin keskeisintä perustaa ovat Hornetien AMRAAM-, JASSM- ja AIM-9X-ohjukset sekä JDAM-täsmäpommit ja JSOW-liitopommit.

JASSM-ohjuksien käyttöönotto on ollut hidasta ja kaksi Hornetia on edelleen Yhdysvalloissa odottamassa laukaisutestauksia. JASSM-ohjukset pitäisi ottaa käyttöön vuonna 2018, jolloin myös viimeiset tilatuista ohjuksista toimitetaan.

Oleellinen kysymys on, minne nuo edellä mainitut ohjukset on Suomessa säilötty? Kun katsoo Satakunnan lennoston, Lapin lennoston ja Karjalan lennoston lentotukikohtia Pirkkalassa, Rovaniemellä ja Rissalassa, niin todennäköisesti kaikki ohjukset lienevät noilla paikkakunnilla. Pirkkalassa ehkäpä eniten kalliorakentamisen perusteella. On huomioitava, että Pirkkalaan on rakennettu ainakin uusi kalliotilan suuaukko samaan aikaan kun uusia ohjuksia on tullut Suomeen. Varastot lienevät käyneet pieniksi.

Mitä tuosta seuraa? Siitä seuraa, että vaikka Hornetin voivat käyttää kriisin aikana mitä tahansa lentokenttää tai maanteiden varalaskupaikkaa ympäri Suomea, ohjusten sijainti on oleellisin asia, varsinkin kun toimitaan mahdollisin kriisin alkuvaiheessa. Ohjuksia ei noin vain siirrellä maanteitse Hornetien luokse vaan Hornetien on tultava ohjusten luokse. Hornetien on siten toimittava kriisissä niiltä kentiltä, joissa on ohjuksia.

Venäjä tietää tuon ja on varmasti miettinyt, miten ohjusluolien suuaukot saadaan pois käytöstä muutamaksi tunniksi. Ilman ohjuksia Horneteista ei ole mihinkään. Kallioluolien räjäytys ei onnistu, mutta suuaukkojen eliminointi on toinen asia. Jo suuaukkoon johtavan ajotien räjäytys ajokelvottamaksi voi estää ohjusten siirron varastosta hävittäjiin, kunnes kulkuväylät on korjattu ajokuntoiseksi. Muutaman tunnin tai jopa vuorokauden viivästys lienee kohtuullisen helppo järjestää.

Hornetit ovat siis sidottuja niihin kiitoratoihin, joiden vierellä on ohjusvarastot, ja niitä ei ole ympäri Suomea.

Toinen mielenkiintoinen asia on liikuteltavat KAVA-tutkat Sisun ETP 8 x 8 -maastokuorma-autoihin asennettuna sekä liikuteltavat Comm7-johtopaikkakontit, joissa tutkatietoa analysoidaan ja joiden kautta tutkatietoa välitetään mm. johtamisjärjestelmäkeskukseen.

Oli yllättävää lukea puolustusvoimien edustajan ilmoittamana eräästä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmää käsittävästä lehtijutusta: ”Liikkuvat johtamispaikat voidaan nykyisin viedä maastoon kontteihin tai ajoneuvoihin sijoitettuna valmiina kokonaisuuksina. Niille on esivalmisteltu liittymispisteitä, joissa on valmiina kytkennät sähkövirralle ja turvallisuusverkkoon valokuituyhteydelle. Vaihtoehtoisesti voidaan toimia aggregaatin ja radiotaajuisen yhteyden varassa.”

Vuoden 2016 Ruska-sotaharjoituksen yhteydessä yksi Comm7-johtopaikkakontti jökötti maantien poskessa kaikkien nähtävänä.

Toivottavasti Puolustusvoimien ja sen alihankkijoiden insinöörit eivät ole niin tyhmiä, että liittymispisteitä turvallisuusverkkoon (TUVE) valokuituyhteydelle olisi rakennettu valmiiksi kytkentöineen niin, että venäläisten ei tarvitsisi maastossa kuin kytkeä tietokone kaapeliverkon vapaaseen päähän ja yhteys turvallisuusverkkoon olisi olemassa. Jos kaapelit ovat valmiina, ne eivät saa luonnollisesti olla kytkettynä. On todennäköistä, että kuitukaapeli ja sähkökaapeli ovat samassa kaivannossa, mikä helpottaa kaapelin kulun selvitystä maastossa.

Kolmas mielenkiintoinen asia on huoltoturvallisuus. Helsingin Sanomat uutisoi tänään lehtitutussa otsikolla ”Suomi haluaa tehostaa ulkovaltojen vakoilulennokkien torjuntaa – sotalaivoillekin havitellaan oikeutta ampua lennokit alas kansainvälisillä vesillä” että:

”Puolustusvoimat haluaa oikeuden puuttua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun, jos on syytä olettaa niiden vaarantavan maanpuolustusta. Mietinnössä mainitaan esimerkkeinä tutkakaluston huolto ja Merivoimien alusten toiminta.”

Tuo tutkakaluston huolto on mielenkiintoinen asia. Miksi Venäjä seuraisi Millog Oy:n tai Suomen Turvallisuusverkko Oy:n huoltoporukaita droneilla?

Onko kyse siitä, että Venäjä haluaa sabotoinnin suunniteluun liittyen tietää, kuinka huoltomiehet menevät aidatulle ja lukitulle tutka-alueelle ja millaisessa työpuvussa. Suoritettaisiinko sabotointi huoltomieheksi tekeytyen kuten amerikkalaisissa jännityselokuvissa kuunaan? Sinänsä yllättävää, että Millog Oy:n sivuilla huoltoporukkaa on valokuvissa hyvin tunnistettavasti. Henkilötietojen varastaminen ei liene ammattilaiselle kovin vaikeaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #7

"Ohjuksia ei noin vain siirrellä maanteitse Hornetien luokse vaan Hornetien on tultava ohjusten luokse."

– Miksi näin? Liikkuuhan poikkeusoloissa maanteitse paljon muutakin sodankäyntiin liittyvää.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #8

Ajattelin tuossa ensisijaisesti aikaperspektiiviä, kun ja jos esimerkiksi JASSM-ohjuksilla pitäisi tuhota vaikkapa Venäjän ohjuslaikaisualustoja, jotka olisivat tuhoamassa Suomen strategista infraa minuuttiaikataululla. Ohjuslastaus, kuljetus ja lastin purkaminen satojen kilometrien päähän vie helposti vähintään 3-4 tuntia, mikä voi olla jossakin tilanteessa ikuisuus.

Kuljetus on aina riskitekijä.

Olisi varmaan hyvä, että kalliit ohjukset olivat jatkuvasti kunnon suojassa eivätkä pitkin tienvarsia, jos eivät Hornetien siivissä.

Käyttäjän pekkamatilainen kuva
Pekka Matilainen

Seuraan blogiasi koska arvostan asiantuntemustasi ja mielipiteitäsi. Osaat tarkastella asioita analyyttisesti ja esittää ne loogisesti. Nyt haluaisin kuitenkin kysyä motiivejasi tämänkertaisen blogikirjoituksesi takana. Olkoonkin niin että "Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle" mutta tarvitseeko tässä asiassa Sinun kantaa kortesi kekoon?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Ajatus on se, ettei kenellekään synny kuvaa, että jos jokin asia ei suomalaisten tiedossa, etteikö se olisi venäläisten tiedossa. Kaikki tuo blogissa esitetty on venäläisten tiedossa.

Toinen päämäärä on saada Suomen ilmatorjunta sille tasolle, että se kykenisi suojaamaan nuo kaikki kriittiset kohteemme. Puolustusministeriö parhaillaan miettii Suomen ilmapuolustustarpeita ja lausunee jotain julkisuuteen lähitulevaisuudessa.

Esimerkki, joka yllätti myös suomalaiset ammattisotilaat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Venäjä teki tuolloin ensimmäisen Treaty on Open Skies -valvontalennon Suomeen.

Venäjän valvontalento kulki niiden linkkimasto- ja tutkapisteiden kautta, joiden kautta viestikoekeskus suorittaa signaalitiedustelua Venäjälle. Venäläiset kävivät siis tiedustelemassa omilla laitteillaan nuo linkkimasto- ja tutkapisteet. Venäjän tietotaso yllätti monen suomalaisen.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Heh, muistatko Ari kuulleesi aikoinaan päätukikohtia kierrelleistä hyvä kuntoisista, lyhythiuksista "taulukauppiaista" kartoittamassa joukko-osastojen avainhenkilöiden asuinpaikkoja?

Se, että meillä ei jotain asiaa tiedetä, ei tarkoita ettei GRU tietäisi....

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Puolustusministeriö parhaillaan miettii Suomen ilmapuolustustarpeita ja lausunee jotain julkisuuteen lähitulevaisuudessa. Esimerkki, joka yllätti myös suomalaiset ammattisotilaat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Venäjä teki tuolloin ensimmäisen Treaty on Open Skies -valvontalennon Suomeen."

Tuon jälkeen on asioita kai mietitty moniltakin kanteilta ja lausuttu vähän julkisuuteen ja jätetty tarkoituksellakin ehkä jotain myös lausumatta. Savon Sanomien mukaan muuten Karjalan lennoston komentaja vaihdetaan taas, ja ihan yllättäen yllättäen, mikä ei liittyne asiaan, mutta kuvastanee miettimisympäristöä tai jotain
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Karjalan-lenno...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset