Sinisten ainoa jäljellä oleva vaihtoehto pysyä hengissä on liittyä Kokoomukseen

Marraskuun 15. päivänä puoluerekisteriin puolueena merkitty Sininen tulevaisuus ja myös sinistä väriä tunnustava Kansallinen Kokoomus ovat kuin kaksi marjaa, tai eivät ehkä sittenkään. Puolueet ovat tosiasiassa yksi sininen mustikkamarja, jossa Kokoomus on se marjan kypsempi puoli varvun auringon puolella ja Siniset se vielä hieman raaempi puoli varvun varjon puolella.

Sinisten kansanedustajien ero kesäkuussa 2017 Perussuomalaisista ei ole ollut helppo. Kaikkea muuta. Suomen kansa ei ole ottanut heitä vielä puolessa vuodessa omakseen eikä taida tulla myöskään ottamaan. Puolueen kannatus on ollut sangen vähäistä. Ylen ensimmäisessä puoluekannatusmittauksessa kesäkuussa Sinisillä oli 1,7 prosentin kannatus. Jo seuraavassa kuussa kannatus oli laskenut 0,7 prosenttiin. Tuoreimmassa Ylen puoluekannatusmittauksessa puolueen kannatus oli 1,1 prosenttia (Yle 1.12.2017).

Sinisten ministerien hallitustyöskentelyssä ei ole ollut mitään vikaa verrattuna Kokoomuksen ja Keskustan ministerien työskentelyyn. He ovat pärjänneet hyvin verrattuna Kokoomuksen ja Keskustan ministereihin. He ovat hoitaneet ministeritehtävänsä ihan hyvin verrattuna hallituksen yleiseen kyvykkyyteen, joka on Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyön varassa.

Timo Soini on ollut hyvä länsimyönteinen ulkoministeri ja myös puolustusministeri Jussi Niinistö on hoitanut kohtuudella tehtävänsä puolustusministeriön virkamiesten ohjaamana, vaikka aika ajoin hänen ajatuksissa pulpahteleekin vielä impivaaralaisuus. Hän ei ole vielä täysin sielun pohjimmaisissa sopukoissa ymmärtänyt, mitä länsisuuntaus puolustuspolitiikassa poliittisesti oikein merkitsee.

On sinänsä yllättävää, että Timo Soinin ja Jussi Niinistön johdolla Suomen länsisuuntaus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vahvistunut tällä hallituskaudella suurin askelin, kun verrataan viime kauteen, jolloin SDP oli hallituksessa. Itse asiassa presidentti Niinistö on ollut hallituksen länsisuuntauksen jarru. Ulkoministeri Soini on Nato-mies, ja hänen ajatusmaailmassa Yhdysvalloilla on se keskeinen rooli Suomen ulkosuhteissa, mikä sillä pitääkin olla. Ummehtunut Halosen ja Tuomiojan aika on jäämässä pikkuhiljaa historiaan.

                                                                                       ****

Mielenkiintoinen on Sinisten Nato-kanta. Ylen Nato-kannatusselvityksen mukaan puolueissa Nato-kannatus on korkeita Kokoomuksessa ja Sinisissä (Yle 13.12.2017). Kokoomus on tehnyt myös puoluekokouspäätöksen Suomen Nato-jäsenyydestä kuten myös RKP viime kesän puoluekokouksessa.

Se, että istuvan hallituksen aikana ulko- ja turvallisuuspoliittinen suuntaus länteen lukuisine Nato-maiden kanssa solmittuine yhteissopimuksineen on viimein lähtenyt vetämään, on Sinisten ja Kokoomuksen ansiota, ei missään nimessä presidentti Sauli Niinistön ansiota.

Edellisen hallituksen aikana länsisuuntaus oli lähinnä Venäjä-suuntausta, vaikka presidenttinä oli Sauli Niinistö. Presidentti Niinistö ei suikaan siis ole ollut se avaintekijä vaan maan hallitus. Kokoomuksen ja Sinisten yhteistyö on tuottanut tulosta presidentti Niinistöstä huolimatta.

Hallitus siis päättää tosiasiallisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan. Presidentti Niinistöllä ei ollut edellisen hallituksen aikana uskallusta haastaa hallituksen linjaa, jolloin hallituksessa oli Venäjä-mielinen SDP ja ulkoministerinä SDP:n Venäjä-mielinen Erkki Tuomioja. Yhteistyösopimuksia ei paljonkaan solmittu läntisten Nato-maiden kanssa ulkoministeri Erkki Tuomiojan vuoksi, päinvastoin.

Sauli Niinistön suhteet Erkki Tuomiojaan ovat olleet läheiset. Heitä yhdistää Venäjä ja se, miten Suomen tulisi Venäjä nähdä.

                                                                                       ****

Sinisillä ei ole tulevaisuutta itsenäisenä puolueena. Sillä ei ole omaa muista puolueista erottuvaa agendaa, joka vetoaisi kansaan tai edes osaan kansaa niin, että kykenisi muotoutumaan merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. Timo Soini teki pitkän päivätyön saaden Perussuomalaiset prosenttikannatuksesta Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja hallitukseen toiseksi suurimpana eduskuntapuolueena. Sama ihme ei tule toistumaan. Sinisille, eikä kellekään Sinisten poliitikoilla pidä olla esikuvana Perussuomalaisten menestystarina Timo Soinin johtamana. Sama asia ei vain toistu uudelleen.

Aika on nyt eri, eikä vanha EU-vastaisuus enää kirvoita äänestäjiä Suomessa EU:sta eroavan Iso-Britannian esimerkin osoittamana. Iso-Britannia on jo osoittanut eurooppalaisena suurvaltana, että ero EU:sta on kylmää kyytiä suurvallallekin. Pienellä valtiolla ei pienintäkään saumaa erota EU:sta, kun ei näytä suurvallallakaan olevan ilman suuria taloudellisia ja poliittisia menetyksiä.

Perussuomalaisista tulee 5-10 prosenttiyksikön maahanmuuttoa vastustava marginaalipuolue, joka ei enää voi ratsastaa EU:lla. Suomen EU-eroa eivät kannata edes maanviljelijät, ja he kaikkein viimeiseksi.

Suomen EU-ero politiikan teon välineenä on taakse jäänyttä elämää. Se ei enää kanna pitkälle. Ei varsinkaan Suomen hallitukseen. Oppositiosta voi toki aina räksyttää muutaman prosentin ryhmänä.

                                                                                       ****

Sinisten poliittinen linja on Kokoomuksen poliittinen linja. Timo Soinin ulkoministerin pesti on osoittanut hänelle, kuinka tärkeä EU on pienelle Venäjän kyljessä eleskelevälle Natoon kuulumattomalle maalle. Ulkoministerinä hän ei voisi suosittaa Suomelle eroa EU:sta, eikä varmaan muutoinkaan. Siperia on tehnyt Timolle tehtävänsä. Hän tietää, mihin pöytiin Suomen on kuuluttava pysyäkseen hengissä.

Sinisissä on hyvää poliittista voimaa. Siellä on hyviä nuoria – ja hieman vanhempiakin – poliitikkoja, joilla olisi vielä tulevaisuutta. Olisi sääli, että poliittinen ura päättyisi niin, ettei heillä ole riittäviä voimavaroja omaavaa poliittista puoluetta tukena, joka veisi heitä eteenpäin.

Sininen tulevaisuus ei tule kantamaan poliittisena puolueena. Sen kannatusprosentit tulevat jäämään muutamaan eikä mikään muutu seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä. Sillä ei ole tukena EU-vastaisuus kuten Perussuomalaisten tukena oli Timo Soinin aikana kaikkeen tyytymättömän kansan kokoonkutsujana.

Sinisen tulevaisuuden on syytä miettiä liittymistä Kokoomukseen, kun se vielä on ajallisesti mahdollista. Ideologia ei ole este eikä varmasti myöskään EU, kun viimeiset karstat raaputetaan. Nato ei ole ollut koskaan ongelma, päinvastoin. Sinisten pitäisi kuitenkin omaksua kokoomuslainen ajatusmaailman yks yhteen ja edistää omia painotuksia vasta yhdistymisen jälkeen.

Ensi eduskuntavaalien jälkeen sitä mahdollisuutta ei sinisillä poliitikoilla enää ole ja hyvääkin poliittista ainesta valuisi siis hukkaan. Yhden tai kahden prosentin kannatuksella ei mennä eduskuntaan tekemään politiikkaa.

Nykyisessä hallituksessa puolueiden yhdistyminen ei onnistu, koska se merkitsisi hallituksen eroamista. Asia pitääkin mitoittaa seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu