*

AriPesonen1

Toivottavasti Bild-lehden Zapad-juttu kertoi totuuden Venäjästä myös Suomelle

  • Kuva 1. Iltalehden lööppi 21.12.2017 koskien Bild-lehden juttua 19.12.2017.
    Kuva 1. Iltalehden lööppi 21.12.2017 koskien Bild-lehden juttua 19.12.2017.
  • Kuva 2. Venäjä Zapad 2017 -sotaharjoituksen laajuus Pohjois-Euroopassa. Harjoitustoimet ympäröivät Skandinavian niemimaan.
    Kuva 2. Venäjä Zapad 2017 -sotaharjoituksen laajuus Pohjois-Euroopassa. Harjoitustoimet ympäröivät Skandinavian niemimaan.
  • Kuva 3. Venäjän sotavoimaa itärajamme takana (tilanne vuodelta 2003). Kuvan kääntö perinteisestä antaa oikeamman kuvan.
    Kuva 3. Venäjän sotavoimaa itärajamme takana (tilanne vuodelta 2003). Kuvan kääntö perinteisestä antaa oikeamman kuvan.
  • Kuva 4. Iskander-M-ohjuksen laukaisu Zapad 2017 -sotaharjoituksessa Suomen tuntumassa Leningradin alueella.
    Kuva 4. Iskander-M-ohjuksen laukaisu Zapad 2017 -sotaharjoituksessa Suomen tuntumassa Leningradin alueella.

Venäjä harjoitteli hyökkäystä Suomeen” oli Ilta-Sanomien lööppi 21.12.2017.

Salattu Suomi-operaatio paljastui” oli puolestaan Iltalehden lööppi 21.12.2017.

Kyse noissa lööpeissä on saksalaisen Bild-lehden jutusta, jonka otsikko oli englannin kielellä ”Putin's Zapad 2017 simulated a war against NATO” ja saksan kielellä ”Russland trainierte Krieg gegen die Nato in Europa”. Suomennettuina ”Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan” ja ”Venäjä harjoitteli sotaa Natoa vastaan Euroopassa”.

Bildin alkuperäinen englanninkielinen kirjautus löytyy Bild 19.12.2017 (English) -osoitteesta ja saksankielinen Bild 19.12.2017 (Deutsch) -osoitteesta. Kirjoitukset eivät ole tarkasti sanasta sanaan identtiset, mikä on havaittavissa myös jo otsikoiden käännöksistä.

Tuo Bildin lehtijuttu uutisoitiin Suomessa laajasti (esim. Ilta-Sanomat 20.12.2017, Iltalehti 20.12.2017, Uusi Suomi 20.12.2017 ja Helsingin Sanomat 20.12.2017).

Tämän blogikirjoituksen toisessa luvussa on Bild-lehden kirjoitus kokonaisuudessaan englanninkielestä suomeksi käännettynä. Käännös on vapaa, mikä tarkoittaa tekstin sisällön kääntämistä kohtuulliselle suomen kielelle kangistumatta virallisuuteen. Käännöstä voi kukin verrata alkuperäiseen englanninkieliseen tekstiin edellä mainitun linkin kautta. Alkuperäiseen tekstiin kuuluu myös yhteensä kahdeksan valokuvaa, joita kakkoskappaleen käännöksessä ei ole yhtä kuvaa lukuun ottamatta (blogikirjoituksen kuva 2).

Tämän blogikirjoituksen kolmannessa ja neljännessä luvussa on esitetty johtopäätökset Bildin toimittajan haastattelemien kahden samasta sotilastiedusteluorganisaatiosta oleva asiantuntijan (”two leading analysts from a western intelligence service”) esittämistä kannanotoista sekä vertailu Suomen Puolustusvoimien tutkijaedustajien esittämiin näkemyksiin mm. Suomeen kohdistuvista sotilaallisista uhkista. Miten Suomi näkee eri tavoin maahan kohdistuvat uhat kuin Nato-maat läntisessä Euroopassa ja mistä syystä.

Toisen luvussa suomennoksessa lainausmerkkien sisällä olevat kursiivikirjaukset ovat tulkintani mukaan toimittajan suoria lainauksia kahden sotilasasiantuntijan sanomisista tai muista vastaavista lainauksista. Käytän kieliopin vastaisesti tapani mukaan ”tuplalainausta” lukemisen helpottamiseksi niille, jotka lukevat koko muutaman lauseen lyhyen kappaleen yhdellä silmäyksellä.

                                                                                         ****

Ainostaan Bild-lehdessä

Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan

Tiedustelulähteet paljastavat: Venäjän suuressa syyssotaharjoituksessa harjoiteltiin Baltian valtausta, Saksan ja muiden Naton jäsenmaiden pommituksia sekä iskuja sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin

Julian Röpcke, 19.12.2017 klo 22:44

Vuodesta 2009 Venäjän armeijan yleisesikunta on pitänyt Zapad-sotaharjoituksen joka neljä vuosi (kerran aikaisemmin harjoitus on pidetty vuonna 1999). Tavoitteena on harjoitella Venäjän federaation armeijan "puolustuskykyä" maan läntisessä sotilaspiirissä. Viime syyskuussa Venäjän armeija ilmoitti: "Terrorismin vastainen Zapad 2017 -sotaharjoitus on puhtaasti puolustuksellinen."

Zapad 2017 - sota Natoa vastaan

Bild-lehti keskusteli hiljattain länsimaisen [sotilas]tiedustelupalvelun kahden johtavan asiantuntijan kanssa, jotka toivat ilmi, ettei Zapad 2017 -sotaharjoitus ollut "terrorisminvastainen harjoitus" eikä "puhtaasti puolustava" vaan "dry run -tyyppinen testaus täysimittaista konventionaalista sotaa Natoa vastaan Euroopassa". Näiden haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad-harjoituksessa harjoiteltiin Baltian maiden (ja Valko-Venäjän) haltuunottoa sekä "shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisen Euroopan Nato-maita vastaan, kuten Saksaa ja Hollantia vastaan sekä myös Puolaa, Norjaa ja sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea ja Ruotsia vastaan.

Baltian maiden haltuunotto viikon sisällä

Näiden kahden haastatellun sotilasasiantuntijan mukaan Kremlin sotilasvoimat harjoittelivat Naton "Venäjän näkemyksen mukaisen haavoitettavuusalueiden" haltuunottoa, eli kolmen Baltian maan haltuunottoa. "Tämän toteuttamiseksi sinun olisi suljettava [Puolan ja Liettuan välinen] Suwalkin käytävä”. Juuri näin Venäjä teki luomalla "Vejšnorijan" [”Вейшнория”] keinotekoisen valtion 40 kilometrin päähän Puolan ja Liettuan välisestä kannaksesta (joka kuitenkin sijaitsi Valko-Venäjän alueella).

Samaan aikaan Venäjä harjoitteli "ilmatilan ja satamien vaarattomaksi tekemistä tai hallitsemista (Baltian maissa), jotta muista Nato-maista ei olisi siellä vahvistuksia". Haastatellut sotilasasiantuntijat korostivat, että hätätilanteessa Venäjän toimiminen olisi ensimmäisinä päivinä puhtaasti sotilaallinen operaatio. "Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee miehittää maat ja julistaa ne 'kansakunniksi' tai jotain sellaista, mutta että sinun on kyettävä hallitsemaan satamia, lentokenttiä ja niin edelleen.

Länsi-Euroopan pommitukset, etenkin Saksan pommitukset

Haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että "Venäjän ilmavoimat suorittivat strategisia lentoja, pitkänmatkan lentoja, osallistuivat Zapad 2017 -sotaharjoitukseen kahden päivän ajan ja toteuttivat simulointilentoja Itämeren ja Pohjanmeren yli. He harjoittelivat pommituksia Länsi-Euroopan kohteisiin, lähestyivät Saksan ja Hollannin rannikkoa Pohjanmereltä käsin sekä myös Ruotsin, Suomen ja Puolan maa-alueita Itämereltä käsin. Lentoharjoitus käsitti Tu-95:n strategisten pommikoneiden aaltoja sekä myös avustavia ilma-aluksia, kuten hävittäjiä ja ilmatankkauskoneita."

Nuo pommikoneet harjoittelivat ohjusten ja risteilyohjusten laukaisua. Pommikoneet palasivat lähtöpaikkoihinsa ennen kuin ne olivat saavuttaneet Nato-maiden rannat. Tositilanteessa näiden pommikoneiden iskukohteet olisivat käsittäneet "kriittistä infrastruktuuria eli lentoliikennettä, satamia, energiahuoltokohteita ja niin edelleen, jotta voitaisiin järkyttää hyökkäyskohteina olevia valtioita ja saada näiden valtioiden väestö vaatimaan hallituksilta, että ’meitä ei pitäisi tulla vedetyksi tähän [sotaan] vaan meidän tulee pyrkiä rauhaan’.

Sodassa Venäjän toinen näiden toimien tarkoitus olisi "estää heitä (Nato-armeijoita) ryhtymästä sotatoimiin, estää sotajoukkojen käyttöönottoa ja saada Venäjän armeija voitokkaaksi Baltiassa". Näin ollen Itämeren ja Pohjanmeren saksalaiset laivastotukikohdat olisivat ensisijaisia ​​kohteita tällaisille alueellisille hyökkäyksille. Vaikka haastatellut sotilasasiantuntijat eivät tienneet, mihin saksalaisiin ja mahdollisesti myös hollantilaisiin kohteisiin tarkalleen Tu-95-pommikoneet olivat suuntautuneet, asiantuntijat painottivat: ”Tämä oli osa heidän harjoitustaan syyskuussa!

Haastatellut sotilasasiantuntijat lisäsivät, että "tietenkin sodan aikana venäläiset pommikoneet olisivat lähestyneet idästä, mutta ’rauhanaikana’ tässä hyökkäyssuunnassa (kohti Saksaa) Norjan rannikkoa pitkin oli järkeä." Venäjä ei olisi voinut harjoitella strategisia ilmahyökkäyksiä idästä, koska Valko-Venäjän ja Ukrainan ilmatilat olisivat olleet Venäjän ja mahdollisten pommituskohteiden välissä. Lisäksi haastatellut sotilasasiantuntijat tekivät selväksi, että strategiset ilmahyökkäykset olisivat tukeutuneet laajamittaisiin ohjushyökkäyksiin Nato-kohteita vastaan käyttäen taktisia Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelta Naton strategisiin kohteisiin Itämeren maissa. "Ei ole selvää, mutta todennäköistä", että tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös Zapad 2017 -sotaharjoituksessa.

Haastateltujen lähteiden mukaan nämä riskialttiit manööverit (Pohjanmeren yli) voivat osoittaa, että Venäjä oli suunnitellut "sotavoimien hyökkäysnäytöstä", joka tunkeutui syvälle länsimaiden hallitsemaan ilmatilaan "yllätykselliseksi elementiksi", koska Naton ohjuspuolustus on paremmin valmistautunut Itä-Euroopassa kuin [lännempänä] Nato-maa Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Itämeren harjoitukset Naton sukellusveneitä, laivoja ja lentokoneita vastaan

Lamaannuttaakseen Naton voimavaroja laajamittaisessa maasodankäynnissä
Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan, sotaharjoitus käsitti "sukellusvenesodankäyntiä ja
ilmatorjuntaharjoituksia kaikilla Itämeren alueella
". Painopistealue oli Gotlannin itäpuolinen merialue.

Venäjän merivoimat harjoittelivat myös ilmatorjuntaa ja meritorjuntaa alueella, kuten myös taistelusukeltajatoimintoja. Tällaisten harjoitusten ilmeinen tavoite oli niiden Naton sotavoimien tuhoaminen Itämerellä, jotka voisivat yrittää päästä merialueelle ja merialueen satamiin auttaakseen Naton jäsenmaita heihin kohdistuneessa hyökkäyksessä.

Hyökkäyskohteet Suomea, Ruotsia ja Norjaa vastaan

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Ruotsi ja Suomi joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi, mikäli [Venäjän] todellinen sota Natoa vastaan alkaisi. Tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös syyskuussa. "Tiedämme, että jos Natoa vastaan käydään sotaa, Venäjä ei odota Ruotsin ja Suomen pysyvän ulkopuolella, vaikka ne eivät kuulukaan Natoon. Tukholma ja Helsinki sallisivat Naton lentokoneiden käyttää niiden lentokenttiä ja niin edelleen". Toinen haastatelluista sotilasasiantuntijoista esitti, että useimmat Ruotsin ja Etelä-Suomen lentokentistä johtuisivat siksi Iskander-ohjusiskujen kohteeksi.

Haastatellut sotilasasiantuntijat kohdistivat huomionsa Murmanskin alueeseen Kuolan niemimaalla, jolla on yhteistä rajaa sekä Suomen että Norjan kanssa. "Murmanskin alueella oli erittäin mielenkiintoista toimintaa, mikä saa meidät ajattelemaan, että he harjoittelivat jotain Pohjois-Suomen varalta, mutta valitettavasti en voi kertoa enempää, koska emme ole tämän tiedon alkuperäislähde". Kysyttäessä uudestaan tästä aiheesta, haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että Zapad-sotaharjoituksen aikana "Venäjän armeijan joukkoja siirrettiin muualta maasta Kuolan alueelle, jotka eivät Kuolan alueelle kuulu. Tämä toimi saa meidät ajattelemaan, ettei näin tehty vain karttaharjoituksena, vaan näin toimittaisiin myös tositilanteessa. Tämän operationaalisen toimen tarkoitus on puolustus Naton ilmaiskuja vastaan. Niinpä me ajattelemme, että he aikoivat myös eliminoida [Suomen ja Norjan] struktuuria alueella”.

Lokakuussa norjalainen aikakauslehti uutisoi viitaten kuuteen norjalaisen puolustushallinnon lähteeseen, että Venäjä oli harjoittanut pommituksia ja hyökkäsi Barentsinmeren Norjan Huippuvuorille Zapad 2017 -sotaharjoituksen aikana. Raportin mukaan kaksi Tu-95:n ja Tu-22m3:n pommittaja-aaltoa harjoittelivat pommituksia noille strategisesti tärkeille saarille Venäjän ja luonnonvaroiltaan rikkaan Pohjoisen jäämeren välissä. 50 merialusta osallistui harjoitukseen Barentsinmerellä. Tämä on se, mitä Bild-lehdelle kaksi läntistä sotilasasiantuntijaa ovat myös vahvistaneet. Venäjän strategisesta näkökulmasta Venäjälle olisi välttämätöntä suorittaa rinnakkaiset hyökkäykset sekä Suomen että Norjan maa-alueille [samanaikaisesti].

Mikä aikaansaisi tällaisen sodan Naton ja Venäjän välillä?

Toinen haastateltavista lähteistä kertoi Bildille, mikä voisi johtaa tällaisiin tapahtumiin. "Minulta kysytään aina, onko tämä hyökkäyksellistä vai puolustuksellista toimintaa? Vastaus on, että kyse on eskaloituvista sotatoimista". Niin sanotut "värilliset vallankumoukset", esimerkiksi Valko-Venäjällä tai muulla entisissä neuvostotasavalloissa voivat johtaa sotaan, jota [venäläiset] opettelivat Zapad 2017-sotaharjoituksessa. "Tällainen vallankumous tietenkin olisi Venäjän mukaan ’CIA:n juonittelua’ ja johon Venäjä joutuu sekaantumaan. Jos Yhdysvallat tai jokin muu Nato-maa tulisi vedetyksi mukaan, se voisi olla lähtökohta skenaariolle, jota he harjoittelivat syyskuussa".

Yleisesti ottaen sotilaallinen operaatio Baltian maita kohtaan ​​olisi [Natolle] "toimia edellyttävä operaatio", mikä tarkoittaa, että "Putin voi kokea todellista uhkaa" hänen omille eduilleen [, kun on kerran suorittanut sotilaallisia operaatioita tai operaation Baltian maihin]. Toisin sanoen sotilaallinen vastakkainasettelu Venäjän ”kansallisen edun nimissä” -määrityksellä voi laukaista [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoitellun skenaarion. Esimerkkejä olisivat Valko-Venäjä, Ukraina tai Georgia. ”Tiedämme, että vuonna 2008 he [venäläiset] olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa heidän [venäläisten] hyökätessä, Baltian maista olisi tullut [Venäjälle] sotilaallinen kohde."

Haastatellut sotilasasiantuntijat mainitsivat myös Ruotsin tai Suomen liittymisen Natoon tapahtumina, jotka eivät synnyttäisi sotaa. "He [venäläiset] uhkaisivat toki ryhtyä sotatoimiin, jos nämä kaksi
maata liittyisivät Natoon, mutta emme usko, että tämä ylittäisi heidän punaista viivaa sotilaallisille toimille.
" Ei edes suora sotilaallinen vastakkainasettelu Yhdysvaltain ja Venäjän välillä Syyriassa saisi aikaan sotaa Natoa vastaan [, koska Venäjän omia kansallisia etuja ei riittävästi loukuttaisi eikä punaista viivaa ylitettäisi], lähde uskoo. "He mieluummin vetäytyisivät [heidän kannaltaan] pahimmassa tapauksessa, mutta tämä ei johtaisi sotaan Euroopassa."

Ydinasesodan uhka

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että Venäjän [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoittelema skenaario olisi viimeinen askel ennen ydinsotaa länsimaiden kanssa. Ironisesti ajateltuna, kyseessä olisi Venäjän yritys estää tällainen ydinsota saavuttamalla ”nopea voitto” Baltian maiden kohdalla ja johtamalla nopeaa ”shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisessä Euroopassa. Tietenkin, jos kaikki tämä ei auttaisi [Venäjän asettamiin tavoitteisiin pääsemiseen], Venäjä ilmoittaisi länsimaille, että jos länsimaat yrittäisivät eliminoida Venäjän [sotilaallisia] saavutuksia Baltian alueella, seuraava askel [Venäjällä] olisi taktisten ydinaseiden käyttö, jota todennäköisesti seuraisi ICBM:n [= mannerten välisten ohjusten] käyttö. Kuitenkin Kreml "yrittäisi välttää tällaista kehityskulkua".

Venäjän harjoituksessa käyttämä sotilasvoima

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan 12 700 vahvuiset joukot ((sotilaat ??))) osallistuivat Valko-Venäjän harjoitukseen (jossa on luettuna mukaan 7 200 Valko-Venäjän sotilasta). "Ilmoitetut julkiset joukkomäärät ovat oikeita, koska et voi pakottaa Valko-Venäjää antamaan vääriä numeroita, jos he eivät halua."

Kuitenkin Leningradin ja Pihkovan alueilla 12 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat ??)) ottivat osaa harjoitukseen "Viron rajojen lähellä", ja lähes 10 000 vahvuiset joukot olivat mukana Kuolan niemimaalla. Huomioiden suuri määrä merivoimien henkilöstöä, ilmavoimien henkilöstöä ja tukivoimia, yli 100 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat?))) osallistuivat haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad 2017 -sotaharjoitukseen. Lisäksi osallistui 20 000 vahvuinen venäläinen kansalliskaarti (sotilaita) ja lisäksi FSB:n yksiköitä sekä hätätilaministeriön henkilöstöä, mikä tekee joukkojen kokonaismäärästä vieläkin suuremman.

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että pelkästään osallistuvien maajoukkojen määrä oli "Wienin [vuoden 2011] asiakirjan rikkomus". Harjoituksiin osallistuvien 13 000 määrä tai sitä enemmän vaatii tarkkailijoita [Wienin asiakirjan 2011 mukaan]. "Äläkä tee virheitä. Ei ollut yhtään tarkkailijaa, vaikka venäläiset haluavat kertoa näin julkisuudessa. Oli vain ’kutsuttuja vieraita’ Nato-maista, joille tarjottiin mahdollisuus katsella joitain pommituksia. Tarkkailijoilla [sen sijaan] olisi ollut mahdollisuus mennä mihin tahansa haluamaansa paikkaan ja keskustella kaikilleen sotilasyksikköjen kanssa. Näin ei tapahtunut."

Harjoittelualueen laajuus

Vaikka Venäjä ilmoitti useita harjoittelupaikkoja Valko-Venäjällä, Kaliningradin alueella sekä Pihkovan ja Leningradin alueilla, harjoituksen todellinen ulottuvuus oli paljon suurempi. Harjoitusalueita oli enemmän kuin ilmoitettuja alueita. Lisäksi, mikä tärkeintä, Murmanskin alue ja Kuolan niemimaa osallistuivat myös sotaharjoituksiin. Merivoimat harjoittelivat Itämeren ja Barentsinmeren laajoilla alueilla. Ilmasotaharjoituksia pidettiin Itämeren, Barentsinmeren ja Pohjanmeren yllä. Oli myös muita armeijan harjoituksia, jotka tapahtuivat samanaikaisesti Mustanmeren alueella ja miehitetyllä Krimin niemimaalla pyrkien mahdollisiin Naton vastatoimiin Bulgariasta ja Romaniasta käsin.

                                                                                         ****

Toisin kuin monelle Suomessa, minun on helppo yhtyä Bildin haastattelemiin länsimaisen tiedustelupalvelun kahteen asiantuntijaan ja edellisen kappaleen tekstiin. Länsimainen tiedustelupalvelu on tässä yhtä kuin Natoon sidottu sotilastiedustelupalvelu. On todennäköistä, että Bildin haastattelemat asiantuntijat edustivat osaltaan Nato-näkemyksiä Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Natoon jollakin tavoin sidotut asiantuntijat eivät esiinny julkisesti omalla nimellään eivätkä organisaationsa puitteissa.

Olen itsekin kirjoittanut jo vuodesta 2015 Venäjän turvallisuusstrategiasta samalla logiikalla kuin Bild 19.12.2017 julkaisemassaan kirjoituksessa.

Uusi tieto Bildin kirjoituksessa oli, että Venäjä pyrki jo vuonna 2008 varmistamaan länsimaiden pysyttämistä erillään Venäjän sotilaallisista toimista Itä-Euroopassa Baltian maiden avulla: ”Tiedämme, että vuonna 2008 venäläiset olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa venäläisten hyökätessä, Baltian maista olisi tullut Venäjälle sotilaallinen kohde."

Venäjä käytti siis taitavasti huonosti suojattuja Baltian maita ikään kuin kiristysvälineenä sille, etteivät Nato-maat puuttuneet sotilaallisesti Georgian sotaan eikä myöhemmin Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan sotaan. Jos olisivat puuttuneet, Venäjä olisi interventioinut Baltiassa. Länsimaat ottivatkin toimintavälineeksi talouspakotteet, johon puolestaan Venäjä ei ollut varautunut lännen vastatoimena. Venäjä ei uskonut lännen yhtenäisyyteen.

Näiden Bildin haastattelemien läntisten sotilasasiantuntijoiden perusteella voidaan tiivistää johtopäätöksiksi kirjoituksesta:

  • Venäjän silmissä Suomi ja Ruotsi olisivat sotilaallisessa kriisissä yhtä kuin kaksi Nato-maata lisää. Suomi ja Ruotsi kuuluvat siis jo nyt Nato-liittoutumaan. Jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, Venäjä ei toimisi näitä maita kohtaan sotilaallisesti estääkseen maiden Nato-jäsenyyden, koska ”punaisen viivan” ylittämistä ei enää tapahtuisi. Venäjä on varautunut, että Suomi ja Ruotsi tulevat aikanaan liittymään Natoon.

  • Venäjän mielestä Baltian maat ovat edelleen kaikista Nato-maista sotilaallisesti puutteellisimmin suojattuja. Maat ovat erillään muista Nato-maista omana saarekkeena. Venäjä voi siis edelleen käyttää Baltian maita kiristysvälineenä sille, ettei Nato-liittoutuma vastaa sotilaallisesti, jos Venäjä suorittaa sotilaallisia toimia etenkin vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka Venäjä haluaa lukea omaksi etupiirikseen.

  • Sotilaallinen kriisi Venäjän ja Nato-liittoutuman välille voi syntyä, jos jonkin vanhan neuvostotasavallan kansalaiset ryntäisivät kadulle ns. värivallankumouksen puitteissa saadakseen kotimaansa Venäjän etupiiristä kohti läntistä yhteisöä.

  • Sotilaallinen yhteenotto Nato-liittoutuman kanssa edellyttäisi Venäjän määrittelemän ”punaisen viivan” ylittämistä ja Venäjän sotatoimen ulottumista jonkin Nato-maan alueelle. Punainen viiva on Venäjän itsensä itselleen pitämät elintärkeät kansalliset edut, joita Venäjällä ei suinkaan ole esimerkiksi Syyriassa. Syyrian takia Venäjä ei siis aloittaisi sotatoimia Nato-maita vastaan Euroopassa, vaikka Venäjä ja Yhdysvallat olisivat kuinka vastakkain. Syyria esimerkkinä ei muodosta Venäjän ”punaista viivaa” kuten ei aikanaan Balkanin niemimaakaan, kun on maantieteellisesti erillään Venäjästä.

  • Sotilaallisessa konfliktissa Nato-liittoutuman kanssa Venäjän strateginen toimintatapa olisi englannin kielellä ilmaistuna ”shock campaign”. Tuota sanaa ei pidä suinkaan suomentaa sanalla ”shokkikampanja”, vaan esimerkiksi paremmin kuvaavalla sanayhdistelmällä ”äkillisen iskun toimintasuunnitelma”, jolla pyritään yllätykseen.

  • Tuossa ”shock campaign” -toimintatavassa Venäjä pyrkisi toisaalta rajoitetuilla ja nopeilla sotilaallisilla toimilla läntistä kansalaismielipidettä hyväksi käyttäen estämään ja riitauttamaan poliittisen päätöksentekoprosessin Nato-liittoutumassa. Venäjä pyrkisi lamaannuttamaan Naton poliittisen päätöksenteon. Toisaalta Venäjä pyrkisi estämään Nato-liittoutuman nopeutta vaativat sotilaalliset vastatoimet sekä ottamaan katsomansa strategisesti tärkeät ilma- ja meritilat hallintaansa. Äkillisessä iskussa kyse on siis nykyajan salamasodasta.

  • Venäjä ei siis suinkaan käytä maavoimia Nato-liittoutuman alueella eikä edes ”vihreitä ukkeleita”, vaan pelkästään ilma-, meri- ja ohjusjoukkoja. Poikkeuksen tuosta muodostaisivat Baltian maat ja myös geostrategisesti Baltian maihin verrattavissa oleva Suomi niin kauan, kun Suomi ja Ruotsi eivät olisi Naton jäsenmaita. Vain Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tekevät Suomesta saaren sijasta Nato-mantereeseen kuuluvan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa.

  • Maavoimia ja ”vihreitä ukkeleita” Venäjä käyttää vain siellä, missä Venäjän hyökkäyksen kohteen sotilaallinen kyvykkyys on heikko ja maan kansa kokee myötämielisyyttä Venäjää kohtaan. Siis lähinnä vanhoissa neuvostotasavalloissa. Poikkeuksen tuosta muodostavat turvallisuuden puolesta saarekkeena olevat Baltian maat ja osittain samassa saariasemassa oleva Suomi niin kauan, kun Norja, Ruotsi ja Suomi eivät muodosta yhteistä Nato-jäsenten puolustusaluetta.

  • Venäjä pyrkii estämään ajautumisen ydinsotaan Yhdysvaltain kanssa niin ikään ”shock campaign” -toimintatavalla, jossa Venäjä pyrkii hyvin nopealla konventionaalisen aseiden käytöllä lyömään Nato-liittoutumalle realiteetit pöytään: ”Me onnistuimme ottamaan teiltä Baltian maat haltuumme, teidän puolustuksenne ei voi perustua enää ydinaseiden uhkaan, koska lopputulos olisi totaalinen ydinsota.”

Jotta Venäjä ei kykenisi enää käyttämään Baltian maita välineenä painostaa länsimaita kuten se vuoden 2008 Georgian sodan ajoista on käyttänyt, on Nato-liittoutuman pidettävä huolta, että Baltian maat ovat sotilaallisesti yhtä suojattuja kuin kaikki muut Nato-maat. Tämän on ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin etu. Suomen ja Ruotsin on toimittava etujensa mukaisesti.

Venäjä katsoo Suomen ja Ruotsin kuuluvan mukaan Nato-liittoutumaan, vaikkeivat maat olekaan Naton täysvaltaisia jäsenmaita. Tuo tarkoittaa, ettei Suomi voi ajaakseen omia etujaan pysyä Itämerellä mahdollisesti puhkeavassa kriisissä ulkopuolella. Suomen etu ei ole, että Baltian maista syntyisi Venäjälle eräänlainen pantti sille, että Nato-liittoutuma ei puutu itäisen Euroopan asioihin.

Venäjä on nyt ”rällästänyt” jo pitkän aikaa vanhoissa neuvostotasavalloissa, joissa kylmän sodan päättymisen jälkeen on kuollut jo kymmeniä tuhansia Euroopan kansalaisia viidessä edelleen jatkuvassa jäätyneessä konfliktissa, joista Itä-Ukraina on nyt verisin.

Eurooppalaisen turvallisuuden keskeinen tavoite tulee olla, että Nato-liittotuma saavuttaa itselleen sellaisen sotilaallisen aseman, jossa Venäjä ei voi toimia sotilaallisesti edes niissä vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka ovat suuntautuneet kansalaisten voimalla länteen ja joissa Venäjä nähdään sotilaallisena uhkana.

                                                                                         ****

Suomi ei ole varautunut sotilaallisesti Venäjän ”shock campaign” -toimintatapaan. Ei ollenkaan.

Suomen Puolustusvoimat elää edelleen hieman kylmän sodan aikaisissa asetelmissa ja on varautunut pääpainona Venäjän maahyökkäys. Maahyökkäykseen on ollut niin helppo varautua jo kylmän sodan aikaiselta pohjalta. Aluepuolustukseen perustuva puolustusstrategia on kuitenkin menettänyt merkitystään. Toki Suomen pitää varautua myös Venäjän maavoimien hyökkäykseen, mutta se ei riitä Suomen puolustamiselle etenkin mahdollisen Itämeren ympäristöä koskevan kriisin alkuvaiheessa.

Varautumattomuus ”shock campaign” -toimintatapaan näkyy myös ihan tuoreissa poliittisissa kannanotoista, joista kirjoitin 16.12.2017 julkaisemassani blogikirjoituksessa otsikolla ”Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse” (US-blogi 16.12.2017).

Strategisesti Venäjälle riittäisi toimet Baltiassa. Venäjä ei siis käyttäisi syntyneessä sotilaallisen konfliktin alkuvaiheessa maavoimia miehittämään edes osaa Suomesta. Venäjä tuskin toimittaisi edes ”vihreitä ukkeleita” Suomen alueelle, jollei sillä katsoisi olevan mahdollisuutta vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Venäjä tietää historiakokemuksistaan, että Suomi olisi saatavissa Nato-jäsenyyden ulkopuolisena maana myötämieliseksi Venäjälle ilman Suomen maa-alueiden haltuunottoa. Myös sotilaalliset tavoitteet Suomessa saavutettaisiin vähemmällä kuin maavoimien hyökkäyksellä.

Kuten Bild-lehden haastattelemat sotilasasiantuntijat totesivat, Venäjä pyrkisi Suomessa nopealla ja yllättävällä ohjusiskulla lamaannuttamaan strategisesti kriittisiä sotilaskohteita. Nimeäisin tuon ”salama kirkkaalta taivaalta” -toimintatavaksi. Suomen pitkälti tutkiin perustuva tilannekuva pyrittäisiin lamaannuttamaan, samoin viestiyhteydet. Suomen ilmatila pyrittäisiin ottamaan hallintaan.

Bild mainitsi ohjushyökkäyskohteen esimerkkinä Helsinki-Vantaan lentokentän. Itse olen listannut noita Suomeen ohjushyökkäykselle strategisesti kriittisiä sotilaskohteita aikaisemmissa blogikirjoituksissa (esim. US-blogi 4.12.2017 ja US-blogi 9.12.2017).

On muistettava, että kriittisiä eivät ole pelkästään erityyppiset Iskander-ohjukset vaan myös ilma- ja merialuksista laukaistavat ohjukset risteilyohjuksineen. Näkemykseni on Bildin haastattelemien sotilasasiantuntijoiden tapaan, että Venäjälle riittäisi vain kriittisten ilma- ja merialueiden hallinta saavuttaakseen asettamansa sotilaalliset tavoitteet. Baltian maiden maa-alueet ovat asia erikseen, jolla Venäjän pyrkisi saavuttamaan hyvät neuvotteluasetelmat.

Zapad 2017 -harjoituksen perusteella Venäjä on valmis toimimaan Norjaa ja Suomea vastaan myös Barentsinmereltä käsin ilma- että merivoimien avulla. Tältäkin alueelta käsin tehtävässä hyökkäyksessä aseena olisivat sotilaallisen kriisin alkuhetkillä ohjukset.

Etenkin Suomea vastaan Venäjä voisi käyttää hyökkäysalustanaan myös Vienanmerta, josta Suomen rajalle on lyhimmillään vain vajaan 300 kilomerin matka ja jossa Venäjä säilyttää ohjushyökkäyskykyyn pystyviä sukellusveneitä pinta-alusten lisäksi varsin riittävästi. Tuosta Venäjän varustuksesta Suomessa on vaiettu täysin. Suomeen liittyviä meriä ihan äärellään Venäjälle ovat Itämeri, Barentsinmeri ja Vienanmeri. Kuva 3 kertoo, millaista sotavoimaa Venäjällä on Suomen itärajan tuntumassa. Kuva on käännetty noin 45 asetta itään päin perinteisestä katsannosta, jolloin se pääsee todellisiin oikeuksiinsa.

                                                                                         ****

Helsingin Sanomat julkaisi 12.12.2017 kirjoituksen otsikolla ”Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin - Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita? (HS 12.12.2017).

Kirjoituksessa haastateltiin sotilasprofessori, everstiluutnaatti Petteri Lalun vetämän Maan­puolustus­korkea­kouluun (MPKK) tämän vuoden alussa perustetun Venäjä-ryhmän jäseniä (MPKK, Venäjä-ryhmä). Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa, everstiluutnantti Pentti Forsström ja apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan­puolustus­korkea­koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (Helsingin yliopisto 16.5.2017).

MPKK:lla on aina ollut tarve, että meillä pitäisi olla Venäjään ja Venäjän asevoimien sotataitoon kohdistuvaa tutkimusta. Infrastruktuuri alkaa olla kohdillaan, ja nyt alkaa varsinainen työ.”, Lalu tiivisti Helsingin Sanomien haastattelussa Venäjä-ryhmän tavoitteita. ”Pyrimme ymmärtämään, minkä takia Venäjä tekee jotain tai mikä sen logiikka on. Silloin pitää mennä ikään kuin vastapuolen raameihin ja yrittää ymmärtää kokonaisuus, missä päätöksiä tehdään.”, vuodatti puolestaan Katri Pynnöniemi.

Toisin kuin Nato ja Naton jäsenmaat, tämä nelikko ei ota Venäjän muodostamaa ohjusuhkaa erityisen vakavana. Vakavana ei oteta niin Iskander-ohjusten muodostamaa uhkaa kuin ei myöskään muiden ohjusjärjestelmien muodostamaa uhkaa. Perimmäinen syy vähättelyyn Puolustusvoimien alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa lienee sellainen Venäjän sotavoima, jota Suomi ei edelleen kykene täysimääräisesti torjumaan kuten ei kylmän sodan aikanakaan. Kun ohjuksia ei huomioitu kylmän sodan aikana, niin miksi nyt?

Suoraan nähdään vain [Venäjän] sotilaallinen vaikuttamisväylä. Se on ehkä väärä kuva siitä, mitä venäläiset ajattelevat vaikuttamisesta. He eivät itsekään ajattele niin, että asioita hoidetaan pelkästään sotilassaapasta paukuttamalla.”, totesi Lalu Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tuo on itsestäänselvyys, enkä ole kenenkään huomannut väittäneen yhdessäkään länsimaassa, että sotilaallinen vaikuttamisväylä olisi Venäjälle erityinen eikä etenkään ainoa vaikuttamistapa.

Lalu ei kykene näkemään oikein sotilaallisen kyvykkyyden merkitystä ja sotilaallisen uhan muodostamista poliittisen vaikutusmahdollisuuden luojana. Vuosituhansien ajan on ollut niin, että sotilaallisen uhan muodostaminen on keskeisin vaikuttamisväline vastavoimaan.  

Kaiken vaikuttamisen perusta on joko sotilaallinen voima tai taloudellinen voima. Venäjän vaikuttamisen perusta ei ole taloudellinen voima.

Hyvä Bildin lehtijutussa esimerkki on juuri Venäjän muodostama sotilaallinen uhka Baltian maille, jolla Venäjä on kyennyt viemään asioitaan eteenpäin itselleen myönteisesti ilman aseiden käyttöä. Kyse tuossa on pohjimmiltaan sotilaallisesta kyvykkyydestä.

Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista”, Juhani Pihlajamaa totesi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Bild-lehden haastattelemat läntisten tiedustelupalvelujen sotilasasiantuntijat näkevät Zapad-harjoituksen täysin päinvastoin kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa. Tässä asiassa läntisen tiedustelupalvelun sotilasasiantuntijat ovat uskottavampia kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.

MPKK:n Venäjä-ryhmä on siis analysoinut sekin syksyllä pidettyä kohuttua Zapad-sotaharjoitusta. Päätelmät poikkeavat lännessä esitetyistä, joissa Venäjän tulkittiin harjoitelleen hyökkäystä länteen. Venäjä-ryhmästä tulee mieleen ryhmä, joka viestittää asioista ja joka näkee asiat Venäjän näkemällä tavalla, ei länsimaiden näkemällä tavalla.

Kyse on Suomen vinoutuneesta asenteesta olla näkemättä Venäjä ylipäätään uhkana Suomelle ja toisaalta Suomen vähäisemmästä ja suppeammasta tilannekuvasta verrattuna Naton tilannekuvaan.

MPKK:n Venäjä-ryhmän Zapad-tilannekuvasta taisivat puuttua mm. ne toimet, jotka Venäjä toteutti Barentsinmerellä ja Huippuvuorien ympäristössä tai Pohjanmerellä sekä Saksan rannikolla. Lännessä sotaharjoituksen laajuus nähdään niin, että siihen lasketaan kaikki ne erilliset harjoitustoimet, joiden päämäärää harjoitellaan. Lännessä harjoituksien tulkinnat suoritetaan strategisesti, kun MPKK:n Venäjä-ryhmässä se tehdään jollain muulla tavalla.

On varsin sinisilmäistä myös nähdä, että ”Alakurtin prikaatin ensisijainen toimintasuunta on Koillisväylä eikä Suomi”, kuten Petteri Lalun mielestä Venäjä on viestinyt tavalla, johon Venäjä-ryhmä uskoo. Alakurtin sotilastukikohdan merkitys Suomen rajan pinnassa pyritään näkemään Suomelle merkityksettömänä. Alakurtin sotilastukikohta on toistaiseksi vielä vaatimaton, mutta tulevaisuudessa kasvava.

Laluun venäläisnäkemykset ovat uponneet varsin suoraviivaisesti. Noin 50 kilometrin päässä Suomen rajassa oleva Alakurtti olisi Lalun mukaan tarkoitettu lyhimmilläänkin yli 300 kilometrin päässä olevan Koillisväylän puolustamiseen, kun Murmanskin ja Arkangelin alueen suuret sotilastukikohdat olisivat paljon otollisemmassa asemassa maantieteellisesti puolustamaan Koillisväylää. Kuva 3 kertoo paljon.

Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.”, totesi puolestaan Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa. Mikä olikaan tuon kannanoton pohjimmainen idea?

Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa jo syksyn Zapad-harjoituksessa 2013 (Bild 14.12.2013), joten uudelle harjoitukselle ei varmasti ollut tarvetta. Venäjällä on jo riittävä kokemus ohjusten siirrosta, kun niiden siirtoa Kaliningradiin on viimeksi harjoiteltu äskettäin viime vuoden syksyllä (ERR 7.10.2016).

Pynnönniemeltä on ehkä jäänyt huomaamatta ne Iskander-M-ohjuslaukaisutoimet, joita Venäjä suoritti tämän vuoden Zapad-harjoitusten yhteydessä Suomen rajan pinnassa (Министерство обороны РФ 18.9.2017). Venäjän puolustusministeriön Iskander-ohjuslaukaisujutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ОТРК ’Искандер-М’ во время активной фазы учения ’Запад-2017’ (Ленинградская обл.)”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-M-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa (Leningradin alue)”. Kuva 4 on kyseisestä Iskander-M-ohjuslaukaisusta.

Tiedossa ei ole, että aikaisemmissa Zapad-harjoituksissa Iskander-ohjuksia olisi laukaistu Suomen läheisyydessä. Puolustusvoimien olisi syytä kertoa, kykenikö se havaitsemaan Zapad-harjoituksen ohjuslaukaisuvalmistelut ennalta ja olisiko se kyennyt torjumaan, jos ohjus olisi laukaistu Suomea kohti.

Toisin kuin Nato-maissa ja Ruotsissa, Suomessa kaikki Venäjän sotilastoimet halutaan nähdä parhain päin niin, etteivät ne vain synnyttäisi kansalaisissa mitään huolta. Suomessa on vielä monessa Venäjään liittyvässä asiassa kylmän sodan aikainen meininki. Tästä voi seurata se, että Suomen Puolustusvoimat varautuu ihan vääränlaiseen sotilaalliseen kriisiin. Sellaiseen sotilaalliseen kriisiin, johon Suomella on varat ja mahdollisuus varautua, muttei sellaiseen kriisin, johon Suomella ei ole varoja ja mahdollisuuksia varautua.

Hyvää joulua kaikille! Toivottavasti tämä pitkä kirjoitus oli ja on monelle lukijalle hyvää kinkunsulatustekstiä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (64 kommenttia)

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Kyllähän minäkin tietysti pidän Bildiä, Der Spiegeliä, Iltalehteä ja Ilta-Sanomia johtavina sotilasasiantuntijoina, mutta ehkä silti kannattaa lukea paljon huolellisempi ja perustellumpi juttu täältä.

Bildin huomioita käydään läpi myös.

https://russianmilitaryanalysis.wordpress.com/2017...

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Viesti kannattaa lähettää varmaan myös iltapäivälehdille, että lukisivat myös Michael Kofmanin blogikirjoituksen ja tekisivät siitä lööppejä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kofman on analystinä todellinen ääliö. Luin Kofmanin jutun ja perustelin Kofman-kantani tuolla toisessa blogissa. Pesoselta taas hyvä juttu.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"...people frequently attribute malice to what is typically malpractice."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Skenariot haltuun.

Tämä on yksi, ja siinä sen arvo.

Koskaan mikään sotaan johtava eskaloitumusketju ei mene kirjoitetun mallin mukaan, mutta varioiva osapuoli omaa etulyönnin sellaiseen nähden, joka ennakoinnissa on jo lukinnut tietyt vaihtoehdot pois mahdollisen piirissä. Tuollainen kaventava ennakointi antaa suotta etua hyökkääjälle, jolla jo muutenkin on yllätyshyökkääjän etu puolellaan.

Kovin vahvasti vaihtoehtoisia skenarioita poissulkeva menettely auttaa vihollisen tiedustelua ja strategiapettereitä näiden vahvistaessa toiminnan alottamisen hetkellä, miten yllätysisku, harhautus ja torjuva stretegia toteutetaan.

Se on lähinnä shakkipeliä maksimaalisen siirtojen ennakoinnin mielessä.

Sen pelin helpottaminen ei ole Suomen etu.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Minusta Zapad -harjoitus on samaa jatkumoa ilmatilaloukkausten, Pohjanmeren pommikonelentojen, ydinasehyökkäysharjoitusten, savuttavan lentotukialuksen risteilyn Murmanskista Välimerelle sekä sukellusveneiden maleksimisen Atlanttia halkovien kaapeliyhteyksien reiteillä kanssa.

Asian ydin on: Venäjä nostaa kansainvälistä painoarvoaan luomalla sotilaallisen uhkan tuntua Lännessä ja näyttämällä vahvemmalta kuin oikeasti onkaan. Näin Länsi pitää Venäjää todellista vahvempana ja Venäjän luomaa uhkaa todellista uhkaa suurempana, joten Venäjän vaikutusvalta kasvaa.

Edellä mainitut toimet ovat harkittuja provokaatioita, joita luonnehtii seuraavat Venäjän kokemat hyödyt. Provokaatiot ovat Venäjän kannalta:

- halpoja
- tehokkaita
- turvallisia

Em. voimannäytöt ovat todellakin huomattavan halpoja ja siten kustannustehokkaita - erityisesti verrattuna todelliseen sotilaalliseen konfliktiin. Venäjä saa presentaatioillaan länsimaisen median takajaloilleen ja siten huomattavaa näkyvyyttä ja kyvykkyytensä liioittelua.

Turkkia lukuun ottamatta Nato on erittäin vastuullinen ja maltillinen toimija, joka ei lähde vastaamaan Venäjän provokaatioihin. Venäjä voikin kaikessa rauhassa suorittaa pullistelunsa joutumatta todelliseen konfliktiin Naton kanssa.

Näin siis niin kauan kuin pysyy poissa Turkin porstuasta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri noin!

Pyrin ajattelemaan noita poliittisia viestejä ja poliiittista toimintatapaa, mitä Venäjän sotaharjoitukset kulloinkin viestivät. Ei kannata mennä sotilaallisiin yksityiskohtiin, koska meillä ei ole niistä varmaa tietoa.

Minusta oleellisin uusi näkemys Bildin jutussa oli tuo "uhkaus" sotilaallisilla toimilla Baltiassa, jos länsimaat olisivat auttaneet Georgiaa vuonna 2008.

Kun "uhkaus" onnistui 2008, niin Venäjä arvasi oikein, etteivät länsimaat tule apuun myöskään Ukrainalle. Eivät myöskään tulleet.

On siis tärkeää, että saarina olevat Baltian maat ovat yhtä turvattuja kuin muut Nato-maat, eikä Venäjällä ole käsitystä, että Baltian maiden takia länsimaat eivät puutu Venäjän toimiin, kun Venäjä "rällästää" länteen pyrkivissä vanhoissa neuvostotasavalloissa.

Suomi ei ole Baltian maiden tapainen saari, jos Suomi on samassa liitossa Norjan ja Ruotsin kanssa. Kannas on lähes 1000 kilometriä Ahvenanmaalta Tunturi-Lappiin, kun Pohjanlahti pidetään sisämerenä.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

Juuri noin? Tutkikaapas missä venäläiset tekevät ilmatilaloukkaukset. Järjestään Haminan edessä. Mikäli tarkoitus on häiriköidä ja kokeilla Suomea, niin pitää aika tyhmä, kun rajaa on tuhansia kilometrejä.

Joten jos joku näkee Venäjän ilmatilaloukkauksissa jotain suurempaa, niin ei kannata sanoa että juuri noin. Voi luulla että suurvaltojen toimintaa voisi noin kevyesti päätellä.

Ellei sitten tarkoitus ole rakentaa samanmielisten joukkoa ympärilleen, tasosta piittaamatta.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Mikä ihmeen saari? Liettualla on maaraja Puolan kanssa. Norja sen sijaan on Natossa saari.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tuo Georgian ja Baltian koplaaminen kuulostaa kovin samalta kuin Krimin miehityksen JÄLKEEN venäläisten julkituoma "tieto" siitä, että Venäjä olisi tuolloin varautunut ydinaseen käyttöön mikäli Länsi olisi puuttunut tapahtumiin.

Se että jälkikäteen kerrotaan moisista suunnitelmista tietysti viittaa tulevaisuuteen. Siis että Venäjä saattaisi tulevaisuuden operaatioissa käyttää ydinaseita, mikäli Länsi kävisi vastatoimiin. Uhkan luomista siis.

Off-topic: Venäjä tuskin ryhtyy mihinkään todellisiin uusiin aggressioihin ennen kuin futiskisat ovat ohi. Nyt lienee siis rauha maassa ainakin siihen asti. Krimin kanssa heillä tulikin kiire, koska Sochin kisat olivat käynnissä - miehitysoperaatio alkoi kaksi päivää Olympiatulen sammumisen jälkeen.

Mitä tulee Ukrainaan ja Georgiaan ja muihin vastaaviin valtioihin, niin sekä Länsi että Venäjä tietävät näiden maiden merkitsevät Venäjälle paljon enemmän kuin mitä ne merkitsevät Lännelle. Siihen arvostuseroon pohjaa Venäjän uskallus käydä sotilaallisiin toimiin. EU- tai Nato -jäsenyys muuttavat tuon epätasapainon toiseen laitaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tuli vasta tuota Bildin kirjoitusta lukiessa mieleen, että syntyisikö Venäjän mahdollisesta interventiosta Baltiaan sittenkään kolmatta maailmansotaa, kuten mm. Sauli Niinistö on ilmaissut. Olen itsekin pitänyt tuossa tilanteessa maailmansotaa itsestäänselvyytenä, muttei se sitä välttämättä ole, kun tarkemmin ajattelee.

Bildin arvio kehityskulusta on itseasiassa melko looginen. Mikä olisi riski ydinaseiden käytölle? Haastaisiko Venäjä Yhdysvallat ja miten Yhdysvallat vastaisi?

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Mikä olisi riski ydinaseiden käytölle?
Venäjä ja USA eivät tule koskaan sotimaan keskenään olisi liian vaarallista.
Pieni Pohjois-Koreakin osoittaa vaikka halua olisi saattaa maa komentoon ei sitä pysty tekemään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#8
Liian pitkällemeneviin laajakaarisiin ja varsinkaan takakätisikn koplauksiin ei kannata mennä. Niinkuin esimerkiksi Georgian 080808 suhteen. Putinin keskeisiin strategisiin prinsiippeihin kuuluu erilaisten yllättävien ja kieltämättä radikaalein aihioiden tai synopsisten lataaminen. Se tuo kummasti liikkumavaraa oman varsinaisen peruslinjan muotouttamiseen, ja ennenkaikkea pitää vastustajan ymmällä, neuvottomana ja varpaillaan.

Tähän toimintamalliin kuuluu perusohje: Siedätä ja sekoita!

Viemällä liikesiirtojaan sinnikkäästi yhä syvemmälle vastustaja epämukavuusalueelle - ja huomattakoon se, ei aina edes oman välittömän hyödyn saavuttamiseksi, vaan useinkin juuri siedättämisen ja sekoittamisen tavoittein.

Putinin strategia muuttaa kansainvälisten käytäntöjen normaalia yhä epävakaampaan suuntaan, pois Lännen määrittämän soveliaisuuden piiristä. Näin se heikentää Lännen hegemonistista asemaa ja aiheuttaa länsimaiden yhteisen sävelen löytymisem kannalta " vaikeutetun pelin".

Muistettakoon Georgian sodan ajoilta episodi Pekingin olympiakisojen avajaisten yhteydessä, kun Yhdysvaltain finanssikriisi otti uusia kierroksia ja Venäjän edustaja varsin avoimesti kysyi Kiinan korkealta edustajalta, voisivatko he yhdessä avittaa dollarin romahdusta.

Koskaan ei ole voitu todentaa, miten vakavissaan Venäjä tuolloin oli, mutta pelkästään ajankohta, konteksti ja keskustelijoiden status estävät ottamasta asiaan kovin kevyttä kantaa. Venäjä oli siis ainakin tuolloin valmis skenaroimaan tälliä, joka vaikutuksiltaan ja tuhoiltaan olisi ollut ydinpommin pudotusta järeämpi. Kiina varjeli tuolloin enemmän omia taloudellisia ja poliittisia intressejään, ja imperiumitavoitteensa satavuotista maailmanherruustavoitettaan, kuin Venäjän aisankannattajuutta ja veneenkeikuttamisen päämääriä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Venäjä on köyhä eikä ole Ukrainaa pystynyt valtaamaan kun taas rikas USA on tuhonnut useampikian valtioita lyhyessä ajassa.
Suurvaltojen pitäisi huomata etteivät ole vallannet yhtään valtiota, ei edes Hitler aikanaan.
Suomenkin valtaaminen aikanaan Ruotsilta oli tilapäistä.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

Miksi Venäjä haluaa vallata Ukrainan? Sotilastukikohta Krimille on varmistettu, joten?

Nykyinen tilanne Ukrainassa riittää. Sisällissota ei tule koskaan päättymään, kuin maan jakautumiseen.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #40

Venäjä haluaa Ukrainan venäjänkielisen osan joka on historiassa kuulunut Venäjään mutta vahva USA pistää vastaan ja maa on vaihtanut etupiiriä vuorovälein.
Tämä kamppailu sieluista ei ole vielä päättynyt.
Venäjänkielen ja kulttuurin merkitys on suuri asia joka Suomesta puuttuu ja siksi tuemme amerikkalaisia Ukrainassa.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Noita Ukrainan tapahtumia ja Sochin kisoja ajatellen, muutamaan kertaan on tullut pohdittua, miltä Ukraina näyttäisi jos Olympiakisat eivät olisi kevättalvella 2014 olleet Venäjän järjestettävinä.

Krimin valtauksen alkaminen välittömästi olympiakisojen päättymisen jälkeen indikoi vahvasti sitä, että Venäjä ei uskaltanut riskeerata kisojen onnistumista Ukrainaan kohdistuvilla voimatoimilla. Niinpä Venäjä joutui odottamaan kisojen päättymistä, ja Janukovitsh ehti kaatua paria päivää ennen.

Todennäköisimmin Venäjä olisi puuttunut Ukrainan tapahtumiin paljon aikaisemmin, jos kisat eivät olisi olleet tiellä.

Ehkäpä tällä hetkellä Janukovitsh tai joku muu Venäjän nostama nukkehallitsija olisi Ukrainan johdossa, Krim kuuluisi yhä Ukrainaan eikä Venäjä olisi aloittanut Itä-Ukrainan sotaa...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tämä oli varsin mukava joulurauhan postaus, sanoisin (postitettu 31 minuuttia joulurauhan julistuksen jälkeen). Näillä mennään.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tarkoitus oli tosiaan sulatella kirjoituksella kinkkua... :)

Kirjoitus oli jo ollut valmis jonkin aikaa, mutta pääsin koneelle lähettämään hieman myöhässä. Siksi lisäsin viimeiset lauseet selitykseksi.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Venäjä käy puolustuksellista hyökkäyssotaa, minkä se sanoo olevan oikeutettu vastaus lännen provosoinnille. Kun tuon olemme sisäistäneet, turvaudumme vanhaan kansan viisauteen, ettei pidä ärsyttää nukkuvaa karhua. Ei siis pidä provosoitua, kun provosoidaan. Suomen suoja on uskottavuus. Mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassakaan.

Tuollaisten liirum laarumien ja toive ajattelun varaan Suomi rakentaa ulkoisen turvallisuutensa. Kaikki tietävät etteivät ne todellisuudessa riitä mihinkään, joten säilyttääksemme itsenäisyyden, kollektiivisesti alistumme luopumaan siitä itse pikku hiljaa.

Teeskentelevä Nato-keskustelumme on oman harhamme ylläpitoa. Oikeasti pitäisi nostaa kissa pöydälle ja päättää onko parempi liittyä vai ei. Tunnustaa se ettei Venäjä siitä ilahdu. Varmasti jonkin verran turvallisuustilannetta se heikentäisi, mutta myöskin tunnustaa enemmän sitä parantavan. Jos on parempi liittyä, liitytään. Jos se vaihtoehto on oikeasti huonompi, niin voidaan lopetetaan kiertely ja kaartelu asian ympärillä, ja ennen kaikkea siitä nato-optiosta jauhaminen. Vaikka Nato-selvitys on jo laadittu vanhentuneiden tilannetietojen mukaan, päätöstä ei selvästikään uskallettu tehdä.

Sitten kannattaa vielä kysyä, uskooko joku ettei Venäjän tilanne ja uhoaminen vain jatka pahenemistaan edelleen? Semmoinen asia kuin tottuminen ylivoimaan, on antautumista. Siinä Suomi pärjää hyvin.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Maaliskuisten presidentinvaalien jälkeen saattaisi tulla taitekohta, jossa Venäjä ehkä ymmärtäisi viime vuosien politiikan olevan epäonnistunutta ja hakisi ulospääsyä nykyisestä umpikujastaan.

Korostan sanoja "saattaisi", "ehkä ymmärtäisi".

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

BZ on tarkoitettu henkilöille, joiden älykkyysosamäärä on 90:n pinnassa. Ennen puhuttiin heikkolahjaisista.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Koko hommasta tulee mieleen Merileijona, joka oli pelkkää hämäystä, vaikka tehtävään sopimattomia laivoja kerätttiin satamiin, ja maihinnousuharjoituksia pidettiin - kyse oli vain Britannian painostamisesta rauhantekoon, ei vakavasti otettavasta hyökkäyssuunnitelmasta.

Oletetaan, että konflikti syttyy, ja Venäjä valtaa Baltian maat, mitä sitten, jos sota ei lopukaan siihen?

Käyttäjän hpeltola kuva
henri peltola

Pitkä juttu oli, hyvin lähti kinkku liukenemaan ja veri kiertämään elimistössä, kiitos siitä.

Itse juttuun sen verran että jos totuutta lähdetään etsimään kuten otsikossa kirjoitit, on sitä ensisijaisesti lähdettävä hakemaan jostain muualta kuin viihteellisten lööppilehtien jutuista joissa on lähteinä nimettömiä henkilöitä. Nyt kyseessä ei ole totuus vaan mielipide/spekulaatio, ja mikäli tarkoitushakuinen sellainen, propagandaa/infosotaa.

Ja venäjän harjoitukseen: Totta kai venäjän armeija harjoittelee siltä varalta että sota syttyy, se on sen tehtävä. Sodan syttyessä se iskee nopeasti tarkoituksena pyyhkäistä vihollisen strategiset kohteet kartalta ja jos se ei riitä, turvautuu ydinaseisiin.

Se kuka sodan aloittaa on sitten toinen asia. Kukaan ei tietenkään sitä ole omien sanojensa mukaan tekemässä. Usa toki lähestyy venäjän rajoja sijoittamalla kalustoa vuosi vuodelta lähemmäs Venäjän rajoja, "puolustusmielessä". Venäjä sijoittelee myös kalustoaan rajojen tuntumaan, ja tämä saa naapurimaissa aikaan uhatuksi tulemisen tunnetta niissä jotka uskovat Venäjän olevan laajentumishaluinen lähialueille. Itse en niin usko, vaan tarkastelen asiaa USAn ja Venäjän ja liittolaisten välisenä.

Miksi en usko Venäjän laajentumispyrkimyksiin? Koska mikään ei viittaa sellaiseen. Muutama alueloukkaus ei siihen riitä. Ukrainan tilanteeseen vetoaminen ei ole peruste, koska Venäjä ei ollut aloitteen tekijä konfliktissa. Länsimainen narratiivi jonka mukaan Venäjä yllätti maailman yhtäkkiä hyökkäämällä Ukrainaan, Obaman istuskellessa viattomana ovaalihuoneessa jalat pöydällä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sama tilanne Georgiassa, totuutta USAn osallisuudesta ei haluta kertoa koska se ei kuulu suureen länsimaiseen tarinaan. Silti näillä esimerkeillä aina perustellaan Venäjän laajentumishalua, Putinin mielipuolisuutta etc. Ei mene läpi.

Osapuolet ovat USA ja Venäjä.

Siihen sekuntiin asti kunnes ensimmäinen ammus lähtee matkaan kohti vihollislinjoja, molemmat osapuolet vannovat rauhan nimiin. Sen jälkeen tilanne on eri, osapuolet ovat selvillä.

Kysymys kuuluu, kumman puolelle asetumme?

A) Jos USAn, Venäjä tuhoaa Suomen kohteet nopeassa iskussa. NATO ei ehdi kissaa sanoa. Sanotaan, että Venäjä ei hyökkäisi NATO -maahan, mutta JOS Venäjälle hyökättäisiin, ei NATO -jäsenyys estäisi silloin mitään, Suomen kohteet tuhottaisiin välittömästi.

B) Jos Venäjän, mitä sitten tapahtuisi, en ole oikeastaan tuolta kantilta ajatellutkaan koska konfliktissa Venäjän puolelle asettuminen on suomalaisena historiallisesti absurdi ajatus. Mutta nyt saa spekuloida kun kerran jonkun sodan osapuolen kanssa halutaan liittoutua. Eli saisiko Suomi olla rauhassa vai yrittäisikö Usa tai NATO silti käyttää maatamme alustana Venäjää vastaan? Tulisiko Venäjä silloin maaperällemme ja yhdessä Suomen armeijan kanssa estäisi USAn ja liittolaisten joukkojen tulemista maahamme.

Vai toimisiko USA kuten mm. Syyriassa ja Ukrainassa eli tukisi hallituksen vastaisia joukkoja saadakseen maan johtoon itselleen mieluisen johtajan joka ajaisi NATOon liittymistä? Keitä Suomessa olisivat nämä hallituksen vastaiset joukot? Suomea on aika vaikea horjuttaa tällä tavoin koska täällä ei ole juurikaan toisilleen syvästi vihamielisiä ryhmittymiä, kuten ääri-islamistinen ISIS Syyriassa tai äärinationalistinen Pravyi Sektor Ukrainassa.

Toki, jos suomeen tulisi niin Venäjämielinen johtaja joka liittoutuisi Venäjän kanssa, se olisi monelle suomalaiselle niin punainen vaate että heidät olisi todennäköisesti helppo agitoida taistelemaan hallitusta vastaan. USAn tuella voitaisiin järjestää laajat ja pitkäaikaiset mielenosoitukset Helsinkiin, ja sopivalla hetkellä eskaloida tilanne, esim. järjestää Maidan -tyylisesti tarkka-ampujia ampumaan väkijoukkoon kaaoksen luomiseksi jonka turvin valta vaihdettaisiin.

Liittoutuminen Venäjän kanssa veisi siis myös suomen kaaokseen, proxy-sota-alueeksi. Ja mitä sodan jälkeen, mitä jäljelle jääneelle Suomelle tapahtuisi? Suhteemme länteen olisivat huonot, länsimaan status kyseenalainen, Venäläiset jäisivät maahamme miehittäjiksi ja tänne tulisi todennäköisesti Venäjän tukikohta.

C) Mutta jos puolueettomuus on valintamme, mitä se tarkoittaa? Saammeko olla rauhassa? Emme silloinkaan, vaan joudumme todennäköisesti tekemään päätöksen liittoutumisesta tilanteen jo ollessa päällä. Tilanne on kuitenkin silloin siinä mielessä helpompi että tiedämme sodan aloittajan ja voimme liittyä tukemaan hyökkäyksen kohteena olevaa osapuolta. Tai vaihtoehtoisesti voimme valita sen osapuolen jonka laskemme olevan voitolla. Tai tehdä päätöksiä lukemattomien muiden syiden pohjalta. Jokatapauksessa NATOssa jo ollessamme päätös olisi jo tehty, puoli valittu ja toimiminen sen mukaista(katso kohta A).

Spekulointi on halpaa ja mielenkiintoista, mutta ongelmallista koska sitä oikeaa ainoaa totuutta on loppujen lopuksi vaikea hahmottaa mielipiteiden ja eri tahojen narratiivien sekamelskasta. Jälkeenpäin sitten on helpompi hahmottaa tapahtumien ja päätöksien syitä mutta siihenkin omat vaikeutensa tuo se että voittajilla on tapana julistaa totuudet.

Lopuksi haluan sanoa oman mielipiteeni asiaan ja se on vanha tuttu, kannatan puolueettomuutta. Kaikki 3 vaihtoehtoa joita pohdiskelin ovat karmivia ja todennäköisesti vielä pientä siihen nähden mitä oikeasti tapahtuisi koska 3. maailmansota olisi syttyessään ydinsota ja se tietäisi jo uhkaa koko ihmiskunnan olemassaololle maapallolla. Siksi Suomen pitäisi kaikin keinoin ajaa rauhaa ja se onnistuu parhaiten sotilaallisesti liittoutumattomana.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Minusta Bildin ja sen haastattelemien asiantuntijoiden logiikka on uskottava ja samaa virttä olen itsekin paasannut.

Pohjimmainen kyse on vanhoista neuvostotasavalloista, jotka Venäjä haluaa pitää etupiirissään, mutta joissa voi olla halukkuutta siirtyä länteen kuten Ukrainalla kolme vuotta sitten.

Euroopassa on jo puolen kymmentä jäätynyttä konfliktia, jotka ovat yllä pohjimmiltaan samasta syystä: Venäjä haluaa estää vanhojen neuvostotasavaltojen liukumisen länteen. Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan noiden valtioiden lopullinen asema, mitä se ei ole kyennyt. Tuo on Euroopan turvallisuutta heikentävä tekijä numero yksi. Odotellaan Venäjän romahtamista taas kerran tekemättä mitään.

Venäjä on valmis pitämään etupiiriään Itä-Euroopassa myös sotilaallisesti tai ainakin uhkailemalla sotavoiman käytöllä.

Sotilaallinen kriisi Venäjän ja lännen välillä voi syntyä, jos jokin Nato-maa - esimerkiksi Puola tai Liettua - tulisi vedettyä jollain tavoin mukaan esimerkiksi Valko-Venäjällä tapahtuneen värivallankumouksen pyörteisiin ja Venäjä alkaisi toteuttaa niitä sotilaallisia ja myös muita toimia, joita se on suunnitellut ja harjoitellut.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

"Minusta Bildin ja sen haastattelemien asiantuntijoiden logiikka on uskottava ja samaa virttä olen itsekin paasannut."

Mihin muuhun logiikan uskottavuus perustuu, kuin sinun paasaamaan virteeseesi?

Alkanut jäämään tuo Bildin logiikka jäämään yksin ja epäilen voimakkaasti että kyseiset asiantuntijat jäävät anonyymiksi tässä infosodan hyökkäyksessä.

Käyttäjän KariRantala kuva
Kari Rantala

Henri Peltola, kiitos "puolueettomuus"pohdinnoistasi , vaikka lopulta päädyit liittoutumattomuuteen. Lapsellisuuttani uskon siihen, että näitä strategisia
sotakuvioita ei todellisuudessa tarvitse lainkaan pohtia, koska Venäjän voima ei riitä 140 miljoonan miehistöllä lännen 850 miljoonaa vastaan, taloudellisesti mammuttia vastaan, sotilaalliseti ja teknisesti ylivoimaista länttä vastaan.
Putin on jo myöntänyt olevansa hyökkäämättä Naton jäseniä vastaan ja hyväksyvänsä mielihyvin sen, että jäsenet eivät välttämättä osallistu hyökkäyssotaan Venäjää vastaan, ellei Venäjä ole ensin hyökännyt maahan.
Näillä doktriineilla Nato on ehdoton rauhan tae Euroopassa. Meidänkin uskottava
puolustus saisi jäsenyydestä todellisen lisävoiman. Sauli Niinistön käsitys
Natosta miltei "vihollisena" on tulevalta puolustusvoimain ylipäälliköltä huolestuttavaa.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Mikähän on ollut suomentajan pätevyys? Itse näen virallisen kääntäjän tutkinnon suorittaneena virheen varsin olennaisessa kohdassa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Ei mitään pätevyyttä. Kuten ensimmäisessä luvussa kirjasin, käänsin vain kirjoituksen ajatuksia niin kuin minä ne ymmärsin, en missään nimessä sanasta sanaan enkä niin kuin muut sen ymmärtävät.

Minulla on aina kirjoituksissa se alkuperäinen teksti, jotta jokainen voi tehdä oman käännöksensä. Tässä tapauksessa vain linkit, kun kirjoitukset ovat pitkät.

Tulos on kuitenkin näinkin "käänettynä" hyvä, koska sinä ammattikääntäjänä havaitsit vain yhden virheen.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Toivottavasti en vaikuta pilkunviilaajalta, mutta kyse on tästä kohdasta:
"He [venäläiset] uhkaisivat toki ryhtyä sotatoimiin,..."
English-tekstissä:
"They threaten to take military actions ..."

Sotatoimi on sellainen, missä jo ammutaan kovilla naapuria, sotilaallista toimintaa voi olla joukkojen siirrot yms. Mielestäni tässä on iso ero, kun puhutaan Natoon liittymisen seurauksista.

Saksaksi olevasta tekstistä Google kääntää myös "sotilaallista toimintaa".

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #22

Olet täysin oikeassa.

On syytä muistaa sekin, että BZ on täysi roskalehti, mikä saksaa taitamattomille ei välttämättä ole selvää.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #23

Pekka, analysoitko tuota Zapad-kirjoitusta, mikä siinä on pielessä. Minä en siihen ota kantaa enää enempää, koska omat kannanottoni juttuun on luettavissa blogikirjoituksen kolmesta viimeistä luvusta. On helppo yleistää ja vouhkata yleisellä tasolla yksilöimättä itse kirjoituksen sisältöä. Monet kaltaisesi melskaavat myös Helsingin Sanomia Nato-haukkojen roskalehdeksi kuitenkaan yksilöimättä yhtään juttua ja jutun asiaa. Tuolla mielipiteellä ei sinänsä ole toki mitään merkitystä kirjoitukseeni kuten ei Bild-lehdellä lehtenä.

Se, miksi "suomensin" jutun, liittyi siihen, että suomalaismedia uutisoi jutun niin laajasti Ilta-Sanomista Uuden Suomen kautta Helsingin Sanomiin. On hyvä tietää, mistä suomalaismedia onkaan kirjoittanut.

Olisin tehnyt vastaavan, jos jutun alkuperäisjulkaisija olisi ollut vaikka The Sun.

Kremlin haukkojen touhut ja kirjoittelut vaikuttavat välillä tosi koomisilta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #26

No ei The Sunkaan ole todellakaan mikään laatulehti. Ruotsihan kuulemma vältti Saksan miehityksen uhkaamalla Kiirunan kaivosten räjäyttämisellä. Suomenhan kannattaisi ilmeisesti miinoittaa kakki lentokentät ja satamat ja ilmoittaa kiirisitilanteessa, että miinat on viritetty ja kaikki räjähtää, jos sinne mennään, purkukoodi on Joulupukin hallussa. Sittenhän ei Venäjällä olisi enää mitään kiinnostusta? Peranaruttomiinat voisivat myös olla tehokkaita, plutoniumista puhumattakaan.

Ehkäpä KDKT:ssa on jo sielläkin kobolttipommi viritettynä?

https://en.wikipedia.org/wiki/Doomsday_device

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #23

Voidaan tietysti myös todeta että lehden väitteet vastaavat hyvin noin pariakymmentä muuta asiantuntija-artikkelia maailmalla ja jopa Venäjän ja Valko-Venäjän puolustushallinnon antamia tietoja. Kerropa Roponen missä kohtaa lehden tiedot ovat roskaa.

On helppo väittää että juttu on roskaa jos ei pysty perustellusti sitä osoittamaan. Väitteitä voi tehdä ääliökin mutta perustelu vaatii jo vähän muutakin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #30

Juha Hämäläinen ja Pekka Roponen ovat siinä oikeassa, että Bild on Saksan "Seiska-lehti". Jokainen saksan kielen taitoinen sen tietää. Hyvä kuitenkin, että kelpaa..niin Iltalehden lööpiksi kuin Uuden Suomen karuselliin.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #31

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä on lehden maine sinun silmissä. Keskeinen peruste tälle kirjoitukselle oli siis se, miten laajasti Bild-lehden juttu on Suomessa uutisoitu.

Juha Hämäläinen ja Pekka Roponen tai edes sinä ette ole analysoineet jutun sisältöä, olette vain vouhkanneet lehden nimestä jo toista päivää.

Tälläkin sivulla kun luen kirjoituksia, analysoin vain kirjoituksen sisältöä, en kirjoittajaa, olipa hän poliittisilta ajatuksiltaan mitä tahansa. On vain hyviä tai huonoja kirjoituksia, ei hyviä tai huonoja kirjoittajia.

Ennakkoluulot ja -käsitykset kuvaavat kyllä kunkin ihmisen henkistä kyvykkyyttä, miten voi käsitellä asioita asioina riippumatta niiden esittäjästä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #33

Niin kuin totesin: hyvä kun kelpaa..

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #30

Ryhtyisikö Venäjä todella tuollaiseen uhkapeliin ja miksi; Baltian valtaus ja neulanpoistopommitukset nujertaisivat eurooppalaisten NATO-maiden vastarintatahdon ja sota päättyisi siihen, NATO hajoaisi ja USA vetäytyisi Euroopasta? Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että pitkässä konventionaalisessa sodassa länsi voittaisi. Kiina ei lähde sotimaan Venäjän puolesta, vaan katselisi Siperiaa kiinostuneena.

Tällä logiikallahan on ihan yhdentekevää, mitä Suomi tekee, koskapa 1. Venäjä joko voittaa helposti, tai 2. aloittaa yhdisodan, koska tietää häviävänsä. On siis suhteellisen yhdentekevää lopputuloksen kannalta, minkälainen puolustus meillä on.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #22

Juu, ilman muuta sotilaallinen toiminta ja sotatoimet ovat kaksi ihan eri asiaa. Kaikille lienee selvää niiden selkeä ero. Pahoittelisin käännösvirhettä, jos kyseessä olisi virallinen käännös. Nyt en pahoittele.

Kun käänsin actions-sanaa, mietin kyllä mitä käännöstä käytän niin, että se sopii asiakokonaisuuteen. Käytänkö toiminta-sanaa, toimenpide-sanaa vai peräti taistelu-sanaa, joka on myös virallinen action-sana käännösmerkitys ja sotilaallisessa tekstissä tuota käännöstä käytetään paljon käännöksenä.

Englanninkielisessä sotilaallisessa tekstissä on luvallista käyttää jopa siis taistelu-sanaa. Käännöstä ei mielestäni koskaan saisi tehdä yhden lauseen perusteella vaan vähintään yhden kappaleen perusteella, jotta kirjoittajan ajatusmaailma selviytyisi.

Onneksi en ole virallinen kääntäjä, koska siihen minulla ei olisi edellytyksiä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #22

Totta, mutta toisaalta Pohjois-Korea käytti sanaa "act of war " uusista talouspakotteista ja tämän Uusi Suomi käänsikin uutisoinnissaan sanaksi sotatoimi.

Sotatoimesta ei kuitenkaan ole kyse vaan mediasodasta.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen Vastaus kommenttiin #27

Joten omista käännöksistä valitaan se mikä parhaiten omaan pirtaa sopii?

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Tämä toimi ehkä toisessa maailmasodassa Suomen suunnalla [jutussa otaksutusta syystä], mutta mikä toimisi nyt? Se on se suuri kysymys, johon kannattaa yrittää tosissaan vastata.

http://variaatiot.blogspot.fi/2017/12/mausteeksi-p...

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Ansiokas kommentti, joka toivottavasti luetaan tarkkaan asiaankuuluvissa piireissä.

Yksi seikka mikä jostain syystä on jäänyt vähemmälle huomiolle Zapad 2017 -harjoituksesta on jatkuva informaatiosodankäynti ts. informaatiovaikuttaminen ja strateginen kommunikaatio, jotka ovat osa Kremlin keinovalikoimaa. Tunnetuimmat tapaukset ovat vaaleihin sekaantuminen ja valeuutisten tuottaminen ja levittäminen. Operaatioita on toteutettu mm. jutussasi mainituissa maissa. Keinot ovat uusia mutta strategia on vanha eli hajoita ja hallitse.

Kremlin strategisen kommunikaation tarkoitus on yhtäällä hajaannuksen ja sekaannuksen luominen, jotta ihmiset menettäisivät luottamuksensa viranomaisiin ja toisaalta kiilan lyöminen liittolaisten väliin. Näin luodaan edellytyksiä ja otollista maaperää "vihreiden ukkeleiden" toiminnalle.

Eikä sekään ole sattumaa, että jos/kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen niin Spetnaz-joukoilla on jo käytössään uniformuja, jotka erehdyttävästi muistuttavat Suomen puolustusvoiminen M05-maastopukua.

Seppo Kotilainen

Venäjä avasi tarkoituksellaan rajat auki, tietysti testatakseen, jolloin Murmanskin ja itäisen rajan alueilla tuli ruuhkaa. Jokainen ymmärtänee, miksi tämä tehtiin. TV:stä tuli dokumentti, missä Pietarin ja Moskovan alueella laittomasti tai ihan laillisesti olevat tiettyjen maiden ihmiset saadaan tarvittaessa nopeasti kuormittamaan rajaa pohjoisessa ja idässä saman aikaisesti.

Näin ollen saadaan yhteiskunnalle tehtyä painetta sekä taloudellisesti, että sitä myöten kansalaisten tyytymättömyyttä. Tällä taas haetaan nationalismina nousuun.

Tämä lienee tarkoitus pitemmällä tähtäimellä.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

Ruotsista tuli enemmän turvapaikan hakijoita ja mitä hallitus teki?

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Näin asioita tuntemattomana minua usein kiinnostaa se, kuinka ohjushyökkäystä harjoitellaan nimenomaan johonkin kohteeseen?

Siis eikö se kohde ole harjoituksen kannalta pelkkä koordinaatti, joka syötetään koneelle? Eihän ohjuksia kaiketi tarvitse manuaalisesti rihdata kohti määränpäätään ;).

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Ainakin Nato-maat harjoittelevat ohjuspuolustusta mm. Patriot-ohjuksin Kreikan Kreetan saaristossa Sauda Bayn tukikohdassa lähellä Chania.

Esim. "Sauda Bay military base" hakusanalla löytyy tietoa.

Yksi mielenkiintoinen linkki on: https://www.reuters.com/article/us-germany-netherl...

Kyllä ohjuslaukaisua kaikkine toimenpiteineen pitää harjoitella. Tuskin se koordinaattien syöttö lienee se oleellisin harjoituksissa.

Kun Venäjäkin harjoittelee, se varmasti seuraa samalla myös Suomen (signaali)tiedustelua siitä, onko Suomi tietoinen ja kartalla Venäjän ohjustoimista.

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

Se asia, että Venäjällä pidettäisiin meidän kahdenvälisiä suhteita jotenkin erityisinä tai meitä ei laskettaisi jo nykyisellään länsiliittoumaan, on täysin meidän suomettuneiden poliitikkojemme luomaa harhakuvitelmaa. Presidenttimme on siinä oikeassa, että jos Suomi ajautuu sotaan, tarkoittaa se jo laajempaa konfliktia tai sen esiastetta. Yksittäissota tuskin on mahdollista.

Veikkaan myös, että meillä on yleensäkin varauduttu vääränlaiseen sotaan puolustusajattelussamme. Suomen tarve Venäjälle perustuu vain ja ainoastaan strategiseen sijaintiimme, joka korostuu Baltian maiden liityttyä Natoon. Se tarkoittaa juuri maan nopeaa valtaamista omaan käyttöön ja silloin ei maajoukkoja tarvita ennen kuin valtio on pakoitettu antautumaan, jolloin noita joukkoja käytetään vain varmistuksena. Silloin kyse on juuri eräänlaisesta ohjuksilla käydystä salamasodasta, jonka torjumiseen meillä ei ole edes kalustoa.

Naton ulkopuolella pysyessämme vielä sahaamme omaa oksaamme oikein perusteellisesti, koska huoltovarmuutemme ja yhteytemme länteen on menetetty, jos Pohjanlahti ja Lappi ajautuisivat vihollisen hallintaan. Suomen ja Ruotsin kuuluessa Natoon, ei Venäjällä olisi ikinä edes syytä kyseenalaistaa sen paremmin Itämeren herruutta kuin käyttää Suomea välikappaleenakaan Natoa vastaan käydyissä operaatioissa. Silloin myös torjuntakalustoa salamasotaankin löytyisi enemmän kuin Venäjällä hyökkäyskalustoa.

Historiallisesti suurimmat virheet tehtiin Halosen presidenttikausilla, kun ei haettu Nato-jäsenyyttä Baltian maiden kanssa samaan aikaan. Nato-jäsenyys ei ole vieläkään myöhäistä, mutta se lisää vastakkainasettelua enemmän kuin silloin. Joka tapauksessa se on meidän etumme, vaikka asiaa ajattelisi miltä näkökannalta. Kuitenkin meidän päätöstä tehdessämme kuuluu ajatella vain ja ainoastaan Suomen etua, eikä Venäjän.

tom brunila

Alakurtin tukikohta on suunnilleen samalla korkeudella kuin Norjan Bodösä sijaitseva NATO:n käytössä oleva suuri tukikohta ja lentokenttä josta kriisin aikana myös voitaisiin torjua sukellusveneitä.
Ja lyhyin matka kahden pisteen välillä on edelleen suora viiva. Joten Alakurttiin sijoitettujen joukkojen hyökkäyssuunta olisi melko varmasti suoraan länteen Atlantin rannikolle asti!

Käyttäjän jariekilpinen kuva
Jari Kilpinen

Armeijat yleensä harjoittelee. NATO on aktiivisesti harjoitellut ja Suomi. Miksi Venäjä ei harjoittelisi? Mitäköhän uhkaa vastaan Nato harjoittelee?

Jussi Tuusa

Minäkin kyselen hiukan tämän ja joulukuun aiempien blogien motiivien perään. Enemmistö voi varmaan olla samaa mieltä siitä, että julkisista lähteisyä esiin tuodut tekniset yksityiskohdat ovat venäläisten tiedossa ja että Suomen ilmatorjunta tarvitsee määrällistä ja laadullista upgradea. Moni voi olla (kuten minä) NATO-jäsenyyden kannalla.
Kysymykset nousevat siitä, että nämäkin blogit ovat osa informaatiovaikuttamista ja on kyseenalaista, onko sellaisen mielikuvan luominen suomalaisten tai venäläisten keskuuteen järkevää, jossa Suomen vastekyky ’shock campaign’-hyökkäykseen on leimattu käytännössä riippuvaiseksi NATO-liittoutumista edellyttävistä ensivaroitus- ja ohjustorjuntajärjestelmistä? Tämä viesti sisältää kirjoittamattomana toisen viestin: Ilman liittoutumista ja raskasta high tech-ohjuspuolustusta Suomi on heti polvillaan.
Tämä ei pidä paikkaansa ja antaa Suomen turvallisuuden kannalta haitallisen viestin niin omille kuin venäläisillekin. Se, kuinka väärä tämä viesti on, riippuu paljon niistä ratkaisuista, joita tehdään paikallisjoukkojen valmiuden, materiaalin sijoituksen, niin sotilas- kuin siviilipuolen robustien ja redundanttien ”low tech”-johtamis- ja viestijärjestelmien ja yhteiskunnan yleisen kriisinsietokyvyn suhteen.

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

Ehkäpä tässä tilanteessa on hyväkin kyseenalaistaa erilaisia ajatuksia puolustuskyvystä, koska poliitikot suorittavat vastakkaista informaatiovaikuttamista yhdessä Venäjän trollitehtaiden kanssa kansalaisten ajatusmaailmaa muokatessaan. Kyllä Venäjällä tiedetään ilman bloggaamistakin, minkälaiseen hyökkäykseen ne saavat meiltä vastusta ja minkälaiseen taas eivät, joten eiköhän nämä keskustelunavaukset kuitenkin toimi kansakuntaa hyödyttävinä elementteinä pitkässä juoksussa.

Politiikoilta taas pitäisi saada kansalle rehelliset vastaukset kysymyksiin, minkälaisiin hyökkäysskenaarioihin meillä on varauduttu ja mikä oikeasti on kyky niiden torjumiseen? Tuo uskottava puolustusmantra vaikuttaa käsittävän juuri varautumisen sellaiseen hyökkäysskenaarioon, joka ei vaikuta todennäköisimmältä vaihtoehdolta, jos sellainen joskus on toteutuakseen. Toivottavasti emme ikinä joudu minkäänlaisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta vääränlainen varautuminen ja puolustuskyvyn vääristeleminen kansalaisilta vain suurentaa turvallisuusriskiä, koska silloin ongelmia ei korjata vaan yritetään piilottaa ne. Puhutaan Ruotsissakin avoimesti puolustusvoimien kyvykkyydestä tai kyvyttömyydestä, jolloin siinä olevien aukkojen korjaamiseksi saadaan myös kansan tuki vaadittavien päätöksien taakse. Samaa odottaisi meidänkin suomettuneilta politiikoilta, joiden suurin pelko tuntuu olevan, miten äänestäjät heidän avautumiseensa reagoisivat.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Ja nyt on britit joutuneet häätämään aluevesiensä lähellä härkkinyttä venäläistä sota-alusta....

Sama provokaatio jatkuu ja länsimedia repii isoja otsikoita - ja tekee Venäjää mielikuvatasolla todellista vahvemmaksi.

Liittyköhän nämä voimailut jossain määrin NS2:n kohtaamiin vastuksiin?

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

Pesonen on kirjoituksissaan tehnyt siviilinkin ymmärrettäväksi Akilleen kantapäämme: ilmapuolustuksen terävin kärki on tuhottavissa muutaman kymmenen täsmäaseen yllätyksellisellä käytöllä juuri silloin, kun itänaapuri sen tarkoituksenmukaiseksi katsoo. Tämän jälkeen meno ilmatilassamme saattaisi olla suunnilleen samanlaista kuin Irakissa keväällä 2003.

Omat resurssimme eivät ymmärtääkseni riitä täydelliseen suojautumiseen ohjushyökkäykseltä, eikä se ehkä ole mahdollista liittoutumallakaan.

Liittoutumalla saamme kuitenkin tueksemme korttelin kovimman kundin, joka oli valmis, vallassa olevasta presidentistään huolimatta, tulittamaan 50 miljoonan dollarin risteilyohjuspotilla syyrialaista lentokenttää kostoksi kemiallisten aseiden käytöstä taistelukentällä.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

On pojilla aihe Jouluaikaan. Minun shokkikampanja oli joulusiivoon osallistuminen.
Kävi luitten ja lihojen päälle. Aivot saivat rauhan aatoksia.

En arvaakkaan, mistä kumpuaa hillitön sodan ja tuhon ihannointi tässäkin blokissa. Pelko taitaa sittenkin olla ihmisen voimakkain vietti. Kiimakin on vain erään pelkotilan seurausta.

Kivahan näitä militääriasioita on pallotella ees-taas. Lueskella maailman lehdistöä ja tuottaa kopioita kansan luettavaksi. Suositan kuitenkin runsasta oman älyn käyttöä päätelmien teossa.

Jokainen sota on hävitty sota kansakunnille. Sota ja sodan lietsonta on häiriintyneiden ihmisten toimintaa oman egon ja vaurauden kasvattamiseen.

Suomi joutuu mahdolliseen sotaan ainoastaan politiikkojen erheestä, tai pelon tuoman kuvitteellisen tarkoituksellisuuden ajamana. Varokaamme molempia.

Käyttäjän MarkkuPeltola kuva
Markku Peltola

Suurin uhka maailmanrauhalle on USAn aseteollisuus, joka tarvitsee aina uuden sodan. Rauhaa Euroopassa edistää se, kun pidetään USAn aseteollisuuden tuote-esittelijät poissa Suomesta. Suomella ei ole mitään aikeita aloittaa sotaa Venäjää vastaan, ei yksin, eikä minkään liittouman mukana tai jäsenenä. Sota tai rauha, Suomi jonkun liittouman jäsen tai ei, niin Venäjä pyrkii varmistamaan Pietarin turvallisuuden. Yhtenäinen, rauhantahtoinen ja poliittisesti vakaa EU on Venäjälle rauhan tae. Venäjää huolettaa Kiina, Intia, Pakistan ja USA, ei EU. USA taistelee koko ajan koko maailmaa vastaan, ja taisteluvälineitä ovat vapaakauppasopimus, World Bank, Skull and bones -järjestö, Council of Foreign Relations, GMO, lääketeollisuuden tuotteet kuten rokotteet ja statiinit, BigWarIndustry. Mistä Hitlerin Saksa sai rahaa? Varoja ja tarvikkeita järjestivät mm. Prescott Bush (George Walker Bushin isoisä), Rockefeller, Rotschildt.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Listaamillasi hyödyllisillä kansainvälisillä järjestöillä ei ole mitään tekemistä Suomen Nato-jäsenyyden välttämättömyyden kanssa. Olemme jo niissä mukana. Sen toki tiedät, mutta trollaat siitä huolimatta.

Jos Natosta on Suomen turvallisuudelle hyötyä enemmän kuin haittaa, jäseneksi on hakeuduttava. Kukaan ei vielä ole pystynyt osoittamaan, että Nato heikentäisi Suomen puolustuskykyä, mikä kaikilla mittareilla mitattuna on liian puutteellinen. Nato on Suomelle halvin vaihtoehtoisista tavoista nostaa puolustuskykymme sille tasolle, että se on riittävän korkea.

Onko Bildin kirjoitus totta tai ei, on merkityksetöntä. Venäjän kyky halutessaan saada Suomi sekaisin, on kaikkien tunnustama tosiasia. Vain sillä on merkitystä, kun arvioidaan tarvettamme liittyä Natoon.

Haluaisin kuulla presidenttiehdoilta heidän logiikkansa miksi he eivät kannata Nato-jäsenyyden hakemista nyt, kun tilanne on se mistä Bild uutisoi. Ruotsilla on paremmat asevoimat kuin Suomella ja maantieteellisesti parempi geopoliittinen asema. Siellä puutteet tunnustetaan, mutta Suomessa päättäjät levittelevät valheita puolustusvoimien riittävästä kyvystä puolustaa Suomea. Selvää on, että jokin tuossa mättää.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

#61 "Kukaan ei vielä ole pystynyt osoittamaan, että Nato heikentäisi Suomen puolustuskykyä,"
Olet oikeassa. Toinen asia on, miten Venäjä näkee suomen Natoliittoutumisen. Venäjällä alkaa pelko kasvaa, kun Suomen rajat = Naton rajat militäärisillä mitoilla. Pelko aiheuttaa rajapaineita, joka puolestaan herkistää raja-agressioille ja varkain kasvavalle sodan uhalle. Revi siitä sitten puolesi.

Matti Mustonen

Pesonen on Suomen oma Zirinovski. Tosiasioiden ei anneta turhaan pilata tarinaa. Ja kaikki vastalauseet ovat turhia.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Pesosen tekstistä voi lukea myönnön sille, että Suomen tilanne on huonontunut Nato -lähentymisen suhteen. Skenaariossa etääntyminen Natosta vähentäisi alueen jännitystä. Nykyinen virkamiessopimus pitäisi purkaa.

Puolustusdoktriinimme on järkevä, sillä meidät katsotaan miehitettävän, ja sitten on vain kamppailtava vapaaksi. Nykyaikana miehitys ei ole sodan loppu, sen näkee kaikkialla Lähi-Idässä. Sotilaallista invaasiota tehokkaampi on Pesosenkin mainitsema värivallankumous, jollaisten tekemisessä USA on maailman johtava maa. Neuvostoliitto, Venäjä ja Kiina ovat myös olleet mukana kisassa, mutta USA voittaa kultaa. Suomi on massiivisen propagandan kohteena juuri nyt, ja meitä ehkä tarvitaan sotapelialueeksi, niin että tiheämmin asutut alueet eivät vaarannu. Tunnelmann kiristäminen Suomessa ja sitä seuraava mediakäärmekeitto parantaa myös Euroopan valtapuolueiden asemaa jo ennen kuin rytisee.

Tuollainen kärhämä ei kuulu Suomelle, parempi sotia sodat vaikka Ukrainassa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Minulla on jo melkein valmiina seuraava kirjoitus otsikolla "Venäjän ja lännen suhteiden pysyvä ratkaisu on vanhoissa neuvostotasavalloissa".

Julkaisen sen varmaan viikonloppuna. Jos löytyy luppoaikaa, käy sitten lukemassa. Siinä on selvitetty, miksi Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt jo vuodesta 2008 ja heikkenee edelleen. Siinä on myös ehdotuksia, miten Euroopan turvallisuus saataisiin kylmän sodan ajan tasolle, jolloin Euroopassa ei sodittu eikä ihmishenkiä menetetty sotatoimissa niin kuin nyt.

Sodissa kuolleiden mittapuulla Eurooppa elää taas synkkyyden aikaa. Ei voida puhua enää sivistyksen maanosasta. Itä-Ukrainassakin on kuollut jo yli 10 000 eurooppalaista ihmistä.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

" ... Asiantuntijan mukaan saksalaislehden kohu-uutisen väitteet Venäjän sotaharjoituksesta eivät pidä kutiaan.

Venäjän syyskuun Zapad (Länsi) -suursotaharjoitusta tarkkaan seurannut Venäjän asevoimien asiantuntija Michael Kofman kiistää saksalaisen Bild-lehden Suomessakin laajaa mediahuomiota herättäneen uutisen väitteet. Jutussa muun muassa väitettiin, että Venäjä olisi harjoitellut invaasiota Baltian maihin, Puolaan, Suomeen ja Ruotsiin sekä Saksan pommittamista. Saksalaislehden juttu perustui kahteen nimettömään ”länsimaiseen tiedustelulähteeseen”.

CNA:n ja Wilson Centerin tutkija Kofman arvioi Bildin uutisen väitteitä Venäjän asevoimiin keskittyvässä Russian Military Analysis -blogissaan. Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan myös Viron yleisradion sivuilla. Kirjoituksessaan Kofman käy läpi, miksi monet saksalaisuutisen väitteistä ovat täysin epäuskottavia sekä antaa myös lyhyen selvityksen siitä, kuinka Venäjän suurharjoitus oikeasti eteni.

– Tästä harjoituksesta voi saada tärkeitä oppitunteja, mutta kuten aina, sensaatioväitteet sotkevat asioita ja johtavat säännöllisesti siihen, että ihmiset oppivat asioita, jotka eivät ole totta, Kofman kirjoittaa.

Vaihtoehtoista historiaa

Michael Kofman kuvaa saksalaisjuttua silkaksi kuvitelmaksi ja ”vaihtoehtoiseksi historiaksi”. ... " -Verkkouutiset

~ https://www.verkkouutiset.fi/eiko-venaja-harjoitel... -

...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset