Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle

На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран – членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии.”, on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (Ria Novosti 21.10.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa.”

Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.

Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:

Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.

Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.

Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla ”Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?” (US-blogi 25.10.2015).

                                                                                  ****

Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.

Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.

Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen ”Объединённое стратегическое командование ’Север’”, lyhenteenä "ОСК Север”, mikä latinalaisin aakkosin on ”OSK Sever” ja vapaasti suomennettuna vaikkapa ”Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen”. Englannin kielellä ”OSK Sever” on ”Northern Fleet Joint Strategic Command”. Myös “Arctic Joint Strategic Command”- ja ”North Unified Strategic Command” -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös ”Арктические войска” -termiä, mikä on suomennettuna ”Arktiset joukot”.

Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (Мурманская область) Anadyrin (Анадырь) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (Чукотский автономный округ).

Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.

Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet, esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.

OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (Северный флот) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.

Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.

Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.

Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.

                                                                                  ****

Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.

Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.

Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.

Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.

Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten – 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä” oli uutisotsikko Tekniikka & Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (Tekniikka & Talous 30.12.2014). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.

                                                                                  ****

Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.

The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla ”Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (The Barents Observer 7.4.2016).

Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (Минобороны России 6.4.2016).

Venäjä oli  jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия).

Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän sotilaallisten toimien ulkopuolella.

On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.

Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla ”Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”, AldriMer.no 18.10.2017).

Norjalaissivusto kirjoittaa:

Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise “Zapad 2017” in the High North.”

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.

Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.

On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.

Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (Ria Novosti 14.9.2017 ja Ria Novosti 14.9.2017).

Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:

Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser «Pyotr Velikyi» in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Vapaasti suomennettuna:

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [Пётр Великий]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [Туполев ТУ-95] ja TU-22M3 [Туполев ту-22М3] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.

                                                                                  ****

Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?

En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien – kuten Koillisväylän – hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.

Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.

Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025 (ГПВ-2025) ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. ЦАСТ 2015), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.

Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.

Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.

Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto. Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle. 

Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (GIUK Gap), joka on esitetty kuvassa 1.

Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.

Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Top general tells Marines to be prepared for a big fight” (vapaasti suomennettuna: “Korkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun”) (The Washington Post 23.12.2017).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 22.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

                                                                                  ****

Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.

Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.

Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.

Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (HS 28.11.2014), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.

Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.

Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.

Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.

                                                                                  ****

Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on ”Арктические военные базы Минобороны РФ” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat”). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla ”Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы” (”Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat”), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (Kont 17.12.2016). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.

Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.

Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat S-300– tai S-400-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).

Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.

Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):

1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)

2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)

3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)

4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)

5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)

6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)

7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)

Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.

Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):

1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)

2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)

3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)

Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.

Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.

Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.

Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).

Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.

Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.

Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.

Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.

 


 

Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot

Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.

Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.

Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.

Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.

Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.

Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).

Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:

Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).

Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.

Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).

Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:

ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä

ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä

РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä

МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)

ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene

БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)

БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja

МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)

РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)

ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene

БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus

ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus

СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva

МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus

РКА (ракетный катер) = ohjusvene

АКА (артиллерийский катер) = tykkivene

ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).

Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.

Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi пр.956-merkintä (пр.956) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед. Venäläiset rakastavat projekteja.

Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla ”Весь российский флот” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän laivasto kokonaisuudessaan”) (Kommersant 25.2.2008 -1 ja Kommersant 25.2.2008 -2). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni Russianships.info, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.

                                                                                  ****

OSK Sever (ОСК Север), sotilasyksiköt

Pohjoinen laivasto (Северного Флота, Сф ВМФ России), sotilasyksiköt:

11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).

12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),  31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).

43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).

279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).

215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566 отряд судов обеспечения, Северного флота, в/ч 77360), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).

269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).

152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (Береговые Войска СФ, БВ ВМФ)

186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи, в/ч 40630), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон, в/ч 36085), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, МТО, в/ч 96143), – (ei sijaintia).

420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки, в/ч 40145), Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).

61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

Arktiset joukot (Арктические войска)

14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).

200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).

Arktiset ryhmät (Арктические группы)

99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

Pohjoisen laivaston ilmavoimat (Морская авиация СФ, МА ВМФ России)

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), – (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).

45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (45-я армия ВВС и ПВО, 45 А ВКС)

1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:

531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H’melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).

1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485), Severodvinsk, Argangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).

331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).

Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:

33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).

98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область). 

Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (Admiral Kuznetsov, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов) käyttöön.

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (Suhoi Su-33, Су-33), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (Suhoi Su-25, Су-25УТГ), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-12), 4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26),  2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (Iljušin Il-18, Ил-18), 8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (Iljušin Il-38 , Ил-38), 34  kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (Kamov Ka-27, Ка-27/Ка-29 /Ка-32), 2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (MilMi-8, Ми-8).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (Tupolev Tu-142, Ту-142).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы): 7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26), 8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (Antonov An-72, Ан-72), 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-122), 1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-140, Ан-140-100).

                                                                                  ****

Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat

Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).

Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (Izvestia 27.3.2017), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.

Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.

Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.

Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.

Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.

Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).

Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).

Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.

Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.

Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).

Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек). Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin

Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.

43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР "Адмирал Кузнецов", пр.11435), Pjotr Veliki (ТАРКР "Пётр Великий", пр.11442), Admiral Nakhimov (ТАРКР "Адмирал Нахимов", пр.11442), Marshal Ustinov (РКР "Маршал Устинов", пр.1164), Admiral Ušakov (ЭМ "Адмирал Ушаков", пр.956), Gremjaštši  (Эскадренные миноносцы "Гремящий", пр. 956/Э/ЭМ), Rastoropni (Эскадренные миноносцы "Расторопный", пр. 956/Э/ЭМ).

270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):  Montšegorsk (МПК "Мончегорск", пр.1124М), в ремонте), Snežnogorsk (МПК "Снежногорск", пр.1124М), Brest (МПК-194 "Брест", пр.1124М), Junga (МПК "Юнга", пр.1124М). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК "Айсберг", пр.12341), Nakat (МРК "Накат", пр.12347), Passvet (МРК "Рассвет", пр.12341). Nakat (МРК "Накат", пр.12347) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (Оникс). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК "Адмирал Левченко", пр.1155), Admiral Tšabanenko (БПК "Адмирал Чабаненко", пр.11551), Vice-Adrimal Kulakov (БПК "Вице-адмирал Кулаков", пр.1155), Severomorsk (БПК "Североморск", пр.1155), Admiral Harlamov (БПК "Адмирал Харламов", пр.1155). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).

121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aleksander Otrakovski (БДК "Александр Отраковский", пр.775), Georgi Pobedonosets (БДК "Георгий Победоносец", пр.775/II), Kondopoga (БДК "Кондопога", пр.775 ja Olenegorski gornjak (БДК "Оленегорский горняк", пр.775). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК ”Митрофан Москаленко”, пр.1174) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.

Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА ”Д-464”, пр.1176), D-148 (ДКА ”Д-148”, пр.1176), D-182 (ДКА ”Д-182”, пр.1176) ja Nikolai Rubtsov (ДКА ”Николай Рубцов”), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).

161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 "Владикавказ",пр.877), Kaluga (ДПЛ Б-800 "Калуга", пр.877), Lipetsk (ДПЛ Б-177 "Липецк", пр.877), Magnitogorsk (ДПЛ Б-471 "Магнитогорск", пр.877), Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск", пр.667БДРМ), Sarov (ДПЛ Б-90 "Саров", пр.20120), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 "Ярославль", пр.877) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 ”Санкт-Петербург”, пр.677). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 "Вологда”, пр.877) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.

7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 "Кострома", пр.945), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 "Нижний Новгород", пр.945А), Pskov (ПЛА Б-336 "Псков", пр.945А), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 "Даниил Московский", пр.671РТМК), Tambov (ПЛА Б-448 "Тамбов",пр.671РТМК) ja Karp (ПЛА Б-239 ”Карп”, пр.945). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):  Elnja (БТЩ "Ельня”, пр.1265), Poljarni (БТЩ "Полярный", пр.1265), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 "Соловецкий юнга", пр.1265),  Kolomna (БТЩ "Коломна", пр.1265), Jadrin (БТЩ "Ядрин", пр.1265), Kotelnitš (БТЩ "Котельнич", пр.1265). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ "Владимир Гуманенко", пр.12660), Komendor (МТЩ "Комендор", пр.266М), Mašinist (МТЩ "Машинист", пр.266М). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež (ПЛАРК К-119 "Воронеж", пр.949А), Orjol (ПЛАРК К-266 "Орёл", пр.949А), Smolensk (ПЛАРК К-410 "Смоленск", пр.949А), Obnisk (ПЛА Б-138 "Обнинск", пр.671РТМК) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 ”Северодвинск”, пр.885). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 "Петрозаводск", пр.671РТМК) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 "Дмитрий Донской", пр.941УМ). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 "Архангельск", Проект 941, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 "Северсталь", Проект 941) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):  Vepr (ПЛА К-157 "Вепрь", пр.971), Volk (ПЛА К-461 "Волк", пр.971), Gepard (ПЛА К-335 "Гепард", пр.971), Leopard (ПЛА К-328 "Леопард", пр.971), Pantera (ПЛА К-317 "Пантера", пр.971) ja Tigr (ПЛА К-154 "Тигр", пр.971). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 "Брянск", пр.667БДРМ), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 "Верхотурье", пр.667БДРМ), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 "Екатеринбург", пр.667БДРМ), Kaleria (ПЛАРБ К-18 "Карелия", пр.667БДРМ), Novomoskovsk  (ПЛАРБ К-407 "Новомосковск", пр.667БДРМ), Tula (ПЛАРБ К-114 "Тула", пр.667БДРМ) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 ”Юрий Долгорукий”, пр.955). Rjazan (ПЛАРБ К-44 "Рязань", пр.667БДРМ) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 "Борисоглебск" пр.667БДРМ), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 "Кашалот", пр.1910), AS-15 Kašalot (ПЛАСН АС-15 "Кашалот", пр.1910), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 "Кашалот", пр.1910), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 "Палтус",пр.18511), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 "Палтус", пр.1851), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 "Палтус", пр.18511), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 "Кашалот", пр.1910) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 ”Подмосковье”, пр.09787). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) "Оренбург", пр.09786).

29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (The Washington Post 22.1.2.2017).

43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК "Онега", пр.1124М) ja Narjan-Mar (МПК "Нарьян-Мар", пр.1124М). MT-434 on korjattavana (”МТ-434”, пр.1332, в ремонте).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388 (АКА ”АК-388”, пр.1400М), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ ”РТ-236”, пр.1258Э). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).

                                                                                  ****

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (Asiakirja).

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, – (Asiakirja).

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2010 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (Asiakirja).

 Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, – (Asiakirja).

Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, Стратегия развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2020 года, 13.5.2015 (Asiakirja).

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu