Yhdysvaltain uusi puolustusstrategia antaa vahvaa voimaa Natolle ja Euroopalle

Russia has violated the borders of nearby nations and pursues veto power over the economic, diplomatic, and security decisions of its neighbors.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä on loukannut naapurivaltioittensa rajoja ja estää voimalla naapurivaltioittensa itsenäisiä taloudellisia, diplomaattista ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä.

Nuo sanat lausui Yhdysvaltain puolustusministeri James (Jim) Mattis uuden kansallisen puolustusstrategian (National Defense Strategy) julkistamistilaisuudessa viime perjantaina 19.1.2018 (RFERL 19.1.2018). Mattisin sanat on kirjattu myös tuohon puolustusstrategiaan.

Mattisin sanat olivat mieluisaa kuunneltavaa täällä Itä-Euroopassa ja Venäjän rajaan liittyvissä maissa. Varmasti myös Suomessa etenkin niille, jotka näkevät Suomen puolustuksen länsi-integraation ja Nato-jäsenyyden tärkeiksi Suomen turvallisuuden kannalta.

Mattisin sanat koskevat siis myös Suomea, jonka poliittiseen päätöksentekoon Venäjä on vaikuttanut. Kipein viimeinen merkityksellisempi esimerkki on pakolaiskysymys itärajalla vuonna 2016. Yhdysvallat kavahtaa nyt jopa virallisessa strategiassaan Venäjän vaikutusvaltaa niissä naapurimaissa, jotka pyrkivät pääsemään Venäjän vaikutusvallasta ja kahleiden rippeistä eroon täydelliseen itsemääräämisoikeuteen.

Tuo 11-sivuinen puolustuksen strategia-asiakirja löytyy 14-sivuisena pdf-tulosteena puolustusministeriön sivuilta (National Defense Strategy Summary 2018).

Presidentti Donald Trump julkisti uuden Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusstrategian (National Security Strategy of the United States of America, NSS) viime joulukuussa 18.12.2017. Tuo asiakirja löytyy 68-sivuisena pdf-tulosteena Valkoisen talon sivuilta (National Security Strategy of the United States of America 2018).

Kuten myös Suomessa on jo laajasti uutisoitu (esim. HS 19.1.2018 ja Yle. 19.1.2018), noissa molemmissa asiakirjoissa on kirjattuna perustavaa laatua oleva Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjamuutos. Isis on nyt kutakuinkin kukistettu Syyriassa ja Irakissa. Kansallinen puolustusstrategian ja kansallinen turvallisuusstrategian tärkein painopiste ei ole enää terrorismi ääri-islamistisen uhan muodossa, vaan Kiina ja Venäjä, joita puolustusministeri Mattis kuvasi puolustusstrategian julkistamistilaisuudessa revisionistisiksi valtioiksi.  

Yhdysvallat on kirjannut noihin uusiin strategioihinsa kolme haastetta – tosiasiallisesti uhkatekijää tai vihollistahoa -, jotka määrittelevät turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisältöä tulevina vuosina.

Three main sets of challengers – the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups – are actively competing against the United States and our allies and partners.

Vapaasti suomennettuna:

Kolme keskeistä haastetta – Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät – haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita.”

Oheinen kirjaus löytyy kansallisen turvallisuusstrategian asiakirjasta.

Tässä yhteydessä revisionismi on ehkä historiallista revisionismia, toisin sanoen kyseiset valtiot Yhdysvaltain näkemyksen mukaan pyrkivät vääristelemään historiankirjoitusta ja historiallisten – myös lähihistorian – tosiasioiden kieltämistä päämääränä laajentaa rajoja sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet. Venäjä on kieltänyt sotilaallisen olemassaolonsa Itä-Ukrainassa ja sekaantumisen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Venäjä on pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa ja aluettaan sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet Venäjän hallinnassa.

                                                                                        ****

Suomessa käydään presidentinvaaleja. Kahdeksan presidenttiehdokkaan henkilökohtaiset vaalitentit on käyty ja ne löytyvät Yle Areenasta (Yle Areena).

Luin nyt viikonloppuna nuo kaksi uutta Yhdysvaltain turvallisuutta ja puolustusta määrittelevää strategiaa.

Kansallinen puolustusstrategia julkaistiin presidenttiehdokkaiden henkilökohtaisten vaalitenttien jälkeen, mutta joulukuussa julkaistu kansallisen turvallisuuden strategia pitäisi kaikilla ehdokkailla olla luettuna. Presidentiksi pyrkivän tulee tuntea sekä Yhdysvaltain että Venäjän strategiat. Se on alkeisehto virkaan pyrkivälle. Yhdysvaltain ja Venäjän strategiat ovat keskeisiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavia asiakirjoja.

Vertasin vaaliehdokkaiden sanomisia siihen, mitä strategioihin on kirjattu Yhdysvaltojen sitoutumisesta Eurooppaan, Euroopan puolustamiseen, EU:hun, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.

Uskallan väittää, että yksikään ehdokas ei ollut lukenut Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiaa. Tuskinpa kukaan on vielä lukenut edes 11-sivuista puolustusstrategiaa. Ehdokkaiden Yhdysvaltoja koskevat kannanotot ovat olleet vaalitenteissä jostain Marsin jälkeisestä ulkoavaruudesta, jos niitä vertaa turvallisuusstrategian kirjauksiin. Yhdysvaltain politiikkaa vääristellään.

Perusvirhe ehdokkaiden ajatuksissa laidasta laitaan on se, etteivät he usko Yhdysvaltain olevan sitoutuneen Euroopan turvallisuuteen. Pahimmat kananotot on esittänyt Nils Torvalds, vaikka hän muutoin kannattaakin Suomen Nato-jäsenyyttä. Vanha kommunisti pulpahti esiin, ja hänen luonnehdintaa Yhdysvalloista värittää liikaa presidentti Trumpin persoona.

Ehdokkaat eivät oikein luota Yhdysvaltoihin ja siihen, että Yhdysvallat olisi sitoutunut Euroopan turvallisuuteen ja Venäjän luoman uhan eliminoimiseen. Monet vastaukset ehdokkaiden vaalinauhoilla Yle Areenassa ovat puhuttavia. Erityisesti Pekka Haaviston vastaukset, mutta myös muiden.

En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.”, laukoi ehdokas Haavisto vaalitentissään (Yle Areena 16.1.2018, Haavisto).

Ylen vaalikoneessa Yhdysvaltain kehitys huolestutti täysin ehdokkaista Pekka Haavistoa, Nils Torvaldsia ja Paavo Väyrystä. Yhdysvaltain kehitys huolestutti jokseenkin Tuula Haataista, Merja Kyllöstä ja Matti Vanhasta. Matti Vanhasen mukaan Yhdysvallat on eristäytymässä ja sen sisäinen vastakkainasettelu estää sitä tekemästä maailmankin tarvitsemia päätöksiä (Yle Vaalikone 2018).

Matti Vanhaselle tiedoksi, ettei Yhdysvallat ole eristäytymässä ainakaan Euroopan puolustamisesta. Vanhasenkin on syytä lukea strategiat.

Minä en ole huolestunut Yhdysvaltain kehityksestä etenkään siltä osin kuin mitä se koskee Eurooppaa. Teot ratkaisevat, eivät puheet.

                                                                                        ****

Yksi mielenkiintoisimmista asioista on presidenttiehdokas Sauli Niinistön linjaus, missä tapauksissa Suomi voisi liittyä Natoon. Sanatarkasti Niinistö lausui Ylen joulukuisessa vaalitentissä seuraavasti (Yle Areena 14.12.2017):

Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia

Niinistölle tiedoksi, ettei Venäjä ei ole pyrkinyt lähentymään Euroopan unionia.

Viholliseksi määrittely on vahva termi. Niinistö edellytti, että Venäjän pitäisi määritellä EU vihollisekseen. Uhaksi määrittely ei olisi Niinistön mielestä riittävää. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole noissa kahdessa strategiassa määritellyt ketään vihollisekseen, ei edes Pohjois-Koreaa. ”Enemy”-sana löytyy kertaalleen vain kansallisen turvallisuuden strategiasta eikä sitä ole kohdistettu yhteenkään maahan.

Niinistö valitsi tarkoituksella termin, joka hänen ajatusrakennelman perustella ei koskaan toteutuisi eikä Suomen sen vuoksi tarvitsisi harkita koskaan tosimielessä Nato-jäsenyyttä.

Kuka tekee tulkinnan, milloin Venäjä näkee EU:n vihollistahokseen? Niinistön mukaan ilmoitus tulee Venäjältä ja me kyllä tietäisimme, milloin Venäjä näkee EU:n vihollisekseen.

Mielenkiintoista on, että Yhdysvallat on jo kirjannut kansallisen turvallisuuden strategiaan, että Venäjä näkee sekä Naton että EU:n vastaavanlaisina uhkina (”Russia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats.”).

Venäläiset alkoivat nähdä EU:n uhkana ja jopa Naton verrattavissa olevana vihollisena, kun EU asetti Venäjän-vastaisia pakotteita Krimin miehityksen jälkeen. Venäjä alkaa nähdä – jos on alkaakseen – EU:n vihollistahokseen talouteen liittyvien kysymysten kautta, ei sotilaalliseen varustautumiseen liittyvien kysymysten kautta. Sotilaalliseen varustautumiseen liittyviin uhkiin Venäjällä on varattu Nato, ei EU.

Jos ei Venäjän valtiojohto, niin Venäjän kansalaiset ovat jo alkaneet nähdä EU:ta ja etenkin Saksaa vihollistahona (Русская правда 6.11.2016). Venäläisten vihollisrankingin ykkönen oli syksyn 2016 mielipidemittauksessa Yhdysvallat (73 %) ja kakkonen Ukraina (32 %). Kun vielä vuonna 2008 venäläiset pitivät Saksaa yhtenä Venäjän tärkeimmistä liittolaisista (17 %), syksyn 2016 mielipidetiedustelussa Saksan asema Venäjän tärkeiden liittolaisten listalla oli romahtanut (2 %).

Venäjän VTSIOM-mielipidetutkimuskeskuksen (ВЦИОМ) johtaja Valeri Valerievitšin (Валерий Валерьевич) kannanotto em. lehtijutussa kertoo paljon:

США всегда были противником. А вот Германия расплачивается за ту позицию, которую она заняла. Вместо того чтобы быть честным брокером, посредником, она перешла на сторону противников России. Отличный имидж, который был у Германии на протяжении многих лет, если не разрушен, то в значительной мере надломлен.

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvallat on aina ollut vastustaja. Saksa maksaa nyt siitä asemasta, minkä se on ottanut. Sen sijaan, että se olisi rehellinen neuvottelija, sovittelija, Saksa kääntyi Venäjän vastustajien puolelle. Erinomainen mielikuva, joka Saksalla oli monta vuotta [venäläisten keskuudessa], on suurelta osin menetetty, jos ei sentään tuhottu.

Käännekohta oli EU:n pakotepäätökset. Venäläiset näkevät, että EU olisi Yhdysvaltain käsikassara taloudellisissa pakoteasioissa vastaavasti kuin Nato on Yhdysvaltain käsikassara sotilaallisissa asioissa.

Venäjä näkee EU:n pitkälti Saksan kautta. Jos Saksa aletaan nähdä vihollisena, myös EU aletaan nähdä vihollisena.

Nato voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa sotilaallista uhkaa. EU voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa taloudellista uhkaa. Presidenttiehdokas Niinistö sotki Naton ja EU:n keskenään, siis talouden ja puolustuksen, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Jos Venäjä näkee jonkun toimijan vain talouden kautta vihollisekseen, Venäjä voi kuitenkin reagoida myös sotilaallisesti.

Niinistö tuskin on miettinyt tuota viholliskuva-asiaa perinpohjaisesti, kun hän lausui Suomen Nato-jäsenyyden ehtoja vaalitentissä.

                                                                                        ****

Saksan asemaa on syytä tarkalla tarkemmin lähtökohdista, milloin Venäjä alkaa nähdä ja näkee EU:n uhkatekijäksi tai jopa viholliseksi.

Saksalla on ollut liittokansleri Willy Brandtin idänpolitiikka (Ostpolitik) 1960-luvun lopulla luotuna. Tuo politiikka vaikuttaa osaltaan edelleen Saksan käyttäytymiseen Venäjää kohtaan vastaavasti kuin Suomessa vaikuttaa kylmän sodan aikana harjoitettu ”puolueettomuuspolitiikka”.

Yhdysvallat on vuodesta 2014 vaatinut Nato-maiden puolustusmenoja kasvatettavaksi kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoden 2024 loppuun mennessä.

Saksa käytti puolustusmenoihinsa viime vuonna noin 1,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on eurosummana noin 37 miljardia euroa. Esimerkiksi vuoden 2016 bruttokansantuoteluvulla (noin 3 134 miljardia euroa) Saksa joutuisi tekemään 25 miljardin euron lisäyksen puolustusbudjettiinsa kahden prosentin tavoitteeseen päästääkseen.

Jos Saksan bruttokansantuote kasvaisi keskimäärin kahden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2024 saakka, Saksa juotuisi kaksinkertaistamaan puolustusmenot vuoden 2016 tasosta. Saksan puolustusmenojen tulisi olla noin 73-74 miljardia euroa vuonna 2024.

Saksan puolustusmenot vuonna 2014 olivat noin 32 miljardia euroa ja 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kolmessa vuodessa Saksa ei ole tehnyt mitään puolustusbudjettinsa kasvattiseksi Yhdysvaltain kohtuullisten vaatimusten mukaisesti. Bruttokansantuoteosuus ei ole heilahtanut yhtään ylöspäin.

Saksa ottaa nyt hirvittäviä riskejä. Saksassa ei ole ollut toistaiseksi poliittista halukkuutta kasvattaa puolustusmenojaan. ”Saksa pitää Naton puolustusbudjettivaatimusta rajuna” on kuvaava otsikko saksalaispoliitikkojen mielipiteistä (Talouselämä 22.2.2017).

Saksa on Euroopan ja EU:n johtovaltio. Saksan pitäisi olla esimerkin näyttäjä niin kaikille EU-maille kuin myös Euroopan Nato-maille. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että vuoden 2024 takarajan jälkeen Yhdysvallat vetäytyy Euroopasta ja jättää Euroopan oman onnettoman onnensa varaan. Saisimme kiittää siitä erityisesti Saksaa eurooppalaisena johtovaltiona.

Yhdysvallat on ainakin antanut riittävästi aikaa – kymmenen vuotta – vaatimattoman tavoitteen saavuttamiseksi. Euroopassa olisi ymmärrettävä, että kyse puolustuskyvyn nostossa on Euroopan omasta turvallisuudesta, ei kenenkään toisen.

Jos Euroopan Nato-maat eivät kykenisi pääsemään Yhdysvaltain asettamaan tavoitteeseen ja Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta, se merkitsisi sekä Naton että EU:n hajoamista. Itä-Euroopan maat, jotka ovat eniten Venäjän uhkaamia, olisivat valmiit hajottamaan myös EU:n Naton rinnalla. Edelleenkin vain Yhdysvallat kykenee pitämään Euroopan koossa sotilaallisella voimallaan ja sen luomalla turvalla. Tuo pitäisi etenkin Saksassa ymmärtää. Kyse on siis Itä-Euroopan EU- ja Nato-maista, jotka luottavat vain Yhdysvaltoihin.

Venäjä tulee näkemään EU:n mahdollisena vihollisena siis vain taloudellisin perustein, ei sotilaallisin perustein. EU:lla talousunionina ei tule olemaan koskaan sellaista sotilaallista voimaa, jonka Venäjä kokisi olevan uhan itsellensä. Sen sijaan samat EU-maat Natossa muodostavat jo nyt Venäjälle Venäjän mielestä sotilaallisen uhan ja jopa vihollistahon.

EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjä-pakotteet on hyvä esimerkki, milloin Venäjä voisi nähdä EU:n uhkana ja jopa vihollisena. Pakotteet saivat Venäjän kansalaiset näkemään syksyn 2016 mielipidetiedustelun perusteella Saksan ja Saksan kautta myös EU:n Venäjälle vihamielisenä tahona. Saksa nähdään EU:n johtovaltiona ja Venäjällä vedetään tämän laatuisissa asioissa linjoja surutta suoriksi. EU on Saksan käsikassara ja Nato Yhdysvaltain käsikassara monissa venäläisajatuksissa.

Saksa joutuu nyt tarkasti miettimään suhteensa Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Saksa joutuu tekemään valintoja, joilla on suuri merkitys myös EU:lle. Tärkein valinta on, nostaako Saksa puolustusmenonsa kahden prosentin bruttokansantuoteosuuteen. Venäjä tietää kuvion. Venäjä tulee varmasti tekemään kaikkensa, ettei Saksa nostaisi puolustusbudjettiaan. Venäjän uhkailu tuttuun tapaan alkaa eikä vanhaa natsikorttiakaan varmasti jätetä käyttämättä, jos Saksa aloittaa puolustusbudjettinsa kasvattamisen Yhdysvaltain vaatimusten mukaisesti.

Toinen asia, jota Saksa joutuu miettimään, on EU:n ja Yhdysvaltain välinen suhde. Tiivistyykö suhde esimerkiksi noiden Yhdysvaltain uusien strategioiden puitteissa niin, että Venäjä näkee Yhdysvalloilla olevan vaikutusmahdollisuuksia EU:n Venäjä-politiikkaan ja käyttäisikö EU taloutta Venäjän näkökulmasta Venäjän etuja loukkaavasti. Yksi keskeinen asia on EU:n käyttämä venäläisenergia.

                                                                                        ****

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategia ja kansallinen puolustusstrategia ovat selkeää tekstiä. Asiakirjat ovat helppolukuisia eivätkä edellytä korkeatasoista englannin kielen taitoa. Minäkin sain niistä jotain selvää.

Strategiat olisi täällä Euroopassa syytä lukea kokonaisuudessaan ja tarkasti. Vaatimus koskee nyt ehdottomasti myös Suomen presidenttiehdokkaita. Jos muutoin 68-sivuisen kansallisen turvallisuuden strategian lukeminen ei kiinnosta, niin vähintään Europe– ja Western Hemisphere -kappaleet sivuilta 47 ja 51 alkaen pitäisi kyetä lukemaan. 11-sivuinen puolustusstrategia on nopeasti luettu kokonaisuudessaan.

Tämän blogikirjoituksen kahteen viimeiseen kappaleeseen on koottu noista kahdesta strategiasta Eurooppaa, Natoa ja Venäjää koskevia kirjauksia englannin kielellä ja suomennettuna. Nuo kappaleet lukemalla pääsee jyvälle strategioiden sisällöstä Eurooppaa koskien. Kappaleiden lukeminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä tämän blogikirjoituksen johtopäätöksille. Tekstivalinnat asiakirjoista ovat blogikirjoittajan.

Strategiat eivät jätä kenellekään epäselvyyttä Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämääristä ja vaatimuksista.

Yhdysvallat ei ole koskaan ollut näin sitoutunut kuin nyt näillä strategioilla liittolaisiinsa ja kumppaneihinsa, Eurooppaan ja Natoon. Aikaisemmin vastaavaa sitoutumista ei ole asiakirjoihin kirjattu yhtä selkeästi. Länsimaista Eurooppaa kehutaan Yhdysvaltain liittolaisena ja kumppanina maasta taivaaseen.

Kukaan ei voi enää Euroopassa sanoa, etteikö Yhdysvallat olisi sitoutunut Eurooppaan ja Euroopan turvallisuuteen. Yhdysvaltain sitoutuminen on sataprosenttista. Jos jollakin oli epäilys Trumpin valinnan jälkeen, että Yhdysvallat olisi luopumassa ja tuhoamassa maailmanlaajuista liittolais- ja kumppanimaiden turvallisuusverkostoaan, tuolle epäilykselle ei ole enää mitään perusteita. Yhdysvalloille turvallisuusverkoston keskeinen toimija on Nato. Nato sitoo Pohjois-Amerikan ja Euroopan pysyvästi toisiinsa. Suomi ei kuulu Natoon eikä siten turvallisuusverkoston ytimeen.

Puolustusstrategiaan kirjatut Yhdysvaltain vaatimukset Euroopalle ovat vähäiset. Hävettävän vähäiset. Jos edes noita vähäisiä vaatimuksia Eurooppa ei kykene täyttämään, Euroopan on syytä katsoa syvälle peiliinsä. Yhdysvalloilla olisi täysi oikeus irrottautua Euroopan turvallisuudesta.

Yhdysvaltain vähäinen vaatimus Euroopan Nato-maille on: puolustusmenot on kasvatettava kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia kasvatettavista puolustusmenoista tulee olla sotilaallisen kyvykkyyden lisäämistä. Eurooppalaisten Nato-maiden sotilaallisen voiman tulee olla siis 20 prosenttia nykyistä suurempi kuuden vuoden päästä vuonna 2024.

EU:n kansantuote on ollut kutakuinkin suuruusluokaltaan yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen, ja tällä hetkellä EU:n bruttokansantuote on hieman suurempi kuin Yhdysvaltojen. Kahden prosentin BKT-vaatimus on sangen kohtuullinen.

Vaikka noihin kahteen strategiaan ei olekaan kirjattu, Yhdysvalloille olisi varmaankin riittävää, että läntinen Eurooppa kykenisi huolehtimaan edes omasta ja lähiympäristönsä turvallisuudesta. Nyt se ei ole kyennyt. Euroopassa soditaan tälläkin hetkellä verisesti.

Noiden kahden strategian perustella voidaan Yhdysvaltain tulevaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tiivistää seuraavasti:

  • Kiina ja Venäjä – nuo kaksi revisionistista valtiota – ovat Yhdysvaltojen etuja eniten uhkaavat valtiot, perässä tulevat Iran ja Pohjois-Korea.

  • Yhdysvallat on voimakkaasti sitoutunut Euroopan turvallisuuteen, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.

  • Yhdysvallat on sitoutunut Naton ja Euroopan puolustuksen kehittämiseen. Voimakas sitoutuminen on kirjattu strategioiden useissa eri kohdissa ja useilla eri sanamuodoilla.

  • Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän uhkaavat ja hyökkäävät toimet länsirajaan liittyvissä naapurimaissa, siis myös Suomessa. Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän pyrkimykset laajentaa eri keinoin vaikutuspiiriään kyseisissä maissa. Yhdysvallat pyrkii omalta osaltaan vahvistamaan myös niiden maiden puolustuskykyä, jotka eivät tällä hetkellä kuulu Natoon ja ovat Yhdysvaltain kumppanimaita. Yhdysvallat pyrkii siis kasvattamaan myös mm. Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä.

  • Yhdysvalat näkevät oman turvallisuutensa sidotun Euroopan turvallisuuteen. Jos Euroopan turvallisuus on vaarassa, niin myös Yhdysvaltain turvallisuus on vaarassa.

  • Venäjän länsirajalla Yhdysvaltain huolta lisää Venäjän mahdollinen virhearvio. Strategiassa käytetään ”miscalculation”-termiä. Toisin sanoen Venäjä tekisi virhearviona sotilaallisesti jotain länsirajaansa liittyviä Nato-maita kohtaan sellaista, johon Yhdysvallat joutuisi vastaamaan.

 


 

National Defense Strategy Summary 2018 -asiakirja, tekstilainaukset

Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa Yhdysvaltain uudessa kansallista puolustusstrategiaa kuvaavassa asiakirjassa yksinään yhteensä kuusi kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu kolme kertaa. Yhdysvallat rinnastaa Kiinan ja Venäjän parivaljakoksi, joihin noudatetaan samanlaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Venäjää ei ole mainittu yhdessäkään kohtaa positiivisissa merkeissä. Nato-sana (NATO) on mainittu asiakirjassa yhteensä kolme kertaa.

Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia (alleviivaukset ovat blogikirjoittajan):

The central challenge to U.S. prosperity and security is the reemergence of long-term, strategic competition by what the National Security Strategy classifies as revisionist powers. It is increasingly clear that China and Russia want to shape a world consistent with their authoritarian model – gaining veto authority over other nations’ economic, diplomatic, and security decisions.” 

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltain hyvinvoinnin ja turvallisuuden keskeinen haaste on pitkäaikaisen strategisen kilpailun uudelleentuleminen, minkä synnyttäjäksi kansallinen turvallisuusstrategia luokittelee revisionistiset valtiot. On yhä selvempää, että Kiina ja Venäjä haluavat muokata maailmaa, joka olisi yhtenevä heidän autoritääriseen malliin – saada veto-oikeus muiden valtioiden taloudellisiin, diplomaattisiin ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin.

Concurrently, Russia seeks veto authority over nations on its periphery in terms of their governmental, economic, and diplomatic decisions, to shatter the North Atlantic Treaty Organization and change European and Middle East security and economic structures to its favor. The use of emerging technologies to discredit and subvert democratic processes in Georgia, Crimea, and eastern Ukraine is concern enough, but when coupled with its expanding and modernizing nuclear arsenal the challenge is clear.

Another change to the strategic environment is a resilient, but weakening, post-WWII international order. In the decades after fascism’s defeat in World War II, the United States and its allies and partners constructed a free and open international order to better safeguard their liberty and people from aggression and coercion. Although this system has evolved since the end of the Cold War, our network of alliances and partnerships remain the backbone of global security. China and Russia are now undermining the international order from within the system by exploiting its benefits while simultaneously undercutting its principles and “rules of the road.” 

Vapaasti suomennettuna:

Samaan aikaan Venäjä yrittää tavoitella veto-oikeutta naapurivaltioiden hallinnollisille, taloudellisille ja diplomaattisille päätöksille, yrittää pirstoa Pohjois-Atlantin liittoa [Natoa] ja yrittää muuttaa Euroopan ja Lähi-idän turvallisuutta ja talouden rakenteita omaksi edukseen. Uusien [hybridi]tekniikoiden käyttö häpäistäkseen ja horjuttaakseen Georgian, Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan demokraattista prosessia on riittävä huolenaihe jo sinänsä, mutta tuo yhdistettynä [Venäjän] ydinaseiden nykyaikaistamiseen ja määrän kasvattamiseen on selvä [turvallisuus]haaste.

Toinen muutos strategisessa ympäristössä, joka on vaihteleva mutta kuitenkin heikentävä, on toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen järjestys. Kahden vuosikymmenen kuluessa sen jälkeen, kun kansallissosialistit tulivat lyödyksi toisen maailmansodassa, Yhdysvallat yhdessä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa rakensi vapaan ja kaikille avoimen kansainvälisen järjestyksen suojaamaan paremmin ihmisten vapautta aggressioilta ja pakkovallalta. Tämä järjestys on kehittynyt myös kylmän sodan päättymisen jälkeen ja liittoutumien sekä kumppanuuksien verkosto tulee pysymään Yhdysvalloille maailmanlaajuisen turvallisuuden perustana. Kiina ja Venäjä heikentävät nyt kansainvälistä järjestystä hyödyntämällä sen etuja, mutta samanaikaisesti mitätöimällä sen periaatteet ja toimintasäännöt.

Long-term strategic competitions with China and Russia are the principal priorities for the Department, and require both increased and sustained investment, because of the magnitude of the threats they pose to U.S. security and prosperity today, and the potential for those threats to increase in the future.

Defense objectives include [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan kaksi kohtaa yhdestätoista]:

  • Maintaining favorable regional balances of power in the Indo-Pacific, Europe, the Middle East, and the Western Hemisphere

  • Defending allies from military aggression and bolstering partners against coercion, and fairly sharing responsibilities for common defense.”

Vapaasti suomennettuna:

Pitkän aikavälin strateginen kilpailu Kiinan ja Venäjän kanssa on pääasiallinen prioriteetti Yhdysvaltain puolustusministeriölle ja vaati kasvavia ja jatkuvia investointeja, koska nuo valtiot luovat suuresti uhkaa Yhdysvaltojen nykyiselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille ja koska todennäköisesti nuo uhat kasvavat tulevaisuudessa.

Puolustuksen tavoitteisiin kuuluu [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain kaksi kohtaa yhdestätoista]:

  • Säilyttää suotuisa alueellinen tasapaino indopasifisella alueella, Euroopassa, Lähi-idässä ja läntisellä pallonpuoliskolla.

  • Puolustaa liittolaisia sotilaalliselta vihamielisyydeltä, tukea kumppaneita pakkovaltaa vastaan ja jakaa oikeudenmukaisesti yhteisen puolustuksen vastuita."

Enduring coalitions and long-term security partnerships, underpinned by our bedrock alliances and reinforced by our allies’ own webs of security relationships, remain a priority [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:

  • Fortify the Trans-Atlantic NATO Alliance. A strong and free Europe, bound by shared principles of democracy, national sovereignty, and commitment to Article 5 of the North Atlantic Treaty is vital to our security. The alliance will deter Russian adventurism, defeat terrorists who seek to murder innocents, and address the arc of instability building on NATO’s periphery. At the same time, NATO must adapt to remain relevant and fit for our time – in purpose, capability, and responsive decision-making. We expect European allies to fulfill their commitments to increase defense and modernization spending to bolster the alliance in the face of our shared security concerns.”

Vapaasti suomennettuna:

Pysyvät liittokunnat ja pitkäaikaiset turvallisuuskumppanuudet, jotka tukeutuvat pysyviin liittosuhteisiin ja jotka ovat vahvistettuja liittolaisten omilla turvallisuusyhteistyön verkostoilla, ovat edelleen [Yhdysvalloille] ensisijaisia [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:

  • Vahvistetaan transatlanttista Nato-liittokuntaa. Vahva ja vapaa Eurooppa, jota sitovat demokratian, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan sitoumukset, ovat elintärkeitä turvallisuutemme kannalta. Liittokunta patoaa venäläistä riskinottohalua ja torjuu terroristeja, jotka pyrkivät tappamaan viattomia ihmisiä ja luomaan epävakautta Nato-maiden alueelle. Samaan aikaan Naton on osoitettava olevansa merkityksellinen ja uudistuva aikaamme – päämääriltään, sotilaalliselta kyvykkyydeltään ja päätöksentekokyvykkyydeltään. Odotamme eurooppalaisten liittolaisten täyttävän sitoumuksensa lisätä ja nykyaikaistaa puolustustaan liittoutuman vahvistamiseksi yhteisten turvallisuushaasteiden edessä."

                                                                                        ****

National Security Strategy of the United States of America 2018 -asiakirja, tekstilainaukset:

Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa kansallista turvallisuusstrategiaa koskevassa asiakirjassa yksinään yhteensä 16 kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu yhdeksän kertaa. Nato-sana (NATO) on mainittu yhteensä kuusi kertaa. Venäjää ei ole mainittu tässäkään asiakirjassa missään kohtaa positiivisissa merkeissä.

Ensin julkaistussa kansallista turvallisuusstrategiassa ja myöhemmin julkaistussa puolustusstrategiassa on yhteinen sanoma eikä asiakirjojen asiasisällössä ole eroa. Strategiat ja tulevaisuuden tavoitteet on esitetty selkeäst , eikä tulkintoja tarvitse haroa rivien väleistä.

Strategian pohjimmainen uhkaperusta on lausuttu seuraavasti:

A central continuity in history is the contest for power. The present time period is no different. Three main sets of challengers – the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups – are actively competing against the United States and our allies and partners.

Vapaasti suomennettuna:

Keskeinen jatkuvuus historiassa on kilpailu vallasta. Nykyinen ajanjakso ei muodosta poikkeusta. Kolme tärkeintä haastajaa – Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät – haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita.

Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia:

China and Russia aspire to project power worldwide, but they interact most with their neighbors.

Vapaasti suomennettuna:

Kiina ja Venäjä pyrkivät hankkimaan vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti, mutta enimmäkseen ne pyrkivät toimimaan naapurimaissaan.

A strong and free Europe is of vital importance to the United States. We are bound together by our shared commitment to the principles of democracy, individual liberty and the rule of law. Together, we rebuilt Western Europe after World War II and created institutions that produced stability and wealth on both sides of the Atlantic. Today, Europe is one of the most prosperous regions in the world and our most significant trading partner.

Although the menace of Soviet communism is gone, new threats test our will. Russia is using subversive measures to weaken the credibility of America’s commitment to Europe, undermine transatlantic unity, and weaken European institutions and governments. With its invasions of Georgia and Ukraine, Russia demonstrated its willingness to violate the sovereignty of states in the region. Russia continues to intimidate its neighbors with threatening behavior, such as nuclear posturing and the forward deployment of offensive capabilities.

Vapaasti suomennettuna:

Vahva ja vapaa Eurooppa on elintärkeä Yhdysvalloille. Me olemme sidottuja yhdessä yhteisiin demokratian periaatteisiin, yksilönvapauteen ja oikeusvaltion periaatteisiin. Toisen maailmansodan jälkeen olemme rakentaneet yhdessä uudelleen länsimaisen Euroopan ja loimme instituutiot, jotka tuottivat vakautta ja rikkautta Atlantin molemmilla puolilla. Tänä päivänä Eurooppa on yksi maailman vauraimmista alueista ja tärkein kauppakumppanimme.

Vaikka Neuvostoliiton kommunismin uhka on kuollut, uudet uhat koettelevat tahtoamme. Venäjä käyttää kumouksellisia toimia, joilla heikentää Yhdysvaltain sitoutumista Eurooppaan, horjuttaa transatlanttista yhtenäisyyttä ja heikentää eurooppalaisia instituutioita ja hallituksia. Georgian ja Ukrainan hyökkäysten vuoksi Venäjä osoitti olevansa halukas rikkomaan valtioiden itsemääräämisoikeutta alueella. Venäjä jatkaa naapureidensa uhkailua uhkaavalla käyttäytymisellä, kuten demonstroimalla ydinaseiskuja ja työntämällä eteen hyökkäysvoimaansa.

Russia aims to weaken U.S. influence in the world and divide us from our allies and partners. Russia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats. Russia is investing in new military capabilities, including nuclear systems that remain the most significant existential threat to the United States, and in destabilizing cyber capabilities. Trough modernized forms of subversive tactics, Russia interferes in the domestic political affairs of countries around the world. The combination of Russian ambition and growing military capabilities creates an unstable frontier in Eurasia, where the risk of conflict due to Russian miscalculation is growing.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä pyrkii heikentämään Yhdysvaltain vaikutusta maailmassa ja erottomaan meidät liittolaisistamme ja kumppaneistamme. Venäjä pitää Pohjois-Atlantin liittoa (Natoa) ja Euroopan unionia (EU) uhkanaan. Venäjä investoi uuteen sotilaalliseen kyvykkyyteen sekä ydinasejärjestelmiin, jotka ovat edelleen merkittävin Yhdysvaltoihin kohdistuva olemassa oleva uhka. Venäjä horjuttaa myös kyberkyvykkyydellään. Uudistuneilla mullistavilla taktiikkojen muodoilla Venäjä puuttuu eri puolilla maailmaa eri maiden sisäisiin asioihin. Venäjän pyrkimysten ja kasvavien sotilaallisten voimavarojen yhdistelmä luo epävakaan rajan Euraasiassa, jossa riski konfliktille Venäjän mahdollisten virhearvioiden seurauksena on kasvamassa.

The United States is safer when Europe is prosperous and stable, and can help defend our shared interests and ideals. The United States remains firmly committed to our European allies and partners. The NATO alliance of free and sovereign states is one of our great advantages over our competitors, and the United States remains committed to Article V of the Washington Treaty.

NATO alliance will become stronger when all members assume greater responsibility for and pay their fair share to protect our mutual interests, sovereignty, and values.

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltain asema on turvatumpi, kun Eurooppa on vauras sekä vakaa ja kun Eurooppa voi auttaa yhteisten etujen ja ihanteiden puolustamisessa. Yhdysvallat on edelleen tiukasti sitoutunut eurooppalaisiin liittolaisiin ja kumppaneihin. Nato vapaiden ja itsenäisten valtioiden liittona on yksi suurimmista eduistamme kilpailijoihimme nähden, ja Yhdysvallat on edelleen sitoutunut Washingtonin sopimuksen [Naton perussopimuksen] 5. artiklaan.

Nato-liittokunta vahvistuu, kun kaikki se jäsenmaat ottavat enemmän vastuuta ja maksavat oikeudenmukaisen osuutensa suojellakseen yhteisiä etuja, itsemääräämisoikeutta ja yhteisiä arvoja.

MILITARY AND SECURITY: The United States fulfills our defense responsibilities and expects others to do the same. We expect our European allies to increase defense spending to 2 percent of gross domestic product by 2024, with 20 percent of this spending devoted to increasing military capabilities. On NATO’s eastern flank we will continue to strengthen deterrence and defense, and catalyze frontline allies and partners’ efforts to better defend themselves. We will work with NATO to improve its integrated air and missile defense capabilities to counter existing and projected ballistic and cruise missile threats, particularly from Iran. We will increase counterterrorism and cybersecurity cooperation.

Vapaasti suomennettuna:

PUOLUSTUS JA TURVALLISUUS: Yhdysvallat täyttää puolustusvastuunsa ja odottaa muiden tekevän samoin. Odotamme eurooppalaisten liittolaisten kasvattavan puolustusmenoja 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia näistä menoista on tarkoitettu sotilaallisen kyvykkyyden lisäämiseen. Itäisissä Nato-maissa jatkamme edelleen pelotekyvykkyyden nostamista ja puolustuksen vahvistamista sekä edesautamme etulinjassa olevien liittolaisten ja kumppaneiden pyrkimyksiin puolustaa itseään paremmin. Työskentelemme Naton kanssa parantaaksemme integroitua ilma- ja ohjuspuolustuskykyämme vastustamaan olemassa olevia ja ennustettuja ballististen ohjusten ja risteilyohjusten muodostamia uhkia erityisesti Iranista. Terrorismin torjunnan ja tietoverkkorikollisuuden yhteistyötä lisätään."

Russia seeks to restore its great power status and establish spheres of influence near its borders.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja luomaan etupiirejä lähellä rajojaan.

In addition, after being dismissed as a phenomenon of an earlier century, great power competition returned. China and Russia began to reassert their influence regionally and globally. Today, they are fielding military capabilities designed to deny America access in times of crisis and to contest our ability to operate freely in critical commercial zones during peacetime. In short, they are contesting our geopolitical advantages and trying to change the international order in their favor.

Vapaasti suomennettuna:

Lisäksi, [Kiinan ja Venäjän kommunismin] tultua hävitetyksi ilmiönä viime vuosisadalla, suurvaltakilpailu on nyt palannut. Kiina ja Venäjä alkoivat vahvistaa vaikutusvaltaansa alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Nykyään ne laajentavat sotilaallisia voimavarojaan päämääränä estää Yhdysvaltain pääsyä kriisien aikana alueelle ja haastaa kykyämme toimia vapaasti kriittisillä talousalueilla rauhan aikana. Tiivistäen ne kiistävät geopoliittisia etujamme ja yrittävät muuttaa kansainvälistä järjestystä omaksi hyväkseen.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu