AriPesonen1

Jäänmurtajien myynti Suomesta Yhdysvaltoihin ei onnistu venäläistelakalla

  • Kuva 1. Helsingin telakan omistaja rakentaa kaikki Venäjän laivaston alukset, myös ydinohjuksia kuljettavat sukellusveneet.
    Kuva 1. Helsingin telakan omistaja rakentaa kaikki Venäjän laivaston alukset, myös ydinohjuksia kuljettavat sukellusveneet.
  • Kuva 2. Brodotrogirin ja Helsingin telakan vahvaan jäänmurtoon kykenevä yhteistuotantoalus rakenteilla Kroatiassa.
    Kuva 2. Brodotrogirin ja Helsingin telakan vahvaan jäänmurtoon kykenevä yhteistuotantoalus rakenteilla Kroatiassa.
  • Kuva 3. Venäjän Арктический трилистник -sotilastukikohta Frans Joosefin maalla. Jäänmurtoa tarvitaan tukikohdan ylläpitoon.
    Kuva 3. Venäjän Арктический трилистник -sotilastukikohta Frans Joosefin maalla. Jäänmurtoa tarvitaan tukikohdan ylläpitoon.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen vieraili Washingtonissa helmikuun 1. ja 2. päivänä. Vierailullaan hän tapasi Yhdysvaltain kauppaministerin Wilbur Rossin. Kauppaministerien keskusteluissa oli puheena myös Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnat, joihin liittyviä päätöksiä kongressi tekee seuraavan kerran todennäköisesti alkavalla viikolla. Edellisen kerran jäänmurtajahanke oli kongressin käsittelyssä viime vuoden syyskuussa, jolloin kongressi sisällytti vuoden 2018 budjettiesitykseen varoja hankintaa varten.

Yhdysvalloilla on tarkoitus hankkia vähintään neljä uutta jäänmurtajaa rikkomaan arktisen alueen jäätä. Tällä hetkellä Yhdysvalloilla on vain kaksi järeämpää yli 20 000 hevosvoiman jäänmurtajaa (USCGC Healy ja USCGC Polar Star), joilla on toimintamahdollisuudet myös paksummassa arktisessa jäässä.

Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Venäjällä vastaavan kokoisia raskaita ja keskiraskaita murtajia oli jo vuonna 2014 yksitoista kappaletta. Tuonaikaisten suunnitelmien mukaan Venäjällä oli tarkoitus nostaa murtajamäärä seitsemääntoista kappaleeseen. Nykyisellään 17 raskasta ja keskiraskasta jäänmurtajaa taitaa olla Venäjälle vähäistä, kun uusimmat tankkeritkin kykenevät murtamaan jo 2,5 metrin jäätä.

Suomen poliittiset päättäjät ovat havitelleet jo pitkään jäänmurtajatilausta Yhdysvalloista. Havittelu alkoi jo, kun hanke oli aivan alkumetreillään Obaman hallintokaudella. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain rannikkovartiosto haluaisi kolme yli 45 000 bhp:n raskasta ja kolme yli 20 000 bhp:n keskiraskasta jäänmurtajaa. Yhdysvaltain tulevista jäänmurtajahankinnoista uutisoi yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain merivoimien verkkojulkaisu (USNI News 20.11.2017).

Yhdysvaltalaisviranomiset (American Society of Naval Engineers) ovat arvioineet, että yksi raskaan sarjan jäänmurtaja maksisi 692-983 miljoonaa dollaria alusmäärästä riippuen ja keskiraskaan sarjan murtaja 618-786 miljoonaa dollaria. Ensimmäistä murtajaa kallistavat tutkimus-, suunnittelu- ja testauskustannukset.

Presidentti Donald Trump lupasi toukokuussa 2017 tukensa yhteensä kuudelle jäänmurtajalle (The Washington Post 17.5.2017). Kertolaskuna laskettuna hankekustannuksen ääriarvot olisivat 3,9-5,3 miljardia dollaria. Tarkat rahasummat on syytä tarkastaa hyväksytyistä budjeteista, mutta voidaan puhua suurella varmuudella karkeasti vajaan 4 miljardin euron hankkeesta (3,1-4,2 miljardia euroa).

                                                                                   ****

Yhdysvallat julkaisi jo 19.10.2017 omalla julkisten hankintojen kanavallaan (Fed.BizOpps.cov) hankintailmoituksen otsikolla Heavy Polar Icebreaker (HPIB) Draft Request For Proposal (RFP).

Julkaistu HPIB RFP -hankintailmoitus ei siis ollut varsinainen tarjouspyyntö vaan sillä Yhdysvaltain merivoimat ja rannikkovartiosto hakivat vain tarjoajien tietoja varsinaista tarjouspyyntöä varten ennakkoilmoitusprosessointina. Yhdysvalloissa rannikkovartiosto (The United States Coast Guard, USCG)   kuuluu merivoimiin (The United States Navy, USN), ja myös jäänmurto on siis sotilaallisen organisaation alainen.

Lokakuinen hankintailmoitus löytyy Solicitation Number: N00024-18-R-2210 -osoitteesta ja sen viimeinen asiakirjalisäys on 30.1.2018 (lähde). Pääsy hankintailmoituksessa esimerkiksi päivitysasiakirjoihin ei onnistu ilman erillistä kirjautumisprosessia, koska aineistossa on myös salassa pidettävää tietoa (”HPIB RFP contain sensitive information”). Vastaukset hankintailmoitukseen piti jättää viimeistään 11.12.2017.

RFP- tai RFI-vaiheet (Request For Proposal tai Request For Information) tarjouspyyntömenettelyssä ovat vaiheita, joissa myös ulkomaisilla toimijoilla on ensimahdollisuus esittää luontevasti näkemyksiään hankintaprosessissa.

Federal contract opportunity N00024-18-R-2210 -osoitteesta löytyy ensimmäisen kierroksen jälkeinen RFP-tarjouspyyntöaineisto päivämäärällä 18.12.2017, johon vastaukset oli pyydetty 18.1.2018 mennessä. Tarjoukset ovat siis nyt sisällä.

Tarjouspyyntöön liittyy yhteensä yhdeksän asiakirjaa, joista kahdeksan on käyttörajoitettuja (”Limited Access Documents”) ja ainoa julkinen asiakirja on peräti 277-sivuinen (todellisuudessa 240-sivuinen). Tuo 277-sivuinen asiakirja löytyy  Draft HPIB RFP N00024-18-R-2210 Amendment 1 Sections A-K -osoitteesta pdf-tulosteena.

Jäänmurtajan suunnittelu olisi tarkoitus toteuttaa budjettivuonna 2019. Yhdysvallat ei siis osta murtajia avaimet käteen -periaatteella vaan on eriyttänyt suunnittelun varsinaisesta rakentamisesta, joka lienee sitten puhdas hintakilpailu tarkoilla suunnitelmilla.

Jäänmurtajien valmistaja on yhdysvaltalaistelakka, jolla voi toki olla alihankintaa ulkomailta, kuten esimerkiksi Suomesta. Yhdysvallat eivät voi ostaa merivoimien ja merivoimiin kuuluvan rannikkovartioston jäänmurtaja-aluksia ulkomailta, koska siihen nykyinen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia. Jäänmurtajissa kyse on tavallaan sota-aluksista sikäläisen näkemyksen mukaan.

Ei ole julkisessa tiedossa, ovatko suomalaiset jäänmurtajasuunnittelutahot jollain tavoin vastanneet tuohon hankintapyyntöön joko suoraan tai alikonsulttina yhteistyössä yhdysvaltalaistarjoajan kanssa. Yhdysvalloissa on viisi telakkaa, joita jäänmurtorakentaminen kiinnostaa ja joiden kanssa suomalaisten tulisi liitoutua, mikäli näin ei vielä ole tehty. Ongelma on, ettei kukaan tiedä voittajaa eikä sama suomalaistoimija voi olla luontevasti yhteistyössä viiden eri tarjoajan kanssa tarjouksentekovaiheessa.

Jos suomalaiset ovat osallistuneet RFP-tarjouspyyntövaiheeseen, kuinka he ovat pärjänneet? Ei ole myöskään vielä julkisesti tiedossa, kuka 18.1.2018 päättyneen kilpailukierroksen on voittanut. Arvioisin kuitenkin vapaasti, että Kai Mykkäsen helmikuun alun vierailu liittyi RFP-tarjouspyyntökierroksen tuloksiin, jossa myös suomalaiset täten olisivat olleet jossain muodossa mukana.

                                                                                   ****

Suomen poliittinen johto koko laajuudessaan ja syvyydessään on panostanut jäänmurtajatilauksen tai -tilauksien saamiseksi Yhdysvalloista Suomeen. Hankkeessa on ollut mukana myös maan korkein ulkopoliittinen johto.

Kuuden jäänmurtajan hankinnan kokonaisarvo on siis suuruusluokaltaan noin 4 miljardia euroa. Huomioiden yhdysvaltalaislainsäädännön kotimaisuusastevaatimukset, alihankintana jäänmurtajahankinnassa on mahdollisuus hankkia ulkomailta enintään puolet, siis enimmillään noin kahden miljardin euron arvosta.

80 prosentissa maailman jäänmurtajista on suomalaista suunnittelua ja 60 prosenttia maailmalla liikkuvista jäänmurtajista on rakennetukin Suomessa. Suomi on toimittanut paljon murtajia Neuvostoliittoon ja nyttemmin Venäjälle.

Kai Mykkäsen helmikuun alun Yhdysvaltain-vierailu liittyi puhtaasti jäänmurtajahankintaan. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tai muu vastaava oli vain verhoa vierailulle.

Suomella on tulossa 2020-luvun puolivälistä lähtien mittava 7-10 miljardin euron hävittäjähankinta. Niin Suomen kansalle kuin myös suomalaispoliitikoille hävittäjähankintapäätös vaikkapa Yhdysvalloista olisi helpompi myydä, jos Yhdysvallat ostaisi samalla jopa kahden miljardin euron arvosta jäänmurtajia. Jäänmurtajatilauksen saamiseksi siis kannattaa sijoittaa poliittista pääomaa, mutta olisi harkitsematonta politiikkaa nivoa nämä kaksi hankintaa yhtyeen. Siitä etenkään Yhdysvaltojen merivoimat ei pitäisi.

Toivottavasti suomalaispoliitikoilla on järki sen verran päässä, etteivät tee pettymykseen johtavia koplauksia.

Jäänmurtajahanke on Yhdysvaltain merivoimille samanlainen kuin hävittäjähanke Suomen ilmavoimille. Jos et saa Yhdysvaltain merivoimia ja Suomen ilmavoimia noissa hankkeissa teknisellä osaamisella sekä toimituksen laadulla ja hinnalla puolellesi, on tyhjä yrittää takaovesta poliittisilla manöövereillä. Yhdysvaltain merivoimilla on vielä suurempi rooli kuin Suomen Ilmavoimilla hankintojen valmisteluissa ja päätösprosesseissa. Näin voin kirjoittaa nimimerkillä ”kokemusta on”.

                                                                                   ****

Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi varteenotettavaa jäänmurtajien rakentamiseen liittyvää yritystä. Nuo yritykset ovat Helsingissä toimiva Arctech Helsinki Shipyard Oy (Arctech Oy, Helsingin telakka) ja Raumalla toimiva Rauma Marine Constructions Oy (RMC Oy, Rauman telakka). Tosiasiallisesti en pidä Rauma Marine Constructions Oy:tä varteenotettavana.

Suomella Arctia Oy:n hallinnoimista viidestä uusimmista jäänmurtajista uusimman vuonna 2016 valmistuneen Polariksen on rakentanut Arctech Helsinki Shipyard Oy. Vuonna 1993 valmistuneen Fennican ja 1994 valmistuneen Nordican on rakentanut Aker Finnyards niin ikään Helsingin telakalla. Myös 1986 valmistunut Otso ja 1987 valmistunut Kontio on tehty Helsingissä, valmistaja tuolloin oli Wärtsilä Helsingin telakka.

Kaikki edellä mainitut jäänmurtajat 1980-luvulta lähtien on siis rakennettu Helsingin telakalla, jonka nyt omistaa täysin aikaisemmin puoliksi omistanut venäläinen Arctech Helsinki Shipyard Oy. Suomen jäänmurtorakentamisen osaaminen on nyt täysin venäläisten hallinnassa, sen sijaan suunnitteluosaamista on muuallakin.

Perustamisvuodestaan lähtien Arctech on tehnyt uusia aluksia vain Venäjälle. Suomen valtiolle Arctech on tehnyt yhden jäänmurtajan, vuonna 2016 luovutetun Polariksen. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut Arctech on luovuttanut seitsemästä jäänmurtoon kykenevästä uudesta aluksesta kuusi Venäjälle yhden Suomeen.

Arctech on tehnyt koko olemassaoloaikansa huonoa tulosta. Vuonna 2015 tulos ei ollut enää huono vaan surkea, eikä sen jälkeen tilinpäätöstietoja ole toimitettu kaupparekisteriin. Yritys ei kykene taloudellisesti kannattavaan toimintaan, eikä sitä ilmeisesti Venäjä edellytäkään. Suomi ei ole päässyt nauttimaan Arctechin tulokseen perustuvasta veronmaksusta.

Vuonna 2013 Arctechin liiketappio oli 36,2 prosenttia liikevaihdosta, vuonna 2014 48,3 prosenttia liikevaihdosta ja vuonna 2015 peräti 118,4 prosenttia liikevaihdosta. Vuonna 2015 noin 37 miljoonan euron liikevaihdolla yritys teki yli 53 miljoonan tappion. Yritys teki siis enemmän tappiota kuin liikevaihtoa. Vajaan 40 miljoonan euron liikevaihto on melko vaatimaton laivanrakennusyritykselle, joka työllistää yli 530 työntekijää.

Tosiasia on, että Arctechin kautta on vain pumpattu suomalaista jäänmurto-osaamista Suomesta Venäjälle, minkä tulokset ovat nähtävissä siinä jäänmurtoon kykenevässä laivatuotannossa, jota Helsingin telakan omistava venäläinen meriteollisuuskonserni harjoittaa Venäjän telakoilla.

                                                                                   ****

Vastaavasti raumalaisen RMC Oy:n liikevaihto vuonna 2016 oli vain 16 miljoonaa euroa ja tuolla liikevaihdolla noin 60 työntekijää työllistyvä yritys onnistui tekemään 3 miljoonan euron tappion.

Meriteollisuuden johtava asiantuntija Ulla Lainio Finprosta on ollut kovasti sitoutunut Rauman telakkaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnassa. Suomen valtio näkee, että raumalaistelakka kykenisi vastaamaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan.

Jos näin kävisi, Suomen valtiolla riittäisi taas takaamista, kun vain 10-20 miljoonan euron liikevaihdon omaava telakkayritys ottaisi satojen miljoonien tai jopa miljardien toimitusvastuut. No, muutakaan ei meillä enää ole oikein tarjolla jäänmurtajavalmistuksessa.

Jäänmurtorakentamisen epätoivoa kuvaa hyvin se, että tuo raumalainen RMC:n telakka tarjosi jo vuonna 2015 yli-innokkaasti Yhdysvalloille mahdollisuutta valmistaa jäänmurtajien runkoja Suomessa (KL 10.7.2017), vaikka hankintahanke ei vielä tuolloin ollut edes käynnistynyt.

Vaaditaan suuresti työtä ja suurta onnistumista, jos kykenee yhdysvaltalaistilaajat vakuuttamaan, että 16 miljoonaa euron ja 60 työntekijän yritys kykenee toimittamaan jopa satojen miljoonien tai jopa miljardien euron arvosta jäänmurto-osaamista yhdysvaltalaismurtajiin. Minä en ainakaan uskoisi. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä eikä yrityksellä ole näyttöjä murtajien rakentamisesta viime vuosilta.

Suomen laivateollisuus Mayerin telakkatoimintaa lukuun ottamatta ei voi hyvin. Porin Mäntyluodossa toimiva Technip Offshore Finland Oy öljyntuotantolauttoja rakentavana telakkana on kuolonkourissa ja päivät alkavat olla luetut. Rauman telakkakin oli määrä lopettaa jo vuona 2013 samoin kuin 600 laivanrakentajan työsuhde.

                                                                                   ****

Suomi on ryssinyt yhden tai kahden vuosikymmenen aikana jäänmurtorakentamisen lähes täysin. Toki ennenkin kylmän sodan aikaan jäänmurtorakentaminen ei olisi ollut voimissaan ilman Neuvostoliiton mittavia alustilauksia.

Helsinkiin sijoittunut keskeisin jääosaaminen ja jäänmurron tuotantokyky on valunut venäläisille. Nyt hätäpäissään valtiovalta yrittää saada jotain aikaan pikkuruisella Rauman telakalla, jonka työntekijämäärä on noin 60, kun Helsingissä laivanrakentajia on sentään vielä lähes viisi ja puolisataa. Suunnitteluosaamista on toki Suomessa edelleen laajemminkin, muttei sellaista jäämurron fyysistä tuotantokykyä, joka olisi suomalaisten hallinnassa.

Helsingin telakan omistaa sataprosenttisesti Venäjän suurin meriteollisuuskonserni OSK (ОАО Объединенная судостроительная корпорация), joka puolestaan on Venäjä valtion omistama ja Kremlin tiukassa valvonnassa. OSK:lla oli puutetta arktisesta osaamisesta arktisen alueen muodostaessa Venäjälle tärkeän uuden kasvavan painopisteen. Puutetta tyydytettiin Helsingin telakan ostolla.

Helsingin telakan kohtaloa on sinetöinyt Venäjän Krimin valloitus ja sen seurauksena Venäjää vastaan asetetut talouspakotteet. Telakan on otettava huomioon etenkin Yhdysvaltain asettamat pakotteet, jotka pohjimmiltaan koskevat arktisen alueen öljyä, mutta joihin on linkitetty paljon muutakin. Pakotteita voi käydä tutkailemassa Yhdysvaltain valtiovarainministeriön sivuilta (esim. US Sanctions, arktista aluetta koskien esim.  Directive 4 (20171031) jne.).

Esimerkiksi vuonna 2014 kirjattiin Venäjään kohdistuneiden pakoteiden osalta seuraava:

Treasury has also imposed sanctions that prohibit the exportation of goods, services (not including financial services), or technology in support of exploration or production for Russian deepwater, Arctic offshore, or shale projects that have the potential to produce oil, to five Russian energy companies—Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas, and Rosneft—involved in these types of projects.” (Treasury 12.9.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Valtiovarainministeriö on myös määrännyt pakotteita, jotka kieltävät tavaroiden, palveluiden (ei rahoituspalvelujen) tai teknologian viennin, jotka tukevat venäläisten syvänmeren, arktisen meren tai öljytuotantoon tähtäävien liuskekiviesiintymien etsimistä tai tuottamista viidelle Venäjän energiayritykselle - Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas ja Rosneft - näiden ollessa mukana tällaisissa hankkeissa.

Rahoituspalveluja koskevat sanktiot on määritelty toisaalla.

Pakotteiden linkitys arktiseen laivarakentamiseen öljyn etsinnästä ei ole niin merkitsevä kuin se, että Helsingin telakan omistava OSK-meriteollisuuskonserni on venäläisen sotateollisuuden keskeinen tuotantoyritys, joka valmistaa käytännössä kaikki Venäjän laivaston käyttöön menevät sota-alukset. Yrityksen militaristisia kuvia voi käydä tarkastelemassa esimerkiksi täältätäältä, täältä ja täällä.

Helsingin telakkaa koskevissa pakotteissa ei ole niin oleellista esimerkiksi kytkös arktiseen öljynetsintään kuin omistajakytkös Venäjän sotateollisuuteen.

Yhdysvaltain pakotelistalla olevia sotateollisuusyrityksiä on luetteloitu ulkoministeriön sivuilla (CAATSA-lista 27.9.2017).

CAATSA-listalla on siis myös OSK-meriteollisuuskonserni, jonka englanninkielinen nimi on United Shipbuilding Corporation. Helsingin telakka on siis omistajansa kautta pakotelistan kuumimmassa kärjessä.

Ei ole tulossa niin häikäisevää ajankohtaa, että Helsingin telakka voisi toimittaa mitään Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan, olipa kyse suunnittelusta tai rakentamisesta. Vaikka venäläinen OSK-meriteollisuuskonserni yrittäisi supistaa omistusosuutensa Helsingin telakalla alle pakoterajan, Yhdysvaltain merivoimat tuskin sallisi siitä huolimatta Helsingin telakan toimittavan mitään yhdysvaltalaiseen jäänmurtajahankkeeseen. Venäläisomistus pitäisi nollata.

                                                                                   ****

Kauppalehti uutisoi viime vuoden joulukuussa, että venäläiset pyrkisivät myymään yli puolta Helsingin telakasta, koska telakka ei saa pakotteiden johdosta länsimaista rahoitusta (KL 12.12.2017). Arctech Helsinki Shipyard Oy:n heinäkuussa 2017 tekemä aiesopimus risteilyaluksen toimittamisesta japanilaisyhtiö Peace Boatille ei ole edennyt (Arctech 11.7.2017). Tilaus olisi Arctechille ensimmäinen todellinen uuden aluksen rakentamisen tilaus länsimaihin.

Tosiasia kuitenkin on, ettei jatkuvaa tappiota tekevältä Arctechilta raha ole loppuakseen sen enempää kuin esimerkiksi jatkuvaa tappiota tekevältä ja venäläisomistuksessa olevalta Jokereiltakaan, jos vain Venäjän valtio suoraan tai kiertoteitse on valmis näitä yrityksiä rahoittamaan. Kysymys on poliittinen. Rahaliikenteeseen liittyviä ongelmia voi toki olla, mutta se on eri asia kuin itse rahan puute.

Helsingin telakan ongelma on, että sen Venäjälle toimitettavien jäänmurtoon kykenevien alusten rakentamista haittaavat pakotteiden alla olevien tavaroiden saanti. Vaikka telakka on fyysiseltä sijainniltaan EU-maassa, se voisi olla vaikkapa Pietarissa tai muualla Venäjällä, ja Suomessa olevaa telakkaa koskevat samat pakotteet kuin OSK-meriteollisuuskonsernin muita telakoita Venäjällä. Venäläisomistus mikä venäläisomistus ja venäläistelakka mikä venäläistelakka, olipa se Pietarissa tai Helsingissä.

Helsingin telakan kohtalo on venäläisten käsissä. Länsimaisten sijoittajien sijoittamishalukkuutta venäläistelakkaan ei luonnollisestikaan ole.

Jos Kreml katsoo, että heillä on kaikki se arktinen osaaminen, mikä Helsingistä on saatavissa ja mikä on siirrettävissä Venäjälle, telakka voidaan sulkea. Päätös olisi poliittinen. Suomen arktinen rakentamiskyky olisi silloin valtaosaltaan saatettu loppuun. Niin Arctechin kuin myös KHL-liigaa pelaavan Jokerien kohtalo venäläisomisteisina vain tappiota tuottavina yrityksinä on Venäjälle poliittinen kysymys. Etenkin Venäjällä raha ei aina ratkaise.

Ria Novostin juttu otsikolla ”Патрульные ледоколы России в Арктике - это реальность” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän partioivat jäänmurtajat arktisella alueella ovat jo todellisuutta”) kertoo hyvin yhtenä juttuesimerkkinä, missä mennään (Ria Novosti 14.7.2017). Jutussa Venäjä esitteli uusia jäänmurtajaprojekteja, joiden tuloksena Pietarissa rakennettavat alukset otetaan käyttöön 2020-luvun alkuvuosina.

Venäjä rankentaa ja varustelee Jäämeren ulkosaaristojaan mm. Frans Joosefin maan Alexandran maalla, Novaja Zemljalla, Wrangelinsaarella ja Cape Otto Schmidtin saarella. Noiden sotilastukien huoltoon tarvitaan vahvaa jäänmurtoa samoin kuin Kollisväylän käyttöönottoon.

                                                                                   ****

Yle uutisoi 21.1.2018 otsikolla ”Helsingin telakka saamassa uuden omistajan – Ylen tietojen mukaan ostajaehdokas on eurooppalainen monialakonserni Kermas” (Yle 21.1.2018), että OSK-meriteollisuuskonserni venäläisomistajana olisi myymässä Helsingin telakan enemmistöosuutta kroatialaiselle Kermas-monialakonsernille.

Palataanpa vuoteen 2015 ja Hanhikiven ydinvoimalan rakentamishankkeeseen. Fennovoiman uuden omistajan piti aluksi olla kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija. Järjestely meni pieleen ja omistajaksi tuli lopulta Suomen valtion enemmistöomistama Fortum.

Fennovoiman tapauksessa kroatialaisbulvaanin taustalla olivat venäläiset ja venäläispankki. Tarkoitus oli häivyttää venäläisomistusta, jotta asetettu ETA-omistajuusehto ydinvoimalan länsimaisesta omistuksesta täyttyisi.

Onko Helsingin telakassa kyse jälleen vastaavasta? Onko Kermasin takana venäläinen raha muodossa tai toisessa? Onko Kermas sekä sen perustaja Danko Končar vain venäläisbulvaani? Olisiko bulvaanimenettelyn idea vain kiertää Venäjälle haittaa tuottavia lännen asettamia Venäjä-pakotteita, joista CAATSA-lista on dramaattisin?

Kroatialaisen Kermas-konsernin historian alku on puhtaasti venäläinen. Kroatialaisyhtiön juuret lähtevät Venäjän Tšeljabinskissa vuodesta 1999, jossa yhtiö osti ja uudisti paikallisen konkurssin menneen kromipohjaisiin teollisuuskemikaaleja valmistaneen yrityksen tuotannon. Kermas on muutoinkin vuoden 1999 alkunsa jälkeen linkittynyt Venäjän metallurgiaan, kun se laajeni Seroviin vuonna 2004 (Serov Ferroalloys Plant, Серовский завод ферросплавов, SFaP).

Arctech Helsinki Shipyard Oy on yleensä toimittanut Venäjän valtion tilaamat jäänmurtoon kykenevät alukset Venäjälle suoraan. Yhteistyötä on tehty vain venäläistelakoiden kanssa. Heinäkuussa vuonna 2016 tapahtui muutos. Mukaan tuli kroatialainen Kermas-konserni.

The good cooperation between the Artech Helsinki and Brodotrogir shipyards opens up new possibilities, all for the purpose of gaining the largest possible share of the international shipbuilding market. The cooperation was cited as a good example by the president of the Russian Federation Mr Putin, during the visit of the Croatian president Ms Kolinda Grabar Kitarović to the Russian Federation.”, kirjoittaa Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka (Brodotrogir) sivuillaan (Brodotrogir 3.11.2017).

Vapaasti suomennettuna:

Artech-Helsingin telakan ja Brodotrogirin telakan hyvä yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia, jotta saataisiin mahdollisimman suuri osuus kansainvälisistä laivanrakennusmarkkinoista. Venäjän presidentti Putin mainitsi yhteistyön kiittäen, kun Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä.

Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä tavaten Putinin lokakuun 18. päivänä 2017 Sotšissa (Kreml 18.10.2017). Putin oli siis määritellyt jo tuolloin sen tulevan kuvion, jossa kroatialaisen Danko Končarin Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka ja Helsingin telakka saatetaan yhteen ja Venäjä saisi pudotettua omistuksensa Helsingin telakassa tasolle, joka poistaisi Venäjälle haitallisten pakotteiden vaikutuksia.

Putinin sanojen mukaan Venäjä pyrkisi myös valtaamaan OSK-meriteollisuuskonsernilla laivanrakennusurakoita lännestä, jossa myös Helsingin telakalla olisi rooli.

Toistan sen mitä jo aikaisemmin kirjoitin: todellisesta lännestä ei löydy sellaista todellista rahaa eikä pääomaa, joka virtasi Helsingin telakalle investointina ja pääomana telakan ollessa Yhdysvaltain rankkojen pakotteiden kohteena. Kaikki Helsingin telakalle nyt ja tukevaisuudessa virtaava raha muodossa tai toisessa on venäläissidonnaista. Kuka uskaltaa toimia alihankkijana yritykselle, joka on Yhdysvaltain rankalla pakotelistalla?

Vuonna 2016 alkunsa saanut Brodotrogirin telakan ja Helsingin telakan yhteistuotantoalus on Venäjän tilaama arktinen jäänmurtoon kykenevä nesteytettyä maakaasua kuljettava tankkeri, jonka kokonaispituus varusteltuna on 220 metriä ja josta kroatialaiset ovat valmistaneet 167 metriä pitkän peruslaivan. Aluksen kantavuus 44 000 tonnia. Aluksen hinta on 28 miljoonaa euroa ja kykenee toimimaan 50 asteen pakkasessa. Arctechin on määrä luovuttaa alus Venäjälle ensi syksyllä, jonka jälkeen telakan uusien alusten tilauskanta on nolla. Toiseksi viimeinen jäänmurtoon kykenevä huoltoalus luovutettiin venäläisille vastikään.

Brodotrogirin telakalla ja Helsingin telakalla rakennettava säiliöalus ei vaadi erityistä jäänmurtajaa saattamaan, koska se pystyy liikkumaan jopa 2,5 metrin paksuisen jään läpi ja purjehtimaan 365 päivää vuodessa, minkä vuoksi se on varustettu erityisellä sisäänrakennetulla talviselviytymistä ylläpitävällä järjestelmällä (winterization).

Venäjä tulee käyttämään tankkerilaivaa nesteytetyn maakaasun kuljettamiseen pois pohjoisen kaasukentiltä. Joidenkin lähteiden mukaan tankkereita tultaisiin käyttämään mm. pohjoisten sotilastukikohtien energiahuoltoon Jäämeren ulkosaaristossa. Olen kirjoittanut blogikirjoituksen Venäjän varustautumisesta arktisella alueella otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”, joka löytyy täältä. Kirjoituksesta selviää myös Venäjän vahvan jäänmurtorakentamisen ja pohjoisten alueiden varustautumisen välinen yhteys: miksi Venäjä tarvitsee niin paljon murto- ja liikkumiskykyä jäässä.

Suomen asema ei ole kadehtiva. Suomi tarjoaa sen kaiken jäänmurron ja kylmien olosuhteiden huippuosaamisen Venäjälle, jota muualta maailmasta ei löydy. Suomen avulla Venäjä kykenee helpommin valloittamaan arktista aluetta.

Uskallan esittää vielä toteen osoittamattomana väitteenä ja kysymyksenä, että tässä Kermas-monialakonsernin telakkatapauksessakin kyseessä on bulvaanijärjestelystä, jonka takana on venäläisraha ja päämäärä kiertää etenkin Yhdysvaltain asettamia Venäjä-pakotteita "länsimaisella" omistuksella. Tuo on siis vain väite ja kysymys.

Tapahtuuko venäläisrahan välitys Kroatiaan suoraan esimerkiksi lainana tai ylihintaisten laivanrakennushankkeiden ostamaisena kroatialaisyhtiöltä, on toissijainen. Kyse on pakotteiden kiertämisestä. Pakotteita kierretään jo nyt, jos pakotelistan tuotteita ostetaan kroatialaistelakan nimissä, mutta asennetaan Helsingissä venäläisyhtiön toimesta. Asiaa on syytä seurata ja tehdä ilmoitus tarvittaessa yhdysvaltalaisille pakoteviranomaisille.

On yleisesti tiedossa, että Venäjä käyttää EU-maista Kroatiaa ja Maltaa hyväkseen rahavirtojensa ja omistustensa ohjailussa EU-alueella. Tuo tapahtuu bulvaanien välityksellä.

Vaikka kroatialaisfirman tulo helsinkiläistelakan omistajaksi uutisoitiin nyt tammikuussa, asialla ei ole tekemistä Yhdysvaltojen jäänmurtajahankinnan kanssa. Arctech on ulkona Yhdysvaltojen murtajahankinnasta.

                                                                                   ****

Jos Suomi ei ole mukana nyt 18.1.2018 päättyneellä hankintakierroksella, jossa Yhdysvallat hankkii suunnittelua ym. konsulttitehtäviä esimerkiksi yhdysvaltalaistelakan alihankkijana, tuskin olemme mukana tämän jälkeenkään, kun varsinaisesti rautaa jäänmurtajiin aletaan vääntää, sahata ja hitsata.

Suomen politiikkojen ja etenkin virkamiesten on syytä olla huolellisia, etteivät ryssi mahdollisia Yhdysvaltain tilauksia Helsingin telakan pakotelistalla ololla. Suomen jäänmurtorakentamisen piirit ovat pienet ja linkitetyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Tämä uutinen lehdissä kroatialaisyrityksestä herätti minussakin bulvaaniajatuksen.
Tämä USAn voima pakotteissa on koko europan otettava huomioon ja osallistuttava siihen oman etunsa nimissä.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Ne teollisuusyritykset, mitkä ovat venäläisten omistuksessa, eivät saa tilauksia Yhdysvalloista ja huonosti muistakaan länsimaista. Toivoisin, että suomalainen elinkeinoelämä pysyisi mahdollisimman paljon erossa venäläisestä, oli sitten kysymys heidän omistuksista täällä tai meidän omistuksista siellä.

Jos venäläiset turistit haluavat tulla tänne ostoksille tai lomailemaan, niin siitä vaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että venäläisten varaan ei kannata kovin varmoja investointeja tehdä. Politiikka vaikuttaa siellä kaikkeen kaupankäyntiin ja epävakaa talous saattaa karkottaa turistit nopeastikin.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Eniten huolettaa Fortum, jolla on miljardisijoitukset Venäjällä ja vieläpä energiasektorilla.

Toivottavasti Venäjä ei pääse vääntämään Suomea Fortumilla. No, siinä tapauksessa valtiovallan pitäisi vain sanoa Fortum-väelle: jokainen vastaa tekemisistään ja sijoituksistaan, niin myös te. Jos ryssitte sijoituksenne, osakkeenomistajat vastaavat menetyksistään omalta osaltaan, niin myös valtio yhtenä omistajana.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Ari Pesonen

Venäjä on jo kusettanut Fortumin mukaan Fennovoimaan (Rosatom)!

Fortum neuvotteli yhdessä Fennovoiman ydinvoimalan toimittavan Rosatomin kanssa Karjalan alueellisen energiantuotantoyhtiön TGC-1:n 3 000 megawatin vesisähkön hankinnasta Gazpromilta.

Fortum pyrki saamaan Venäjän Karjalan vesivoimantuotantoa hallintaansa Fennovoima-järjestelyn yhteydessä, mutta kauppa ei onnistunut.

Neuvotteluja käydään edelleen, mutta Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin mukaan kauppa ei näytä todennäköiseltä.

Siis lupauksia ja järjestelyjä luvattiin, jos Fortum lähtee osakkaaksi Fennovoimaan. Kun Fortum oli pistänyt nimet alle Rosatomin papereihin, vesivoimaneuvottelut vedettiin jäihin.

Fortum on viiden miljardin investointiensa kanssa suoraan Putinin tiukassa liakanarussa ! Fortumista tulee Rosatomin ydinvoimarakentamisen mallioppilas ja mannekiini!

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Remes on päässyt nyt takaisin Venäjälle.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Keskustan Mari Kiviniemen ja hänen johtamansa hallitus ryssivät täysin tässä kaupassa. Meidän jokainen hallitus näyttää ryssivän Suomelle tärkeissä asioissa, mielestäni ministeritkin pitäisi laittaa tulosvastuuseen.

Caruna-kauppa on aivan yhtä huonosti valmisteltu. Pekka Haavisto ihmettelee miten kaapelien maahan siirto maksaa niin paljon. Minä ihmettelen, meiltä on peritty korkeita sähkönsiirtomaksuja jo 20 vuotta että kaapelit saataisiin maahan.

Tässä on kyse Suomen huoltovarmuudesta, ministereillä ei näytä olevan siitä vastuuta mitä päättävät, vedotaan meillä oli väärä arvio.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020321062773_u...

Kiviniemen hallitus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiviniemen_hallitus

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

"Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi varteenotettavaa jäänmurtajien rakentamiseen liittyvää yritystä. Nuo yritykset ovat Helsingissä toimiva Arctech Helsinki Shipyard Oy (Arctech Oy, Helsingin telakka) ja Raumalla toimiva Rauma Marine Constructions Oy (RMC Oy, Rauman telakka)."

Miksei jäänmurtajien rakentaminen onnistuisi yhtä hyvin Meyerin Turun telakalla? Onhan niitä siellä ennenkin tehty, ja laivanrakannusosaaminen on Turun seudulla huippuluokkaa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Hei,osaaminen on ja kyvykkyys on Turussa ja Mayerilla hyvä, mutta tilauskirjat täynnä. Taitaa olla jo nyt tilauskanta niin runsas, että teettää työtä aikatauluissa pysymisessä. Jos muistelen oikein, uudet tilaukset menisivät pitkälle ensi vuosikymmenen puolelle.

Ilmeisesti Mayer on kiinnostunut tekemään Turussa lähinnä vain matkustaja-aluksia. Niissä katteet näyttävät olevan kohdallaan. Jäänmurtajat eivät taida olla Mayerin portfoliossa ensisivulla, loistoristeilijät sen sijaan ovat.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Totta, Turku on varattu vuoteen 2024 saakka, ja siinä mielessä siis pois tästä pelistä.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ennen oli jenkeillä selvä linja. Me teemme omat sota-aluksemme ja jäänmurtajat sota-aluksiksi luokiteltiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset