AriPesonen1

Uusilla korveteilla pitää olla kyky torjua myös Iskander- ja Kalibr-ohjuksia

  • Kuva 1. Laivue 2020 -korvetin aseistus havainnekuvana esitettynä (ilma- ja pintatorjuntaohjukset, tykki, torpedot ja miinat).
    Kuva 1. Laivue 2020 -korvetin aseistus havainnekuvana esitettynä (ilma- ja pintatorjuntaohjukset, tykki, torpedot ja miinat).
  • Kuva 2. BAE Systemsin neljän RIM-162 ESSM -ohjuksen Mk 24-säiliö, joka asennetaan Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmän soluun.
    Kuva 2. BAE Systemsin neljän RIM-162 ESSM -ohjuksen Mk 24-säiliö, joka asennetaan Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmän soluun.
  • Kuva 3. Kolme erillistä Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulia, jossa jokaisessa on kahdeksan laukaisusolua.
    Kuva 3. Kolme erillistä Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulia, jossa jokaisessa on kahdeksan laukaisusolua.
  • Kuva 4. Fridtjof Nansen -luokan fregatin aseistus, jota on syytä verrata Suomen Laivue 2020 -korvettien aseistukseen.
    Kuva 4. Fridtjof Nansen -luokan fregatin aseistus, jota on syytä verrata Suomen Laivue 2020 -korvettien aseistukseen.
  • Kuva 5. Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulilla voi laukaista monenlaisia ohjuksia, myös Tomahawk-risteilyohjuksia.
    Kuva 5. Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulilla voi laukaista monenlaisia ohjuksia, myös Tomahawk-risteilyohjuksia.

Defence Security Cooperation Agency (DSCA) on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen virasto, jonka tehtävä on toteuttaa turvallisuusyhteistyöohjelmia Yhdysvaltain liittolais- ja kumppanimaiden kanssa.

DSCA julkaisee sivuillaan yhdysvaltalaisten sotatarvikkeiden myyntivaltuutuksia, joita se saattaa kongressille notifikaatioina. Yhdysvaltain kongressin on vielä vahvistettava notifikaatiot, jotta asekaupat ovat lopullisesti mahdollisia ja jotta varsinaiset kauppaneuvottelut yhdysvaltalaisten asetoimittajien ja ostajavaltion välillä voivat alkaa.

Kolme tuoreinta Suomea koskevaa notifikaatiota DSCA:n sivuilta löytyy tämän vuoden helmikuulta. Notifikaatiot liittyvät Laivue 2020 -taistelualushankkeessa (LV2020) neljän uuden Pohjanmaa-luokan korvetin ohjusaseistukseen. Suomen uusien sota-alusten on tarkoitus valmistua vuonna 2027.

                                                                                  ****

Lehdistötiedote otsikolla “Finland – Evolved SEASPARROW Missiles (ESSM)”, julkaisupäivä 5.2.2018, tiedote 17-77. Kyseessä on 77. lähetyskirje (transmittal), jossa 17 on vuosiluku 2017, vaikka julkaisupäivä olikin vuoden 2018 puolella.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on tehnyt päätöksen mahdollisuudesta myydä Suomelle kuusikymmentäkahdeksan [RIM-162] Evolved Seasparrow (ESSM) -ohjusta [1, 2 ,3 ja 4] ja yhden ESSM-testikäyttöohjuksen [IOM]. Mukana on myös seitsemäntoista nelipaikkaista MK25-laukaisusäiliötä [1 ja 2],  kahdeksan MK783-ohjussäilytyskonttia [ohjussäilytyskonttiesimerkki], varaosia ja korjausosia, tuki- ja testauslaitteita, julkaisuja ja teknisiä asiakirjoja, koulutusta, Yhdysvaltain hallituksen/sopimusosapuolen teknisiä ja logistisia palveluja sekä teknistä apua ja muuta liittyvää logistista tukea. Kokonaistoimitushankinnan arvoksi arvioidaan 112,7 miljoonaa dollaria [mikäli kauppa toteutuisi täysimääräisenä].

Jatkossa tässä blogikirjoituksessa edellä mainitut ohjukset on kirjattu lyhennettynä ESSM-ohjuksiksi.

Tarkasti myyntivaltuutus käsitti englannin kielellä:

The State Department has made a determination approving a possible Foreign Military Sale to Finland of sixty-eight (68) Evolved SEASPARROW Missiles (ESSM) and one (1) ESSM inert operational missile for an estimated cost of $112.7 million. The Defense Security Cooperation Agency delivered the required certification notifying Congress of this possible sale today.

The Government of Finland has requested a possible sale of sixty-eight (68) Evolved SEASPARROW Missiles (ESSM) and one (1) ESSM inert operational missile. Also included are seventeen (17) MK25 quad pack canisters, eight (8) MK783 shipping containers, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical documentation, training, U.S. Government/Contractor engineering, technical and logistics support services and technical assistance, and other related elements of logistical support. The estimated total case value is $112.7 million.

Lehdistötiedote otsikolla “Finland – RGM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B Surface-Launched Missiles and RGM-84L-4 Harpoon Block II Grade B Surface-Launched Missiles”, julkaisupäivä 5.2.2018, tiedote 17-76.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on tehnyt päätöksen mahdollisuudesta myydä Suomelle sata RGM-84Q-4 Harpoon Block II Plus (+) Extended Range (ER) Grade B -pintatorjuntaohjusta, kaksitoista RGM-84L-4 Harpoon Block II Grade B -pintatorjuntaohjusta, kaksitoista RGM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B Surface -pintatorjuntaohjuspäivityssarjaa, neljä RTM-84L-4 Harpoon Block II Grade B -pintatorjuntaharjoitusohjusta ja neljä RTM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B -pintatorjuntaharjoitusohjusta [1, 2 ja 3]. Mukana ovat myös [ohjuskuljetus]kontteja, varaosia ja korjausosia, tuki- ja testauslaitteita, julkaisuja ja teknisiä asiakirjoja, henkilöstön koulutus- ja harjoittelulaitteita, teknistä apua, suunnittelu- ja logistiikkapalveluja sekä ja muuta [hankintaan] liittyvää logistista tukea. Kokonaistoimitushankinnan arvoksi arvioidaan 622 miljoonaa dollaria [mikäli kauppa toteutuisi täysimääräisenä].

Jatkossa tässä blogikirjoituksessa edellä mainitut ohjukset on kirjattu lyhennettynä Harpoon-ohjuksiksi.

Tarkasti myyntivaltuutus käsitti englannin kielellä:

The State Department has made a determination approving a possible Foreign Military Sale to Finland of RGM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B Surface-Launched Missiles and RGM-84L-4 Harpoon Block II Grade B Surface-Launched Missiles for an estimated cost of $622 million. The Defense Security Cooperation Agency delivered the required certification notifying Congress of this possible sale today.

The Government of Finland has requested a possible sale of one hundred (100) RGM-84Q-4 Harpoon Block II Plus (+) Extended Range (ER) Grade B Surface-Launched Missiles, twelve (12) RGM-84L-4 Harpoon Block II Grade B Surface-Launched Missiles, twelve (12) RGM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B Surface-Launched Upgrade Kits, four (4) RTM-84L-4 Harpoon Block II Grade B Exercise Surface-Launched Missiles, and four (4) RTM-84Q-4 Harpoon Block II+ ER Grade B Exercise Surface-Launched Missiles. Also included are containers, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, technical assistance, engineering and logistics support services, and other related elements of logistical support. The estimated total case value is $622 million.

Lehdistötiedote otsikolla “Finland – Mk 41 Vertical Launching Systems”, julkaisupäivä 20.2.2018, tiedote 17-75.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on tehnyt päätöksen mahdollisuudesta myydä Suomelle neljä Mk 41 Baseline VII Strike-Length Vertical -ohjuslaukaisujärjestelmää [1, 2, 3, 4 ja 5]. Mukana ovat myös varaosia, käsittelyvälineistöä, testauslaitteita, käyttöoppaita ja teknisiä asiakirjoja, Yhdysvaltain hallituksen ja sopimusosapuolen koulutusta, teknisiä ja logistisia palveluja sekä teknistä apua ja muuta liittyvää logistista tukea. Kokonaistoimitushankinnan arvoksi arvioidaan 70 miljoonaa dollaria [mikäli kauppa toteutuisi täysimääräisenä].

Jatkossa tässä blogikirjoituksessa edellä mainitut ohjuslaukaisujärjestelmät on kirjattu lyhennettynä Mk 41 - ohjuslaukaisujärjestelmiksi.

Tarkasti myyntivaltuutus käsitti englannin kielellä:

The State Department has made a determination approving a possible Foreign Military Sale to Finland of Mk 41 Baseline VII Strike-Length Vertical Launching Systems for an estimated cost of $70 million. The Defense Security Cooperation Agency delivered the required certification notifying Congress of this possible sale today.

The Government of Finland has requested a possible sale of four (4) Mk 41 Baseline VII Strike-Length Vertical Launching Systems. Also included are spares, handling equipment, test equipment, operator manuals and technical documentation, U.S. Government and contractor engineering, training, technical, and logistical support services, and other related elements of logistical support. The estimated total case value is $70 million.

                                                                                  ****

Helmikuussa DSCA:n sivuilla oli myös Ruotsia koskeva mielenkiintoinen lähetyskirje otsikolla ”Sweden – Patriot Configuration-3+ Modernized Fire Units” päivämäärällä 20.2.2018 (lehdistötiedote 18-01).

Ruotsi on saanut Yhdysvaltain myyntivaltuutuksen Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmille. Valtuutuksen kokonaisarvo olisi 3,2 miljardia dollaria, mikäli se toteutettaisiin täysimääräisenä.

Ruotsilla on ollut kaavailussa hankkia Patriot-järjestelmiä yhteensä hieman yli kahden miljardin euron arvosta, ja nyt tänä vuonna toteutettava ensivaiheen kauppa olisi euromääräisenä hieman päälle miljardin, mille on varat tämän vuoden budjetissa.

Myyntivaltuutus käsittäisi neljä (4) AN/MPQ-65 tutka-asemaa, neljä (4) AN/MSQ-132 -kytkentäohjausasemaa, yhdeksän (9) antennimastoryhmää, kaksitoista (12) M903-käynnistysasemaa, sata (100) kappaletta Patriot MIM-104E -ohjuksia ja kaksisataa (200) kappaletta Patriot Advanced Capabilty-3 (PAC-3) -ohjuksia.  

Myyntivaltuutus käsittää siis neljä erillistä järjestelmäyksikköä ja yhteensä kolmesataa ohjusta, mikä tarkoittaa 75 ohjusta per yksikkö. Noista ohjuksista kaksisataa (PAC-3) olisi sellaisia ohjuksia, joilla voidaan parhaiten ampua alas venäläisiä lyhyen kantaman ballistia ohjuksia (esim. Iskander) ja venäläisiä risteilyohjuksia (esim. Kalibr).

Toisin kuin Suomi, Ruotsi on ottamassa ohjuspuolustuksen venäläisohjuksia vastaan tosiasiana. Ruotsi on määritellyt Venäjän ohjusuhan oikein.

Jos Ruotsi tulee toteuttamaan Patriot-hankinnan täysmääräisenä, Suomen ohjustorjuntakyky olisi varsin vaatimaton Ruotsiin verrattuna. Suomi on jäämässä ohjuspuolustuskyvykkyydessään yksin Pohjolan peruskoille omine omintakeisine asenteineen nykyisistä ohjuspuolustustarpeista.

                                                                                  ****

Suomennetaanpas hieman, mitä Suomi on ostamassa neljään uuteen korvettiinsa ja mitä puolustuskykyä Suomi olisi saamassa. Ennen kaikkea, mitä laivaohjuksista muodostuvaa ohjustorjuntakykyä Suomi olisi saamassa.

Reserviläinen -lehden mukaan Suomen uusien korvettien uppouma olisi noin 3 000 tonnia ja pituus noin 105 metriä (Reservilainen 28.10.2017). Noilla luvuilla kyse ei enää olisi oikein korveteista, vaan oikeastaan fregatista tai ehkäpä rannikkoon tukeutuvista LTC-aluksista (Littoral combat ship). LTC:n voisi enkä suomentaa epävirallisesti rannikkotaistelualus. Laivue 2020 -taistelualuksien koko on melko tarkasti samaa luokkaa kuin Yhdysvaltain ensimmäiset LTC-alukset.

Suomi on nyt änkeämässä kaikki mahdolliset asiat yhteen alukseen: torpedot, ohjukset ja miinat. Yleensä laivueissa tehtäviä eriytetään eri aluksille niin, että kukin alus voi olla paras siinä mihin se on tarkoitettu. Kysymys on osaltaan aluksen koosta ja sen synnyttämästä omasuojaustarpeesta. Suomessa erikseen huomioon otettava asia on saaristoinen matala rannikko niin hyvässä kuin pahassa.

Korveteiksi 3 000 tonnin uppouma on suuri, ja ehkäpä Suomessa halutaan joistain poliittisista syistä vähätellä alusten kokoa nimeämällä ne korveteiksi. Alusten koko on synnyttänyt myös arvostelua ja niitä on pidetty liian suurina matalaan saaristoomme. Osaltaan aluksen koolla on merkitystä sen liikkumiskyvylle jäässä.

Norjassa (Skjold-luokka) ja Ruotsissa (Visby-luokka) korvetit ovat uppoamaltaan alle 1 000 tonnia. Suurempien fregattien uppouma alkaa puolestaan olla jopa yli 6 000 tonnia, mutta 3 000 tonnin uppoumalla voidaan hyvin puhua fregatista. Esimerkiksi Tanskalla Iver Huitfeldt -luokan ilmatorjuntafregattien uppouma on 6 600 tonnia kuormattuna ja ne toimivat myös Itämerellä.

Kuvassa 1 on esitetty Puolustusvoimien julkaisema periaatepiirros Suomen uusien korvettien aseistuksesta ja muusta varustuksesta. Periaatepiirroksen perusteella korvetteihin tulee yksi pystysuuntainen ohjuslaukaisujärjestelmä (kuvan merkintä ”ilmatorjuntaohjukset”) ja todennäköisesti kaksi muuta ohjuslaukaisujärjestelmää yksi aluksen kummallekin sivulle, vaikka kuvaan on piirretty järjestelmä vain toiselle sivulle (kuvan merkintä ”pintatorjuntaohjukset”). Lisäksi korvetissa on tykki sekä miinoja ja torpedoja vedenalaiseen torjuntaan. Tosiaankin monitoimialus.

Aluksen keulalla oleva tykki tulee melko suurella varmuudella olemaan BAE Systemsin ruotsalainen Bofors 57Mk3 -tykki, jollaisia on myös mm. vastaavissa LTC-tyyppisissä yhdysvaltalaisaluksissa.

Torpedot tulevat olemaan samoja kuin peruskorjattavissa Hamina-luokan ohjusveneissä, ruotsalaisen Saab Ab:n valmistamat uudet Torpedo 47 -torpedot, joita tosin vielä ei ole edes olemassa. Ruotsalaiset ovat lupailleet, että torpedo olisi valmis ruotsalaisiin sukellusveneisiin ja korvetteihin asennettuna vuonna 2023, mutta tuskin on. Tallaiset uuden kehitysprojektit myöhästyvät aina. Ihan aina. Ohjus ei tule olemaan tuotantokuntoinen vielä 2020, jos sille asetetut tavoitteet halutaan täyttää.

Suomen uusien korvettien ohjustorjuntakyky on ilmatorjuntaohjuksissa ja pintatorjuntaohjuksissa, joita on mahdollista laukaista kolmesta kohtaa, mikäli pintatorjuntaohjusten laukaisimet ovat aluksen molemmilla sivuilla, kuten monesti ovat. DSCA:n myyntivaltuutus kertoo osaltaan, millaista ohjusaseistusta suomalaiskorvetteihin on kaavailtu. Korvettien ohjusaseistus ja ohjuskyvykkyys onkin tämän kirjoituksen pääaihe.

                                                                                  ****

Kun nykyaikana analysoidaan sota-aluksen kyvykkyyttä merenpinnan yläpuolella, on meidän analysoitava aluksen ohjuskyvykkyyttä. Ohjuskyvykkyys on ratkaiseva. Se ohjuskyvykkyys on ratkaiseva, mikä jää jäljelle, kun aluksen omasuojaan tarkoitetut ohjukset jätetään pois laskuista.

Millainen on aluksen kyvykkyys tuhota ohjuksilla sekä vihollisohjuksia puolustuksena että viholliskohteita hyökkäyksenä? Sota-aluksen ohjuskyvykkyyden analysointi tarkoittaa aluksella olevien laukaisualustojen ja eri ohjustyyppien arviointia sekä alukselle sopivien ohjusten määrää varastona ilman täydennystä.

DSCA:n kolmen helmikuisen myyntivaltuuden mukaan Suomella olisi tarkoitus hankkia laukaisualustoja seuraavasti, mikäli kauppa päätyy Yhdysvaltoihin myyntivaltuutuksen enimmäismäärällä:

  • neljä Mk 41 Baseline VII Strike-Length Vertical -ohjuslaukaisujärjestelmää (”Mk 41 Baseline VII Strike-Length Vertical Launching Systems”)

  • seitsemäntoista nelispaikkaista MK25-laukaisusäiliötä (”MK25 quad pack canisters)

Kyse noissa on vain pystysuuntaisista laukaisujärjestelmistä, siis kuvan 1 ”ilmatorjuntaohjuksista”, muttei laivan sivuilla olevista ”pintatorjuntaohjusten” laukaisujärjestelmistä.

Niin ESSM-ohjusten kuin myös Harpoon-ohjusten laukaisujärjestelmä voi olla aluksen sisällä pystysuuntaisen laukaisujärjestelmän lisäksi myös aluskannen päällä kulmalaukaisuasennossa, mutta tällöin laukaisujärjestelmän tulisi olla Mk 29-tyyppiä (Mk-29 Missile Launching System).

Suomen saama Harpoon-ohjusten myyntivaltuutus ei sisällä Mk-29-tyypin laukaisujärjestelmää, joten korvettien sivulta tai kannen päältä vinottain laukaistavien ohjusten tyyppi ei ole Harpoon. Harpoon-ohjuksia voitaisiin laukaista vain rungon sisällä olevista pystysuuntaisista Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmistä.

Myös ESSM-ohjuksille ei DSCA:n myyntivaltuutuksessa liity MK 29 -laukaisujärjestelmää, joten ainakaan kuvassa 1 esitetyt ”pintatorjuntaohjukset” eivät tule myyntivaltuutuksesta puuttuvan laukaisujärjestelmän vuoksi Yhdysvalloista. Suomi olisi siis hankkimassa Yhdysvalloista vain pystysuuntaisia laukaisujärjestelmiä ja niihin ohjuksia.

                                                                                  ****

Jos Laivue 2020 käsittää neljä alusta, tulisi jokaiseen alukseen vain yksi Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmä Harpoon-ohjuksille ja neljä nelisoluista MK25-laukaisusäiliötä ESSM-ohjuksille.                                    

Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmässä ohjukset ladataan ”säiliöihin” (”canister”), jotka puolestaan ladataan laukaisujärjestelmän ”soluihin” (”cell”). Yhdessä laukaisujärjestelmässä on neljä solua kahdessa rivissä, siis yhteensä kahdeksan solua. MK25-laukaisusäiliö on yhtä kuin yksi solu, johon sopii neljä ESSM-ohjusta, mutta vain yksi Harpoon-ohjus.

ESSM-ohjuksen halkaisija on 254 mm, kun Harpoon-ohjuksen halkaisija on 340 mm. Ohjuksen halkaisija ratkaisee, kuinka monta ohjusta mahtuu säiliöön ja soluun, siis joko yksi tai neljä ohjusta. Säiliö on eräänlainen ”sovitinkappale”, jolla saa erilaisia ohjuksia ohjuslaukaisujärjestelmämoduulin soluun.

Kuvassa 2 on esitetty BAE Systemsin neljän ESSM-ohjuksen Mk 24-säiliö (”Mk 25 Quad-Pack canister”). Yhteen Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmään näitä säiliöitä mahtuisi kerrallaan siis kahdeksan. Tuolla maksimimäärällä Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmään sopisi 32 kappaletta ESSM-ohjuksia kerrallaan.

Yhteen soluun mahtuu siis joko neljä ESSM-ohjusta tai yksi Harpoon-ohjus.

Yhdessä kahdeksan solun ohjuslaukaisujärjestelmässä voi olla enimmillään siis kolmekymmentäkaksi ESSM -ohjusta tai kahdeksan Harpoon-ohjusta tai näiden yhdistelmiä eri lukumäärin (esimerkiksi kuusitoistatoista ESSM-ohjusta ja neljä Harpoon-ohjus tai kahdeksan ESSM-ohjusta ja kuusi Harpoon-ohjusta tai neljä ESSM-ohjusta ja seitsemän Harpoon-ohjusta jne.).

Suomella on siis valtuutus ostaa noita säiliöitä (”kanistereita”) yhteensä seitsemäntoista kappaletta, joista kuusitoista tulisi aluksiin - siis neljä kuhunkin -, mikä vastaa puolta aluksen ohjuslaukaisujärjestelmän käytössä olevista soluista. Suomella voisi siis olla kussakin korvetissa ladattuna kerallaan Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulin korkeintaan kuusitoista ESSM-ohjusta.

Yhden Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduulin voi havainnoida täältä ja tuollainen kahdeksan solun ohjuslaukaisujärjestelmämoduuli on esitetty kuvassa 3 (yhteensä kolme kappaletta).

                                                                                  ****

Suomella on parhaillaan meneillään myös Pintatorjuntaohjus 2020 -hanke (PTO2020), josta löysin ensimmäiset eduskuntaan viedyt kirjalliset merkinnät vuodelta 2014. PTO2020-hankinnassa sekä rannikon liikkuvalla alustalla olevat ohjuspatterit että Laivue 2020 -korvetit varustetaan samalla ohjustyypillä. Monitoimisuuden vuoksi nykyisin puhutaan mieluummin pintatorjuntaohjuksista kuin meritorjuntaohjuksista.

Kiintoisa kysymys nyt on, kuinka DSCA:n kolme myyntivaltuutusta liittyvät PTO2020-hankkeeseen?

PTO2020-hankkeessa myös Hamina-luokan alusten peruskorjauksessa (LV2000MLU-hanke) vanhat Saab Dynamicsin MTO 85M -ohjukset (RBS-15SF, kutakuinkin sama kuin RBS 15 Mk II-ohjukset) korvataan uusilla pintatorjuntaohjuksilla. Hamina-luokan alusten peruskorjauksessa kevyttorpedoasejärjestelmät hankitaan Saab Dynamics Ab:lta, kuten aiemmin on kirjattu (Torpedo 47).

Suomen on määrä päättää uudesta pintatorjuntaohjusjärjestelmästä tämän vuoden alkupuolella, siis 30.6.2018 mennessä ja vajaan kolmen kuukauden sisällä. Ohjustoimitusten on määrä alkaa vuonna 2019. Hanke on ollut varsin salainen eikä siitä ole julkisuudessa paljonkaan viserrelty. Osaltaan DSCA:n myyntivaltuutukset liittyvät pintatorjuntaohjusjärjestelmän hankintaan.

Ruotsin valtio on allekirjoittanut sopimuksen Saab Dynamicsin kanssa uuden RBS15-pintatorjuntaohjusjärjestelmän uuden sukupolven ohjuksien kehittämisestä ja tuotannosta. Hankkeen tulisi olla valmis ja uusien ohjuksien siis valmiita vuoteen 2026 mennessä (Saab 31.3.2017).

Kuten on tapana, samaa ohjustyyppiä pyritään käyttämään merialuksissa, ilma-aluksissa ja maalla olevissa ohjuslaukaisupisteissä. Ruotsi tulee sijoittamaan uudet RBS15-tyypin ohjuksensa uusiin Gripen E -hävittäjiin ja vanhoihin Visby-luokan pieniin korvetteihin, joiden uppouma on vain 600 tonnia.

Suomen kokemukset vielä vain piirustuslaudalla olleen keskeneräisen NH90-helikopterin ostamisesta eivät kannusta keskeneräisyyden hankintaan toistamiseen. Pienellä maalla on varaa ostaa vain käytössä jo testattuja sotatarvikkeita.

Ruotsi on ollut halukas myymään ensi vaiheessa Suomeen keskeneräisiä tekeleitä, kuten nyt nämä vuoteen 2026 tähdätyt RBS15-pintatorjuntaohjusjärjestelmät ja vuoteen 2023 tähdätyt Torpedo 47 - kevyttorpedoasejärjestelmät. Normaalisti Suomi ei ostele paperilla olevia tekeleitä, mutta nyt ilmeisesti poliittinen paine on ollut kova noiden asejärjestelmien hankintaan Ruotsista.

Saabin tiedote ”Saab perustaa uuden Teknologiakeskuksen Suomeen” ei tuskin lienee sattumaa julkaisuajankohdaltaan (Saab 18.1.2018).

Saabin RBS15-tyypin uudet ohjukset eivät ehdi Suomen vuonna 2019 alkavaan pintatorjuntaohjushankintaan.

Vaikka Suomi poikkeuksellisesti ostaakin vielä vain piirustuslaudalla olevat Torpedo 47 -kevyttorpedot, niin tuskinpa Suomella on halukkuutta ostaa vanhenevia RBS15-ohjuksia, kun tiedossa on, että pian on tulossa uudet ohjukset.

                                                                                  ****

Mielenkiintoista myös Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön kannalta on, että samanaikaisesti pintatorjuntaohjushankinnan kanssa Suomi vuosi sitten keväällä pyysi tarjouksia taistelujärjestelmistä Laivue 2010-hankinnan korvetteihin (Puolustusvoimat 10.4.2017).

Tarjoukset on pyydetty kolmelta yhtiöltä, jota ovat saksalainen Atlas Elektronik GmbH, yhdysvaltalaiskanadalainen Lockheed Martin Canada Inc. ja ruotsalainen Saab Ab. Hankintasopimus valitun yrityksen kanssa on tarkoitus solmia vuoden 2018 aikana.

Kun pyydetty taistelujärjestelmätoimitus koostuu aseista, sensoreista ja johtamisjärjestelmistä sekä näiden integroinnista, on sangen epätodennäköistä, että taistelujärjestelmän toimittaja olisi eri vaikkapa jommankumman korvetteihin tulevan ohjusjärjestelmän toimittajan kanssa.

Noista kolmesta tarjoajasta Saab on yksi mahdollinen PTO2020-hankkeen pintatorjuntaohjusjärjestelmätoimittaja RBS15-sarjan ohjuksilla, vaikka pidän vanhentunutta ohjusta edellisessä kappaleessa esitetyin perustein epätodennäköisenä (eikä uusi ohjus ehdi Suomelle aikataulullisesti). Noista kolmesta tarjoajasta Lockheed Martin on puolestaan mahdollinen MK 41 VLS -laukaisualustojen toimittaja LV2020-hankkeessa.

Yhdysvaltalaisen MK 41 VLS -laukaisualustan kilpailija on ranskalaisen DCNS-yhtiön Sylver-laukaisualusta, mutta koska PTO2020- tai LV2020-hankkeessa ei ole kaavailuissa laukaisualustaan sopivien Aster-ohjusten hankintaa tai muuta ranskalaistuoteperheen ohjusta, korvetteihin tuskin tulee Sylver-laukaisualustaa. Näihin kahteen laukaisualustaan liittyvä mielenkiintoinen kirjoitus löytyy britannialaiselta blogisivuilla (UK Armed Forces Commentary 9.10.2013).

Lockheed Martin on myös F-35-hävittäjien valmistaja ollen myös yksi Suomen hävittäjätoimittajakandidaatti. F-35-hävittäjät ovat puolestaan varustettavissa Raytheonin AMRAAM-ohjuksilla (AIM-120), jotka ovat myös yhdysvaltalaisnorjalaiseen Kongsbergin Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmään integroituja (AMRAAM-ER). Raytheonin AMRAAM-ohjukset ovat taas puolestaan naimisissa ESSM-ohjuksien kanssa, jotka valmistaa niin ikään Raytheon.

Olisi suuri yllätys, jos PTO2020- ja LV2020-hankkeiden yhteinen ohjus ei olisi Raytheonin valmistama saman tuoteperheen ohjus, jollaisia Suomella jo on.

Harpoon-ohjusten valmistaja on puolestaan Boeing.

Toimituskudelmat ovat siis sangen monisäikeiset puolustusteollisuudessa.

Etenkin pienelle maalle on tärkeää, että ohjukset ovat monikäyttöisiä ja niitä voidaan käyttää useilla eri alustoilla ilmassa, merellä ja maalla. Tuo on syytä huomioida järjestelmähankinnoissa, joita Suomi nyt tekee. Samat ohjustyypit pitää olla käytettävissä maalla, merellä ja ilmassa. Vastaava koskee taistelujärjestelmien hankintaa, joiden tulee olla täysin integroituja huomioiden kulloinen tilannekuva ja eri asejärjestelmät.

                                                                                  ****

2020-luvulla täydellinen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmäintegrointi on ehdotonta, kun uusia sota-aluksia rakennetaan.

Ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmäintegrointi tarkoittaa, että ohjuspuolustuskyky tulee mitoittaa ilma-, maa- ja merivoimien kesken yhteisesti integroiden. Tuo on Suomessa nyt syytä muistaa, kun Laivue 2020 -hankkeen aluksia suunnitellaan miettien varustelua ja kun jokainen puolustushaara on halukas vetelemään omiaan.

Suomella pitää olla myös hyvät tekniset valmiudet liittyä uusilla korveteilla läntisiin ohjuspuolustusjärjestelmiin (esim. Aegis), jos suomalaispoliitikot niin ensi vuosikymmenellä päättävät.

Miksi ohjuspuolustus on Suomelle niin tärkeää? Miksi ohjuspuolustus on Suomelle niin tärkeää huomioida myös uusissa merialushankinnoissa?

Euroopan turvallisuutenanne muuttui perusteiltaan jo silloin, kun Yhdysvallat alkoi kehittää ohjuspuolustusjärjestelmää ja kun Yhdysvallat ja Venäjä eivät enää kyenneet sopimukselliseen yhteistyöhön ydinaseita koskevissa asioissa. Asiat ovat kehittyneet tähän pisteeseen pikkuhiljaa askel askeleelta.

Venäjä pyrkii nyt muuttamaan etenkin itäisessä Euroopassa strategista tasapainoa pyrkimyksenä pitää suojavyöhykkeenä toimivaa etupiiriä. Venäjälle ydinasevarustelu on yksi keskeinen väline muuttaa strategista tasapainoa.

Venäjän näkemys on, ettei Euroopan erimieliset länsimaat kykene sijoittamaan Eurooppaan taktisia ydinaseita eliminoimaan Venäjän kasvattamaan ydinasepotentiaalia. Monet tärkeässä geopoliittisessa asemassa olevat maat ovat kieltäneet ottamasta ydinaseita tai yhdysvaltalaistukikohtia maaperälleen, mikä osaltaan on kasvattanut ja kasvattaa tasapainopoikkeamaa Venäjän eduksi.

Suomelle ja Ruotsille Naton ulkopuolisina maina puolustuksellisesti hankalimpia ovat Venäjän risteilyohjukset sekä myös lyhyen kantaman ballistiset ohjukset, joita Venäjä voi varustaa sekä konventionaalisilla latauksilla että ydinlatauksilla. Suomella ja Ruotsilla ei ole tällä hetkellä kyvykkyyttä torjua noita ohjuksia. Ruotsin asema paranee Patriot-hankinanna myötä. Suomella sen sijaan ei ole ollut pienintäkään halukkuutta kehittää kyvykkyyttä venäläisohjusten eliminointiin. Suomi on seurannut heikosti ja jälkijättöisesti uusien uhkakuvien muodostumista Itämeren alueelle.

Jos Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden ja Venäjän välille syntyisi eskaloituva sotilaallinen konflikti Eurooppaan, se oli viimeistään alkuvaiheen jälkeen ohjuksien käyttöön perustuva konflikti.

Venäjällä voisi olla halukkuutta tehdä ohjuksilla myös yllätyshyökkäys valmistautumattomiin Suomeen ja Ruotsiin pyräyksenä lamaannuttaa strategisiin kohteisiin kohdistuvilla täsmäiskulla maiden ensivaiheen puolustuskyky. Kyseessä tällöin olisi alkuvaiheessa ohjussota, jossa ohjuksilla pyrittäisiin saattamaan hyökkääjän haluama strateginen asema jatkolle. Suomella ja Ruotsilla tulee olla valmius torjua tuo uhkakuva.

Yhdysvaltain strategiseen arvioon perustuen Baltian maita voidaan puolustaa vain lyhyen ja keskimatkan ohjuksilla Venäjän mahdollista yllätyshyökkäystä vastaan. Yhdysvallat lähtee siitä, että paras tapa estää ennalta Venäjän mahdolliset interventiotoimet Baltian maissa on riittävä ohjusvarus eturintamassa olevilla ohjusvarustetuilla ilma-aluksilla ja merialuksilla. Tuo tarkoittaa etenkin Itämerta, mutta myös Norjan länsipuolella olevia merialueita.

Venäjä tietää yhdysvaltalaisen ajattelutavan ja on käyttäytynyt aggressiivisesti niitä ilma-aluksia ja niitä merialuksia vastaan Itämerellä, joissa Yhdysvalloilla on ollut ohjuksia ja etenkin ydinlatauksia kuljettavia ohjuksia.

Tämä kaikki huomioiden Suomella ja Ruotsilla tulee olla eturintaman maina ehdottoman hyvä kyvykkyys eliminoida venäläisohjuksia, jotka pyrkisivät käyttämään näiden maiden ilmatilaa tarkoituksiinsa Suomessa ja Ruotsissa tai Itämeren alueen kolmansissa länsimaissa Suomen ja Ruotsin kautta.

                                                                                  ****

Tarkastellaanpa vielä tarkemmin Suomeen tulevien uusien korvettien ohjuskyvykkyyttä DSCA:n hankintavaltuutuksen pohjalta.

Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduuleja olisin kussakin aluksessa siis yksi kappale, jossa on kahdeksan solua, joilla voi laukaista yhdellä latauksella kahdeksan suurempaa ohjusta tai 32 pienempää ohjusta, jolloin yhdessä solussa on neljä ohjusta.

Määrä on sopusuhtainen verrattuna vastaaviin muihin saman kokoluokan aluksiin (esim. norjalaiset Fridtjof Nansen -luokan fregatit), joissa on myös Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduuleja. Suomalaiskorvetissa on vain yksi Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmämoduuli kuten Fridtjof Nansen -luokan fregateissa, mutta noissa norjalaisfregateissa on kuitenkin varaus myös toiselle niin, että se on asennetavissa tunneissa (kuva 4).

Uppoamaltaan yli 3 000 tonnin ja 105 metrin pituuden omaava suomalaiskorvetti sinänsä kyllä pitäisi kyetä kantamaan kahta järjestelmämoduulia. Toiselle järjestelmämoduulille tulisi olla vähintään tilavaraus. Tuollaiseen alukseen pitäisi myös kyetä varastoimaan riittävä määrä ohjuksia ilman täydennystä. Jos ei pysty, on alusta kasvatettava lähemmäksi tanskalais- ja norjalaisfregatteja. Norjalaisfregattien uppouma on noin 5 300 tonnia ja pituus 134 metriä.

Mk 41 VLS Baseline VII -ohjuslaukaisujärjestelmän moduulivalinta suomalaiskorvettiin olisi hyvä - paras mahdollinen -, koska tuolla kyetään laukaisemaan laajasti eri ohjustyyppejä (kuva 5).

Kyseisellä ohjuslaukaisujärjestelmällä voidaan laukaista jopa Tomahawk-risteilyohjuksia ja se voidaan liittää läntisen ohjuspuolustuksen integroituun sotalaivojen asejärjestelmään (Aegis), jonka toimittaja on Lockheed Martin. Kyseessä on siis samasta yhtiöstä, jolta Suomi on kysynyt tarjousta taistelujärjestelmätoimituksesta ja joka on yksi hävittäjätoimittajakandidaatti F-35-hävittäjillään.

Korvettien rakentamisessa Suomen pitää siis ehdottomasti varautua Norjan tapaan, että alukset tulevat tulevaisuudessa olemaan osa Aegis-ohjuspuolustusjärjestelmää niin erikseen päätettäessä.

Edes suuret Tomahawk -risteilyohjukset eivät olisi vastoin Suomen solmimaa MTCR-sopimusta (Missile Technology Control Regime), koska ohjuksen latauspaino on alle 500 kilogramma (on noin 450 kilogrammaa), vaikka kantama onkin jopa 2 500 kilometriä. Suomen pitää siis varautua kalustollaan, että mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä sillä oli myös vaikkapa Tomahawk-ohjuksia.

Norjalle Aegis-liityntä on mahdollinen Fridtjof Nansen -luokan fregateissa. Aikanaan vajaa kymmenen vuotta sitten norjalaisfregatit olivat pienimpiä Aegis-järjestelmään mahdollisesti liitettäviä aluksia. Tänä päivänä ohjuspuolustusjärjestelmäkyvykkyys tuollaisen reilun 3 000 tonnin uppouman aluksissa on jo tavanomaista.

Tanskan uudehkoissa Iver Huitfeldt -luokan fregateissa (pituus 139 metriä ja uppouma 5 850 tonnia) on puolestaan yhteensä neljä Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmäyksikköä ja siis 32 ohjuslaukaisuun kykenevää solua. Aluksilla on niin ikään kyvykkyys Tomahawk-ohjuksien laukaisuun ja integroituun ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään (IAMD, Aegis).

                                                                                  ****

Kun Suomella ei ole uskottavaa maalta tapahtuvaa kyvykkyyttä torjua venäläisiä Iskander- ja Kalibr-ohjuksia, niin pitäisikö sellainen kyvykkyys järjestää Suomen uusiin suurimpiin sota-aluksiin? Tulisiko korvetteihin hankkia myös sellaisia ohjuksia, joilla on riittävä vähintään 250 kilometrin kantama. Tuolla kantamalla kyetään suojamaan Suomenlahdelta käsin Etelä-Suomea hyvin aina Varkauden korkeudelle saakka.

Suomella pitäisi ehdottomasti olla tuollaisia ohjuksia merellä, jos ei kerran maalla.

Suomella pitää olla kyvykkyys hankkia noihin korvetteihin vaikkapa Raytheonin Aegis-järjestelmään integroitavissa olevia SM-2-ohjuksia (SM-2 ja Standard Missile-2) tai SM-3-ohjuksia (SM-3 ja Standard Missile-3), vaikkakin uusimman ohjusmallin kehittely on vielä keskeneräinen (USNI News 1.2.2018) ja vaikkakin tällä hetkellä tuollainen ajatus tuntuu kaukaiselta.

Mk 41 VLS Baseline VII -ohjuslaukaisujärjestelmä on vielä riittävä noille halkaisijaltaan 533 mm SM-3-ohjuksille. Kyseisten ohjusten kantomatka on Suomelle riittävä, kun puhutaan yli 700 kilometrin kantamasta. Valittavan laukaisualustan korkeus ja siis aluksen korkeus on vain oltava riittävä kolmesta vaihtoehdosta (5,3 tai 6,0 tai 7,7 metriä). Aluksessa tulee olla myös tilaa, jos Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmä vaihdetaan myöhemmin Mk 57-ohjuslaukaisujärjestelmään.

Suomi saisi noin kyvykkyyttä torjua venäläisiä Iskander- ja Kalibr-ohjuksia.

Jos korvettien koko ei ole riittävä, pitäisikö aluksia kasvattaa, että kyvykkyys ohjuspuolustukseen on tulevaisuudessa olemassa, jos niin päätetään. Evolved Seasparrow (ESSM) -ohjusten kantama on vain hieman päälle 50 kilometriä eikä niistä mm. tuon vähäisen kantaman vuoksi ole kuin aluksen ja lähialusten omasuojaukseen, kun puhutaan ohjushyökkäyksestä aluksia vastaan. Eikä niitä muuhun ole tarkoitettukaan.

Suomellekin mahdollisesti tulevat Harpoon Extended range -ohjukset ovat Boeingin vastaus yhdysvaltalaisnorjalaisen Kongsberg-Raytheonin Naval Strike -ohjukselle (NSM), jonka kantama on noin 200 kilometriä. Fridtjof Nansen -luokan fregateissa NSM-ohjuksien laukaisualusta ovat aluksen sivulla (kuva 4). Suomelle myös tallainen ratkaisu korvettien sivuille olisi mahdollinen, mutta tosiaankin herättää kummastusta, ettei DSCA:n myyntivaltuutuksessa ollut mukana Mk 29 -ohjuslaukaisujärjestelmää.

Harpoon Extended range -ohjuksien enimmäiskantomatka on nykyään pisimmillään lähes 250 kilometriä. Harpoon-ohjukset ovat kuitenkin meritorjuntaohjuksia ja siis tarkoitettuja ensisijaisesti pinta-alusten tuhoamiseen, mutta toki ne kykenevät myös maakohteiden tuhoamiseen. Kongsberg-Raytheonin NSM-ohjukset ovat Mk 41 ohjuslaukaisujärjestelmän omaavissa norjalaisten fregattien ohjusarsenaalissa ja ne ovat myös Norjan pienissä Skjold-luokan korveteissa. NSM-ohjuksia on myös Puolan merivoimilla rannikkopuolustuksessa (Altair 23.6.2013).

Kongsberg-Raytheonin NSM-ohjukset ovat varteenotettava vaihtoehto PTO2020-hankkeen ohjuksiksi ja siis alusten sivuilta laukaistaviksi pintatorjuntaohjuksiksi, koska Kongsberg omistaa 49,9 prosenttia suomalaisesta Patriasta. Patria omistaa puolestaan puoliksi puolustusalan Nammo-yrityksen, jossa myös Kongsberg on mukana. Erityisesti PTO2020-hankkeen ohjustoimittajan puolesta puhuu Kongsbergin tuore tiedote otsikolla ”Kongsberg and Patria enter into agreement on Missile Systems” (Kongsberg 18.1.2018).

Korvettien ohjusaseistukseksi olisi siis syytä harkita aluksen sivuille asennettavia pintatorjuntaohjusjärjestelmiä, joilla suoritetaan perinteistä omasuojausta ja pintatorjuntaa. Pystysuuntaiset ohjuslaukaisujärjestelmät olisivat puolestaan pääosin varattuja järeämmille ohjuksille, joilla pystytään tuhoamaan myös hankalimpia venäläisohjuksi akaukovaikutteisesti. Korvettien ohjuskyvykkyyttä on siis vielä parannettava.

Olisin ehkä valmis lyömään vetoa, että korvettien pintatorjuntaohjukset tulevat Norjasta ja pystylaukaisuohjukset laukaisualustoineen Yhdysvalloista.

Voi tietysti olla mahdollista, että poliittista syistä ohjukset, torpedot ja taistelujärjestelmä ostetaan Ruotsista, niin sitten hävittäjät voidaan hankkia Yhdysvalloista Ruotsin suuttumatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Asioita vain pinnallisesti ymmärtävänä kuvittelisin, että ohjustorjunnan sijaan Suomelle olisi tehokkaampaa ja taloudellisempaa hankkia ohjuksia, joilla voisi halutessaan iskeä takaisin.

Ballististen ohjusten torjunta kaiketi vaatii ajantasaisen tiedon niiden laukaisusta, koska ohjusten maahantulonopeus on erittäin suuri? Rajan taakse ja kauas iskukykyinen ohjuskapasiteetti taasen tekisi pelotteen, joka saattaisi olla ohjustorjuntaa vakuuttavampi.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suomen uusille korveteille tulee vielä lisähaastetta, jos Venäjä sijoittaa pohjoiselle Itämerelle Bastion-rannikkopuolustusjärjestelmäyksikön. Sellainen pitäisi kyetä tuhoamaan nopeasti.

Kun olen kirjoittanut paljon kriittisesti Suomen ohjuspuolustuskyvystä, kyse ohjuspuolustuskyvykkyydessä ei ole siitä ajasta, kun hävittäjät on saatu ilmaan ja kun laukaisualustat voidaan tuhota esimerkiksi hävittäjistä laukaistuilla ohjuksilla, vaikka ne ovatkin S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten suojaamana.

Minulle kriittinen aika on se, jolloin Hornetit eivät ole vielä ilmassa jo täysin valmiina torjuntatehtäviinsä. Aika voi olla lyhyt minuuteissa, mutta ohjuksista puhuttaessa minuutti sangen pitkä aika.

Olisi hyvä tietää Puolustusvoimien julkisesti ilmoittamana, miten ilmavalvontamme kykeni havaitsemaan Zapadin yhteydessä Venäjän rajamme läheisyydessä laukaiseman Iskander-ohjuksen.

Kyse on siis mahdollisen yllättävän, mutta harkitun ohjushyökkäyksen torjunnasta ensimmäisten minuuttien ja ensimmäisen tunnin aikana.

Jos Suomen ilma- ja ohjuspuolustus ei tuolloin toimi, kykeneekö Venäjä tuhoamaan ohjuksilla esimerkiksi Suomen sotilaallisen tilannekuvan muodostamisen kannalta kriittisiä tutkia niin, ettei tilannekuva olisi enää toimiva ilmatilan hallinnalle?

Toisaalta kykeneekö Venäjä saattamaan ohjuksilla esimerkiksi hävittäjälentokenttiämme toimintakyvyttömiksi tai estämään hävittäjien pääsyä ohjusvarastoille niin, etteivät ohjusvarustellut hävittäjät olekaan ohjushyökkäyksen jälkeen riittävästi käytettävissä ja ilmatilan hallinta menetetään. Ilman ohjuksia hävittäjät eivät ole mitään. Ohjuksia ei siirrellä tunneissa, ja päiväkin on lyhyt aika. Tärkeämpää on siis seurata ohjuksia kuin hävittäjiä. Seuraisin siis, missä ohjukset kulloinkin ovat, enkä suinkaan sitä, missä hävittäjät kulloinkin ovat.

Muutamalla ohjuksella Venäjä voisi tuhota kullakin lentokentällä vaikkapa niitä ramppeja, jotka tulevat hävittäjien kalliosuojasta lentoradalle. Ei siihen kovin kummoista monttua tarvita, kun hävittäjän lentoonlähtö on estetty tunneiksi.

Aikaikkuna huomioiden ei siis riitä, että Suomella olisi kyvykkyys tuhota vain laukaisualustoja. On myös huomioitava, että esim. Iskander-ohjukset Laukaassa ovat kahden erillisen S-300/S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän takana ja lisäksi välissä on vielä Pietarin paikallisilmapuolustus, joten risteilyohjukset pitäisi laukaista kiertämään kaukaa Kainuun kautta, eikä onnistuminen sittenkään olisi varmaa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Monenlaisia sairaita leluja sitä ihminen väsää, hulluja. Mutta, onko olemassa mitään keinoja torjua mm. venäläisä hypersonisia ohjuksia, ydintorpedoja tahi täysin hiljaisia sukellusveneitä, siis niitä tappovehkeitä millä Putin juuri kovin kehuskeli, että kylä lähtee (tai manner) jos tuutte meille uhoomaan? Pitääkö toisten tosipaikan tullen vain yksinkertaisesti antautua? Missä menee tälläisen varustelun yläraja, vai onko jo katto saavutettu? Miälenvikast sano turkkulaine ;=0

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

No ei Suomella ole mitään jakoa yksin kehittää "uskottavaa puolustusta". Varusteluun ei meillä rahat riitä moiseen koskaan. Uskottavaan puolustukseen Venäjää vastaan tarvittaisiin liittolaisia kuten useimmat muut maat Euroopassa ovat älynneet (NATO käytännössä).

Muuta vastaanhan Venäjän lisäksi ei aidosti varustauduta ellei joku usko että hurri hyökkää tänne päivänä koska hyvänsä tahi saamelaiset aloittavat hurjan aseellisen kapinan. Mikäli Suomi sijaitsisi jossain Sveitsin kohdalla, niin eihän tässä juurikaan olisi edes tarvetta armeijalle.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Aavistuksen sopii epäillä että Venäjän halutessa nuo pari korvettia ovat pohjassa melko nopeasti mikäli vain resursseja vähääkään haluavat käyttää moiseen.

Tositilannetta varten jopa lukuisten sukellusveneiden hankkiminen lienisi viisaampaa (sopimukset sitä ja tätä) ja pinta-alusten suhteen reilusti hajautetumpi suunnitelma.... Noh, voin olla väärässäkin, mutta suuret panostukset pariin alukseen, jotka voidaan tuhota yksittäisinä kohteina.... tuntuu vain aika hölmöltä ottaen huomioon ainoan mahdollisen uhkan. Ehkä joku osaa perustella mitä järkeä tuossa on, koska oletettavasti näitä on perusteellisesti harkittu.....

Siinä kun korvetit pohjaan menevät niin menevät samalla ne kaikki-samaan-pakettiin-ympätyt "torpedot, ohjukset ja miinat"... Kun kerran samaan pakettiin pitää väkisin ympätä kaikki, niin kaikki kerralla meneekin. Kelpo kohteita ovat toki, ja helpottaa vihollisen toimintaa rutkasti.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Venäjän ohjusteknologiaa ei tosiaan pidä aliarvioida.

Yksi lisäongelma on, ettei Suomi pidä sota-aluksiaan jatkuvassa valmiudessa ja ne seisoskelevat omillaan laiturissa, jolloin ne on helppo tuhota ohjuksilla näennäisesti rauhanaikana, jos omasuojaus ei ole toiminnassa tai jos satama ei ole toimivan ilmatorjunnan peitossa.

Hävittäjät ovat suojassa kallioluolissa, mutta yli miljardin euron korvetit eivät.

Otan kantaa noiden korvettien kyvykkyydestä pysyä pinnalla, kun tiedän lopullisesti tulevan ohjusaseistuksen.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Samaa mieltä noiden korvettien odotettavissa olevasta lyhyestä eliniästä. Korvettien sijaan Suomen kannattaisi rakentaa liikkuva rannikkopuolustus ohjuksineen joilla on kantamaa parisataa kilometriä. Näin katettaisiin merialueiden puolustus mutta myös maa-alueet riittävän kauas Venäjän alueelle.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Oletko Ari ajatellut tehdä blogia Jäämeren rata -hankkeesta? Nyt näyttäisi siltä että valtionhallinnon idiootit ovat teettämässä puolustusstrategisesti tärkeää rataa Venäjän kupeeseen tai jopa Muurmanskiin. Itse pitäisin huomattavasti järkevämpänä vetää rata Narvikiin tai Tromssaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kirjoitin laajan kirjoituksen jokin aika sitten Venäjän arktisesta varustautumisesta. Nyt jatkuvasti tihkuu julkisuuteen asioita, joista kirjoitin ja joista olin huolissani. Suomi ja Norja joutuvat nyt varustamaan yhteisen Lapin alueen sotilaallisesti, mikäli haluavat puolustautua Venäjän arktista varustautumista vastaan. Tuo on tosiasia. Suunnitelmia on hyvä alkaa valmistella, ja Suomen ja Norjan on syytä tehdä ne yhdessä.

Venäjä toi viime syksyisen Zapadin yhteydessä Iskander-ohjukset myös Murmanskin alueelle aivan Suomen ja Norjan rajaan kiinni Petsamon laaksoon Suomen sodassa luovuttamille alueille, norjalaismedia kirjoittaa (mm. https://www.aftenposten.no/norge/i/P3e3RR/Russland... ja https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-so...). Asian toivat esille muutama päivä sitten norjalaiset sotilaslähteet (Fokus 2018 -tapahtuma). Venäjä harjoitteli viime vuoden keväällä hyökkäystä Norjan Bodøn sotilastukikohtaa vastaan samanaikaisesti, kun Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmavoimat harjoittelivat Lappien taivailla. Venäläiset ovat harjoitelleet myös Norjan ja läntisen maailman yhden tärkeimmän tutkan tuhoamista Norjan Vardøssa.

”Venäjä harjoittelee nykyään Lapin naapurin Pohjois-Norjan valtaamista” oli uutisotsikko Ylellä (https://yle.fi/uutiset/3-10108148).

On selvää, että uusi junarata edellyttäisi kaiken muun ohella Suomelta ja Norjalta sotilaallista varustautumista maiden Lapeissa.

Suomessa on harhakäsityksiä tuon radan merkityksestä. Miksi Koillisväylää pitkin Aasiasta tulevat laivat purkaisivat lastinsa Kirkkoniemessä, kun voivat jatkaa matkaa suoraan vaikka Amsterdamin tai Hampurin satamiin?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Rauhan aikana Suomi todennäköisesti saisi oman pienen siivunsa pohjoisen merirahdista, koska radan käyttäjiä varmuudella olisi.

Itseäni kiinnostaa kuitenkin huoltovarmuus mahdollisen sotilaallisen kriisin aikana jolloin radan vetäminen mahdollisimman kauas Venäjästä olisi järkevintä. Suomeen kulkeva rata Norjan ja Ruotsin suojassa olisi järkevämpää kuin vetää rata potentiaalisen vihollisen suurimman laivastotukikohdan viereen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #10

Kirjoitan asiasta blogin otsikolla "Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset", jos en parempaa otsikkoa keksi.

Selasin pikaisesti liikenneviraston sivuilta tuota rataselvitysaineistoa. Poikkeuksellisesti ei Puolustusvoimia ollut vielä kuultu eikä selvityksissä ollut ollenkaan käsitelty ratalinjauksen sotilaallista puolta.

Venäjällä oli siis viime syksyn Zapad-harjoituksessa Iskander-ohjusten laukaisuyksikkö noin 40 kilometrin päässä radan linjausvaihtoehdosta.

Muutama Iskander-ohjus ja rata on poikki, jos sitä ei ole suojattu ohjushyökkäykseltä. Itseasiassa Venäjä kykenee pommittamaan radan poikki vaikka tykein muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta.

Suomi joutuisi paljon satsaamaan radan puolustamiseen. Aivan oikein, se loisi vallattuna Venäjälle mahdollisuuden sotavoiman siirtoon läpi Lapin.

Se siitä huoltovarmuuden paranemisesta. Ettei vain kävisi pahimmassa tapauksessa päinvastoin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #11

Hyvä juttu. Jos viitsit, kokeile laittaa lyhyempi versio Hesariin niin hölmömmätkin päättäjät pääsevät osalliseksi ajatuksistasi. Helppo veikata että tekstejäsi seurataan nykyään yhä suuremmalla mielenkiinnolla niin valtionhallinnon kuin puolustusvoimien taholla.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Minua kiinnostaa eniten Ari Pesonen, jolla on puolustukseen liittyvät niin aseet kuin strategiset ajatukset hallinnassaan suhteessa erityisesti Venäjään. Kuka olet Ari Pesonen ?

Christer Falenius

Pitää huomioida että tuossa vaiheessa Venäjä käyttää jo ydinaseita joita on varmasti jo osassa Iskander ohjuksia. Kyllä jenkit myydä osaavat mutta ohjusteknologiassa Venäjä on edellä. Paras suoja on hyvä ulkopolitiikka.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset