Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli diplomaattisesti huonosti harkittu

Olen seurannut tarkasti blogikirjoituksissani Venäjän GPS-signaalihäirintätapausta (US-blogi 15.11.2018 ja US-blogi 17.11.2018). Tapaus jatkui tänään Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsovin puhuttelulla ulkoministeriössämme.

Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli paikallaan – Venäjä on yhä selityksen velkaa” oli Ilta-Sanomien tuoreen pääkirjoituksen otsikko tänään nettisivuilla (Ilta-Sanomat 19.11.2018). Tuo pääkirjoitus on luettavissa myös huomisesta paperilehdestä.

Olen eri mieltä Ilta-Sanomien kanssa. Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli diplomaattisesti huonosti harkittu.

"При этом обращено внимание, что нам не представлено какой-либо информации, что источник помех якобы находился в России." (Риа Новости 19.11.2018, Рамблер 19.11.2018, Газета 19.11.2018, Известия 19.11.2018 jne.).

Oheinen lause löytyy kaikista venäläisistä lehdistä suurlähettilään ulkoministeriövierailun jälkeen. Tuo oli yksi lause, mitä Kuznetsovin venäläisdelegaatio oli tuonut esille ministeriössä. Kaikkia venäläisdelegaation esittämiä lauseita ei ollut joka lehdessä, mutta tuo edellä mainittu oli joka lehdessä.

Vapaasti suomennettuna:

"Samalla tähdennettiin, ettei meille [Venäjälle] ole annettu tietoja, että [GPS-]häiriölähde olisi väitetysti Venäjällä."

Venäjä vaatii siis aina todisteita.

Suomen kyvyttömyys hankkia todisteita ilkuttiin läpi koko Venäjän muutamassa tunnissa.

Mikäli venäläiset lukevat noita juttuja ahkerasti, Suomesta piirtyy heille kuva maana, joka heittelee syytöksiä, muttei pysty niitä mitenkään todistamaan.

Suomi toimi kuin poliisi, joka väittää sinun ajaneesi ylinopeutta, muttei osaa kertoa nopeutta, ajopaikkaa eikä ajoaikaa. Tuskinpa sinäkään suostuisit myöntämään syyllisyyttä ja maksamaan ylinopeussakkoja.

                                                                                             ****

Presidentti Sauli Niinistö ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Vanhanen ovat tähdentäneet, että Venäjän GPS-signaalihäirintää pitäisi käsitellä kuten ilmatilaloukkauksia.

Diplomaattiseksi ongelmaksi nyt muodostuu, että Venäjän ilmatilaloukkaukset on kyllä helppo todistaa venäläisille Horneteista otetuilla valokuvilla, mutta elektronisen häirinnän todistaminen edellyttäisi sellaisia toimia Puolustusvoimilta, joihin sillä ei ole joko halukkuutta tai kyvykkyyttä.

Venäjä tietää tuon, eikä Suomi voi tavallaan muuta kuin purkaa ärtymystään puhuttelukiukulla. 

Epäilen, että tuolla ulkoministeriön harjoittamalla puhuttelukiukulla ei ole vaikutusta Venäjän toimintaan päinvastoin kuin ilmatilaloukkausten osalta on ollut. Myös yöaikaiset ja tarkoitukselliset ilmatilaloukkaukset loppuivat kuin seinään Hornet-yöaikakuvausten jälkeen (Ilmavoimat 7.10.2016). Avain oli Ilmavoimien nopea toiminta viimeisen loukkauksen yhteydessä, jota voisi luonnehtia jopa aggressiiviseksi. Venäjä otti opiksi.

Puolustusvoimien rooli kasvaa diplomatian välineenä, kun kyse on Venäjästä. Ensinnäkin syytökset pitää kyetä tarkasti dokumentein todistamaan, ennen kuin on syytä alkaa diplomaattinen prosessi. Nyt Suomi osoitti vain ärtymystään, mutta Venäjä varmasti käyttää edelleen elektronista häirintää Suomen alueella, jos katsoo sen itselleen tarpeelliseksi.

Salisburyn myrkytystapaus osoitti, että on hyvä olla vedenpitävät todisteet ennemmin tai myöhemmin, jotta diplomaattiset toimet ovat vaikuttavia.

Ongelma tässä on siis Suomen Puolustusvoimat. Puolustusvoimat on valmis todistamaan Venäjälle Hornet-valokuvilla ilmatilaloukkaukset, mutta Puolustusvoimat ei ole valmis tai kyvykäs todistamaan Venäjän Suomen alueelle suorittamaa elektronista häirintää. Venäjä tietää kyllä Puolustusvoimien kyvykkyyden riittävässä määrin.

Norja on Venäjän elektronisen häirinnän diplomaattisessa prosessoinnissa kokeneempi kuin Suomi. Norja joutui häirinnän kohteeksi jo vuosi sitten.

Norja toimi nyt päinvastoin kuin Suomi puolustus- ja ulkoministeriön työnjaossa. Norjan puolustusministeriö syytti Venäjää GPS-häirinnästä, mutta ulkoministeriö oli hiljaa. 

Norja tietää, ettei Venäjälle ole syytä työntää käteen sellaista asetta, jota se voi käyttää hyväkseen uudestaan. Kyse on siis siitä, että Venäjä nyt tietää, ettei Suomella ole kyvykkyyttä selvittää elektronista häirintää todistettavasti.

Suomessa ei vielä ymmärretä Puolustusvoimien ja puolustusministeriön roolia diplomatiassa silloin, kun kyse on Venäjästä. Suomessa eletään vielä kylmän sodan ajan diplomatiakäytäntöä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu