Perustulomalli, jonka myös Kokoomus, SDP ja Keskusta voisivat hyväksyä

Ensi kevään eduskuntavaalien yksi teema tulee olemaan perustulo ja sosiaaliturvan uudistaminen.

Puolueet ovat hyvin eripuraisia. Vihreät ja Vasemmistoliitto kannattavat vastikkeetonta perustuloa, joka ei käy Kokoomukselle ja SDP:lle. Keskusta ei puolueena vielä tiedä, mitä se lopulta haluaa.

Jos puhutaan vastikkeellisuudesta, ei puhuta perustulosta. Perustulo on sosiaaliturvajärjestelmän malli, jossa kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti ehdoitta ja ilman vastikkeellisuutta etuuksia toimeentuloa varten.

Jos mukana on vastikkeellisuutta, kyse on jostakin muusta sosiaaliturvajärjestelmän mallista kuin perustulosta.

Suomessa ongelma on, että perustuloa on yritetty ympätä olemassa olevaan sosiaaliturvajärjestelmään ikään kuin päälle liimaten käsittelemättä riittävästi muita sosiaaliturvaetuuksia.

Tuollaisesta mallista ei tule koskaan toimivaa ja kannustavaa, vaikka ehkä joitain kannustinloukkuja saataisiinkin hieman lievennettyä tai siirrettyä vähemmän haitalliseen kohtaan.

Sosiaaliturvaetuuksien uudistaminen on Suomelle vähintäänkin yhtä iso uudistus kuin meneillään oleva soteuudistus. Uusi järjestelmä ei saa olla vaikeaselkoinen, tulkinnanvarainen eikä ihmistä nöyryyttävä.

Toimiva sosiaaliturvaetuuksien uudistaminen edellyttää uudistuksia myös verotusta koskevaan lainsäädäntöön. Sosiaaliturvaetuuksien uudistaminen edellyttää uudistuksia myös työelämän käytäntöihin, sen sijaan sosiaaliturvan ja työelämän uudistus onnistuu myös ilman laajempaa työlainsäädännön uudistamista.

Suomessa työelämän tarpeelliset uudistukset on tehtävä ilman työlainsäädännön uudistamista, koska tähän saakka ammatilliset keskusjärjestöt ovat estäneet kaikki uudistukset, joissa työlainsäädäntöön olisi kajottu ilman keskusjärjestöjen hyväksyntää. Työsopimuslainsäädännön uudistaminen on kaikkein vaikeinta tämän päivän työelämähaasteisiin.

Työelämän tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia ei ole kyetty tekemään. Helmikuun 29. päivänä 2016 solmittu kilpailukykysopimuskin oli puhdas palkanleikkausprojekti. Sopimus kohteli hyvin epätasapuolisesti palkansaajia.

Ammatillisten keskusjärjestöjen veto-oikeutta on siis osattava kiertää, jos sosiaaliturvan ja työelämän uudistuksien päämäärät sitä edellyttävät.

                                                                                         ****

Minä näen perustulon ensisijaisesti elinkeino- ja talouselämän lähtökohdista niin, että ihmisten kohtuullinen toimeentulo olisi turvattu ja ihmiset olisivat helpommin työmarkkinoiden käytettävissä.

Idea on ihmisten kannustamisessa ihmisestä itsestään lähtevin ehdoin, ei ihmisten passivoinnissa viranomaisvoimin.

Yrittävyydestä on tehtävä ihmisiä kannustava tekijä.

Kannustavuuden vuoksi myös Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan olisi syytä olla myönteisiä perustulolle, joka on yksi keskeinen osa kannustavuusuudistamisesta.

Olen pankkiiri Björn Wahlroosin tavoin perustulomallin kannattaja.

”Me joudumme kehittämään – ja meidän tulee kehittäytyä – kohti yhteiskuntaa, jossa me voimme hoitaa ihmisen hyvinvoinnin ja tulotason tuhoamatta työmarkkinoita. Ja se ratkaisu on joku perustulomalli, olkoon se sitten tuo tai tämä.” Wahlroos totesi syksyllä 2016 (Uusi Suomi 13.9.2016).

                                                                                         ****

Kun työelämän uudistaminen työsopimuslainsäädännön muutoksilla ei onnistu, pitää kääntää katseet elinkeino- ja yritystoimintaan. Työsuhteiden sijaan työntekoa pitää siirtää yrittäjyyden kautta tapahtuvaksi. Ihmisiä koskevista työsuhteista tulee pyrkiä ihmisiä koskevaan elinkeinotoimintaan, siis liike- ja ammattitoimintaan.

Ihmisille pitäisi luoda helppo mahdollisuus myydä työpanostaan yksinkertaisilla henkilöyrityksillä. Uusi termi on siis henkilöyritys. Jos tuo nopeasti keksimäni nimi uudelle yritysmallille ole ei hyvä, parempiakin nimiä varmasti löytyy.

Tällaisen henkilöyrityksen ensisijainen tehtävä olisi myydä työntekijän ja yrittäjän omaa työpanosta. Pitäisi luoda uudistettu helppo yhtiömuoto työpanoksen myymiseksi.

Tällä hetkellä yritystoimintaa voi harjoittaa yhtiönä, muuna yhteisönä tai luonnollisena henkilönä.

Osakeyhtiöt säilyisivät yhtiömuotona sekä yhteisömuotona yhtymien kanssa kutakuinkin ennallaan, mutta ammatin- tai liikkeenharjoittajia, siis yksityisiä elinkeinonharjoittajia koskeva lainsäädäntö tulisi uudistaa.

Elinkeinotoiminnan uudistuksissa olisi kuitenkin myös mietittävä, onko yhtymissä esimerkiksi kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö edelleen sellainen yritysmuoto arvotuotannolle, joiden ylläpidolle on nykymaailmassa erityisiä perusteita niin, ettei näitä perusteita voisi siirtää kohtuudella muihin yhtiömuotoihin.

Mielestäni kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt voisi siirtää muihin yritysmuotoihin ja näin yksinkertaistaa yrityslainsäädäntöä.

Nykyisessä muodossa oleva yksityinen elinkeinonharjoittaja loppuisi ja korvattaisiin helpommalla luonnollisen henkilön yritysmuodolla, jonka juridinen nimi olisi vaikkapa tuo henkilöyritys.

                                                                                         ****

Luonnollisen henkilön yritysmuodon tulisi olla helppokäyttöinen ja sen käytön tulisi perustua valtion – lähinnä verottajan – ylläpitämiin internetpohjaisiin ohjelmistoihin.

Jokaisella Suomen kansalaisella on väestötietojärjestelmän ylläpitämä henkilötunnus. Jokaisella Suomen kansalaisella tulisi olla myös vastaavasti henkilöyrityksen yritystunnus, joka olisi viranomaistahon ylläpitämä. Jakoisella Suomen kansalaisella olisi siis sekä henkilötunnus että yritystunnus, siis eräänlainen henkilön Y-tunnus. Ulkomailta Suomeen muuttava ulkomaan kansalainen saisi henkilötunnuksen tapaan myös yritystunnuksen, kun hänet on omasta pyynnöstään rekisteröity väestötietojärjestelmään.

Tuo valtion luoman henkilöyrityksen nimissä jokainen kansalainen voisi harjoittaa työpanoksensa myyntiä toiselle yrityksille niin kuin yritysten välinen myynti nytkin tapahtuu. Työskentely omassa henkilöyrityksessä olisi sallittua, vaikka henkilöllä olisi työsuhteita. Työsopimuksissa ei siis voisi kieltää työskentelyä omassa henkilöyrityksessä.

Henkilöyrityksen tulisi maksaa maksamiensa palkkojen sivukulut sekä arvon lisäyksestä syntyvä arvonlisävero. Henkilöyritys olisi siis luonnollisesti arvonlisäverovelvollinen.

Palkkojen sivukuluille tulisi olla vain yksi työeläkeyhtiöiden kesken kilpailutettu maksuprosentti riippumatta siitä, minkä alan palkkoja maksetaan ja mikä on esimerkiksi työtapaturmavakuutusmaksu. Toisin sanoen muut sivukulut olisivat vakioita, mutta työeläkemaksut kilpailutettaisiin. Vaihtoehtona valtion ylläpitämä internetpohjainen ohjelmisto laskisi yhden sivukuluprosentin maksetun bruttopalkan perustella.

Työeläkemaksujen keräämisessä ei tällä hetkellä ole kilpailua. Maksajat – työntekijät ja työnantajat – eivät voi kilpailuttaa eläkeyhtiöiden kesken korkeimpia eläketuottoja. Ilman kilpailua eläkerahat eivät välttämättä ohjaudu parhaisiin ja varmimpiin tuottolähteisiin, ja työeläkeyhtiöiden hallinnolle ei ole kannustimia pitää hallintokuluja mahdollisemman ohuina. Tuosta korporatiivisesta mallista ilman kilpailua olisi päästävä eroon. Eläketurvaa pitäisi voida ostaa reaaliaikaisen kilpailutuksen pohjalta eri eläkeyhtiöiltä huutokauppaperiaatteella.

Jokainen lapsesta eläkeläiseen voisi myydä omaa työpanostaan tuon oman henkilöyrityksensä kautta. Työaikalaki ei koske henkilöyrityksen työntekijää. Kulut vähennettäisiin kuten muidenkin yritysmuotojen kirjanpidossa. Erillistä kirjapitoa ei tarvita, kunhan henkilöyritys on tehnyt kaikki yritystoiminnan velvoitteet valtion ylläpitämän yksikertaisen verkko-ohjelman ja -liittymän kautta niin, että ne ovat eläkeyhtiöiden, verottajan ym. viranomaisten tiedossa internetpohjaisten ohjelmistojen kautta.

Asian yksityiskohdissa on toki monia kysymyksiä, joista keskeisin lienee, voiko henkilöyrittäjä tehdä työtä sellaiselle yritykselle, jonka työsuhteessa henkilöyrittäjä on. Voisiko työsuhteessa henkilöyrittäjä myydä työnantajalleen työpanostaan myös henkilöyrityksen kautta?

                                                                                         ****

Otetaan esimerkki omaa työtään myyvästä henkilöyrittäjästä ja henkilöyrityksestä.

Henkilö on vakinaisessa työsuhteessa, mutta haluaisi tehdä etenkin viikonloppuisin lisätyötä myymällä työpanostaan ihan muusta, mitä vakinaisessa työsuhteessaan tekee. Henkilö tekee yrityksen kanssa sopimuksen työpanokseni myynnistä ja sen hinnasta. Ostajayrityksen kanssa sovitusta hinnasta henkilö joutuu maksamaan nettipohjaisen verkko-ohjelman ja -liittymän kautta palkan sivukulut eläkemaksuineen. Ohjelmisto tekee nämä automaattisesti, kun henkilö on määrännyt, kuinka paljon saamastaan palkasta hän haluaa palkkakuluiksi ja kuinka paljon jätän yritykseen pääomaksi kuluja varten.

Ostajayrityksen kanssa henkilö sopii kaupaksi 1 000 euron työkeikan arvolisäerottomana, josta hän veloittaa henkilöyrityksen tilille tilitettynä 1 240 euroa (arvonlisävero 1000 eurosta on 240 euroa). Verkko-ohjelma maksaa verottajalle arvonlisäveron 240 euroa ja merkitsee sen myös kirjanpitoon.

Henkilö päättää, että työpalkkoihin sivukuluineen ym. määrättyine vakuutusmaksuineen hän käyttää 700 euroa, josta ohjelma maksaa automaattisesti kaikki palkan sivukulut ja myös pakolliset vakuutusmaksut merkiten ne kirjapitoon, jonka jälkeen bruttopalkaksi henkilöön omaan verotukseen jäisi vaikkapa 500 euroa, josta puolestaan ohjelma maksaisi verokortin mukaisen ennakonpidätyksen, työttömyysvakuutusmaksun ja työntekijän TyEL-maksun. Lopun summan – vaikkapa 370 euroa – ohjelma siirtäisi nettopalkkana henkilön omalle pankkitilille.

Maksut menisivät siis samalla viranomaisten tileille ja tietoon sekä myös henkilöyrityksen kirjanpitoon.

Jos sitten henkilö haluaisi henkilöyritykseen jätetyn 300 euron summan (1 000 -700 euroa) maksaa palkkana vaikkapa vuoden lopussa, menisi se vastaavalla periaatteella. Tuolla summalla voisi ostaa myös yritykseen vaikkapa tietokoneen, jolloin tilitettävä arvolisävero olisi 240 euroa vähettynä tiekoneen arvonlisävero, 58,06 euroa 24 prosentin verokannalla.

Henkilöyrityksen arvolisäverovelvollisuus voi olla hankalaa, koska se sisältää riskin, että ryhdytään ostamaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita yrityksen nimiin, jolloin romutettaisiin yksityishenkilön arvonlisämaksuperustetta.

Henkilöyrityksen toiminta voisi olla myös niin, että kaikki henkilöyritykseen tulevat varat pitäisi tilittää palkkoina ulos eikä yritys voisi ilman arvolisäverovelvoitetta myydä kuin työpanoista ostajayritykselle. Tällöin yritykselle ei voisi syntyä tulonhankintaan liittyviä kuluja eikä siten myöskään yritykseen tulevasta rahavirrasta voisi tehdä hankintoja yritykselle. Tuo malli ei olisi erityisen toimiva.

Henkilöyrityksen työpanos voisi tapahtua ostajayrityksen työtiloissa ja ostajayrityksen työlaitteilla vastaavasti kuin työsuhteessa tapahtuvan työn ostaminen tapahtuu. Tällöin luonnollisesti työpanoksen ostaja vastasi myös mm. työsuojelusta.

                                                                                         ****

Idea tässä henkilöyritysmallissa on, että jos työelämää ei voida uudistaa, on työn myyntiä siirrettävä työsuhteesta yrittämiseen. Tätä kehityskulkua tukee myös muu työelämän murros, jossa työsuhteet eivät ole enää tyypillisiä seitsemästä neljään -työsuhteita, vaan epätyypillisiä työajaltaan ja työantajien lukumäärältään. Työelämä pirstaloituu edelleen.

Kun työelämän uudistaminen on Suomessa niin vaikeaa, siirrettäisiin työntekoa siis työsopimussuhteista henkilöyrityssuhteisiin. Työlainsäädäntöön tarvittavat muutokset olisivat vähäisiä.

Tämä järjestelmä ratkaisisi tehokkaasti pienten yritysten työvoimaongelmia. Yhden tai kahden henkilön yrityskin voisi ratkaista työvoimapulaa hankkimalla työvoimaa henkilöyrityksestä ilman pelkoa väärästä työntekijävalinnasta.

Tällainen henkilöyritysmalli tarvitsisi rinnalleen perustulojärjestelmän, jotta kaikki tehot kannustavuudessa ja järjestelmien yksinkertaistamisessa saataisiin irti.

Nyt eri tulonsiirtoja ei ole sovitettu yhteen niin, että riittävää kannustavuutta saataisiin aikaan. Esimerkiksi asumistukea valuu korkeampiin vuokriin ja siten vuokranantajien taskuun. Lukuisia tulonsiirtoja on mahdotonta saada niiden määräytymisen perusteella kannustavaksi. Tuki- ja tulonsiirtoviidakko on vain liian monimutkainen.

Miksi ihmeessä henkilöyritys tarvitsisi rinnalleen perustulojärjestelmän?

Kyse on epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten toimeentulon varmuudesta. Olisi syytä olettaa, että epätyypilliset työsuhteet siirtyisivät henkilöyrityksiin. Keikkatöitä sekä epäsäännöllisiä ja satunnaisia töitä tekevät ihmiset tekisivät yhä enemmän töitä henkilöyrityksensä kautta ja heille olisi tärkeää, että perustulo tulisi säännöllisesti kerran kuussa, jos jossakin kuussa työnteosta saisi vähemmän rahaa.

Kyse on siis siitä, että toimeentuloetuus ja palkkatulo olivat maksatukseltaan kuukausittain reaaliaikaista, mitä ne eivät tällä hetkellä ole hankalan yhteensovituksen vuoksi.

                                                                                         ****

Työnteon kannustavuutta ei voida lisätä puuttumatta etuuksiin. Jos ei puututa etuuksiin, siirretään kannustinloukkua tuloasteikolla vain ylöspäin eikä kannustavuusongelma poistu.

Jokaisesta riittävän vaikuttavuuden omaavasta järjestelmäuudistamisesta seuraa aina, että on henkilöitä, jotka menettävät vanhaan verrattuna. Jokainen voi kysyä, onko jokin tietty etuus minulle tarpeellinen ja olenko minä todella oikeutettu siihen. Uudistamisesta ei voida tehdä kannustavasti niin, etteivätkö etuuksien saantiperusteet muuttuisi joidenkin ihmisten kohdalla. Tarvitaan siis siirtymäaikoja.

Jokaisen kansalaisen toimeentulo on turvattava tulonsiirroin, kaikkien vähimmäistoimeentulosta on huolehdittava.

Suomessa on hyvin kielteinen suhtautuminen sosiaaliturvaetuuksien ja muiden valtion maksamien etuuksien verottamiseen. Tuo suhtautuminen on väärä. Lähtökohtaisesti kaikkien maksettavien tulonsiirtojen ja etuuksien tulisi olla veronalaista, joko henkilöverotuksen tai pääomaverotuksen. Myös lapsilisien tulisi olla verotettavaa tuloa.

Periaate:

Kaikki kunkin Suomen kansalaisen ja Suomessa asuvan Suomen valtiolta saamat etuudet ja tulonsiirrot ovat verotettavaa tuloja ja tulojen tasausta suoritetaan vain verotuksen progressiolla, ei etuuksien suuruudella.

Kaikki tulonsiirrot olisi tehtävä yhteneviksi palkkatuloon verrattuna, mikä merkitsisi kaikkien tulonsiirtojen siirtämistä verotettavaksi tuloksi. Kun lasketaan veroastetta, kaikki tulonsiirrot – vaikkapa lapsilisät tai asumistuki – olisivat verotettavaa tuloa. Alimmissa tuloluokissa etuudet ja tulonsiirrot olisivat kuitenkin verottomia veroprogression vuoksi.

Esimerkiksi lapsilisät perhe – ruokakunta siis – voisi itse valitsemanaan liittää isän, äidin tai lapsien verotukseen. Lapsen verotuksessa tai perustulon varassa olevan äidin verotuksessa lapsilisät olisivat verottomia veroprogression vuoksi, mutta hyväpalkkaisen isän tulona niistä maksettaisiin veroa. Perhe voisi siis päättää yhtenä etuus- ja tulonsiirtoyksikkönä valtiolta saatujen verollisten etuuksien ja tulonsiirtojen verotuksesta, kenelle ne etuudet ohjataan, jotka ovat ruokakuntakohtaisia.

Kun jokaisella kansalaisella olisi oma veroviranomaisen ylläpitämä tulo- ja verotili, voisi verovelvollinen tuolla tilillä tehdä myös verosuunnittelua. Tiliin tulisi liittyä internetpohjainen laskentaohjelmisto, joka laskisi verovelvolliselle, mikä toisi alhaisimman mahdollisen verorasituksen laillisesti. Kannattaako esimerkiksi veronalaiset perhetuet – vaikkapa lapsilisät – kirjata kuluvana verovuonna perheessä äidille, isälle vai lapsilisää saavalle kullekin lapsille perheen kokonaisverorasituksen minimoimiseksi.

Käytännössä tulonsiirrot olisivat siis edelleen verottomia, jos verotettavan tulon alaraja sekä valtion- että kunnallisverossa olisi vaikkapa 1 000-1 500 euroa kuukaudessa.

Vihreät ovat määritelleet tavoiteltavan perustulon suuruudeksi 560 euroa kuukaudessa. Kansaneläkkeen täysi määrä on tällä hetkellä 628,85 euroa kuukaudessa. Takuueläke on puolestaan 775,27 euroa kuukaudessa. Peruspalkan suuruus tulisi olla noin kansaneläkkeen tai takuueläkkeen suuruinen (700-800 euroa), johon kyllä olisi todennäköisesti hyvät mahdollisuudet, jos muista tulonsiirroista luovuttaisiin tässä blogikirjoituksesta esitetysti.

Myös kodinhoidontuesta tulisi luopua. Valtio ja kunnat kustantavat vain päivähoidon, ei lasten hoitamista kotona. Äidin perustulo ja lapsilisät olisivat kuitenkin kokona lapsiaan hoitavan perheen toimeentuloa. Kodinhoidontuesta luopuminen ei siis olisi missään nimessä valinnanvapautta rajoittava. Ilmaisella tai halvalla päivähoidolla valtio vain kannustaa äitien siirtymistä nopeasti takaisin työelämään.

Perustulon tulee olla tasolla, että se kannustaa jokaista kansalaista hankkimaan lisätuloja eikä ole riittävä kuin vähimmäistoimeentuloon.

Lukuisat tulonsiirrot korvataan yhdellä verotettavalla perustulolla, jonka saa kaikki täysi-ikäiset Suomen kansalaiset. Lasten perustulo 18 vuoteen saakka olisi lapsilisä. Lapsilisien maksatusta pidennettäisiin siis vuodella. Jatkossa pakolliseen oppivelvollisuuteen kuuluisi myös joko ammatillinen loppututkinto tai ylioppilastutkinto.

Kansaneläke ja vastaavat valtion maksamat eläkkeet lakkautettaisiin ja korvattaisiin perustulolla. Eläkeläinen saisi luonnolliset yksityistä työeläkettä kuten tähänkin saakka, joka tulisi perustulon päälle.

Myös työttömät saisivat valtiolta vain perustuloa.

Periaate:

Valtio maksaa kaikille tasapuolisesti vain perustulon suuruisen tulonsiirron, jolla on tultava toimeen.

Jokainen kansalainen voi parantaa ansaintaansa yksityisin vakuutuksin, jollainen myös ansiosidonnainen työttömyysvakuutus olisi. Valtio ei siis kustanna etuuksia, joiden suuruus riippuu palkasta. Kaikki työntekijöiden ansiosidonnaiset lisävakuutukset maksaisivat työnantajat ja työntekijät sopimallaan tavalla. Jokainen vakuuttakoon itsensä haluamallaan tavalla.

Valtio ei siis enää kustantaisi ansiosidonnaista työttömyysvakuutusta, vaan sen kustantaisivat työntekijä ja työnantaja. Jokainen voi päättää, haluaako tällaisen vakuutuksen. Se olisi jatkossa siis täysin yksityisrahotteinen. Vastaavasti työeläkejärjestelmä olisi vain työnantajien ja työntekijöiden rahoittama. Työeläke olisi siis perustulon päälle tuleva ansaittu etuus.

Eläkejärjestelmässä olisi vain kolme muotoa: kansaneläkettä ja takuueläkettä vastaava perustulo, vanhuuseläke ja työkyvyttömyyseläke. Muista eläkemuodoista luovuttaisiin perustulon eduksi.

                                                                                         ****

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi keskuskauppakamarin paneelissa, että eihän perustulo voi sitä tarkoittaa, että sen saa tommoiset hyvätuloiset työssäkäyvät ihmiset. Ja kyllä kai työttömältä pitää edellyttää, että hän on työmarkkinoiden käytettävissä.” (Verkkouutiset 15.12.2018).

On mahdoton yhtälö, että jokaiselle suomalaiselle tulisi joitakin satasia, se on taloudellisesti mahdoton ajatus, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne alleviivasi.” (IS 14.12.2018).

Valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok) sijaistanut sisäministeri Kai Mykkänen kertoi pitävänsä vastikkeettoman rahan jakamista karhunpalveluksena sitä saaville ihmisille.” (IS 14.12.2018).

Monet Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan poliitikot perustelevat kielteistä suhtautumista perustuloon sillä, etteivät työssäkäyvät ole halukkaita elättämään rikkaiden kotirouvia. Rahallisesti noiden ryhmien perustulo olisi kuitenkin marginaalisia, mikäli uudistuksen laajuus olisi tämän blogikirjoituksen laajuinen, – siis todella laaja.

Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan poliitikot eivät ajattele sosiaaliturvan uudistamista niin laajasti kuin heidän pitäisi. Sosiaaliturvan uudistaminen ei onnistu vain liimaamalla päälle jokin ”perustulo” ja poistamalla joitain etuuksia kustannusvastaavasti. Riittävää kannustavuutta ei saada noin aikaan.

Valtio menettää nykyisten etuuksien väärinkäyttöön ja tehottomuuteen. Järjestelmän tulee olla sellainen, ettei se kannusta väärinkäytöksiin. Tuo edellyttää järjestelmän yksinkertaisuutta. Hyvä esimerkki on yleisen asumistuen vaikutus korkeampien vuokrahintojen muodostumiseen.

Kun Kela päättää jostakin tuesta, jokaisen hakijan tilanne arvioidaan yksilöllisesti.

Tuo lause löytyy Kelan sivuilta useasta kohtaa. Etuuksien myöntämisen perusteita ei tulisi määrittää yksilöllisesti vaan tukien pitää olla yleisiä ja yhtäläisiä ilman eri harkintaa. Ne pitää tulla automaattisesti kuin Manulle illallinen. Yksilöllinen arviointi osaltaan luo kannustinloukkuja, joita Kelan virkailija ei kykene arvioimaan.

Kyse on siitä, että terve ja työkykyinen ihminen joutuisi ottamaan jatkossa enemmän vastuutaan itsestään.

Monet ihmiset, joiden nykyinen työkyky ei enää kelpaa henkihieveriin kilpailuilla työmarkkinoilla, voisivat hankkia lisäansaintaa pienillä työpalveluiden myynneillä henkilöyrityksen kautta. Noita tehtäviä etenkin syrjäseuduilla riittää vanhenevassa Suomessa. Sama koskee jo eläkkeelle siirtyneitä kansalaisia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu