AriPesonen1

Venäjän mannertenväliset ydinohjukset sijaintikoordinaatteineen esittelyssä

  • Kuva 1. Kuvassa on esitetty 779. ohjusrykmentin ohjussijaintipaikka (Google-map-05-piste) ja SS-25-ohjusten ”kronat” (9 kpl).
    Kuva 1. Kuvassa on esitetty 779. ohjusrykmentin ohjussijaintipaikka (Google-map-05-piste) ja SS-25-ohjusten ”kronat” (9 kpl).
  • Kuva 2. Kuvassa on esitetty 779. ohjusrykmentin SS-25-ohjusten yhdeksän ”kronaa” keltaisilla nuolilla.
    Kuva 2. Kuvassa on esitetty 779. ohjusrykmentin SS-25-ohjusten yhdeksän ”kronaa” keltaisilla nuolilla.
  • Kuva 3. Kuvissa 1 ja 2 esitetty ohjussijaintipaikka oli Yhdysvaltain tiedustelukartassa jo 1960-luvulla (launch site).
    Kuva 3. Kuvissa 1 ja 2 esitetty ohjussijaintipaikka oli Yhdysvaltain tiedustelukartassa jo 1960-luvulla (launch site).
  • Kuva 4. Lentokoneesta Yhdysvaltain 1960-luvulla ottama tiedustelukuva, jossa nyt sijaitsee 165. ohjusrykmentin ohjussiilo.
    Kuva 4. Lentokoneesta Yhdysvaltain 1960-luvulla ottama tiedustelukuva, jossa nyt sijaitsee 165. ohjusrykmentin ohjussiilo.
  • Kuva 5. Yhdysvaltain tiedusteluasiakirjan kuva 1960-luvulta, jossa esitetty Tatištševon ympäristön ICBM-ohjuksia.
    Kuva 5. Yhdysvaltain tiedusteluasiakirjan kuva 1960-luvulta, jossa esitetty Tatištševon ympäristön ICBM-ohjuksia.
  • Kuva 6. Lähikuva ”kronasta” (крона), joka on liikkuvan ohjuslaukaisualustan sääsuoja.
    Kuva 6. Lähikuva ”kronasta” (крона), joka on liikkuvan ohjuslaukaisualustan sääsuoja.
  • Kuva 7. 626. ohjusrykmentin 40D-siilon ns. ”missile-ready building”.  Kyseisenlainen rakennus liittyy ohjussiiloihin.
    Kuva 7. 626. ohjusrykmentin 40D-siilon ns. ”missile-ready building”. Kyseisenlainen rakennus liittyy ohjussiiloihin.
  • Kuvassa 8. Kuvassa on esitetty kuvaa 4 vastaava satelliittikuva. Sotilasinfra on laajentunut etelään päin ja alue on muuttunut.
    Kuvassa 8. Kuvassa on esitetty kuvaa 4 vastaava satelliittikuva. Sotilasinfra on laajentunut etelään päin ja alue on muuttunut.
  • Kuva 9. Tuhottu ohjussiilo Google-map-146-pisteessä (687. ohjusrykmentin vanha siilo, siilotunnus 20C).
    Kuva 9. Tuhottu ohjussiilo Google-map-146-pisteessä (687. ohjusrykmentin vanha siilo, siilotunnus 20C).
  • Kuva 10. Kuvassa on 867. ohjusrykmentin laukaisualustat Yhdysvaltain 1980-luvun tiedustelukuvassa (Google-map-241-piste).
    Kuva 10. Kuvassa on 867. ohjusrykmentin laukaisualustat Yhdysvaltain 1980-luvun tiedustelukuvassa (Google-map-241-piste).

Olen eri blogikirjoituksissa käsitellyt Venäjän asevoimia. Pääsääntöisesti kirjoitukseni ovat koskeneet Venäjän sotilaallista varustautumista lähialueillamme. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin Venäjän viimeaikaista ydinasevarustautumista Kuolan niemimaalla (US-blogi 11.10.2018).

Tämä blogikirjoitus on jatkoa noille Venäjän ydinaseita käsitteleville kirjoituksille. Kirjoitus on pitkä, perusteellinen ja hieman - mutta vain hieman - myös uutta tietoa sisältävä.

Tässä kirjoituksessa on käsitelty Venäjän maalle sijoittuja mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia (ICBM). Venäjän sukellusveneisiin sijoitetut mannertenväliset ballistiset ydinohjukset (SLBM) eikä ilmavoimien ydinaseet on jätetty kirjoituksen ulkopuolelle. Satelliittikarttalinkkejä Venäjän maa-alueilla oleviin ICBM-ohjusten sijainteihin ja muihin mielenkiintoisiin varustelu-uutuuksiin tässä kirjoituksessa on lähes 250.

Yhdysvallat vetäytyy Venäjän kanssa solmitusta keskimatkan ohjuksia rajoittavasta INF-sopimuksesta (INF Treaty 8.12.1987) puolen vuoden kuluttua. Venäjä on ilmoittanut toimivansa samoin. Tämän blogikirjoituksen perusteella Yhdysvalloilla hyvät perusteet irtautumiselle. Yhdysvaltain päätös oli täysin oikea, vaikka Kiinaa ei nyt sotkettaisiinkaan perusteeksi Yhdysvaltain vetäytymiselle.

Venäjän maalle sijoittamat mannertenväliset ballistiset ohjukset ovat Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, Ракетные войска стратегического назначения, РВСН) hallussa. Venäjän strategiset ohjusjoukot muodostavat Venäjän strategisten ydinasevoimien (Стратегические ядерные силы, СЯС) rungon. 

                                                                                         ****

Tämä kirjoitus on varsin ajaton, mutta liittyy kuitenkin Venäjän kiihtyneeseen ydinasevarusteluun kahden viime vuosikymmenen aikana. Kirjoitus on pääosin raskasta yleistietoa Venäjän ydinaseista kiinnostuneille, ei mitään muuta. Kirjoitus ei siis ole erityisen ”seksikäs” eikä tarkoitettu kaikkien luettavaksi.

Tämän kirjoituksen keskeiset sotilaalliset tiedot ovat julkisia - tai paremminkin ei-salaisia - ja perustuvat pitkälti Start III strategisten aseiden rajoittamisneuvotteluihin (Treaty between The United States of America and the Russian Federation on Measures for the Further Reduction and Limitation of Strategic Offensive Arms 8.4.2010). Tämän kirjoituksen keskeiset sotilaalliset tiedot perustuvat toisaalta edelleen Salt II strategisten aseiden rajoittamisneuvotteluihin (Strategic Arms Limitation Talks (SALT II) 18.6.1979, U.S. Department of State), jonka korvasi vuonna 1994 voimaantullut Start I -sopimus (Treaty between the United States of America and the Union of Socialist Soviet Republics on Further Reduction and Limitation of Strategic Offensive Arms (Start I) 31.7.1991). 

Em. Start- ja Salt-sopimukset ovat lähde ohjuksien tausta- ja sijaintitietoihin. Yhdysvallat ei ratifioinut Salt II -sopimusta, mutta sopimusta kunnioitettiin ja noudatettiin molemmin puolin. Start III -sopimus on voimassa vielä parisen vuotta vuoteen 2021.

Tämä blogikirjoitus perustuu siis strategisten aseiden rajoittamissopimusten perustella olemassa oleviin tietoihin Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän maalta laukaistavista ydinohjuksista. Erityisen perustan tälle kirjoitukselle muodostaa Venäjän tekemät Start-sopimuksen mukaiset tietojenvaihtoilmoitukset.

Vastoin kuin varmasti monet lukijat ajattelevat, kirjoituksessa ei ole siis julkaistu mitään salaista tietoa. Pääosa tämän kirjoituksen tiedoista löytyy netistä. Kaikki kirjoituksen tieto on julkista tai sellaista salaista tietoa, jonka jokin taho on jo saattanut julkisuuteen jossakin vaiheessa.

Ongelma olemassa olevasta Venäjän ydinaseita koskevissa nettitiedoissa on, etteivät tiedot välttämättä ole varmistettua eikä kaikilta osin enää paikkansa pitävää, jos julkaisusta on vuosia. Venäjän ydinaseistus on jatkuvassa muutoksessa, jossa vuosi tai pari on jo pitkä aika. Julkaisuissa pitäisi aina kirjata myös se ajankohta, jolta tiedot ovat. Tämä koskee erityisesti ydinasemääriä.

Venäjän asevoimista löytyy paljon tietoa venäläissotilaiden kertomana ja eritoten eläkkeelle jääneiden sotilaiden kertomana. Tuon tiedon luotettavuuden ja ajankohtaisuuden varmistaminen on haasteellista. Venäjän sotilasviranomaisilta varmistustietoa ei saa, mutta Yhdysvalloista saa jossain määrin, kun kyse on Venäjästä.

                                                                                         ****

Sukellusveneissä ja lentokoneissa olevien ydinaseiden tarkka kulloinen sijainti ei ole tiedossa vastaavasti kuin maankamalla olevien ydinaseiden. Maalta siiloista tai liikkuvista alustoista laukaistavat ydinohjukset ovat aina tiedossa myös vastapuolelle. Maalle sijoitetut ydinaseet ovat siis kutakuinkin tiedossa.

Ydinaseiden luoma turva maailmanrauhalle perustuu tietoon. Tietoon ydinaseiden määristä ja sijainneista.

Ydinaseet ja niiden sijainnit ovat niin Yhdysvalloilla kuin Venäjällä vastapuolina tiedossa ja juuri siksi ydinaseet luovat rauhaa suurvaltojen välille. Kyse on uhkien ja hyökkäyskynnysten hallitsemisesta.

Ydinaseet eivät siis ole erityisen salaista tietoa. Nykypäivänä konventionaaliset aseetkaan eivät enää ole salaista tietoa. Asevarastot, tukikohdat ja kaikki muu on satelliittikuvista kaikkien tutkittavissa.

Kiina tuo nyt ongelmia tähän jo kylmän sodan aikaan muotoutuneeseen turvallisuuskuvioon, koska Kiina ei ole sopijaosapuoli ydinaseita rajoittavissa sopimuksissa. Kiina saa Venäjän ja Yhdysvaltojen keskenään sopimien sopimusten kautta tietoa Venäjän ja Yhdysvaltojen ydinaseista, mutta Venäjä ja Yhdysvallat eivät saa vastaavaa tietoa Kiinan ydinaseista.

Uskallan väittää, että Kiinan haluttomuus ydinaseita rajoittaviin sopimuksiin tulee vielä olemaan uhka maailmanrauhalle.

                                                                                         ****

Lännen puolella ydinaseet suojaavat Yhdysvaltoja ja muita Nato-maita. Ydinaseet ovat Nato-maiden turvallisuuden perusta, eivät suinkaan konventionaaliset aseet. Sotilasliittoon kulumattomilta Suomelta ja Ruotsilta tuo ydinaseiden luoma turva puuttuu. Suomea ja Ruotsia ei kukaan puolusta ydinasein.

Keskeinen syy – muttei toki ainoa -, miksi kannatan Suomen Nato-jäsenyyttä, ovat ydinaseet.

Suomessa ei ole ollenkaan ymmärretty ydinaseiden luomaa turvaa Nato-maille. Ryhdyin yhä aktiivisemmin kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä sitä mukaa kuin ydinaseet ovat tulleet yhä keskeisemmäksi tekijäksi Venäjän sotilasstrategiassa ja ulkopolitiikan teossa. Ratkaiseva ajankohta oli Krimin miehitys ja Venäjän uhkailu ydinaseiden käytöllä, jos länsi puuttuisi tilanteeseen.

Kun Putin on moneen kertaan vakuutellut jättävänsä Nato-maat rauhaan, minä uskon häntä. Uskoni perusta on ydinaseet, joiden alapuolella konventionaaliset aseet ovat leikkikaluja, kun puhutaan suurvaltojen välisistä turvallisuussuhteista. Venäjälle Nato on yhtä kuin Yhdysvallat.

Ydinaseiden takia vielä Natoon kuulumattomien Suomen, Ruotsin ja muiden Itä-Euroopan maiden liittyminen Natoon on Venäjälle sitä, mitä vastustetaan loppuun asti. Venäjän sotilaallinen vaikuttaminen ja uhkailu ei enää onnistuisi noissa maissa entiseen malliin, jos maat olisivat Naton ydinasesuojan alla.

Nato toimii niin kauan, kun Yhdysvallat on sitoutunut puolustamaan Nato-maita ydinasein. Sitoutuminen ja ydinaseiden käytön mahdollisuus tulee olla uskottavaa Venäjän silmissä, muutoin pelote ei toimi.

On eri asia uhkailla ydinasevaltaa kuin ei-ydinasevaltaa. Ydinasemaa ei hyökkää ydinasemaahan.

Meidän suomalaisten on muistettava, että ydinaseilla on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen, vaikka emme kuulukaan Naton ydinasesateenvarjon alle. Olen käsitellyt jo aikaisemmin sitä Suomen turvallisuudelle muodostuvaa ongelmaa, joka syntyy Suomen kuulumattomuudesta ydinasesuojan alle (US-blogi 3.11.2018).

Suomessa ei kenenkään missään nimessä pidä ajatella, ettei ydinaseasia kuulu meille suomalaisille, koska meillä ei ole ydinaseita emmekä kuulu sellaiseen puolustusliittoon, jonka turvallisuus perustuu ydinaseisiin.

Tuollainen ajattelutapa olisi väärä. Tuollainen ajattelutapa olisi tuhoisaa.

Ydinaseet ovat tärkein väline maailmanrauhan turvaamiseksi. Maailman sotahistoria toisen maailmansodan jälkeen olisi kauhea, jos ydinaseita ei olisi ollut. Eurooppa olisi ollut sotatantereena moneen kertaan. Kynnys hyökkäykselle ei olisi ollut riittävän korkealla.

                                                                                         ****

Venäjä ilmoitti julkisesti pari vuotta sitten, että sillä on vuoden 2017 alusta lukien 528 ballististen ohjusten järjestelmää (ракетный комплекс), jotka kykenevät kuljettamaan noin 1800 ydinkärkeä.

Ballististen ohjusten järjestelmä on joko ISBM-siilo-ohjus tai liikkuvalle alustalle asennettu ICBM-ohjus, joita on koottu yhteen laukaisupisteeseen erinäinen lukumäärä. Venäjällä yleisin laukaisualustojen lukumäärä liikkuvien alustojen tukikohdassa on 9 kappaletta.

Ydinohjus on yhtä kuin kantoraketti, johon on asennettu vähintään yksi ydinkärki. On huomattava, että liikkuvalle alustalle asennetun ohjuksen laukaisun jälkeen ei alustan lataaminen uudella ohjuksella onnistu vastaavasti kuin vaikkapa Iskander-ohjuksen lataaminen.

Julkisen ilmoituksen lisäksi Venäjä ilmoitti tuolloin vuoden 2017 alkupuolella Yhdysvalloille osana Start-sopimuksen mukaista tietojenvaihtoa, että Venäjällä on 1. maaliskuuta 2017 alkaen 523 strategista ydinohjusta, jotka kykenevät kuljettamaan 1765 ydinkärkeä. Kyse on Venäjän strategisten ydinasevoimien ohjuksista (SJAS, СЯС).

Nuo Start-sopimukseen liittyvät luvut eivät siis ole noin-lukuja vain tarkkoja lukuja, joissa jokainen ydinkärki on laskettu ja ilmoitettu.

Käsittelen tässä kahta Venäjän Start-tietojenvaihtoasiakirjaa, tilanteet ajankohtina 1.9.2014 ja 1.3.2017. Noihin asiakirjoihin kirjatut asiat eivät ole siis mitään salaisuuksia. Kiina on varmasti asiasta mielissään saadessaan tätä kautta tarkkaa tietoa Yhdysvaltain ja Venäjän ydinaseista.

Venäjä teki vuoden 2014 jälkipuolella julkisen ilmoituksen, että sillä on vuoden 2015 alusta lukien 499 strategista ydinohjusta, jotka kykenevät kuljettamaan noin 1900 ydinkärkeä.

Venäjä ilmoitti samalla myös Yhdysvalloille osana Start-sopimuksen mukaista tietojenvaihtoa, että Venäjällä on 1. syyskuuta 2014 alkaen 528 strategista ydinohjusta, jotka kykenevät kuljettamaan 1643 ydinkärkeä. Kyse on Venäjän strategisten ydinasevoimien ohjuksista (SJAS, СЯС).

Syksyn 2014 ilmoituksen mukaan Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, РВСН) halussa oli puolestaan 305 strategista ydinohjusta, jotka kykenevät kuljettamaan 1 126 ydinkärkeä.

Kevään 2017 ilmoituksen mukaan Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, РВСН) halussa puolestaan oli 286 mannertenvälisten ballististen ohjusten järjestelmää, jotka kykenivät kantamaan yhteensä 958 ydinkärkeä.

Start-sopimukseen liittyvät ilmoitukset tehdään ilmeisemmin puolivuosittain maaliskuun ja syyskuun ensimmäisen päivän tilanteesta. Tuo on vain oletukseni, kun en löytänyt itse sopimustekstistä päivämääriin viittaavaa. Yhtenä lisäesimerkkinä noista päivistä Yhdysvallat antoi syyskuun 1. päivää vuonna 2017 koskevan ilmoituksen päivämäärällä 1.1.2017 (Bureau of Arms Control, Verification and Compliance 1.1.2017). Tuossa ilmoituksessa Venäjällä on 1. syyskuuta 2017 alkaen käyttövalmiina 508 strategista ydinohjusta, jotka kykenevät kuljettamaan 1796 ydinkärkeä. Kyse oli Venäjän strategisten ydinasevoimien ohjuksista (SJAS, СЯС).

Kun vertaa tietoja ajankohtina 1.9.2014 ja 1.3.2017, ydinkärkiä kuljettamaan kykenevien kantorakettien ja ydinkärkien määrät ovat siis Venäjällä jatkuvassa muutoksessa.

                                                                                         ****

Tässä kirjoituksessa kestitytetään Venäjän strategisten ydinasevoimien (SJAS, СЯС) alaisuudessa oleviin Venäjän strategisiin ohjusjoukkoihin (RVSN, РВСН). Venäjän strategisten ydinasevoimien jokainen ohjus sijainniltaan ja ohjustyypiltään yksilöitynä ilma- ja merivoimien osalta olisi liian laaja aihe yhteen bogikirjoitukseen. Nuokaan asiat eivät ole salaisia ja olisivat kyllä kirjoitettavissa.

Vuoden 2017 alkupuolella sukellusveneisiin sijoittuja mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (SLBM) Venäjällä (Strategiset merivoimat, Морские стратегические силы) oli yhteensä 176 kappaletta, joissa oli 752 ydinkärkeä. Ohjuksia oli sijoitettuna 11 sukellusveneeseen. Venäjän ydinaseita kuljettavien sukellusveneiden määrä on normaalisti 12 kappaletta, mutta tuosta vahvuudesta yksi sukellusvene oli korjattavana sinä ajankohtana vuonna 2017, johon tämän kirjoituksen ydinaseluvut perustuvat.

Ilmavoimissa (Strategiset ilmavoimat, Стратегическая авиация) Venäjällä ydinaseita kuljettavat ilma-alukset ovat Tupolev Tu-95MS (Туполев Ту-95МС) ja Tupolev Tu-160 (Туполев Ту-160). Vuoden 2017 alkupuolella Venäjällä oli käytössään Tu-95MS-pommittajia 55 kappaletta ja Tu-160-pommittajia 11 kappaletta. Venäjä ilmoitti tuolloin julkisesti, ilma-aluksien ydinkärjellä varustettujen risteilyohjusten määrä on noin 200 kappaletta.

Start-sopimuksen mukaisen tietojenvaihtoilmoituksen mukaan 1.3.2017 Venäjän strategisilla ohjusjoukoilla (RVSN, РВСН) oli siis 286 mannertenvälisten ballististen ohjusten järjestelmää, jotka kykenivät kantamaan yhteensä 958 ydinkärkeä.

Tuolloin maaliskuussa vuonna 2017 ja Venäjän strategisilla ohjusjoukoilla on ohjuksia seuraavasti:

  • 46 kappaletta SS-18 Satan -ohjuksia (Р-36М2/РС-20В Воевода, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-20V, Naton-nimeäminen Satan, mod. 5 ja mod. 6 sekä GRAU-indeksit 15A14 ja 15A18).

  • 30 kappaletta SS-19-ohjuksia, toiselta nimeltään UR-100N UTTH (УР-100Н УТТХ, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-18B ja Nato-nimeäminen SS-19 mod. 3 Stiletto, GRAU-indeksi 15A35)

  • 36 kappaletta liikkuville alustoille asennettua Topol-tyypin SS-25-ohjusta (РС-12М Тополь, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-12M, Nato-nimeäminen SS-25 Sickle, GRAU-indeksit 15П158 ja 15Ж58).

  • 60 kappaletta siilopohjaisia Topol-M-tyypin SS-27-ohjuksia (РС-12М Тополь, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-12M2, Naton-nimeäminen SS-27 Sickle B, GRAU-indeksi siilo-ohjuksille on 15П165).

  • 18 kappaletta liikkuville alustoille asennettua Topol-M-tyypin SS-27-ohjusta (РС-12М Тополь, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-12M2, Nato-nimeäminen SS-27 Sickle B, GRAU-indeksi liikkuvilla alustoilla oleville ohjuksille 15П155).

  • 84 kappaletta liikkuville alustoille asennettua ja 12 kappaletta siiloihin asennettua RS-24 Yars -ohjusta (РС-24 Ярс/Тополь-МР/SS-X-29/SS-29/SS-27 mod.2/SICKLE-B, Start-sopimuksen mukainen nimeäminen RS-12M2R ja Nato-nimeäminen SS-27 mod. 2, GRAU-indeksi liikkuville alustoille asennetuille ohjuksille on 15П165М ja siilopohjaisille ohjuksille 15П165М). RS-24 Yars-M on liikkuva-alustaisen ohjuksen tunnus, jonka Nato-nimeäminen on SS-29.

Start III -sopimuksen englanninkieliset ohjustunnukset koskien ICBM-ohjuksia (suluissa on ohjustunnus kyrillisin aakkosin ja = -merkin jälkeinen tunnus on tässä blogikirjoituksessa käytetty ohjustunnus):

  • RS-12M (РС-12М) = SS-25
  • RS-12M2 (РС-12М2) = SS-27
  • RS-18 (РС-18А) = SS-19
  • RS-20 (РС-20А) = SS-18
  • RS-24 (РС-12М2Р) = RS-24

Jatkossa tässä blogikirjoituksessa noista ohjuksista käytetään SS-18-, SS-19-, SS-25-, SS-27- ja RS-24-tunnuksia. SS-27-tunnus on siis Topol-M-ohjus sekä siiloversiolle että liikkuvan alustan versiolle. SS-25- ja SS-27-ohjusten tyypit erottaa M-tunnus. Joissakin julkisissa lähteissä RS-24-tunnuksen sijaan on käytetty SS-24-tunnusta, kun ohjus on sotkettu vanhaan Nato-nimettyyn SS-24 Scalpel -ohjukseen.

Venäjän asejärjestelmien nimet ja koodit ovat moninaiset. Osaltaan nimeämisen moninaisuutta on lisännyt kyrillisten ja latinaisten aakkosten käyttö valitun kielen pohjalta. Lisäksi asejärjestelmänimien moninaisuutta lisäävät lukuisat järjestelmämodifioinnit ja -päivitykset sekä ohjausjärjestelmien nimeäminen erikseen aseriisuntasopimuksissa (Salt- ja Start-sopimuksissa). Noissa tunnuksissa menee helposti sekaisin.

Venäläisissä asejärjestelmänimissä GRAU-indeksi (Индекс ГРАУ) on jo vuonna 1938 puolustusministeriön luoma ja nykyinen on indeksijärjestelmä vuodelta 1956. Koodausjärjestelmä on looginen ja GRAU-indeksin perustella on järjestelmän tuntevan helppo päätellä, mistä asejärjestelmästä on kyse. Wikipedia-sivuilla ole järjestelmäkuvaus on hyvä (Индекс ГРАУ).

Kuinka sitten muodostuvat 286 mannertenvälisten ballististen ohjusten 958 ydinkärkeä?

SS-18-ohjuksessa on kussakin enintään kymmenen ydinkärkeä. Topol-ohjuksen SS-25-tyypin ohjuksessa on vain yksi ydinkärki kuten myös SS-27-tyypin ohjuksessa. RS-24-monikärkiohjuksella on kullakin enintään neljä ydinkärkeä, olipa kyse siilo-ohjuksesta tai liikkuvalla alustalla olevasta ohjuksesta.

Venäjällä on edelleen SS-19-ohjukset, mutta Start-sopimuksen mukaisen tietojenvaihdon perustella Venäjä on poistanut kyseisistä ohjuksista ydinkärjet. Ohjuksia ei ole suinkaan tuhottu, mihin vahvistaa myös kirjoituksen lopussa olevat kyseisten ohjusten sijaintikoordinaatit ja satelliittikuvalinkit. SS-19-ohjuksessa on kussakin enintään kuusi ydinkärkeä.

Ydinjärkien määrät tulevat siis oheisesti: 46x10 kappaletta + 30x0 kappaletta + 36x1 kappaletta + 60x1 kappaletta + 18x1 kappaletta+ 84x4 kappaletta + 12x4 kappaletta = 958 ydinkärkeä 286 ohjuksessa.

Venäläisistä maalle sijoitetuissa ballistissa ohjuksista puhuttaessa kyse on siis joko siiloihin sijoitustuista ohjuksista (шахтного базирования, шахтный) tai liikkuville alustoille asennetuista ohjuksista (мобильного базирования, подвижный). Yleisnimitys molemmille on maalta laukaistavat ohjukset.

                                                                                         ****

Maaliskuussa 2017 Venäjän strategisilla ohjusjoukoilla (RVSN, РВСН) oli siis erityyppisiä ydinohjuksia yhteensä 46+30+72+ 60+18+84+12 kappaletta eli 286 kappaletta.

Syyskuussa vuonna 2014 Venäjän strategisilla ohjusjoukoilla (RVSN, РВСН) oli ohjuksia puolestaan seuraavasti:

  • 46 kappaletta SS-18-ohjuksia
  • 60 kappaletta SS-19-ohjuksia siilossa
  • 72 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvalla alustalla
  • 60 kappaletta SS-27-ohjuksia siilossa
  • 18 kappaletta SS-27-ohjuksia liikkuvalla alustalla
  • 49 kappaletta RS-24-ohjuksia

Ohjuksia on siis tuolloin vuoden 2014 jälkipuolella yhteensä 46+60+72+60+18+49 = 305 kappaletta. Ohjusten lukumäärää tärkeämpi kuin kuitenkin aina ohjusten tuhovoima.

Verrattaessa vuoden 2014 jälkipuolen tilannetta vuoden 2017 alkupuolen tilanteeseen, SS-18-ohjuksien määrä on pysynyt samana (46 kappaletta), vanhentuvien SS-19-ohjuksien määrä on puolittunut (60>30 kappaletta) ja SS-25-ohjuksien määrä on puolittunut (72>36 kappaletta), SS-27-ohjuksien määrä on pysynyt samana (78 kappaletta, 60+18 kappaletta). RS-24-ohjuksien määrä on pudonnut 35 ohjuksella (84>49 kappaletta).

SS-19-ohjuksissa on huomioitava, että vaikka ohjusten määrä on puolittunut (60>30 kappaletta), Venäjä on ilmoittanut, ettei ohjuksissa olisi ladattuna ydinkärkiä ollenkaan.

Johtopäätös muutoksista syksystä 2014 kevääseen 2017: Venäjä poistaa arsenaalista vanhimpia SS-19-ohjuksiaan sekä myös SS-25-ohjuksiaan. Venäjä tulee pian uusimaan myös SS-18-ohjusarsenaalin, josta lisää myöhemmin tässä blogikirjoituksessa samoin kuin SS-19-kantorakettien uudesta käytöstä.

                                                                                         ****

Käsitellään tarkemmin vuoden 2017 alkupuolen tilannetta ja sitä, missä 286 ohjusta ja niiden 958 ydinkärkeä ovat ja miten niitä on hallinnoitu Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, РВСН) alaisuudessa.

Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, РВСН) rakenne on seuraava sotilasyksiköittäin. Tähän lukuun on kirjattu vain ne sotilasyksiköt, jotka on kirjattu Start-sopimuksen mukaiseen tietojenvaihtoon (tilanne 1.3.2017).

Ydinohjuksia hallitsevia armeijakuntia yhteensä kolme:

  • 27. Vitebskin ohjusvartiopunalippuarmeija (27-я гвардейская ракетная Витебская Краснознаменная армия, РВСН в/ч 43176)

  • 31. ohjusarmeija (31-я ракетная армия, РВСН в/ч 29452)

  • 33. Berislav-Hinganskajan ja ohjusvartiopunalippuarmeija Suvorovin armeijan kunniaksi (33-я гвардейская ракетная Бериславско-Хинганская дважды Краснознаменная ордена Суворова армия, РВСН в/ч 43189)

Войсковая часть (в/ч) on sotilasyksikkö ja viisinumeroinen numerosarja on yksikkötunnus.

Käytän edellä mainituista armeijakunnista jatkossa nimityksiä 27. ohjusarmeija, 31. ohjusarmeija ja 33. ohjusarmeija.

Oheisten ohjusarmeijoiden alaisuudessa ovat seuraavat ohjusdivisioonat Start-sopimuksen mukaisen tietojenvaihdon perusteella (tilanne 1.3.2017).

27. ohjusarmeija:

  • 14. Kiova-Žytomyrin ohjusdivisioona Kutuzovin kunniaksi (14-я ракетная Киевско-Житомирская ордена Кутузова дивизия, РВСН в/ч 34096)

  • 28. punalippuohjusvartiodivisioona (28-я гвардейская ракетная Краснознаменная дивизия, РВСН в/ч 54055)

  • 54. ohjusvartiodivisioona Kutuzovin kunniaksi (54-я гвардейская ракетная ордена Кутузова дивизия, РВСН в/ч 34048

  • 60. Taman punalippuohjusvartiodivisioona lokakuun vallankumouksen ja Neuvostoliiton 60-vuotisjuhlan kunniaksi (60-я ракетная Таманская ордена Октябрьской Революции Краснознамённая дивизия имени 60-летия СССР, РВСН в/ч 89553)

Käytän edellä mainituista ohjusdivisioonista jatkossa nimityksiä 14. ohjusdivisioona, 28. ohjusdivisioona, 54. ohjusdivisioona ja 60. ohjusdivisioona.

31. ohjusarmeija:

  • 13. Orenburgin punalippuohjusdivisioona (13-я ракетная Оренбургская Краснознаменная дивизия, РВСН в/ч 68545)

42. Tagilin ohjusdivisioona (42-я ракетная Тагильская дивизия, РВСН в/ч 34103)

Käytän edellä mainituista ohjusdivisioonista jatkossa nimityksiä 13. ohjusdivisioona ja 42. ohjusdivisioona.

33. ohjusarmeija:

  • 29. Vitebskin punalippuohjusvartiodivisioona Leninin kunniaksi (29-я гвардейская ракетная Витебская ордена Ленина Краснознаменная дивизия, РВСН в/ч 42341)

  • 35. punalippuohjusdivisioona Kutuzovin ja Aleksanteri Nevskin kunniaksi (35-я ракетная Краснознаменная орденов Кутузова и Александра Невского дивизия, РВСН в/ч 52929)

  • 39. Gluhovin ohjusvartiodivisioona Leninin, Punalipun, Suvorovin määräysten, Kutuzovin ja Bohdan Hmelnitskin kunniaksi (39-я гвардейская ракетная Глуховская ордена Ленина, Краснознамённая, орденов Суворова, Кутузова и Богдана Хмельницкого дивизия, РВСН в/ч 34148)

  • 62. punalippuohjusdivisioona (62-я ракетная Краснознаменная дивизия, РВСН в/ч 32441)

Käytän edellä mainituista ohjusdivisioonista jatkossa nimityksiä 29. ohjusdivisioona, 35. ohjusdivisioona, 39. ohjusdivisioona ja 62. ohjusdivisioona.

27. ohjusarmeijan Joškar-Olassa (Йошкар-Ола) sijaitsevalla 14. ohjusdivisioonalla on 6 kappaletta RS-24-ohjusta liikkuvalla alustalla. Kozelskissa (Козельск) sijaitsevan 28. ohjusdivisioonan hallussa on 12 kappaletta RS-24-ohjusta siilossa. Teikovossa (Тейково) sijaitsevan 54. ohjusdivisioonan hallussa on 18 kappaletta RS-24-ohjusta liikkuvalla alustalla ja 18 kappaletta SS-27-ohjusta liikkuvalla alustalla. Tatištševossa (Татищево) sijaitsevan 60. ohjusdivisioonan hallussa on 30 kappaletta SS-19-ohjusta siilossa ja 60 kappaletta SS-27-ohjusta siilossa. 27. ohjusarmeijan hallussa on yhteensä siis 144 ohjusta.

31. ohjusarmeijan Dombarovskissa (Домбаровский) sijaitsevan 13. ohjusdivisioonan hallussa on 18 kappaletta SS-18-ohjusta siilossa. Nižni Tagilissa (Нижний Тагил) sijaitsevan 42. ohjusdivisioonan hallussa 27 kappaletta RS-24-ohjusta siilossa. 31. ohjusarmeijan hallussa on yhteensä siis 45 ohjusta.

33. ohjusarmeijan Novosibirskissa (Новосибирск) sijaitsevan 39. ohjusdivisioonan hallussa 27 kappaletta RS-24-ohjusta siilossa. Užurissa (Ужур) sijaitsevan 62. ohjusdivisioonan hallussa on 28 kappaletta SS-18-ohjusta siilossa. Barnaulissa (Барнаул) sijaitsevan 35. ohjusdivisioonan hallussa on 36 kappaletta SS-25-ohjusta siilossa (Сибирский). Irkutskissa (Иркутск) sijaitsevan 29. ohjusdivisioonan hallussa on 6 kappaletta SS-25-ohjusta siilossa. 33. ohjusarmeijan hallussa on yhteensä siis 97 ohjusta.

Itse ohjukset ovat useissa eri sijaintikohdissa em. ohjusdivisioonien ohjusrykmenttien alaisuudessa.

Ohjusrykmentit, jotka ovat em. ohjusdivisioonien alaisuudessa, on luetteloitu tämän blogikirjoituksen jälkiosassa, jossa on myös jokaisen siiloon tai liikkuvalle alustalle asennetun ballististen ohjusjärjestelmän sijaintikoordinaatit satelliittikuvalinkkeineen. Liikkuvalle alustalle asetetut laukaisupaikat on ilmoitettu yhdellä sijaintikoordinaatilla.

                                                                                         ****

Venäjän strategiset ohjusjoukot (RVSN, РВСН) on alistettu suoraan Venäjän presidentin alaisuuteen. Venäjän ydinaseiden käytöstä päättää aina Venäjän presidentti. Poliittinen vastuu ydinaseiden käytöstä on aina presidentillä.

Tällä hetkellä Venäjän ydinaseiden käytöstä vastaa siis presidentti Vladimir Putin.

Vladimir Putin aloitti ydinaseiden uudelleenjärjestelyt välittömästi tultuaan presidentiksi vuonna 2000. Strategisten ohjusjoukkojen uudelleenjärjestelyjä koskevan ukaasin (указ) Putin antoi jo 24.3.2001 oltuaan alle vuoden presidenttinä. Tuota 24.3.2001 annettua ukaasia voidaan pitää Venäjän uuden ydinasevarustelun lähtölaukauksena.

Venäjä aloitti ydinaseiden uudelleenjärjestelytoimet pitkälti Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmästä kokemansa uhan varalta. Yhdysvallat sijoitti järjestelmän ensimmäisen ohjuksen Alaskaan 22.7.2004 ja aloitti neuvottelut järjestelmän mahdollisesta laajentamisesta Puolaan ja Tšekkiin vuonna 2002. Venäjä tulkitsi Putinin johdolla vuosituhannen vaihteessa, että ohjuspuolustusjärjestelmässä kyse on pyrkimyksestä eliminoida Venäjän ydinaseet.

Samasta kyse Venäjällä on edelleen.

Viime vuonna Venäjän julkisuuteen tulleiden uusien ydinaseiden kehittelyn Venäjä aloitti siis jo tämän vuosituhannen alkuvuosina. Käsittelen Venäjän kahta uutuusasetta - RS-28 Sarmat -ohjusta ja hypersonista Avangard-ohjusta - pintapuolisesti myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                         ****

В последние годы завершено обустройство семи ракетных полков РВСН, построены две экспериментальные базы перспективных образцов вооружения, четыре радиолокационные станции высокой заводской готовности.

Vapaasti suomennettuna:

Viime vuosina strategisten ohjusjoukkojen [RVSN, РВСН] seitsemän ohjusrykmentin järjestely on saatu päätökseen, kaksi koetukikohtaa [uusille] lupaaville asemalleille on rakennettu ja neljä ennakkovaroitustutka-asemaa on rakennettu.

Oheiset sanat lausui Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu marraskuun 6. päivänä viime vuonna. Krasnaja zvezda -lehti (suomennettuna Punatähti) julkaisi kokonaisuudessaan pitkän Venäjän asevoimia koskevan tilannekatsauksen kirjoituksessa otsikolla ”Амбициозные задачи нужно ставить перед собой всегда” (Красная звезда 6.11.2018), vapaasti suomennettuna ”On aina asetettava kunnianhimoiset tavoitteet”.

Krasnaja zvezda (Красная звезда) on Venäjän puolustusministeriön lehti. Pian Neuvostoliiton synnyn jälkeen vuonna 1923 perustettua lehteä voidaan pitää Venäjän puolustusministeriön ja myös asevoimien virallisena lehtenä.

Tuo 6.11.2018 julkaistu pitkä kirjoitus (22 Word-sivua ja lähes 53 000 merkkiä) on syytä lukea, jos Venäjän asevoimat ja asevoimien viimeaikaiset muutokset kapasiteettilisäyksineen kiinnostavat. Monia Venäjän asevoimia koskevia asioita on kirjoituksessa käsitelty tarkasti.

Šoigun mainitsemista Venäjän strategiset ohjusjoukkojen seitsemän ohjusrykmentin järjestelyssä on itse asiassa laajemmasta järjestelystä, jos tarkastellaan kehitystä Putinin ukaasista lähtien päivämäärällä 24.3.2001.

Laajana maana Venäjällä sotilasyksikköjärjestelyt ovat jatkuvassa muutoksessa. Osoituksena siitä esimerkkinä kuvatut ydinohjusmäärämuutokset syksyn 2014 ja kevään 2017 välillä. Tässä kirjoituksessa jäljempänä esitetyissä satelliittikuvissa (Google-map-linkit) joissakin liikkuvien alustojen tukikohdissa on vielä rakennustoimenpiteitä meneillään satelliittikuvausajankohtana (esim. Google-map-24, Google-map-27 ja Google-map-28 168. ohjusrykmentin alueella).

Šoigun mainitsemista ennakkovaroitustutka-asemista (РЛС Воронеж) neljä on nyt lopullisessa operatiivisessa toiminnassa, kun lopullinen laajuus tämänhetkisissä suunnitelmissa tulee olemaan 14 tutka-asemaa.

Suomea lähin ennakkovaroitustutka-asema on Karjalankannaksella Lehtoinkylässä (Лехтуси, Google-map-A, 60°16'31.1"N 30°32'43.5"E, 60.275316, 30.545402,) noin 130 kilometrin päässä Suomen rajasta. Tuo Venäjän ensimmäinen uusi ennakkovaroitustutka otettiin käyttöön jo maaliskuussa 2007. Tutkan valvonta-alue yltää Marokosta Huippuvuorten kautta Yhdysvaltojen itärannikolle saakka.

                                                                                         ****

Otetaanpa kolme ohjustyyppiä tarkempaan käsittelyyn. SS-18 Satan -ohjus (SS-18), UR-100N UTTH -ohjus (SS-19) ja RT-24 Yars -ohjus (RS-24).

Venäjä on vähentänyt edellä tämän blogikirjoituksen viidennessä luvussa mainitusti SS-19-ohjusten määrää Start-sopimuksen mukaisen tietojenvaihdon perustella valmiudesta poistamalla ydinkärjet. Ohjuksia ei kuitenkaan ole tuhottu, mihin viittaa myös kirjoituksen lopussa olevat satelliittikuvalinkit. Kantoraketit ovat siis edelleen olemassa.

Miksi Venäjä ei tuhoa noita ohjuksia, vaikka niissä ei tällä hetkellä ole ydinkärkiä?

Venäjä suunnittele nyt kyseisiä SS-19-ohjuksia uusien hypersonisen Avangard-ohjuksien kantoraketiksi. Hypersonisen Avangard-ohjus oli näyttävästi esillä viime vuoden lopulla myös suomalaismediassa (esim. Yle 26.12.2018, IL 26.12.2018 jne.).

SS-19-ohjukset ovat Venäjän vanhimpia ja jo käyttöikänsä päässä. Noita ohjuksia Neuvostoliitolla oli myös Ukrainassa 32 kappaletta, josta ne poistetiin 1990-luvulla. Tuo ohjusten poistotyö Ukrainasta on minulle tuttu asia ja vierailin useaan kertaan asiaan liittyen tuolloin Ukrainassa. Tuonaikaisissa siviilityötehtävissäni siis.

UR-100N UTTH -ohjuksia (SS-19-ohjuksia) Venäjällä olisi ilmoituksensa mukaisesti enää käytössään siis 30 kappaletta ja Salt-sopimuksen mukaisen tietojenvaihdon perusteella ohjukset olisivat ilman ydinkärkiä.

Katsomalla tämän kirjoituksen Google-map-satelliittikuvalinkkejä, voi katsojalle syntyä myös toisenlainen näkemys.

Venäjän tämänhetkisen suunnitelman mukaan nuo SS-19-ohjukset tulevat olemaan uuden hypersonisen Avangard-ohjuksen kantoraketti ja vuoteen 2027 mennessä näitä ohjuksia olisi Venäjällä käytössä 12 kappaletta. Tämän hetkisten tietojen mukaan kyse on kahdesta ohjusrykmentistä, joilla molemmilla olisi kuusi ohjussiiloa.

Venäjän SS-19-ohjusten siilot ovat tällä hetkellä varmasti Yhdysvaltain tehotarkkailussa, jos Venäjä aikoo käyttää SS-19-kantoraketteja Avangard-kärkien kuljettamiseen.

168. ohjusrykmentin 15H-,  19H-, 29H- ja 30H-siilopisteissä (Google-map-20, Google-map-24, Google-map-27 ja Google-map-28) on ollut rakennustyöt meneillään satelliittikuvauksen aikana. 168. ohjusrykmentin ohjukset ovat SS-19-ohjuksia, joissa ei olisi Venäjän ilmoituksen mukaan enää ydinkärkiä. Villi arvaukseni on, että Avangard-ohjusten toinen kahdesta rykmentistä tulee olemaan 168. ohjusrykmentti. Tuo on vain arvaus, mutta aika näyttää.

RS-24-ohjusten GRAU-indeksi on siis sama kuin Topol-M-ohjuksilla. RS-24 Yars -ohjukset on useissa asiakirjoissa nimetty Topol-MR-ohjuksiksi RS-24-tunnuksella (РС-24). Ohjus on kehitetty Topol-M-ohjuksen pohjalta. Tuossakin asiassa kyse oli Venäjän yhdestä vastavedosta monen muun asian ohella Yhdysvaltain ohjustentorjuntajärjestelmälle kehittää enemmän ydinkärkiä kuljettamaan kykenevä ohjus. Vuodesta 2010 lähtien käyttöönotetuilla RS-24 Yars -ohjuksissa kyse oli Venäjän pyrkimyksestä kiertää Start II -sopimusta, kun sopimuksella Topol-ohjusten määrää rajoitettiin. Start III -sopimus allekirjoitettiin vuonna 2010, kun Venäjä oli ottamassa RS-24-ohjusta käyttöönsä samana vuonna.

Kyseisen RS-24-ohjuksen kuljetusalusta on varustettu kahdeksalla pyöräparilla vastaavasti Topol-M-ohjuksien (SS-27) kuljetusalustoissa. Topol-ohjuksien (SS-25) kuljetusalustoissa on puolestaan vain seitsemän pyöräparia. Pyöräparien lukumäärästä voi päätellä, mitä ohjustyyppiä se kuljettaa, vaikka alustat näyttävät muutoin samalta.

SS-18 Satan-ohjus (SS-18) on ollut paljon esillä viime aikoina viimeisen tuomiopäivän ohjuksina, kun ohjuksen korvaaja RS-28 Sarmat (РС-28 /ОКР Сармат/SS-X-30 SARMAT, Naton-nimeäminen SS-X-30 (Satan-2), Start-sopimuksen mukainen nimeäminen  ja GRAU-indeksimääritys suorittamatta) on saamassa lopulliset testit päätökseen.

Jo nykyiset Satan-ohjukset ovat tehokkaimpia kaikista mannertenvälisistä ballistisista ohjuksista. Satan-ohjuksessa on laajimmillaan kymmenen 550-750 kilotonnin ydinkärkeä ja ohjuksen paino on lähes 210 tonnia. Pituutta ohjuksella on yli 30 metriä ja sen halkaisija on yli 3 metriä.

210 tonnia painavia ohjuksia ei asenneta ihan joka suolle, kun laukaisussa siilopohjalle kohdistuu 2-3-kertainen painovoima muutaman neliön alueelle. Tämän blogikirjoituksen jälkiosassa olevista satelliittikuvalinkeistä käy ilmi, että useimmat siilot on louhittu kalliolle. Uudet RS-28 Sarmat -ohjukset tulevat aikanaan todennäköisesti korvaamaan nykyiset Satan-ohjukset, vaikka ovatkin hieman pitempiä. RS-28 Sarmat ohjukset lienee mitoitettu nykyisiin siiloihin sopiviksi ja vain uusi siilomodifiointi tarvitaan.  

Miksi Venäjä asentaa uudet ohjukset vanhoihin siiloihin? Koska Venäjällä ei riittäne yksinkertaisesti varat tehdä täysin uusia siiloja yli 30 metriä korkeille ohjuksille. Yli 30 metriä syvien siilojen rakentamien ei ole halpaa hommaa.

                                                                                         ****

Start II -sopimus kielsi rautateillä ja maanteillä oleviin kulkuneuvoihin asennettavat ohjukset. Siis ohjukset, joita voidaan kuljettaa junavaunussa tai rekassa samaa nopeutta kuin mitä juna tai rekka kulkee muutoinkin. Englanninkielinen yleisnimitys noille kulkuneuvoille on TEL (transporter erector launcher).

Solmittu Start III -sopimus ei näin kuljetettavia ohjuksia enää kiellä. Venäjä sai sopimusneuvotteluissa tahtonsa läpi. Venäjä aloitti junavaunuun sijoitettavan laukaisualustan kehitystyön vuonna 2013, kun Start III -sopimus allekirjoitettiin siis vuonna 2010. Venäjä poisti käytöstä rautatievaunuihin sijoitetut ohjukset vuonna 2005 ja tuhosi kaikki rautatievaunulaukaisujärjestelmät vuoteen 2007 mennessä osana Start II -sopimuksen täytäntöönpanoa.

Tuolloin vuonna 2013 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että rautatievaunuihin sijoitetut ohjukset toteutettaisiin  RS-24-ohjusten pohjalta. Kyse olisi Barguzin-ohjusjärjestelmästä (БЖРК Баргузин). Kehitysprojekti kuitenkin keskeytettiin joulukuussa 2017 yhtenä keskeisimpänä syynä rahapula (Русское оружие 2.12.2017).

Tämä venäläinen ydinaseprojekti rautateillä olisi erityinen uhka Euroopalle. Jos olisin ollut Start III -sopimuksen neuvottelija Yhdysvaltain puolella, en olisi koskaan sallittanut Venäjälle ydinohjusten uudelleen sijoittamista piiloon rautateille. Piilossa olevia ydinohjuksia ei tule sallia maankamaralle.

On huomioitava, että mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia voidaan käyttää myös lyhyemmälle kantamalle kuin yli 10 000 kilometrin enimmäiskantamalle ja noita junavainuihin sijoitettuja ohjuksia voitaisiin siirtää piilossa tavanomaisella tavarajunanopeudella. Satelliittikuvista ei voisi päätellä, missä junassa ja missä vaunussa mahdollinen ydinkärkiohjus on. Tuo osaltaan tuhoaa sitä rauhan voimaa, joka ydinaseilla on oikein käytettynä, - siis käyttämättöminä.

Ydinaseisiin ei saa liittää salailua.

                                                                                         ****

Venäläiset sotilaat puhuvat paljon sosiaalisessa mediassa ns. kuuden minuutin siiloista. He tarkoittavat, että ohjus saadaan olosuhteissa kuin olosuhteissa matkaan alle kuudessa minuutissa.

Venäjä on sijoittanut suurimman osan maalle sijoittamista ballistisista ydinohjuksista Saratovin ja Novosibirskin alueille. Neuvostoliiton aikaan ohjukset olivat maan keskellä kaukana ulkorajoista, kun huomioidaan myös Novosibirskin läheisyydessä olevan Mongolian turvallisuuspoliittinen asema suhteessa Neuvostoliittoon.

Kazakstanin valuminen pois Venäjän etupiiristä olisi maalla totaalinen katastrofi, kun ydinaseita on edelleen kiinni Kazakstanin rajassa. Myös Ukrainan valuminen pois lopullisesti Venäjän etupiiristä Natoon olisi Venäjälle katastrofi.

Esimerkiksi Saratovin vieressä Tatištševossa olevat ohjukset olisivat vain 450 kilometrin päässä Nato-rajasta, kun Ukrainan länsirajalle Nato-Puolaan on sentään yli 1 500 kilometriä. Venäjän 6 minuutin siilot ja liikkuvien alustojen tukikohdat olisivat siis tuhottavissa alle kuudessa minuutissa.

Kylmän sodan aikaan Ukrainassa oli runsaasti ydinaseita ja Ukrainan geostrateginen asema oli Neuvostoliitolle tärkeä. Tuo osaltaan lisää nyt Venäjän tunnetuskaa, jos Ukraina on liukumassa lopullisesti länteen. Tuo tuska tuli minulle selväksi jo 1990-luvun alkupuolella Ukrainan reissuilla.

Venäjän on kehittänyt myös laseraseita ja kehitystyö on siinä pisteessä, että ensimmäiset laseraseet ovat jo ohjusrykmenttien hallussa. Puhutaan laserkanuunasta (laser cannon). Venäjän laserasejärjestelmä on nimetty Peresvetiksi (Пересвет). Venäjän yhden ohjusrykmentin yhteyteen sijoitetun laserasejärjestelmän tiedot sijaintikoordinaatteineen ja satelliittikuvalinkkeineen on tämän blogikirjoituksen jälkiosassa (Google-map-02- ja Google-map-03-pisteet).

                                                                                         ****

Venäjä liittää nykyisin ydinaseet muodossa tai toisessa kiinteäksi osaksi pidettäviä sotaharjoituksia. Ydinaseet ovat saaneet nykyisen roolinsa sotaharjoituksissa vuosien mittaan nykyiseen laajuuteen. Venäjä on arkipäiväistänyt ydinaseet.

Venäjä piti Zapad-17 sotaharjoituksen 14.-20. syyskuuta 2017. Harjoitukseen yhteydessä Venäjä laukaisi Iskander-ohjuksen näyttävästi lähellä Suomen ja Baltian maiden rajaa. Yhdysvaltain osalta irrottautumisessa INF-sopimuksessa kyse on osaltaan Iskander-ohjuksiin asennettavista ydinlatauksista, joita varten Ylä-Laukaaseen (Луга) on jo rakennettu hyvin vartioidut maanalaiset varastot kiinni Iskander-ohjusten laukaisualustojen varastoihin (Google-map-B). Onko maanalaisissa varastoissa jo nyt ydinkärkiä, ei ole julkisessa tiedossa. Venäläiset käyttävät tuosta varastosta ”Склады РАВ” termiä. Suomennettuna ohjustykistön varastot (РАВ = Ракетно-артиллерийское вооружение).

INF-sopimuksen purkamiseen liitetty 9M729-ohjus (SSC-8 (Novator 9M729)) on Novatorin (Новатор) suunnittelemaa samaa tuoteperhettä kuin Kalibr- ja Iskander-ohjukset. Kyse on myös siitä, pystytäänkö saman tuoteperheen ohjuksia laukaisemaan nopeasti modifioituna tai suoraan eri laukaisualustoilta. Saapa nähdä, milloin Venäjä ilmoittaa 9M729-ohjusten sijoittamisesta Ylä-Laukaaseen.

Zapad 2017 -sotaharjoituksen jälkeen Venäjä harjoitteli näyttävästi 26.10.2017 myös ballististen ydinohjusten laukaisemista. Kyseessä oli Topol-ohjuksen (SS-25) laukaisu Plesetskissä (Плесецк) olevalta laukaisupaikalta. Ohjus oli ohjelmoitu Kuran (Кура) testialueelle Beringinmeren rannalle ja lentomatkaa kertyi noin 5 800 kilometriä.

Maanpuolustuskorkeakoulun opettaja Vladimir Panschinin mukaan kyseinen ohjuslaukaisu olisi ollut Zapad 2017 -sotaharjoitukseen kuulunut ydinaseiden harjoitustoimi (HS 18.1.2019, JS3, TP10, 2019). Panschinin arvio ydinaseiden käytön harjoittelusta Venäjän sotaharjoitusten yhteydessä on oikea, mutta Plesetskin ohjuslaukaisun suhteen on huomioitava, että Venäjä on suorittanut saman laukaisun syksyllä jo usean vuoden ajan. Vuoden 2017 laukaisun uutisoinnissa ovat pyörineet vanhat kuvat vuoden 2015 laukaisusta, joka on näyttävä video. Vuoden 2017 laukaisu tapahtui pimeän aikaan.

Laukaisupaikka on löydettävissä melko helposti Venäjän puolustusministeriön julkaiseman videon perusteella, vaikka laukaisu tapahtuikin pimeän aikaan. Vastaavia laukaisuja on siis tapahtunut myös aikaisempina vuosina. Kyseessä on vierekkäiset laukaisupaikat 157 ja 158 (launch complex 157 ja 158) ja laukaisu tapahtui tälläkin kertaa paikalta 157. Oheisessa satelliittikarttalinkissä on laukaisualustan tarkka sijainti esitetty punaisella pisteellä (Google-map-C, 63°00'30.3"N 41°32'53.6"E, 63.008428, 41.548222).

26.10.2017 tapahtunut laukaisu löytyy YouTuben sivuilta (Youtube-01). Syksyn 2015 ohjuslaukaisu löytyy Foxtrot Alphan -sivuilta (Foxtrot Alpha 1.11.2016) tai YouTuben sivuilta (YouTube-02).

Plesetskissä sijaitsee kosmodromi, joka on Venäjän avaruuskeskus ja ohjusten testauspaikka vain 450 kilometrin päässä Suomen rajasta. Plesetsk suunniteltiin ja rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäisen ydinkärjellä varustetun mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (ICBM) laukaisutukikohdaksi jo 1950-luvulla.

Jos Plesetsk kiinnostaa enemmän, hyvä venäjänkielinen kirjoitus löytyy Космодром Плесецк -sivulta. Sivuilla on mielenkiintoinen kartta, jonka maarajavärit herättävät kysymyksiä Itä-Euroopan suhteen, siis Baltian maiden, Valko-Venäjän, Ukrainan, Kaukasuksen ja myös Suomen suhteen. Kartassa olevan punaisen värikoodin selityksestä ei saa valitettavasti selvää.

                                                                                         ****

Venäjä on uusinut ja uusii ydinaseistustaan vauhdilla. Venäjän on suorittanut uusien ydinaseiden laajempaa kehitys- ja testaustyötä kohta vuosikymmenen ja työ alkoi pian Putinin asettuessa presidentiksi. Venäjä on saavuttanut ydinaseissa nyt pisteen, jolloin Yhdysvallat reagoi asiaan.

Kun tarkastelee ydinaseiden historiaa vuodesta 1945, tilanne ei ole uusi. Edellinen vastaava tilanne, jolloin Yhdysvallat katsoi etujensa mukaisesti reagoida Neuvostoliiton kasvavaan ydinaseuhkaan, oli 1980-luvun alussa.

Suuri kuva:

Venäjä pelkää ja on pelännyt Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän tekevän sen ydinaseet pätemättömiksi. Venäjän ei ole lähtenyt rakentamaan vastaavanlaista ohjuspuolustusjärjestelmää. Kyse Venäjälle on ollut sekä taloudellisesta että teknisetä kyvykkyydestä.

Venäjän strategia vastaamisessa Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmään on ollut ydinasearsenaalin kehittäminen ja ydinaseiden käyttömahdollisuuksien uudelleenarviointi. Lyhyen kantaman taktiset ohjukset rajoitettuun ydinsotaan on otettu ohjelmaan. Venäjä taitaa ohjusteknologian, mistä esimerkkinä Avangard-ohjus. Myös ydinaseiden käytön kynnystä on sotastrategioissa laskettu.

Venäjä panostaa lyhyen kantaman taktisiiniohjuksiin, joiden torjunta on hankalaa lyhyen reagointiajan vuoksi. Tuosta on kyse myös INF-sopimuksessa.

Venäjän vastaus Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmään on ollut toimiva. Yhdysvallat ei ole saanut toistaiseksi ohjuspuolustusjärjestelmää siihen pisteeseen, että Venäjän ydinaseet olisivat riittävästi eliminoitavissa.

Melkeinpä päinvastoin.

Nyt Yhdysvallat joutuu vastaamaan Venäjän kasvaneeseen ja edelleen kasvavaan ydinasepotentiaaliin uusien ydinaseiden kehittämisellä. Yhdysvallat julkaisi uuden ydinasestrategiansa helmikuussa 2018 (Nuclear Posture Review 2018). Onko painopisteen siirtämisellä takaisin ydinaseisiin vaikutusta ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämiselle, jää nähtäväksi.

Ilman Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuusasema ydinaseiden suhteen on heikko, koska Ranskan ja Iso-Britannian ydinaseilla ja etenkin Euroopan kielteisellä suhtautumisella ydinaseisiin ei millään luoda riittävää turvaa. Euroopassa ei ymmärretä alkuunkaan, mitä Euroopan turvallisuus edellyttäisi sen suhteen, ettei Venäjällä olisi mahdollisuutta hallita Eurooppaa sotilaallisella voimallaan.

Syytän tässä asiassa ennen kaikkea Saksaa, jonka tämänhetkinen Venäjää koskeva turvallisuuspoliittinen ajattelu ei ole enää tästä maailmasta.

                                                                                         ****

Tässä blogikirjoituksessa on tämän luvun jälkeisissä luvuissa kirjattu Venäjän ydinaseiden sijainnit kolmen ohjusarmeijan osalta. Sijaintikoordinaatit ja satelliittikuvalinkit koskevat 175 siiloa ja 180 liikkuvalla alustalla olevaa laukaisupaikkaa. Jokaisessa liikkuvan alustan laukaisupaikassa on pääsääntöisesti 9 laukaisualustaa ja ohjusta. Siiloista yleisesti puhuttaessa kullakin ohjusrykmentillä on yleensä 10 siiloa, SS-18-ohjuksista puhuttaessa 6 siiloa. Nuo kaikki ovat Venäjän ohjusyksikkökokoja. Jokainen voi tehdä satelliittikuvalinkkien perusteella omat johtopäätöksensä kustakin ohjuslaukaisupaikasta ja sen ohjuksista.

Jokainen voi vertailla noita sijaintikoordinaatteja ja satelliittikuvalinkkejä edellä tässä blogikirjoituksessa mainittuihin ohjusmääriin, jotka ovat Start-sopimuksen mukaista tietojenvaihtoa Venäjän osalta. En ota kantaa valmiudessa oleviin ohjusmääriin, mutta jokainen voi tehdä johtopäätöksiä satelliittikuvista ja niiden näkymistä. Milloin kuvaan liittyy mahdollinen ydinohjus ja milloin ei.

Todettakoon kuitenkin, että Googlen satelliittikuvauksen ajankohta ei ole tiedossa. Suomen osalta kuvaus on tehty ehkä vuonna 2015 tai 2016, jos katsoo satelliittikuvissa rakenteilla olevia rakennuksia.

Mistä nuo kaikki ohjussijaintitiedot ovat saatu? Vain satelliittikuvia katselemalla ei ohjuksien laukaisupaikkoja löydä.

Tiedot ovat Yhdysvalloista. Monet - itseasiassa lähes kaikki - Venäjän ydinaseiden sijaintipaikat ovat jo kylmän sodan aikaisia paikkoja. Toki uusiakin on rakennettu, on ne rakennettu lähelle vanhoja sijainteja.

Aikanaan ennen satelliittikuvausta Yhdysvallat selvitti sijainteja lentokoneista käsin kuvaamalla. Kyse oli tiedustelusta. Valokuvista piirrettiin karttoja, joita on liitteenä tässä blogikirjoituksessa. Kuvassa 1 on esitetty ohjuslaukaisupaikka Google-map-05-pisteessä ja kuvassa 2 on esitetty keltaisilla nuolilla itse laukaisualustat, ns. ”kronat” (крона). Kuvassa 3 on puolestaan esitetty sama Google-map-05-pisteen ohjuslaukaisupaikka kylmänsodan ajalta, joka on piirretty tiedusteluvalokuvan avulla. Kylmän sodan ajan kuvista ja tämän blogikirjoituksen satelliittikuvalinkeistä voi arvioida toisaalta muutosta ja toisaalta pysyvyyttä. Kuvassa 4 on lentokoneen tiedustelukuva vuodelta 1966, jota vastaa Google-map-101-piste. Tuoreempi satelliittilinkin kuva samasta ohjuslaukaisupaikasta on esitetty kuvassa 8.

Noita Yhdysvaltain tiedustelulentoja tapahtui Suomenkin yli Suomen niistä suuremmin tai laajemmin tietämättä. 1950-luvulla rajamme läheisyydessä oleva Plesetskin kosmodromi oli yksi Yhdysvaltain kiinnostuksen kohde, koska se oli Neuvostoliiton ensimmäinen ICBM-ohjusten laukaisupaikka.

                                                                                         ****

CIA:n arkistosta (CIA Library) löytyy vanhoja asiakirjoja, joihin kirjattu kylmän sodan aikaisia ydiniskukohteita koordinaatteina ja samoja koordinaatteja löytyy tämän blogikirjoituksen jälkiosasta sijaintikoordinaatteina ja satelliittikuvalinkkeinä.

Esimerkkeinä CIA-asiakirjoista:

CIA-RDP79B01709A002800010007-5-asiakirja on lokakuulta 1964 (16.10.1964) ja siinä on useiden mannertenvälisten ballististen ohjusten neuvostoliittolaisia laukaisupaikkoja (ICBM Complex, Highest priority trgets for KH-4), jotka Yhdysvallat oli kirjannut korkeimman tärkeysasteen hyökkäyskohteiksi (”Attached is a list of Highest Priority Targets for KH-4 asrevised on the basis of Mission 1011-1 at the Working Group”). Esimerkiksi Novosibirsk ICBM Complexin koordinaateiksi on merkitty asiakirjaan 5521N - 8302E (55°21'00.0"N 83°02'00.0"E, 55.350000, 83.033333). Tuon pisteen lähellä on edelleen noin viiden kilometrin säteellä kolme laukaisupaikkaa, jotka on kirjattu tämän blogikirjoituksen jälkiosaan. Tarkkuus ei ollut vielä 1960-luvulla tämän päivän tapaan senttimetritarkkaa. Koordinaateissa oli vain minuuttitarkkuus.

CIA-RDP78T04759A002000010028-5-asiakirja on niin ikään lokakuulta 1964. Otin asiakirjan tähän, koska siitä saa käsityksen, kuinka tiedusteluvalokuvia piirrettiin tiedustelukarttoihin. Asiakirjassa on useita esimerkkejä tiedusteluvalokuvista vieressä olevasta tiedustelukartoista tekstiselvennyksineen.

CIA-RDP78T04751A000300050001-7-asiakirja on tammikuulta 1960 (12.1.1960) ja siinä on esitetty yhden Kapustin-Jarissa sijaitsevan ohjustestaustukikohdan varustelua tiedustelutietona. Kyseessä on Kapustin-Jarin ohjustestausasemasta (SAM, Missile Test Center) ja asiakirjan merkitty sijaintikoordinaatti on 48°46' N 45°47' E (48°46'00.0"N 45°47'00.0"E, 48.766667, 45.783333). Sijainti on riittävällä tarkkuudella nykyisen Kapustin-Jarin ohjustestausaseman infrastruktuureihin, joista lähimmät alle viiden kilometrin päässä.

CIA-RDP78T05161A000400010049-2-asiakirjassa kesäkuulta 1966 on runsaasti Neuvostoliiton sen aikaisia ohjussiilosijainteja. Monet nykyiset ohjussiilosijaintien selvitykset perustuvat pohjimmiltaan esimerkiksi tuon asiakirjan ja vastaavien asiakirjojen tietoihin.

Yhdysvalloilla oli tiedot kaikista ohjuslaukaisupaikoista siiloineen hetimmiten, kun ne Neuvostoliitto rakentanut. Tiedustelu oli jatkuvaa.

Jäljempänä tämän kirjoituksen jälkiosassa on käytetty pitkälti Yhdysvaltojen käyttämää koodausta mm. ohjussiiloista. Neuvostoliitolla oli ja Venäjällä on oma koodaus.

Siilotunnukset - esimerkiksi 7G - on yhdysvaltalainen tunnus siiloille. Numeroarvo on juokseva numero ja G tarkoittaa laukaisuryhmää (Launch Group G). Koodaus on tehty jo kylmän sodan aikaan siilojen valmistuttua useissa tapauksessa jo 1960-luvulla. Sama siilotunnus voi olla useilla eri ohjusrykmenteillä, koska laukaisuryhmät ovat aakkosellisia A:sta alkaen.

Yhdysvaltaisessa aineistossa on usein myös siilotyyppi, esimerkiksi IIID (tai III-D). Tunnuksia ja niiden muodostamistapaa voi käydä tutkimassa CIA-RDP78T05161A000400010049-2-asiakirjasta.

Otetaan esimerkki CIA-RDP78T05161A000400010049-2-asiakirjasta. Asiakirjan kuvan 13 kartassa on esitetty Tatištševon ja Saratovin läheisyyteensä vuonna 1966 olleet mannertenvälisten ballististen ohjusten laukaisupaikat (ICBM Complex), jotka ovat myös tämän kirjoituksen kuvana 5. Monet paikat löytyvät edelleen ajankohtaisista ohjussijaintikartoista. Kuvaan on yksilöity laukaisuryhmät ja siilotunnukset, joita käytetään edelleen julkisessa keskustelussa, jos siilo on käytössä. Asiakirjassa kuvanjälkeisissä taulukoissa on sitten yksityiskohtaista tietoa laukaisupaikoista. Ovatko samat tunnukset edelleen käytössä tämän päivän yhdysvaltalaistiedustelussa, se ei ole julkisessa tiedossa.

Siiloja on myös purettu (dismantled) ydinaseiden rajoitussopimusten johdosta tai muusta syystä eikä siilokoodissa numeroarvo ole enää juokseva.

Venäjä käyttää omia siilotunnuksia eikä niitä ole niin laajasti julkisessa tiedossa kuin Yhdysvaltojen käyttämät siilotunnukset. Esimerkkinä mainittakoon siilotunnus БСП № 6. БСП (Боевая Стартовая Позиция) on lyhenteenä suomennettuna BSP nro 6. Боевая Стартовая Позиция -määrite ei hieman hankala kääntää sanatarkasti suomen kielelle, jos kunnioittaa venäläistä tarkkaa näkemystä. Kyse lyhyesti suomennettuna on laukaisupaikasta.


Blogikirjoituksen jälkiosa, Venäjän strategisten ohjusjoukkojen ydinohjusten sijaintikoordinaatit ja satelliittikuvalinkit

Tässä blogikirjoituksen jälkiosassa ovat kaikki Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN, РВСН) hallussa ovat ydinohjukset ja pääosa Venäjän ICBM-ohjuksiin perustuvasta ydinasepotentiaalista.

Tähän jälkiosaan on kirjattu kaikkien siilo-ohjusten sijaintikoordinaatit satelliittikuvalinkkeineen (Google-map-sijaintipisteet) ja liikkuvien alustojen sijainti tukikohdat on ilmoitettu yhdellä koordinaatilla, mutta satelliittikuvalinkeistä (Google-map-sijaintipisteet) jokaiselle laukausalustalle on määriteltävissä oma koordinaatti. Liikkuvien alustojen tukikohdassa on yleensä 9 laukaisualustaa.

Venäjän Start-sopimuksen mukaisessa tietojenvaihtoasiakirjassa 1.3.2017 ilmoittamien ohjusten määrä on esitetty ohjusdivisioonittain Venäjä ilmoitus -tekstillä. Googlen satelliittikuvat, jotka on kirjattu tähän blogikirjoitukseen satelliittikuvalinkkeinä, on todennäköisesti tuotettu ennen tuota ajankohtaa.

Ohjusrykmenteittäin on lihavoidulla tekstillä ilmoitettu ne ohjusmäärät ja -tyypit, jotka ovat satelliittikuvissa laskettavissa näkyvinä siilojen kansina tai laukaisualustojen ”kronina” (крона). ”Krona” on laukaisualustan sääsuoja, josta enemmän myöhemmin. Ohjussijaintitiedot ovat pääosin peräisin Yhdysvalloista.

Venäjältä peräisin olevat tiedot eivät juurikaan ole ristiriidassa Yhdysvalloista peräisin olevien tietojen kanssa, mutta РВСН-sivustolla on samoja ohjussijaintipisteitä kirjattu usean eri ohjusrykmentin alaisuuteen. РВСН-sivustolla oleva sotilasyksikkötiedot on todennäköisesti kirjattu pääosin 2010-luvun alkupuolella tai vuosikymmenen puolivälissä eikä sivustoa ole päivitetty kaikille viimeaikaisille muutoksille. Kyseisen sivuston tiedot eivät siis enää ole ajankohtaisia kaikilta osin, mistä kertoo myös mm. Start-sopimuksen mukaisten tietojenvaihtoasiakirjojen muutokset ohjusmäärissä.

                                                                                         ****

Kun sopijaosapuolet valvovat ydinaseiden rajoitussopimuksia, ei valvonta luonnollisestikaan onnistu pelkästään satelliittikuvista ei sopimusvalvonta myöskään tapahdu vain satelliittikuvista. Miten valvonta kaikilta osin käytännössä yksityiskohtaisesti tapahtuu, ei ole julkisessa tiedossa. Sopimuksissa olevat kirjaukset ovat yleisiä mutta laaja-alaisia ja todentamista tarkasti mahdollistavia.

Start I -sopimuksen seitsemän ensimmäisen vuoden aikana (ns. vähennysjakso) Yhdysvallat suoritti 335 fyysistä tarkastusta Venäjälle ja Venäjä toteutti 243 fyysistä tarkastusta Yhdysvaltoihin.

Mikäli esimerkiksi käytöstä poistettua ohjussiiloa ei ole tuhottu, ei satelliittikuvista voi arvioida siilon sisältöä. Onko siilossa ohjus vai ei ole. Siiloissa tai ”kronien” alla oleva tilanne ei siis ole ulkopuolisen eikä myöskään tämän blogikirjoituksen kirjoittajalle selvitettävissä vain satelliittikuvista. Nuo tiedot ovat sopimuksen osapuolten tiedossa.

Tässä blogikirjoituksen jälkiosassa olevat ohjussijaintitiedot eivät siis ole salaisia tietoja. Tiedot ovat pääosin jo muodossa tai toisessa jo julkaistuja. Nykymaailmassa satelliittikuvissa näkyvää sotilastietoa ei voi millään pitää salaisena tietona, mikä myös Suomen Puolustusvoimien on syytä muistaa.

Ohjusrykmenttien hallussa olevien ohjusten tyyppejä (SS-18, SS-19, SS-25, SS-27 ja RS-24) ei on kirjattu satelliittikuvalinkin perustella vaan kirjallisen lähtötietoaineiston perusteella. Sen sijaan määrät on luettu satelliittikuvalinkeistä. Onko sitten ”kronan” alla tai siilossa ohjus, ei satelliittikuvalinkistä voi luonnollisestikaan varmistaa. Pääsääntöisesti satelliittikuvalinkeistä havaittavat ohjusmäärät vastaavat lähtötietoaineista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

SS-25-, SS-27- ja RS-24-ohjukset ovat samaa Topol-tuoteperhettä ja etenkin SS-27- ja RS-24-ohjukset ovat vaikeasti tosistaan erotettavissa. SS-25-ohjusten laukaisualustoissa on 7 pyöräparia, SS-27- ja RS-24-ohjuksien laukaisualustoissa 8 pyöröparia. RS-24-ohjuksia kutsutaan myös Topol-MR-ohjuksiksi, joten sekaannus on helposti mahdollista.

Kunkin ohjusrykmentin ja ohjusdivisioonan venäjänkielisen virallisen nimen voi käydä lukemassa РВСН-sivuston ohjusrykmentti- ja ohjusdivisioonalinkistä.

                                                                                         ****

27. ohjusarmeija (РВСН в/ч 43176)

  • 36 kappaletta RS-24-ohjuksia, 30 kappaletta SS-19-ohjuksia ja 78 kappaletta SS-27-ohjuksia, yhteensä 144 ohjusta (Venäjän ilmoitus)

14. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 34096)

  • 6 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvalla laukaisualustalla (Venäjän ilmoitus)

14. ohjusdivisioonan tukikohtasijainti on Google-map-01-pisteessä (56°33'52.3"N 48°02'31.3"E, 56.564519, 48.042018).

Mielenkiintoiseksi tämän ohjusdivisioonan tukikohtasijaintipisteen tekee se, että kohteessa on myös Venäjän laseraseita. Maaliskuussa 2018 alueelle on valmistunut kaksi hallia laserasejärjestelmän ajoneuvoille Google-map-02-pisteeseen (56°34'25.2"N 48°02'21.9"E, 56.573678, 48.039419). Pisteen takana on yli 2 kilometriä pitkä rata todennäköisesti laseraseiden testaustarkoituksiin (Google-map-03). Venäläiset käyttävät paikasta ”Пересвет” -nimitystä (Пересвет), joka on myös Venäjän laseraseen nimi, englannin ja suomen kielellä Peresvet.

14. ohjusdivisioonan vaikutusalueella on myös toinen mielenkiintoinen piste (Google-map-04, 56°27'49"N 48°9'14"E, 56.463611, 48.153889). Kyseessä Venäjän keskushallinnossa merivoimien alaisuuteen kuuluva ohjusvarasto nro 11 Surokissa (Сурок). Merivoimien varasto on siis keskellä mannerta.

14. ohjusdivisioonan alaisuudessa olevat ohjusrykmentit ja niiden ohjustukikohdat (779., 697., 290., 702. ohjusrykmentti):

779. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 69795), Joškar-Ola (Йошкар-Ола)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla alustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-05 (56°34'56.7"N 48°09'18.0"E, 56.582425, 48.154987).

Kuvissa 2 ja 3 on esitetty tämän ohjustukikohdan satelliittikuva.

Kuvassa 3 on esitetty sama ohjustukikohta kylmän sodan ajalta, miten yhdysvaltaiset ovat tukikohdan tuolloisen sisällön merkinneet. Tukikohtein sijaintipaikat ovat vanhoja ja osaltaan siksi hyvin julkisuuden tiedossa. Venäjän ydinohjusten sijainnit ovat siis edelleen pitkälti samat kuin kylmän sodan aikaan julkisessa tiedossa.

Kuvassa 2 on keltaisilla nuolilla osoitettu 9 liikkuvan laukaisualustan (мобильного базирования, подвижный) suojaa, joista käytetään ohjustukikohtaan sijoitettuna nimitystä ”крона” kyrillisin aakkosin ja latinalaisin aakkosin ”krona” (крона= kruunu). Kuvassa 6 on esitetty tällainen autotallimuotoinen ”krona” lähikuvana, mutta ”kronien” tyyppejä on useita.

”Krona” on nykyisin aukeava katto, aikaisemmin perinteisin ovin päädystä avautuva sääsuoja. Venäläiset käyttävät kрона ангар -termiä, suomennettuna kruunuhangaari tai krona-hangaari. Hangaari on ollut perinteisesti suomen kielessä lentokonehalli. Nykyiset sääsuojat avautuvat automaattisesti ilman laukaisualustan siirtoa ”kronan” ulkopuolelle.

Nuo suojat ovat melko kevytrakenteisia sääsuojia. Laukaisualustojen alue on nykyisin yleensä aidattu vakiorakenteisella noin 3 metriä korkealla aidalla, johon on kytketty 3 000 voltin jännite. Vanhemmissa aidoissa aitatopat ovat teräsbetonia. Tuo on Venäjän melko perinteinen rakennustapa, kuten myös kunakin ajankohtana käytetty ohjustukikohdan järjestys kulkuvälineen.

Ohjustukikohdat on rakennettu Venäjällä kunkin ajankohdan vakioperiaatteiden mukaan. Ohjustukikohdan ja etenkin siilotukikohdan satelliittikuvasta on kohtuullisen helppo arvioida tukikohdassa käytetty ohjustyyppi tai laukaisualustatyyppi ja myös tukikohdan rakennusajankohtajakso. Satelliittikuvien tarkkuus ei riitä ohjustyypin yksityiskohtaiseen arvioimiseen siilokannen perusteella.

697. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 48404), Joškar-Ola (Йошкар-Ола)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-06 (56°49'58.1"N 48°14'11.7"E, 56.832797, 48.236580).

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

290. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 93876), Joškar-Ola (Йошкар-Ола)

Joissakin lähteessä 290. ohjusrykmentillä ilmoitetaan vielä olevan 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla alustoilla, mutta rykmentillä ei ole enää ohjuksia. Vuonna 2008 lakkautetun 290. ohjusrykmentin viimeinen sijainti oli Google-map-07-pisteessä (56°35'55.1"N 48°21'24.4"E, 56.598647, 48.356785).

702. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 68530), Joškar-Ola (Йошкар-Ола)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-08, 56°33'37.9"N 48°12'51.5"E, 56.560514, 48.214317

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

Oheista 9 liikkuvan alustan ohjussijaintipaikkaa venäläiset nimittävät Zarja 1 -siirtokunnaksi (Посёлок Заря-1). Joissakin lähteissä kyseinen sijaintipaikka olisi lakkautettu jo vuonna 2003, mitä satelliittikuva ei erityisemmin tue. Sen sijaan 702. ohjusrykmentin laukaisuryhmä I:n (Launch Group I) hallussa olleet siilot (22I- 28I, 31I: jne.) on tuhottu aikoja sitten.

28. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 54055)

  • 12 kappaletta RS-24-ohjuksia siilossa (Venäjän ilmoitus)

74. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 77193), Kozelsk (Козельск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta RS-24-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-09, 53°47'52.2"N 35°48'14.0"E, 53.797839, 35.803882, siilotunnus 7G, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-10 , 53°48'37.5"N 35°53'25.5"E, 53.810429, 35.890408, siilotunnus 8G

Google-map-11, 53°43'58.0"N 35°39'26.7"E, 53.732774, 35.657423, siilotunnus 9G

Google-map-12 , 53°46'34.7"N 35°41'37.3"E, 53.776313, 35.693691, siilotunnus 10G

Google-map-13 , 53°53'04.8"N 35°43'34.8"E, 53.884665, 35.726344, siilotunnus 11G

Google-map-14, 53°51'30.1"N 35°47'41.3"E, 53.858369, 35.794806, siilotunnus 12G

Google-map-15, 53°49'35.3"N 35°41'58.7"E, 53.826478, 35.699633, siilotunnus 22G

Google-map-16 , 53°40'56.1"N 35°46'41.9"E, 53.682260, 35.778309, siilotunnus 23G

Google-map-17, 53°44'58.5"N 35°53'43.6"E, 53.749590, 35.895430, siilotunnus 25G

Google-map-18, 53°44'43.4"N 35°48'22.1"E, 53.745400, 35.806133, siilotunnus 26G

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 7G) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-19-pisteessä (3°47'53.6"N 35°48'13.9"E, 53.798222, 35.803861). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

168. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 97689), Kozelsk (Козельск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-20, 54°01'42.1"N 35°27'28.4"E, 54.028352, 35.457897, siilotunnus 15H, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-21,  54°04'47.7"N 35°29'04.5"E, 54.079924, 35.484571, siilotunnus 16H

Google-map-22, 53°56'18.5"N 35°22'27.7"E, 53.938459, 35.374363, siilotunnus 17H

Google-map-23, 53°59'36.1"N 35°20'32.4"E, 53.993366, 35.342326, siilotunnus 18H

Google-map-24, 54°01'06.5"N 35°32'17.4"E, 54.018460, 35.538179, siilotunnus 19H

Google-map-25, 53°57'48.6"N 35°27'47.2"E, 53.963485, 35.463110, siilotunnus 20H

Google-map-26, 53°56'40.6"N 35°34'29.2"E, 53.944602, 35.574789, siilotunnus 28H

Google-map-27, 54°02'42.5"N 35°40'33.1"E, 54.045139, 35.675861, siilotunnus 29H

Google-map-28, 53°59'41.5"N 35°38'40.2"E, 53.994849, 35.644495, siilotunnus 30H

Google-map-29, 54°02'48.0"N 35°19'43.6"E, 54.046679, 35.328765, siilotunnus 31H

Rykmentin valvontakeskuksessa (Google-map-20-piste, siilotunnus 15H) sekä (Google-map-24, siilotunnus 19H), (Google-map-27, siilotunnus 29H),  (Google-map-28, siilotunnus 30H) on ollut parhaillaan rakennustyöt meneillään satelliittikuvauksen aikana.

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 15H) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-30-pisteessä (54°01'43.0"N 35°27'35.7"E, 54.028611, 35.459917). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa.

373. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12450), Kozelsk (Козельск)

Oheisen ohjusrykmentin siilot (10 kappaletta SS-19-ohjuksia) on tuhottu (siilot 43J-54J).

54. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 34048):

  • 18 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

  • 18 kappaletta SS-27-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

54. ohjusdivisioonan alaisuudessa olevat ohjusrykmentit ja niiden ohjustukikohdat (285., 235., 321. ja 773. ohjusrykmentti):

285. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12416), Teikovo (Тейково)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-31, 56°48'32.8"N 40°10'13.8"E, 56.809096, 40.170502

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

Joissakin lähteissä kyseiset ohjukset on määritelty SS-25-ohjuksiksi, mutta liikkuvalla alustalla olevat RS-24-ohjukset tunnetaan myös Topol-MR-ohjuksina.

235. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12465), Teikovo (Тейково)

Ohjusmäärä: 9 kappaletta SS-27-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-32, 56°42'16.4"N 40°26'25.4"E, 56.704554, 40.440376

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

Google-map-32-pisteen vierellä on 235. ohjusrykmentin varuskuntarakennuksia.

Joissakin lähteissä on vielä nimettynä 235. ohjusrykmentin laukaisuryhmä B (Launch Group B) ja sen 10 ohjussiiloa (siilot 21B-23B ja 26B-32B), mutta ne on tuhottu jo aikoja sitten korvattu tässä luetelluilla liikkuvilla laukaisualustoilla olevilla SS-27-ohjuksilla.

321. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 21663), Teikovo (Тейково)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-27-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-33, 56°55'57.8"N 40°32'35.7"E, 56.932708, 40.543242

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

Google-map-33-pisteen vierellä on 321. ohjusrykmentin varuskuntarakennuksia sekä muita ohjusjoukkojen sotilaallisia hallintorakennuksia.

773. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 43656), Teikovo (Тейково)

773. ohjusrykmentin ohjusmäärät ja -sijainnit eivät ole yksiselitteisiä.

РВСН-sivuston mukaan rykmentti poistettiin taisteluvelvollisuudesta vuonna 2011 ja siirrettiin Novosibirskista uudelleen Ivanovon alueelle Teikovoon (ПУТИ-шествуй 23.5.2016), jossa osana 54. ohjusdivisioona rykmentissä olisi aloitettu RS-24-ohjusjärjestelmän uudelleenrakentaminen. Vuoden 2012 loppuun mennessä 773. ohjusrykmentillä olisi pitänyt olla 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla, mutta ohjukset olisivat lähtötietojen perusteella RS-24-ohjuksia (Topol-tyypin ohjuksia kuitenkin).

РВСН-sivustolle merkitty ohjusrykmentin sijainti Teikovossa:

Google-map-34, 56°54'58.2"N 40°18'42.1"E, 56.916171, 40.311687 (Teikovo, Тейково)

Kyseisessä satelliittikuvalinkissä ei ole näkyvissä laukaisualustoja.

Ohjusrykmentin sijainti Novosibirskissa oli:

Google-map-35, 55°22'53.9"N 82°55'05.0"E, 55.381641, 82.918051 (Novosibirsk, Новосибирск)

839. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 57233), Teikovo (Тейково)

Kyseinen ohjusrykmentti lakkautettiin 1.12.2007 eikä sillä ole enää ohjuksia. Ohjusrykmentin sijainti Teikovossa oli:

Google-map-36, 56°55'16.0"N 40°16'51.0"E, 56.921111, 40.280833

60. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 89553):

  • 30 kappaletta SS-19-ohjuksia siilossa (Venäjän ilmoitus)

  • 60 kappaletta SS-27-ohjuksia siilossa (Venäjän ilmoitus)

60. ohjusdivisioona on suurin divisioona. 60. ohjusdivisioonan alaisuudessa olevat ohjusrykmentit ja niiden ohjustukikohdat (626., 649., 104., 31., 86., 122., 165., 271., 203. ja 687. ohjusrykmentti). 332. ja 224. ohjusrykmenttien siilot ovat tuhottuja, mutta niiden ohjussiilojen koordinaatit ovat tässä esitettynä, jotta lukija voi saada käsityksen tuhotuista siiloista.

626. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 52636), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-37, 51°42'48.6"N 45°13'42.7"E, 51.713501, 45.228514, siilotunnus 36D, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-38, 51°39'47.8"N 45°14'44.4"E, 51.663265, 45.245664, siilotunnus 37D

Google-map-39, 51°40'51.3"N 45°19'39.4"E, 51.680927, 45.327610, siilotunnus 38D

Google-map-40, 51°45'24.7"N 45°16'44.4"E, 51.756871, 45.279002, siilotunnus 39D

Google-map-41, 51°45'32.5"N 45°11'27.8"E,51.759022, 45.191050, siilotunnus 40D

Google-map-42, 51°43'17.5"N 45°07'52.9"E, 51.721517, 45.131347, siilotunnus 41D

Google-map-43, 51°46'31.5"N 45°06'17.3"E, 51.775423, 45.104797, siilotunnus 42D

Google-map-44, 51°43'26.5"N 45°02'48.2"E, 51.724036, 45.046727, siilotunnus 43D

Google-map-45, 51°40'11.2"N 45°02'18.0"E, 51.669782, 45.038332, siilotunnus 44D

Google-map-46 , 51°40'00.0"N 45°09'40.6"E, 51.666677, 45.161273, siilotunnus 45D

Kuvassa 7 on esitetty 40D-siilon ns. ”missile-ready building”. Kyseinen termi on peräisin Yhdysvaltain tiedusteluaineistosta ja voitaneen suomentaa laukaisurakennukseksi. Kyseessä on siis rakennuksesta, jossa laukaisun valmistelu tapahtuu. Kyseisentyyppisen rakennukset löytyvät siilojen satelliittikuvalinkeistä. Kuvan 7 rakennus on Google-map-41-pisteessä. Venäläinen ”maastoväritys” rakennuksessa on oikeastaan huomioväritys. Kuvassa näkyy myös sähköistetty korkeajännitteinen aita, jollaisella kaikki siilot ja laukaisupaikat on ympäröity.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa.

649. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 93412), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-47, 51°55'18.8"N 45°49'09.3"E, 51.921878, 45.819237, siilotunnus 51E, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-48, 51°52'12.8"N 45°51'52.8"E, 51.870211, 45.864655, siilotunnus 52E

Google-map-49, 51°51'00.9"N 45°57'01.8"E, 51.850250, 45.950486, siilotunnus 53E

Google-map-50, 51°54'35.6"N 45°55'10.2"E, 51.909877, 45.919510, siilotunnus 54E

Google-map-51, 51°58'01.3"N 45°54'44.2"E, 51.967014, 45.912282, siilotunnus 55E

Google-map-52, 51°58'23.8"N 45°49'31.5"E, 51.973285, 45.825403, siilotunnus 56E

Google-map-53, 52°01'59.4"N 45°45'28.7"E, 52.033152, 45.757959, siilotunnus 57E

Google-map-54, 51°58'50.4"N 45°43'14.0"E, 51.980676, 45.720563, siilotunnus 58E

Google-map-55, 51°55'09.5"N 45°43'31.3"E, 51.919312, 45.725356, siilotunnus 59E

Google-map-56, 51°52'33.5"N 45°46'26.3"E, 51.875980, 45.773962, siilotunnus 60E

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 51E) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-57-pisteessä (51°55'15.4"N 45°49'14.3"E, 51.920940, 45.820638). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

РВСН-sivuston kuvissa esim. 86. ohjusrykmentti ja 649. rykmentti ovat lähes samoja ja kaikki sen sivuilla olevaa tietoa ei voi pitää luotettavana.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa.

104. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 55555), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-58, 51°36'39.1"N 45°29'49.4"E51.610855, 45.497041, 45.498378 siilotunnus 12B, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-59, 51°34'30.3"N 45°24'09.3"E, 51.575070, 45.402569 siilotunnus 13B

Google-map-60 , 51°33'26.0"N 45°29'10.0"E, 51.557222, 45.486111 siilotunnus 14B

Google-map-61, 51°32'27.0"N 45°35'34.3"E, 51.540843, 45.592857, siilotunnus 15B

Google-map-62, 51°29'45.3"N 45°27'47.1"E, 51.495928, 45.463083, siilotunnus 16B

Google-map-63, 51°35'56.4"N 45°35'27.4"E, 51.598999, 45.590943, siilotunnus 17B

Google-map-64, 51°31'17.6"N 45°23'11.8"E, 51.521547, 45.386612, siilotunnus 19B

Google-map-65 , 51°38'48.6"N 45°24'26.7"E, 51.646826, 45.407429, siilotunnus 21B

Google-map-66, 51°29'36.5"N 45°33'59.6"E, 51.493484, 45.566559, siilotunnus 29B

Google-map-67, 51°40'29.9"N 45°29'07.2"E, 51.674978, 45.485342, Siilotunnus 30B

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 12B) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-68-pisteessä (51°36'36.1"N 45°29'54.1"E, 51.610030, 45.498370). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

31. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 97690), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-69, 51°52'45.0"N 45°20'12.6"E, 51.879158, 45.336839, siilotunnus 61F, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-70, 51°49'04.1"N 45°18'50.3"E, 51.817805, 45.313972, siilotunnus 62F

Google-map-71, 51°45'52.8"N 45°21'34.6"E, 51.764670, 45.359614, siilotunnus 63F

Google-map-72 , 51°45'47.4"N 45°27'29.4"E, 51.763152, 45.458171, siilotunnus 64F

Google-map-73, 51°48'28.3"N 45°24'47.2"E, 51.807848, 45.413100, siilotunnus 65F

Google-map-74, 51°51'51.0"N 45°25'53.8"E, 51.864167, 45.431621, siilotunnus 66F

Google-map-75, 51°55'19.4"N 45°23'44.4"E, 51.922041, 45.395661, siilotunnus 67F

Google-map-76, 51°55'30.9"N 45°17'48.7"E, 51.925243, 45.296872, siilotunnus 68F

Google-map-77, 51°52'22.8"N 45°14'44.0"E, 51.873009, 45.245542, siilotunnus 69F

Google-map-78, 51°49'00.5"N 45°11'19.3"E, 51.816793, 45.188686, siilotunnus 70F

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 61F) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-79-pisteessä (51°52'46.5"N 45°20'07.6"E, 51.879570, 45.335439). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

86. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 95836), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-80, 52°14'13.3"N 45°23'10.9"E, 52.237021, 45.386348 siilotunnus 91I, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-81, 52°13'23.6"N 45°15'54.5"E, 52.223210, 45.265134, siilotunnus 92I

Google-map-82, 52°10'45.0"N 45°12'46.7"E, 52.179175, 45.212964, siilotunnus 93I

Google-map-83, 52°07'13.4"N 45°12'34.3"E, 52.120391, 45.209525, siilotunnus 94I

Google-map-84, 52°08'32.9"N 45°17'26.5"E, 52.142467, 45.290691, siilotunnus 95I

Google-map-85, 52°11'10.9"N 45°20'52.6"E, 52.186357, 45.347941, siilotunnus 96I

Google-map-86 , 52°07'52.0"N 45°22'38.2"E, 52.131096, 45.377283, siilotunnus 97I

Google-map-87, 52°12'43.7"N 45°28'32.3"E, 52.212139, 45.475636, siilotunnus 98I

Google-map-88, 52°15'58.0"N 45°31'49.8"E, 52.266096, 45.530503, siilotunnus 99I

Google-map-89, 52°16'17.8"N 45°27'29.9"E, 52.271608, 45.458307, siilotunnus 100I

РВСН-sivuston kuvissa esim. 86. ohjusrykmentti ja 649. rykmentti ovat lähes samoja ja kaikki sen sivuilla olevaa tietoa ei voi pitää luotettavana.

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 91I) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-90-pisteessä (52°14'16.1"N 45°23'11.4"E, 52.237804, 45.386512). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

122. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 77980), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Googlemap-91, 52°09'34.9"N 45°38'19.7"E, 52.159704, 45.638812 silo 81H, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-92, 52°05'41.7"N 45°35'03.3"E, 52.094905, 45.584237, siilotunnus 82H

Google-map-93 , 52°02'33.9"N 45°38'23.9"E, 52.042758, 45.639971, siilotunnus 83H

Google-map-94, 52°06'14.9"N 45°41'01.9"E, 52.104149, 45.683863, siilotunnus 84H

Google-map-95, 52°06'25.0"N 45°46'22.0"E, 52.106944, 45.772778, siilotunnus 85H

Google-map-96, 52°09'09.2"N 45°44'13.1"E, 52.152559, 45.736982, siilotunnus 86H

Google-map-97, 52°09'18.2"N 45°49'33.1"E, 52.155049, 45.825851, siilotunnus 87H

Google-map-98, 52°12'25.9"N 45°48'09.8"E, 52.207185, 45.802711, siilotunnus 88H

Google-map-99, 52°14'36.4"N 45°40'21.5"E, 52.243441, 45.672632, siilotunnus 89H

Google-map-100, 52°12'39.6"N 45°35'36.9"E, 52.210986, 45.593593, siilotunnus 90H

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 81H) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-101-pisteessä (52°09'30.6"N 45°38'16.4"E, 52.158491, 45.637878). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

165. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 74838), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-102, 51°48'25.0"N 45°39'26.0"E, 51.806944, 45.657222, siilotunnus 1A, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-103 , 51°51'10.6"N 45°41'03.0"E, 51.852951, 45.684162, siilotunnus 2A

Google-map-104, 51°48'05.6"N 45°44'56.9"E, 51.801550, 45.749134, siilotunnus 3A

Google-map-105, 51°45'08.3"N 45°40'56.5"E, 51.752310, 45.682355, siilotunnus 5A

Google-map-106, 51°44'42.1"N 45°35'35.7"E, 51.745040, 45.593251, siilotunnus 6A

Google-map-107 , 51°47'42.1"N 45°34'23.9"E, 51.795013, 45.573294, siilotunnus 7A

Google-map-108 , 51°50'43.8"N 45°34'53.3"E, 51.845488, 45.581482, siilotunnus 8A

Google-map-109, 51°49'30.6"N 45°29'51.0"E, 51.825152, 45.497498, siilotunnus 9A

Google-map-110, 51°53'52.9"N 45°36'18.9"E, 51.898036, 45.605261, siilotunnus 10A

Google-map-111, 51°52'49.5"N 45°31'17.1"E, 51.880418, 45.521423, siilotunnus 11A

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 1A) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-112-pisteessä  (51°48'22.5"N 45°39'19.0"E, 51.806240, 45.655286). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Kuvassa 4 on esitetty 60-luvulla (1966) Yhdysvaltain tiedustelulentokoneesta otettu valokuva koskien siiloa 1A. Tiedustelukuvaan on liitetty koordinaatit 51 48 25N, 45 39 26E ilman sekunteja, ja noista koordinaateista päästään nykytilanteeseen. Noiden tiedusteluvalokuvien perusteella on joka siilosta, mitä tuohon aikaan Neuvostoliitolla on ollut, piirretty esimerkiksi kuvan 3 mukainen tekninen piirros mittakaavaan. Kuvassa 8 on tuoreen satelliittikuvalinkin kuvakaappaus kuvan 4 koordinaateista. Vertailussa näkee muutokset 50 vuodessa, kuinka alueen infrastruktuuri on muuttunut ja kuinka paikka on laajentunut. Nykypäivään verrattuna tiedustelu 1960-luvulla oli - sanotaanko vaikkapa - nykyajasta poikkeavaa.

271. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 46186), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-113, 51°50'53.5"N 46°07'57.9"E, 51.848188, 46.132747, siilotunnus 111K, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-114, 51°52'59.8"N 46°02'52.8"E, 51.883274, 46.048006, siilotunnus 112K

Google-map-115, 51°48'01.0"N 45°58'39.1"E, 51.800284, 45.977527, siilotunnus 113K

Google-map-116, 51°45'16.4"N 45°55'31.6"E, 51.754567, 45.925436, siilotunnus 114K

Google-map-117, 51°44'53.0"N 46°01'00.2"E, 51.748068, 46.016720, siilotunnus 115K

Google-map-118, 51°47'42.1"N 46°03'41.6"E, 51.795018, 46.061558, siilotunnus 116K

Google-map-119, 51°45'52.0"N 46°09'09.8"E, 51.764446, 46.152733, siilotunnus 117K

Google-map-120, 51°48'41.8"N 46°14'44.1"E, 51.811599, 46.245583, siilotunnus 118K

Google-map-121, 51°49'59.0"N 46°19'10.0"E, 51.833056, 46.319444, siilotunnus 119K

Google-map-122, 51°52'13.7"N 46°13'34.3"E, 51.870458, 46.226197, siilotunnus 120K

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 111K) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-123-pisteessä (51°50'53.4"N 46°07'58.0"E, 51.848167, 46.132778). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Google-map-116-, Google-map-119- ja Google-map-121-pisteissä ei ole enää satelliittikuvissa näkyvissä siilorakenteen kantta, mutta laukaisupaikkaa ei ole purettu (dismantled). Kyseiset paikat laskettu mukaan siilomääriin.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa.

203. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 48205), Tatištševo (Татищево)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-124, 52°00'34.3"N 46°02'46.6"E, 52.009523, 46.046278, siilotunnus 101J, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-125, 52°04'03.8"N 46°00'17.3"E,52.067711, 46.004795, siilotunnus 102J

Google-map-126, 52°06'24.7"N 45°55'17.3"E, 52.106853, 45.921460, siilotunnus 103J

Google-map-127, 52°03'25.5"N 45°52'11.1"E, 52.057071, 45.869741, siilotunnus 104J

Google-map-128, 52°01'15.4"N 45°57'18.2"E, 52.020935, 45.955041, siilotunnus 105J

Google-map-129, 51°56'59.9"N 46°01'38.5"E, 51.949968, 46.027353, siilotunnus 106J

Google-map-130, 51°57'05.5"N 46°07'08.8"E, 51.951537, 46.119119, siilotunnus 107J

Google-map-131, 51°58'07.9"N 46°12'28.8"E, 51.968848, 46.208012, siilotunnus 108J

Google-map-132, 52°00'40.0"N 46°09'41.8"E, 52.011105, 46.161599, siilotunnus 109J

Google-map-133, 52°03'25.5"N 46°05'57.0"E, 52.057081, 46.099157, siilotunnus 110J

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 101J) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-134-pisteessä (52°00'32.7"N 46°02'53.7"E, 52.009069, 46.048240). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa.

322. ohjusrykmentti, Tatištševo (Татищево)

Poikkeuksellisesti kyseistä ohjusrykmenttiä ei löydy РВСН-sivustolta. Tiedot ovat yhdysvaltalaislähteistä (322nd Missile Regiment).

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-19-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-135, 52°02'45.5"N 45°26'44.2"E, 52.045977, 45.445596, siilotunnus 71G, tässä koordinaattipisteessä on sijainnut myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-136, 51°58'47.1"N 45°23'56.3"E, 51.979735, 45.398959, siilotunnus 72G

Google-map-137, 51°55'55.2"N 45°28'55.0"E, 51.932008, 45.481949, siilotunnus 73G

Google-map-138, 51°59'06.1"N 45°30'36.1"E, 51.985025, 45.510013, siilotunnus 74G

Google-map-139, 51°57'02.6"N 45°34'57.7"E, 51.950708, 45.582696, siilotunnus 75G

Google-map-140, 52°03'59.2"N 45°30'47.7"E, 52.066441, 45.513262, siilotunnus 76G

Google-map-141, 52°06'21.7"N 45°25'54.9"E, 52.106025, 45.431914, siilotunnus 77G

Google-map-142, 52°03'53.9"N 45°22'16.9"E, 52.064967, 45.371369, siilotunnus 78G

Google-map-143, 52°01'11.1"N 45°14'11.3"E, 52.019747, 45.236471, siilotunnus 79G

Google-map-144, 51°58'45.7"N 45°18'33.5"E, 51.979365, 45.309299, siilotunnus 80G

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 71G) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-145 (52°02'41.7"N 45°26'44.9"E, 52.044928, 45.445802). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Venäjän ilmoituksen (1.3.2017) mukaan siis SS-19-ohjuksia ei olisi enää valmiudessa. Googlen satelliittikuvalinkkien kuvausajankohta ei ole tiedossa. Satelliittikuvista kuitenkin näkee nyky tilanteen.

687. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 44158), Tatištševo (Татищево)

Kyseisen ohjusrykmentin hallussa olleet ohjussiilot SS-27-ohjuksille on tuhottu, mutta rykmentti on vielä olemassa. Oheisista karttapisteistä on havainnoitavissa, millaiselta käytöstä poistettu siiloalue näyttää ennallistettuna.

Ollut ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-27-ohjuksia siiloissa.

Entiset siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-146, 51°33'27.6"N 45°18'30.6"E, 51.557656, 45.308511, siilotunnus 20C

Google-map-147, 51°32'13.0"N 45°07'09.0"E, 51.536944, 45.119167 siilotunnus 24C

Google-map-148, 51°26'51.0"N 45°16'12.0"E, 51.447500, 45.270000, siilotunnus 25C

Google-map-149, 51°29'00.0"N 45°09'49.0"E, 51.483333, 45.163611, siilotunnus 26C, tässä koordinaattipisteessä on sijainnut myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-150, 51°29'46.0"N 45°15'37.0"E, 51.496111, 45.260278, siilotunnus 27C

Google-map-151, 51°27'59.0"N 45°21'48.0"E, 51.466389, 45.363333, siilotunnus 28C

Google-map-152, 51°32'49.0"N 45°13'10.0"E, 51.546944, 45.219444, siilotunnus 31C

Google-map-153, 51°25'03.0"N 45°10'11.0"E, 51.417500, 45.169722, siilotunnus 32C

Google-map-154, 51°28'56.0"N 45°04'24.0"E, 51.482222, 45.073333, siilotunnus 33C

Google-map-155, 51°25'47.0"N 45°04'20.0"E, 51.429722, 45.072222, siilotunnus 34C

РВСН:n ohjusrykmenttien karttakuvissa 104. rykmentillä ja 687. rykmentillä samoja siilopisteitä.

Kuva 9 on Google-map-146-pisteessä olevasta tuhotusta siilosta.

224. ohjusrykmentti (в/ч 46186), Tatištševo (Татищево)

Kyseisen ohjusrykmentin hallussa olleet SS-19-ohjusten ohjussiilot on tuhottu, eikä rykmentti ole enää olemassa ja siksi rykmentti ei enää löydy myöskään РВСН-sivuilta.

Google-map-156, 51°41'33.0"N 45°41'01.0"E, 51.692500, 45.683611, siilotunnus 121L, tässä koordinaattipisteessä on sijainnut myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-157, 51°39'21.0"N 45°36'25.0"E, 51.655833, 45.606944, siilotunnus 122L

Google-map-158, 51°38'27.0"N 45°43'07.0"E, 51.640833, 45.718611, siilotunnus 123L

Google-map-159, 51°35'54.0"N 45°40'37.0"E, 51.598333, 45.676944, siilotunnus 124L

Google-map-160, 51°30'21.0"N 45°40'48.0"E, 51.505833, 45.680000, siilotunnus 125L

Google-map-161, 51°33'34.0"N 45°44'47.0"E, 51.559444, 45.746389, siilotunnus 126L

Google-map-162, 51°36'35.0"N 45°48'14.0"E, 51.609722, 45.803889, siilotunnus 127L

Google-map-163, 51°40'43.0"N 45°46'56.0"E, 51.678611, 45.782222, siilotunnus 128L

Google-map-164, 51°41'52.0"N 45°51'25.0"E, 51.697778, 45.856944, siilotunnus 129L

Google-map-165, 51°44'08.8"N 45°46'54.9"E, 51.735768, 45.781925, siilotunnus 130L

31. ohjusarmeija (РВСН в/ч 29452)

  • 27 kappaletta RS-24-ohjuksia ja 18 kappaletta SS-18-ohjuksia, yhteensä 45 ohjusta (Venäjän ilmoitus)

13. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 68545):

  • 18 kappaletta SS-18-ohjuksia siilossa (Venäjän ilmoitus)

368. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 07393), Dombarovski (Домбаровский)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-166, 51°02'12.3"N 59°57'32.5"E, 51.036747, 59.959017, siilotunnus 8B

Google-map-167, 51°05'36.5"N 59°50'40.3"E, 51.093472, 59.844526 siilotunnus 9B, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-168, 51°09'19.1"N 59°44'55.5"E, 51.155317, 59.748755, siilotunnus 10B

Googlemap-169, 51°12'25.4"N 59°51'00.1"E, 51.207054, 59.850018 siilotunnus 11B

Google-map-170, 51°10'06.4"N 59°58'03.4"E, 51.168447, 59.967619, siilotunnus 12B

Google-map-171, 51°05'50.5"N 60°05'14.9"E, 51.097358, 60.087459, siilotunnus 13B

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 9B) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-172, (51°05'40.0"N 59°50'32.4"E, 51.094449, 59.842337). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

206. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 95830), Dombarovski (Домбаровский)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 3 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-173, 50°50'14.0"N 59°35'42.0"E, 50.837222, 59.595000, siilotunnus 14C

Google-map-174, 50°45'24.3"N 59°35'54.9"E, 50.756755, 59.598593, siilotunnus 15C, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-175, 50°53'03.0"N 59°43'55.0"E, 50.884167, 59.731944, siilotunnus 16C

Google-map-176 , 50°46'34.2"N 59°46'29.7"E, 50.776155, 59.774920, siilotunnus 17C

Google-map-177 , 50°40'54.5"N 59°47'33.0"E, 50.681806, 59.792512, siilotunnus 18C

Google-map-178, 50°39'30.0"N 59°39'19.0"E, 50.658333, 59.655278, siilotunnus 19C

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 15C) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-179-pisteessä (50°45'24.6"N 59°35'44.8"E, 50.756833, 59.595778). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Google-map-173-, Google-map-175- ja Google-map-178-pisteissä ei ole enää siiloa (on tuhottu).

175. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 26164), Dombarovski (Домбаровский)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-180, 51°16'15.4"N 60°17'52.8"E, 51.270947, 60.297986, siilotunnus 54I, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-181, 51°14'57.6"N 60°08'32.7"E 51.249319, 60.142413, siilotunnus 55I

Google-map-182, 51°20'22.8"N 60°09'48.7"E, 51.339652, 60.163538, siilotunnus 57I

Google-map-183, 51°15'32.8"N 60°27'41.4"E, 51.259113, 60.461485, siilotunnus 58I

Google-map-184, 51°22'45.7"N 60°22'21.4"E, 51.379358, 60.372619, siilotunnus 59I

Google-map-185, 51°20'48.8"N 60°28'22.2"E, 51.346900, 60.472824, siilotunnus 60I

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 54I) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-186-pisteessä (51°16'18.7"N 60°17'56.4"E, 51.271867, 60.299011). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Google-map-185-pisteessä on juuri satelliittikuvan ottohetkellä ohjuksen asennus siiloon.

175. ohjusrykmentin lähialueella myös mm. 494. ja 495. ohjusrykmentin ja 368. ja 767. ohjusrykmentin siiloja. Esimerkiksi 495. ohjusrykmentti on lakkautettu vuonna 1996.

767. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 21424), Dombarovski (Домбаровский)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-187, 51°15'53.6"N 60°51'32.2"E, 51.264891, 60.858952, siilotunnus 61J

Google-map-188, 51°18'06.4"N 60°43'43.5"E, 51.301790, 60.728740, siilotunnus 62J

Google-map-189, 51°14'27.9"N 60°36'25.1"E, 51.241077, 60.606958, siilotunnus 63J, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-190, 51°09'26.0"N 60°33'34.0"E, 51.157222, 60.559444, siilotunnus 64J

Google-map-191, 51°12'06.9"N 60°45'55.5"E, 51.201908, 60.765421, siilotunnus 65J

Google-map-192, 51°08'49.0"N 60°40'34.0"E, 51.146944, 60.676111, siilotunnus 66J

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 63J) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-193-pisteessä (51°14'30.4"N 60°36'28.8"E, 51.241789, 60.607990). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

494. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 39986), R-36M2 (SS-18), Dombarovski (Домбаровский)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-194, 51°10'36.1"N 60°13'20.6"E, 51.176696, 60.222387, siilotunnus 28E

Google-map-195, 51°11'05.0"N 60°23'21.0"E, 51.184722, 60.389167, siilotunnus 29E

Google-map-196, 51°05'49.5"N 60°21'21.2"E, 51.097069, 60.355874, siilotunnus 30E

Google-map-197, 51°03'48.5"N 60°12'45.3"E, 51.063481, 60.212581, siilotunnus 31E, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Googlemap-198, 50°59'39.1"N 60°23'23.7"E, 50.994195, 60.389909, siilotunnus 32E

Google-map-199, 50°58'22.1"N 60°14'33.4"E, 50.972805, 60.242611, siilotunnus 34E

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 63J) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-200-pisteessä (51°03'46.1"N 60°12'43.1"E, 51.062807, 60.211968). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

13. ohjusdivisioonan alaisuudessa olleet 495. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 39987), 621. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 34074), 252. ohjusrykmentti ( РВСН в/ч 77194), 565. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 34000) ja 774. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12415) on lakkautettu vuosina 1996, 2008, 1995, 2003 ja 2008. Kullakin ohjusrykmentillä oli kuusi ohjussiiloa SS-18-ohjuksille (yhteensä siis 30 siiloa SS-18-ohjuksille).

42. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 34103)

  • 27 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

804. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 93401), Nižni Tagil (Нижний Тагил)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-201, 58°08'18.0"N 60°32'11.0"E, 58.138333, 60.536389

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

433. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 19972), Nižni Tagil (Нижний Тагил)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-202, 58°06'07.0"N 60°21'32.0"E, 58.101944, 60.358889

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

142. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 73795), Nižni Tagil (Нижний Тагил)

Ohjusmäärä lähtötietojen perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-203, 58°11'50.0"N 60°34'41.0"E, 58.197222, 60.578056

Laukaisualustat - ”kronat” - eivät ole laskettavissa helposti satelliittikuvasta.

33. ohjusarmeija (РВСН в/ч 43189)

  • 27 kappaletta RS-24-ohjuksia, 42 kappaletta 22-25-ohjuksia ja 28 kappaletta SS-18-ohjuksia, yhteensä 97 ohjusta (Venäjän ilmoitus)

39. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 34148)

  • 27 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

357. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 54097), Novosibirsk (Новосибирск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-204, 55°19'37.0"N 82°56'30.0"E, 55.326944, 82.941667

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

382. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 44238), Pašino, Novosibirsk (Пашино, Новосибирск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-205, 55°19'06.0"N 83°10'04.0"E, 55.318333, 83.167778

Tässä pisteessä venäläinen Janteks-sivuston (Яндекс) satelliittikartta on esittää SS-25-ohjuksien ”kronat” tarkemmin kuin Googlen kartta: Janteks-map-01.

428. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 73727), Pašino, Novosibirsk (Пашино, Новосибирск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta RS-24-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.   

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-206, 55°18'47.6"N 83°01'48.4"E, 55.313222, 83.030111

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

826. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12423), Pašino, Novosibirsk (Пашино, Новосибирск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-207, koordinaatit 55°22'08.2"N 83°14'02.8"E, 55.368944, 83.234119

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti satelliittikuvasta (9 liikkuvaa alustaa).

773. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 12423)

773. ohjusrykmentti on joissakin lähteissä sijoitettu Pašinoon Novosibirskissa (Пашино, Новосибирск) ja 39. ohjusdivisioonan alaisuuteen, mutta nyt se kuuluu 54. ohjusdivisioonaan ja sijaitsee Teikovossa (Тейково).

62. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 32441)

  • 28 kappaletta SS-18-ohjuksia siilossa (Venäjän ilmoitus)

735. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 54093), Užur (Ужур)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 10 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 10 kappaletta):

Google-map-208, 55°19'54.3"N 89°43'58.5"E, 55.331746, 89.732923, siilotunnus 1A (venäläinen siilotunnus БСП № 6)

Google-map-209, 55°17'14.1"N 89°38'46.6"E, 55.287254, 89.646285, siilosijainti 2A, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-210, 55°19'14.9"N 89°33'55.6"E, 55.320807, 89.565439, siilotunnus 3A (venäläinen siilotunnus БСП № 7)

Google-map-211, 55°16'57.0"N 89°26'52.5"E, 55.282500, 89.447917, siilotunnus 4A

Google-map-212, 55°13'05.2"N 89°33'49.7"E, 55.218123, 89.563810 E, silotunnus 5A

Google-map-213, 55°24'28.9"N 89°39'54.7"E, 55.408017, 89.665188, siilotunnus 6A (venäläinen siilotunnus БСП № 8)

Google-map-214, 55°16'19.4"N 89°34'42.3"E, 55.272042, 89.578406, siilotunnus 62A

Google-map-215, 55°19'46.9"N 89°38'10.1"E, 55.329694, 89.636139, siilotunnus 63A

Google-map-216, 55°14'52.9"N 89°40'37.8"E, 55.248026, 89.677176, siilotunnus 64A    

Google-map-217 ,55°17'23.8"N 89°31'36.7"E, 55.289944, 89.526861, siilotunnus 65A (venäläinen siilotunnus БСП №2)

Tämän ohjusrykmentin suhteen tiedossa on myös venäjänkielisiä siilotunnuksia. Esimerkiksi Yhdysvaltain käyttämä siilotunnus 1A vastaa Venäjän edelleen käyttämää siilotunnusta БСП № 6. БСП (Боевая Стартовая Позиция), joka on suomennettuna BSP nro 6. Боевая Стартовая Позиция -määrite ei ole helppo kääntää suomen kielelle, jos kunnioittaa venäläistä näkemystä. Kyse on lyhyesti suomennettuna laukaisupaikasta. Jos kyseinen määrite kiinnosta enemmän venäläisnäkemyksenä, voi käydä Venäjän puolustusministeriön sivuilla (Боевая стартовая позиция (БСП)).

302. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 14443), Užur (Ужур)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-218, 55°06'56.5"N 89°38'02.8"E, 55.115686, 89.634097, siilosijainti 12C, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-219, 55°12'02.1"N 89°42'24.2"E, 55.200569, 89.706712, siilosijainti 13C

Google-map-220, 55°04'56.5"N 89°48'59.8"E, 55.082355, 89.816600, siilosijainti 15C

Google-map-221, 55°01'30.2"N 89°34'18.1"E, 55.025041, 89.571686, siilosijainti 16C

Google-map-222, 55°02'05.1"N 89°43'46.3"E, 55.034760, 89.729536, siilosijainti 17C

Google-map-223, 54°57'00.6"N 89°41'02.4"E, 54.950167, 89.683987, siilosijainti 18C

Google-map-218-pisteen satelliittikuva (Google-map-218) on epäselvä ja venäläisen Janteks-sivuston (Яндекс) satelliittikartta on esittää 12C-siilon tarkemmin kuin Googlen kartta: Janteks-map-02.

229. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 74832), Užur (Ужур)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-224, 55°19'17.5"N 89°57'35.6"E, 55.321530, 89.959877, siilosijainti 26E

Google-map-225 55°14'43.2"N 89°55'09.9"E, 55.245335, 89.919417, siilosijainti 27E, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-226, 55°10'02.1"N 89°54'27.0"E, 55.167245, 89.907487, siilosijainti 28E

Google-map-227, 55°20'13.1"N 90°05'44.6"E, 55.336972, 90.095722siilosijainti 29E

Google-map-228,55°15'20.6"N 90°04'37.3"E, 55.255728, 90.077021, siilosijainti 30E

Google-map-229, 55°11'10.7"N 90°08'16.2"E, 55.186301, 90.137824, siilosijainti 31E

Rykmentin valvontakeskuksessa (siilotunnus 27E) on kaksi siiloa, joista toisen sijainti on Google-map-230-pisteessä (5°14'38.6"N 89°55'08.1"E, 55.244056, 89.918917). Toinen valvontakeskuksessa oleva siilo on ehkä vanhan aikaisemman ohjustyypin siilo eikä sitä ole laskettu mukaan em. siilomäärään. Valvontakeskuksen valmiudessa olevien siilojen määrästä ei kuitenkaan voida esittää varmuutta satelliittikuvalinkkien perusteella.

Google-map-229-pisteen satelliittikuva (Google-map-229) on epäselvä ja venäläisen Janteks-sivuston (Яндекс) satelliittikartta on esittää 31E-siilon tarkemmin kuin Googlen kartta: Janteks-map-03.

269. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 45832), Užur (Ужур)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa. Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

Google-map-231, 55°21'06.5"N 90°16'17.1"E, 55.351812, 90.271412, siilosijainti 32F

Google-map-232, 55°05'14.0"N 90°19'31.0"E, 55.087222, 90.325278, siilosijainti 33F

Google-map-233, 55°12'28.3"N 90°15'07.5"E, 55.207855, 90.252079, siilosijainti 34F, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)

Google-map-234, 55°21'54.3"N 90°26'49.7"E, 55.365074, 90.447148, siilosijainti 35F

Google-map-235, 55°16'40.4"N 90°24'46.6"E, 55.277881, 90.412949 siilosijainti 36F

Google-map-236, 55°10'54.4"N 90°25'24.7"E, 55.181773, 90.423521, siilosijainti 37F

13. ohjusdivisioonan alaisuudessa olleet 197. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 73781), 221. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 77192), 273. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 45833), 772. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 07391) 790. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 30007) ja 131. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 01074) on lakkautettu vuosina 1993, 1993, 2005, 2003, 2004 ja 2009. Kullakin ohjusrykmentillä oli kuusi ohjussiiloa SS-18-ohjuksille (yhteensä siis 36 siiloa SS-18-ohjuksille).

35. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 52929)

  • 36 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

479. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 29517), Barnaul (Барнаул)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-237, 53°46'14.0"N 83°57'35.0"E, 53.770556, 83.959722

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

480. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 29562), Barnaul (Барнаул)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-238, 53°18'32.0"N 84°08'38.0"E, 53.308889, 84.143889

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

480. ohjusrykmentin kolme mielenkiintoista kylmän sodan aikaisten vanhojen SS-5-ohjusten (8K65 and 8K65U) poistettua siiloa ovat Google-map-238-pisteessä. 480. ohjusrykmentin kuusi muuta SS-5-ohjusten poistettua siiloa ovat Google-map-239- ja Google-map-240-pisteissä. Siiloissa olivat massiiviset betonirakenteet.

867. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 29551), Barnaul (Барнаул)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-241, 53°13'35.2"N 84°40'10.8"E, 53.226444, 84.669661

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

Kuvassa 10 on esitetty laukaisualustojen kylmän sodan aikaiset sijaintipaikat (9 kpl) satelliittitiedustelukuvan pohjalle tehtynä piirroksena, jonka lähde on Yhdysvallat. Kuvassa olevaa ”план ракетной операционной базы” -tekstiä käytettiin myös Neuvostoliiton alkuperäisissä ohjustukikohtia käsittelevissä suunnitelmissa. Tiedustelukuva on jo tarkka todelliseen tilanteeseen nähden verrattaessa 1960-luvun tiedustelukuviin.

Kyseinen laukaisualustojen sijaintipaikka on perustettu vuonna 1984, jolloin ohjukset olivat SS-20-ohjuksia (RT-21M Pioner, РСД-10 Пионер) eivätkä SS-25-ohjuksia. SS-20-ohjus oli keskeisin ns. euro-ohjuksista 1980-luvulla, jotka hävitettiin 1987 keskimatkan ohjukset kieltävän sopimuksen mukaan viimeistään vuonna 1991. Tämän sijaintipaikan Pioner-ohjukset tuhottiin vuonna 1990. SS-25-ohjukset siis korvasivat SS-20-ohjukset. On huomattava, että toisin kuin 1960-luvun kuvissa, tämän kuvan sijaintikoordinaateissa olivat myös jo sekunnit.

307. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 29532), Barnaul (Барнаул)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kpl SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla. Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-242, 53°18'46.8"N 84°30'28.0"E, 53.312997, 84.507774

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

29. ohjusdivisioona (РВСН в/ч 59968)

  • 6 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvalla alustalla (Venäjän ilmoitus)

92. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 48409), Irkutsk (Иркутск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-243, koordinaatit 52°30'30.8"N 104°23'35.5"E, 52.508563, 104.393201

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

344. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 52933), Irkutsk (Иркутск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-244, 52°40'10.3"N 104°31'11.4"E, 52.669540, 104.519835

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

586. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 52009), Irkutsk (Иркутск)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 9 kappaletta SS-25-ohjuksia liikkuvilla laukaisualustoilla.

Liikkuvien laukaisualustojen sijaintipaikka:

Google-map-245, 52°33'02.5"N 104°09'29.5"E, 52.550697, 104.158180

Laukaisualustat - ”kronat” - on laskettavissa helposti tästäkin satelliittikuvasta.

345. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 40883)

29. ohjusdivisioonaan kuulunut  345. ohjusrykmentti on mielenkiintoinen esimerkki lakkautetun ohjusdivisioonan laukaisualustojen sijaintipaikasta, satelliittikuvassa näyttää vielä toimivalta 9 ”kronan” voimalla (Google-map-246, 52°34'13.0"N 104°48'32.0"E, 52.570278, 104.808889). Ohjusrykmentti lakkautettiin 1.12.2006 ja sillä oli hallussaan 9 kappaletta SS-25-ohjuksia. Pelkästään satelliittikuvan perusteella ei siis voi arvioida laukaisupaikan olemassa olevista toiminnoista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Samuli Karjalainen

Venäjällä sitä riittää rahaa noihin ohjuksiin. Vanhustenhoito olisi sekä Venäjällä että Suomessa pyssyleikkejä tärkeämpää. Putin ja Sale tuskin joutuvat Esper Carerin asiakkaiksi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tuntemattoman Sotilaan alik. Lehto jo totesi että amissioonia piisaa.

Käyttäjän IlkkaSaukko kuva
Ilkka Saukko

Mistä ihmeestä Pesonen onkiii nämä tiedot, vaatii todella laaja-alaista tietämystä Venäjän armeijasta, ja sen eri aselajien toiminnasta ja asearsenaalista lähdeviitteineen.
Tämän blogin perusteella tulee mieleen seuraava ajatus, Venäjän diktatuurihallinto kaatuu täydelliseen perikatoon, mitä he varmaan itsekin pelkäävät, vaihtoehtona lietsotaan täydellinen maailmansota III, muita vaihtoehtoja ei ole.
Nämä kaikki asearsenaalit eivät ole puolustusaseita, vaan suunniteltu massiiviseen tuhoamiseen.
Syyt ovat ideologiset, alemmuudentunne,rehvakkuus ja kateus länsimaista järjestelmää kohtaan, joka tuottaa kansalaisilleen hyvinvointia, mitä tavallinen Venäläinen ei voi uneksiakkaan.
Venäjän ohjukset suurelta osalta eivät ole toimintakuntoisia, eli ovat n.s. hehtaaripyssyjä, mihin lie päätyvät, jos ilmaan saavat.
Olemme tekemisissä erittäin vaarallisen valtionhallinnon kanssa, jonka kanssa kannattaa aloittaa ennakkotoimet, eli täydellinen eristäminen, sekä pakotteet kansainvälisesti yhteisellä päätöksellä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Nooh..asevarustelua kiihdytetään sitten,koska jenkit lähtee nokittamaan:

https://www.npr.org/2019/01/28/689510716/trump-adm...

Kaikki jotka yllättyi nousee seisomaan, nyt!!

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

https://fas.org/programs/ssp/nukes/images/globaled...

Kartta on hivenen vanhentunut, mutta siitä näkee, että Venäjän paukut lentävät lähinnä Keski-Eurooppaan, koska siellä on maita, joilla ei olisi muutoin ollut mitään pelättävää, elleivät olisi hankkineet ydinputkia mailleen. Ja sellainen mahdollinen pelottomuus ei nykymaailmaan sovi. Kun kerran piruntorjuntatornit eivät enää pelota, niin sitten tarvitaan maanalaisia siiloja. Tornit eivät ulottuneet taivaaseen, mutta siilonpohjat ovat helvetissä asti.

Kun Suomi säkeytyy syvemmälle Naton verkkoon, Venäjän paukut täysin luonnollisesti suunnataan Suomeen. Lappi, Mikkeli ja jokunen satamakaupunki saavat kaikki kuuman kansainvälisen tuulahduksen. Suomi ON uhrattavissa. Tämä on yksinkertainen fakta, joka ymmärretään Natossa, USA:ssa (heidän mielestään koko Eurooppa on uhrattavissa, jos sota vaan ei ulotu heihin) ja Venäjällä.

Venäjän virhe oli, että he luulivat Suomen ymmärtävän tämän.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Sivuilla on mielenkiintoinen kartta, jonka maarajavärit herättävät kysymyksiä Itä-Euroopan..."
Oliko kyseessä karttapallokuva история -otsikon vieressä? En nimittäin itse löytänyt muita karttoja, joissa olisi jotain viitatun kaltaista.

Muutoin rakettitukikohta vaikutti olevan läntisessä osassa suurta Venäjän maata, mutta rakettien lentoradat merkitty itään päin. Ehkäpä potentiaalisin vihollinen on heilläkin idässä?

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kiitokset! Joo, tuosta voinee päätellä, ettei Venäjällä ole alueellisia tavoitteita Suomen suunnalla, jos tyytyvät Neuvostoliiton palauttamiseen.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Suurin osa Venäjän isoista moukuista tosiaan lentää itään. Johtuu Maapallon pyörimisliikkeestä. Pieni osa voi lentää länteenkin, mutta se on energiatehokkuudeltaan arveluttavaa peliä, hyötykuorma on pienehkö varsinkin, jos käydään ilmakehän yläpuolella. Tästä voi esittää laskelmat melkein lukiotason matematiikalla. Ydinsodassahan sekunnit maksavat, pitää saada lasti perille. Itäkautta saavutetaan vastapuolta ennen edes jonnekin.

Uuden sukupolven ohjukset voivat kruisailla ilmakehässä, ovat luultavasti vapaampia ballistiikan rajoitteista. Ne ovatkin sitten asiantuntijoiden heiniä, ei mene enää pelkällä analyyttisellä mekaniikalla.

reg

Tässä välissä on hyvä muistella menneitä parempia aikoja, esimerkiksi Megawatts from Megatons -ohjelmaa jossa Neuvostoliiton ydinkärkiä purettiin. Tai ohjusten käyttöä johonkin hyödyllisempään: esimerkiksi tässä tapahtuu ruotsalais-suomalais-kanadalais-ranskalaisen ODIN-satelliitin laukaisu kiertoradalle, START-sopimuksen mukaisesti siviilikäyttöön muunnetulla SS-25 -ohjuksella (Topol) vuonna 2001.

Mitenkähän ne ajat saisi takaisin?

T: Mikko Kiviranta

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset