AriPesonen1

Venäjän kiilastrategia Suomen avulla onnistui taas kerran ilman suurta vaivaa

  • Gennadi Medvedev. Venäläinen, jota Suomi ei sallinut päästettävän EU:n Venäjä-pakotelistalle toisin kuin Yhdysvallat päästi.
    Gennadi Medvedev. Venäläinen, jota Suomi ei sallinut päästettävän EU:n Venäjä-pakotelistalle toisin kuin Yhdysvallat päästi.

Jos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kaikkein eniten vaikuttava tekijä pitää nimetä, on se helppo tehtävä.

Tuo tekijä on Suomen ja Venäjän välinen noin 1350 kilometriä pitkä maa- ja meriraja. Mikään muu asia ei määritä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisältöä vastaavasti kuin tuo onneton raja.

Suomen ja Venäjän yhteisen maarajan tarkka pituus on 1 289,6 kilometriä ja merirajan 54,0 kilometriä.

Suomi on ulko- ja turvallisuuspoliittisella käyttäytymisellään tehnyt yksiselitteiden selväksi myös Venäjälle, että tuo raja on Suomen se kohta, jolla Venäjä voi vaikuttaa helpoimmin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen käyttäytymiseen.

Ja onhan Venäjä todella vaikuttanut.

Tuorein esimerkki Venäjän vaikuttamisesta tuli viime viikonloppuna.

Tämän blogikirjoituksen otsikossa käytetty kiilastrategia-termi kuvaan hyvin Venäjän halua ja myös kykyä lyödä kiilaa Venäjän vastavoimiin. Venäjän vastavoimia ovat länsimaat, Nato ja Euroopan unioni. Suomi kuuluu myös Euroopan unioniin ja on siten yksi Venäjän vastavoima Venäjän näkemänä ja kokemana.

Kiilastrategian englanninkielinen nimi on wedge strategy. Termiä Venäjään liittyen ovat käyttäneet viime aikoina melko ahkerasti julkaisuissaan läntiset yliopistot ja tutkimuslaitokset (esim. Hybrdivaikuttaminen ja resilienssi, FIIA Report 55 5-2018 ja Hybrid interference as a wedge strategy: a theory of external interference in liberal democracy, University of Oxford 1.3.2019).

Wedge strategy -termin alkuperäiset juuret ovat ihan muualla kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja hybridivaikuttamisessa. Termi sopii kuitenkin hyvin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kyse on pyrkimyksestä hajottaa kiilastrategian kohdemaata tai -liittoutumaa niin, että kohdemaalla tai -liittoutumalla on vähäisempi kyvykkyys vaikuttaa kiilastrategiaa harjoittavan maan tai liittoutuman pyrkimyksiin.

Kyse on siis hajottamisesta ja hallitsemisesta.

                                                                                   ****

Hyvä esimerkkikohdemaa Venäjän harjoittamalle kiilastrategialle on Suomi. Venäjä on onnistunut lähes kaikessa strategian mukaisissa toimissa, joita se on kohdistanut Suomeen.

Hyvä kiilastrategian esimerkki - oikeinpa kouluesimerkki - on Venäjän järjestämä kolme kuukautta kestänyt turvapaikanhakijakriisi Suomen itärajalla vuosien 2015-16 taitekohdassa.

Venäjä onnistui tuolla manööverillä Suomeen vaikuttamisessa täysin.

Venäjä teki Suomelle täysin selväksi, ettei Suomi kykene yksin hallitsemaan itärajaansa edes tällaisessa sangen vähäisessä asiassa. Itärajan turvapaikanhakijakriisiä on käsitellyt yksityiskohtaisesti alivaltiosihteeri Päivi Nerg tuoreessa Tiukka paikka -kirjassaan (Tiukka paikka, Päivi Nerg, Nina Järvenkylä, Docendo).

Itärajan turvapaikanhakijakriisiä on käsitelty julkisuudessa paljon enkä käsittele tätä tapausta enää tässä yhteydessä tarkemmin. Itsekin kirjoitin aikanaan asiasta pari blogikirjosta otsikoilla ”Suomen itärajalla uhkaava pakolaisongelma, miksi Norjalla kaikki hyvin?” (US-blogi 21.1.2016) ja ”Itärajan pakolaiskriisissä kysymys oli Suomen Nato-jäsenyydestä” (US-blogi 3.4.2016).

Jos Päivi Nergin hyvää kirjaa ei ole halukkuutta lukea, Venäjän itärajavaikuttamisesta saa hyvän pikakäsityksen myös Iltalehden jutusta otsikolla ”Orpo ja Nerg paljastavat kirjassa: Venäjällä turvapaikanhakijat majoitettiin ensin hotelliin ja ohjattiin sitten pyörillä ja lopuksi Ladoilla Suomeen” (Iltalehti 6.3.2019). Kuin pisteenä i:n päälle Niinistön ja Putinin selvitellessä itärajan turvapaikanhakijakriisiä, Putin ratkaisuehdotuksessaan kuin ohimennen huomautti edeltävässä virkkeessään Fortumin omistuksista Venäjällä ja Rosatomin Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta Suomessa.

Putinilla ei ole tapana huomautella ohimennen sattumalta.

Ainoa mieleen tuleva asia, missä Venäjä ei ole enää onnistunut vaikuttamaan kiilastrategiatoimillaan Suomen käyttäytymiseen, ovat Suomen ilmatilan loukkaukset. Lokakuun 6. päivän 2016 jälleen Venäjä ei ole loukannut enää kertaakaan Suomen ilmatilaa. Tuo oli ajankohta, jolloin Yhdysvaltain varapuolustusministeri Robert Work vieraili Suomessa eikä Venäjän ilmatilaloukkausprovokaatio enää onnistunut, kiitos Puolustus- ja Ilmavoimien tomeran voimannäyttötoiminnan.

Venäläiset Suomen ilmatilan loukkaukset päättyivät siihen paikkaan.

                                                                                   ****

Päivi Nergin Tiukka paikka -kirjassa Rajavartiolaitoksen raja- ja meriosaston päällikön, prikaatikenraali Pasi Kostamovaaran luonnehdinta Suomen itärajasta keskellä turvapaikanhakijakriisiä kuvaa hyvin Suomen kyvykkyyttä hallita itärajaansa. Rajavartiolaitos ja myös muut suomalaisviranomaiset valmistautuivat tuolloin Venäjän vastaisen maarajan repeämiseen. Rajavartiolaitoksen raja- ja meriosaston päällikkö Kostamovaara kuvaili sanatarkasti ”Venäjän vastaista rajaa portiksi, josta ihmisiä voi virrata lumien sulaessa Suomeen paljon ja helposti.

Kostamovaaran turvapaikanhakijakriisikuvailusta huolimatta Rajavartiolaitoksen vuoden 2016 tilinpäätökseen oli kuitenkin kirjattuna: ”Rajavartiolaitoksella on hyvä toimintakyky rajaturvallisuuden varmistamiseksi kaikissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa” (Rajavartiolaitoksen tilinpäätös 2016). Tuon lauseen Rajavartiolaitos on kopioinut myös vuosien 2017 ja 2018 tilipäätöksiin (Rajavartiolaitoksen tilinpäätös 2017 ja Rajavartiolaitoksen tilinpäätös 2018).

Rajavartiolaitoksen tilinpäätösten perusteella turvapaikanhakijoiden vyöryminen ei siis pitäisi olla Suomelle mikään ongelma, tulivatpa ne idästä tai lännestä, milloin tahansa ja kuinka suurina määrinä hyvänsä.

Suomessa Rajavartiolaitos on sotilasorganisaatio. Rajavartiolaitos on ikään kuin Suomen osa-ammattiarmeija, joka ottaa ensimmäisenä vastaan Venäjältä rajalle mahdollisesti tulevat häiriöt ja myös sotilaalliset häiriöt.

Rajavartiolaitoksen kokonaishenkilöstömäärä on noin 2700. Käytännössä jatkuva-aikaiseen rajavalvontaan rajavalvojia on pitämään itärajaa kiinni alle yksi per kilometri. Nukkuakin kun rajamiesten myös pitäisi välillä.

Tuolla miehityksellä Rajavartiolaitos ei kykene pitämään alkuunkaan itärajaansa kiinni, minkä myös Venäjä tietää sangen hyvin. Tästä huolimatta Suomi ei ole ollut kiinnostunut niistä järkevistä ehdotuksista, joissa Schengen-alueen ulkorajavalvontaa olisi sälytetty enemmän Frontexille. Suomen rajavalvonnalle Frontexin vahvemmasta roolista kyse olisi kynnyksen nostosta, mikäli Venäjällä olisi halukkuutta kohdistaa Suomen itärajaan vihamielisiä toimia.

Suomelta on ollut huonoa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kun se on suhtautunut kielteisesti Saksan ja Ranskan ehdottamaan Frontexin laajentamiseen EU:n ja Schengen-alueen rajojen valvonnan vahvistamaiseksi. EU-komissio on ehdottanut, että jäsenmaat laajentaisivat Frontexin 10 000 työntekijän raja- ja merivartiostoksi.

Suomen heikoin lenkki ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja myös puolustuspolitiikassa on siis Venäjän vastainen itäraja. Itäraja on myös se, jolla Venäjä voi tehokkaimmin vaikuttaa Suomeen kiilastrategian menetelmin. Venäjän toiseksi tehokkain tapa vaikuttaa Suomeen on energiayhteistyön ohella niiden yritysten toiminta Venäjällä, joissa Suomen valtiolla on suuri omistusosuus. Fortum on hyvä esimerkki.

Venäjä tietää itärajan merkityksen ja Venäjä tietää myös, ettei Suomi ole halukas ottamaan muilta apua itärajalleen. Suomi ei ole suhtautunut kielteisesti vain Frontexin laajentamiseen vaan myös Nato-jäsenyyteen. Suomi on kieltäytynyt kaikesta kollektiivisuudesta, millä se voisi varmistaa itärajan toimivuutta kaikissa olosuhteissa.

Suomi haluaa sopia kaikki asiat itse Venäjän kanssa ilman muiden apua ja tulokset olemme nähneet: Venäjä vie Suomea kuin vierasta sikaa.

Suomen harjoittama itärajapolitiikka on syytä kyseenalaistaa. Tuossa politiikassa on edelleen järki kaukana. Se, mikä oli jollain tavoin toimivaa suhteessa Neuvostoliittoon vielä kylmän sodan aikaan, ei ole toimivaa tänään suhteessa Venäjään. Hitaita ovat mielenmuutokset kohti nykyaikaan suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Todella hitaita.

                                                                                   ****

Yhdysvallat, Kanada ja EU hyväksyivät 15.3.2019 uudet Venäjä-pakotteet Venäjän Ukrainaan kohdistaneiden vihamielisten toimien johdosta Kertšinsalmessa ja myös muutoin. Yhdysvaltojen pakotelistalla on kuusi uutta henkilöä ja kahdeksan yritystä tai yhteisöä (U.S. Department of the Treasury 15.3.2019). Kanadan uudella pakotelistalla on 25 uutta henkilöä ja 13 yritystä tai yhteisöä (Government of Canada 14.3.2019), kun aikaisemmin pakotelistalla oli jo 93 henkilöä ja 55 yritystä tai yhteisöä. EU:n uudella pakotelistalla on puolestaan kahdeksan uutta henkilöä muttei yhtään uutta yritystä tai yhteisöä (Official Journal of European Union L73 15.3.2019).

Vertaillaan Yhdysvaltain ja EU:n asettamia pakotehenkilöitä. Yhdysvaltain pakotelistalle on kirjattuna seuraavat henkilöt:

  • Gennadi Medvedev (Геннадий Медведев)

  • Aleksei Najdehko (Алексей Найденко)

  • Sergei Stankevitš (Сергей Станкевич)

  • Ruslan Romaškin (Руслан Ромашкин)

  • Andrei Šein (Андрей Шеин)

  • Vladimir Vysotski (Владимир Высоцкий)

EU:n pakotelistalle on puolestaan kirjattuna seuraavat henkilöt:

  • Sergei Stankevitš (Сергей Станкевич)

  • Andrei Šein (Андрей Шеин)

  • Aleksei Saljajev (Алексей Саляев)

  • Andrei Šipitsin (Андрей Шипицин)

  • Aleksei Šatohin (Алексей Шатохин)

  • Ruslan Romaškin (Руслан Ромашкин)

  • Sergei Štšerbakov (Сергей Щербаков)

  • Aleksandr Drovhikov (Александр Дворников)

EU:n pakotelistalla olevista henkilöistä on hyvä kuvaus edellä mainitun linkin pdf-tulosteessa sivuilla L 73/17-L 73/19.

EU:n ja Yhdysvaltain pakotelistalla on siis kolme yhteistä henkilöä, jotka ovat Sergei Stankevitš, Andrei Šein ja Ruslan Romaškin. Yhdysvaltain listalta puuttuvat EU:n listalla olevat Aleksei Saljajev, Andrei Šipitsin, Aleksei Šatohin, Sergei Štšerbakov ja Aleksandr Drovhikov. EU:n listalta puuttuvat Yhdysvaltain listalla olevat Gennadi Medvedev, Aleksei Najdehko ja Vladimir Vysotski.

Gennadi Medvedev on puhutuin henkilö, joka on Yhdysvaltain listalla muttei EU:n listalla. Gennadi Medvedevin nimen nosti esiin Radio Free Europe/Radio Liberty perjantaina 15.3.2019 julkaisemallaan jutulla, jonka mukaan Suomi on estänyt Gennadi Medvedevin mukaanoton EU:n pakotelistalle (RFE/RL 15.3.2019):

According to several sources who spoke to RFE/RL under condition of anonymity, Admiral Gennady Medvedev, who is the deputy Head of the Border Service of the Federal Security Service of the Russian Federation – was initially due to be included to the sanctions list with the other eight Russians.

Diplomats said Finland had refused to add him. When approached by RFE/RL, the Finnish permanent representative to the European Union responded: ‘We cannot comment individual position of any member state, neither our own, so we will not comment.’”

Vapaasti suomennettuna:

Useiden RFE/RL:lle nimettömästi puhuneiden lähteiden mukaan Venäjän federaation liittovaltion turvallisuuspalvelun [FSB:n] rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö amiraali Gennadi Medvedev oli alun perin tarkoitus olla mukana pakotelistalla yhdessä kahdeksan muun venäläisen kanssa.

Diplomaattien mukaan Suomi oli kieltäytynyt lisäämästä Medvedeviä [pakotelistalle]. RFE/RL:n ottaessa yhteyttä Suomen pysyvää edustajaan EU:ssa, hän vastasi: ’Emme voi kommentoida minkään jäsenvaltion yksittäistä kantaa, emme [edes] omaa, joten emme kommentoi.’”

Miksi Suomi ei sallinut Gennadi Medvedevin asettamista EU:n pakotelistalle, siitä enemmän seuraavissa luvuissa.

                                                                                   ****

Sekä Yhdysvaltain että EU:n pakotelistalla ovat siis Sergei Stankevitš, Andrei Šein ja Ruslan Romaškin.

Sergei Stankevitš (henkilötietoja) on sotilasarvoltaan kontra-amiraali ja hän on FSB:n Krimin tasavallan ja Sevastopolin kaupungin rajavalvontayksikön päällikkö. Stankevitš on Yhdysvaltain pakotelistalla olevan Gennadi Medvedevin nimittämä. Tuo Stankevitšin johtama yksikkö on venäjänkielisenä Пограничное управление Федеральной службы безопасности Российской Федерации по Республике Крым, lyhennettynä ПУ ФСБ России по Республике Крым, ФГКУ.

Andrei Šein on niin ikään sotilasarvoltaan kontra-amiraali ja on FSB:n Krimin tasavallan ja Sevastopolin kaupungin rajavalvontayksikön merivartioston päällikkö.

Ruslan Romaškin puolestaan työskentelee samassa rajavalvontayksikössä kuin Stankevitš sekä Šein ja hänen virallinen asemansa on yksikön päällikkö (начальник службы). EU:n pakotelistakirjauksessa Šeinin tehtäväksi on kirjattu englannin kielellä ”Head of  the Service of  the Control Point”.

Kaikki nuo kolme herraa ovat joko Gennadi Medvedevin nimittämiä tai alaisia.

Jos FSB:n rajavalvontayksiköt kiinnostavat enemmän, voi niihin tutusta enemmän FSB:n kotisivuilla (Перечень пограничных управлений ФСБ России).

Yksityiskohtaisia henkilötietoja FSB:n työntekijöistä korkeimman johdon ja päällikkötason alapuolella on vaikea löytää. FSB:n omilla sivuilla sen työntekijöistä ei ole mitään tietoa.

Mistä Yhdysvaltain ja EU:n pakotelistojen erot johtuvat ja mistä ne kertovat?

Kaikki EU:n pakotelistalla olevat henkilöt ovat Stankevitšin, Šeinin ja Romaškinin tavoin ammattisotilaita eikä heillä ole poliittista valtaa. He ovat poliittisen vallan käskytettäviä sotilaskäskyillä. Sen sijaan Yhdysvaltain pakotelistalla on yksi sellainen henkilö niin korkealla tasolla, että hän omaa poliittista päätäntävaltaa. Tämä henkilö on Gennadi Medvedev.

Johtopäätös tämänkertaisesta Suomen pakoteasettelusta:

Suomi ei halua pakotelistalle sellaisia venäläisiä henkilöitä, joilla on Venäjällä poliittista päätäntävaltaa. Kaikkein vähiten Suomi haluaa pakotelistalle sellaisia henkilöitä, joilla on poliittista päätäntävaltaa Venäjän rajakysymyksissä. Suomi voi kyllä tukea esimerkiksi ilman poliittista valtaa olevien virkamiesten ja ammattisotilaiden pakotteita, muttei poliittista valtaa omaavien henkilöiden pakotteita. EU:n on pitkälti toiminut pakotepolitiikassa samoin kuin Suomi.

On ymmärrettävää, ettei nyt näillä tuoreillakaan henkilöpakotteilla ole paljonkaan merkitystä Venäjälle. Pakotteet ovat merkityksettömiä niin kauan kuin niitä asetetaan tällä tavoin Venäjälle todellista vahinkoa aiheuttamatta.

Stankevitšia, Šeinia ja Romaškinia vastaa Suomessa esimerkkinä Rajavartiolaitoksen Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja, eversti Ismo Kurki tai Suomenlahden merivartioston komentaja, kommodori Tom Hanén.

Suomessakin naurettaisiin Venäjän tapaan maha kippurassa, jos joku asettaisi nuo kaksi rajavartijaherraa ammattisotilaan roolissa jollekin pakotelistalle.

                                                                                   ****

Gennadi Medvedevillä on siis Venäjällä korkean asemansa puolesta poliittista päätäntävaltaa. Hänellä on poliittista päätäntävaltaa rajavartioasioihin ja ennen kaikkea hänellä on valtaa Venäjän arktisen alueen rajavalvonnan kehittämisessä. Hän on ollut Venäjän arktisen alueen rajavalvonnan tärkein eteenpäin viejä.

Tämän blogikirjoituksen alussa totesin selväsanaisesti, että Suomen ulkoisen ja myös sisäisen turvallisuuden heikoin lenkki on Venäjää vasten oleva itärajamme.

Turvapaikanhakijoiden vyöry vuodenvaihteessa 2015-16 oli Suomelle myös osa sisäisen turvallisuuden ongelmaa, jonka Venäjä tahallisesti synnytti.

Venäjä sai varsin vähäisillä toimilla Suomen täysin sekaisin. Venäjä sai varsin vähäisillä toimilla suomalaisviranomaiset ennenäkemättömään paniikkiin. Tuo paniikki kuvaa hyvin, kuinka heikko lenkki itäraja Suomelle on.

Vajaa 2 000 turvapaikanhakijaa Venäjältä riitti saamaan Suomen sekaisin. Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemien kautta loppuvuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 välillä tuli vain 1 741 turvapaikanhakijaa. Siis reilu yksi turvapaikanhakija per rajakilometri.

Huoli itärajan turvallisuudesta on keskeinen tekijä, miksi Suomi ei sallinut asettaa Gennadi Medvedeviä EU:n pakotelistalle.

                                                                                   ****

Gennadi Medvedev on ollut nykyisessä FSB-virassaan vuoden 2017 keväästä lähtien. Sotilasarvoltaan hän on varaa-amiraali ja hän on FSB:n Venäjän rajavartiolaitoksen (Пограничная служба ФСБ России, ПС ФСБ России) varapäällikkö ja merivartioston (Береговая охрана Пограничной службы ФСБ России, БОХР ПС ФСБ России) johtaja (Замруководителя Пограничной службы ФСБ России, руководитель департамента береговой охраны).

Suomensin пограничная служба -määritteen tuossa rajavartiolaitokseksi, vaikka sen sanatarkka käännös on rajapalvelu. Vastaa toiminnaltaan kuitenkin Suomen Rajavartiolaitosta.

Gennadi Medvedev kuuluu FSB-organisaatiossa neljänneksi korkeimmalle tasolle pääjohtajan, neljän varajohtajan ja rajavartilaitoksen johtajan alapuolella. Gennadi Medvedev vastaa siis Venäjän merirajavalvonnasta. Venäjän rajavalvonnassa hän on toiseksi korkeimmalla tasolla varapäällikkönä. Hänellä on sananvaltaa, jos turvapaikanhakijoita alkaisi taas vyöryä Suomeen läpi itärajan.

Toukokuussa 2017 venäläinen MK-sivusto (Московский Комсомолец) haastatteli tuoretta merivartioston johtajaa (MK 25.5.2017).

Haastattelujutun otsikko oli ”Яхтсмены, туристы, браконьеры: ФСБ составила портрет нарушителя морской границы”. Vapaasti suomennettuna: ”Purjehtijat, turistit, salakalastajat: FSB on muodostanut kuvan merirajan loukkaajasta”.

Gennadi Medvedevin haastattelussa on kaksi kohtaa myös Suomeen ja Itämereen viitaten.

"Были ли случаи вооруженного столкновения между береговой охраной и частными владельцами дорогих яхт?

- Насколько яхты дорогие, не берусь утверждать. Для нас важным является не то, какова их стоимость, а насколько владельцы осознают допущенное нарушение.

В прошлом году сотрудниками береговой охраны на различных морских направлениях за нарушения режима государственной границы к административной ответственности привлечены капитаны семи яхт под флагами России, Финляндии, Франции, Швеции и США."

Vapaasti suomennettuna:

Onko rannikkovartioston ja kalliiden yksityisten huvijahtien omistajien välillä ollut aseellisia yhteenottoja?

- Vaikka huvijahdit ovat kalliita, ei sillä ole merkitystä. Meille ei ole tärkeää, kuinka paljon ne maksavat, vaan missä määrin niiden omistajat ovat tietoisia tehdyistä rikkomuksista.

Viime vuonna rannikkovartiosto asetti vastuuseen eri merireiteillä rajarikkomuksista yhteensä seitsemän Venäjän, Suomen, Ranskan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen lipun alla olevien aluksien päällikköä.

Seitsemän rajarikkomuksen määrää on pidettävänä vähäisenä, mutta mukana oli siis myös suomalainen alus tai aluksia.

Ja lisäksi:

”А можно конкретнее? Где серьезнее всего ситуация?

- Сложная ситуация остается в Черном море, где присутствуют военные корабли стран НАТО. Мы фиксируем интенсивность учебно-тренировочных мероприятий судами ВМС Швеции, Польши, Франции, Германии вблизи наших морских границ в Балтийском море.

В российских арктических морях очень активны некоторые международные экологические организации. Нам кажется, что их деятельность под прикрытием лозунгов «борьбы за экологию» направлена на срыв реализации важных государственных экономических проектов."

Vapaasti suomennettuna:

"Voitteko tarkentaa? Missä on vaikein tilanne?

- Tilanne on vaikea edelleen Mustallamerellä, jossa liikkuu Nato-maiden sota-aluksia. Noteeraamme Ruotsin, Puolan, Ranskan ja Saksan merialusten harjoitustoiminnan intensiteetin lähellä Itämeren merirajojamme.

Jotkut kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat hyvin aktiivisia Venäjän arktisilla vesillä. Meistä näyttää siltä, ​​että ’ekologisen taistelu’ -iskulauseiden suojissa he pyrkivät häiritsemään [Venäjän] valtion tärkeiden taloudellisten hankkeiden toteuttamista."

Medvedev asetti haastetussa Venäjän 13 merialueen kärjen hankaluusjärjestykseen. Hankalin ja haastavin Venäjälle on Mustameri ja seuraavana on Itämeri.

                                                                                   ****

Kun aikaisemmin otin esille Suomen ja Venäjän välisen maarajan esimerkkinä Venäjän helposta tavasta toteuttaa kiilastrategiaa, niin Venäjä voi toteuttaa kiilastrategiaa Suomea kohtaan myös merillä, mistä rajavartioinnin osalta vastaa nyt siis Gennadi Medvedev.

Ja onhan Venäjä jo toiminut epäilyttävin perustein Suomea vastaan myös merillä.

Venäläisalus pysäytettiin Haminassa marraskuussa, nyt suomalaisia rahti­aluksia on pysäytetty ennätysmäärä Venäjällä - tarkastukset ovat olleet ’erittäin perusteellisia’” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa vuoden 2018 alussa (HS 9.1.2018). Asiasta uutisoi hieman myöhemmin myös Yle (Yle 10.1.2018).

Venäjä pysäytti ”tarkastuksiin” suomalaisia rahtialuksia loppuvuoden 2017 ja alkuvuoden 2018 aikana venäläissatamiin yhteensä seitsemän kappaletta. Aluksia pysäytettiin ja ”tarkastettiin” Pietarin, Viipurin, Laukaansuun (Ust-Lugan) sekä Koiviston (Primorskin) satamassa. Tarkastuksissa oli mukana myös FSB:n merivartiosto, jota siis tuolloin johti jo Gennadi Medvedev. Tarkastuksissa oli toki mukana myös muita viranomaistahoja kuin vain FSB.

Venäjän federaation tullilaitos (ФТС России) ja FSB:n rajavartiolaitos ovat tehneet hieman tiiviimpää yhteistyötä sen jälkeen, kun tullin entinen johtaja Andrei Beljanikov (Андрей Бельянинов) vaihtui hänen harjoittaman korruption seurauksena Vladimir Bulaviniin (Владимир Булавин). Bulavinilla on FSB-tausta.

Berner: Suomalaislaivojen pysäytykset Venäjällä merkittävä ongelma varustamoille” oli uutisotsikko Ylen sivuilla päivää myöhemmin (Yle 11.1.2018). Suomessa ymmärrettiin, että kyseessä on samanlainen Venäjän näytös kuin vaikkapa turvapaikanhakijaepisodi paria vuotta aikaisemmin.

Suomalaismiehen risteilyalus takavarikoitiin Venäjällä juhannuksena, eikä yrittäjä ole saanut sitä vieläkään takaisin – ’Joku haluaa näyttää, että heillä on valtaa’” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa marraskuun alussa 2017 (HS 2.11.2017). Tätä operaatiota johti Venäjän tulli, ei FSB:n rajavartiolaitos.

Tuossa asiassa Venäjän toimintaa ei kuitenkaan voi pitää poliittisiin tarkoitusperiin viittavana samoin kuin ei myöskään Greenpeacen aktivistien ja suomalaisen Sini Saarelan pidättämistä Gazpromin öljynporauslautalla Petšoranmerellä Siperiassa tehdyn protestin seurauksena vuonna 2013 (Yle 26.9.2013). Medvedev tosin viittasi edellä mainitussa MK-sivuston haastelussa yhtenä ongelmana kansainvälisten ympäristöjärjestöjen aktiivisuuteen Venäjän arktisilla merialueilla.

                                                                                   ****

Suomi siis rikkoi EU:n pakoterintaman, kun se ei sallinut FSB:n rajavartiolaitoksen apulaisjohtajan ottamista mukaan EU:n pakotelistalle.

Venäjä kiittää taas kerran Suomea urhokkaasta toiminnasta Venäjän eduksi ja EU:n yhtenäisyyden rikkomisesta.

Suomen ajatus lienee ollut, että Gennadi Medvedevin ottaminen mukaan pakotelistalle olisi saattanut synnyttää taas kerran Venäjän provokatiivisia toimia Suomen maa- ja merirajoilla tai muutoin vaikkapa maiden rajan ylittävässä liikenteessä. Suomella petti siis taas kerran kantti.

Presidentti Niinistö on perännyt moneen otteeseen EU:lle suurvalta-asemaa. Niinistön mukaan EU:lla ei ole tällä hetkellä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän tapaan sananvaltaa, kun maailman asioita päätetään.

Euroopan unionin on löydettävä maailmanpolitiikan vaikuttajana yhteinen kanta ja ääni, jotta EU on uskottava kansainvälisen politiikan toimija, Niinistö sanoi. Nyt Euroopan yhtenäisyys rakoilee, ja riitely syö EU:n uskottavuutta. ’Meillä on vaikeuksia muodostaa selkeä eurooppalainen ääni.’” on lainaus Helsingin Sanomista presidentti Niinistön toteamisista Münchenin turvallisuuskonferenssissa (HS 16.2.2019).

Kukas nyt oli romuttamassa EU:n Venäjä-pakotelistan yhtenäisyyttä ja uskottavuutta, kun Venäjä on toiminut hyväksymättömällä tavalla Ukrainaa vastaan? Se oli presidentti Niinistön johtama Suomi.

EU:n jonkinmoinen suurvalta-asema edellyttäisi, ettei jokainen EU-maa haastaisi yhtenäisyyttä pienissä asioissa eikä eteenkään Venäjään liittyvissä asioissa, joissa Suomi on näköjään taas kerran ollut haastamassa yhteistä pakotelinjaa.

Presidentti Niinistön on aivan turha haikailla EU:ta mihinkään suurvalta-asemaan niin kauan kun Suomi käyttäytyy näin omista lähtökohdista lähtien eikä EU:n yhteisistä lähtökohdista lähtien.

Oma pesä siis aluksi kuntoon, presidentti Niinistö.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Suomi ei vieläkään tiedä onko se lintu vai kala. Lentokalan lento on aika lyhyt, mitä olen Atlantilla seurannut.
Tulee taas mieleen JKP:n opit, vieläkö pätevät nykymaailmassa ?

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Ari Pesonen: "Turvapaikanhakijoiden vyöry vuodenvaihteessa 2015-16 oli Suomelle myös osa sisäisen turvallisuuden ongelmaa, jonka Venäjä tahallisesti synnytti."

Samaahan Venäjä yritti silloin myös Pohjois-Norjan raja-asemilla. Mitä teki Nato-maa Norja? Muutti pikaisesti rajavalvontalakejaan ja laittoi puomit kiinni. Se oli siinä. Homma hoidettu muutamassa päivässä ja ilman tarvetta minkäänlaiseen konttaamisen. Suomi sen sijaan...no, olkoon.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Nythän me emme tiedä millainen Norjan ja Venäjän välisen rajan raja-asemien fyysiset järjestelyt ovat.

Suomen itärajalla Suomen raja-asema on tyypillisesti muutaman sadan metrin päässä itse rajasta. Jos venäläiset päästävät siirtolaisia oman rajapuominsa läpi, he ovat heti Suomen alueella.

Mitä Suomi voi siinä tilanteessa tehdä? Väki on jo Suomessa eikä Venäjä ota heitä takaisin. Ja kun siirtolainen kohtaa rajavartijan, hän lausuu "asylum".

Game over!

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Ari Pesonen: "Suomi siis rikkoi EU:n pakoterintaman, kun se ei sallinut FSB:n rajavartiolaitoksen apulaisjohtajan ottamista mukaan EU:n pakotelistalle."

Kiinnostaisi tietää, kuinka korkealla valtiollisella tasolla tuo EU-rintaman rikkomispäätös tehtiin, eli kuka sen päätöksen viime kädessä teki? EU-asioistahan Suomessa vastaa lähinnä pääministeri ja Venäjä-politiikkaa hoitaa presidentti. Viimeksi mainittu on ollut kovasti mustasukkainen omasta tontistaan.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Uskallan väittää, että lopullisen päätöksen teki presidentti Niinistö.

Vahinko, että TP+UTVA-kokoukset ovat salattuja eikä niistä saa julkisuuteen tietoja.

Kun asia on poikkeuksellisesti vuodettu muiden EU-maiden toimesta julkisuuteen, Suomen käyttäytyminen on ilmeisen paljon ärsyttänyt.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Kirjoitus tuo hyvin esiin Suomen surkean tilanteen suhteessa Venäjään. Niinistön haikailu Euroopan suurvalta-aseman perään ovat lapsellisia. Luulisi, että sokeakin näkee, ettei EU:sta koskaan kehity sellaista peluria, jolla olisi asiaa isojen poikien pokeripöytiin.

Seuraava kohta kirjoituksessa pisti vähän silmään: "...eikä Venäjän ilmatilaloukkausprovokaatio enää onnistunut, kiitos Puolustus- ja Ilmavoimien tomeran voimannäyttötoiminnan".

En pidä tunnistuslentoja kovinkaan tomerina voimannäyttöinä. Ne ovat lähinnä kallista teatteria. Kaikki tietävät, ettei Suomi pudota venäläiskoneita, eikä itse teossa kiinni jääminen ole ennenkään venäläisiä pahemmin häirinnyt.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kyse tuolloin oli, että Ilmavoimat oli hyvin arvannut, että ilmatilan mahdollinen loukkaus on tulossa, kun Yhdysvalloista oli varapuolustusministeri Work tulossa. No, sehän sitten tuli, ilmatilan loukkaus siis. Hornetit olivat ikään kuin hollilla ja valmiina. Lienevätkö olleet Vantaalla tai muualla lähellä rannikkoa.

Tulos oli hyvä, kun ilmatilan loukkaukset loppuivat. Toki emme tiedä, jos seuraava loukkaus olisikin jo huomenna.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Melkeinpä toivoisin, että seuraava ilmatilaloukkkaus olisi sellainen, jossa venäläiskone lentäisi syvällä Suomen ilmatilassa esim. 30 minuuttia, eikä reagoisi mitenkään suomalaiseen hävittäjään ja sen viesteihin.

Suomen pitäisi tällaisen jälkeen oikeasti miettiä, mikä sen asema on Venäjän kyljessä ilman liittolaisia, ja miten vastaaviin tapahtumiin reagoidaan jatkossa. Ehkä olisi helpointa olla huomaamatta niitä lainkaan?

Itärajan turvapaikanhakijadumppaus oli todella nolo. Se osoitti, että jos Venäjä lyö, Suomi ei uskalla nostaa edes kättä eteen suojatakseen itseään.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen Vastaus kommenttiin #8

Venäjä mitoittaa niin painostustoimensa kuin kehunsakin Suomeen päin päämääränään pitää Suomi pois Natosta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #9

Varmasti näin, mutta onko se Suomen etu: pysyä Naton ulkopuolella?
Ellei, niin pelleilyn pitäisi loppua!

Näyttää siltä, että ajankohtaisinta tietoa turvallisuuspolitiikastamme Venäjää koskien saa Ari Pesoselta. Kiitokset!

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

"Hyvä kiilastrategian esimerkki - oikeinpa kouluesimerkki - on Venäjän järjestämä kolme kuukautta kestänyt turvapaikanhakijakriisi Suomen itärajalla vuosien 2015-16 taitekohdassa."

Kenen järjestämä oli kuukauden räjähdestrategia, jonka tuloksena oli valtaisa 35 000 ihmisen turvapaikanhakijakriisi Suomen länsirajalla? Itärajallahan oli vain 1 500 ihmistä, joista valtaosa käännytettiin takaisin.

Mutta sellaista on nykymeno. Russofobiaa on väännettävä vaikka kummituksista!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuossa turvapaikanhakijapainostusdilemmassa olen kerettiläisesti hiukan samoilla linjoilla kuin "Venäjän puolustelijat" ovat.

Suomella on valvottu itäraja ja lainsäädäntö, joka määrää miten sen voi Suomeen päin ylittää. Turvapaikanhakijoiden anomukset käsitellään pykälien mukaisesti.

Jos Venäjää on voitu pitää turvattomana maana siten kuin kansainväliset sopimukset tuon turvattomuuden määrittelevät, niin siinä tapauksessa turvapaikka on oikeutetusti myönnetty. Muussa tapauksessa sitä ei olisi tarvinnut myöntää. Aivan siitä riippumatta kenenkä neuvosta, usutuksesta tai avunannosta johtuen hakija on rajalle saapunut.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset