AriPesonen1

Pohjoismaat julkistavat sotilastiedustelun vuosiraportit - Suomelle ei sallittua

  • Kuva 1. Tanskan tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
    Kuva 1. Tanskan tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
  • Kuva 2. Viron tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
    Kuva 2. Viron tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
  • Kuva 3. Norjan tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
    Kuva 3. Norjan tiedusteluraportin kansi. Tällaisia Venäjää uhkana pitäviä raportteja Suomen Puolustusvoimat ei voi julkaista.
  • Kuva 4. Ruotsin tiedusteluraportin kansi. Tällaisiakaan raportteja Suomen Puolustusvoimat ei ole julkaissut.
    Kuva 4. Ruotsin tiedusteluraportin kansi. Tällaisiakaan raportteja Suomen Puolustusvoimat ei ole julkaissut.
  • Kuva 5. Ruotsin FRA:n tiedusteluraportin kansi. Tämän raportin taso olisi riittävä Suomellekin signaalitiedustelussa.
    Kuva 5. Ruotsin FRA:n tiedusteluraportin kansi. Tämän raportin taso olisi riittävä Suomellekin signaalitiedustelussa.

Suomen Puolustusvoimissa sotilastiedustelua hoitaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Laitoksella ei ole omia internetsivuja, vaan pelkästään lyhyt esittely Puolustusvoimien sivuilla (PVTIEDL).

Tiedustelulaitos on Pääesikunnan alainen laitos, joka seuraa, analysoi ja raportoi sotilasstrategista ja lähialueen sotilaallista tilannetta. Tiedustelulaitoksen tehtäviä ovat muun muassa vastuu puolustushallinnon paikka- ja olosuhdetietopalvelusta, sotilastiedustelu- ja turvallisuustoimintojen täydennyskoulutus sekä kriisinhallintaoperaatioiden tukeminen.” Puolustusvoimien PVTIEDL-sivu kirjaa.

Tiedustelulaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät ole julkista tietoa. Laitosta leimaa salamyhkäisyys.

Tiedustelulaitosta johtaa kommodori Juhani Karjomaa, joka on ollut virassaan melko tarkasti vuoden päivät 1.4.2018 alkaen.

Suomen sotilastiedusteluun liittyen Pääesikunnassa on myös Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö. Tasavallan presidentti nimitti vastikään 18.1.2019 uudeksi tiedustelupäälliköksi prikaatikenraali Pekka Toverin (HS 18.1.2019).

Aikaisempi tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-aho valittiin puolestaan neuvottelevaksi virkamieheksi puolustusministeriöön 1. toukokuuta alkaen. Asiasta uutisoitiin helmikuun lopulla (MTV3 28.2.2019), kun Pekka Toverin virka Ohra-ahon korvaajana oli varmistunut. Tehtävään järjestettiin avoin haku, jossa uutta virkaa haki yhteensä 17 henkilöä.

Ohra-ahon uusi virka liittyy sotilastiedusteluun, kun nyt uusi tiedustelulaki on astumassa voimaan. Kyse näissä kahden henkilön henkilöjärjestelyissä on uudesta tiedustelulainsäädännöstä ja puolustushallinnon valmistautumisesta lainsäädännön mahdollistamiin uusiin verkkotiedustelutehtäviin.

Ohra-aho ohitti valinnassa mm. tiedustelupäällikköedeltäjänsä Georgij Alafuzoffin, joka toimi aikaisemmin Euroopan unionin sotilastiedustelun (Military Staff of the European Union, EUMS, The Intelligence Directorate, INT) päällikkönä.

Alafuzoffin kohtalo nimityksessä lienee ollut iän lisäksi Venäjä-mielisyys ja omintakeiset Venäjä-käsitykset, jota hän on osoittanut liikaa tiedustelutoimissaan Brysselissä ja yhä edelleen sivuun siirtymisen jälkeenkin (esim. South Front 2.11.2018). Alafuzoffinin Venäjän toimia ymmärtävät kannanotot ovat saaneet kiitosta Venäjällä (Тасс 30.10.2018).

Uskallan väittää, että  Alafuzoff sinetöi kohtalonsa läntisissä tiedustelupiireissä jo vuonna 2014 heti Venäjän Krimin valloituksen jälkeen: ”EU:n tiedustelujohtaja: Venäjä ei ole asemoitunut sotilaallisesti Ukrainaan” (Yle 14.4.2014).

Alafuzoff oli Halosen Venäjä-mielisen ulkopolitiikan ilmentymä ja luojan kiitos, että hänestä on viimein päästy tiedusteluasioissa eroon lopullisesti. Kauan se kyllä kesti.

                                                                                        ****

Tiedustelupäällikkö Ohra-aho tuli meille tutuksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti jutun Suomen sotilastiedustelun avoimuudesta. Kyse oli vuodatetuista tiedoista, jotka Suomen signaalitiedustelua harjoittavassa tiedustelulaitoksen alaisessa Viestikoekeskuksessa oli määrätty salaisiksi (HS 16.12.2017).

Helsingin Sanomien jutun pohjalta asia nousi median ykkösaiheeksi viikkojen ajaksi. Myös poliisi alkoi tutkia tietovuotoa, joka ei vieläkin kesken lähes puolentoista vuoden jälkeen.

Hitaita ovat siis poliisin tutkintakiireet merkittävissäkin asioissa.

Kenraalimajuri Ohra-aho ei ollut ainakaan vielä vuoden 2017 lopulla halukas lisäämään sotilastiedustelun avoimuutta. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi Puolustusvoimien olevan kriisiorganisaatio, joka on rakennettu äärimmäisiä poikkeusoloja varten. Hänen mukaansa tietojen julkisuutta peilataan tätä vasten eikä tiettyjä asioita siksi kerrota. Esimerkiksi sotilastiedustelun budjetti kertoisi Ohra-ahon mukaan heti Suomen sotilastiedustelun suorituskyvystä (HS 21.12.2017).

Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien julkisuutta peilataan äärimmäisiä poikkeusoloja varten, ei tavanomaista rauhanoloa varten.

Totta kai voisimme kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska suorituskykymme ei saa paljastua. Lähtökohtaisesti kaikki raporttimme ovat tavallaan salassa pidettäviä, ja niiden tekeminen julkiseksi vaatii aivan erityistä huomiota.” (HS 21.12.2017).

Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien sotilastiedustelu voisi kertoa enemmän, mutta suorituskyky ei saa paljastua.

Ohra-aho mainitsi Helsingin Sanomien jutussa Norjan tiedustelupalvelun esimerkkinä organisaatiosta, joka julkaisee informatiivisia selvityksiä omasta toiminnastaan. Ohra-ahon mukaan Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja, jotta asiakirjat voitaisiin ”sanitoida” eli puhdistaa salaisesta tiedosta.

Ohra-aho siis ilmoitti joulukuussa 2017, että Norjan tiedustelupalvelun kaltaisten vuosiraporttien tuottaminen Suomen sotilaalliselle tiedustelulle on vain budjettikysymys. Siis pelkästään rahakysymys.

Jo tässä vaiheessa on Ohra-aholle syytä kertoa Norjan vuosittain julkaistavista tiedusteluraporteista, että niiden tuottaminen ei edellytä mitään puhdistamista salaisesta tiedosta.

Lisäksi sen laatuisten vuosiraporttien laatiminen, mitä Norjan tiedustelupalvelu tuottaa ja joista enemmän jäljempänä tässä blogikirjoituksessa, ovat kustannuksiltaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Jos Suomen sotilastiedustelun suuruus ei ole ihan vain muutaman kymmenen tuhannen euron luokkaa, ei uusia budjettivaroja edellytetä. Tuollaisia raportteja Suomen sotilaallisen tiedustelun pitää kyetä laatimaan ruinaamatta lisää budjettirahaa. Suojelupoliisikin kykenee.

                                                                                        ****

Verrataanpa Suomen sotilastiedustelua lähimpien verrokkimaittemme sotilastiedusteluihin. Otan tässä verrokkimaiksi Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin, jotka ovat Nato-maita Ruotsia lukuun ottamatta. Verrattaessa Suomen sotilastiedustelun julkisuutta näiden pohjoismaisten verrokkimaiden sotilastiedustelujen julkisuuteen, erot ovat varsin suuret.

Pohjoismaista Islannissa ei ole omaa sotilastiedustelua eikä pysyvää armeijaa, siksi tilalla verrokkimaana on Viro. Islanti on kuitenkin Nato-maa.

Suomi ei ole juurikaan uudistunut sotilastiedusteluaan yhtään tai olleenkaan kylmän sodan ajoista. En puhu nyt tiedustelutekniikasta ja tiedustelumenetelmistä vaan toimimisesta muuttuneessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Tosin tiedustelutekniikassakin vasta nyt Suomi on uuden tiedustelulainsäädännön myötä pääsemässä kiinni verkkotietoihin.

Täysin suljetun laitoksen on mahdoton uudistua kohti nykyaikaa, se on selvää. Suljetuilla laitoksilla on tapana ylihierarkisoitua. Suljetut ja muusta yhteiskunnasta erillään olevat laitokset ovat uudistuskyvyttömiä. Entinen Neuvostoliitto on hyvä esimerkki. Ulkoinen paine ei muodostanut tarvetta yhteiskunnan laitoksien uudistuksille. Yhden henkilön yksioikoiset näkemykset laitosorganisaatiossa saattoivat jumittaa tarpeellisia uudistuksia vuosikymmeniä.

Suomen sotilaallisen tiedustelun julkisuuden uudistushaluttomuus ilmeni myös tiedustelulakien valmistelun yhteydessä, kun Ohra-aho kävi esittelemässä näkemyksiään eduskunnassa.

Tanskassa, Virossa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sotilastiedustelu on organisoitu eri tavoin riippuen muun muassa siitä, kuuluuko saman laitoksen sisään kansallisen turvallisuuden uhkia torjuen myös sisäisen ja ulkoisen tiedustelun tehtäviä.

Suomessa ikään kuin sisäisen turvallisuuden mutta myös kansallisen turvallisuuden tiedustelutehtäviä hoitaa Suojelupoliisi (Supo). Suomen kaksi tiedustelulaitosta ovat siis Puolustusvoimien tiedustelulaitos ja Supo.

Tanskassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Forsvarets Efterretningstjeneste (FE) ja Supoa Politiets Efterretningstjeneste (PET).

Virossa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Välisluureamet (Välisluureamet) ja Supoa Kaitsepolitseiamet (Kapo).

Norjassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Etterretningstjenesten (Etterretningstjenesten) ja Supoa Politiets sikkerhetstjeneste (PST). Norjassa on myös puolustusvoimien pääesikunnan alainen Forsvarets sikkerhetsavdeling (FOST, vanha FSA), joka on puolustusvoimien tiedustelu- ja vastavakoilu. Organisaatiolla ei ole omia sivuja eikä sen toiminnasta juurikaan löydy julkisia tietoja.

Norjassa digitaalista tietoturvallisuutta hoitaa Nasjonal sikkerhetsmyndighet (NSM), jonka vastuulla on kyberturvallisuus mukaan lukien myös sotilaallinen kyberturvallisuus.

Ruotsissa sotilastiedustelu on hajautetumpaa. Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten (MUST) ja sen kolme toimistoa (Kontoret för särskild inhämtning, KSI, Underrättelsekontoret, UNDK ja Säkerhetskontoret, SÄKK). Ruotsissa signaalitiedustelua suorittaa Försvarets radioanstalt (FRA), mitä Suomessa vastaa tiedustelulaitoksen alainen Viestikoekeskus. Supoa vastaa Säkerhetspolisen (Säpo). Ruotsissa sotilaallinen tiedustelu on tässä kirjoituksessa mainituista verrokkimaista viranomaishajautetuinta.

Venäjällä Suomen Puolustusvoimien Tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin tiedustelupäähallinto GRU, joka nykyisin on GU (Главное управление Генерального штаба Вооружённых сил Российской Федерации,  ГУ ГШ ВС РФ, entinen Главное разведывательное управление, ГРУ ГШ ВС РФ). Supoa kutakuinkin vastaa Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB (Федеральная служба безопасности, ФСБ).

Edellä mainitut vastaavuudet ovat karkeita ja suurpiirteisiä, koska hallintorakenteet ja niille sälytetyt tehtävät ovat kussakin maassa omansa. Esimerkiksi Venäjällä FSB:lle kuuluu rajavalvonta.

                                                                                        ****

Verrataanpa hieman Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen ja muun sotilaallisen tiedustelun avoimuutta edellä mainittujen neljän verrokkimaan sotilastiedustelulaitosten avoimuuteen.

Avoimuus ei ole koskaan itsetarkoitus, kuten ei myöskään salaaminen.

Kun tiedustelulait astuvat Suomessa voimaan, on myös sotilastiedustelun saatettava avoimuus meidän verrokkimaiden tasolle.

Uuden tiedustelulain uudet tiedusteluvaltuudet edellyttävät uutta avoimuutta, jotta tiedusteluorganisaatio instituutiona kykenee saamaan demokratiassa oikeutensa ja oikeutuksensa. Kyse on hyväksyttävyydestä. Tämä koskee myös sotilaallista tiedustelua.

Paljon muutosta ei tarvita, mutta tarvitaan kuitenkin. Suurimmat haasteet taitavat olla sotilasvirkamiesten asenteessa, jotka eivät ole oppineet Suomessa vieläkään olemaan julkisuudessa antamassa tietoja.

Ohra-ahon julkisuudessa esittämät perusteet kaiken kattavalle salaamiselle ovat hieman eriskummallisia ja omintakeisia (esim. HS 21.12.2017, HS 26.12.2018 ja Ruotuväki 27.2.2019).

Asioiden salaamiselle pitää olla aina perusteet. Kukaan ei toki vaadi esimerkiksi Puolustusvoimien viestintälaitokselta keskeisen operatiivisen tiedon tai suorituskyvyn julkistamista.

Suomen sotilaallisen tiedustelun on syytä ottaa mallia Suposta, joka julkistaa raportteja sekä runsaasti tiedotteita (Supo, tiedotteet). Supon päällikkö Antti Pelttari on hyvänä esiintyjänä ollut valmis pyydettäessä esiintymään julkisuudessa lisäten luottamusta Supoon ja sen toiminnan oikeutukseen.

Suojelupoliisi tekee vuosittain yli sata strategista analyysiraporttia. Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoden 2018 katsaus julkaistiin viime joulukuussa (Kansallisen turvallisuuden katsaus 2018).

Neljässä vertailumaassa sotilaallisilla tiedusteluilla ovat omat edellisessä luvussa linkitetyt internetsivut (FE, Välisluureamet, Etterretningstjenesten ja FRA) ja vain Ruotsin sotilaallisella tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla (MUST) ovat sivut puolustusvoimien sivujen alla. Kyseiset tiedusteluorganisaatiot julkaisevat vuoisraportteja ja muuta kirjallista aineistoa tiedotteineen. Tiedustelut pitävät tiedotustilaisuuksia ja julkistamistilaisuuksia, joista parhaimpana on Norjan käytäntö.

Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelunpäällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde piti viimeksi helmikuussa erinomaisen tilaisuuden, jossa käytiin läpi vuosiraportin sisältöä sekä yksityiskohtaisesti todisteita Venäjän GSM-signaalihäirinnästä Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä (Oslo Militære Samfund 12.2.2019).

Suomessa Puolustusvoimien tiedustelulaitos eikä muu sotilaallinen tiedusteluorganisaatio toimita mitään näistä toimista. Ei yhtään mitään. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksella ei ole edes omia internetsivuja, mistä vastaavana esimerkkinä Venäjän GU. Sen sijaan Yhdysvalloissakin keskeisellä ulkoisilla ja sotilaallisilla tiedusteluorganisaatioilla ovat sentään omat sivut (CIA, DIA, NSA, ATF jne.)

                                                                                        ****

Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelu FE:n (Forsvarets Efterretningstjeneste) tuorein 60-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018). Raportin etusivu on kuvassa 1.

Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) tuorein 72-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (International Security and Estonia 2019). Raportin etusivu on kuvassa 2.

Norjan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) tuorein 53-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (Fokus 2019). Asiakirjan alaotsikko on ”Etterretningstjenestens vurdering av aktuelle sikkerhetsutfordringer”, mikä on kutakuinkin suomennettuna ”Tiedustelupalvelun arvio ajankohtaisista turvallisuushaasteista”. Raportin etusivu on kuvassa 3.

Kaikki oheiset kolme sotilaallisen tiedustelun vuosiraporttimaata ovat Nato-maita.

Ruotsin sotilaallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu MUST:n (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten) viimeisen 44-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (Årsöversikt 2016). Raportin etusivu on kuvassa 4. Myös esimerkiksi vuoden 2009 36-sivuinen raportti löytyy verkosta (Årsrapport säkerhetstjänst 2009) kuten myös 46-sivuinen vuoden 2008 raportti (Årsrapport säkerhetstjänst 2008). Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos FRA:n (Försvarets radioanstalt) viimeisen 28-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (Årsrapport 2016). Raportin etusivu on kuvassa 5.

Verrokkimaamme sotilaalliset tiedustelupalvelut antavat siis sellaista tietoa julkisuuteen, jota Suomen sotilaallinen tiedustelu ei halua antaa, ei kykene antamaan ja tai ei ole sallittu antamaan. Ei ole koskaan antanut.

Mistä on kysymys, kun sotilaallinen tiedustelumme elää edelleen eri maailmoissa kylmän sodan ajan tyyliin verrattuna tärkeimpiin verrokkimaihimme?

Kyse on Venäjästä.

                                                                                        ****

Venäjän lisäksi kyse on todennäköisesti myös vähäisistä Suomen sotilaallisen tiedustelun voimavaroista ja siitä johtuvista tiedustelun puutteista, mihin viittaa Ohra-ahon Helsingin Sanomille joulukuussa 2017 antama kommentti. Jos tiedustelu ei ole kunnossa, ei siitä haluta antaa pienintäkään tietoa.

Kenraalimajuri Ohra-ahon ”Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja” -kommentti Helsingin Sanomissa (HS 21.12.2017) osoittaa, ettei varoja ole todellakaan paljon, jos muutaman kymmen tuhannen euron ja muutaman kymmenen sivun vuosiraportin laatiminen edellyttäisi jo lisärahoitusta valtion budjetista.

Sinänsä tuo Ohra-ahon rahapula kuulostaa erikoiselta, kun Suomi kuitenkin osti Lockheed Martinilta vuonna 2010 Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmän, jonka sijoittaminen uuteen Airbusin Casa C-295M -kuljetuskoneeseen (CC-1) maksoi investointina alkuperäisbudjettitietojen mukaan 112 miljoonaa euroa.

Kenraalimajuri Ohra-ahon ”Totta kai voisimme kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska suorituskykymme ei saa paljastua. ” -kommenttiin Helsingin Sanomissa (HS 21.12.2017) voidaan puolestaan todeta, ettei sotilastiedustelulta edellytetä muuta julkistettavaksi kuin mitä uusi tiedustelulaki edellyttää ja mitä muut läntiset Suomen verrokkimaat julkaisevat vuosiraporteissaan ja muissa tapauskohtaisissa selvityksissään. Tässäkään asiassa Suomi ei voi jäädä muista länsimaista jälkeen.

Tapauskohtaisista selvityksistä hyvä esimerkki on Norjan tiedustelupalvelun julkaisemat todisteet Venäjän GPS-signaalihäirinnästä pohjoisessa Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä. Olen käsitellyt noita todisteita tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Norja kykeni toimittamaan Venäjälle todisteet GPS-häirinnästä - Suomi ei kyennyt” (US-blogi 24.3.2019).

Kukaan ei pyydä Puolustusvoimia avaamaan esimerkiksi Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmää ja kuinka monta työasemaa ympäri maata on 12 aseman enimmäismäärästä, mutta signaalitiedustelustakin on voitava laatia vuosiraportti kuten Ruotsikin on laatinut (FRA Årsrapport 2016).

Ehkäpä pitää vielä jonain päivänä kirjoittaa yksityiskohtainen blogikirjoitus noista työasemista ja muutoinkin Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmästä.

                                                                                        ****

Kyse on siis Venäjästä, miksi Suomen sotilaallinen tiedustelu poikkeaa tavoiltaan verrokkimaittemme sotilaallisista tiedusteluista. Mistä tahansa sotilaallisesta asiasta puhuttaessa Suomelle kyse on aina tavalla tai toisella Venäjästä.

Suomeen ei Lindbergin mukaan kuitenkaan kohdistu välitöntä uhkaa, minkä vuoksi suurta määrää puolustusvoimien joukkoja ei ole syytä pitää kohotetussa valmiustasossa.” (Kauppalehti 11.11.2014).

Venäjä ei ole tehnyt Suomen suuntaan mitään sellaista, joka olisi akuutti uhka tällä hetkellä.” vastasi Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Ylen ykkösaamussa keväällä neljä vuotta sitten, kun häneltä kysyttiin Venäjän uhasta Suomelle (MTV3 11.4.2015).

Mitä sitten vuonna 2015 muualla lännessä ajateltiin?

Nato-kenraali: ’Venäjä on uhka’” (Iltalehti 4.8.2015). ”Breedloven tylyt terveiset suomalaisille voi tiivistää kolmella sanalla: Venäjä on uhka.” Iltalehden juttu jatkaa. Yhdysvaltalainen kenraali Philip M. Breedlove oli vuonna 2015 Naton korkein sotilasjohtaja Euroopassa.

Kenraali Jarmo Lindberg toteaa Lännen Median haastattelussa, ettei Suomeen kohdistu tällä hetkellä suoraa sotilaallista uhkaa.” (Verkkouutiset 10.3.2018).

Puolustusvoimien komentaja: Venäjä harjoitteli maan puolustamista Zapad-sotaharjoituksessa” oli uutisotsikko Ylen sivuilla marraskuussa 2017 (Yle 14.11.2017). ”Mittakaavaltaan Zapad 17 -harjoitus oli saman suuruinen kuin 2013 harjoitus. Tässä harjoituksessa skenaario oli puolustuksellinen.

Lindberg on ollut ainoa länsimaisen armeijan komentaja, joka on nähnyt Venäjän vuoden 2017 Zapad-harjoituksen puolustuksellisena. Kukaan armeijakomentaja ei ole jakanut Lindbergin näkemystä lännessä.

Puolustusvoimat komentajansa suulla torjui Venäjän uhkia käyttämällä termejä ”välitöntä”, ”akuuttia” tai ”suoraa”.

Kylläpä on välillä lapsellista ja suorastaan koomista tämä Suomen Puolustusvoimien Venäjä-touhu.

Suomen ulkopoliittinen johto puolustusministerin suulla on puolestaan todennut seuraavaa:

Jos uhka määritellään, niin että se on yhtä kuin kyky plus tahto, niin siinä mielessä Venäjä ei ole meille uhka. Venäjällä on sotilaallinen kyky uhata meitä, jos se niin haluaa, mutta en ole nähnyt sellaista tahtoa Venäjän johdossa.” (Ilta-Sanomat 17.7.2017).

Noin uhan vakavuutta ei voida määritellä eikä yksikään muu länsimaa uhan vakavuutta noin määrittele, koska kyvykkyys on pysyvä ja pitkäaikainen olotila, kun puolestaan halukkuus voi muuttua kahdessa sekunnissa. Kremlissä jostakin maasta voi tulla vihollistaho kahdessa sekunnissa. Uhkien määrittely ja uhkiin varautuminen tulee siis perustua mahdollisen vihollistahon kyvykkyyteen eikä halukkuuteen väljentävänä tekijänä.

                                                                                        ****

Puolustusvoimilla ei ollut tapana kylmän sodan aikana nimetä Neuvostoliittoa mitenkään eikä missään ja kaikkien vähiten missään negatiivisessa sävyssä. Neuvostoliitto ei ollut Suomen Puolustusvoimille etenkään nimetty uhka.

Neuvostoliiton nimeäminen Suomelle sotilaalliseksi uhaksi, vaikka mailla ei olisi ollut keskinäistä YYA-sopimusta, olisi ollut ”politikointia”, mikä ei ollut sallittua Puolustusvoimille. Ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan välisen rajan tuli olla ylittämätön. Ulkopolitiikka kuului täysin politiikoille ja puolustus täysin Puolustusvoimille edellä mainitun ehdon puitteissa.

Politikointi on Suomen Puolustusvoimille edelleen kiellettyä itänaapurin suhteen, vaikka Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu jo kohta 30 vuotta sitten.

Ette löydä mistään asiakirjasta ettekä mistään internethausta julkista mainintaa, jossa Puolustusvoimat tai sen edustaja ja kaikkein vähiten sen komentaja toteaisi Venäjän muodostavan Suomelle minkäänlaista uhkaa.

Edelleenkin Suomen Puolustusvoimilta on kielletty minkäänlaiset kannanotot minkäänlaisessa muodossa, jossa todettaisiin Venäjän muodostavan Suomelle uhkaa missään muodossa.

Tuosta ajattelutavasta on syntynyt Puolustusvoimien todellisten uhkakuvien kehittämiselle ylivoimainen haaste.

Puolustusvoimat ei voi laatia tiedustelun julkaisuja ja vuosiraportteja, joissa Venäjä todettaisiin vastaavalla tavalla uhaksi kuin mitä verrokkimaamme laatimissa raporteissa todetaan.

Vain Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusraporteissa Venäjä totuutta voidaan todeta hieman - mutta vain hieman - jonkinlaisena uhkatekijänä Suomelle.

                                                                                        ****

Tässä luvussa on poimintoja Tanskan, Viron ja Norjan tiedusteluvuosiraporttien Venäjä-kirjauksista ja Ruotsin signaalitiedustelua harjoittavan FRA:n sivuilta muuta mielenkiintoista signaalitiedusteluun liittyen.

Vuosiraporteissa yhteinen tavoite on uhkien - mahdollisten uhkien - nimeäminen. Noissa vuosiraporteissa uhka numero yksi on Venäjä ja kakkosena tulee Kiina tai terrorismi. Norjan, Tanskan ja Viron tiedusteluvuosiraporteissa Venäjää uhkatekijänä on käsitelty laaja-alaisesti ja monipuolisesti.

On kuitenkin selvää, että vuosiraportit ovat yleisluonteisia ilman yksityiskohtaista tietoa, mutta edes noitakaan kirjauksia ei Suomen Puolustusvoimat voisi Venäjästä kirjoittaa. Puhumattakaan, että sotilaallinen tiedustelua harjoittava Puolustusvoimien tiedustelulaitos Puolustusvoimien alla voisi kirjoittaa noin Venäjästä poliittisten syiden vuoksi.

Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelun FE:n vuosiraportti 2018:

Rusland anvender påvirkningskampagner til at øve indflydelse på interne politiske forhold i vestlige lande, og de vil være en stigende trussel, også mod Danmark. Østersøregionen er fortsat præget af spændingerne mellem NATO og Rusland. Det er usandsynligt, at Rusland med overlæg vil tage militære initiativer, der med fører høj risiko for en direkte militær konflikt med NATO, der står samlet. Rusland vil fortsat være en betydelig sikkerhedspolitisk udfordring for Vesten og Danmark.” (Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018).

Vapaa suomennos konesuomennosta avuksi käyttäen:

Venäjä käyttää operaatiota vaikuttaakseen länsimaiden sisäpolitiikkaan, ja ne ovat kasvava uhka myös Tanskalle. Itämeren alueella Naton ja Venäjän väliset jännitteet ovat edelleen erityisiä. On epätodennäköistä, että Venäjä ryhtyy tarkoituksellisesti sotilaallisiin toimiin, joista on suuri vaara syntyä suora sotilaallinen konflikti Naton kanssa. Venäjä on edelleen merkittävä turvallisuuspoliittinen haaste lännelle ja Tanskalle.

Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) vuosiraportti 2019:

The report deals with different aspects of Russia as a military threat. (International Security and Estonia 2019).

Vapaasti suomennettuna:

Vuosiraportti käsittelee Venäjän sotilaallista uhkaa eri näkökulmista.”

Vuosiraportissa on mielenkiintoinen oheinen toteamus:

European security services have observed the suspicious behaviour of Russian civilian vessels for some time. While it used to be research vessels that attracted attention, an increasing number of ordinary civilian vessels belonging to Russian companies and flying the Russian flag are now being monitored. The Russian civilian fleet and its activities are a potential security threat.

Vapaasti suomennettuna:

Euroopan turvallisuuspalvelut ovat havainnoineet jo jonkin aikaan venäläisten siviilialusten epäilyttävästä käyttäytymisestä. Kun tavanomaiset [venäläiset] tutkimusalukset herättivät huomiota, kasvava määrä tavanomaisia venäläisyhtiöille kuuluvia Venäjän lipun alla purjehtivia tavallisia siviilialuksia ovat nyt tarkkailun alaisia. Venäjän siviililalukset ja niiden toiminta ovat mahdollinen turvallisuusuhka.

Virolaisraportin mukaan Venäjä käyttää siviilialuksia tiedusteluun mm. läntisillä sotilaallisilla testialueilla, tukikohtien läheisyydessä ja läntisten sotaharjoitusten yhteydessä. Kun aikanaan Puolustusvoimat esti venäläisen koulutusaluksen pääsyn Ahvenanmaalle Zapad-harjoituksen aikana 18.-20.9.2017, vihje lienee tullut läntisistä lähteistä (Iltalehti 8.9.2017). Pääesikunta ei kommentoinut ymmärrettävästi päätöstä.

Itse käsittelin venäläislaivoista mahdollisesti peräisin olevaa Zapad-harjoituksen aikana tapahtunutta signaalihäirintää blogikirjoituksessa otsikolla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018).

Norjan ulkomaan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) vuosiraportti 2019:

Trusselen er størst fra Kina og Russland.

Russiske aktører pose a significant impact trussel mot norske interesser, mens kinesiske aktører blir mer aktive i bruken av virkemidler overfor vestlige samfunn.” (Fokus 2019).

Vapaa suomennos konesuomennosta käyttäen:

Kiina ja Venäjä uhkaavat [Norjaa] eniten.

Venäjän toiminta on merkittävä vaikuttava uhka Norjan eduille, mutta Kiinan toiminta tulee olemaan vaikuttavampaa länsimaisissa yhteiskunnissa [yleensä].

Ruotsin puolustusvoimien radiolaitoksen FRA vuosiraportti 2016:

Säkerhetspolisen pekar fortsatt på att det finns statliga aktörer som bedriver olaglig underrättelseverksamhet mot Sverige. Det är framför allt Rysslands agerande som oroar.

Flera länder har tillfört nya militära förmågor i Sveriges närområde. FRA har under året rapporterat om förändringar i den taktiska militära närvaron runt Östersjön. Vi följer löpande händelser och bidrar med bedömningar kring motiv bakom den förändrade utländska militära närvaron.

Mot bakgrund av den höga militära aktiviteten i närområdet har vi, genom bland annat flyg ­ och fartygsburen signalspaning, kunnat upprätthålla en fortsatt kvalificerad produktion till signalreferensbiblioteket (SRB). Informationen i SRB ger Försvarsmakten stöd att identifiera andra länders militära fartyg, flygplan och fordon.” (FRA Årsrapport 2016).

Vapaasti suomennettuna:

Turvallisuuspoliisi huomauttaa edelleen, että on olemassa valtiollisia toimijoita, jotka harjoittavat laitonta tiedustelutoimintaa Ruotsia vastaan. Ennen kaikkea Venäjän käyttäytyminen on huolestuttavaa.

Useat maat ovat lisänneet sotilaallisia voimaansa Ruotsin lähialueella. FRA on raportoinut kuluneen vuoden aikana Itämeren sotilaallisen läsnäolon taktisista muutoksista. Seuraamme tapahtumia jatkuvasti ja arvioimme ulkomaisen sotilaallisten läsnäolon muutosten motiiveja.

Lähialueilla tapahtuva voimistunut sotilaallinen toiminta huomioiden olemme voineet ylläpitää mm. jatkuvaa ilma- ja merialusten signaalitiedustelua, olemme voineet alituisesti ylläpitää laadukasta signaalireferenssikirjaston (SRB) aineistoa. SRB:n aineisto antaa Ruotsin puolustusvoimille tukea muiden maiden sotilasalusten, ilma-alusten ja ajoneuvojen tunnistamiseen.

Ruotsi siis uskaltaa vuosiraportissa todeta, että sen Itämeren päällä suoritettavilla tiedustelulennoilla ja maa-asemilla kartutetaan mm. venäläisalusten signaalitietoja. Ruotsi toteuttaa nuo tiedustelulennot transponderit päällä.

                                                                                        ****

Suomen puolustusvoimille ei siis ole sallittua kirjoittaa Venäjästä sellaista, mitä Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin sotilaalliset tiedustelut voivat kirjoittaa ja mikä niille on sallittua. Suomen puolustusvoimille ei ole sallittua nimetä Venäjää ja sen sotilaallista käyttäytymistä suoranaiseksi uhaksi vastaavasti kuin Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin puolustusvoimat voivat. 

Kielto on poliittinen. Sen vuoksi Suomi poikkeaa verrokkimaistaan ja osaltaan sen takia myös Suomen sotilaallisen tiedustelulta on kielletty antaa niitä tietoja julkisuuteen, mitä verrokkimaiden sotilastiedustelut voivat antaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Mitäs sotilastiedustelu teki silloin kun Suomeen marssi kolmisen vuotta sitten läpi Euroopan 30 000 ihmistä?

Onko tiedustelulla muuta sanottavaa kui että "ei kuulunut meille"?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Suomen puolustusvoimille ei siis ole sallittua kirjoittaa Venäjästä sellaista, mitä Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin sotilaalliset tiedustelut voivat kirjoittaa ja mikä niille on sallittua."

Onko siihen tarvettakaan?

Olisiko Suomen sotilastiedustelulla mitään uutta lisättävää muiden pohjoismaiden tekemiin raportteihin?

Itsestäänselvyyksien tiedottaminen olisi puhdasta ajanhukkaa ja vähien varojen tuhlaamista.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Venäjä tulkitsee Suomen harjoittaman "ei uhkaa" -politiikan muista länsimaista poikkevaksi ja myönteiseksi Venäjälle. Tuo sopii varmasti sinulle, muttei minulle.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Niin kauan kuin Suomen ulkopoliittinen johto (presidentti etunenässä) pitää päänsä pensaassa, ja kieltäytyy näkemästä tosiasioita, puolustusvoimien ja Supon ei auta muu kuin leikkiä mukana: mitään uhkaa ei siis ole.

Tämä tarjoaa kätevän synninpäästön maan johdolle siinä tapauksessa, että Venäjä päättääkin yllättäen siirtyä Suomen suhteen operatiiviselle tasolle.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomalaiset ovat rähisseet entiselle Neuvostoliitolle itsenäistymisestään aina jatkosotaan saakka kuin rakkikoirat. Suunniteltiin milloin Leningradin polttamista, milloin Karjalan vapauttamista. Kun Neuvostoliitto lopetti räksytyksen yksipuolisesti vuonna 1944 olemme tyytyneet nuolemaan isännän kättä.

Puudelina oleminen on taannut 75 rauhan ja talouskasvun vuotta. Eikä paha Neuvostoliitto syönyt Suomea, vaikka sillä oli jättimäinen sillanpääasema Porkkalassa tuhansine puna-armeijan sotilaineen vuosikaudet ja jopa 60-luvulla Varsovan liiton pitäessä itseään kasassa voimakeinoin, saimme järkevällä ulkopolitiikan hoidolla olla ja elää rauhassa.

Talvisodankin perimmäiset syyt saattoivat olla suomalaisissa itsessään, vaikka Mainilan laukaukset ampui kiistatta Neuvostoliitto. Suomihan ei suostunut vähäisimpiinkään myönnytyksiin neuvotteluissa, mikä osoitti Kremlille, että enempiin neuvotteluihin ei kannata hukata aikaa.

Nyt liki hampaaton Suomen leijona on alkanut taas ärhentelemään Venäjän suuntaan ainokaisella kulmahampaallaan ja täällä me ihmettelemme, miksi Venäjän nykyjohto suhtautuu nuivasti meihin.

Pitäisikö välirikkoa ja luottamuspulaa syventää entisestään laatimalla samansisältöisiä kopioita muiden laatimista raporteista koskien Venäjän uhkaa?

Uhka on hyvä tiedostaa ja varautua siihen, mutta kannattaako sitä uhkaa olla vasiten itse lietsomassa? Si vis pacem, para bellum. Voimaa on hyvä näyttää silloin kun sille on tarvetta, mutta pullistelemaan ei kannata alkaa.

Suhteutan asian mikrotasolle.

Minulla on keskimääräistä parempi kyvykkyys henkilötasolla varjella koskemattomuuttani ja suvereniteettiani oikeudettomilta hyökkäyksiltä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hakeutuisin tieten tahtoen tilanteisiin, joissa kykyäni olisi pakko koetella.

Näinhän Suomi tuntuisi toimivan tällä hetkellä suuressa mittakaavassa. Pullistelee isompiensa seurassa ymmärtämättä sitä, että on pelkkä sotilas shakkilaudalla.

Yleensä shakkipelin päättyessä suurin osa laudan sotilasnappuloista on syöty.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #5

Hohhoijaa Kosonen. Mikrotasolla olet mikrotason ongelma etkä voi perustella puolustuskykysi vertaamista miltään osin Suomeen. Snagarilla tippuu kovakin kaveri pikkujutuilla ilman että kukaan mainostaa tai on mainostamatta sitä millään tavalla. Kun vastaan tulee ylivoimainen vastustaja, on ihan sama miten kovana itseäsi pidät.

Suomi on joutunut elämään pitkään aggressiivisen ja poliittisesti kusipäisen naapurinsa kanssa. Suomen tulee varautua riittävällä tavalla jotta se pärjää tiukassa paikassa. Kaikki eivät ole niin v.tun kovia kommandoja kuin sinä joten joudumme tekemään yhteistyötä muiden kanssa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen Vastaus kommenttiin #7

Nyt juristi kompastui ja hävisi juttunsa jätettyään lukematta oleellisen.

Kannattaako isommilleen vasiten uhitella ja suorastaan kerjätä verta nenästään? Sellainen ei ole lieventävä asianhaara, mutta helvetin tyhmää sellainen toiminta on.

Ruotsin, Norjan ja Tanskan on helpompaa räksyttää, koska niillä on puskurimaita välissä.

Ei ole mitenkään tyhmää yrittää olla sovinnollinen, vaikka naapurissa asuisi millainen paska tahansa. Tämä toimii niin mikro kuin makrotasolla.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #13

Mikä maa on Norjan puskurimaa pohjoisessa Venäjään nähden? Mikä on Viron, Latvian ja Liettuan puskurimaa Venäjään nähden? Mielestäni noiden kolmen Nato-maan kielekäyttö on kutakuinkin vastannut Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa, jotka mainitsit "räksyttäjinä".

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus. Itse lähden kuitenkin siitä Suomen sotilastiedustelu voi puolestani huoletta toimia totaalisalassa ja tiedottamatta toiminnastaan yhtään mitään. Edellytyksenä tietenkin on että meillä ylipäätään on toimiva tiedustelu.

Puolustusvoimat eivät ole käsittääkseni missään vaiheessa kiistäneet Venäjä-uhkaa. Kyse on sarkahousumies Jussi Niinistön mielitermien käyttämisestä uhkakäsitteen osalta ja välittömästä tai suorasta uhasta. Venäjä ei tällä hetkellä uhkaa Suomea -lause tarkoittaa välitöntä uhkaa.

Niinistö on hukassa termistönsä kanssa minkä hän on hiljattain myöntänytkin, Niinistöhän ei tiedä, mikä tilanne on parin tunnin päästä, eli löytyykö Venäjällä tahtoa uhata Suomea silloin. Kun kyky jo nyt löytyy, tahtotila voi muuttua äkisti. Silloin ollaan välittömässä uhassa. Mitä sitten tehdään, Niinistö ei osaa kertoa.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

"Puolustusvoimat komentajansa suulla torjui Venäjän uhkia käyttämällä termejä ”välitöntä”, ”akuuttia” tai ”suoraa”."

Ei ole vaikeata päätellä, että nuo sanavalinnat on tehty ylipäällikön oletettuja mieltymyksiä myötäillen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri näin, ylipäällikkö Sauli Niinistön kantojen mukaan. Venääjä tuskin hänelle muodostaisi uhkaa sittenkään, vaikka Suomi olisi Venäjän valloittama Ilomantsista Vaasaan.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Suomessa on jo nukkehallitus. Ei tänne kannata lähettää armeijaa.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kyllä minun mielestäni on syytä olla huolissaan, jos poliitikot sanovat ettei Venäjän taholta ole akuuttia uhkaa olemassa ja sotilasporukka vain nyökyttelee huolettomasti.

Kummankin perusteella syntyy kuva, ettei mentaalisesti olla kykeneviä havaitsemaan hyökkäystä ja estämään se. Jos aktiivisuutta havaitaan ollenkaan, sitä osataan pitää vain itsepuolustuksellisena toimintana. Kyetäänkö Suomessa erottamaan Venäjän harjoittama informaatiovaikuttaminen sen toimeenpanemasta pitkäkestoisesta sotilaallisesta hyökkäysoperaatioista, millä on määritetty päämäärä?

Niin kauan kuin Suomi ei ole Naton jäsen, ei meillä tulla puhumaan turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta niin kuin kuuluisi. Onhan kansalaisille voitava antaa todenmukainen kuva siitä, mitä vihollinen puuhaa. Jos sitä ei anneta, vääristyy ihmisten todellisuuskäsitys, mikä heikentää omaa puolustusvalmiutta ja palvelee vihollisen päämääriä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Se on siis Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, joka on todennut, ettei Venäjä muodosta "välitöntä”, ”akuuttia” tai ”suoraa” uhkaa, ei poliitikot.

Syytös pitää siis osoittaa Puolustusvoimien komentajalle, ei poliitikoille.

Tuo Puolustusvoimien kanta on hyvin selvästi kirjattu blogikirjoituksessa.

En arvosta Lindbergiä noiden Venäjä-kantojen vuoksi, kun puhutaan Venäjän muodostamasta uhasta.

Suomen Puolustusvoimille Venäjä ei siis voi muodostaa "välitöntä”, ”akuuttia” tai ”suoraa” uhkaa.

Käyttäjän IlkkaSaukko kuva
Ilkka Saukko

Suomen kansalaiset vaatisivat 95% :sti liittymistä Natoon, jos tietäisivät miten Venäjä painostaa ja uhkaa Suomea yksilö- yritys- maanpuolustus- ja hallitustasolla. Nyt Venäjän hampaissa on maanpuolustuksen takia muiden maiden tehdyt puolustus-sopimukset

Mitä itse olen kuullut räikeimmistä painostuksesta, ihmettelen kun ne ei ole vuotaneet maailman toiseksi vapaammalle lehdistölle, onko joku antanut hiljaisuuteen mahtikäskyt.

Kyllä mm. Airiston Helmen tapaus hiljennettiin kerralla, ja kyllä sieltä löytyi perattavaa, erään takavarikkoon osallistuneen henkilön mukaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset