On suorastaan huolestuttavaa seurata eduskunnassa käytävää keskustelua EU:n tulevaisuudesta ja etenkin sen kehittämisestä yhä enemmän liittovaltion suuntaan. Eikä se vielä mitään, jos tuosta voitaisiin edes eduskunnassa käydä avointa keskustelua. Eilen eduskunnan kyselytunnilla saatiin oiva esimerkki puheenaiheena kieltämisestä demariedustaja Tytti Tuppuraisen puheessa ja johon yhtyi myös omalla tavallaan pääministeri Sipilä. Tämä on suorastaan uskomatonta käyttäytymistä.
SDP hallitsee julkisen terveydenhuollon markkinoita ammattiyhdistysliittojensa kautta, joissa ylivoimaisesti suurin osa jäsenistä on demarien äänestäjiä. Ihmisten jopa yli 60 vuorokauden jonotusaika lääkärille ei paljon paina, kun kyseessä on 400 000 kunnallisen työntekijän äänet vaaleissa. Voitaisiinko vihdoinkin ajatella sitä veronmaksajaa, sitä todellista äänestäjää?
Hallitustunnustelija Sipilällä on pian käsissä ratkaiseva valinta hallituksensa onnistamiselle: onko mukana SDP vai Kokoomus tekemässä uudistuksia Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa. Kumman puolueen kanssa uudistukset onnistuvat helpommin? Ratkaisevaa valinnassa tulee olemaan puolueen uudistushalukkuus.
Vuodesta 1899 lähtien Suomen sosialidemokraattisella puolueella on ollut uljas historia. Puolue ja siihen läheisesti liittyvä työväenliike on historiansa aikana saanut paljon hyvää aikaan. Monet suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä uudistuksista on luotu sosialidemokratiassa.
Kun katsoo SDP:n kannatuskehitystä sodan jälkeisissä vaaleissa ja ennen kaikkea Suomen EU-jäsenyysaikana, on kehitys ollut SDP:lle puheenjohtaja Paavo Lipposen kausien jälkeen surkeaa.
SDP on nuorisomyönteisin. Tekojen nojalla. Tutkittu juttu, tutkijana Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi. Työllisyys, tasa-arvo ja hyvinvointi ovat demareille teonsanoja. Työn puolue elää tätä päivää, ei menneisyyttä eikä utopiaa. Se on avoin, yhteistyökykyinen ja keskusteleva.
Antti Rinne pakottaa pitkäaikaistyöttömät huoltamaan vanhuksia, ellei tämä ole uutisankka. Jos se on totta, kiitos sen julkistamisesta. Ihmiset jaetaan ryhmään, jolle kuuluvat ihmisoikeudet (esim. työn vapaa valinta) ja toiseen, jonka ihmisoikeudet on korvannut pakko. Täsmälleen sama systeemi kuin natsi-Saksassa: juutalaiset karkotettiin työpaikoistaan oikeitten ihmisten tieltä ja pakotettiin sitten vallanpitäjän valitsemiin töihin.
Veikkaisin juttua ankaksi. Sen kanssa on räikeässä ristiriidassa SDP:n vaaliohjelma, jossa sanotaan:
Kokoomuslainen väistyvä kaupunginjohtaja Markku Andersson mainitsi äsken valtuustossa ohimennen ja pahoittelematta Jyväskylän työttömyyden maan suurimpana. Viittaamatta sanallakaan ihmisiin, työttömiin, hän luikahti nopsasti asiaan, jota toisteli tärkeäksi: mielikuvien luomiseen. Pitkän kokouksen lähes viimeisessä puheenvuorossa tuleva kaupunginjohtaja Timo Koivisto, SDP, mainitsi työttömät ja sanoi heidän olevan pääosin yhtä työkykyisiä kuin muutkin ovat.
Vain Keski-Suomen Viikko on loukannut sananvapauttani. Sen uusi nuori päätoimittaja ei julkaissut minulta tilattua kolumnia, koska en suostunut poistamaan yhtä oliko se sanaa vai lausetta.
KSVsta on lisäksi ainut kielteinen kokemukseni maksetusta ilmoituksesta ja asiakaspalvelusta. Kun yhdistyksen toimijana lähetin sinne Jyväskylän Talven ilmoituksen, minua kohdeltiin epäluuloisesti -, likimain kuin rikollista. Vastauksistani huolimatta ei meinattu uskoa, että ilmoitus maksetaan ja että minulla on valtuudet lähettää se.