Erkki Tuomioja http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132958/all Thu, 04 Oct 2018 12:55:29 +0300 fi Tuomioja ja Niinistö vastustivat Naton 5 artiklan harjoituksia, enemmistö ei http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei <p>Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.</p><p>Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).</p><p>Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.</p><p>Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.</p><p>Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?</p><p>TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. &rdquo;<em>TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta</em>&rdquo; oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tp-utva-keskustelu-ukrainan-tilanteesta"><u>Tiedote 557/2014 12.12.2014</u></a>).</p><p>Tiedote kirjaa:</p><p>&rdquo;<em>Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä <u>puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa <u>aktiivista osallistumista sotilaalliseen</u> ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja <u>Naton johtamissa operaatioissa</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.</em>&rdquo;</p><p>Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.</p><p>Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - &rsquo;Suorastaan rikollista&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml"><u>IL 26.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:</p><p>&rdquo;<em>Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista <u>valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet</u><u> ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.</u></em>&rdquo;</p><p>Ja Tuomioja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on <u>huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (<a href="https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yhdysvaltain-kansalliskaartin-laivuevierailu-kaynnissa-karjalan-lennostossa"><u>Ilmavoimat 11.5.2016</u></a>). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.</p><p>Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.</p><p>Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.</p><p>Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!</p><p>Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.</p><p>TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html"><u>IS 5.9.2018</u></a>), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.</p><p>Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:</p><p>&rdquo;<strong><em>Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin</em></strong></p><p><em>Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan <u>useamman kerran vuonna 2014</u>. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, <u>käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.</u></em>&rdquo;</p><p>Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=299611&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>Tiedote 81/2014 2.3.2014</u></a>).</p><p>Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.</p><p>Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (<a href="https://www.nytimes.com/2014/04/19/world/europe/us-plans-military-drills-in-eastern-europe.html"><u>The New York Times 18.4.2014</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7197946"><u>Yle 19.4.2014</u></a>). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.</p><p>Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.</p><p>Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001155152.html"><u>IS 9.4.2016</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8777428"><u>Yle 30.3.2016</u></a> jne.).</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.</p><p>On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.</p><p>Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla &rdquo;<em>Presidentti ja porvarivalta -</em> <em>Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä </em>&rdquo; (<a href="https://otava.fi/kirjat/9789511326472/"><u>Otava, Presidentti ja porvarivalta</u></a>).</p><p>Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.</p><p>&rdquo;<em>Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita <u>kipakoita keskusteluja</u>, jotka <u>liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.</u></em>&rdquo; kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005850241.html"><u>HS 3.10.2018</u></a>) ja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. <u>Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.</u></em>&rdquo;</p><p>Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10429183"><u>Yle 3.10.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.</em>&rdquo;</p><p><em>&rdquo;- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin <u>ulkoministerin kanssa tekemisissä &ndash; välillä jopa päivittäin.</u> Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, <u>Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kataisen (2011&ndash;14) ja Stubbin (2014&ndash;15) hallitusten ajoilta <u>Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa.</u> Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.</em>&rdquo;</p><p>Johtopäätös:</p><p>Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.</p><p>Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.</p><p>Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.</p><p>Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään&nbsp;uskalsi liittyä Natoon.</p><p>Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.</p><p>Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.</p><p>Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.</p><p>Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.

Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).

Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.

Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.

Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?

TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. ”TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta” oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (Tiedote 557/2014 12.12.2014).

Tiedote kirjaa:

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan.

Suomi jatkaa aktiivista osallistumista sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa.

Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.

Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.

Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.

                                                                                 ****

Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - ’Suorastaan rikollista’” oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (IL 26.8.2018).

Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:

Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.

Ja Tuomioja jatkoi:

Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.

Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (Ilmavoimat 11.5.2016). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.

Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.

Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.

Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!

Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.

TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.

                                                                                 ****

Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (IS 5.9.2018), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.

Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:

Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin

Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan useamman kerran vuonna 2014. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.

Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (Tiedote 81/2014 2.3.2014).

Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.

Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (The New York Times 18.4.2014, Yle 19.4.2014). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.

Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.

Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. IS 9.4.2016, Yle 30.3.2016 jne.).

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.

On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.

Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.

                                                                                 ****

Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla ”Presidentti ja porvarivalta - Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä ” (Otava, Presidentti ja porvarivalta).

Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.

Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita kipakoita keskusteluja, jotka liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.” kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (HS 3.10.2018) ja jatkoi:

Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.

Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (Yle 3.10.2018):

Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.

”- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä – välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).

Kataisen (2011–14) ja Stubbin (2014–15) hallitusten ajoilta Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.

Johtopäätös:

Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.

Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.

Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.

Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään uskalsi liittyä Natoon.

Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.

Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.

                                                                                 ****

Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.

Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.

Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.

]]>
28 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei#comments Erkki Tuomioja Nato Presidentti Niinistö Turpo Venäjän uhka Thu, 04 Oct 2018 09:55:29 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei
SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
Erkki Tuomiojan teot ja sanat http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260489-erkki-tuomiojan-teot-ja-sanat <p>Erkki Tuomioja syytti 25.08. Geopoliittisen seuran keskustelutilaisuudessa sotilaita siitä, että he ovat vedättäneet Suomen mukaan liittokunnan sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen&nbsp; Venäjälle&quot;.</p> <p>Tuomioja viittasi Naton viidenteen artiklaan (kollektiivinen puolustus) ja antoi ymmärtää virkamiesten ja sotilaiden toimineen politiikkojen selän takana, jopa rikollisesti.</p> <p>Ilta-Sanomien käsiinsä saamasta luottamuksellisesta muistiosta kuitenkin selviää. että jo vuonna 2014 tp-utvassa asiaa käsiteltiin useamman kerran. Loppuvuodesta 2014 (12.12.) käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton 5 artiklan harjoituksiin. Silloin esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tämä asettaa Tuomiojan nykyisen arvostelun kummalliseen valoon.</p> <p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html</a></p> <p>Tämä ei kuitenkaan ole Tuomiojan ensimmäinen kerta, kun Tuomiojan teot ja sanat eivät vastaa toisiaan.&nbsp; Alla olevassa tapauksessa totuuden löytyminen kesti 20 vuotta.</p> <p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto">https://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto</a></p> <p>Tuomiojalle tuntuu ideologiset päämäärät olevan tärkeämpää kuin totuus?</p> <p>Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu klo 13.05.</p> <p>Edit 2. Zavidovo linkki korjattu toimivaksi klo 13.35.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Erkki Tuomioja syytti 25.08. Geopoliittisen seuran keskustelutilaisuudessa sotilaita siitä, että he ovat vedättäneet Suomen mukaan liittokunnan sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen  Venäjälle".

Tuomioja viittasi Naton viidenteen artiklaan (kollektiivinen puolustus) ja antoi ymmärtää virkamiesten ja sotilaiden toimineen politiikkojen selän takana, jopa rikollisesti.

Ilta-Sanomien käsiinsä saamasta luottamuksellisesta muistiosta kuitenkin selviää. että jo vuonna 2014 tp-utvassa asiaa käsiteltiin useamman kerran. Loppuvuodesta 2014 (12.12.) käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton 5 artiklan harjoituksiin. Silloin esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tämä asettaa Tuomiojan nykyisen arvostelun kummalliseen valoon.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html

Tämä ei kuitenkaan ole Tuomiojan ensimmäinen kerta, kun Tuomiojan teot ja sanat eivät vastaa toisiaan.  Alla olevassa tapauksessa totuuden löytyminen kesti 20 vuotta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto

Tuomiojalle tuntuu ideologiset päämäärät olevan tärkeämpää kuin totuus?

Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu klo 13.05.

Edit 2. Zavidovo linkki korjattu toimivaksi klo 13.35.

]]>
40 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260489-erkki-tuomiojan-teot-ja-sanat#comments Erkki Tuomioja Wed, 05 Sep 2018 09:53:48 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260489-erkki-tuomiojan-teot-ja-sanat
Yhteiskuntia kohtaavista uhkakuvista, rauhantilasta ja todellisuudesta! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256991-yhteiskuntia-kohtaavista-uhkakuvista-rauhantilasta-ja-todellisuudesta <p>Kolmas maailmansota on hyvin kaukainen ajatus, koska millään voimallisella valtiolla ei ole halua kehittää valloitusarmeijaa. Kansat ovat tällä hetkellä väsyneet sotimiseen ja konflikteihin. Jäljellä olevat kylmän sodan rippeet ovat mediapeliä.<br /><br />Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras tae maailmanrauhasta ja tämä on varmaan myös politiikan konkarin ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemys asiasta, koska kuulin ekan kerran sanan keskinäisriippuvuus juuri Tuomiojalta. Siksi valtioiden väliset ongelmat eivät saisi olla milloinkaan yhden osapuolen sanelua, vaan molempien osapuolten pitäisi myöntyä kuten esimerkiksi Ukrainassa. Onhan laiha sopu aina parempi kuin lihava riita.<br /><br />PS.&nbsp;Länsimaissa suurin uhka terveydelle on huono mielenterveys ja silloinkin yleensä oman itsetuhoisen käyttäytymisen myötä. Miksi tätä ongelmaa ei haluta hoitaa? Yhteiskuntakulttuuri provosoi herkkiä ihmisiä itsemurhiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kolmas maailmansota on hyvin kaukainen ajatus, koska millään voimallisella valtiolla ei ole halua kehittää valloitusarmeijaa. Kansat ovat tällä hetkellä väsyneet sotimiseen ja konflikteihin. Jäljellä olevat kylmän sodan rippeet ovat mediapeliä.

Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras tae maailmanrauhasta ja tämä on varmaan myös politiikan konkarin ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemys asiasta, koska kuulin ekan kerran sanan keskinäisriippuvuus juuri Tuomiojalta. Siksi valtioiden väliset ongelmat eivät saisi olla milloinkaan yhden osapuolen sanelua, vaan molempien osapuolten pitäisi myöntyä kuten esimerkiksi Ukrainassa. Onhan laiha sopu aina parempi kuin lihava riita.

PS. Länsimaissa suurin uhka terveydelle on huono mielenterveys ja silloinkin yleensä oman itsetuhoisen käyttäytymisen myötä. Miksi tätä ongelmaa ei haluta hoitaa? Yhteiskuntakulttuuri provosoi herkkiä ihmisiä itsemurhiin.

]]>
2 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256991-yhteiskuntia-kohtaavista-uhkakuvista-rauhantilasta-ja-todellisuudesta#comments Erkki Tuomioja Maailmanpolitiikka Rauha Ukraina Sat, 16 Jun 2018 12:48:22 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256991-yhteiskuntia-kohtaavista-uhkakuvista-rauhantilasta-ja-todellisuudesta
Tarvitaan kansalaisten ruohonjuurikampanja "#weboycotttoo" http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253009-tarvitaan-kansalaisten-ruohonjuurikampanja-weboycotttoo <p>Sudeettivenäläisiä eli Vladimir &quot;V.I.&quot; <strong>Putinin </strong>ulkomailla asuvia&nbsp;<em>maanmiehiä </em>näemmä tuon tuostakin kuolee ennenaikaisesti likipitäen kuin <strong>Komintern</strong>in aikoina, vaikka jotkut myös kipuavat ilman näkyvää ansiota merkittävien itärahoitteistaustaisten yritysryppäiden tms.&nbsp;maanmiesmaalaisen&nbsp;<strong>agentin </strong>kellokkaiksikin (oikea ranne). Britanniassa on ollut viime vuosikymmeniä useita tapauksia kumpaakin lajia. Toisille on syötetty <strong>Kremlin </strong>hunajaa, toisten teekupposesta on löytynyt sitruunaa kirpeämpiä ydinaromeja.</p><p>Entiset a<em>gentit </em>ovat useinkin osoittautuneet syystäkin yllättävän&nbsp;<em>hermostuneiksi</em>, satoi tai ei tai oli ohikulkijalla vaikkapa päivänvarjo - mutta kai harva osasi odottaa <strong>nerve agent</strong>ia nyky-Euroopassa.&nbsp;<strong>Skripal </strong>ja hänen tyttärensä yllätettiin niin kuin meidät kaikki kemiallisella aseella ns. hyvän sään aikaan.&nbsp;</p><p>Vaikkei vedenpitäviä todisteita juuri ko. tapauksesta vielä voitaisikaan esittää julkisuuteen, ei Venäjän häijyimpiä itäfasistis-isovenäläis-imperialistisia normaalitoimia yleensäkään voi hyväksyä nyt eikä 1900-luvulla ihan kritiikittömästi, eikä&nbsp; muutenkaan. Rauhanmies Erkki <strong>Tuomioja </strong>ja jotkut muutkin ovat kyllä muistuttaneet, että... no kyllä te tiedätte!</p><p><strong>- Mutta miten toteuttaa näyttävä tolkun</strong> viestin lähettävä rauhanomainen kampanja, joka ei järkytä diplomaattisuhteita, mutta kertoo selkeän kannanoton kaikkien itänaapurimme naapureiden ja koko Euroopan ja ihmiskunnan puolesta? Ja <strong>missä viipyy kansalaisten kv. ruohonjuurikampanja</strong> <em>&quot;#weboycotttoo&quot;</em></p><p><strong>- Ruohonjuuritasolla Suomessa&nbsp;</strong>tämä kansalaismenettelytavan hienosäätö on osittain nyt ratkaistu, ja ehkäpä jo piankin päästään hypekampanjoinnin vaiheeseen:&nbsp;</p><p><a href="https://twitter.com/hashtag/ruohonjuuriBoikotti?src=hash " title="https://twitter.com/hashtag/ruohonjuuriBoikotti?src=hash ">https://twitter.com/hashtag/ruohonjuuriBoikotti?src=hash </a></p><p><a href="https://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/posts/2113979518832307 " title="https://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/posts/2113979518832307 ">https://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/posts/2113979518832307 </a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.S.</strong>&nbsp; Ns. <strong>syyttömyysolettama ei oikeasti</strong> todellakaan tarkoita sitä, että epäilty/syytetty/jokainen yleensä olisi syytön kunnes oikeudessa muuta todistetaan. Esimerkiksi Abdelrahman <em>Bouananea </em>ei ole vielä todistettu tai tuomittu syylliseksi, mutta hän on. <em>Palmen </em>murhaajakin on ollut syyllinen heti murhan tehtyään ja on loppuikänsä ja sen jälkeenkin, vaikkei häntä ole siitä rikoksesta vielä tuomittu, eikä häntä ehkä koskaan edes epäillä.&nbsp;Kukaan ei liene vielä julistanutkaan Putinia tai Venäjää syylliseksi tähän tapaukseen, vaan ainoastaan todennäköiseksi sellaiseksi, mikä toki on totta. <strong>Putin </strong>on nyt <em>todennäköisempi </em>syyllinen kuin Christer <strong>Pettersson </strong>oli 1986.&nbsp;&nbsp;Aihetodistepuolella on huomattava, että Putinin politiikkaan istuu hyvin järjestää/tehdä järkyttäviä rikoksia, joiden vuoksi häntä ja hänen hallintoaan pelätään yhä enemmän, koska se vahvistaa hänen valtaansa kotimaassa ja &quot;isovenäläistyyppistä kunnioitusta&quot; ulkomailla. <strong>Motiivia kerrakseen diktaattorille</strong>, jonka seuraava hallinnon kysymys on kuinka saada valtuudet elinikäiselle diktatuurille!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sudeettivenäläisiä eli Vladimir "V.I." Putinin ulkomailla asuvia maanmiehiä näemmä tuon tuostakin kuolee ennenaikaisesti likipitäen kuin Kominternin aikoina, vaikka jotkut myös kipuavat ilman näkyvää ansiota merkittävien itärahoitteistaustaisten yritysryppäiden tms. maanmiesmaalaisen agentin kellokkaiksikin (oikea ranne). Britanniassa on ollut viime vuosikymmeniä useita tapauksia kumpaakin lajia. Toisille on syötetty Kremlin hunajaa, toisten teekupposesta on löytynyt sitruunaa kirpeämpiä ydinaromeja.

Entiset agentit ovat useinkin osoittautuneet syystäkin yllättävän hermostuneiksi, satoi tai ei tai oli ohikulkijalla vaikkapa päivänvarjo - mutta kai harva osasi odottaa nerve agentia nyky-Euroopassa. Skripal ja hänen tyttärensä yllätettiin niin kuin meidät kaikki kemiallisella aseella ns. hyvän sään aikaan. 

Vaikkei vedenpitäviä todisteita juuri ko. tapauksesta vielä voitaisikaan esittää julkisuuteen, ei Venäjän häijyimpiä itäfasistis-isovenäläis-imperialistisia normaalitoimia yleensäkään voi hyväksyä nyt eikä 1900-luvulla ihan kritiikittömästi, eikä  muutenkaan. Rauhanmies Erkki Tuomioja ja jotkut muutkin ovat kyllä muistuttaneet, että... no kyllä te tiedätte!

- Mutta miten toteuttaa näyttävä tolkun viestin lähettävä rauhanomainen kampanja, joka ei järkytä diplomaattisuhteita, mutta kertoo selkeän kannanoton kaikkien itänaapurimme naapureiden ja koko Euroopan ja ihmiskunnan puolesta? Ja missä viipyy kansalaisten kv. ruohonjuurikampanja "#weboycotttoo"

- Ruohonjuuritasolla Suomessa tämä kansalaismenettelytavan hienosäätö on osittain nyt ratkaistu, ja ehkäpä jo piankin päästään hypekampanjoinnin vaiheeseen: 

https://twitter.com/hashtag/ruohonjuuriBoikotti?src=hash 

https://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/posts/2113979518832307 

 

P.S.  Ns. syyttömyysolettama ei oikeasti todellakaan tarkoita sitä, että epäilty/syytetty/jokainen yleensä olisi syytön kunnes oikeudessa muuta todistetaan. Esimerkiksi Abdelrahman Bouananea ei ole vielä todistettu tai tuomittu syylliseksi, mutta hän on. Palmen murhaajakin on ollut syyllinen heti murhan tehtyään ja on loppuikänsä ja sen jälkeenkin, vaikkei häntä ole siitä rikoksesta vielä tuomittu, eikä häntä ehkä koskaan edes epäillä. Kukaan ei liene vielä julistanutkaan Putinia tai Venäjää syylliseksi tähän tapaukseen, vaan ainoastaan todennäköiseksi sellaiseksi, mikä toki on totta. Putin on nyt todennäköisempi syyllinen kuin Christer Pettersson oli 1986.  Aihetodistepuolella on huomattava, että Putinin politiikkaan istuu hyvin järjestää/tehdä järkyttäviä rikoksia, joiden vuoksi häntä ja hänen hallintoaan pelätään yhä enemmän, koska se vahvistaa hänen valtaansa kotimaassa ja "isovenäläistyyppistä kunnioitusta" ulkomailla. Motiivia kerrakseen diktaattorille, jonka seuraava hallinnon kysymys on kuinka saada valtuudet elinikäiselle diktatuurille!

 

 

 

 

 

 

]]>
2 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253009-tarvitaan-kansalaisten-ruohonjuurikampanja-weboycotttoo#comments Diplomaattien karkotukset Erkki Tuomioja Hermomyrkkykiista Kuka ymmärtää Putinia? Rauhanmerkki Venäjä boikotti Wed, 28 Mar 2018 17:08:40 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253009-tarvitaan-kansalaisten-ruohonjuurikampanja-weboycotttoo
Rami Adham ja suuri puhallus-sdp poisti rikoksen ilmiantajan ehdokaslistoiltaan. http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250914-rami-adham-ja-suuri-puhallus-sdp-poisti-rikoksen-ilmiantajan-ehdokaslistoiltaan <p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005563442.html?share=db6040992b405f8d9e209fa48ab9c7d9" title="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005563442.html?share=db6040992b405f8d9e209fa48ab9c7d9">https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005563442.html?share=db6040992b405f8d9...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Menikö täällä jotkut tähän suomi-syyria yhdistyksen huijauksiin?</p><p>Tämä pääpiruhan on pitkään elellyt rikollista elämää mm.huumeiden välitystä ja pahoinpitely yms.</p><p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005336213.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005336213.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005336213.html</a></p><p>Silti sdp:n Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen etupäässä hehkuttivat kunniajäsenyyttä tälle hemmolle. Tarja Halonenhan antoi Syyrian diktaattori Assadille aikoinaan korkeimman kunniamerkinki, minkä suomessa voi saada! En siis ihmettele, miksi Tarjaa ei tälläiset&quot;pikku&quot;asiat haittaa. Saman puolueen Anter Yasa oli kuitenkin eri mieltä tälläisestä äärimielisestä ehdokkaasta ja paljasti medialle tämän herran epäselvyydet.<br /><a href="https://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.iltalehti.fi%2Fuutiset%2F2016102122496902_uu.shtml&amp;h=ATOqBqxpg8nsqxWsM8uB-ypOQIpWg7LGTAdCAxkJrTjiLkrxB-7VbQY3ZO3PSgbKrZ_ppFCviP66psjWxdITJg-jWof0io-8q2sJV9HgZlaxNz78eoDReHGaf_u5mLTPPCVLk3B9qCHo2wgoYWW944_vTmDcHyBEjLlblOait0sHXnHnBEyobrFWudK7FYF3VkVyAZqHcboJipMHiaiBIDZ5cP9mSsDiCe1cxpSUfbhGq8OwAl-zkLLtx_-_MB0RMFtb9waw2w" rel="noopener nofollow" target="_blank">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016102122496902_uu.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><p>Sen jälkeen demarit suuttuivat Anterille ja ottivat ehdokaslistoilta hänet pois. Olihan tämä iso kolaus imagolle monikulttuurisuudesta ja kuinka heidän kasvot tahriintuivat. Valheiden verkossa olisi varmaan Tuomiojan katsomuksen mielestä elää ja huijata suomalaisia. Tälläisetkö ovat demarien arvot?&nbsp;<a href="https://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fvoima.fi%2Fartikkeli%2F2016%2Fkellot-soivat-sinulle%2F&amp;h=ATNJtdWGlg9zeohFAO_VIxQsczIxAH2_YeS2fGJaSFNuAnrddggkB6D8xn9a5nvBKxguxQdYTRPuR3si2TxhLzzVTzX1TJs0f1R8HemW9HyJTaH9jZavqCbO5K_TVPClSBBy4R74ofj_kru6j0NPkJgfX8r68O4Bagix9n9Miq17Ymsy_i_gUXnA14VKA9yeN5jIP5D6I97kYWVpKFo8c4UgcI9t6zmMQzATw2fCzCSBEqe7wEx2uqTlUJw5KJBRw_bXAlNIVw" rel="noopener nofollow" target="_blank">http://voima.fi/artikkeli/2016/kellot-soivat-sinulle/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Nyt rikoksia on alettu käsitteleen ja toivottavasti tämä joutuu jo vihdoin istumaan. Huijatut summat ovat huomattavia ja ne olisivat pitäneet mennä sota-alueille. Todellisuus mahtaa olla, että lahjoittajat ovat rahoittaneet tietämättään jopa terrorismia.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä vielä linkki meidän valtamedian juttuihin, joita ei edelleenkään tarkasteta, vaan julkaistaan kuten joku kusettaa asian. Näitä on paljon. Vasta oli taas mediassa salettiin keksitty juttu palautetusta pakolaisesta, joka muka loukkaantunut maassansa. Mitään lähteitä ja faktoja asiasta ei ollut. Oli muka avustajan kotona tiputuksessa, vaikka piti olla vakavasti loukkaantunut....Sama juttu toistui kuin Ramilla, eli pää oli kääritty ympäriinsä mutta naamassa ei näkynyt mitään jälkiä. Jännä. Missään muuallakaan ei näkynyt mitään. Varokaa tälläsiä vedätyksiä.<br /><a href="https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fwww.is.fi%2Fulkomaat%2Fart-2000001065166.html%3Fnomobile%3D4&amp;h=ATOVm1wPBJ8IJAVEMiaq7uUnXfi_SCsnIxok4zjwCsYeDA2vcr2jNOxt3zQxr7tFROAWPP0PeIikVJcAiaMN6h0eOcjkl-bv8OIukPFtCooZijzmlIZDGPS4ONb--ErOhGTzGOBTuAsMX8K3Q2NQ4EuuPRErBV0gArtFe7WLT8oMRBiWjNqMn8kmF3ib8FC7NCzsQgJqnX0al-AmrxVZtUfBTK2fSmOOuAEXo3xlFFjzVq-chUwhdxJxHFjfwgA1YEdCjh4NRw" rel="noopener nofollow" target="_blank">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001065166.html?nomobile=4</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005563442.html?share=db6040992b405f8d9e209fa48ab9c7d9

 

Menikö täällä jotkut tähän suomi-syyria yhdistyksen huijauksiin?

Tämä pääpiruhan on pitkään elellyt rikollista elämää mm.huumeiden välitystä ja pahoinpitely yms.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005336213.html

Silti sdp:n Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen etupäässä hehkuttivat kunniajäsenyyttä tälle hemmolle. Tarja Halonenhan antoi Syyrian diktaattori Assadille aikoinaan korkeimman kunniamerkinki, minkä suomessa voi saada! En siis ihmettele, miksi Tarjaa ei tälläiset"pikku"asiat haittaa. Saman puolueen Anter Yasa oli kuitenkin eri mieltä tälläisestä äärimielisestä ehdokkaasta ja paljasti medialle tämän herran epäselvyydet.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016102122496902_uu.shtml

 

Sen jälkeen demarit suuttuivat Anterille ja ottivat ehdokaslistoilta hänet pois. Olihan tämä iso kolaus imagolle monikulttuurisuudesta ja kuinka heidän kasvot tahriintuivat. Valheiden verkossa olisi varmaan Tuomiojan katsomuksen mielestä elää ja huijata suomalaisia. Tälläisetkö ovat demarien arvot? http://voima.fi/artikkeli/2016/kellot-soivat-sinulle/

 

Nyt rikoksia on alettu käsitteleen ja toivottavasti tämä joutuu jo vihdoin istumaan. Huijatut summat ovat huomattavia ja ne olisivat pitäneet mennä sota-alueille. Todellisuus mahtaa olla, että lahjoittajat ovat rahoittaneet tietämättään jopa terrorismia.

 

Tässä vielä linkki meidän valtamedian juttuihin, joita ei edelleenkään tarkasteta, vaan julkaistaan kuten joku kusettaa asian. Näitä on paljon. Vasta oli taas mediassa salettiin keksitty juttu palautetusta pakolaisesta, joka muka loukkaantunut maassansa. Mitään lähteitä ja faktoja asiasta ei ollut. Oli muka avustajan kotona tiputuksessa, vaikka piti olla vakavasti loukkaantunut....Sama juttu toistui kuin Ramilla, eli pää oli kääritty ympäriinsä mutta naamassa ei näkynyt mitään jälkiä. Jännä. Missään muuallakaan ei näkynyt mitään. Varokaa tälläsiä vedätyksiä.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001065166.html?nomobile=4

]]>
83 http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250914-rami-adham-ja-suuri-puhallus-sdp-poisti-rikoksen-ilmiantajan-ehdokaslistoiltaan#comments Erkki Tuomioja Huijaus Rami Adham SDP Tarja Halonen Tue, 13 Feb 2018 22:00:24 +0000 Pekka Hetta http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250914-rami-adham-ja-suuri-puhallus-sdp-poisti-rikoksen-ilmiantajan-ehdokaslistoiltaan
Eläköityneiden suurlähettiläiden Nato-kannat kertovat totuutta nyky-Suomesta http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta <p>Suomen Moskovan-suurlähettilään virasta viime vuoden elokuussa eläköitynyt Hannu Himanen (66 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla &rdquo;<em>Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/lantta-vai-itaa-suomi-ja-geopolitiikan-paluu-hannu-himanen.html"><u>Tietokustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Yhdysvaltojen-suurlähettilään virasta vuonna 2005 eläköitynyt Jukka Valtasaari (77 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla &rdquo;<em>Suomen turvallisuus</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/suomen-turvallisuus-jukka-valtasaari.html"><u>Tietoturvakustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Sveitsin-suurlähettilään virasta vuonna 2014 eläköitynyt Alpo Rusi (68 v.) julkaisi viime vuonna kirjan otsikolla &rdquo;<em>Yhdessä vai erikseen - Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/yhdessa-vai-erikseen-suomen-ja-ruotsin-turvallisuuspolitiikka-tienhaarassa-alpo-rusi.html"><u>Tietoturvakustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Australian-suurlähettilään virasta syyskuun alussa 2017 eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio (68 v.) julkaisi aikakauslehti Kanavassa kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Suomen asevalvonta on yleensä perustunut geopoliittiseen realismiin. Ottawan sopimus on poikkeus.</em>&rdquo; (<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/um-konkari-tyrmaa-halosen-tuomiojan-linjan-miinakielto-aiheutti-korvaamatonta-vahinkoa/?shared=1001152-6a87f2f2-500"><u>Suomen Kuvalehti 1.1.2018</u></a>).</p><p>Edellä mainitut diplomaatit ovat kokeneita ja tietävät, mitä ovat edellä mainituissa kirjallisissa tuotoksissa kirjoittaneet. Kirjoituksien yhtäläisyyksistä enemmän seuraavassa luvussa.</p><p>Hannu Himanen toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012-2016, mutta hän on työskennellyt jo aikaisemmin Suomen suurlähetystössä Moskovassa vuosina 1986-1989.</p><p>Jukka Valtasaari toimi Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläänä vuosina 2001-2005 ja sitä ennen muun muassa Suomen YK-edustajistossa vuosina 1977-1983, ulkoministeriön toimistopäällikkönä vuosina 1983-1985 ja ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä vuosina 1985-1988.</p><p>Alpo Rusi toimi Suomen Sveitsin-suurlähettiläänä vuosina 2009-2014 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Balkanin alueella vuosina 2004-2007 ja ulkoasiainneuvoksena ulkoministeriössä vuonna 1993.</p><p>Pasi Patokallio toimi Suomen Australian-suurlähettiläänä vuosina 2013&ndash;2017 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Kanadassa ja Bahamalla vuosina 2004-2008 ja Suomen suurlähettiläänä Israelissa ja Kyproksella vuosina 1998-2003.</p><p>Edellä mainittuja diplomaatteja vanhempina vastaavina diplomaatteina voisi mainita suurlähettiläs Ilkka Pastisen (89 v.) ja ministeri Jaakko Iloniemen (85 v.).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toisin kuin Suomen viralliselle ulkopolitiikalle ja Suomen ulkopolitikasta vastanneille poliitikoille aina nykyhallitukseen saakka, edellisessä luvussa mainituille eläköityneille diplomaateille on yhteistä, että he suhtautuvat myönteisesti Natoon ja läntiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>Monet heistä ovat ilmoittaneet myös julkisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Näitä Suomen Nato-jäsenyyden julkisia kannattajia ovat ainakin Hannu Himanen, Jukka Valtasaari, Alpo Rusi ja Jaakko Iloniemi.</p><p>Mielipiteen ilmaisu ei ole ulkoasianministeriöstä - nykyisin 1.1.2018 alkaen ulkoministeriöstä - eläköityneelle diplomaatille Suomessa helppoa. Poikkeaminen Suomen virallisesta linjasta ei edes entiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiehelle ole helppoa. Sen ovat saaneet kokea niin suurlähettiläs Hannu Himanen Nato-myönteisen kirjajulkaisun jälkeen kuin myös suurlähettiläs Pasi Patokallio presidentti Tarja Halosta ja entistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa arvostelevan Kanava-lehden esseen jälkeen.</p><p>Hannu Himanen ja Pasi Patokallio ovat joutuneet sosialidemokraattisen ulkopoliittisen linjan edustajien hyökkäyksen kohteeksi. Tuota Halosen-Tuomiojan linjaa julkisuudessa ovat edustaneet kärjekkäimmin entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg (71 v., sd.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (71 v., sd.).</p><p>Istuvan presidentin Sauli Niinistön (69 v., kok.) myötävaikutuksella Moskovan entinen suurlähettiläs René Nyberg oli mukana ryhmässä, joka laati arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (<a href="http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=157406&amp;GUID=%7b8D6158F6-B7E5-483C-9455-F66D76ACC1FB%7d"><u>Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016</u></a>). Niinistön tukema Nybergin nimitys oli myös entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mieleen.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Hannu Himanen vastaan René Nyberg:</p><p>&rdquo;<em>Moskovan-suurlähettiläät aloittivat nokkimisottelun HS:n yleisönosastolla - jopa taidemieltymykset vedettiin mukaan</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005432064.html"><u>IS 1.11.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Moskovan ex-suurlähettiläät nokittelevat toisiaan &ndash; mutta miten J.K. Paasikiven muotokuva liittyy Nato-keskusteluun?</em>&rdquo;, oli uutisotsikko SDP:n pää-äänenkannattajassa Demokraatti-lehdessä (<a href="https://demokraatti.fi/moskovan-ex-suurlahettilaat-nokittelevat-toisiaan-mutta-miten-j-k-paasikiven-muotokuva-liittyy-nato-keskusteluun/"><u>Demokraatti 1.11.2017</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Näkökulma: Suurlähettiläiden mutapainissa lyömäaseeksi kelpaa jopa Paasikiven muotokuva</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Iltalehdessä (<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711012200503798_pi.shtml"><u>IL 2.11.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Suurlähettiläiden varjonyrkkeilyä</em>&rdquo;, oli puolestaan uutisotsikko Kauppalehdessä (<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/dXiAJWNs"><u>Kauppalehti 3.11.2017</u></a>).</p><p>Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi René Nyberg. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.</p><p>Hannu Himasen ja René Nybergin välinen kaksintaistelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta käytiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla (<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/31102017/art-2000005429375.html"><u>HS 31.10.2017</u></a> , <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/01112017/art-2000005430795.html"><u>HS 1.11.2017</u></a> ja <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/02112017/art-2000005432368.html"><u>HS 2.11.2017</u></a>).</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Pasi Patokallio vastaan Erkki Tuomioja:</p><p>&rdquo;<em>Kanava: Entinen suurlähettiläs lyttää Halosen ja Tuomiojan linjan - &rsquo;Miinakielto aiheutti korvaamatonta vahinkoa&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä (<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801022200639941_u0.shtml"><u>IL 2.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Kanava: Ex-suurlähettiläs ripittää Halosta ja Tuomiojaa jalkaväkimiinoista luopumisesta: &rsquo;Heikensi merkittävästi Suomen puolustusta&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005510062.html"><u>IS 2.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Erkki Tuomioja tyrmää suurlähettilään kritiikin jalkaväkimiinojen poistosta - &rsquo;Että tällaisia suurlähettiläitä&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005511301.html"><u>HS 3.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Tuomioja tyrmää saamansa kritiikin miinakiellosta &ndash; &rsquo;On taas löytynyt entinen suurlähettiläs&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005511586.html"><u>IS 3.1.2018</u></a>).</p><p>Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi Erkki Tuomioja. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema on ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi Suomen ulko- ja turvallispolitiikan virkamiesammattilaiset arvostelevat virkauransa jälkeen sekä hienostunein sanakääntein harjoitettuja ulko- ja turvallispolitiikkaa yleisellä tasolla että ankarin sanakäänteinen harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksityiskohtia?</p><p>Miksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset ovat tyytymättömiä virkamiesuransa jälkeen moniin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin ja osoittavat tyytymättömyyttään virkauransa jälkeisillä kannanotoilla?</p><p>Arvostelu Halosen-Tuomiojan ulkopoliittisesta suuntauksesta vuosina 2000-2015 ei ole saanut vielä päätöstään, se on hädin tuskin alkanut. Pyykki varmaankin tullaan pesemään tarkemmin kuin kylmän sodan aikainen suomettuneisuuskausi viimeistään silloin, kun ja jos Suomi on Naton jäsenmaa.</p><p>Tulevina vuosina historiatutkimus tulee löytämään vielä paljon sellaista, mikä tuossa Halosen-Tuomiojan politiikassa ei ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitkällä aikavälillä.</p><p>On syytä huomata, että Sauli Niinistön valinta vuonna 2012 tasavallan presidenteiksi ei muuttanut Halosen-Tuomiojan määrittelemää ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa piiruakaan. Suomen linja alkoi muuttua vasta 2015 uuden hallituksen myötä, kun ulkoministeripestiin tarttui Timo Soini.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset tulevat arvostelemaan Halosen-Tuomiojan aikana tehtyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Arvostelun kohteeksi joutuu etenkin presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan aikainen Suomen Venäjä-politiikka, joka jo nyt osoittautunut täydelliseksi katastrofiksi. Suomen harjoituttama Venäjä-politiikka oli väärää eikä perustunut realiteetteihin, vaan opportunistiseen ideologiaan. Arvostelu alkaa, kun 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä virassa olleet diplomaatit eläköityvät.</p><p>Yksittäisenä esimerkkinä Halosen-Tuomiojan Venäjän-politiikan toiminnasta voidaan mainita ulkoministeri Erkki Tuomiojan kirjaus eriävästä mielipiteestä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan Venäjän vastakkaisista EU-pakotteista<strong> &rdquo;</strong><em>historiankirjoitusta varten</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.2s0biOA"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo; on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan öykkäröinnistä, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Lause kertoo kaiken Tuomiojan Venäjä-pakotteiden tosiasiallisesta vastustamisesta. Tuo varsin kylmän sodan ajalta kalskahtava kirjaus joutuu kaiken muun ohella varmasti historian tutkijoiden tarkkaan syyniin juuri Tuomiojan toiveiden mukaisesti. Kirjaus osoittaa ainakin allekirjoittaneelle, kuinka kaukana nykyajasta 68-vuotias Tuomioja eli jo vuonna 2014.</p><p>Toisena esimerkkinä voidaan mainita Venäjän strateginen kumppanuus. Halosen-Tuomiojan Venäjä-politiikassa Venäjä nähtiin EU:n vahvana strategisena kumppania, jota asemaa Venäjälle Suomi ajoi voimalla EU:ssa sekä Halosen että Tuomiojan johdolla. &rdquo;<em>Euroopan unionille Venäjä on strateginen kumppani, jonka kanssa pyritään laajaan ja kattavaan yhteistyöhön.</em>&rdquo;, Tarja Halonen hehkutti Tukholmassa Svenska Dagbladetin keskustelutilaisuudessa Tukholmassa 19.10.2005 (<a href="http://presidentti.fi/halonen/Public/default3511-2.html?contentid=175747&amp;nodeid=41417&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 19.10.2005</u></a>).</p><p>Venäjä-politiikka on ollut fiasko: lopputuloksena Venäjän käymiä sotia Itä-Euroopassa, kymmeniä tuhansia kuolleita, EU-Euroopan riippuvuus venäläisenergiasta ja venäläisaseista pullottava Venäjän länsiraja, jotka uhkaavat sekä EU- että Nato-maita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on ominaista se, että suomalaiset sokeutuvat kulloiseen harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, joka on itse asiassa hyvin pieni vain muutaman henkilön suuruisen ryhmän määrittelemä ja jota pidetään ainoaan oikeana.</p><p>Mikään ei ole muuttunut tuon suhteen kylmän sodan ajasta.</p><p>Kun kylmän sodan aikaan &rdquo;<em>pidettiin hyviä ja ystävällisiä suhteina Neuvostoliittoon</em>&rdquo;, niin nyt &rdquo;<em>Suomi vakauttaa toimillaan Itämeren turvallisuustilannetta</em>&rdquo;.&nbsp; Tämän päivän kylmän sodan aikaisella intensiteetillä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan propagandaliturgiasanoja ovat &rdquo;<em>vakaus</em>&rdquo;<em>, </em>&rdquo;<em>pitäminen vakaana</em>&rdquo;<em> ja </em>&rdquo;<em>vakauttaminen</em>&rdquo;.</p><p>Toivottavasti meidän ei tarvitse enää jatkossa lukea ulkoministeriön virkamiesten ja suomalaispoliitikkojen kylmän sodan ajan kaikuja uhkuvia vakauskannanottoja tyyliin:</p><p>&rdquo;<em>Pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomi pyrkii vahvistamaan arktisen turvallisuuspoliittista <u>vakautta</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/suomi-tukee-arktisen-alueen-ymparistoa-vakautta-ja-elinvoimaa"><u>VM:n tiedote 419 4.10.2016</u></a>), &rdquo;<em>Kansainvälinen asemamme lepää <u>vakauden</u> pohjalla.</em>&rdquo; <a href="http://tpk.fi/public/default.aspx?contentid=365424&amp;culture=fi-FI"><u>(Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa 22.8.2017</u></a>). &rdquo;<em>Suomi tekee töitä Pohjois-Euroopan <u>vakauden</u> tukemiseksi</em>&rdquo;, tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ahvenanmaan maakuntamatkallaan 3.11.2017 (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/presidentti-sauli-niinisto-suomi-turvaa-ahvenanmaan-aseman/"><u>Verkkouutiset 3.11.2017</u></a>). &rdquo;<em>Sotilaallinen liittoutumattomuus on jatkossakin Suomen etujen mukaista ja vahvistaa osaltaan Pohjolan turvallisuuspoliittista <u>vakautta</u>.</em>&rdquo; oli puolestaan kirjattuna Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisena linjauksena jo heti Krimin tapahtumien jälkeen (<a href="http://www.keskusta.fi/news/Sotilaallinen-liittoutumattomuus-on-Suomen-edun-mukaista-%E2%80%93-kyberturvallisuudesta-kilpailuvaltti/1avppnn2/f60bba8f-481a-4086-8962-b44fc05a3e90"><u>Keskusta 7.5.2014</u></a>).</p><p>Vastaavaa epämääräistä vakaus-sanan käyttöä politiikojen ja ulkoasian hallinnossa toimivien virkamiesten kannanotoissa ja kirjauksissa löytyy pilvin pimein. On helppo kirjata &rdquo;<em>Suomi vakauttaa</em>&rdquo; -tyylillä, jos ei tiedä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tuon taivaallista. Muutaman vuoden kuluttua noiden termien lukeminen on jo irvokasta. Minulle niiden lukeminen on irvokasta jo nyt.</p><p>&rdquo;Vakaus&rdquo;- ja &rdquo;vakauttaa&rdquo;-termit ovat vastaavia ja vailla todellista sisältöä olevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia nollatermejä kuin vaikkapa kylmän sodan aikaiset &rdquo;rauhanomaiset suhteet&rdquo;-, &rdquo;hyvät naapuruussuhteet&rdquo;- tai &rdquo;ystävälliset naapuruussuhteet&rdquo; -termit.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Elämme murrosaikaa, kun Suomi hakee uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linjamuutos on tulevien hallitusten varassa, kun seuraava tasavallan presidentti on Sauli Niinistö. Toivotaan Suomen siunatuksi tulemista länsimyönteisillä hallituksilla.</p><p>Ikävä riitely kansainvälisten sotaharjoitusten pitämisestä Suomessa mukaan lukien suursotaharjoituksen pitämien maaperällämme on ollut osa tätä linjamuutosta ja sen tuomaa tuskaa osalle poliittisia päättäjiä. Sotaharjoituksia ovat arvostelleet lähinnä sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset. Muutaman vuoden päästä tällaisia asioita muistellaan jo huvittuneina.</p><p>Ulkoasianministeriössä työskennelleiden diplomaattien ulostulot ovat merkki linjan muuttumisesta ja siitä, että vanhaa Halosen-Tuomiojan linjaa on mahdollista arvostella. Vastaavasti kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen EU-jäsenyyden myötä meillä oli mahdollista arvostella niitä toimia, joissa kyse oli kylmän sodan aikaisesta suomettumisesta.</p><p>Sinänsä on kuvaavaa, että nyt &rdquo;linjakeskustelua&rdquo; käyvät noin 70-vuotiaat ihmiset, jotka ovat toimineet ulkopoliittisina virkamiehinä kylmänsodan aikaan ja jotka peilaavat nykyaikaa vielä hieman kylmän sodan aikaisesta perspektiivistä.</p><p>Me nuoremmat ajattelemme nykyaikaa nykyajan lähtökohdista kuitenkaan unohtamatta historian opetusta ja vaikutusta nykyaikaan.</p><p>Kun nyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ollaan pikkuhiljaa reivaamassa kohti länttä Halosen-Tuomiojan linjan Venäjä-suuntauksen jälkeen, toivottavasti tämä nykyinen suuntaus jatkuu. Läntinen suuntaus on ollut istuvan hallituksen aikaansaamaa, ei missään nimessä 69-vuotiaan presidentti Sauli Niinistön aikaansaamaa. Linja länteen on kääntynyt Niinistöstä huolimatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Moskovan-suurlähettilään virasta viime vuoden elokuussa eläköitynyt Hannu Himanen (66 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla ”Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu” (Tietokustantaja Docendo Oy).

Suomen Yhdysvaltojen-suurlähettilään virasta vuonna 2005 eläköitynyt Jukka Valtasaari (77 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla ”Suomen turvallisuus” (Tietoturvakustantaja Docendo Oy).

Suomen Sveitsin-suurlähettilään virasta vuonna 2014 eläköitynyt Alpo Rusi (68 v.) julkaisi viime vuonna kirjan otsikolla ”Yhdessä vai erikseen - Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa” (Tietoturvakustantaja Docendo Oy).

Suomen Australian-suurlähettilään virasta syyskuun alussa 2017 eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio (68 v.) julkaisi aikakauslehti Kanavassa kirjoituksen otsikolla ”Suomen asevalvonta on yleensä perustunut geopoliittiseen realismiin. Ottawan sopimus on poikkeus.” (Suomen Kuvalehti 1.1.2018).

Edellä mainitut diplomaatit ovat kokeneita ja tietävät, mitä ovat edellä mainituissa kirjallisissa tuotoksissa kirjoittaneet. Kirjoituksien yhtäläisyyksistä enemmän seuraavassa luvussa.

Hannu Himanen toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012-2016, mutta hän on työskennellyt jo aikaisemmin Suomen suurlähetystössä Moskovassa vuosina 1986-1989.

Jukka Valtasaari toimi Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläänä vuosina 2001-2005 ja sitä ennen muun muassa Suomen YK-edustajistossa vuosina 1977-1983, ulkoministeriön toimistopäällikkönä vuosina 1983-1985 ja ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä vuosina 1985-1988.

Alpo Rusi toimi Suomen Sveitsin-suurlähettiläänä vuosina 2009-2014 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Balkanin alueella vuosina 2004-2007 ja ulkoasiainneuvoksena ulkoministeriössä vuonna 1993.

Pasi Patokallio toimi Suomen Australian-suurlähettiläänä vuosina 2013–2017 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Kanadassa ja Bahamalla vuosina 2004-2008 ja Suomen suurlähettiläänä Israelissa ja Kyproksella vuosina 1998-2003.

Edellä mainittuja diplomaatteja vanhempina vastaavina diplomaatteina voisi mainita suurlähettiläs Ilkka Pastisen (89 v.) ja ministeri Jaakko Iloniemen (85 v.).

                                                                                         ****

Toisin kuin Suomen viralliselle ulkopolitiikalle ja Suomen ulkopolitikasta vastanneille poliitikoille aina nykyhallitukseen saakka, edellisessä luvussa mainituille eläköityneille diplomaateille on yhteistä, että he suhtautuvat myönteisesti Natoon ja läntiseen puolustusyhteistyöhön.

Monet heistä ovat ilmoittaneet myös julkisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Näitä Suomen Nato-jäsenyyden julkisia kannattajia ovat ainakin Hannu Himanen, Jukka Valtasaari, Alpo Rusi ja Jaakko Iloniemi.

Mielipiteen ilmaisu ei ole ulkoasianministeriöstä - nykyisin 1.1.2018 alkaen ulkoministeriöstä - eläköityneelle diplomaatille Suomessa helppoa. Poikkeaminen Suomen virallisesta linjasta ei edes entiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiehelle ole helppoa. Sen ovat saaneet kokea niin suurlähettiläs Hannu Himanen Nato-myönteisen kirjajulkaisun jälkeen kuin myös suurlähettiläs Pasi Patokallio presidentti Tarja Halosta ja entistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa arvostelevan Kanava-lehden esseen jälkeen.

Hannu Himanen ja Pasi Patokallio ovat joutuneet sosialidemokraattisen ulkopoliittisen linjan edustajien hyökkäyksen kohteeksi. Tuota Halosen-Tuomiojan linjaa julkisuudessa ovat edustaneet kärjekkäimmin entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg (71 v., sd.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (71 v., sd.).

Istuvan presidentin Sauli Niinistön (69 v., kok.) myötävaikutuksella Moskovan entinen suurlähettiläs René Nyberg oli mukana ryhmässä, joka laati arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016). Niinistön tukema Nybergin nimitys oli myös entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mieleen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Hannu Himanen vastaan René Nyberg:

Moskovan-suurlähettiläät aloittivat nokkimisottelun HS:n yleisönosastolla - jopa taidemieltymykset vedettiin mukaan”, oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 1.11.2017).

Moskovan ex-suurlähettiläät nokittelevat toisiaan – mutta miten J.K. Paasikiven muotokuva liittyy Nato-keskusteluun?”, oli uutisotsikko SDP:n pää-äänenkannattajassa Demokraatti-lehdessä (Demokraatti 1.11.2017)

Näkökulma: Suurlähettiläiden mutapainissa lyömäaseeksi kelpaa jopa Paasikiven muotokuva”, oli uutisotsikko Iltalehdessä (IL 2.11.2017).

Suurlähettiläiden varjonyrkkeilyä”, oli puolestaan uutisotsikko Kauppalehdessä (Kauppalehti 3.11.2017).

Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi René Nyberg. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.

Hannu Himasen ja René Nybergin välinen kaksintaistelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta käytiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla (HS 31.10.2017 , HS 1.11.2017 ja HS 2.11.2017).

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Pasi Patokallio vastaan Erkki Tuomioja:

Kanava: Entinen suurlähettiläs lyttää Halosen ja Tuomiojan linjan - ’Miinakielto aiheutti korvaamatonta vahinkoa’” oli uutisotsikko Iltalehdessä (IL 2.1.2018).

Kanava: Ex-suurlähettiläs ripittää Halosta ja Tuomiojaa jalkaväkimiinoista luopumisesta: ’Heikensi merkittävästi Suomen puolustusta’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 2.1.2018).

Erkki Tuomioja tyrmää suurlähettilään kritiikin jalkaväkimiinojen poistosta - ’Että tällaisia suurlähettiläitä’” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (HS 3.1.2018).

Tuomioja tyrmää saamansa kritiikin miinakiellosta – ’On taas löytynyt entinen suurlähettiläs’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 3.1.2018).

Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi Erkki Tuomioja. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema on ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.

                                                                                         ****

Miksi Suomen ulko- ja turvallispolitiikan virkamiesammattilaiset arvostelevat virkauransa jälkeen sekä hienostunein sanakääntein harjoitettuja ulko- ja turvallispolitiikkaa yleisellä tasolla että ankarin sanakäänteinen harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksityiskohtia?

Miksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset ovat tyytymättömiä virkamiesuransa jälkeen moniin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin ja osoittavat tyytymättömyyttään virkauransa jälkeisillä kannanotoilla?

Arvostelu Halosen-Tuomiojan ulkopoliittisesta suuntauksesta vuosina 2000-2015 ei ole saanut vielä päätöstään, se on hädin tuskin alkanut. Pyykki varmaankin tullaan pesemään tarkemmin kuin kylmän sodan aikainen suomettuneisuuskausi viimeistään silloin, kun ja jos Suomi on Naton jäsenmaa.

Tulevina vuosina historiatutkimus tulee löytämään vielä paljon sellaista, mikä tuossa Halosen-Tuomiojan politiikassa ei ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitkällä aikavälillä.

On syytä huomata, että Sauli Niinistön valinta vuonna 2012 tasavallan presidenteiksi ei muuttanut Halosen-Tuomiojan määrittelemää ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa piiruakaan. Suomen linja alkoi muuttua vasta 2015 uuden hallituksen myötä, kun ulkoministeripestiin tarttui Timo Soini.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset tulevat arvostelemaan Halosen-Tuomiojan aikana tehtyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Arvostelun kohteeksi joutuu etenkin presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan aikainen Suomen Venäjä-politiikka, joka jo nyt osoittautunut täydelliseksi katastrofiksi. Suomen harjoituttama Venäjä-politiikka oli väärää eikä perustunut realiteetteihin, vaan opportunistiseen ideologiaan. Arvostelu alkaa, kun 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä virassa olleet diplomaatit eläköityvät.

Yksittäisenä esimerkkinä Halosen-Tuomiojan Venäjän-politiikan toiminnasta voidaan mainita ulkoministeri Erkki Tuomiojan kirjaus eriävästä mielipiteestä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan Venäjän vastakkaisista EU-pakotteistahistoriankirjoitusta varten” (MTV3 10.9.2014). 

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.” on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan öykkäröinnistä, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Lause kertoo kaiken Tuomiojan Venäjä-pakotteiden tosiasiallisesta vastustamisesta. Tuo varsin kylmän sodan ajalta kalskahtava kirjaus joutuu kaiken muun ohella varmasti historian tutkijoiden tarkkaan syyniin juuri Tuomiojan toiveiden mukaisesti. Kirjaus osoittaa ainakin allekirjoittaneelle, kuinka kaukana nykyajasta 68-vuotias Tuomioja eli jo vuonna 2014.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita Venäjän strateginen kumppanuus. Halosen-Tuomiojan Venäjä-politiikassa Venäjä nähtiin EU:n vahvana strategisena kumppania, jota asemaa Venäjälle Suomi ajoi voimalla EU:ssa sekä Halosen että Tuomiojan johdolla. ”Euroopan unionille Venäjä on strateginen kumppani, jonka kanssa pyritään laajaan ja kattavaan yhteistyöhön.”, Tarja Halonen hehkutti Tukholmassa Svenska Dagbladetin keskustelutilaisuudessa Tukholmassa 19.10.2005 (TPK 19.10.2005).

Venäjä-politiikka on ollut fiasko: lopputuloksena Venäjän käymiä sotia Itä-Euroopassa, kymmeniä tuhansia kuolleita, EU-Euroopan riippuvuus venäläisenergiasta ja venäläisaseista pullottava Venäjän länsiraja, jotka uhkaavat sekä EU- että Nato-maita.

                                                                                         ****

Suomessa on ominaista se, että suomalaiset sokeutuvat kulloiseen harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, joka on itse asiassa hyvin pieni vain muutaman henkilön suuruisen ryhmän määrittelemä ja jota pidetään ainoaan oikeana.

Mikään ei ole muuttunut tuon suhteen kylmän sodan ajasta.

Kun kylmän sodan aikaan ”pidettiin hyviä ja ystävällisiä suhteina Neuvostoliittoon”, niin nyt ”Suomi vakauttaa toimillaan Itämeren turvallisuustilannetta”.  Tämän päivän kylmän sodan aikaisella intensiteetillä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan propagandaliturgiasanoja ovat ”vakaus, pitäminen vakaana ja vakauttaminen”.

Toivottavasti meidän ei tarvitse enää jatkossa lukea ulkoministeriön virkamiesten ja suomalaispoliitikkojen kylmän sodan ajan kaikuja uhkuvia vakauskannanottoja tyyliin:

Pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomi pyrkii vahvistamaan arktisen turvallisuuspoliittista vakautta.” (VM:n tiedote 419 4.10.2016), ”Kansainvälinen asemamme lepää vakauden pohjalla.(Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa 22.8.2017). ”Suomi tekee töitä Pohjois-Euroopan vakauden tukemiseksi”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ahvenanmaan maakuntamatkallaan 3.11.2017 (Verkkouutiset 3.11.2017). ”Sotilaallinen liittoutumattomuus on jatkossakin Suomen etujen mukaista ja vahvistaa osaltaan Pohjolan turvallisuuspoliittista vakautta.” oli puolestaan kirjattuna Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisena linjauksena jo heti Krimin tapahtumien jälkeen (Keskusta 7.5.2014).

Vastaavaa epämääräistä vakaus-sanan käyttöä politiikojen ja ulkoasian hallinnossa toimivien virkamiesten kannanotoissa ja kirjauksissa löytyy pilvin pimein. On helppo kirjata ”Suomi vakauttaa” -tyylillä, jos ei tiedä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tuon taivaallista. Muutaman vuoden kuluttua noiden termien lukeminen on jo irvokasta. Minulle niiden lukeminen on irvokasta jo nyt.

”Vakaus”- ja ”vakauttaa”-termit ovat vastaavia ja vailla todellista sisältöä olevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia nollatermejä kuin vaikkapa kylmän sodan aikaiset ”rauhanomaiset suhteet”-, ”hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termit.

                                                                                         ****

Elämme murrosaikaa, kun Suomi hakee uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linjamuutos on tulevien hallitusten varassa, kun seuraava tasavallan presidentti on Sauli Niinistö. Toivotaan Suomen siunatuksi tulemista länsimyönteisillä hallituksilla.

Ikävä riitely kansainvälisten sotaharjoitusten pitämisestä Suomessa mukaan lukien suursotaharjoituksen pitämien maaperällämme on ollut osa tätä linjamuutosta ja sen tuomaa tuskaa osalle poliittisia päättäjiä. Sotaharjoituksia ovat arvostelleet lähinnä sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset. Muutaman vuoden päästä tällaisia asioita muistellaan jo huvittuneina.

Ulkoasianministeriössä työskennelleiden diplomaattien ulostulot ovat merkki linjan muuttumisesta ja siitä, että vanhaa Halosen-Tuomiojan linjaa on mahdollista arvostella. Vastaavasti kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen EU-jäsenyyden myötä meillä oli mahdollista arvostella niitä toimia, joissa kyse oli kylmän sodan aikaisesta suomettumisesta.

Sinänsä on kuvaavaa, että nyt ”linjakeskustelua” käyvät noin 70-vuotiaat ihmiset, jotka ovat toimineet ulkopoliittisina virkamiehinä kylmänsodan aikaan ja jotka peilaavat nykyaikaa vielä hieman kylmän sodan aikaisesta perspektiivistä.

Me nuoremmat ajattelemme nykyaikaa nykyajan lähtökohdista kuitenkaan unohtamatta historian opetusta ja vaikutusta nykyaikaan.

Kun nyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ollaan pikkuhiljaa reivaamassa kohti länttä Halosen-Tuomiojan linjan Venäjä-suuntauksen jälkeen, toivottavasti tämä nykyinen suuntaus jatkuu. Läntinen suuntaus on ollut istuvan hallituksen aikaansaamaa, ei missään nimessä 69-vuotiaan presidentti Sauli Niinistön aikaansaamaa. Linja länteen on kääntynyt Niinistöstä huolimatta.

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta#comments Erkki Tuomioja Nato Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Tarja Halonen Venäjän uhka Sat, 06 Jan 2018 08:09:51 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta
”Savuavan aseen” löytyminen otti aikansa http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246707-savuavan-aseen-loytyminen-otti-aikansa <p>Helsingin Sanomien (HS) kirja-arvostelijan tehtävä on merkittävä, koska lehdessä esitettyjen arvioiden jälkeen on niitä, jotka pohtivat, onko heillä kanttia murtaa arvovaltaisen median mielipidettä. Suomessa HS mielletään usein viranomaiseksi, ei niinkään neljänneksi valtiomahdiksi, joka vartioisi viranomaisen vallankäyttöä.</p><p>Suomen&nbsp; harjoittama puolueettomuuspolitiikka oli järkevä linja idän ja lännen vastakkainasettelun olosuhteissa. Suomi toteutti taitavaa diplomatiaa, jonka ansiosta maamme kytkeytyminen läntiseen talousintegraatioon turvattiin ja sotilaallinen painostus torjuttiin viime hetkellä. Ongelmat syntyivät, kun linja alkoi muuttua&nbsp; enemmänkin puolueettomuudeksi Neuvostoliiton hyväksi kuin Suomen läntisen aseman vahvistamiseksi vuodesta 1972. Tämän seurauksena &rdquo;välttämättömästä myöntyväisyydestä&rdquo; -&nbsp; siis reaalipolitiikasta - antauduttiin tarpeettomaan myöntyväisyyteen ja Moskovan politiikan myötäilyyn, suomettumiseen, mikä rämetti poliittista kulttuuria.</p><p>Jääviyskysymykset ovat usein ongelmana valtion hallinnossa, talouselämässä ja politiikassa. Jääviyskysymyksen tulee koskea myös journalismia. Lukijan olisi syytä tietää, millaisista lähtökohdista ja taustasta kriitikko tarkastelee arvionsa kohdetta. Se vahvistaisi kritiikin uskottavuutta ja antaisi lukijalle paremman mahdollisuuden vastakritiikkiin. Tohtori <strong>Veli-Pekka Leppäsen</strong> kirjoittamassa tohtori&nbsp;<strong>Alpo Rusin</strong> ja tietokirjailija&nbsp;<strong>Jarmo Korhosen</strong>&nbsp;<em>Kremlin</em><em> jalanjäljet </em><em>(Docendo, 2017)&nbsp;</em>-teoksen Helsingin Sanomissa julkaistussa kritiikissä (25.11.) kuultaa jääviysongelma. Ehkä lopulta oli kuitenkin hyvä, että hän sen kirjoitti. Leppäsen kritiikki nimittäin vahvistaa kirjamme perusteesiä, jonka mukaan vuoden 2002 vakoilukohun taustalla olivat poliittiset tekijät.</p><p><em>Kremlin jalanjäljissä&nbsp;</em>&nbsp;monet aiemmin irralliset yksityiskohdat asettuvat lopultakin loogiseen kokonaisuuteen. Tämä oli mahdollista, kun haastateltavat vihdoin kertoivat tietonsa. Lopputulos oli suuri helpotus allekirjoittaneelle, kun totuus järjettömän vakoilujahdin taustoista selvisi. Olemme toki juuri siksi olleet valmistautuneita tällaiseen arvottomaan ryöpytykseen, jota Leppäsen kritiikki sisältää. Kysyimme yhä uudestaan, kuuluiko vakoilukohuun myös Venäjän hybridivaikuttamisena tunnettu ilmiö, koska ajojahdin taustahenkilöitä yhdisti pitkäkestoinen kontaktityö itätiedustelun lonkeroihin.&nbsp;</p><p>Veli-Pekka Leppänen väitteli tohtoriksi Suomen kommunistisen puolueen hajoamista käsitelleellä väitöskirjalla&nbsp;<em>Kivääri vai äänestyslippu. Suomen </em><em>kommunistinen</em><em> puolue</em>&nbsp;1964&minus;1970 (Edita, 1999).&nbsp; Väitöskirjan arviossa professori <strong>Jukka Paastela</strong> havaitsi, että &rdquo;Ei totisesti jää epäselvyyttä siitä, kumman osapuolen puolella kirjoittajan sympatiat ovat&rdquo;. Leppänen on toimittaja ja kriitikko, joka kirjoittaa ahkerasti etenkin Helsingin Sanomiin. Viimeksi hän on toimittanut kaksi laajaa nidettä <strong>Erkki Tuomiojan</strong> (sd.) 1990-luvun päiväkirjoja. Leppänen on esitelmöinyt mm. <strong>Otto Wille Kuusisen</strong> elämäntyöstä. On kysyttävä, onko hänellä esimerkiksi taloudellisia yhteyksiä Otto Wille ja Hertta Kuusisen säätiöön Helsingissä? Onko väärin olettaa, että hänellä on entisenä kommunistina edelleen vahvat vasemmistosympatiat? Tähän ei ole huomauttamista vapaassa kansanvallassa sinänsä, mutta silloin on, mikäli nämä sympatiat estävät kirjoittamasta objektiivisesti kirja-arvosteluja.</p><p>Leppänen on onnistunut varsin usein kirjoittamaan kritiikin, joka eroaa saman teoksen muista kritiikeistä. Tämäkin voidaan laskea hänelle eduksi ellei kyse ole henkilökohtaisten asenteiden sekoittumisesta objektiiviseen tarkastelutavoitteeseen, mikä tulisi olla hyvässä kirja-arvostelussa aina yksi päätavoite. Tällainen tapaus oli vaikkapa <strong>Reijo Mäen</strong>&nbsp;<em>Sheriffi-&nbsp;</em>teos, jonka Leppänen lyttäsi HS:ssa 2003, mutta jonka alan kriitikot kuitenkin palkitsivat vuoden teoksena. Hakukone osoitti, että vastaavia tapauksia on useita. Leppäsen kiittäviä arvioita saavat etenkin vasemmistopoliitikot, ja teokset, joissa on hänelle läheinen yhteiskunnallinen&nbsp; sanoma. Leppänen kirjoitti 6.6.2015 HS:n kuukausiliitteessä ansiokkaan artikkelin sodan aikana kuolemaan tuomitun ja teloitetun <strong>Martta Koskisen</strong> elämästä. Hän osoitti perustellusti sympatiansa SKP:n maanalaisen toiminnan johtajana toimineen <strong>Yrjö Leinon</strong> apurin, &rdquo;ompelijan&rdquo; kohtalosta. Koskinen oli toiminut sodan aikana Neuvostoliiton tiedustelun hyväksi, mutta hänen saamansa tuomio poliittisluonteisesta vakoilusta oli kohtuuton, kun samoihin tekoihin syyllistyneitä johtotason kommunisteja armahdettiin.&nbsp;</p><p>Leppänen pyöritti Kremlin jalanjäljet-kritiikissään&nbsp; samaa levyä, jonka HS valitsi koneeseensa jo syyskuussa 2002, kun se alkoi käsitellä viranomaisen salassapidettävän tiedon vuotamisen pohjalta Alpo Rusiin kytkettyjä Stasi-vakoiluepäilyjä.&nbsp;HS väitti asioita, joissa ei ollut mitään perää, mutta vaikeutti puolustusta. HS:n journalismissa pyrittiin vahvistamaan mielikuvaa syyllisyydestä eikä etsitty vuodon tarkoitusperiä eikä tuotu esille Rusin syyttömyydestä todistavia seikkoja. Niitä olisi toki ollut riittävästi kumoamaan pienimmätkin epäilyt, kuten prosessin myöhempi eteneminen todisti. HS toteutti viranomaisjournalismia, &rdquo;söi Supon ja sen poliittisten taustahenkilöiden kädestä&rdquo;, eikä toiminut vallan vahtikoirana.&nbsp;</p><p>Leppäsen kritiikissä ei haluttu ymmärtää, mistä&nbsp;<em>Kremlin jalanjäljet&nbsp;</em>-teoksen löydöksissä oli kyse: vuonna 2002 julkisuuteen vuodetun vakoilukohun taustalla olleesta poliittisesta pelistä. Kyse ei ollut &rdquo;poliittisen eliitin salaliitosta&rdquo;, kuten lehti otsikoi Leppäsen kritiikin, vaan 3-5 henkilön ryhmästä, joka vakoiluepäilyjen levittelyn avulla sekä kaatoi Suomen kymmenennen presidentin, <strong>Martti Ahtisaaren</strong>, että mustamaalasi tämän entisen neuvonantajan Rusin. Näillä seikoilla on ollut ja on merkitystä ulkopolitiikan, presidentin aseman, demokratian ja useiden henkilöiden oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta.</p><p>Kirjasta tehtiin päätös vasta, kun tekijöiden noin vuoden yhteisen selvitystyön jälkeen &rdquo;savuava ase&rdquo; löytyi. Kyse oli &rdquo;demarimafiasta&rdquo;, joka lainvastaisesti alkoi vuodattaa salassapidettäviä epäilyjä keväällä 1998. Tällöin myös Rusin työ presidentin kabinetissa nopeasti vaikeutui. Epäiltyä ei tässä yhteydessä kuultu, mikä tietenkin loukkasi tämän oikeusturvaa perusteellisesti. Voidaan kysyä rikottiinko tällöin myös perustuslakia, kun epäilty toimi&nbsp; tasavallan presidentin neuvonantajan tehtävässä? Toisin sanoen haluttiinko epäilyjen levittelyllä heikentää myös tasavallan presidentin asemaa. Tiedossa oli, että <strong>Kalevi Sorsa</strong>&nbsp;(sd.) halusi vaihtaa presidenttiä. Yksi syy oli &rdquo;laiminlyöty&rdquo; idänpolitiikka. Tasavallan presidentti Ahtisaari luopui tavoittelemasta toista kautta allekirjoitaneeseen liittyneiden vakoiluepäilyjen seurauksena, mikä kirjassa on osoitettu eri tavoin. Ahtisaaren myöhemmät sinänsä ymmärrettävät lausunnot toisesta kaudesta eivät tätä muuksi muuta.</p><p>Leppäsen kirja-arvostelu sopii tähän hyvin, kun tavoite on estää &rdquo;savuavan aseen&rdquo; löytymisen jälkeen siihen liittyvä jälkikeskustelu. Hän sotkee tosiseikkoja, nostaa esille pikkuasioita, löytää mielestään epäselvyyksiä niistä, jotta pääasiat peittyisivät. Väitteet holtittomasta lähdekritiikistä ovat täysin kestämättömiä. Vuonna 1972 tapahtunut Zavidovo-vuoto on jätetty selvittämättä oikeudellisena kysymyksenä. Kirjoittajat ovat käsityksessä, että vuotaja Erkki Tuomioja ei ole ollut oikeutettu ja sopiva vuodon seurauksena valtioneuvoston jäsenyyteen. Leppäsen kritiikki on kuin koko vakoilukohu pienoiskoossa: peitellään vasemmiston KGB- ja Stasi-yhteyksiä ja SDP:n sisäistä valtataistelua, jonka keskiössä on - ikävä kyllä - kommunistien ja SDP:n vasemmiston ikonin Kalevi Sorsan paljastunut ongelmallinen idänsuhde.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien (HS) kirja-arvostelijan tehtävä on merkittävä, koska lehdessä esitettyjen arvioiden jälkeen on niitä, jotka pohtivat, onko heillä kanttia murtaa arvovaltaisen median mielipidettä. Suomessa HS mielletään usein viranomaiseksi, ei niinkään neljänneksi valtiomahdiksi, joka vartioisi viranomaisen vallankäyttöä.

Suomen  harjoittama puolueettomuuspolitiikka oli järkevä linja idän ja lännen vastakkainasettelun olosuhteissa. Suomi toteutti taitavaa diplomatiaa, jonka ansiosta maamme kytkeytyminen läntiseen talousintegraatioon turvattiin ja sotilaallinen painostus torjuttiin viime hetkellä. Ongelmat syntyivät, kun linja alkoi muuttua  enemmänkin puolueettomuudeksi Neuvostoliiton hyväksi kuin Suomen läntisen aseman vahvistamiseksi vuodesta 1972. Tämän seurauksena ”välttämättömästä myöntyväisyydestä” -  siis reaalipolitiikasta - antauduttiin tarpeettomaan myöntyväisyyteen ja Moskovan politiikan myötäilyyn, suomettumiseen, mikä rämetti poliittista kulttuuria.

Jääviyskysymykset ovat usein ongelmana valtion hallinnossa, talouselämässä ja politiikassa. Jääviyskysymyksen tulee koskea myös journalismia. Lukijan olisi syytä tietää, millaisista lähtökohdista ja taustasta kriitikko tarkastelee arvionsa kohdetta. Se vahvistaisi kritiikin uskottavuutta ja antaisi lukijalle paremman mahdollisuuden vastakritiikkiin. Tohtori Veli-Pekka Leppäsen kirjoittamassa tohtori Alpo Rusin ja tietokirjailija Jarmo Korhosen Kremlin jalanjäljet (Docendo, 2017) -teoksen Helsingin Sanomissa julkaistussa kritiikissä (25.11.) kuultaa jääviysongelma. Ehkä lopulta oli kuitenkin hyvä, että hän sen kirjoitti. Leppäsen kritiikki nimittäin vahvistaa kirjamme perusteesiä, jonka mukaan vuoden 2002 vakoilukohun taustalla olivat poliittiset tekijät.

Kremlin jalanjäljissä  monet aiemmin irralliset yksityiskohdat asettuvat lopultakin loogiseen kokonaisuuteen. Tämä oli mahdollista, kun haastateltavat vihdoin kertoivat tietonsa. Lopputulos oli suuri helpotus allekirjoittaneelle, kun totuus järjettömän vakoilujahdin taustoista selvisi. Olemme toki juuri siksi olleet valmistautuneita tällaiseen arvottomaan ryöpytykseen, jota Leppäsen kritiikki sisältää. Kysyimme yhä uudestaan, kuuluiko vakoilukohuun myös Venäjän hybridivaikuttamisena tunnettu ilmiö, koska ajojahdin taustahenkilöitä yhdisti pitkäkestoinen kontaktityö itätiedustelun lonkeroihin. 

Veli-Pekka Leppänen väitteli tohtoriksi Suomen kommunistisen puolueen hajoamista käsitelleellä väitöskirjalla Kivääri vai äänestyslippu. Suomen kommunistinen puolue 1964−1970 (Edita, 1999).  Väitöskirjan arviossa professori Jukka Paastela havaitsi, että ”Ei totisesti jää epäselvyyttä siitä, kumman osapuolen puolella kirjoittajan sympatiat ovat”. Leppänen on toimittaja ja kriitikko, joka kirjoittaa ahkerasti etenkin Helsingin Sanomiin. Viimeksi hän on toimittanut kaksi laajaa nidettä Erkki Tuomiojan (sd.) 1990-luvun päiväkirjoja. Leppänen on esitelmöinyt mm. Otto Wille Kuusisen elämäntyöstä. On kysyttävä, onko hänellä esimerkiksi taloudellisia yhteyksiä Otto Wille ja Hertta Kuusisen säätiöön Helsingissä? Onko väärin olettaa, että hänellä on entisenä kommunistina edelleen vahvat vasemmistosympatiat? Tähän ei ole huomauttamista vapaassa kansanvallassa sinänsä, mutta silloin on, mikäli nämä sympatiat estävät kirjoittamasta objektiivisesti kirja-arvosteluja.

Leppänen on onnistunut varsin usein kirjoittamaan kritiikin, joka eroaa saman teoksen muista kritiikeistä. Tämäkin voidaan laskea hänelle eduksi ellei kyse ole henkilökohtaisten asenteiden sekoittumisesta objektiiviseen tarkastelutavoitteeseen, mikä tulisi olla hyvässä kirja-arvostelussa aina yksi päätavoite. Tällainen tapaus oli vaikkapa Reijo Mäen Sheriffi- teos, jonka Leppänen lyttäsi HS:ssa 2003, mutta jonka alan kriitikot kuitenkin palkitsivat vuoden teoksena. Hakukone osoitti, että vastaavia tapauksia on useita. Leppäsen kiittäviä arvioita saavat etenkin vasemmistopoliitikot, ja teokset, joissa on hänelle läheinen yhteiskunnallinen  sanoma. Leppänen kirjoitti 6.6.2015 HS:n kuukausiliitteessä ansiokkaan artikkelin sodan aikana kuolemaan tuomitun ja teloitetun Martta Koskisen elämästä. Hän osoitti perustellusti sympatiansa SKP:n maanalaisen toiminnan johtajana toimineen Yrjö Leinon apurin, ”ompelijan” kohtalosta. Koskinen oli toiminut sodan aikana Neuvostoliiton tiedustelun hyväksi, mutta hänen saamansa tuomio poliittisluonteisesta vakoilusta oli kohtuuton, kun samoihin tekoihin syyllistyneitä johtotason kommunisteja armahdettiin. 

Leppänen pyöritti Kremlin jalanjäljet-kritiikissään  samaa levyä, jonka HS valitsi koneeseensa jo syyskuussa 2002, kun se alkoi käsitellä viranomaisen salassapidettävän tiedon vuotamisen pohjalta Alpo Rusiin kytkettyjä Stasi-vakoiluepäilyjä. HS väitti asioita, joissa ei ollut mitään perää, mutta vaikeutti puolustusta. HS:n journalismissa pyrittiin vahvistamaan mielikuvaa syyllisyydestä eikä etsitty vuodon tarkoitusperiä eikä tuotu esille Rusin syyttömyydestä todistavia seikkoja. Niitä olisi toki ollut riittävästi kumoamaan pienimmätkin epäilyt, kuten prosessin myöhempi eteneminen todisti. HS toteutti viranomaisjournalismia, ”söi Supon ja sen poliittisten taustahenkilöiden kädestä”, eikä toiminut vallan vahtikoirana. 

Leppäsen kritiikissä ei haluttu ymmärtää, mistä Kremlin jalanjäljet -teoksen löydöksissä oli kyse: vuonna 2002 julkisuuteen vuodetun vakoilukohun taustalla olleesta poliittisesta pelistä. Kyse ei ollut ”poliittisen eliitin salaliitosta”, kuten lehti otsikoi Leppäsen kritiikin, vaan 3-5 henkilön ryhmästä, joka vakoiluepäilyjen levittelyn avulla sekä kaatoi Suomen kymmenennen presidentin, Martti Ahtisaaren, että mustamaalasi tämän entisen neuvonantajan Rusin. Näillä seikoilla on ollut ja on merkitystä ulkopolitiikan, presidentin aseman, demokratian ja useiden henkilöiden oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta.

Kirjasta tehtiin päätös vasta, kun tekijöiden noin vuoden yhteisen selvitystyön jälkeen ”savuava ase” löytyi. Kyse oli ”demarimafiasta”, joka lainvastaisesti alkoi vuodattaa salassapidettäviä epäilyjä keväällä 1998. Tällöin myös Rusin työ presidentin kabinetissa nopeasti vaikeutui. Epäiltyä ei tässä yhteydessä kuultu, mikä tietenkin loukkasi tämän oikeusturvaa perusteellisesti. Voidaan kysyä rikottiinko tällöin myös perustuslakia, kun epäilty toimi  tasavallan presidentin neuvonantajan tehtävässä? Toisin sanoen haluttiinko epäilyjen levittelyllä heikentää myös tasavallan presidentin asemaa. Tiedossa oli, että Kalevi Sorsa (sd.) halusi vaihtaa presidenttiä. Yksi syy oli ”laiminlyöty” idänpolitiikka. Tasavallan presidentti Ahtisaari luopui tavoittelemasta toista kautta allekirjoitaneeseen liittyneiden vakoiluepäilyjen seurauksena, mikä kirjassa on osoitettu eri tavoin. Ahtisaaren myöhemmät sinänsä ymmärrettävät lausunnot toisesta kaudesta eivät tätä muuksi muuta.

Leppäsen kirja-arvostelu sopii tähän hyvin, kun tavoite on estää ”savuavan aseen” löytymisen jälkeen siihen liittyvä jälkikeskustelu. Hän sotkee tosiseikkoja, nostaa esille pikkuasioita, löytää mielestään epäselvyyksiä niistä, jotta pääasiat peittyisivät. Väitteet holtittomasta lähdekritiikistä ovat täysin kestämättömiä. Vuonna 1972 tapahtunut Zavidovo-vuoto on jätetty selvittämättä oikeudellisena kysymyksenä. Kirjoittajat ovat käsityksessä, että vuotaja Erkki Tuomioja ei ole ollut oikeutettu ja sopiva vuodon seurauksena valtioneuvoston jäsenyyteen. Leppäsen kritiikki on kuin koko vakoilukohu pienoiskoossa: peitellään vasemmiston KGB- ja Stasi-yhteyksiä ja SDP:n sisäistä valtataistelua, jonka keskiössä on - ikävä kyllä - kommunistien ja SDP:n vasemmiston ikonin Kalevi Sorsan paljastunut ongelmallinen idänsuhde.

 

]]>
12 http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246707-savuavan-aseen-loytyminen-otti-aikansa#comments Erkki Tuomioja Kalevi Sorsa KGB Suomettuminen Veli-Pekka Leppänen Mon, 27 Nov 2017 17:11:04 +0000 Alpo Rusi http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246707-savuavan-aseen-loytyminen-otti-aikansa
Erkki Tuomiojan on syytä avata epämääräiset Moskovan matkansa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245609-erkki-tuomiojan-on-syyta-avata-epamaaraiset-moskovan-matkansa <p>Kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja (sd.) on aloittanut jahdin puolustusministeri Jussi Niinistöä vastaan. Tuomioja (sd.) on ärsyyntynyt, kun maan hallitus on alkanut valmistella puolustusministerin johdolla kansainvälistä suursotaharjoitusta pidettäväksi Suomessa.</p><p>Entinen ulkoministeri on ollut sangen kärkäs arvostelemaan puolustusministeriämme julkisuudessa.</p><p>Tuoreimmat Tuomiojaa (sd.) ja suursotaharjoitusta koskevat jutut löytyy Iltalehdestä otsikolla &rdquo;<em>Erkki Tuomioja ärähti puolustusministeri Jussi Niinistölle: &rsquo;Meillä ei pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711052200511525_pi.shtml"><u>IL 5.11.2017</u></a>) ja Ilta-Sanomista otsikolla &rdquo;<em>Tuomioja syyttää suursotaharjoitusta valmistelevaa Jussi Niinistöä sooloilusta - puolustusministeri sivaltaa takaisin: &rsquo;Ekillä on paha päivä&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005437601.html"><u>IS 5.11.2017</u></a>).&nbsp;&nbsp;</p><p>Samasta asiasta uutisoi hieman aikaisemmin Helsingin Sanomat otsikolla &rdquo;<em>Ex-ulkoministeri Tuomioja sättii puolustusministerin suunnittelemaa suursotaharjoitusta: Sooloilua ja yritys nostaa profiilia</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005437447.html"><u>HS 5.11.2017</u></a>).</p><p>Iltapäivälehtien kirjoituksissa viitataan Tuomiojan (sd.) Facebook-vuodatukseen: &rdquo;<em>Puolustusministeri Jussi Niinistöllä on suuri halu nostaa sinistä (sinimustaa?) profiiliaan milloin suursotaharjoituksilla, Ahvenanmaan demilitarisoinnilla, aseiden lahjottamisella reserviläisille ja alaisensa turvallisuuskomitean melskaamisella. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset tehdään kuitenkin yhdessä tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kanssa eikä meillä pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja (sd.) ei nyt ensikertaa arvostellut suursotaharjoituksen järjestämistä Suomessa. Hän on arvostellut sitä joka kerta, kun asian on noussut esiin puolustusministeri Jussi Niinistön tai puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan esittämänä (<a href="http://www.sss.fi/2017/09/tuomioja-vastustaa-suurta-sotaharjoitusta-uhoileva-voimannaytto-viimeinen-asia-jota-suomessa-nyt-tarvitaan/"><u>SSS 10.9.2017</u></a>, <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3648610/Tuomioja+vastustaa+suurta+sotaharjoitusta+Uhoileva+voimannaytto+viimeinen+asia+jota+Suomessa+nyt+tarvitaan"><u>TS 10.9.2017</u></a> ja <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/erkki-tuomioja-vastustaa-suuren-sotaharjoituksen-uhoilua-1.205009"><u>Maaseudun Tulevaisuus 10.9.2017</u></a>).</p><p>Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva ei siis ole jäänyt osattomaksi Tuomiojan (sd.) arvostelusta. Tuomioja (sd.) kirjoitti blogissaan: &rdquo;<em>Helsingin Sanomat antaa sunnuntailehdessään isosti tilaa Ilkka Kanervan toiveelle saada Suomeenkin monikansallinen suursotaharjoitus. Minä toivon suursotaharjoitusta yhtä vähän kuin suurta tai pientäkään sotaa. Kun Kanerva itsekin kertoo, että &rsquo;harjoituksilla on aina salattu agendansa&rsquo; ei sen esiin kaivaminen ole tässä tapauksessa kovin vaikeata, mutta mielellään kuulisi Kanervan kertovan sen omin sanoin.</em>&rdquo; (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/09/kanervan-suursotaharjoitusinto/"><u>Tuomioja-blogi 10.9.2017</u></a>).</p><p>Venäjä-mieliselle Tuomiojalle (sd.) kansainvälisen suursotaharjoituksen pitäminen Itämeren ympäristössä Suomen johdolla on raskas poliittinen pettymys. Tuomiojan ajatukset tuskin poikkeavat Venäjän ajatuksista, kun muistamme, kuinka ankarasti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov arvosteli Ruotsia &rdquo;Nato-harjoituksen&rdquo; pitämisestä (<a href="http://www.mid.ru/en/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2912476"><u>RU-mid 19.10.2017</u></a>). Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitus sai ankaraa arvostelua Venäjältä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja (sd.) on jo kärsinyt tappion kamppailussa kansainvälisen suursotaharjoituksen pitämisestä Suomessa. Poliittista päätöstä sen järjestämisestä ei ole tehnyt puolustusministeri yksin vaan koko hallitus. Ilkka Kanerva ja Jussi Niinistö ovat vain tarpeellisen hankkeen poliittiset alkuunpanijat, josta heille suuri kiitos.</p><p>Harjoitus on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen ja vastaa eduskunnassa 27.6.2017 hyväksyttyjä puolustuselontekoa (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNS_3+2017.pdf"><u>VNS 3/2017 vp</u></a>, <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_3+2017.aspx"><u>VNS 3/2017 vp 27.6.2017</u></a>) sekä 28.6.2017 voimaan astunutta lainsäädäntöä avun antamisesta ja vastaanottamisesta (<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170418"><u>Finlex 418/2017</u></a>). Puolustusselonteon teksti sivuilla 15 ja 16 on selvää: &rdquo;<em>Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistumisen painopisteenä ovat <u>vaativat kansainväliset harjoitukset</u>. <u>Kansainvälisten kumppaneiden kutsumista kansallisiin harjoituksiin jatketaan, ja niitä voidaan yhdistää osaksi kumppaneiden harjoituksia</u>.</em>&rdquo;</p><p>Jos puolustusministeriö ei valmistelisi nyt kaavailtua kansainvälistä sotaharjoitusta, se laiminlöisi eduskunnan hyväksymän puolustusselonteon.</p><p>On syytä olettaa, että sotaharjoituksella on myös presidentti Niinistön siunaus, mutta tämän laatuisen suursotaharjoituksen päättäminen kuuluu ministeriötasolle.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on suivaantunut juuri siksi, kun harjoituksen valmistelu ei tule eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tai puolustusvaliokunnan päätettäväksi.</p><p>Tuomioajalla (sd.) on siis vähäiset lakeihin perustuvat ja demokraattiset mahdollisuudet estää harjoituksen pitämistä ja valmistelua.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Erkki Tuomiojan (sd.) ulkoministeripesti Stubbin hallituksessa päättyi 29.5.2015. Tuon ajankohdan jälkeen hänellä ei ole mitään erityistä ulko- ja turvallisuuspoliittista päätösvaltaa eikä asemaa. Hän on vain kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan rivijäsen vastaavalla mandaatilla kuin vaikkapa kansanedustajat Mikko Savola, Tina Elovaara tai Aila Paloniemi.</p><p>Tuomioja (sd.) on käynyt ulkoministerikautensa jälkeen kahdesti Moskovassa. Matkat tapahtuivat 17.3.-18.3.2016 (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001139944.html"><u>IS 17.3.2016</u></a>) ja 9.10.2017 (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-tapasi-lavrovin-moskovassa/"><u>Demokraatti 9.10.2017</u></a>).</p><p>Molemmat matkat olivat osaltaan Tuomiojan (sd.) historiaharrastukseen liittyviä. Ensimmäinen matka maaliskuussa 2016 liittyi <a href="https://www.historianswithoutborders.fi/"><em><u>Historioitsijat ilman rajoja Suomessa</u></em></a> -yhdistyksen puitteissa jälkimmäisen päivän osalta. Tuomioja on yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Toinen lokakuussa 2017 tapahtunut matka oli Moskovassa pidetyn historioitsijakonferenssin tiimoilta.</p><p>Maaliskuista matkaa vuonna 2016 Tuomioja (sd.) kertoi olevansa Moskovassa &rdquo;<em>Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa</em>&rdquo;, ja tuo pitää paikkansa päivämäärän 17.3.2016 osalta. Hän tapasi tuossa Venäjä-raportoijan ominaisuudessa kulttuuriasiainvaliokunnan puheenjohtajan Zugura Rahmatullinan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%B0%D1%85%D0%BC%D0%B0%D1%82%D1%83%D0%BB%D0%BB%D0%B8%D0%BD%D0%B0,_%D0%97%D1%83%D0%B3%D1%83%D1%80%D0%B0_%D0%AF%D0%B3%D0%B0%D0%BD%D1%83%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0"><u>Зугура Рахматуллина</u></a>), duuman jäsenen Grigori Ledkovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9B%D0%B5%D0%B4%D0%BA%D0%BE%D0%B2,_%D0%93%D1%80%D0%B8%D0%B3%D0%BE%D1%80%D0%B8%D0%B9_%D0%9F%D0%B5%D1%82%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Григорий Ледков</u></a>) sekä joitain muita duuman jäseniä.</p><p>Tuomiojan (sd.) maaliskuisesta 2016 matkasta Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa löytyy dokumenttimainintoja (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kertomus/Documents/K_4+2017.pdf"><u>Pohjoismaiden neuvosto, toimintakertomus 2016</u></a>).</p><p>Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) tapasi molemmalla Moskovan matkalla myös Venäjän nykyisen ulkoministeri Sergei Lavrovin.</p><p>Lokakuun 2017 matkalla Tuomiojan (sd.) Lavorovin tapaamiseen osallistui myös liittoneuvoston kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja (председатель Комитета Совета Федерации по международным делам) Konstantin Kosatšev (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D1%81%D0%B0%D1%87%D0%B5%D0%B2,_%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%B8%D0%BD_%D0%98%D0%BE%D1%81%D0%B8%D1%84%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Константин Косачев</u></a>). Kosatševin asemaa Suomessa vastaa suurin piirtein eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.</p><p>Lokakuussa 2017 Tuomiojan tapaamiset ulkoministeri Sergei Lavrovin ja kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Konstantin Kosatševin kanssa olivat tosiasiallisesti ulkopoliittisia, eivät Tuomiojan historiaharrastukseen liittyviä eivätkä myöskään Pohjoisneuvoston rooliin liittyviä.</p><p>Tuomioja (sd.) itse on luonnehtinut lokakuun 2017 matkaa ja Lavrovin tapaamista &rdquo;<em>kohteliaisuustapaamiseksi</em>&rdquo; ja että Lavrovin tapaaminen tapahtui Tuomiojan (sd.) pyynnöstä (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-tapasi-lavrovin-moskovassa/"><u>Demokraatti 9.10.2017</u></a>). Facebook-sivuilla hän kirjoittaa keskustelun aiheesta: &rdquo;<em>Kun tiedämme mistä olemme eri mieltä ei sitä tarvitse korostaa vaan käyttää keskusteluja etsimään ratkaisuja asioihin joiden ratkaiseminen rauhanomaisesti on kaikkien <u>yhteisen edun mukana</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja (sd.) haki siis ulkoministeri Lavrovin kanssa &rdquo;<em>yhteisiä etuja</em>&rdquo;. Mitä lienevätkään Lavrovin ja Tuomiojan (sd.) yhteiset edut? Tuomiojalla (sd.) oli siis Lavrovin tapaamiselle ulkopoliittinen agenda.</p><p>Miksi ihmeessä Venäjän ulkoministeri Lavrov haluaa tavata nyt kahden matkan perusteella jo käytännöksi muodostuneena vähäisemmässä ulkopoliittisessa asemassa olevaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa (sd.), jolla ei ole enää mitään todellista ulko- ja turvallisuuspoliittista päätös- tai toimintavaltaa. Maaliskuun 2016 tapaaminen tapahtui Lavrovin aloitteesta ja lokakuun 2017 tapaaminen Tuomiojan (sd.) aloitteesta.</p><p>Me tiedämme kaikki, että Venäjä pitää itseään suurvaltana ja sen ulkoministeri on kiireinen. Miksi kiireinen suurvallan ulkoministeri haluaa tavata tai suostuu tapaamiselle pienen naapurimaan tavallisen kansaedustajan kanssa, jolla ei ole enää mitään ulkopoliittista valtaa?</p><p>Jos joku väittäisi, että Lavrov käyttää Tuomiojaa (sd.) tiedon lähteenä ja &rdquo;kotiryssäkanavana&rdquo;, uskoisin.</p><p>Antoiko Tuomioja (sd.) kuvaa, että hän tapaa Venäjän ulkoministerin Suomen korkeimman ulkopoliittisen johdon siunaamana samaan tyyliin kuin kylmän sodan aikana oli tapana? Lokakuun 2017 kansanedustaja-ulkoministeri-tapaamisessa oli mukana myös Suomen Moskovan-suurlähettiläs Mikko Hautala, joka siirtyi suurlähettilääksi Moskovaan syyskuussa 2016. Tätä ennen Mikko Hautala toimi presidentin kansliassa presidentti Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana.</p><p>Mistä tapaamisissa on puhuttu ja millaisia muistiinpanoja ulkoministeriLavrov on tehnyt Venäjän hallinnossa korkeammalle taholle viestitettäväksi sekä maaliskuun 2016 että lokakuun 2017 tapaamisista?</p><p>Luin jokin aika sitten kustannusyhtiö Docendon &rdquo;<em>Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot&rdquo;</em> -kirjan. Mielenkiintoista oli, kuinka melko mitäänsanomattomassa valtiollisessa päättäjäasemassa olevat suomalaispoliitikot - kuten vaikka Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka oli Kekkosen luottomies - ovat antaneet neuvostovirkailijoiden kanssa pidetyissä &rdquo;kohteliaisuustapaamisissa&rdquo; tarkkoja kuvauksia Suomen poliittisesta tilanteesta sekä viestejä neuvostojohdolle toimenpiteiksi Suomen asioihin vaikuttamiseksi.</p><p>Kun Suomen entinen ulkoministeri tapaa Venäjän nykyisen ulkoministerin, tapaaminen ei ole koskaan yksityinen. Tuollaisella tapaamisella on aina valtiollinen luonne. On poikkeuksellista, että jonkin maan istuva ulkoministeri suostuu tapaamaan vieraan valtion entistä opposition ulkoministeriä, koska se on poliittinen viesti. Venäjä noudattaa kylmän sodan aikaisia toimintatapoja, jotka ovat tuottaneet sille tulosta.</p><p>Tuomioja (sd.) tiedetään vahvaksi Venäjä-mieliseksi. Tuomioja vihaa Natoa ja Yhdysvaltoja.</p><p>Tuomioajalla (sd.) on paljon salassa pidettävää luottamuksellista tietoa ulkoministeriajalta. Tämä herättää kysymyksiä. Kysymyksiä herää tapaaminen ulkoministeri Lavrovin kanssa maaliskuussa 2016, jossa tiettävästi ei ollut mukana Suomen valtion virkamiehiä.</p><p>Tuomiojan (sd.) olisi syytä selvittää julkisesti Moskovan matkojensa aikana tapahtuneet Lavrov-tapaamiset, kun on epäselvää, mikä on ollut hänen roolinsa tavata Venäjän virallisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajia korkeimmalla ulkoministeritasolla. Onko hän käynyt keskusteluja, joihin hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia. Onko hän edustanut tahoa, johon hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja (sd.) on aloittanut jahdin puolustusministeri Jussi Niinistöä vastaan. Tuomioja (sd.) on ärsyyntynyt, kun maan hallitus on alkanut valmistella puolustusministerin johdolla kansainvälistä suursotaharjoitusta pidettäväksi Suomessa.

Entinen ulkoministeri on ollut sangen kärkäs arvostelemaan puolustusministeriämme julkisuudessa.

Tuoreimmat Tuomiojaa (sd.) ja suursotaharjoitusta koskevat jutut löytyy Iltalehdestä otsikolla ”Erkki Tuomioja ärähti puolustusministeri Jussi Niinistölle: ’Meillä ei pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa’” (IL 5.11.2017) ja Ilta-Sanomista otsikolla ”Tuomioja syyttää suursotaharjoitusta valmistelevaa Jussi Niinistöä sooloilusta - puolustusministeri sivaltaa takaisin: ’Ekillä on paha päivä’” (IS 5.11.2017).  

Samasta asiasta uutisoi hieman aikaisemmin Helsingin Sanomat otsikolla ”Ex-ulkoministeri Tuomioja sättii puolustusministerin suunnittelemaa suursotaharjoitusta: Sooloilua ja yritys nostaa profiilia” (HS 5.11.2017).

Iltapäivälehtien kirjoituksissa viitataan Tuomiojan (sd.) Facebook-vuodatukseen: ”Puolustusministeri Jussi Niinistöllä on suuri halu nostaa sinistä (sinimustaa?) profiiliaan milloin suursotaharjoituksilla, Ahvenanmaan demilitarisoinnilla, aseiden lahjottamisella reserviläisille ja alaisensa turvallisuuskomitean melskaamisella. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset tehdään kuitenkin yhdessä tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kanssa eikä meillä pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa.

Tuomioja (sd.) ei nyt ensikertaa arvostellut suursotaharjoituksen järjestämistä Suomessa. Hän on arvostellut sitä joka kerta, kun asian on noussut esiin puolustusministeri Jussi Niinistön tai puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan esittämänä (SSS 10.9.2017, TS 10.9.2017 ja Maaseudun Tulevaisuus 10.9.2017).

Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva ei siis ole jäänyt osattomaksi Tuomiojan (sd.) arvostelusta. Tuomioja (sd.) kirjoitti blogissaan: ”Helsingin Sanomat antaa sunnuntailehdessään isosti tilaa Ilkka Kanervan toiveelle saada Suomeenkin monikansallinen suursotaharjoitus. Minä toivon suursotaharjoitusta yhtä vähän kuin suurta tai pientäkään sotaa. Kun Kanerva itsekin kertoo, että ’harjoituksilla on aina salattu agendansa’ ei sen esiin kaivaminen ole tässä tapauksessa kovin vaikeata, mutta mielellään kuulisi Kanervan kertovan sen omin sanoin.” (Tuomioja-blogi 10.9.2017).

Venäjä-mieliselle Tuomiojalle (sd.) kansainvälisen suursotaharjoituksen pitäminen Itämeren ympäristössä Suomen johdolla on raskas poliittinen pettymys. Tuomiojan ajatukset tuskin poikkeavat Venäjän ajatuksista, kun muistamme, kuinka ankarasti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov arvosteli Ruotsia ”Nato-harjoituksen” pitämisestä (RU-mid 19.10.2017). Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitus sai ankaraa arvostelua Venäjältä.

                                                                                         ****

Tuomioja (sd.) on jo kärsinyt tappion kamppailussa kansainvälisen suursotaharjoituksen pitämisestä Suomessa. Poliittista päätöstä sen järjestämisestä ei ole tehnyt puolustusministeri yksin vaan koko hallitus. Ilkka Kanerva ja Jussi Niinistö ovat vain tarpeellisen hankkeen poliittiset alkuunpanijat, josta heille suuri kiitos.

Harjoitus on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen ja vastaa eduskunnassa 27.6.2017 hyväksyttyjä puolustuselontekoa (VNS 3/2017 vp, VNS 3/2017 vp 27.6.2017) sekä 28.6.2017 voimaan astunutta lainsäädäntöä avun antamisesta ja vastaanottamisesta (Finlex 418/2017). Puolustusselonteon teksti sivuilla 15 ja 16 on selvää: ”Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistumisen painopisteenä ovat vaativat kansainväliset harjoitukset. Kansainvälisten kumppaneiden kutsumista kansallisiin harjoituksiin jatketaan, ja niitä voidaan yhdistää osaksi kumppaneiden harjoituksia.

Jos puolustusministeriö ei valmistelisi nyt kaavailtua kansainvälistä sotaharjoitusta, se laiminlöisi eduskunnan hyväksymän puolustusselonteon.

On syytä olettaa, että sotaharjoituksella on myös presidentti Niinistön siunaus, mutta tämän laatuisen suursotaharjoituksen päättäminen kuuluu ministeriötasolle.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on suivaantunut juuri siksi, kun harjoituksen valmistelu ei tule eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tai puolustusvaliokunnan päätettäväksi.

Tuomioajalla (sd.) on siis vähäiset lakeihin perustuvat ja demokraattiset mahdollisuudet estää harjoituksen pitämistä ja valmistelua.

                                                                                         ****

Erkki Tuomiojan (sd.) ulkoministeripesti Stubbin hallituksessa päättyi 29.5.2015. Tuon ajankohdan jälkeen hänellä ei ole mitään erityistä ulko- ja turvallisuuspoliittista päätösvaltaa eikä asemaa. Hän on vain kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan rivijäsen vastaavalla mandaatilla kuin vaikkapa kansanedustajat Mikko Savola, Tina Elovaara tai Aila Paloniemi.

Tuomioja (sd.) on käynyt ulkoministerikautensa jälkeen kahdesti Moskovassa. Matkat tapahtuivat 17.3.-18.3.2016 (IS 17.3.2016) ja 9.10.2017 (Demokraatti 9.10.2017).

Molemmat matkat olivat osaltaan Tuomiojan (sd.) historiaharrastukseen liittyviä. Ensimmäinen matka maaliskuussa 2016 liittyi Historioitsijat ilman rajoja Suomessa -yhdistyksen puitteissa jälkimmäisen päivän osalta. Tuomioja on yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Toinen lokakuussa 2017 tapahtunut matka oli Moskovassa pidetyn historioitsijakonferenssin tiimoilta.

Maaliskuista matkaa vuonna 2016 Tuomioja (sd.) kertoi olevansa Moskovassa ”Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa”, ja tuo pitää paikkansa päivämäärän 17.3.2016 osalta. Hän tapasi tuossa Venäjä-raportoijan ominaisuudessa kulttuuriasiainvaliokunnan puheenjohtajan Zugura Rahmatullinan (Зугура Рахматуллина), duuman jäsenen Grigori Ledkovin (Григорий Ледков) sekä joitain muita duuman jäseniä.

Tuomiojan (sd.) maaliskuisesta 2016 matkasta Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa löytyy dokumenttimainintoja (Pohjoismaiden neuvosto, toimintakertomus 2016).

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) tapasi molemmalla Moskovan matkalla myös Venäjän nykyisen ulkoministeri Sergei Lavrovin.

Lokakuun 2017 matkalla Tuomiojan (sd.) Lavorovin tapaamiseen osallistui myös liittoneuvoston kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja (председатель Комитета Совета Федерации по международным делам) Konstantin Kosatšev (Константин Косачев). Kosatševin asemaa Suomessa vastaa suurin piirtein eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Lokakuussa 2017 Tuomiojan tapaamiset ulkoministeri Sergei Lavrovin ja kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Konstantin Kosatševin kanssa olivat tosiasiallisesti ulkopoliittisia, eivät Tuomiojan historiaharrastukseen liittyviä eivätkä myöskään Pohjoisneuvoston rooliin liittyviä.

Tuomioja (sd.) itse on luonnehtinut lokakuun 2017 matkaa ja Lavrovin tapaamista ”kohteliaisuustapaamiseksi” ja että Lavrovin tapaaminen tapahtui Tuomiojan (sd.) pyynnöstä (Demokraatti 9.10.2017). Facebook-sivuilla hän kirjoittaa keskustelun aiheesta: ”Kun tiedämme mistä olemme eri mieltä ei sitä tarvitse korostaa vaan käyttää keskusteluja etsimään ratkaisuja asioihin joiden ratkaiseminen rauhanomaisesti on kaikkien yhteisen edun mukana.

Tuomioja (sd.) haki siis ulkoministeri Lavrovin kanssa ”yhteisiä etuja”. Mitä lienevätkään Lavrovin ja Tuomiojan (sd.) yhteiset edut? Tuomiojalla (sd.) oli siis Lavrovin tapaamiselle ulkopoliittinen agenda.

Miksi ihmeessä Venäjän ulkoministeri Lavrov haluaa tavata nyt kahden matkan perusteella jo käytännöksi muodostuneena vähäisemmässä ulkopoliittisessa asemassa olevaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa (sd.), jolla ei ole enää mitään todellista ulko- ja turvallisuuspoliittista päätös- tai toimintavaltaa. Maaliskuun 2016 tapaaminen tapahtui Lavrovin aloitteesta ja lokakuun 2017 tapaaminen Tuomiojan (sd.) aloitteesta.

Me tiedämme kaikki, että Venäjä pitää itseään suurvaltana ja sen ulkoministeri on kiireinen. Miksi kiireinen suurvallan ulkoministeri haluaa tavata tai suostuu tapaamiselle pienen naapurimaan tavallisen kansaedustajan kanssa, jolla ei ole enää mitään ulkopoliittista valtaa?

Jos joku väittäisi, että Lavrov käyttää Tuomiojaa (sd.) tiedon lähteenä ja ”kotiryssäkanavana”, uskoisin.

Antoiko Tuomioja (sd.) kuvaa, että hän tapaa Venäjän ulkoministerin Suomen korkeimman ulkopoliittisen johdon siunaamana samaan tyyliin kuin kylmän sodan aikana oli tapana? Lokakuun 2017 kansanedustaja-ulkoministeri-tapaamisessa oli mukana myös Suomen Moskovan-suurlähettiläs Mikko Hautala, joka siirtyi suurlähettilääksi Moskovaan syyskuussa 2016. Tätä ennen Mikko Hautala toimi presidentin kansliassa presidentti Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana.

Mistä tapaamisissa on puhuttu ja millaisia muistiinpanoja ulkoministeriLavrov on tehnyt Venäjän hallinnossa korkeammalle taholle viestitettäväksi sekä maaliskuun 2016 että lokakuun 2017 tapaamisista?

Luin jokin aika sitten kustannusyhtiö Docendon ”Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot” -kirjan. Mielenkiintoista oli, kuinka melko mitäänsanomattomassa valtiollisessa päättäjäasemassa olevat suomalaispoliitikot - kuten vaikka Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka oli Kekkosen luottomies - ovat antaneet neuvostovirkailijoiden kanssa pidetyissä ”kohteliaisuustapaamisissa” tarkkoja kuvauksia Suomen poliittisesta tilanteesta sekä viestejä neuvostojohdolle toimenpiteiksi Suomen asioihin vaikuttamiseksi.

Kun Suomen entinen ulkoministeri tapaa Venäjän nykyisen ulkoministerin, tapaaminen ei ole koskaan yksityinen. Tuollaisella tapaamisella on aina valtiollinen luonne. On poikkeuksellista, että jonkin maan istuva ulkoministeri suostuu tapaamaan vieraan valtion entistä opposition ulkoministeriä, koska se on poliittinen viesti. Venäjä noudattaa kylmän sodan aikaisia toimintatapoja, jotka ovat tuottaneet sille tulosta.

Tuomioja (sd.) tiedetään vahvaksi Venäjä-mieliseksi. Tuomioja vihaa Natoa ja Yhdysvaltoja.

Tuomioajalla (sd.) on paljon salassa pidettävää luottamuksellista tietoa ulkoministeriajalta. Tämä herättää kysymyksiä. Kysymyksiä herää tapaaminen ulkoministeri Lavrovin kanssa maaliskuussa 2016, jossa tiettävästi ei ollut mukana Suomen valtion virkamiehiä.

Tuomiojan (sd.) olisi syytä selvittää julkisesti Moskovan matkojensa aikana tapahtuneet Lavrov-tapaamiset, kun on epäselvää, mikä on ollut hänen roolinsa tavata Venäjän virallisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajia korkeimmalla ulkoministeritasolla. Onko hän käynyt keskusteluja, joihin hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia. Onko hän edustanut tahoa, johon hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia.

]]>
20 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245609-erkki-tuomiojan-on-syyta-avata-epamaaraiset-moskovan-matkansa#comments Erkki Tuomioja Itämeren turvallisuus Nato Venäjän uhka Mon, 06 Nov 2017 06:01:30 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245609-erkki-tuomiojan-on-syyta-avata-epamaaraiset-moskovan-matkansa
Suomalaisten liikuttava usko valtamedian propagandaan http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243529-suomalaisten-liikuttava-usko-valtamedian-propagandaan <p>Olipa kerran aika, jolloin painettuun sanaan saattoi uskoa... Mutta ei ole enää. Eikä ole ollut enää muutamaan vuosikymmeneen.</p><p>Suomalaisten enemmistö tuntuu uskovan siihen, että se maailmankuva, jonka valtamedia tarjoilee, on totuudenmukainen, edustava ja kattava. Eikä siinä vielä kaikki.</p><p>Suuri osa suomalaisista tuntuu kuvittelevan, että nekin ihmiset maailmassa, jotka eivät lue suomalaisia sanomalehtiä eivätkä katso suomalaisia televisio-ohjelmia, ovat omaksuneet saman maailmankuvan kuin suomalaiset.</p><p>Miten tuollainen harhaluulo voi olla syntynyt?</p><p>Voi olla, että suuri osa suomalaisista ymmärtää, että valtaosa maailman ihmisistä katselee niitä samoja Hollywood-elokuvia kuin suomalaisetkin ja lukevat niitä samoja Hollywood-uutisia kuin suomalaisetkin. Ja että tämän takia maailmankuvienkin pitäisi olla yhteneväiset.</p><p>Ihan hyvä, mutta tosiasia on, että maailmassa on edelleen ihmisiä ja kansakuntia, jotka eivät omaksu&nbsp; maailmankuvaansa sen perusteella, mitä Hollywoodin käsikirjoittajat kirjoittavat.</p><p>Kun Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Il kuoli 2011, Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui julkisesti, että tuskin kukaan jää kaipaamaan Kim Jong Il&#39;iä. Tuollainen möläytys on tyypillinen esimerkki suomalaisten liikuttavasta uskosta valtamedian propagandaan.</p><p>Jopa ministeritasoiset poliitikot elävät siinä harhassa, jota valtamedia levittää.</p><p>Pohjoiskorealaiset eivät lue samoja sanomalehtiä kuin suomalaiset eivätkä katsele samoja televisiokanavia kuin suomalaiset. Pohjoiskorealaisten uutiset eivät tule samasta tuutista kuin Suomen ja muiden kapitalististen maiden uutiset.</p><p>Tämän takia pohjoiskorealaisilla ei ole sama maailmankuva kuin suomalaisilla.</p><p>Tälläkin blogipalstalla muutamat kirjoittajat spekuloivat sillä, että jos vain Pohjois-Korean ylin johtaja voitaisiin poistaa, Pohjois-Koreasta tulisi automaattisesti samankaltainen USA:n vasallivaltio kuin Suomi ja muut EU-valtiot ovat ja että kaikki olisivat tyytyväisiä. Tämä on valtava väärinkäsitys.</p><p>Pohjoiskorealaiset ovat aivan vilpittömästi sitä mieltä, että sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, joka takaa kaikille asunnon, koulutuksen, terveydenhuollon, kulttuuritarjonnan ja muutenkin kaikenpuolisen toimeentulon, on puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä.</p><p>Se, että suomalaiset ja muut EU-kansalaiset sekä USA:n kansalaiset eivät ehkä ole tuota mieltä, johtuu pelkästään ihmisten liikuttavasta uskosta valtamedian propagandaan.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236524-miksi-media-valehtelee-pohjois-koreasta" target="_blank">Miksi media valehtelee Pohjois-Koreasta?</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran aika, jolloin painettuun sanaan saattoi uskoa... Mutta ei ole enää. Eikä ole ollut enää muutamaan vuosikymmeneen.

Suomalaisten enemmistö tuntuu uskovan siihen, että se maailmankuva, jonka valtamedia tarjoilee, on totuudenmukainen, edustava ja kattava. Eikä siinä vielä kaikki.

Suuri osa suomalaisista tuntuu kuvittelevan, että nekin ihmiset maailmassa, jotka eivät lue suomalaisia sanomalehtiä eivätkä katso suomalaisia televisio-ohjelmia, ovat omaksuneet saman maailmankuvan kuin suomalaiset.

Miten tuollainen harhaluulo voi olla syntynyt?

Voi olla, että suuri osa suomalaisista ymmärtää, että valtaosa maailman ihmisistä katselee niitä samoja Hollywood-elokuvia kuin suomalaisetkin ja lukevat niitä samoja Hollywood-uutisia kuin suomalaisetkin. Ja että tämän takia maailmankuvienkin pitäisi olla yhteneväiset.

Ihan hyvä, mutta tosiasia on, että maailmassa on edelleen ihmisiä ja kansakuntia, jotka eivät omaksu  maailmankuvaansa sen perusteella, mitä Hollywoodin käsikirjoittajat kirjoittavat.

Kun Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Il kuoli 2011, Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui julkisesti, että tuskin kukaan jää kaipaamaan Kim Jong Il'iä. Tuollainen möläytys on tyypillinen esimerkki suomalaisten liikuttavasta uskosta valtamedian propagandaan.

Jopa ministeritasoiset poliitikot elävät siinä harhassa, jota valtamedia levittää.

Pohjoiskorealaiset eivät lue samoja sanomalehtiä kuin suomalaiset eivätkä katsele samoja televisiokanavia kuin suomalaiset. Pohjoiskorealaisten uutiset eivät tule samasta tuutista kuin Suomen ja muiden kapitalististen maiden uutiset.

Tämän takia pohjoiskorealaisilla ei ole sama maailmankuva kuin suomalaisilla.

Tälläkin blogipalstalla muutamat kirjoittajat spekuloivat sillä, että jos vain Pohjois-Korean ylin johtaja voitaisiin poistaa, Pohjois-Koreasta tulisi automaattisesti samankaltainen USA:n vasallivaltio kuin Suomi ja muut EU-valtiot ovat ja että kaikki olisivat tyytyväisiä. Tämä on valtava väärinkäsitys.

Pohjoiskorealaiset ovat aivan vilpittömästi sitä mieltä, että sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, joka takaa kaikille asunnon, koulutuksen, terveydenhuollon, kulttuuritarjonnan ja muutenkin kaikenpuolisen toimeentulon, on puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä.

Se, että suomalaiset ja muut EU-kansalaiset sekä USA:n kansalaiset eivät ehkä ole tuota mieltä, johtuu pelkästään ihmisten liikuttavasta uskosta valtamedian propagandaan.

 

Miksi media valehtelee Pohjois-Koreasta?

]]>
0 Erkki Tuomioja Pohjois-Korea Valtamedia Wed, 27 Sep 2017 13:35:47 +0000 Janne Kejo http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243529-suomalaisten-liikuttava-usko-valtamedian-propagandaan
Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241611-ulkomaiset-aseet-suomen-eduskunnan-istuntosalissa <p><strong><em>Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa</em></strong></p><p>*</p><p><em>Ihan muita asioita tarkistaessani osui silmään tällainenkin.</em></p><p><strong><em>Erkki Tuomioja</em></strong><em> kirjoittaa päiväkirjassaan torstaina 5. maaliskuuta 1992:</em></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Iltapäivällä ensin Pasilassa Maailmanpolitiikan arkipäivää &ndash;ohjelman puolituntisen EY-keskustelun nauhoitus, Pasilasta kiireesti paluu eduskuntaan, jossa <strong>Helmut Kohl</strong> PN:n juhlaistunnon kutsuttuna puhujana.*)</p><p>Hämmästelen sitä, että hänen aseistetut henkivartijansa seuraavat häntä myös istuntosaliin ja jäävät seinän vierelle uhkaavannäköisesti meitä tarkkailemaan.</p><p>Sellainen raja kyllä pitäisi olla, oli kyseessä kuinka iso jehu tahansa, että eduskunnan istuntosaliin ei tuoda aseita, ei koti- eikä ulkomaisin voimin.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Risti seinään</strong></p><p><strong>Nyt tekee mieli vetää</strong> risti seinään.&nbsp; Kerrankin olen samaa mieltä <strong>Erkki Tuomiojan</strong> kanssa.&nbsp; Ja vieläpä varsin paksusti.</p><p>Siispä vedän ristin.&nbsp;</p><p>Risti tähän.</p><p>*</p><p><strong>Ei puolueettomuudelle tupaa</strong></p><p>Enkä kovin kauheasti protestoi senkään johdosta, mitä Eki sen jälkeen välittömästi samalta illalta kirjoittaa:</p><p>&rdquo;Kommentoin itse puhetta välittömästi Kymmenen uutisille todeten mm., että isoveli näytti Pohjoismaille kaapin paikan ja teki selväksi ettei puolueettomuudella ole sijaa EY:ssä.&nbsp; Se ei tosin estä <strong>Esko Ahoa</strong> heti perään omassa lausunnossaan tätä edelleen epätoivoisesti todistelemasta.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Ja varsin pitkälle ymmärrän</strong> seuraavankin kappaleen Erkki Tuomiojan päiväkirjasta päivämäärältä torstai 5.3.1992.:</p><p>&rdquo;Illalla Ruotsin lähetystön kutsut.&nbsp; Venäjän parlamentin uav:n varapuj. <strong>Leonid Gorevitsh</strong> on ollut seuraamassa PN:n istuntoa, mutta toisin kuin baltteja häntä ei ole liiemmin huomioitu.&nbsp; Saan hänen kanssaan puhuessani ahaa-elämyksen siitä, että eduskunnan uav:n olisi pikaisesti syytä rakennella kontakteja myös Venäjän parlamentin suuntaan, nykyisin sinänsä täysin perusteltua aktiivisuutta tuntuu riittävän vähän joka muuhun suuntaan, paitsi suurvaltanaapuriimme.</p><p>*</p><p><strong>Ja, kun Eki jatkaa</strong> tuon ilmeisen merkittävän torstain (5.3.1992) illan päiväkirjamerkintöjään, niin näihin sanoihin päästessäni, minun tekee suorastaan mieli taputtaa.&nbsp; Siis Erkki Tuomiojalle:</p><p>&rdquo;Kepulaisten (<strong>Timo) Järvilahden ja (Markku) Rossin</strong> sekä Ahon esikunnassa istuvan <strong>Seppo Härkösen</strong> kanssa löysää EY-puhetta.&nbsp; Härkönen, joka tuntuu suhtautuvan paljon päämiestään realistisemmin asioihin, sanoo että hänet käänsi EY-jäsenyyden kannalle lopullisesti Maastrichtissa päätetty valuuttaunioni ja se, että Ruotsin jäsenyys siinä olisi meidän kilpailuasemallemme liian tuhoisa jos emme ole myös mukana.&nbsp; Minä taas totean, että valuuttaunioni on yksi kriittisimmistä asioista, jotka puhuvat EY-jäsenyyttämme vastaan.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Erkki Tuomiojan päiväkirja</strong>, ainakin nyt tässä useasti mainitun torstain 5.3.1992 osalta osoittavat, miten hyödyllistä historia on, etenkin jos sitä lukee, ja peilaa nykyisyyteen, ja niihin usvaisiin tulevaisuuden näkymiin, mitä tulevaisuuden suuntaan avautuva onnettoman pieni räppänä nyt sallii yleensä nähdä.</p><p>*</p><p><strong>Nahkurin orsilla</strong></p><p>Onko tuota edellä olevaa luettava niin, että tiettyjen vientialojen vuorineuvosten ääntä kuulostelleet keskustavoimat &rdquo;veikkasivat väärää hevosta&rdquo;, eli lähtivät sitomaan Suomea EY-kansanäänestyksen kautta, jäsenyyden lisäksi, Maastrichtin valuuttaunionikytkentään, Suomen kilpailukyvyn turvaamisen hyvässä tarkoituksessa ja aikomuksessa?&nbsp; Mutta kun tunnetuista syistä Suomen kansanäänestys piti järjestää aikataulullisesti ennen Ruotsin valintaa, niin&hellip; sitten haukkasimme &rdquo;liian ison palan&rdquo;.&nbsp; Ruotsi katsoi eteensä.</p><p>Nyt ollaan sitten tässä.</p><p>*</p><p><strong>Aseet Heimolan salissa</strong></p><p>Tuli ihan kenraali <strong>Rudiger von der Goltz</strong> mieleen.&nbsp; Hänet minä muistankin, vaikka en tämän vanhempi ole.</p><p>Niinhän von der Goltz aseistettuine adjutantteineen seisoi Heimolassa, Suomen kansanedustuslaitoksen eduskunnassa, silloin kerran.</p><p>Ks.:</p><p>* <a href="https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19180610_2"><u>https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19180610_2</u></a> &amp;</p><p><a href="https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899"><u>https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p>Liittokansleri Helmut Kohlin puhe on luetavissa ainakin täällä (linkki), mutta en tällä istumalla pysty sanomaan, onko se talletettu ja vielä käännettynä johonkin suomalaiseen verkkoarkistoon. PN:n arkistossa se epäilemättä on.</p><p>Linkki:</p><p><em>Kohl, Helut: Grundlagen und Leitlinien fur eine europäische Zukunft.&nbsp; Die Ansprache des Bundeskanzlers zum vierzigjährigen Jubiläum des Nordichen Rates in Helsinki vom 5.3.1992, Nr. 26-92, <a href="https://www.bundesregierung.de/Content/DE/Bulletin/1990-1999/1992/26-92_Kohl_1.hteml"><u>https://www.bundesregierung.de/Content/DE/Bulletin/1990-1999/1992/26-92_Kohl_1.hteml</u></a> (abgerufen.am 2.3.2016).</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>PS.</strong></p><p>*)Sikäli kuin lainkaan ymmärrän, niin <strong>liittokansleri Helmut Kohl </strong>toi PN:n puheessaan esille laajemman näkökulman, maantieteeellisen ja historiallisen näkemyksen, jossa huomioidaan Itäisen Euroopan maiden poliittinen ja taloudellinen epävakaus, joka laukaisi järjestelmän romahduksen, ja johon nähden Kohlin idea oli ankkuroida suljetun (läntisen) Euroopan järjestelmät, demokratia ja markkinatalous, pysyvästi Itä-Euroopan maihin.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em><strong>Tämä on ratkaiseva testi Euroopalle</strong></em>&rdquo;, <strong>Kohl</strong> tähdensi.&nbsp;</p><p>Tästä näkökulmasta EY, myöhempi EU, oli suuri eurooppalainen poliittinen hanke, ja myös testi, kuten myöhempi aika on osoittanut.&nbsp;</p><p>Pohjolassa siinä nähtiin ehkä ensisijaisesti kaksi omalähtöistä piirrettä, samoilla ulkomaankaupan vesillä liikkuvien (metsäteollisuus johdannaisineen) Ruotsin ja Suomen keskinäinen kilpailuasetelma, jossa oli epäluuloja ja kyttäystä, sekä erityisesti (vähemmän ruotsalaisten mielissä) turvallisuuspoliittiset aspekti, joka merkitsi, kuten Ekin päiväkirjafragmentistakin kokolailla robustisti välähtäen käy ilmi, irtautuminen itäisistä rakenteista ja suoranainen syöksyminen kansallisen projektin nimissä syvälle läntisiin rakenteisiin, mitä se sitten olisivatkaan.</p><p>Siis jonkinlainen <em>selkäydinraktio</em>, yhdellä yhdyssanalla ilmaisten. vh.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa

*

Ihan muita asioita tarkistaessani osui silmään tällainenkin.

Erkki Tuomioja kirjoittaa päiväkirjassaan torstaina 5. maaliskuuta 1992:

 

”Iltapäivällä ensin Pasilassa Maailmanpolitiikan arkipäivää –ohjelman puolituntisen EY-keskustelun nauhoitus, Pasilasta kiireesti paluu eduskuntaan, jossa Helmut Kohl PN:n juhlaistunnon kutsuttuna puhujana.*)

Hämmästelen sitä, että hänen aseistetut henkivartijansa seuraavat häntä myös istuntosaliin ja jäävät seinän vierelle uhkaavannäköisesti meitä tarkkailemaan.

Sellainen raja kyllä pitäisi olla, oli kyseessä kuinka iso jehu tahansa, että eduskunnan istuntosaliin ei tuoda aseita, ei koti- eikä ulkomaisin voimin.”

*

Risti seinään

Nyt tekee mieli vetää risti seinään.  Kerrankin olen samaa mieltä Erkki Tuomiojan kanssa.  Ja vieläpä varsin paksusti.

Siispä vedän ristin. 

Risti tähän.

*

Ei puolueettomuudelle tupaa

Enkä kovin kauheasti protestoi senkään johdosta, mitä Eki sen jälkeen välittömästi samalta illalta kirjoittaa:

”Kommentoin itse puhetta välittömästi Kymmenen uutisille todeten mm., että isoveli näytti Pohjoismaille kaapin paikan ja teki selväksi ettei puolueettomuudella ole sijaa EY:ssä.  Se ei tosin estä Esko Ahoa heti perään omassa lausunnossaan tätä edelleen epätoivoisesti todistelemasta.”

*

Ja varsin pitkälle ymmärrän seuraavankin kappaleen Erkki Tuomiojan päiväkirjasta päivämäärältä torstai 5.3.1992.:

”Illalla Ruotsin lähetystön kutsut.  Venäjän parlamentin uav:n varapuj. Leonid Gorevitsh on ollut seuraamassa PN:n istuntoa, mutta toisin kuin baltteja häntä ei ole liiemmin huomioitu.  Saan hänen kanssaan puhuessani ahaa-elämyksen siitä, että eduskunnan uav:n olisi pikaisesti syytä rakennella kontakteja myös Venäjän parlamentin suuntaan, nykyisin sinänsä täysin perusteltua aktiivisuutta tuntuu riittävän vähän joka muuhun suuntaan, paitsi suurvaltanaapuriimme.

*

Ja, kun Eki jatkaa tuon ilmeisen merkittävän torstain (5.3.1992) illan päiväkirjamerkintöjään, niin näihin sanoihin päästessäni, minun tekee suorastaan mieli taputtaa.  Siis Erkki Tuomiojalle:

”Kepulaisten (Timo) Järvilahden ja (Markku) Rossin sekä Ahon esikunnassa istuvan Seppo Härkösen kanssa löysää EY-puhetta.  Härkönen, joka tuntuu suhtautuvan paljon päämiestään realistisemmin asioihin, sanoo että hänet käänsi EY-jäsenyyden kannalle lopullisesti Maastrichtissa päätetty valuuttaunioni ja se, että Ruotsin jäsenyys siinä olisi meidän kilpailuasemallemme liian tuhoisa jos emme ole myös mukana.  Minä taas totean, että valuuttaunioni on yksi kriittisimmistä asioista, jotka puhuvat EY-jäsenyyttämme vastaan.”

*

Erkki Tuomiojan päiväkirja, ainakin nyt tässä useasti mainitun torstain 5.3.1992 osalta osoittavat, miten hyödyllistä historia on, etenkin jos sitä lukee, ja peilaa nykyisyyteen, ja niihin usvaisiin tulevaisuuden näkymiin, mitä tulevaisuuden suuntaan avautuva onnettoman pieni räppänä nyt sallii yleensä nähdä.

*

Nahkurin orsilla

Onko tuota edellä olevaa luettava niin, että tiettyjen vientialojen vuorineuvosten ääntä kuulostelleet keskustavoimat ”veikkasivat väärää hevosta”, eli lähtivät sitomaan Suomea EY-kansanäänestyksen kautta, jäsenyyden lisäksi, Maastrichtin valuuttaunionikytkentään, Suomen kilpailukyvyn turvaamisen hyvässä tarkoituksessa ja aikomuksessa?  Mutta kun tunnetuista syistä Suomen kansanäänestys piti järjestää aikataulullisesti ennen Ruotsin valintaa, niin… sitten haukkasimme ”liian ison palan”.  Ruotsi katsoi eteensä.

Nyt ollaan sitten tässä.

*

Aseet Heimolan salissa

Tuli ihan kenraali Rudiger von der Goltz mieleen.  Hänet minä muistankin, vaikka en tämän vanhempi ole.

Niinhän von der Goltz aseistettuine adjutantteineen seisoi Heimolassa, Suomen kansanedustuslaitoksen eduskunnassa, silloin kerran.

Ks.:

* https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19180610_2 &

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899

 

*

Liittokansleri Helmut Kohlin puhe on luetavissa ainakin täällä (linkki), mutta en tällä istumalla pysty sanomaan, onko se talletettu ja vielä käännettynä johonkin suomalaiseen verkkoarkistoon. PN:n arkistossa se epäilemättä on.

Linkki:

Kohl, Helut: Grundlagen und Leitlinien fur eine europäische Zukunft.  Die Ansprache des Bundeskanzlers zum vierzigjährigen Jubiläum des Nordichen Rates in Helsinki vom 5.3.1992, Nr. 26-92, https://www.bundesregierung.de/Content/DE/Bulletin/1990-1999/1992/26-92_Kohl_1.hteml (abgerufen.am 2.3.2016).

*

PS.

*)Sikäli kuin lainkaan ymmärrän, niin liittokansleri Helmut Kohl toi PN:n puheessaan esille laajemman näkökulman, maantieteeellisen ja historiallisen näkemyksen, jossa huomioidaan Itäisen Euroopan maiden poliittinen ja taloudellinen epävakaus, joka laukaisi järjestelmän romahduksen, ja johon nähden Kohlin idea oli ankkuroida suljetun (läntisen) Euroopan järjestelmät, demokratia ja markkinatalous, pysyvästi Itä-Euroopan maihin. 

Tämä on ratkaiseva testi Euroopalle”, Kohl tähdensi. 

Tästä näkökulmasta EY, myöhempi EU, oli suuri eurooppalainen poliittinen hanke, ja myös testi, kuten myöhempi aika on osoittanut. 

Pohjolassa siinä nähtiin ehkä ensisijaisesti kaksi omalähtöistä piirrettä, samoilla ulkomaankaupan vesillä liikkuvien (metsäteollisuus johdannaisineen) Ruotsin ja Suomen keskinäinen kilpailuasetelma, jossa oli epäluuloja ja kyttäystä, sekä erityisesti (vähemmän ruotsalaisten mielissä) turvallisuuspoliittiset aspekti, joka merkitsi, kuten Ekin päiväkirjafragmentistakin kokolailla robustisti välähtäen käy ilmi, irtautuminen itäisistä rakenteista ja suoranainen syöksyminen kansallisen projektin nimissä syvälle läntisiin rakenteisiin, mitä se sitten olisivatkaan.

Siis jonkinlainen selkäydinraktio, yhdellä yhdyssanalla ilmaisten. vh.

*

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241611-ulkomaiset-aseet-suomen-eduskunnan-istuntosalissa#comments Erkki Tuomioja Euro Euroopan unioni Helmit Kohl Suomi 100 vuotta Mon, 21 Aug 2017 06:36:03 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241611-ulkomaiset-aseet-suomen-eduskunnan-istuntosalissa
SDP – nimittäkää Erkki Tuomioja presidenttiehdokkaaksenne http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238094-sdp-nimittakaa-erkki-tuomioja-presidenttiehdokkaaksenne <p><strong>Eero Heinäluoma</strong> kieltäytyi ja tamperelainen uusi nouseva kyky &ndash; <strong>Sanna Marin</strong> on vielä liian nuori. Mitä jää jäljelle? <strong>Paavo Lipponen</strong> &ndash; no, olisi aivan ok &ndash; hoitihan hän aikanaan pääministerinä Suomen suosta, tai niin ainakin ajatellaan. Lipposen kaudelta alkoi pitkä ulkomaankauppamme ylijäämävuosien putki, joka romahti Kokoomuksen Jyrki Kataisen kausilla. Paavo menetti mahdollisuuden viime kierroksella.</p><p>Niin, kansanedustaja, tohtori ja Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri <strong>Erkki Tuomioja</strong>, kyllä &ndash; demareiden on nyt asetettava hänet tulevien 2018 presidentinvaalien SDP&#39; n presidenttiehdokkaaksi. Miksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Siksi, koska demaripresidentti, vastikään menehtynyt viimeinen oikea presidentti Mauno Koivisto aloitti presidentin valtaoikeuksen riisumisen ja jäljelle jäivät &rdquo;vain&rdquo; moraali ja ulkopolitiikka. Tuomioja on paras tai toiseksi paras ulkopolitiikan osaaja &ndash; ymmärtää, ettei Suomi ja suomalaiset halua Natoon ja ymmärtää, että suhteita hoidetaan kaikkiin ilmansuuntiin idealla &rdquo;<em>pidän ystävät lähellä ja viholliset kaukana</em>&rdquo;. *</strong></p><p>Istuva presidentti <strong>Sauli Niinistö</strong> ei saa vastusta nykyisin esille tulleista presidentinvaalien ehdokkaista &ndash; näin se vaan on, ei edes Keskustan <strong>Matti Vanhasesta</strong>. Keskustalla olisi se toiseksi tai ensimäiseksi paras ehdokas, mutta <strong>Paavo Väyrynen</strong> ei kelvannut nykyiselle yhden kauden tai vajaan kauden pääministeri <strong>Juha Sipilälle</strong>. Silti Paavo on se toinen, jonka on syytä asettua ehdokkaaksi. Miksi?</p><p>Siksi, että tohtori Väyrynen on se toiseksi pisimpään istunut ulkoministeri ja mehän muistamme että nykyisen kaltaisilla presidentin valtaoikeuksilla vain oikeastaan ulkopolitiikka on merkittävä tekojen paikka ylläpitämään <em>elintärkeitä suhteita</em> &ndash; ensin itään ja sitten länteen &ndash; ja jatkuvasti Ruotsiin, vaikka kiukuttelevatkin välillä &ndash; ilman mitään järkevää syytä. Soutuveneetkin ovat sukellusveneitä.</p><p>&hellip;</p><p>|* - <em>vanha kiinalainen sanonta tuhannen vuoden takaa &ndash; Shandongin maakunnasta, kungfutselaisuuden synnyinkehdosta</em>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Voisimme olla varmoja, että jos Tuomioja ja Väyrynen olisivat ehdokkaina 2018 presidentinvaaleissa ...</strong></p><ul><li><p>saisi istuva presidentti väittelyissä kovan vastuksen, vaikka Tuomioja kertoo olevansa ulkopolitiikan linjoilla samoilla perässähiihdon laduilla kuin Sauli Niinistö. Sen me tiedämme, että Väyrynen ja Tuomioja tulevat keskenään hyvin toimeen. Se olisi myös varmaa, että Paavo ja Erkki torppaisivat Saulin ensimmäisellä kierroksella valintuumisen.</p></li></ul><p>&nbsp;</p><p><strong>Ulkopolitiikka on turvallisuutta</strong></p><p>Huonosti hoidettu ulkopolitiikka johtaa usein sotaan &ndash; Talvisotaankin. Muistamme uppiniskaisen toispuolkuuloisen ulkoministeri <strong>Eljas Erkon</strong>, joka ei ymmärtänyt mitä idän ulkopolitiikka olisi merkinnyt ennen Talvisotaa.</p><p>Niin Väyrynen kuin Tuomiojakin Puolustusvoimien ylipäällikkönä estäisivät poikiemme lähettämisen ulkomaille kauas vieraisiin sotiin ja tämä olisi alku sille, että välttyisimme huomisen mahdollisista terrori-iskuista. Uskoisin jopa että kumpikin ehdokas presidenttinä toisi nykyisetkin sotilaat kotiin &ndash; muun muassa Afganistanin Nato-johteisesta sotaoperaatiosta, jossa olemme jo sodan osapuoli.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sotilaspoliittisesti liitoutumaton valtio nimeltä Suomi</strong></p><p>Molempien johdolla (kumpi vaan) Suomesta muodostuisi idän ja lännen konfliktien neuvottelu- jopa rauhanvälittäjäkoordinaattori. Meidän suomalaisten tie on pohjoismainen &rdquo;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/08/eu-joustavoitettu-sveitsittymisemme.html"><em>sveitsittyminen</em></a>&rdquo; - olla <em>sotilaspoliittisesti sitoutumaton valtio</em>, joka ei laske mitään eikä minkään vieraan valtion taistelu- ja rynnäköintisotavoimia maahamme <em>tuottamaan uhkaa mihinkään ilmansuuntaan</em>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt on Suomen ja suomalaisten saatava paras mahdollinen ulkopolitiikan hoitaja</strong> &ndash;</p><p>&hellip; ja tähän tehtävään ei saappaita täyttämään kykene kuin Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen. Kun herrat ovat ehdokkaina, niin tämän jälkeen kansa päättää, ja on mukava päättää kun framilla on osaajat!</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PS.</strong></p><p>On olemassa tieto, ettei Paavo Väyrynen käy ehdokkaaksi, koska Sauli Niinistö ilmoittautui toiselle kaudelle. Ulkopoliittinen osaaminen jää näin Erkki Tuomioja harteille, ja tässä on nyt turha kaivella joitain talouskupruhuhuiluja takavuosikymmeniltä &ndash; kun nekin ovat todistettu harhaanjohtaviksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>AL | US | T | VU | BL | FB | FB | BL | BLOG 145527</p><p>&nbsp;</p><p>DOC Erkki Tuomioja ehdokkaaksi_07062017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p>PVM 07062017</p><p>&nbsp;</p><p>|516 - 4346|</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eero Heinäluoma kieltäytyi ja tamperelainen uusi nouseva kyky – Sanna Marin on vielä liian nuori. Mitä jää jäljelle? Paavo Lipponen – no, olisi aivan ok – hoitihan hän aikanaan pääministerinä Suomen suosta, tai niin ainakin ajatellaan. Lipposen kaudelta alkoi pitkä ulkomaankauppamme ylijäämävuosien putki, joka romahti Kokoomuksen Jyrki Kataisen kausilla. Paavo menetti mahdollisuuden viime kierroksella.

Niin, kansanedustaja, tohtori ja Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomioja, kyllä – demareiden on nyt asetettava hänet tulevien 2018 presidentinvaalien SDP' n presidenttiehdokkaaksi. Miksi?

 

Siksi, koska demaripresidentti, vastikään menehtynyt viimeinen oikea presidentti Mauno Koivisto aloitti presidentin valtaoikeuksen riisumisen ja jäljelle jäivät ”vain” moraali ja ulkopolitiikka. Tuomioja on paras tai toiseksi paras ulkopolitiikan osaaja – ymmärtää, ettei Suomi ja suomalaiset halua Natoon ja ymmärtää, että suhteita hoidetaan kaikkiin ilmansuuntiin idealla ”pidän ystävät lähellä ja viholliset kaukana”. *

Istuva presidentti Sauli Niinistö ei saa vastusta nykyisin esille tulleista presidentinvaalien ehdokkaista – näin se vaan on, ei edes Keskustan Matti Vanhasesta. Keskustalla olisi se toiseksi tai ensimäiseksi paras ehdokas, mutta Paavo Väyrynen ei kelvannut nykyiselle yhden kauden tai vajaan kauden pääministeri Juha Sipilälle. Silti Paavo on se toinen, jonka on syytä asettua ehdokkaaksi. Miksi?

Siksi, että tohtori Väyrynen on se toiseksi pisimpään istunut ulkoministeri ja mehän muistamme että nykyisen kaltaisilla presidentin valtaoikeuksilla vain oikeastaan ulkopolitiikka on merkittävä tekojen paikka ylläpitämään elintärkeitä suhteita – ensin itään ja sitten länteen – ja jatkuvasti Ruotsiin, vaikka kiukuttelevatkin välillä – ilman mitään järkevää syytä. Soutuveneetkin ovat sukellusveneitä.

|* - vanha kiinalainen sanonta tuhannen vuoden takaa – Shandongin maakunnasta, kungfutselaisuuden synnyinkehdosta.

 

Voisimme olla varmoja, että jos Tuomioja ja Väyrynen olisivat ehdokkaina 2018 presidentinvaaleissa ...

  • saisi istuva presidentti väittelyissä kovan vastuksen, vaikka Tuomioja kertoo olevansa ulkopolitiikan linjoilla samoilla perässähiihdon laduilla kuin Sauli Niinistö. Sen me tiedämme, että Väyrynen ja Tuomioja tulevat keskenään hyvin toimeen. Se olisi myös varmaa, että Paavo ja Erkki torppaisivat Saulin ensimmäisellä kierroksella valintuumisen.

 

Ulkopolitiikka on turvallisuutta

Huonosti hoidettu ulkopolitiikka johtaa usein sotaan – Talvisotaankin. Muistamme uppiniskaisen toispuolkuuloisen ulkoministeri Eljas Erkon, joka ei ymmärtänyt mitä idän ulkopolitiikka olisi merkinnyt ennen Talvisotaa.

Niin Väyrynen kuin Tuomiojakin Puolustusvoimien ylipäällikkönä estäisivät poikiemme lähettämisen ulkomaille kauas vieraisiin sotiin ja tämä olisi alku sille, että välttyisimme huomisen mahdollisista terrori-iskuista. Uskoisin jopa että kumpikin ehdokas presidenttinä toisi nykyisetkin sotilaat kotiin – muun muassa Afganistanin Nato-johteisesta sotaoperaatiosta, jossa olemme jo sodan osapuoli.

 

Sotilaspoliittisesti liitoutumaton valtio nimeltä Suomi

Molempien johdolla (kumpi vaan) Suomesta muodostuisi idän ja lännen konfliktien neuvottelu- jopa rauhanvälittäjäkoordinaattori. Meidän suomalaisten tie on pohjoismainen ”sveitsittyminen” - olla sotilaspoliittisesti sitoutumaton valtio, joka ei laske mitään eikä minkään vieraan valtion taistelu- ja rynnäköintisotavoimia maahamme tuottamaan uhkaa mihinkään ilmansuuntaan.

 

Nyt on Suomen ja suomalaisten saatava paras mahdollinen ulkopolitiikan hoitaja

… ja tähän tehtävään ei saappaita täyttämään kykene kuin Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen. Kun herrat ovat ehdokkaina, niin tämän jälkeen kansa päättää, ja on mukava päättää kun framilla on osaajat!

 

PS.

On olemassa tieto, ettei Paavo Väyrynen käy ehdokkaaksi, koska Sauli Niinistö ilmoittautui toiselle kaudelle. Ulkopoliittinen osaaminen jää näin Erkki Tuomioja harteille, ja tässä on nyt turha kaivella joitain talouskupruhuhuiluja takavuosikymmeniltä – kun nekin ovat todistettu harhaanjohtaviksi.

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

 

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

AL | US | T | VU | BL | FB | FB | BL | BLOG 145527

 

DOC Erkki Tuomioja ehdokkaaksi_07062017.doc – OpenOffice Writer

PVM 07062017

 

|516 - 4346|

]]>
34 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238094-sdp-nimittakaa-erkki-tuomioja-presidenttiehdokkaaksenne#comments Erkki Tuomioja Paavo Väyrynen Presidentinvaalit 2018 Sotilaallinen liittoutumattomuus Ulkopolitiikka Wed, 07 Jun 2017 12:50:24 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238094-sdp-nimittakaa-erkki-tuomioja-presidenttiehdokkaaksenne
Mitä on poliittisesti mahdollista ? http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236803-mita-on-poliittisesti-mahdollista <p>&nbsp;</p><p>Vahva demarivaikuttaja Pekka Korpinen on julkaissut kirjan <em>Suomi kääntyy länteen&nbsp;</em>ja kertoo siinä mm. miten Suomen liittyminen Euroalueeseen tapahtui. Korpinen kirjoittaa, miten &quot;eduskunnassa muun muassa kansanedustaja Erkki Tuomioja epäili EMU:a raakileeksi, joka ei voisi toimia ilman sen ylikansallisen toimivallan kasvua&quot; ja että &quot;hän kuitenkin kannatti jäsenyyttä&quot;. &nbsp;Tästä jälkimmäisestä Korpisen muotoilusta Erkki Tuomioja ei kuitenkään pidä, vaan kirja-arviossaan 9.4.2017 haluaa muotoilla &nbsp; asian näin &quot; Tuomioja ei kuitenkaan lopulta nähnyt poliittisesti mahdolliseksi kyseenalaistaa liittymyspäätöstä&quot;. &nbsp;Tämän voinee tulkita niin, että Tuomioja vastusti euroalueeseen liittymistä mutta hyväksyi kuitenkin koska muu ei ollut &quot;poliittisesti mahdollista&quot;. &nbsp;En ymmärrä. &nbsp;Jos vastustaa, niin miksi ei toimi sen mukaisesti. &nbsp;Lipponen jyräsi koko SDP:n euron taakse ja siellä SDP on pysynyt vaikka &nbsp;se maksaa selvää rahaa. &nbsp;Tuomioja alistui jyräyksen alle, vaikka järki olisi sanonut muuta.&nbsp;</p><p>Tulevina vuosina euroalueesta tehdään yhtenäisvaltiota. Suomella ei ole kuin kaksi mahdollisuutta: sulautua yhtenäisvaltion osaksi ilman omaa päätösvaltaa tai erota eurosta. Mikä on &quot;poliittisesti mahdollista&quot;? &nbsp;Poliitikkojen pitäisi selkeästi sanoa kantansa eikä vain ajautua minne virta vie. &nbsp;Lipposen jyräyksellä on ollut ja on kauaskantoiset seuraamukset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Vahva demarivaikuttaja Pekka Korpinen on julkaissut kirjan Suomi kääntyy länteen ja kertoo siinä mm. miten Suomen liittyminen Euroalueeseen tapahtui. Korpinen kirjoittaa, miten "eduskunnassa muun muassa kansanedustaja Erkki Tuomioja epäili EMU:a raakileeksi, joka ei voisi toimia ilman sen ylikansallisen toimivallan kasvua" ja että "hän kuitenkin kannatti jäsenyyttä".  Tästä jälkimmäisestä Korpisen muotoilusta Erkki Tuomioja ei kuitenkään pidä, vaan kirja-arviossaan 9.4.2017 haluaa muotoilla   asian näin " Tuomioja ei kuitenkaan lopulta nähnyt poliittisesti mahdolliseksi kyseenalaistaa liittymyspäätöstä".  Tämän voinee tulkita niin, että Tuomioja vastusti euroalueeseen liittymistä mutta hyväksyi kuitenkin koska muu ei ollut "poliittisesti mahdollista".  En ymmärrä.  Jos vastustaa, niin miksi ei toimi sen mukaisesti.  Lipponen jyräsi koko SDP:n euron taakse ja siellä SDP on pysynyt vaikka  se maksaa selvää rahaa.  Tuomioja alistui jyräyksen alle, vaikka järki olisi sanonut muuta. 

Tulevina vuosina euroalueesta tehdään yhtenäisvaltiota. Suomella ei ole kuin kaksi mahdollisuutta: sulautua yhtenäisvaltion osaksi ilman omaa päätösvaltaa tai erota eurosta. Mikä on "poliittisesti mahdollista"?  Poliitikkojen pitäisi selkeästi sanoa kantansa eikä vain ajautua minne virta vie.  Lipposen jyräyksellä on ollut ja on kauaskantoiset seuraamukset.

]]>
3 http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236803-mita-on-poliittisesti-mahdollista#comments EMU Erkki Tuomioja Euro Wed, 10 May 2017 07:20:24 +0000 Risto Suvanto http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236803-mita-on-poliittisesti-mahdollista
Demarien presidenttiehdokkaaksi Tuomioja – tai Pekka Haavisto http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232192-demarien-presidenttiehdokkaaksi-tuomioja-tai-pekka-haavisto <p><strong># Sauli Niinistö</strong> on hoitanut hyvin presidentin ulkopoliittista tehtävää näinä vaikeina aikoina. Hän ei ole monien kokoomuslaisten vaatimuksista huolimatta ajanut Suomea puolustusliitto Natoon vaan on jopa pitänyt yllä puhelinyhteyttä Kremlin kammareihin. Sauli Niinistö on jopa pitänyt eduskunnassa järeimmät puheet yritysjohtajien ja banksterien ökyilyä vastaan, viimeksi eduskunnan avajaisissa 2017. Demareilta ei ole valitettavasti milloinkaan kuultu mitään vastaavaa.</p> <p>Mutta niinpä tämä sama Niinistö istui valtiovarainministerinä demari <strong>Paavo Lipposen</strong> hallituksessa. Lipponen ajoi Sdp:n Kokoomuksen ohi oikealta ja ryhtyi lopulta kaasuputkilobbariksi.&nbsp; Samoihin aikoihin hallituksessa istui Vasemmistoliiton puheenjohtaja <strong>Suvi-Anne Siimes</strong>, joka on nyttemmin hyllyttänyt jäsenkirjansa, unohtanut köyhät ja siirtynyt vahtimaan, ettei 190 miljardin eläkerahastoja käytettäisi ainakaan pienten eläkkeiden korotuksiin ja eläkeläisköyhyyden nujertamiseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p># Tuntuu tässä valossa uskomattomalta, että vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa säilyttänyt Lipposen hallituksen ulkoministeri <strong>Tarja Halonen</strong> valittiin jatkamaan Sdp:n jo vuonna 1982 alkanutta presidenttiputkea. Halonen istui presidenttinä vuoteen 2012. Demaripresidenttien <strong>Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren</strong> ja Tarja Halosen kausi kesti kokonaista 30 vuotta 1982-2012 eli pitempään kuin <strong>Urho Kekkosen</strong> 25-vuotinen valtakausi. &nbsp;Demokratti-lehden kolumnissaan <strong>Mikko Majander</strong> kuvailee värikkäästi demarien presidenttiputkea:&nbsp; <a href="https://demokraatti.fi/enta-nyt-sdp-presidenttipulmia-on-ollut-kekkosen-ajoista-asti/">https://demokraatti.fi/enta-nyt-sdp-presidenttipulmia-on-ollut-kekkosen-ajoista-asti/</a></p> <p>Mutta vuonna 2012 tuli järisyttävä muutos. Kannattaa muistaa, miten silloin kävi, kun demarien presidenttiehdokkaana oli Kokoomuksen oikealta ohittanut Paavo Lipponen. Hän taisi jäädä viidenneksi. Kannattaa myös tarkastella, miten ihmiset äänestivät presidentinvaaleissa vuonna 2012.</p> <p>Suomen Labour-alueella vaikkapa Helsingin itäisissä kaupunginosissa toisella äänestyskierroksella Vihreiden <strong>Pekka Haavisto</strong> sai enemmän ääniä kuin Sauli Niinistö. Se onkin täysin luonnollista, sillä Vihreät kuuluvat Labour-blokkiin yhdessä demarien kanssa. Kannattaa vilkaista sivistyneen demokratian Ruotsin blokkijakoa. Presidentinvaalien toinen kierros on varsinainen blokkiäänestys.</p> <p>Presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi vuonna 2012. Surkeasti kävi vielä myös eduskuntavaaleissa vuonna 2015. Ja miksi kävi? Siksi koska demarit olivat edelleen hiukan Lipposen linjoilla ja erehtyivät &quot;herrojen kanssa marjaan&quot; <strong>Kataisen</strong> ja <strong>Stubbin </strong>&quot;sekametelisoppahallituksiin&quot;. Eihän sellainen hallitus sovi sosialidemokraateille alkuunkaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p># Olisi todella kummallista, jos Sdp jatkaa edelleen poliittisia harharetkiään ja asettuu näissä presidentinvaaleissa Kokoomus-taustaisen Sauli Niinistön taakse. Kyllä Suomen johtavan Labour-puolueen pitää näissäkin vaaleissa vetää tai ainakin edustaa Suomen Labour-blokkia.</p> <p>Mitäpä, jos Sdp ottaisi presidenttiehdokkaakseen <strong>Erkki Tuomiojan</strong>, jolla on ylivertainen ulkopolitiikan kokemus ja tuntemus. Hän on myös historiantutkija ja kansainvälisen Historioitsijat ilman rajoja -liikkeen vetäjä.</p> <p>Mahdollinen ehdokas voisi olla myös <strong>Kimmo Kiljunen</strong>, jolla on paljon kansainvälistä kokemusta ja näkemystä. Hänet tunnetaan myös eläkeindeksin oikeudenmukaisuuden tulisieluisena asianajajana. Tuntuu todella käsittämättömältä, että Sdp ei ole ottanut eläkeläisten asiaa omakseen, vaikka puolueen jäsenistä melkoinen osa on ikäihmisiä. &nbsp;&nbsp;</p> <p>Jos Sdp ei kuitenkaan löydä keskuudestaan sopivaa omaa presidenttiehdokasta, on täysin luontevaa asettua Vihreiden Pekka Haaviston taakse. Vihreät ovat oleellinen osa Labour-blokkia.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Sauli Niinistö on hoitanut hyvin presidentin ulkopoliittista tehtävää näinä vaikeina aikoina. Hän ei ole monien kokoomuslaisten vaatimuksista huolimatta ajanut Suomea puolustusliitto Natoon vaan on jopa pitänyt yllä puhelinyhteyttä Kremlin kammareihin. Sauli Niinistö on jopa pitänyt eduskunnassa järeimmät puheet yritysjohtajien ja banksterien ökyilyä vastaan, viimeksi eduskunnan avajaisissa 2017. Demareilta ei ole valitettavasti milloinkaan kuultu mitään vastaavaa.

Mutta niinpä tämä sama Niinistö istui valtiovarainministerinä demari Paavo Lipposen hallituksessa. Lipponen ajoi Sdp:n Kokoomuksen ohi oikealta ja ryhtyi lopulta kaasuputkilobbariksi.  Samoihin aikoihin hallituksessa istui Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, joka on nyttemmin hyllyttänyt jäsenkirjansa, unohtanut köyhät ja siirtynyt vahtimaan, ettei 190 miljardin eläkerahastoja käytettäisi ainakaan pienten eläkkeiden korotuksiin ja eläkeläisköyhyyden nujertamiseen.

 

# Tuntuu tässä valossa uskomattomalta, että vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa säilyttänyt Lipposen hallituksen ulkoministeri Tarja Halonen valittiin jatkamaan Sdp:n jo vuonna 1982 alkanutta presidenttiputkea. Halonen istui presidenttinä vuoteen 2012. Demaripresidenttien Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kausi kesti kokonaista 30 vuotta 1982-2012 eli pitempään kuin Urho Kekkosen 25-vuotinen valtakausi.  Demokratti-lehden kolumnissaan Mikko Majander kuvailee värikkäästi demarien presidenttiputkea:  https://demokraatti.fi/enta-nyt-sdp-presidenttipulmia-on-ollut-kekkosen-ajoista-asti/

Mutta vuonna 2012 tuli järisyttävä muutos. Kannattaa muistaa, miten silloin kävi, kun demarien presidenttiehdokkaana oli Kokoomuksen oikealta ohittanut Paavo Lipponen. Hän taisi jäädä viidenneksi. Kannattaa myös tarkastella, miten ihmiset äänestivät presidentinvaaleissa vuonna 2012.

Suomen Labour-alueella vaikkapa Helsingin itäisissä kaupunginosissa toisella äänestyskierroksella Vihreiden Pekka Haavisto sai enemmän ääniä kuin Sauli Niinistö. Se onkin täysin luonnollista, sillä Vihreät kuuluvat Labour-blokkiin yhdessä demarien kanssa. Kannattaa vilkaista sivistyneen demokratian Ruotsin blokkijakoa. Presidentinvaalien toinen kierros on varsinainen blokkiäänestys.

Presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi vuonna 2012. Surkeasti kävi vielä myös eduskuntavaaleissa vuonna 2015. Ja miksi kävi? Siksi koska demarit olivat edelleen hiukan Lipposen linjoilla ja erehtyivät "herrojen kanssa marjaan" Kataisen ja Stubbin "sekametelisoppahallituksiin". Eihän sellainen hallitus sovi sosialidemokraateille alkuunkaan.

 

# Olisi todella kummallista, jos Sdp jatkaa edelleen poliittisia harharetkiään ja asettuu näissä presidentinvaaleissa Kokoomus-taustaisen Sauli Niinistön taakse. Kyllä Suomen johtavan Labour-puolueen pitää näissäkin vaaleissa vetää tai ainakin edustaa Suomen Labour-blokkia.

Mitäpä, jos Sdp ottaisi presidenttiehdokkaakseen Erkki Tuomiojan, jolla on ylivertainen ulkopolitiikan kokemus ja tuntemus. Hän on myös historiantutkija ja kansainvälisen Historioitsijat ilman rajoja -liikkeen vetäjä.

Mahdollinen ehdokas voisi olla myös Kimmo Kiljunen, jolla on paljon kansainvälistä kokemusta ja näkemystä. Hänet tunnetaan myös eläkeindeksin oikeudenmukaisuuden tulisieluisena asianajajana. Tuntuu todella käsittämättömältä, että Sdp ei ole ottanut eläkeläisten asiaa omakseen, vaikka puolueen jäsenistä melkoinen osa on ikäihmisiä.   

Jos Sdp ei kuitenkaan löydä keskuudestaan sopivaa omaa presidenttiehdokasta, on täysin luontevaa asettua Vihreiden Pekka Haaviston taakse. Vihreät ovat oleellinen osa Labour-blokkia.

 

]]>
11 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232192-demarien-presidenttiehdokkaaksi-tuomioja-tai-pekka-haavisto#comments Erkki Tuomioja Pekka Haavisto Presidentinvaalit SDP Sat, 25 Feb 2017 21:44:15 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232192-demarien-presidenttiehdokkaaksi-tuomioja-tai-pekka-haavisto
Ulkoministeri Tuomioja on tehtävissään aiheuttanut Suomelle paljon myös vahinkoa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa <p>Erkki Tuomioja (sd.) on ollut Suomessa arvostettu poliitikko ja ulkoministeri, ja häntä on kiitelty kovin toimissaan Suomen ulkomisterinä.</p><p>Erkki Tuomioja nousi Suomen pitkäaikaisimmaksi ulkoministeriksi 9.2.2015, jolloin hänellä tuli täyteen 3 940 päivää ulkoministerinä ohittaen kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen (kesk.).</p><p>Tähän päivään saakka Tuomioja on toiminut ulkoministerinä yhteensä 4 047 vuorokautta - siis yli 11 vuotta -&nbsp; viidessä eri hallituksessa ajanjaksoilla 25.2.2000&ndash;17.4.2003, 17.4.2003&ndash;24.6.2003, 24.6.2003&ndash;19.4.2007, 22.6.2011&ndash;24.6.2014 ja 24.6.2014&ndash;29.5.2015.</p><p>Ylen kyselyssä maaliskuussa 2015 vähän ennen eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja oli Alexander Stubbin hallituksen suosituin ministeri (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-7840680"><u>Yle 4.3.2015</u></a>). Kansa on siis pitänyt Erkki Tuomiojan tavasta hoitaa ulkoministerin tehtäviä.</p><p>Myös media ja poliitikkokollegat ovat antaneet arvoa Tuomiojan ulkopolitiikan hoidolle, eikä hänen virheisiin ole puututtu, vaan ne on sivuutettu vähin äänin.</p><p>Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: &rdquo;<em>Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään.</em>&rdquo; ja &rdquo; <em>Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni.</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/m/politiikka/a1472698416553"><u>HS 1.9.2016</u></a>).</p><p>Olen suuresti eri mieltä kaikkien niiden mielipiteiden kanssa, jotka näkevät Tuomiojan hoitaneen Suomen ulkopolitiikkaa hyvin. Hän ei ole hoitanut Suomen ulkopolitiikkaa hyvin.</p><p>Ulkopolitiikan suuri linja ei välttämättä ole ollut Suomen etujen mukaista, mikä tulee nyt korostetusti esille Itämeren turvallisuustilanteen heikennyttyä. Monista Tuomiojan tekemisistä ja sanomisista ulkoministerinä ei ole ollut Suomelle hyötyä vaan päinvastoin. Niistä on ollut haittaa.</p><p>Tuomioja on korostetusti henkilö, joka muodostaa mielipiteensä ideologiselta pohjalta - ei kylmän pragmaattisesti niin kuin ulkoministerin pitäisi -, ja tällöin Suomen etu helposti unohtuu tai värittyy henkilökohtaiseen ideologiaan. Tuomioja ajattelee tunteella, ei järjellä. Luonteeseen liittyy myös Tuomiojan yksioikoinen temperamentti, jota hän ei kykene hallitsemaan asioissa, jotka ovat hänelle ideologisia.</p><p>Tuomiojan poliittisia linjauksia on värittänyt vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja ja Natoa kohtaan. Vastaavasti poliittisia linjauksia on värittänyt hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys Venäjää kohtaan.</p><p>Seuraavassa kahdessa luvussa ja sen kappaleissa on muutamia satunnaisesti poimittuja esimerkkejä Tuomiojan toimista ja sanomisista, jotka ovat olleet ideologisesti värittyneitä. Ulkoministerin ominaisuudessa tehdystä toimista Suomelle on ollut myös haittaa. Useimmat esimerkit ovat ajalta, jolloin Venäjä oli jo alkanut käyttäytyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa rajanaapureihinsa aggressiivisesti ja uhkaavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan ja ulkoministeri Ricen tapaaminen New Yorkissa 22.9.2006</strong></p><p>22.9.2006 Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi New Yorkissa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen. Suomi oli tuolloin EU:n puheenjohtamaa, ja Yhdysvaltain vierailuilla olivat mukana Yhdysvaltojen ja unionin 25 maan ulkoministerit.</p><p>Tuomiojan ja Ricen yhteenotto oli tuolloin vertaansa vailla, suorastaan ennennäkemätön. Sinänsä pohjimmaisen aatemaailmansa mukaisesti Tuomioja ryhtyi tivaamaan Ricelta vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan Ricen ja Tuomiojan välillä sananvaihto oli kiivasta, jopa vihamielistä. Tuomioja oli menettänyt malttinsa. Tapaamisessa Tuomioja mittasi suurvallan ulkoministerin arvomaailmaa tavalla, jolla ennen ei ole mitattu.</p><p>Tuomiojan käyttäytymistä väritti tuossakin tapaamisessa vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja kohtaan, joka tällä kertaa Tuomiojalla oli alkanut Yhdysvaltain Irakiin hyökkäyksen myötä vuonna 2003.</p><p>Valtioneuvoston tilannekuvakoordinaattori Hannu Mäntyvaara kertoi Kanava-lehdessä 20.1.2012 julkaistussa artikkelissa, että Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät ulkopoliittisen johdon vaihtuessa 2000-luvun alussa, kun Suomen presidentiksi nousi Tarja Halonen (sd.).</p><p>Noiden syksyisten tapahtumien jälkeen vuonna 2006 Suomen istuvat presidentit eivät ole olleet kutsuttuja kahdenkeskisiin tapaamisiin Valkoiseen taloon eivätkä Yhdysvaltain presidentit ole vierailleet Suomessa. Suhteet ovat vasta nyt palaamassa normaalille tasolle Ruotsin viiden pohjoismaan muodostaman ryhmän vetämänä. Ruotsi on Yhdysvaltain tärkein liittolaismaa Pohjoismaissa kuitenkaan ilman sovittua liittoa ja Nato-jäsenyyttä.</p><p>Suomi johtui suuresti kärsimään Tuomiojan teoista ja puheista Suomen ulkoministerinä. Suomi tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi ensiluokkaisia suhteita Yhdysvaltoihin, joita ulkoministerin ei pidä romuttaa. Tuomioja oli niitä vahvasti romuttamassa. Huonoa aikaa kesti lähes 15 vuotta.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan eriävä mielipide EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014</strong></p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Erkki Tuomioja: Uusia Venäjä-pakotteita ei pidä nyt panna toimeen</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa 10.9.2014 (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1410315772287"><u>HS 10.9.2014</u></a>). Ulkoministeri Tuomioja oli 8.9.2014 kirjauttanut EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän mahdollisesta veto-oikeuden käytöstä: &quot;<em>Ulkoministeri Tuomioja yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan</em>.&rdquo;</p><p>Tuomioja mukaan aika EU:n Venäjä-lisäpakotteille ei olisi ollut syyskuussa 2014 oikea, ja lisäpakotteet olisivat kuin &quot;<em>bensan heittämistä tuleen</em>&quot;. Tuomiojan mukaan Suomi voisi myös yksin vastustaa Venäjä-pakotteita EU:ssa.</p><p>Tuomiojan toiminta yrittää vesittää EU-pakotteita ja ennen kaikkea niiden määräämisajankohtaa syksyllä 2014 ei ollut Suomen etujen mukaista. Pöytäkirjamerkintä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa oli tyhjänpäiväinen, jolla temperamenttinen ulkoministeri yritti vain purkaa pettymystään, kun hänen tahtonsa pakoteasiassa ei toteutunut.</p><p>Pöytäkirjamerkinnällä Tuomioja yritti osoittaa olevansa oikeassa, mikäli tuleva historiankirjoitus ja tulevat tapahtumat tosiaan olisivat näyttäneet Tuomiojan olleen vaatimuksissaan oikeassa. Tulevat tapahtumat eivät osoittaneet Tuomiojan olevan oikeassa, päinvastoin. Pakotteiden määräämisajankohta syksyllä 2014 oli oikea, ja ne olisi pitänyt määrätä itseasiassa jo aikaisemmin.</p><p>Kyseinen EU:n Venäjä-pakote-episodi Suomessa osoitti, ettei Tuomioja kyennyt muodostamaan Venäjästä tosiasioihin perustuvaa kokonaiskäsitystä. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli Tuomiojalta hukassa.</p><p>Tuomiojan mukaan lisäpakotteet olisivat lopettaneet tukitauon Itä-Ukrainassa, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Ideologisesti värittyneen &quot;<em>Bensan heittämistä tuleen</em>&quot; -lausahduksen on syksyn 2014 jälkeinen historia osoittanut vääräksi. Venäjä-pakotteiden asettaminen EU:n ulkopoliittisena toimenpiteenä vastustamaan Venäjän tekemiä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia tai heikentäviä toimia on ollut oikeaa. Pakotteiden olisi itseasiassa pitänyt olla paljon rankempia.</p><p>Jo ennen syksyn 2014 tapahtumia Suomi oli Tuomiojan johdolla keväällä 2014 ensimmäisiä Venäjän EU-pakotteita määrättäessä estänyt yhdessä Italian kanssa kahdestaan Venäjän valtio-omisteisen Rossija Segodnjan -mediayrityksen (Россия сегодня) johtajan Dmitri Kiseljovin (Дми́трий Киселёв) päätymisen pakotelistalle. Suomen kannan muodosti ulkoministeri Tuomioja. Tuomiojan mukaan Suomen tuli pitäytyä EU-suurlähettiläiden sopimassa alkuperäisessä listassa, jossa Kiseljov ei ollut mukana. Kiseljov oli aikaisemmin asunut vuosia Suomessa.</p><p>Dmitri Kiseljov olisi ehdottomasti pitänyt asettaa pakotelistalle. Rossija Segodnja on uutistoimisto, jonka tehtävä on välittää venäläispropagandaa länsimaissa.</p><p>Suomi joutui Tuomiojan edellä mainituista Venäjä-pakotetoimista kärsimään. Suomi leimattiin monessa EU-maassa Venäjän juoksupojaksi EU:ssa. Tuomiojan toimet vahingoittivat Suomen mainetta länsimaana.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Suomen itärajan turvallisuudesta 14.1.2015</strong></p><p>&quot;<em>Suomen ja Venäjän välinen 1300 kilometrin raja on maailman vakaimpia eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta. Ei pidä rakentaa tarpeettomia raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille.</em>&quot;, lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan Venäjä-keskustelussa tammikuun puolivälissä 2015 (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1421207214023"><u>HS 14.1.2015</u></a>).</p><p>Kului vain vajaa vuosi, kun Venäjä alkoi päästää vuoden 2015 lopulla turvapaikanhakijoita pohjoisen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen aiheuttaen Suomelle päänvaivaa ja turvallisuusriskiä. Räjähtääkö koko Venäjän vastainen itäraja turvapaikanhakijoista? Tilanteen rauhoittamiseksi Suomi joutui tekemään Venäjän kanssa määräaikaisen 180 päivän rajasopimuksen, joka oli voimassa lokakuuhun 2016. Tuomiojan puhe &rdquo;<em>eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta</em>&rdquo; osoittautui virheelliseksi ja opportunistiseksi jo 11 kuukauden kuluttua vuoden 2015 lopulla.</p><p>Rajasopimuksessa Suomi olisi halunnut pitää Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikat auki myös EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisille. Suomi kuitenkin taipui lopulta Venäjän painostamaan ehdotukseen, joka esti rajanylityksen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla kaikilta muilta paitsi Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisilta. Tuo sopimus on yksi esimerkki, miten huonoja mahdollisuuksia Suomella on solmia Venäjän kanssa Suomen oman edun mukaisia sopimuksia, kun sopimuksia halutaan solmia Venäjän kanssa kahdenkeskisesti. Suomen voimavarat yksin eivät vain riitä Venäjän kanssa parempiin sopimuksiin.</p><p>Tuomioja ei siis ulkoministerinä osannut muodostaa oikeaa kuvaa Venäjän politiikasta ja tulevasta kehityksestä vielä vuoden tammikuussa 2015, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuren kuvan merkit olisi pitänyt olla jo tiedossa. Tuomiojan kannanotto kuvaa hyvin sitä, miten hän näkee Venäjän vain hyväuskoisesti.</p><p>Toivottavasti jo nyt Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena realiteettina on otettu mahdollisuus, että Venäjä voi uudestaan käyttää Suomen itärajaa painostuskeinona poliittisten asioidensa edistämiseen. Vielä tammikuussa 2015 Tuomiojan ollessa ulkoministeri tällaista realiteettia ei oltu huomioitu. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli tässäkin asiassa Tuomiojalta hukassa.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Venäjän mahdollisesti muodostamasta uhasta 14.4.2015</strong></p><p>&rdquo;<em>Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.</em>&rdquo;, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu -lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: &rdquo;<em>Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.</em>&rdquo; (<a href="http://akaanseutu.fi/2015/04/14/suomeen-ei-kohdistu-sotilaallista-uhkaa/"><u>Akaan Seutu 14.4.2015</u></a>).</p><p>Toisin kuin Tuomioja väittää, Itämeren kiristyvässä turvallisuustilanteessa Venäjä ei ole kohdellut sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea Ruotsia eritavoin kuin alueen Nato-maita.</p><p>Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein. Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. Venäjä ei siis erottele Itämeren alueen sotilaallisessa varustelussaan eikä sotilaallisessa toiminnassaan Suomea ja Ruotsia Nato-maista.</p><p>Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Akaan Seutu -lehdessä lausumille ajatuksille ei ole oikein katetta enää. Suomen kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska se ei ole enää uskottava. Linjalta puuttuu uskottavuus, eikä Venäjäkään siihen enää usko. Suomeen kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa on vielä kaksi Tuomiojan muuta ulkopoliittista toteamaa, jotka kuvastavat häneen erikoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.</p><p>&rdquo;<em>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa, vaan vähintään viidentoista ja viidenkymmenen vuoden perspektiivillä. Tässä katsannossa on aivan selvää, että Suomenkin turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.</em>&rdquo; (<a href="http://tuomioja.org/blogi/2016/04/turvallisuuspolitiikan-selontekoja-odottaessamme/"><u>Tuomiojan blogiartikkeli 14.4.2016</u></a>).</p><p>Tuomiojalle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijainen haaste ja uhka ovat siis maailmanlaajuinen kestämätön kehitys, ei Euroopan eikä etenkään Itämeren turvallisuustilanne tai Venäjän kehitys. Tuomiojan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi nyt keskittyä maailmanlaajuiseen kestämättömän kehityksen luomiin haasteisiin.</p><p>Tuomioja siis haluaa siirtää pois huomion Venäjä-asioista ja keskittyä ilmastomuutokseen, vaikka ilmastomuutosasiassa on juuri saatu aikaan merkittävä sopimus, jossa on mukana myös Kiina ja Yhdysvallat. Monelle muulle on kuitenkin nyt tärkeämpää ratkoa Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta, josta on tulossa pitkäaikainen. Ei ole näköpiirissä, että länsimaiden ja Venäjän suhteet olisivat pitkään aikaan paranemassa.</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [jossa Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti] on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.</em>&rdquo; (<a href="http://tuomioja.org/blogi/2016/06/rautaa-rajalle-useammin-johtanut-sotiin-estanyt-niita/"><u>Tuomiojan blogiartikkeli 8.6.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Aktiivinen vakauspolitiikka</em>&rdquo;. Mitä se oikein on? Pelkää sanahelinää. Kukaan ei tainnut määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää sisällään. Miten Suomi ennaltaehkäisee konfliktien muodostumista Itämerellä? Tekemälläkö Venäjän hyväksikäyttämiä transponderiesityksiä, jotka ovat vain sekoittaneet turvallisuustilannetta entisestään?</p><p>Mitä Suomen tai Ruotsin Itämeren alueella nyt harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden vakauspolitiikka on ollut, ja miten se on Itämeren turvallisuustilanteessa näkynyt? Ei mitenkään. Itämeren turvallisuustilanne on vain heikentynyt, vaikka Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia.</p><p>Itämeren turvallisuusasiaa olisi syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt niin heikko, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.</p><p>Uskallan väittää, että juuri liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä Itämeren epävakauden synnyttäjiä, kun eivät vielä kuulu puolustusliitto Natoon. Venäjä pitää suurella todennäköisyydellä varmana, että maat tulevat liittymään Natoon, ja tämän takia Itämeren turvallisuustilanne ja turvallisuusasetelmat eivät ole alueella status quo, vaan epävakaat.</p><p>Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaa. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon.</p><p>Nato-jäsenyysasia heikkojen Yhdysvaltain suhteiden ohella ovat olleet ulkoministeri Tuomiojan tekemisissä asioita, joista Suomelle on muodostunut suurta haittaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toisin kuin Tuomiojan monet poliittiset kollegat sekä osa Suomen kansasta, en pidä ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomen etujen mukaisena. Suuressa kuvassa Tuomioja on ollut huono ulkoministeri. Tuomiojan ja myös Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaikessa ole ollut Suomen etujen mukaista.</p><p>Tuomiojan ja Halosen harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia koskevat asiat on syytä kyseenalaistaa: kaunisteleva Venäjä-näkemys, vihamielinen Yhdysvallat-näkemys ja sotilaallisen liittoutumattomuuden autuuden ylitsevuotava korostaminen 15 vuoden ajan ideologiselta pohjalta.</p><p>Ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen kaudella on liikaa korostettu myös kahdenvälistä asioiden hoitoa Venäjän kanssa ohi EU:n. Ja mikä onkaan lopputulos? Suomella ei ole ollut sitä neuvotteluvoimaa, mitä neuvottelut Venäjän kanssa edellyttäisivät tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.</p><p>Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi itärajan määräaikaisessa rajasopimuksessa, joka solmittiin huhtikuussa 2016. Suomi antoi periksi Venäjälle neuvotteluissa, joita käytiin laittoman maahantulon estämisestä itärajalla. Suomella ei ollut neuvotteluissa mitään, millä vääntää.</p><p>Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi myös elokuussa vuonna 2011 solmitussa koordinaatiosopimuksessa, joka koski taajuusalueiden käyttöä Itä-Suomessa. Venäjä asetti ehtoja Suomen 4G-verkon rakentamiselle rajan pinnassa, jotka se onnistui saamaan sopimukseen helposti.</p><p>Vastaavasti Suomi ja valtion enemmistöomisteinen Fortum eivät kyenneet järjestelemään Venäjän kanssa Fortumin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen niin, että Fortum olisi saanut omistukseensa Venäjältä havittelemansa vesivoimalaitokset.</p><p>Suurin virhe Tuomiojalla ja Halosella on kuitenkin ollut nuiva - joissakin asioissa jopa vihamielinen - suhtautuminen Yhdysvaltojen lisäksi myös Natoon ja Suomen liittymiseen Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Nyt saamme tuosta maksaa hintaa Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä. Suomen Kuvalehden otsikko 6.5.2016 &rdquo;<em>Erkki Tuomioja Nato-selvityksestä: &rdquo;Myös Yhdysvallat voi olla arvaamaton&rdquo;</em>&rdquo; kuvastaa hyvin, kuinka Tuomioja aina vain jaksaa vuodesta toiseen suomia Yhdysvaltoja (<a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/erkki-tuomioja-nato-selvityksesta-myos-yhdysvallat-voi-olla-arvaamaton/"><u>SK 6.5.2016</u></a>).</p><p>Ideologista ja tunteella ajattelevaa pasifisti-ihmistä ei pitäisi koskaan valita ulkoministeriksi - eikä presidentiksi. Ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ilman tunteita. Tuomioja ei sitä ole ollut, ja siitä on ollut Suomelle suurta haittaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Erkki Tuomioja (sd.) on ollut Suomessa arvostettu poliitikko ja ulkoministeri, ja häntä on kiitelty kovin toimissaan Suomen ulkomisterinä.

Erkki Tuomioja nousi Suomen pitkäaikaisimmaksi ulkoministeriksi 9.2.2015, jolloin hänellä tuli täyteen 3 940 päivää ulkoministerinä ohittaen kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen (kesk.).

Tähän päivään saakka Tuomioja on toiminut ulkoministerinä yhteensä 4 047 vuorokautta - siis yli 11 vuotta -  viidessä eri hallituksessa ajanjaksoilla 25.2.2000–17.4.2003, 17.4.2003–24.6.2003, 24.6.2003–19.4.2007, 22.6.2011–24.6.2014 ja 24.6.2014–29.5.2015.

Ylen kyselyssä maaliskuussa 2015 vähän ennen eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja oli Alexander Stubbin hallituksen suosituin ministeri (Yle 4.3.2015). Kansa on siis pitänyt Erkki Tuomiojan tavasta hoitaa ulkoministerin tehtäviä.

Myös media ja poliitikkokollegat ovat antaneet arvoa Tuomiojan ulkopolitiikan hoidolle, eikä hänen virheisiin ole puututtu, vaan ne on sivuutettu vähin äänin.

Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: ”Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään.” ja ” Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni.” (HS 1.9.2016).

Olen suuresti eri mieltä kaikkien niiden mielipiteiden kanssa, jotka näkevät Tuomiojan hoitaneen Suomen ulkopolitiikkaa hyvin. Hän ei ole hoitanut Suomen ulkopolitiikkaa hyvin.

Ulkopolitiikan suuri linja ei välttämättä ole ollut Suomen etujen mukaista, mikä tulee nyt korostetusti esille Itämeren turvallisuustilanteen heikennyttyä. Monista Tuomiojan tekemisistä ja sanomisista ulkoministerinä ei ole ollut Suomelle hyötyä vaan päinvastoin. Niistä on ollut haittaa.

Tuomioja on korostetusti henkilö, joka muodostaa mielipiteensä ideologiselta pohjalta - ei kylmän pragmaattisesti niin kuin ulkoministerin pitäisi -, ja tällöin Suomen etu helposti unohtuu tai värittyy henkilökohtaiseen ideologiaan. Tuomioja ajattelee tunteella, ei järjellä. Luonteeseen liittyy myös Tuomiojan yksioikoinen temperamentti, jota hän ei kykene hallitsemaan asioissa, jotka ovat hänelle ideologisia.

Tuomiojan poliittisia linjauksia on värittänyt vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja ja Natoa kohtaan. Vastaavasti poliittisia linjauksia on värittänyt hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys Venäjää kohtaan.

Seuraavassa kahdessa luvussa ja sen kappaleissa on muutamia satunnaisesti poimittuja esimerkkejä Tuomiojan toimista ja sanomisista, jotka ovat olleet ideologisesti värittyneitä. Ulkoministerin ominaisuudessa tehdystä toimista Suomelle on ollut myös haittaa. Useimmat esimerkit ovat ajalta, jolloin Venäjä oli jo alkanut käyttäytyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa rajanaapureihinsa aggressiivisesti ja uhkaavasti.

                                                                                     ****

Ulkoministeri Tuomiojan ja ulkoministeri Ricen tapaaminen New Yorkissa 22.9.2006

22.9.2006 Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi New Yorkissa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen. Suomi oli tuolloin EU:n puheenjohtamaa, ja Yhdysvaltain vierailuilla olivat mukana Yhdysvaltojen ja unionin 25 maan ulkoministerit.

Tuomiojan ja Ricen yhteenotto oli tuolloin vertaansa vailla, suorastaan ennennäkemätön. Sinänsä pohjimmaisen aatemaailmansa mukaisesti Tuomioja ryhtyi tivaamaan Ricelta vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan Ricen ja Tuomiojan välillä sananvaihto oli kiivasta, jopa vihamielistä. Tuomioja oli menettänyt malttinsa. Tapaamisessa Tuomioja mittasi suurvallan ulkoministerin arvomaailmaa tavalla, jolla ennen ei ole mitattu.

Tuomiojan käyttäytymistä väritti tuossakin tapaamisessa vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja kohtaan, joka tällä kertaa Tuomiojalla oli alkanut Yhdysvaltain Irakiin hyökkäyksen myötä vuonna 2003.

Valtioneuvoston tilannekuvakoordinaattori Hannu Mäntyvaara kertoi Kanava-lehdessä 20.1.2012 julkaistussa artikkelissa, että Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät ulkopoliittisen johdon vaihtuessa 2000-luvun alussa, kun Suomen presidentiksi nousi Tarja Halonen (sd.).

Noiden syksyisten tapahtumien jälkeen vuonna 2006 Suomen istuvat presidentit eivät ole olleet kutsuttuja kahdenkeskisiin tapaamisiin Valkoiseen taloon eivätkä Yhdysvaltain presidentit ole vierailleet Suomessa. Suhteet ovat vasta nyt palaamassa normaalille tasolle Ruotsin viiden pohjoismaan muodostaman ryhmän vetämänä. Ruotsi on Yhdysvaltain tärkein liittolaismaa Pohjoismaissa kuitenkaan ilman sovittua liittoa ja Nato-jäsenyyttä.

Suomi johtui suuresti kärsimään Tuomiojan teoista ja puheista Suomen ulkoministerinä. Suomi tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi ensiluokkaisia suhteita Yhdysvaltoihin, joita ulkoministerin ei pidä romuttaa. Tuomioja oli niitä vahvasti romuttamassa. Huonoa aikaa kesti lähes 15 vuotta.

Ulkoministeri Tuomiojan eriävä mielipide EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014

 ”Erkki Tuomioja: Uusia Venäjä-pakotteita ei pidä nyt panna toimeen”, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa 10.9.2014 (HS 10.9.2014). Ulkoministeri Tuomioja oli 8.9.2014 kirjauttanut EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän mahdollisesta veto-oikeuden käytöstä: "Ulkoministeri Tuomioja yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan.”

Tuomioja mukaan aika EU:n Venäjä-lisäpakotteille ei olisi ollut syyskuussa 2014 oikea, ja lisäpakotteet olisivat kuin "bensan heittämistä tuleen". Tuomiojan mukaan Suomi voisi myös yksin vastustaa Venäjä-pakotteita EU:ssa.

Tuomiojan toiminta yrittää vesittää EU-pakotteita ja ennen kaikkea niiden määräämisajankohtaa syksyllä 2014 ei ollut Suomen etujen mukaista. Pöytäkirjamerkintä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa oli tyhjänpäiväinen, jolla temperamenttinen ulkoministeri yritti vain purkaa pettymystään, kun hänen tahtonsa pakoteasiassa ei toteutunut.

Pöytäkirjamerkinnällä Tuomioja yritti osoittaa olevansa oikeassa, mikäli tuleva historiankirjoitus ja tulevat tapahtumat tosiaan olisivat näyttäneet Tuomiojan olleen vaatimuksissaan oikeassa. Tulevat tapahtumat eivät osoittaneet Tuomiojan olevan oikeassa, päinvastoin. Pakotteiden määräämisajankohta syksyllä 2014 oli oikea, ja ne olisi pitänyt määrätä itseasiassa jo aikaisemmin.

Kyseinen EU:n Venäjä-pakote-episodi Suomessa osoitti, ettei Tuomioja kyennyt muodostamaan Venäjästä tosiasioihin perustuvaa kokonaiskäsitystä. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli Tuomiojalta hukassa.

Tuomiojan mukaan lisäpakotteet olisivat lopettaneet tukitauon Itä-Ukrainassa, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Ideologisesti värittyneen "Bensan heittämistä tuleen" -lausahduksen on syksyn 2014 jälkeinen historia osoittanut vääräksi. Venäjä-pakotteiden asettaminen EU:n ulkopoliittisena toimenpiteenä vastustamaan Venäjän tekemiä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia tai heikentäviä toimia on ollut oikeaa. Pakotteiden olisi itseasiassa pitänyt olla paljon rankempia.

Jo ennen syksyn 2014 tapahtumia Suomi oli Tuomiojan johdolla keväällä 2014 ensimmäisiä Venäjän EU-pakotteita määrättäessä estänyt yhdessä Italian kanssa kahdestaan Venäjän valtio-omisteisen Rossija Segodnjan -mediayrityksen (Россия сегодня) johtajan Dmitri Kiseljovin (Дми́трий Киселёв) päätymisen pakotelistalle. Suomen kannan muodosti ulkoministeri Tuomioja. Tuomiojan mukaan Suomen tuli pitäytyä EU-suurlähettiläiden sopimassa alkuperäisessä listassa, jossa Kiseljov ei ollut mukana. Kiseljov oli aikaisemmin asunut vuosia Suomessa.

Dmitri Kiseljov olisi ehdottomasti pitänyt asettaa pakotelistalle. Rossija Segodnja on uutistoimisto, jonka tehtävä on välittää venäläispropagandaa länsimaissa.

Suomi joutui Tuomiojan edellä mainituista Venäjä-pakotetoimista kärsimään. Suomi leimattiin monessa EU-maassa Venäjän juoksupojaksi EU:ssa. Tuomiojan toimet vahingoittivat Suomen mainetta länsimaana.

Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Suomen itärajan turvallisuudesta 14.1.2015

"Suomen ja Venäjän välinen 1300 kilometrin raja on maailman vakaimpia eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta. Ei pidä rakentaa tarpeettomia raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille.", lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan Venäjä-keskustelussa tammikuun puolivälissä 2015 (HS 14.1.2015).

Kului vain vajaa vuosi, kun Venäjä alkoi päästää vuoden 2015 lopulla turvapaikanhakijoita pohjoisen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen aiheuttaen Suomelle päänvaivaa ja turvallisuusriskiä. Räjähtääkö koko Venäjän vastainen itäraja turvapaikanhakijoista? Tilanteen rauhoittamiseksi Suomi joutui tekemään Venäjän kanssa määräaikaisen 180 päivän rajasopimuksen, joka oli voimassa lokakuuhun 2016. Tuomiojan puhe ”eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta” osoittautui virheelliseksi ja opportunistiseksi jo 11 kuukauden kuluttua vuoden 2015 lopulla.

Rajasopimuksessa Suomi olisi halunnut pitää Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikat auki myös EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisille. Suomi kuitenkin taipui lopulta Venäjän painostamaan ehdotukseen, joka esti rajanylityksen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla kaikilta muilta paitsi Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisilta. Tuo sopimus on yksi esimerkki, miten huonoja mahdollisuuksia Suomella on solmia Venäjän kanssa Suomen oman edun mukaisia sopimuksia, kun sopimuksia halutaan solmia Venäjän kanssa kahdenkeskisesti. Suomen voimavarat yksin eivät vain riitä Venäjän kanssa parempiin sopimuksiin.

Tuomioja ei siis ulkoministerinä osannut muodostaa oikeaa kuvaa Venäjän politiikasta ja tulevasta kehityksestä vielä vuoden tammikuussa 2015, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuren kuvan merkit olisi pitänyt olla jo tiedossa. Tuomiojan kannanotto kuvaa hyvin sitä, miten hän näkee Venäjän vain hyväuskoisesti.

Toivottavasti jo nyt Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena realiteettina on otettu mahdollisuus, että Venäjä voi uudestaan käyttää Suomen itärajaa painostuskeinona poliittisten asioidensa edistämiseen. Vielä tammikuussa 2015 Tuomiojan ollessa ulkoministeri tällaista realiteettia ei oltu huomioitu. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli tässäkin asiassa Tuomiojalta hukassa.

Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Venäjän mahdollisesti muodostamasta uhasta 14.4.2015

Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.”, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu -lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: ”Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.” (Akaan Seutu 14.4.2015).

Toisin kuin Tuomioja väittää, Itämeren kiristyvässä turvallisuustilanteessa Venäjä ei ole kohdellut sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea Ruotsia eritavoin kuin alueen Nato-maita.

Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein. Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. Venäjä ei siis erottele Itämeren alueen sotilaallisessa varustelussaan eikä sotilaallisessa toiminnassaan Suomea ja Ruotsia Nato-maista.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Akaan Seutu -lehdessä lausumille ajatuksille ei ole oikein katetta enää. Suomen kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska se ei ole enää uskottava. Linjalta puuttuu uskottavuus, eikä Venäjäkään siihen enää usko. Suomeen kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.

                                                                                     ****

Tässä luvussa on vielä kaksi Tuomiojan muuta ulkopoliittista toteamaa, jotka kuvastavat häneen erikoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa, vaan vähintään viidentoista ja viidenkymmenen vuoden perspektiivillä. Tässä katsannossa on aivan selvää, että Suomenkin turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 14.4.2016).

Tuomiojalle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijainen haaste ja uhka ovat siis maailmanlaajuinen kestämätön kehitys, ei Euroopan eikä etenkään Itämeren turvallisuustilanne tai Venäjän kehitys. Tuomiojan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi nyt keskittyä maailmanlaajuiseen kestämättömän kehityksen luomiin haasteisiin.

Tuomioja siis haluaa siirtää pois huomion Venäjä-asioista ja keskittyä ilmastomuutokseen, vaikka ilmastomuutosasiassa on juuri saatu aikaan merkittävä sopimus, jossa on mukana myös Kiina ja Yhdysvallat. Monelle muulle on kuitenkin nyt tärkeämpää ratkoa Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta, josta on tulossa pitkäaikainen. Ei ole näköpiirissä, että länsimaiden ja Venäjän suhteet olisivat pitkään aikaan paranemassa.

Tällaisessa tilanteessa [jossa Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti] on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 8.6.2016).

Aktiivinen vakauspolitiikka”. Mitä se oikein on? Pelkää sanahelinää. Kukaan ei tainnut määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää sisällään. Miten Suomi ennaltaehkäisee konfliktien muodostumista Itämerellä? Tekemälläkö Venäjän hyväksikäyttämiä transponderiesityksiä, jotka ovat vain sekoittaneet turvallisuustilannetta entisestään?

Mitä Suomen tai Ruotsin Itämeren alueella nyt harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden vakauspolitiikka on ollut, ja miten se on Itämeren turvallisuustilanteessa näkynyt? Ei mitenkään. Itämeren turvallisuustilanne on vain heikentynyt, vaikka Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia.

Itämeren turvallisuusasiaa olisi syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt niin heikko, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.

Uskallan väittää, että juuri liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä Itämeren epävakauden synnyttäjiä, kun eivät vielä kuulu puolustusliitto Natoon. Venäjä pitää suurella todennäköisyydellä varmana, että maat tulevat liittymään Natoon, ja tämän takia Itämeren turvallisuustilanne ja turvallisuusasetelmat eivät ole alueella status quo, vaan epävakaat.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaa. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon.

Nato-jäsenyysasia heikkojen Yhdysvaltain suhteiden ohella ovat olleet ulkoministeri Tuomiojan tekemisissä asioita, joista Suomelle on muodostunut suurta haittaa.

                                                                                     ****

Toisin kuin Tuomiojan monet poliittiset kollegat sekä osa Suomen kansasta, en pidä ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomen etujen mukaisena. Suuressa kuvassa Tuomioja on ollut huono ulkoministeri. Tuomiojan ja myös Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaikessa ole ollut Suomen etujen mukaista.

Tuomiojan ja Halosen harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia koskevat asiat on syytä kyseenalaistaa: kaunisteleva Venäjä-näkemys, vihamielinen Yhdysvallat-näkemys ja sotilaallisen liittoutumattomuuden autuuden ylitsevuotava korostaminen 15 vuoden ajan ideologiselta pohjalta.

Ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen kaudella on liikaa korostettu myös kahdenvälistä asioiden hoitoa Venäjän kanssa ohi EU:n. Ja mikä onkaan lopputulos? Suomella ei ole ollut sitä neuvotteluvoimaa, mitä neuvottelut Venäjän kanssa edellyttäisivät tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi itärajan määräaikaisessa rajasopimuksessa, joka solmittiin huhtikuussa 2016. Suomi antoi periksi Venäjälle neuvotteluissa, joita käytiin laittoman maahantulon estämisestä itärajalla. Suomella ei ollut neuvotteluissa mitään, millä vääntää.

Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi myös elokuussa vuonna 2011 solmitussa koordinaatiosopimuksessa, joka koski taajuusalueiden käyttöä Itä-Suomessa. Venäjä asetti ehtoja Suomen 4G-verkon rakentamiselle rajan pinnassa, jotka se onnistui saamaan sopimukseen helposti.

Vastaavasti Suomi ja valtion enemmistöomisteinen Fortum eivät kyenneet järjestelemään Venäjän kanssa Fortumin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen niin, että Fortum olisi saanut omistukseensa Venäjältä havittelemansa vesivoimalaitokset.

Suurin virhe Tuomiojalla ja Halosella on kuitenkin ollut nuiva - joissakin asioissa jopa vihamielinen - suhtautuminen Yhdysvaltojen lisäksi myös Natoon ja Suomen liittymiseen Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Nyt saamme tuosta maksaa hintaa Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä. Suomen Kuvalehden otsikko 6.5.2016 ”Erkki Tuomioja Nato-selvityksestä: ”Myös Yhdysvallat voi olla arvaamaton”” kuvastaa hyvin, kuinka Tuomioja aina vain jaksaa vuodesta toiseen suomia Yhdysvaltoja (SK 6.5.2016).

Ideologista ja tunteella ajattelevaa pasifisti-ihmistä ei pitäisi koskaan valita ulkoministeriksi - eikä presidentiksi. Ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ilman tunteita. Tuomioja ei sitä ole ollut, ja siitä on ollut Suomelle suurta haittaa.

]]>
43 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa#comments Erkki Tuomioja Nato Suomen Nato-jäsenyys Suomen Venäjä-suhteet Venäjän uhka Suomelle Sun, 06 Nov 2016 08:02:15 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa